olen niin vihainen ettei henkeä saa! tytär raskaana
ja on vasta 17v. on jo vuoden puhunut vauvakuumeestaan & siitä, että haluaa lapsen mutta en uskonut että todella tekisi sen ! en tiedä millä viikolla on, oli testannut itse viime viikolla ja eilen vasta uskalsi kertoa minulle koska menee tänään ekaan neuvolaan. olo oli että ANTEEKSI MITÄ?!!!!! kuin olisi halolla humautettu.. itkettää, suututtaa & olen helvetin pettynyt :( lapsen isä on kuulemma ex-poikaystävä (19v) & vauva sai alkunsa vähän ennen kuin erosivat. uskoo kuitenkin, että palaavat yhteen nyt kun saavat vauvan! voi elämän kevät..
Kommentit (128)
Mikset voi vain tukea tytärtäsi? Melkein aikuinen jo kyseessä.
Minäkin vauvakuumeilen :D Jos nyt eka ammatin hankkisin kuitenkin. t. 17v
Ymmärrän järkytyksesi!
Mutta vedä syvään henkeä, raivoa vaan mielessäsi, koska se raivoaminen tyttärellesi tässä vaiheessa ei auta enää mitään, se vaan vahingoittaa (sinun ja tyttäresi suhdetta, tyttäresi jaksamista raskauden läpi ja äitinä jne). Sopeudut kyllä ajan myötä.
Ole tukena. Rauhoitu. Muutkin ovat saaneet lapsia nuorena ja selvinneet. ...ja mieti sitä pientä kääröä, josta sinäkin saat kohta iloita :)
Kiroat siis lapsenlapsesi? Missä inhimillisyys ja moraali?
Kysy tyttäreltäsi jos vaikka haluaisi sinut mukaan neuvolaan. Sitä ennen tosin joudut nielemään kiukkusi.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 08:58"]
Minäkin vauvakuumeilen :D Jos nyt eka ammatin hankkisin kuitenkin. t. 17v
[/quote]
Se ammattikaan niin tärkeä mutta aikuistua ensin ja maalaisjärkeä pitää olla. Avioliitto ja pitkä seurustelu. Kuka nuori mieskään jaksaa maksaa elareita 18 vuotta heti kun töihin pääsee.
Mahtava perhetapahtuma, olisit iloinen tulevasta YH-tyttärestäsi.
pitää yrittää rauhoittua. pelkään vain, miten tytön ruusunpunaisten haaveiden käy jos tämä ex ei haluakaan palata yhteen!!! ja vauva-arjen todellisuuskin voi yllättää ikävästi.. on nyt siellä neuvolassa & minä jyrsin kynsiä täällä kotona. välillä mietin, olisiko pitänyt mennä mukaan?
niin ja tytär täyttää 18 tammikuussa
"ap"
noh nyt ei auta kun keräillä itsensä ja tukea tytärtä, vaikkakin vaikealta tuntuisi, "vahinko" on kuitenkin jo käynyt. Ja yleensä ne teinitkin pärjää äitinä, kun laitetaan ne kantamaan vastuunsa, eikä hyysätä liikaa kun lapsi on syntynyt :) ennen vanhaan lapset kuitenkin tehtiin usein jo 18v ja se oli ihan normaalia. kyllä se siitä kun saat ensi järkytyksen ohi :)
Tue tytärtä mutta tee selväksi että lapsi on hänen. Anna ymmärtää että autat niin että saa esim koulujuttuja tehty mutta jos haluaa lapsen niin sit on turha enää usko pääsevänsä kavereiden kanssa menemään villinä ja vapaana. Saa ehkä tyttö vähän perspektiiviä siihen mihin on ryhtymässä....
Missä on ollut sun kasvatuksesi?!
Mä sanon ja vaadin ihan tarkoituksella lapsilleni tiukan linjan, ei seksiä eikä seksiseurustelusuhteita ennen kuin ovat aikuisia. Kyllä mä tiedän, ettei nuoreni mua välttämättä ihan kaikessa tottele mutta tietävät, että kun kotona on tiukka linja niin on vaikeampi tehdä ihan täysin äidin toiveita vastaan. Ja tietystikään en päästä yökylään tai tilanteisiin, jossa seksi olisi mahdollista.
