Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatuksia herättää jos 36v miehen deittiprofiilissa lukee lasten kohdalla "Kyllä, joskus tulevaisuudessa"
24.08.2021 |
Jos mies olisi muuten erittäin houkutteleva tapaus
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuli isäksi ensimmäistä kertaa 48-vuotiaana. On asiasta hyvin onnellinen. Tätä ennen hän on matkustellut paljon, elänyt ulkomailla, kerännyt varallisuutta. Hänellä on nykyään paljon vapaa-aikaa, jonka pyhittää lapselleen. Hänen vanhempansa olivat n. 20-vuotiaita tullessaan vanhemmiksi. Sanookin usein, että haluaa antaa lapselleen enemmän niin taloudellisesti kuin ajallisesti, mitä itse sai vanhemmiltaan kotoa.
Oletko nyt iloinen?
Kun lapsi muuttaa pois kotoa 22-vuotiaana, mies on 70!
Olen iloinen. Miksi lapsi asuisi noin pitkään kotona? Ellei sitten käy koulua lähellä. Ostamme lapselle asunnon heti sieltä, mihin hän haluaa muuttaa. :)
Jos lapsi käy ulkomailla vaihdossa lukioiässä, menee sitten armeijaan ja opiskelupaikkakaan ei irtoa ensimmäisellä yrittämällä, niin lapsi voi olla tuotakin vanhempi. Moni tietää vasta opiskelupaikan saatuaan minne muuttaa.
Mutta eihän vaihdossa oleva asu tuolloin vanhempien luona vaan ulkomailla, ja armeijassa olevakin majailee suurimman osan ajasta kasarmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on aina se, että vanhanakin mies voi vaimon hakea myös ulkomailta. Ja perustaa vielä sen perheen.
No mutta hyvä. Nythän teillä ei ole sitten hätäpäivää, ja voitte keskittyä ikävuosina 20-40 ihan muihin asioihin kuin vakiintuneeseen parisuhteeseen tai sen hankkimiseen. Kannattaa varmaan suosiolla jättää se hankala vaihe yli ja hakea sitten vanhana vaimo ulkomailta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuli isäksi ensimmäistä kertaa 48-vuotiaana. On asiasta hyvin onnellinen. Tätä ennen hän on matkustellut paljon, elänyt ulkomailla, kerännyt varallisuutta. Hänellä on nykyään paljon vapaa-aikaa, jonka pyhittää lapselleen. Hänen vanhempansa olivat n. 20-vuotiaita tullessaan vanhemmiksi. Sanookin usein, että haluaa antaa lapselleen enemmän niin taloudellisesti kuin ajallisesti, mitä itse sai vanhemmiltaan kotoa.
Oletko nyt iloinen?
Kun lapsi muuttaa pois kotoa 22-vuotiaana, mies on 70!
Ja mitä sitten?
Ajattelitko ettei jaksa hoitaa mahdollisia lapsenlapsia?
Mies voi hyvin elää hyväkuntoisena vielä seuraavat 20 vuotta sen jälkeen kun on täyttänyt 70. Kukaan ei tiedä milloin aikamme täällä päättyy. Joku joka tullut isäksi 20-vuotiaana voi kuolla 30-vuotiaana tai aiemminkin.
Näinhän se on, ja sen vuoksi todennäköisyyksistä ei varmaan kannata välittää ollenkaan.
DXTR kirjoitti:
Mies voi siittää lapsia vaikka kuinka vanhana.
Ja mitä sitten? Miten miesten kannattaa siis suunnitella ja elää elämänsä tämän tiedon valossa?
Samalla tavalla deittiprofiileissa lukee 50-60 vuotiaiden miesten kuvauksissa, että omat lapset ovat jo maailmalla, mutta ei haittaa jos naisella on vielä pieniä lapsia. Tuo lausehan sisältää sen ajatuksen, että tavoittelevat pienten lasten äitejä, jotka ovat äijää huomattavasti nuorempia 30-40 vuotiaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on aina se, että vanhanakin mies voi vaimon hakea myös ulkomailta. Ja perustaa vielä sen perheen.
Miten helppoa sen vaimon hakeminen ulkomailta on vanhana, kun ei se tunnu onnistuvan nuorempanakaan?
Älä nyt pilaa ikävillä kysymyksillä toisten suunnitelmia. On aina helpompi elää "sitten kun -elämää" ja suunnitella tekevänsä kaikki nuorten aikuisten asiat sitten eläkeiässä. Kun koskaan ei ole liian myöhäistä! Ikävät kysymykset ja tympeät realiteetit vain haittaavat näitä fantasioita.
