Lue keskustelun säännöt.
olen niin vihainen ettei henkeä saa! tytär raskaana
25.09.2014 |
ja on vasta 17v. on jo vuoden puhunut vauvakuumeestaan & siitä, että haluaa lapsen mutta en uskonut että todella tekisi sen ! en tiedä millä viikolla on, oli testannut itse viime viikolla ja eilen vasta uskalsi kertoa minulle koska menee tänään ekaan neuvolaan. olo oli että ANTEEKSI MITÄ?!!!!! kuin olisi halolla humautettu.. itkettää, suututtaa & olen helvetin pettynyt :( lapsen isä on kuulemma ex-poikaystävä (19v) & vauva sai alkunsa vähän ennen kuin erosivat. uskoo kuitenkin, että palaavat yhteen nyt kun saavat vauvan! voi elämän kevät..
Kommentit (128)
No kyllä kohta 18-v. on jo vähän "isompi" lapsi!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tuntemani tutut tytöt, jotka teki lapsen yläasteella tai lukiossa, hoidatti sen äidillään. Kukaan ei parikymppisenä enää ollut lapsen isän kanssa.
Henkilökohtainen mielipiteeni on, että vituttaisi, koska en todellakaan halua alkaa uutta vauvaa hoitamaan tässä vaiheessa. Jos niin olisin halunnut, olisin tehnyt iltatähden.
Typerä tyttö, jos luulee miehen saavansa sillä keinoin, että hommaa itsensä paksuksi.
Ketjua lukematta... Ja sun ainoa reaktion on olla tekemättä mitään? Puhuitko edes sille, vai sanoitko vaan ei?
Minulla on samanikäinen tyttö ja kyllä minäkin kiehuisin raivosta jos nyt tulisi raskaaksi ja vielä ihan suunnitellusti.
Kaikki on vielä kesken...niin tytön oma kasvu aikuiseksi kuin koulukin ja koko tulevaisuus ihan auki.
Entä jos tyttöä ei sitten huvitakaan hoitaa sitä vauvaa ja raha-asiat on sekaisin ja välit vauvan isään huonot ja poikaystävät vaihtuu ym ym.
Monenko teiniäidin vauvelit viettää kaikki viikonloput mummolassa. Ja moniko oikeasti haluaa mummiksi nelikymppisenä kun omat työt vei ajan ja voimat ja ehkä talo on täysi omiakin lapsia vielä!
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:03"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 08:58"]
Minäkin vauvakuumeilen :D Jos nyt eka ammatin hankkisin kuitenkin. t. 17v
[/quote]
Se ammattikaan niin tärkeä mutta aikuistua ensin ja maalaisjärkeä pitää olla. Avioliitto ja pitkä seurustelu. Kuka nuori mieskään jaksaa maksaa elareita 18 vuotta heti kun töihin pääsee.
[/quote]
Sellainen fiksu nuori mies?
Mä tiedän tapauksia joissa vauva on tullut kesken lukioajan, mutta kun opiskelijoille vanhempainvapaa on tuntematon, on opintoja jatkettu erinäisillä järjestelyillä, hyvässä tahdossa niin uunituoreiden vanhempien, isovanhempien ja muiden sukulaisten että oppilaitoksen kesken. vähän lakin saanti/valmistuminen venähti, mutta sen ovat kuitenkin suorittaneet. Sitten edessä on ollut työ, kodin rakentaminen ja perheenlisäys.
Fiksujakin joukossa on, erityisesti jos sattuvat fiksusti suhtautuvien keskellä kasvamaan.
Totta kai niitäkin on jotka eivät enää osaa/jaksa/kehtaa koulunpenkille mennä. Aina niitä on ollut ja tulee olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuollaisesta uutisesta raivoa tuntemaan? Kenties siksi että huomaa että oma kasvatus on mennyt metsään ja on tullut hoidettua se homma vähän sinne päin?