No nyt et voi muuta kuin aloitella mummon roolia vaan. = ) Kyllä se hyvin menee jollain tavalla sitten kuitenkin. Onnea!
Eiks vanhemman pidä olöa mukana jos on alaikäinen?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:07"]
Eiks vanhemman pidä olöa mukana jos on alaikäinen?
[/quote]
sitä minäkin ihmettelen, ettei neuvolasta ole minulle soitettu kun kyseessä kuitenkin lapsi! vai vaikuttaako se, että tosiaan tammukuussa tulee täysi-ikäiseksi?
"ap"
Surulla on seitsemän asetetta, psykologit ovat sanoneet. Sinulla on nyt vihaisuusvaihe. Se on luonnollinen ja on hyvä, että purat sitä täällä. Suuttumus on terveen merkki, minäkin olen vihainen, kun ajattelen miten typerä tyttäresi on. Jossain vaiheessa sinulle tulee suru, pettymys, jne. kunnes lopulta hyväksyt tilanteen. Elämä on siitä ihmeellistä, että kaikkeen sopeutuu ja alkuaan kauheistakin asioista syntyy hyviä asioita lopulta. Tämä on satavarmasti niitä, joista jossain vaiheessa saat myös puhdasta iloa. Tyttäresi elämä olisi voinut mennä paremminkin, se on jääkylmä totuus. Saatte kuitenkin runsaasti iloa myös tästä polusta.
Nyt vihaa viha pois, elä pettymyksen läpi, sure suru puhtaaksi ja kun on viimein ilon aika, iloitse sekin läpi niin täysillä kuin kuuluu!
Tsemppiä!
Ei niitä lapsia oi talutus narussa pitää!! ja kyllä ne paikan keksii harrastaa seksiä jos sitä haluavat :D
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:13"]
Ei niitä lapsia oi talutus narussa pitää!! ja kyllä ne paikan keksii harrastaa seksiä jos sitä haluavat :D
[/quote]
Seksiä voi myös (kannattaa) harrastaa teininä ilman raskaaksi tulemista.
Ajattele asiaa näin päin; kuinka paljon teillä on kohta siinä elämässä uusia ihmisiä ja lapsen kasvun ihmettelemistä. Ehdit nähdä elämästi aikana paitsi tämän lapsenlapsen myös lapsenlapsenlapsen ja ehkä jopa lapsenlapsenlapsenlapsen varsinkin, jos tästä alkaa teidän suvussa uusi, nuorien perheiden kulttuuri. :)
tottakai kannattaa valistaa ehkäsystä ja sen tärkeydestä, mutta sekään kun ei tarkoita että näin tulee tapahtumaan.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:07"]
Missä on ollut sun kasvatuksesi?!
Mä sanon ja vaadin ihan tarkoituksella lapsilleni tiukan linjan, ei seksiä eikä seksiseurustelusuhteita ennen kuin ovat aikuisia. Kyllä mä tiedän, ettei nuoreni mua välttämättä ihan kaikessa tottele mutta tietävät, että kun kotona on tiukka linja niin on vaikeampi tehdä ihan täysin äidin toiveita vastaan. Ja tietystikään en päästä yökylään tai tilanteisiin, jossa seksi olisi mahdollista.
No nyt et voi muuta kuin aloitella mummon roolia vaan. = ) Kyllä se hyvin menee jollain tavalla sitten kuitenkin. Onnea!
[/quote]
Tämä saattoi olla provo, tai ainakin toivon niin....
Jos ei kuitenkaan ollut, niin melkoista apäkunnioitusta lapsiaan kohtaan tällä vanhemmalla. Natsimeningillä ei ainakaan saavuteta lapsen luottamusta, eikä yleensäkään lämpimiä perhesuhteita.
Sitten kun minun lapset saavat lapsia, haluan tukea ja avustaa kaikilla mahdollisilla keinoilla.