En ymmärrä mitä vaikeaa on laihtumisessa!

[enemmän kuin mitä kulutat, koska olet ylipainoinen. Siitä se ainoastaan on kiinni, ei mistään muusta. Vaikka söisi miten terveellistä ruokaa, mutta jos syö sitä enemmän kuin mitä elimistö kuluttaa, paino ei laske. Niin simppeliä se on.

Totta kai se on näin simppeliä. Mutta se miten onnistut kuluttamaan vähemmän kuin syöt, on se ongelma. Silloin, jos elämäntavat ON jo kunnossa. Se, että miten pysyt sillä rajalla että on sopivassa nälässä. On esim. aika kurjaa, että koko päivän syö kevyesti ja asiallisesti, ei pidä itseään nälässä, koettaa pitää veresokerin tasaisena. Ja silti illalla iskee ihan tajuton mässäilynhimo! Siitä huolimatta että on juuri sitä estääkseen käynyyt tunnin lenkillä. Siitä huolimatta että koettaa syödä hedelmiä tai jotain terveellistä protskua pienen määrän estääkseen ylensyönnin. SILTI tulee vedettyä se yksi ylimääräinen RUISLEIPÄ, jonka ansiosta ei vaan laihdu. Se nyt ei vaan ole SIMPPELIÄ! Ja sitten joku viisastelija saa mielestään taas tulla lässyttämään LIHAPIIRAKOISTA!

Syntymästäni asti. Minut oli haluttu laittaa jo puolivuotiaana sairaalaan laihtumaan mutta äiti ei ollut suostunut.



Aina söin samaa ruokaa kuin muutkin, herkkuja vähemmän kuin monet muut lapset. Sisar on normaalipainoinen edelleen, minä lihava.



Mikä minussa on vialla jos geenitkään ei selitä asiaa?



Laihdun jonkin verran jos olen syömättä, olen aina noudattanut hyvää lautasmallia ja terveellisiä välipaloja, syön oikeasti vähemmän kuin esim. laiha ystäväni.



Enpä haluaisi pelkällä vedellä elää, aika korkea hinta laihuudesta.



Kertokaa viisaat mikä mättää?

[enemmän kuin mitä kulutat, koska olet ylipainoinen. Siitä se ainoastaan on kiinni, ei mistään muusta. Vaikka söisi miten terveellistä ruokaa, mutta jos syö sitä enemmän kuin mitä elimistö kuluttaa, paino ei laske. Niin simppeliä se on.

Totta kai se on näin simppeliä. Mutta se miten onnistut kuluttamaan vähemmän kuin syöt, on se ongelma. Silloin, jos elämäntavat ON jo kunnossa. Se, että miten pysyt sillä rajalla että on sopivassa nälässä. On esim. aika kurjaa, että koko päivän syö kevyesti ja asiallisesti, ei pidä itseään nälässä, koettaa pitää veresokerin tasaisena. Ja silti illalla iskee ihan tajuton mässäilynhimo! Siitä huolimatta että on juuri sitä estääkseen käynyyt tunnin lenkillä. Siitä huolimatta että koettaa syödä hedelmiä tai jotain terveellistä protskua pienen määrän estääkseen ylensyönnin. SILTI tulee vedettyä se yksi ylimääräinen RUISLEIPÄ, jonka ansiosta ei vaan laihdu. Se nyt ei vaan ole SIMPPELIÄ! Ja sitten joku viisastelija saa mielestään taas tulla lässyttämään LIHAPIIRAKOISTA!

Luulisi kuitenkin aikuisen ihmisen sen taidon jo hallitsevan.

Eikö hälytyskellot rupea soimaan siinä vaiheessa, kun vaatteet alkavat kiristää? Mä en ainakaan lähde ostamaan itselleni isompia housuja, vaan alan tarkkailla syömisiäni.



Lähipiirissäni olen kyllä tehnyt sen havainnon, että ihmiset eivät ymmärrä juuri piilokaloreiden päälle. Esim. anoppini lipittää kaiket illat ylimakeaa kotiviiniä ja ihmettelee kun paino vaan nousee, vaikka "ei syö mitään". Toinen tapaus on tyyppi, joka korvaa lounaan kekseillä, koska "niissä on niin vähän syömistä niin eiväthän ne lihota".

että syö vähän ja vähäkalorista, eikä silti laihdu - ole kyse siitä aineenvaihdunnan matematiikasta? Kroppa lopettaa ruoan polttamisen.

ku sä syöt yhden ylimääräsen ruisleivän. Montako ruisleipää metukalla ja oltermannilla sitä ennen meni? 10? Jos nyt noin omituista on ettet ollenkaan laihdu(vaikket välitä niitä kaloreita laske) ni mene nyt hyvä ihminen lääkäriin. Johan sä oot ihme lääketieteelle. Kerro ny ihmeessä et mitä sun mässäyskohtauksien aikana sä syöt? Täytekakun? Vaikka koko päivän oot vetäny porkkanaa. Ole rehellinen itelles. Ei täällä kukaan viis välitä loppjen lopuks miten lihava sä oot ku sinä ite. Noi selitykset on vaan syvältä!