Mies ei ilmeisesti voi tehdä deittiprofiilia oikein. Jos profiilissa lukisi "haluan lapsia", niin naiset lukisivat sen niin, että mies etsii vaan lapsentekokonetta.
Jos miehet sitten laittavat sen "haluan lapsia tulevaisuudessa" sinne, joka luetaan niin, että mies haluaa rillutella vielä 10-15 vuotta ja sitten 50 vuotiaana pappana haluaa alle 25 vaimon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuli isäksi ensimmäistä kertaa 48-vuotiaana. On asiasta hyvin onnellinen. Tätä ennen hän on matkustellut paljon, elänyt ulkomailla, kerännyt varallisuutta. Hänellä on nykyään paljon vapaa-aikaa, jonka pyhittää lapselleen. Hänen vanhempansa olivat n. 20-vuotiaita tullessaan vanhemmiksi. Sanookin usein, että haluaa antaa lapselleen enemmän niin taloudellisesti kuin ajallisesti, mitä itse sai vanhemmiltaan kotoa.
Minun 52-vuotias isäni on yhä työelmässä. En keksi miten hänellä olisi enemmän aikaa lapselle nyt kuin 25 vuotta sitten.
Mieheni jätti palkkatyöt, perusti firman ja määrää nyt itse vapaa-ajastaan. Tekee hyvin vähän töitä per viikko.
Niin eli ikä ei liity mitenkään siihen mitä hänelle on tarjota lapselle.
Liittyy sinänsä, että nyt on taloudellisesti mahdollista olla lapsen kanssa kotona ja tehdä vaikkapa tunti pari töitä koneella. Ei olisi onnistunut palkkatyössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuli isäksi ensimmäistä kertaa 48-vuotiaana. On asiasta hyvin onnellinen. Tätä ennen hän on matkustellut paljon, elänyt ulkomailla, kerännyt varallisuutta. Hänellä on nykyään paljon vapaa-aikaa, jonka pyhittää lapselleen. Hänen vanhempansa olivat n. 20-vuotiaita tullessaan vanhemmiksi. Sanookin usein, että haluaa antaa lapselleen enemmän niin taloudellisesti kuin ajallisesti, mitä itse sai vanhemmiltaan kotoa.
Minun 52-vuotias isäni on yhä työelmässä. En keksi miten hänellä olisi enemmän aikaa lapselle nyt kuin 25 vuotta sitten.
Mieheni jätti palkkatyöt, perusti firman ja määrää nyt itse vapaa-ajastaan. Tekee hyvin vähän töitä per viikko.
Niin eli ikä ei liity mitenkään siihen mitä hänelle on tarjota lapselle.
Liittyy sinänsä, että nyt on taloudellisesti mahdollista olla lapsen kanssa kotona ja tehdä vaikkapa tunti pari töitä koneella. Ei olisi onnistunut palkkatyössä.
Ei liity ikään. Minä teen tuota nyt. Olen 32-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuli isäksi ensimmäistä kertaa 48-vuotiaana. On asiasta hyvin onnellinen. Tätä ennen hän on matkustellut paljon, elänyt ulkomailla, kerännyt varallisuutta. Hänellä on nykyään paljon vapaa-aikaa, jonka pyhittää lapselleen. Hänen vanhempansa olivat n. 20-vuotiaita tullessaan vanhemmiksi. Sanookin usein, että haluaa antaa lapselleen enemmän niin taloudellisesti kuin ajallisesti, mitä itse sai vanhemmiltaan kotoa.
Oletko nyt iloinen?
Kun lapsi muuttaa pois kotoa 22-vuotiaana, mies on 70!
Olen iloinen. Miksi lapsi asuisi noin pitkään kotona? Ellei sitten käy koulua lähellä. Ostamme lapselle asunnon heti sieltä, mihin hän haluaa muuttaa. :)
Jos lapsi käy ulkomailla vaihdossa lukioiässä, menee sitten armeijaan ja opiskelupaikkakaan ei irtoa ensimmäisellä yrittämällä, niin lapsi voi olla tuotakin vanhempi. Moni tietää vasta opiskelupaikan saatuaan minne muuttaa.
Mutta eihän vaihdossa oleva asu tuolloin vanhempien luona vaan ulkomailla, ja armeijassa olevakin majailee suurimman osan ajasta kasarmilla.
