Lue keskustelun säännöt.
olen niin vihainen ettei henkeä saa! tytär raskaana
25.09.2014 |
ja on vasta 17v. on jo vuoden puhunut vauvakuumeestaan & siitä, että haluaa lapsen mutta en uskonut että todella tekisi sen ! en tiedä millä viikolla on, oli testannut itse viime viikolla ja eilen vasta uskalsi kertoa minulle koska menee tänään ekaan neuvolaan. olo oli että ANTEEKSI MITÄ?!!!!! kuin olisi halolla humautettu.. itkettää, suututtaa & olen helvetin pettynyt :( lapsen isä on kuulemma ex-poikaystävä (19v) & vauva sai alkunsa vähän ennen kuin erosivat. uskoo kuitenkin, että palaavat yhteen nyt kun saavat vauvan! voi elämän kevät..
Kommentit (128)
Hyvä juttu. Olet siis kohta vainaa kun naama on jo sinisenä. Saapa tyttäresi sitten rauhassa kasvattaa kersansa. Hyi helvetti, tuollaista mummoa en minä ainakaa haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ainakin iloinen jokaisesta lapsesta, joka tänne syntyy. Kärsin itse lapsettomuudesta.
Minä sain tyttäreni tekemään abortin, oli linnakundille ja pahoinpitelijälle raskaana noin 20 vuotiaana ja abortti tehtiin vielä viimetipassa, onneksi, nyt hän avolittossa ja olen mummi yhdelle. Vuosia meni 6 tässä välissä.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 19:27"]
Niin siis et toki yleistä, kunhan väität kaikkien muiden nuorten olevan vailla huolen häivää kaikenmaailman riennoissa, opiskelijabileissä ja baareissa :)
[/quote]
En tietenkään väitä, etteikö heillä olisi huolen häivää. Oli ehkä hieman kärjistetysti sanottu tai tökerösti ilmaistu. Tarkoitin lähinnä sitä, että lapsen kanssa on vaikea tehdä samoja asioita kuin lapsettomat ikätoverit, vaikka vastuunsa ja huolensa toki heilläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:15"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:13"]
Ei niitä lapsia oi talutus narussa pitää!! ja kyllä ne paikan keksii harrastaa seksiä jos sitä haluavat :D
[/quote]
Seksiä voi myös (kannattaa) harrastaa teininä ilman raskaaksi tulemista.
[/quote]
No, en tiedä miksi kannattaisi kovin nuorena. En suosittele. Ehtii myöhemminkin.
Ehkäisy on kuitenkin jokatapauksessa kondomi... Taudit ja raskaus.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 19:27"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 19:44"]
Minä sain tyttäreni tekemään abortin, oli linnakundille ja pahoinpitelijälle raskaana noin 20 vuotiaana ja abortti tehtiin vielä viimetipassa, onneksi, nyt hän avolittossa ja olen mummi yhdelle. Vuosia meni 6 tässä välissä.
[/quote]
hienoa, onneksi olkoon. Ihan vain mielenkiinnosta: oletko itse tehnyt koskaan aborttia? Tiedätkö millainen tunteiden vuoristorata ja ikuisesti mukava kulkeva muistijälki siitä jää?
[/quote]
onnekai teki abortin. Linnakundi ja väkivaltainen olai ollut pelkoa koko ajan, mitä lapsen isä keksii tai tekee.
joakus abosrrti on tärkeä tehdä, vaikkei se olekaan aina kivoin vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on liian hyvät sosiaaliavustukset ja tuet...jos nuori teiniäitikään ei saisi kaikenmaailman yh-avustuksia ja elatustukia....ei kakarat vääntäisi kakaroita kun tietäisi että pennostakaan ei saa mistään...