Eikö hälytyskellot rupea soimaan siinä vaiheessa, kun vaatteet alkavat kiristää? Mä en ainakaan lähde ostamaan itselleni isompia housuja, vaan alan tarkkailla syömisiäni.

läskit tuli raskauden myötä. Ja sitten eikoina kuukausina kotona. Olin aika yksin vauvan kanssa, iltaisin lopen uupunut. En kerta kaikkiaan jaksanut lohduttaa itseäni millään muulla kuin ruoalla. Ajattelin sitten nopeasti pudottaa kilot pois kun vauva kasvaa. Noh, VÄÄRÄ LUULO.

t. 12 vaimikäsenytoli

http://www.iltalehti.fi/painopaivyri/ siinä hyvä startti.

enkä minä ainakaan syytä kilojani mistään muusta kuin omista syömisistä. Sitä ruokaa ei kukaan muu suuhuni työnnä kuin minä itse, joten itse kannan vastuun kiloistani. Toki haluan laihtua ja siinä onnistunutkin kerran, mutta tyhmyyttäni annoin taas himoilleni periksi. Olenkin nimennyt itseni sokeriholistiksi, mulle eräs kaveri sanoi että syö kerran viikossa herkkuja niin paljon että tulee paha olo niin ei varmasti tee mieli herkkuja koko viikkoon...ja höpöhöpö aivan kuin sanoisit alkoholistille että juo pääs täyteen kerran viikossa ni ei varmaan tee enää mieli.

Onks se sit se mässäyskohtaus ku sä syöt yhden ylimääräsen ruisleivän. Montako ruisleipää metukalla ja oltermannilla sitä ennen meni? 10? Jos nyt noin omituista on ettet ollenkaan laihdu(vaikket välitä niitä kaloreita laske) ni mene nyt hyvä ihminen lääkäriin. Johan sä oot ihme lääketieteelle. Kerro ny ihmeessä et mitä sun mässäyskohtauksien aikana sä syöt? Täytekakun? Vaikka koko päivän oot vetäny porkkanaa. Ole rehellinen itelles. Ei täällä kukaan viis välitä loppjen lopuks miten lihava sä oot ku sinä ite. Noi selitykset on vaan syvältä!

a) ei laihdu

b) jos niin tekee vaikka joka päivä, oli se sitten ruisleipää tai mitää, vuoden mittaa tulee syötyä 365 ylimääräistä ruisleipää. Mun mässilykohtaukset ei OIKEASTI ole mitään täytekakun vetämistä. Jo siitäkin syystä ettei meillä voi koskaan olla taloudessa mitään täytekakkua. Epäilemättä vetäsinkin ne sitten. En voi edes kuvitella missä kunnossa olisin jos niin tekisin. Nyt on tuo n. 15 kg ylimääräistä. Eli en mikään kauhea tankki ole. Mutta siis selvästi makkaroita on vaikka muille jakaa, enkä vaan onnistu saamaan niitä pois :(. Pitäis kai mennä painonvartijoihin, ja katselinkin niitä matskuja. Mutta kun en ole ollankaan sellainen ihminen, joka innostuu jostain joka kalorin laskemisesta. Haluaisin todellakin että tää toimis niin kuin ap sanoo. Että lenkille vaan ja makkarat pois ja siinä se!

ongelmia kuin minulla"? Kerrohan?



Ja tuo, että minulla on myös erittäin rakkaita ihmisiä, jotka ovat lihavia viittasi siihen, etten todella ole mikään barbie (vieläkään!), joka osoittelee ja naureskelee, "syvästi halveksii" lihavia.



Minä syvästi halveksin niitä selityksiä. VIELÄKIN!



Olen itse ollut ylipainoinen siksi, että mätin suuhuni ruokaa ja herkkuja raskausaikana, enkä jaksanut liikkua. En siksi, että minulla olisi geeneissä lihavuus (vaikka siskonikin on lihava, sattumaa?), tai siksi, että itsestäni lihosin, tai että se kuuluisi raskauteen. Sitten sain niskastani kiinni, söin vähemmän, liikuin enemmän - ja simsalabim! Laihduin!



Uskomatonta, miten tunget sanoja suuhuni koko ajan! Vai onko teitä useampikin?



Olen selittänyt tämän asian niin monta kertaa, että luulisi nyt menevän perille.



Ap

Voiko laihtua syömällä vähemmän? Totta kai!

Onko se ettei pysty laihtumaan osoitus tahdonvoiman puutteesta? Kyllä, tässä asiassa.