Vaihdossa oleva on kirjoilla vanhempien asunnossa. Se vaihtarivuosi voi myös loppua lyhyeen syystä jos toisesta. Kun oma lapsi oli armeijassa, hänellä oli puolen vuoden aikana kokonaista kolme viikonloppua, jolloin hän oli kasarmilla plus tietenkin leirit. Lapsi kävi lähes joka viikko iltavapaalla kotona saunomassa. Vaikka se joistain tuntuu, että lapsi ei asu silloin kotona, niin kyllä asuu. Ei lapsen huonetta sisusteta uuteen käyttöön, kun lapsi on väliaikaisesti muutaman kuukauden pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuli isäksi ensimmäistä kertaa 48-vuotiaana. On asiasta hyvin onnellinen. Tätä ennen hän on matkustellut paljon, elänyt ulkomailla, kerännyt varallisuutta. Hänellä on nykyään paljon vapaa-aikaa, jonka pyhittää lapselleen. Hänen vanhempansa olivat n. 20-vuotiaita tullessaan vanhemmiksi. Sanookin usein, että haluaa antaa lapselleen enemmän niin taloudellisesti kuin ajallisesti, mitä itse sai vanhemmiltaan kotoa.
Oletko nyt iloinen?
Kun lapsi muuttaa pois kotoa 22-vuotiaana, mies on 70!
Olen iloinen. Miksi lapsi asuisi noin pitkään kotona? Ellei sitten käy koulua lähellä. Ostamme lapselle asunnon heti sieltä, mihin hän haluaa muuttaa. :)
Jos lapsi käy ulkomailla vaihdossa lukioiässä, menee sitten armeijaan ja opiskelupaikkakaan ei irtoa ensimmäisellä yrittämällä, niin lapsi voi olla tuotakin vanhempi. Moni tietää vasta opiskelupaikan saatuaan minne muuttaa.
Mutta eihän vaihdossa oleva asu tuolloin vanhempien luona vaan ulkomailla, ja armeijassa olevakin majailee suurimman osan ajasta kasarmilla.
Vaihdossa oleva on kirjoilla vanhempien asunnossa. Se vaihtarivuosi voi myös loppua lyhyeen syystä jos toisesta. Kun oma lapsi oli armeijassa, hänellä oli puolen vuoden aikana kokonaista kolme viikonloppua, jolloin hän oli kasarmilla plus tietenkin leirit. Lapsi kävi lähes joka viikko iltavapaalla kotona saunomassa. Vaikka se joistain tuntuu, että lapsi ei asu silloin kotona, niin kyllä asuu. Ei lapsen huonetta sisusteta uuteen käyttöön, kun lapsi on väliaikaisesti muutaman kuukauden pois.
Ei tuo kirjoilla oleminen taida nyt olla tässä olennaista. Tässähän puhuttiin siitä, kun lapsi lähtee ns. maailmalle, ja kyllähän vaihtoon lähtevä aika lailla omia siipiään koettelee. En itse kokisi sitä, jos lapsi käy viikoittain kotona, merkkinä siitä, ettei hän ole lähtenyt omilleen. Ja mitä tuo lapsen huoneen uudelleen sisustaminen tarkoittaa? Jos perheellä on iso talo tai iso asunto, eivät monet sisusta lasten huoneita lainkaan uudestaan tai ota niitä muuhun käyttöön. Moni pitää lasten huoneet aika lailla sellaisenaan, ja kun lapset tulevat käymään, heitä odottaa vanha tuttu huone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näitä voi iän perusteella yleistää, että milloin miehellä on parhaat isävuodet.
Oma isäni sai minut ja veljeni parikymppisenä ja kuulemma meillä on ollut ensimmäiset vuodet tiukkaa, mutta en minä siitä mitään muista kun olin niin pieni.
Siinä vaiheessa kun muistan enempi asioita, on firma tuottanut jo niin hyvin, että oli aika vaurasta elämää ja isä ihanan energinen, vilkas nuori mies jonka kanssa oli tosi hauskaa riehua lomilla vesipuistoissa, käydä safarilla, matkustaa maata pitkin rennosti ympäri Eurooppaa jne.
Lisäksi isovanhemmat oli vielä nuoria ja jaksavia, eli heidän kanssaan tuli sitten sitä rauhallisempaa samoilua ja resort-lomia.
Vanhempani saivat lapsia myös nelikymppisenä, ja siinä vaiheessa tuli firmalle talousvaikeuksia, keski-iän kriisiä, ei enää energiaa telmiä lasten kanssa sillä tavalla kuin ennen jne.