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 18:48"]
Lapseni kaveri on 19v ja hänellä on kaksi lasta. Sai lapsen heti peruskoulun jälkeen ja toisen heti perään. Pärjännyt erittäin hienosti ja on voittanut kaikkien epäilyt. Aikoo käydä koulutuksen heti kun lapset lähtevät hoitoon. Oma äitinsä ei ole auttanut yhtään!:/ Samalla isällekkin lapset onneksi on. Tämä 19v neitokainen on oikein hyvä äiti. Kummallista kyllä, hänellä on myös oma elämä ja jaksaa panostaa itseensä lastenkin ohella ;)
[/quote]
Juu..oma elämä=baarissa käynti.... kaikki tuntemani teiniäidit ovat jaksaneet sen hetken hoitaa vauvojaan innokkaasti, mutta viimeistään 18-20 vuotiaana alkaa tekemään radalle mieli ja lapsi jatkuvasti isällään/mummolassa hoidossa. Lapset pitää tehdä sitten kun bilejalka ei enää vipata.
Niinhän tämä teiniäiti TEyakin alussa esitti niin hienoa teiniäityliä mutta nyt täysi-ikäistyttyään pakko päästä matkoille ja ryyppäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 vuotta sitten olin minäkin raskaana, 17-vuotiaana. Lapsen isä oli minua nuorempi. Olin koulussa ja koulun jälkeen osa-aikatyössä muutamana iltana viikossa.
Lapsen isän kanssa takana ei ollut edes vuotta kestänyt suhdekaan, mutta tiesimme että haluamme lapsen. Varmasti oli myös lapsellisia haavekuvia parisuhteen osalta meillä, mutta mitä vauvan hoitoon sekä vastuuseen tuli, olin jalat maassa.
Lapsi syntyi ja koulu jäi kesken. Erosimme lapsen isän kanssa kun minä olin 19 vuotta. Hänellä oli nuoruus kesken elämättä. Lapsemme oli 1v 7kk kun meni päiväkotiin. Palasin kouluun. Seuraavana keväänä kun lapsi oli 2 vuotta, valmistuin kiirettä on arvosanoin, vaikka öitä valvoinkin opiskellessa. Lapsi tuli ensin ja illat olimme kaksin tai ystävien kanssa lasten juttuja tehden. Omaa aikaa sain sukulaisilta, joilla lapsi sai olla yökylässä toisinaan.
Myös oma perheeni auttoi hoitamalla sairasta lasta jos olin työharjoittelussa, ettei opintoni hidastuneet. Pärjäsin hyvin ja sain positiivista palautetta lapsen kasvatuksesta myös päiväkodista.
Tänä päivänä olen lahden tutkinnon omaava kolmikymppinen vakityössä. Lapsi on yläasteella ja menestyy edelleen hyvin elämässään, kouluarvosanat ovat hyviä. Hän on hyväkäytöksinen ja järkevä, normaaleja teinijuttuja tietysti- ikään kuuluen.
Hänellä on sisaruksia toisen liiton kautta ja perheemme voi hyvin. Jälkikäteen olen saanut paljon "kehuja" myös omalta lähipiiriltä, joista osa voivotteli aikoinaan, että kuinka pilaan nuoruuteni ja en ole valmis vastuuseen. Väärässä olivat. Olen onnellinen ja jaksava äiti.
Pointtini siis on, että toivon että luotatte lastenne kykyyn ottaa vastuu. Toisaalta, itsehän olette lapsenne kasvattaneet, kaipa tiedätte? Tuntui pahalta silloin, että minuun ei luotettu, vaikka itse kyllä kykyni ja taitoni tiesin. Mummoni sanoi, että "Sinä tulet kyllä pärjäämään aina, olet niin järkevä". Se kyllä kantoi, edes joku luotti minuun.
En kadu mitään. Oma esikoiseni ei kuitenkaan aio seurata teinivanhemmuuden polkua, näillä näkymin. Vaan haluaa opiskella pitkään, jotta saa hyvän työn. Aion kannustaa häntä, mitä ikinä elämässään tekeekään. Perheen tuki on tärkeintä nuorelle ja se, että häneen luotetaan, lisää myös hänen uskoa omaan itseensä. Sitä kautta hänkin luottaa itseensä.