Lapseni kaveri on 19v ja hänellä on kaksi lasta. Sai lapsen heti peruskoulun jälkeen ja toisen heti perään. Pärjännyt erittäin hienosti ja on voittanut kaikkien epäilyt. Aikoo käydä koulutuksen heti kun lapset lähtevät hoitoon. Oma äitinsä ei ole auttanut yhtään!:/ Samalla isällekkin lapset onneksi on. Tämä 19v neitokainen on oikein hyvä äiti. Kummallista kyllä, hänellä on myös oma elämä ja jaksaa panostaa itseensä lastenkin ohella ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap. uudesta vauvelista. Veikkaan, että hän tulee viettämään paaaljoon aikaa kanssasi, samoin taloudellinen panostuksesi tulee olemaan hyvin tärkeää, pitäähän tyttäresi toki opiskella jokin ammattikin itselleen, vai mitä?
Olisit onnellinen ettei aio tehdä aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...melkein jo aikuisen tyttärensä luonnollisesta tapahtumasta,
Jos 17-vuotias on mielestäsi aikuinen, niin kyllä ihmettelen. Aikuiselle ihmiselle on minusta tyypillistä, että hän kykenee itse vastaamaan itsestään ja toimeentulostaan ainakin jossain määrin. Tästä ovat tietysti poikkeuksena esim. fyysisesti tai henkisesti sairaat. 17-vuotias, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta saati ammattia, joutuu väistämättä joko vanhempiensa tai yhteiskunnan tuen varaan hyvin pitkäksi aikaa. Hän saattaa tietysti selvitä tilanteesta hyvinkin, mutta huonostikin voi käydä. Tilanne on siis kaikkea muuta kuin helppo ja ymmärrän hyvin aloittajan mielentilan.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:28"][quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 12:21"]Mikäköhän kiire näillä teineillä on lisääntyä. Kyllä sitä kerkeää vähän myöhemminkin. Kävisivät edes koulut loppuun ja opiskelisivat ammatin itselleen. Ihan pentuja vielä itsekkin. Kohta ovat yhteiskunnan elätettävinä. Ehtivät tekemään vielä monta lasta monen miehen kanssa ennen kuin ovat 40v. [/quote] Minä en olisi ehtinyt. Sairastuin vakavasti ja olisin nyt lapseton.
[/quote]
Ei siltikään kannata varmaan tehdä lapsia varmuudenvuoksi, jos saattaisi ettei eläkkään vanhemmaksi tai sairastu vakavasti. Eihän kukaan tiedä huomisesta. Teini-ikäinen ei ole vielä valmis kasvattamaan lasta kun on itsekkin lapsi vielä. Tuskin moni pärjäisi ilman omien vanhempiensa tukea ja rahallista avustusta. Kyllä se menojalka alkaa vipattamaan ja lapsi jää toiselle sijalle jos ei ole edes baareissa vielä ehtinyt käymään kertaakaan.
[/quote]
Sain ensimmäisen lapseni 17-vuotiaana, kertakaan en ole baarissa käynyt eikä ole edes tehnyt mieli. Meno jalkakaan ei ole vipattanut. Nyt 25 vuotias kahden lapsen äiti. Älä yleistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:03"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 08:58"]
Minäkin vauvakuumeilen :D Jos nyt eka ammatin hankkisin kuitenkin. t. 17v
[/quote]
Se ammattikaan niin tärkeä mutta aikuistua ensin ja maalaisjärkeä pitää olla. Avioliitto ja pitkä seurustelu. Kuka nuori mieskään jaksaa maksaa elareita 18 vuotta heti kun töihin pääsee.
[/quote]
Sellainen fiksu nuori mies?
Mä tiedän tapauksia joissa vauva on tullut kesken lukioajan, mutta kun opiskelijoille vanhempainvapaa on tuntematon, on opintoja jatkettu erinäisillä järjestelyillä, hyvässä tahdossa niin uunituoreiden vanhempien, isovanhempien ja muiden sukulaisten että oppilaitoksen kesken. vähän lakin saanti/valmistuminen venähti, mutta sen ovat kuitenkin suorittaneet. Sitten edessä on ollut työ, kodin rakentaminen ja perheenlisäys.
Fiksujakin joukossa on, erityisesti jos sattuvat fiksusti suhtautuvien keskellä kasvamaan.
Totta kai niitäkin on jotka eivät enää osaa/jaksa/kehtaa koulunpenkille mennä. Aina niitä on ollut ja tulee olemaan.
[/quote]
Nimenomaan. Eli "minä tahdon vauvan, kyllä isovanhemmat tai muut sukulaiset sen sitten hoitavat ettei oma elämäni häiriinny".