Eli pienemmillä sisaruksillani on köyhempi ja tylsempi lapsuus, kuin minulla oli.
Naapurissani asuu myös keski-ikäinen isä jolla pieniä lapsia, ja nelikymppisenä tehty konkurssi takana.
Heillä on kaikki tarpeellinen, mutta kuulemma kädestä suuhun menevät ja rahaa olisi ollut enempi pari-kolmekymppisenä (jolloin mies itse olisi halunnutkin lapsia, mutta ei löytänyt sopivaa naista).
Toki ihmisillä keskimäärin varallisuus nousee iän myötä, mutta ei se aina mene niin eikä lähellekään kaikki keski-ikäiset ole taloudellisesti sen paremmassa tilanteessa kuin 25-35v ihmisetkään.
Lisäksi tuo energiakysymys on lasten kannalta oleellinen, itse vilkkaana lapsena rakastin sitä kun isä oli aina valmis riehumaan ja keksi kaikkea jännnää.
Kaverit olivat kateellisia isäsuhteestani (kavereiden isät oli kymmenisen vuotta vanhempia ja tylsempiä kuin minun isäni).
No, minulla on jo kaksi lasta enkä enempää haluaisi, joten luultavasti meistä ei siis tulisi paria.
Mutta jos kuvittelen ettei minulla vielä olisi lapsia nyt 32-vuotiaana ja niitä haluaisin niin no, kyllä tuommoinen "joskus tulevaisuudessa" on aika epämääräinen ja saa aikaan vaikutelman, että mies tosiaan on semmoinen "sitten joskus"-haihattelija. Joten jos kiinnostavia miehiä olisi paljon, saattaisi tuo olla dealbreaker siis. Jos mies olisi erityisen kiinnostava niin toki voisi antaa mahdollisuuden ja selvittää mitä tuo "tulevaisuudessa" mahdollisesti miehen mielestä tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuli isäksi ensimmäistä kertaa 48-vuotiaana. On asiasta hyvin onnellinen. Tätä ennen hän on matkustellut paljon, elänyt ulkomailla, kerännyt varallisuutta. Hänellä on nykyään paljon vapaa-aikaa, jonka pyhittää lapselleen. Hänen vanhempansa olivat n. 20-vuotiaita tullessaan vanhemmiksi. Sanookin usein, että haluaa antaa lapselleen enemmän niin taloudellisesti kuin ajallisesti, mitä itse sai vanhemmiltaan kotoa.
Minun 52-vuotias isäni on yhä työelmässä. En keksi miten hänellä olisi enemmän aikaa lapselle nyt kuin 25 vuotta sitten.
Mieheni jätti palkkatyöt, perusti firman ja määrää nyt itse vapaa-ajastaan. Tekee hyvin vähän töitä per viikko.
Niin eli ikä ei liity mitenkään siihen mitä hänelle on tarjota lapselle.
Liittyy sinänsä, että nyt on taloudellisesti mahdollista olla lapsen kanssa kotona ja tehdä vaikkapa tunti pari töitä koneella. Ei olisi onnistunut palkkatyössä.
Ei liity ikään. Minä teen tuota nyt. Olen 32-vuotias.
Ja minun isä on 65v eikä sillä ole edelleenkään aikaa lapsilleen tai lapsenlapsilleen. Ei se ole iästä kiinni vaan halusta järjestää sitä aikaa. Ja erittäin harvalla yhtään minkään ikäisellä yrittäjällä tai työntekijällä on mahdollista tehdä töitä vain pari tuntia päivässä, joten yhdellä poikkeustapauksella tuskin on merkitystä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuli isäksi ensimmäistä kertaa 48-vuotiaana. On asiasta hyvin onnellinen. Tätä ennen hän on matkustellut paljon, elänyt ulkomailla, kerännyt varallisuutta. Hänellä on nykyään paljon vapaa-aikaa, jonka pyhittää lapselleen. Hänen vanhempansa olivat n. 20-vuotiaita tullessaan vanhemmiksi. Sanookin usein, että haluaa antaa lapselleen enemmän niin taloudellisesti kuin ajallisesti, mitä itse sai vanhemmiltaan kotoa.
Oletko nyt iloinen?
Kun lapsi muuttaa pois kotoa 22-vuotiaana, mies on 70!