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 12:32"]15 vuotta sitten olin minäkin raskaana, 17-vuotiaana. Lapsen isä oli minua nuorempi. Olin koulussa ja koulun jälkeen osa-aikatyössä muutamana iltana viikossa.
Lapsen isän kanssa takana ei ollut edes vuotta kestänyt suhdekaan, mutta tiesimme että haluamme lapsen. Varmasti oli myös lapsellisia haavekuvia parisuhteen osalta meillä, mutta mitä vauvan hoitoon sekä vastuuseen tuli, olin jalat maassa.
Lapsi syntyi ja koulu jäi kesken. Erosimme lapsen isän kanssa kun minä olin 19 vuotta. Hänellä oli nuoruus kesken elämättä. Lapsemme oli 1v 7kk kun meni päiväkotiin. Palasin kouluun. Seuraavana keväänä kun lapsi oli 2 vuotta, valmistuin kiirettä on arvosanoin, vaikka öitä valvoinkin opiskellessa. Lapsi tuli ensin ja illat olimme kaksin tai ystävien kanssa lasten juttuja tehden. Omaa aikaa sain sukulaisilta, joilla lapsi sai olla yökylässä toisinaan.
Myös oma perheeni auttoi hoitamalla sairasta lasta jos olin työharjoittelussa, ettei opintoni hidastuneet. Pärjäsin hyvin ja sain positiivista palautetta lapsen kasvatuksesta myös päiväkodista.
Tänä päivänä olen lahden tutkinnon omaava kolmikymppinen vakityössä. Lapsi on yläasteella ja menestyy edelleen hyvin elämässään, kouluarvosanat ovat hyviä. Hän on hyväkäytöksinen ja järkevä, normaaleja teinijuttuja tietysti- ikään kuuluen.
Hänellä on sisaruksia toisen liiton kautta ja perheemme voi hyvin. Jälkikäteen olen saanut paljon "kehuja" myös omalta lähipiiriltä, joista osa voivotteli aikoinaan, että kuinka pilaan nuoruuteni ja en ole valmis vastuuseen. Väärässä olivat. Olen onnellinen ja jaksava äiti.
Pointtini siis on, että toivon että luotatte lastenne kykyyn ottaa vastuu. Toisaalta, itsehän olette lapsenne kasvattaneet, kaipa tiedätte? Tuntui pahalta silloin, että minuun ei luotettu, vaikka itse kyllä kykyni ja taitoni tiesin. Mummoni sanoi, että "Sinä tulet kyllä pärjäämään aina, olet niin järkevä". Se kyllä kantoi, edes joku luotti minuun.
En kadu mitään. Oma esikoiseni ei kuitenkaan aio seurata teinivanhemmuuden polkua, näillä näkymin. Vaan haluaa opiskella pitkään, jotta saa hyvän työn. Aion kannustaa häntä, mitä ikinä elämässään tekeekään. Perheen tuki on tärkeintä nuorelle ja se, että häneen luotetaan, lisää myös hänen uskoa omaan itseensä. Sitä kautta hänkin luottaa itseensä.
[/quote]
Kiirettä on = kiitettävin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monenlaisia tunteita ymmärtäisin ap:n tilanteessa, mutta en suuttumusta. Miten tuossa kohtaa voi vanhempi olla vihainen...? En vaan ymmärrä. Nuoren naisen raskautuminen ei ole mikään maailmanloppu.
Voi helvetti mikä asenne sulla.
Jos tyttäresi on fiksu, niin hän kyllä lähtee opiskelemaan lapsen saatuaan. Ei teiniäityis aina tarkoita automaattisesti luuseriutta ja syrjäytymistä.
Onnea tulevalle mummille ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:11"]
Tuossa iässähän sitä yleensä ollaan hedelmällisimpiä. Olisikohan ap:n jo aika hyväksyä se että lapset eivät ole vanhempiensa jatkeita vaan erillisiä ihmisiä ihmisoikeuksineen.