Täällä puhutaan koko ajan, miten lapset on mummolla koko ajan hoidossa. Ettekö te mummot osaa sanoa ei? Minä olen hoitanut oman lapseni niin ajallisesti, kuin rahallisesti.
T: äidiksi 19-vuotiaana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ollut puhetta tuosta baariin menosta. Minusta on törkeää, että baariin menoa pidetään elämässä ihmislasta tärkeämpänä. Toinen on perustamassa perhettä, niin pitäisi tehdä abortti että ehtii notkumaan baareissa niin kuin "kunnon ihmiset". Tämän baarikysymyksen olen kuullut satoja kertoja ja perään voivottelut, että en ole ehtinyt elää elämääni. Olen tyystin eri mieltä. Minulla on neljä lasta, kaksi ammattia, vakituinen työpaikka, asuntolainaa, koira, mies, yms. Mitä nämä sitten ovat, elleivät elämää?
T. entinen teiniäiti
Ei vissiin luottanu suhun kovin paljoa. Enkä ihmettele kun reaktios olikin tommonen!
Itse olin myös 17-vuotta kun odotin ensimmäistäni. Lapsen isän kanssa ollaan oltu nyt 7vuotta yhdessä ja hyvin olemme pärjänneet. Itseäni auttoi paljon eträ vanhempani tukivat minua. Tee sinä sama omalle tyttärellesi. Omien vanhempien tuki on tärkeintä. T. Nainen 23v
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 19:13"]
Täällä on ollut puhetta tuosta baariin menosta. Minusta on törkeää, että baariin menoa pidetään elämässä ihmislasta tärkeämpänä. Toinen on perustamassa perhettä, niin pitäisi tehdä abortti että ehtii notkumaan baareissa niin kuin "kunnon ihmiset". Tämän baarikysymyksen olen kuullut satoja kertoja ja perään voivottelut, että en ole ehtinyt elää elämääni. Olen tyystin eri mieltä. Minulla on neljä lasta, kaksi ammattia, vakituinen työpaikka, asuntolainaa, koira, mies, yms. Mitä nämä sitten ovat, elleivät elämää?
T. entinen teiniäiti
[/quote]
Sitä vaan pelkää, että teininä lapsen saanut haluaakin elää samanlaista nuoruutta kuin muutkin kaverinsa. Eihän tämä kaikkia koske, mutta joillekin se vauva-arki ei olekaan sitä hattarapilveä ja sitten riepoo kun kaverit juoksentelevat juurikin baareissa, opiskelijabileissä yms, ilman sitä valtavaa vastuuta jonka on itselleen saanut. Kaverit ovat "vailla huolen häivää" kaiken maailman riennoissa ja itse vaihtelee kakkavaippaa kotona.
Enkä siis yleistä, eivät kaikki sitä kaipaa.
Rankkaa tulee olemaan????? Aina jauhetaan tätä.
Minä sain lapsen 18-vuotiaana, eikä kyllä ollut hetkeäkään rankkaa. Elämäni parasta aikaa. Olin sellainen kunnollinen äiti, suoraan oppikirjasta. Lapseni sai ihanan ja kiireettömän varhaislapsuuden, lyhyet hoitopäivät minun opiskellessa, paljon aineetonta hyvää, omenapiirakkaa, kasvissosekeittoa, pyöräretkiä...
Toisen lapsen sain 28-vuotiaana, toinen lapsi saikin kiireellisen uramutsin, uusimman pleikkarin, noutoruokaa, oman huoneen uudesta omakotitalosta, kyydit uudella volvolla, lomamatkan kerran vuodessa ulkomaille. Ja saa se ensimmäinenkin lapsi nämä nyt.
Niin siis et toki yleistä, kunhan väität kaikkien muiden nuorten olevan vailla huolen häivää kaikenmaailman riennoissa, opiskelijabileissä ja baareissa :)
Tuossa iässähän sitä yleensä ollaan hedelmällisimpiä. Olisikohan ap:n jo aika hyväksyä se että lapset eivät ole vanhempiensa jatkeita vaan erillisiä ihmisiä ihmisoikeuksineen.
Ap:n tilanteessa tukisin lastani kaikin mahdollisin tavoin, jotta uudella elämällä olisi mahdollisimman hyvä alku ja jotta saisin olla osallisena lapsenlapsen elämässä.