Täytyy kyllä näin kolmekymppisenä sanoa, että olen erittäin onnellinen ettei minun omien ruuhkavuosien lisäksi tarvitse huolehtia ikääntyvistä vanhemmista. No, 48-vuotiaana vanhemmaksi tuleva on aika äärimmäinen esimerkki ja ei varmaan kenenkään toive alunperin. Hieno juttu että mies on saanut haluamansa perheen ja haluaa sille omistautua, mutta ei noin vanhana vanhemmaksi tulon pitäisi olla mitenkään tavoiteltava tilanne. Mahdollista kyllä, mutta kyllä kai jokainen tajua että lapsesta olisi mukavampaa jos vanhemmat olisi suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin kavereiden vanhemmat. Mikään raha ja omaisuus kun ei korvaa yhdessä vietettyjä vuosia. Kysy vaikka niiltä, jotka ovat joutuneet hautaamaan vanhempansa alle kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni tuli isäksi ensimmäistä kertaa 48-vuotiaana. On asiasta hyvin onnellinen. Tätä ennen hän on matkustellut paljon, elänyt ulkomailla, kerännyt varallisuutta. Hänellä on nykyään paljon vapaa-aikaa, jonka pyhittää lapselleen. Hänen vanhempansa olivat n. 20-vuotiaita tullessaan vanhemmiksi. Sanookin usein, että haluaa antaa lapselleen enemmän niin taloudellisesti kuin ajallisesti, mitä itse sai vanhemmiltaan kotoa.
Oletko nyt iloinen?
Kun lapsi muuttaa pois kotoa 22-vuotiaana, mies on 70!
Täytyy kyllä näin kolmekymppisenä sanoa, että olen erittäin onnellinen ettei minun omien ruuhkavuosien lisäksi tarvitse huolehtia ikääntyvistä vanhemmista. No, 48-vuotiaana vanhemmaksi tuleva on aika äärimmäinen esimerkki ja ei varmaan kenenkään toive alunperin. Hieno juttu että mies on saanut haluamansa perheen ja haluaa sille omistautua, mutta ei noin vanhana vanhemmaksi tulon pitäisi olla mitenkään tavoiteltava tilanne. Mahdollista kyllä, mutta kyllä kai jokainen tajua että lapsesta olisi mukavampaa jos vanhemmat olisi suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin kavereiden vanhemmat. Mikään raha ja omaisuus kun ei korvaa yhdessä vietettyjä vuosia. Kysy vaikka niiltä, jotka ovat joutuneet hautaamaan vanhempansa alle kolmekymppisenä.
Höpönlöpö. Enkä minä naisena ollut 48 tullessani äidiksi. Ei elämää voi elää minkään kaavan mukaan. Kun katsoo suomalaisia elämäntapasairauksineen, niin moni perheellinen kuolee jo viisikymppisenä vaivoihinsa. Ja syöpä voi yllättää kenet tahansa milloin tahansa. Toisaalta mieheni saattaa elää vaikka satavuotiaaksi terveenä, koskaan ei tiedä tulevasta. Huh, onneksi en itse välitä tuolla tavalla toisten mielipiteistä ja aion tukea lasta kunnon itsetunnon kehittymisessä : )
[/quote] Palstan naisten mukaananhan yli 40v mies on raihnainen ja vanha ukko :D
Niin sekaisin nämä ovat[/quote]
Tiedän miehen joka sai esikoisensa 37-vuotiaana, ja myöhemmin vielä viisi lasta lisää.
Ajattelisin, että 'se juna meni jo'. Mies jo tuon ikäisenä edelleen haluaa 'elää nuoruuttaan' (jota ei enää ole) eikä ole varma haluaako lapsia vai ei, on ihan liian tuuliviiri mihinkään muuhunkaan.
Mieluummin katson profiileita, joissa joko miehellä on jo lapset tai sitten tietää varmasti haluaako niitä vai ei.
Ajattelisin että mikähän tässä miehessä on ollut pielessä. Jos ei 36 vuotiaanakaan näe lapsia kuin jossain tulevaisuudessa, ei ole mitään järkeä keskustelua edes aloittaa yhtään mistään. Swaippaisin ohi.
Miten perustelet yli-ikäisyyden? Minun mies on juurikin 36 ja minä 24 eikä meillä ole mitään ongelmaa ja molemmat voivat saada lapsia vielä pitkään. Ennemminkin haiskahtaa että sinä olet mieleltäsi vielä laosen tasolla, koska pakonomaisesti haluat määritellä mitä joku muun on tai ei ole. Suosittelen terapiaa.