Onko laihtuminen helppo, suitsait toimenpide, jonka ainoa vaatimus on se ettei syö makkaraa ja lenkkeilee? Ei to-del-la-kaan.

että laihtuminen ei todellakaan ole kovin yksinkertaista. Olen laihduttanut valtaosan elämästäni, tuloksetta. Kunnes kuopuksen syntymän jälkeen päätin että enpä nyt enää jaksakaan laihduttaa. Painoin yli 90 kiloa ennen synnytystä. Vuotta myöhemmin painoni on 58 kg. Eikä todellakaan ollut vaikeaa, en tehnyt yhtään mitään. Herkuttelin entiseen malliin. Toivottavasti ei ole mikään sairaus kyseessä..

vaikea laihtua? Miksi ei voisi olla niin, että toisille se on vaikeampaa kuin toisille? Menisikö siinä hyvä tilaisuus kokea ylemmyyttä? Että mmmmminä se en mussutakkaan metukkaa päivät pitkät?

Ap on täsmälleen oikeassa.



Mutta kun meitä ihmisiä on niin erilaisia erilaisine heikkouksineen.



Olen laihduttanut Painonvartijoilla, lihonut takaisin ja väitän että se on erinomainen systeemi niille, joilla paheena on makeanhimo. Vinkit on täynnä erilaisia keinomakeuttajilla tehtyjä upeita jälkiruokia. Vaan kun makea ei ole ollenkaan se juttu! Itse en syö käytännössä ikinä pullaa, karkkia, kakkuja, keksejä, viinereitä enkä jälkiruokia. JOssain kutsuilla oikein ällöttää kun pitää kohteliaisuudesta ottaa siivu täytekakkua.



Minun paheeni on se, että tykkään "suolaisesta". Voin nimetä yksittäisen syynkin sille, että olen ollut muutaman kilon ylipainoinen koko aikuisikäni ja se pahe on ruisleipä. Ei yletön määrä eikä mitään metwurstia päällä, mutta ilman muuta liikaa sitä leipää. Mm. Painonvartijoiden dietissä ei kohdallani toimi se, että ruisleipää saa aterioilla syödä "rajoituksetta" yhdelä pisteellä. Jos toimin näin, en laihdu.



No, omalla kohdallani löysin keväällä karppauksen ja sitä myötä olen saanut kilot pois ja ne ovat myös pysyneet pois, vaikka olen jo palauttanut ruokavalioon hedelmiä jne. Tässä systeemissä kun ei tarvitse nähdä nälkää ja sitten illalla retkahtaa popsimaan 4 viipaletta leipää.

vaan ole niin yksinkertaista.

Itselläni lähti 5 kiloa viikossa, siihen ei tarvittu kun kunnon show asiasta joka ei muille kuulu. Kun ei nuku, ei syö mutta oksentaa niin siitä se lähtee. Ikävä puoli on kuitenkin se että kun normaali paino on 53kg ja siitä revitään pois 5 kg, tulos ei ole niin mukava.

Vai kirjoititko väärään ketjuun vahingossa? Minä en ainakaan ole mitään tuollaista sanonut.



ap

Mullakin tuli nyt mieleeni, että kun mulla raskausaikana oli raskausdiabetes, niin minuthan lähetettiin ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Siellä sitten selviteltiin perheen ruokatapoja, ja lopputulos oli se, että mitään korjattavaa ruokatavoissa ei ole. Olin kyllä tosi pettynyt, koska olisin tietysti halunnut raskausdiabeteksesta eroon, mutta mitään ei ollutkaan tehdävissä!

Sepä se, kun se "viralliserveellinen" ruokavalio (paljon viljatuotteita, vähän rasvaa) on tappotuomio diabetesta sairastavalle! Pistetään diabetikko syömään runsashiilihydrattista ruokaa (lukekaa please jotain hiilareiden ja insuliinin yhteydestä!) ja sitten tökitään insuliinia. Vähän sama kuin hakattaisiin päätä seinään, sitten otetaan buranaa että pystyy hakkaamaan vähän lisää päätä seinään!

Oikeasti, ihmiset: KARPATKAA! (huom! karppaus ei ole mitään pelkän voin syömistä ja kerman juomista)

ja ylipainoa on. Miehellä on järkyt elämäntavat. Se syö joka päivä töissä pullan ja limsan ja lounaan tietysti. Karkkia ostaa kioskilta vähään väliä. Mies liikkuu 5 päivänä viikossa 40 minsaa eli tuon verran menee työmatkoihin yhteensä edestakaisin. Minä liikun vähintään neljänä päivänä viikossa puolesta tunnista tuntiin. En voisi ikinä kuvitellakaan, että voisi elää noin kuin mies! Ja jos mies käy pari kertaa viikossa lenkillä ja jättää karkit pois, kohta se jo julistaa että 3 kg lähti! Kun minä taas kirraan sitä paria kiloa vaikka kuinka kauan ja sitten tulee joulu tai juhannus ja taas ollaan lähtöpisteessä. Grrrrrr

Kroppa saa kunnollista, täyttävää ruokaa tarpeeksi. Toki mielitekoja joskus tulee, mutta harvemmin ja lievempänä kuin ennen.



Painonvartijoita en taas suosittelisi pahimmalle vihamiehellenikään. Se kehottaa juuri vääränlaiseen systeemiin, tyyliin syömään jotain kuivaa ruisleipää ja 20 appelsiinia "kun tästä ei mene pisteitä"