Ap:n tilanteessa tukisin lastani kaikin mahdollisin tavoin, jotta uudella elämällä olisi mahdollisimman hyvä alku ja jotta saisin olla osallisena lapsenlapsen elämässä.
[/quote] Jos 17v kokee olevansa aikuinen ja ei ole enää vanhempiensa jatke, niin silloin ottaa myös täyden vastuun vauvastaan. Eli muuttaa omilleen, elättää, kasvattaa ja hoitaa vauvansa.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:09"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 09:07"]
Eiks vanhemman pidä olöa mukana jos on alaikäinen?
[/quote]
sitä minäkin ihmettelen, ettei neuvolasta ole minulle soitettu kun kyseessä kuitenkin lapsi! vai vaikuttaako se, että tosiaan tammukuussa tulee täysi-ikäiseksi?
"ap"
[/quote]
siis onko todella näin, että suhtaudut tyttäreesi lapsena aina siihen päivään saakka, kun hän täyttää 18?
Neuvolasta ei soitella, koska myös alaikäisiä potilaita koskee salassapitovelvollisuus.
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 19:44"]
Minä sain tyttäreni tekemään abortin, oli linnakundille ja pahoinpitelijälle raskaana noin 20 vuotiaana ja abortti tehtiin vielä viimetipassa, onneksi, nyt hän avolittossa ja olen mummi yhdelle. Vuosia meni 6 tässä välissä.
[/quote]
hienoa, onneksi olkoon. Ihan vain mielenkiinnosta: oletko itse tehnyt koskaan aborttia? Tiedätkö millainen tunteiden vuoristorata ja ikuisesti mukava kulkeva muistijälki siitä jää?
Teiniäitiyden malli peritään usein vanhemmilta.
Nyt on vähän myöhäistä raivota. Itsepä ovat ratkaisunsa tehneet, eläkööt sitten sen mukaisesti.
Aijjai, kurja tilanne. Mitäs tuleva isukki on asiasta mieltä?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 19:23"]
[quote author="Vierailija" time="25.09.2014 klo 19:13"]
Täällä on ollut puhetta tuosta baariin menosta. Minusta on törkeää, että baariin menoa pidetään elämässä ihmislasta tärkeämpänä. Toinen on perustamassa perhettä, niin pitäisi tehdä abortti että ehtii notkumaan baareissa niin kuin "kunnon ihmiset". Tämän baarikysymyksen olen kuullut satoja kertoja ja perään voivottelut, että en ole ehtinyt elää elämääni. Olen tyystin eri mieltä. Minulla on neljä lasta, kaksi ammattia, vakituinen työpaikka, asuntolainaa, koira, mies, yms. Mitä nämä sitten ovat, elleivät elämää?
T. entinen teiniäiti
[/quote]
Sitä vaan pelkää, että teininä lapsen saanut haluaakin elää samanlaista nuoruutta kuin muutkin kaverinsa. Eihän tämä kaikkia koske, mutta joillekin se vauva-arki ei olekaan sitä hattarapilveä ja sitten riepoo kun kaverit juoksentelevat juurikin baareissa, opiskelijabileissä yms, ilman sitä valtavaa vastuuta jonka on itselleen saanut. Kaverit ovat "vailla huolen häivää" kaiken maailman riennoissa ja itse vaihtelee kakkavaippaa kotona.
Enkä siis yleistä, eivät kaikki sitä kaipaa.
[/quote]
Mulle kävi noin, että kaveripiiri koki pienen mullistuksen. En silti ollut pahoillani, parhaat jäivät ystäviksi. Nyt monet niistä, jotka silloin menivät pitkin baareja vailla huolen häivää ovat lapsettomia. Ihan oikeasti! Tiedän useita entisiä tuttujani, jotka ovat lapsettomia tai lasten saanti on ollut todella vaikeaa. Pahalta tuntuu heidän puolestaan.
Teiniäiti vuosien takaa