En ymmärrä mitä vaikeaa on laihtumisessa!

Mä parikymppisenä halveksin syvästi lihavia ihmisiä. Kolmenkympin tietämillä havaitsin että hemmetti, vatsamakkara! Sitten tuli lapsi ja lisää kiloja. Ja niitä tässä edelleen ihmetellään. Esim. viime viikko. Eilen 30 minsaa hikiliikuntaa. Sitä edellisenä päivänä tunnin reipas kävellylenkki. Sitä edellisenä päivänä aerobic. Sitä edellisenä 30 minsaa kuntopyörällä. Jne. Lisäksi olen jättänyt ne vähätkin herkut pois. Makkaraa en syö muutenkaan koskaan, samoin pullaa ja karkkia ei osteta itse juuri koskaan, vieraisilla syödään.



Viime viikon tulos: paino nousi. Oikeasti ei naurata tipaakaan.

kuin se että syö vähemmän kuin ennen ja terveellisemmin. Jos ihmiset noudattaisivat yksinkertaisesti lautasmallia (neljännes perunaa/riisiä/pastaa, neljännes lihaa/kalaa/kanaa/munaa ja puolet salaattia/vihanneksia/kasviksia) ja söisivät vain sen yhden ainoan lautasellisen ja söisivät sitten pari pienempää ateriaa ja jättäisivät kaikki sipsit, pizzat, pullat, limut, karkit ja muut herkut viikonlopulle yhteen päivään niin en ymmärrä kuka voisi olla laihtumatta.

Esim. viime viikko. Eilen 30 minsaa hikiliikuntaa. Sitä edellisenä päivänä tunnin reipas kävellylenkki. Sitä edellisenä päivänä aerobic. Sitä edellisenä 30 minsaa kuntopyörällä. Jne. Lisäksi olen jättänyt ne vähätkin herkut pois. Makkaraa en syö muutenkaan koskaan, samoin pullaa ja karkkia ei osteta itse juuri koskaan, vieraisilla syödään.

Viime viikon tulos: paino nousi. Oikeasti ei naurata tipaakaan.

Ala juoksemaan ja takuulla kilot karisee!

Itse haluaisin vinkkejä hillittömän ruokahalun vähentämiseen.

Ei se liikunta mitään laihduta, korkeintaan kiinteyttää ja sehän voi merkitä myös että paino nousee, kun lihasmassa kasvaa. Mittaa vyötärönympärystä mittanauhalla, sillä sen näkee oletko laihtunut. Mutta tosiaan, ei laihtumiseen auta mikään muu kuin se, että syö vähemmän kuin ennen.

Mutta pointti onkin se, että ap kehottaa menemään lenkille ja jättämään makkarat pois. No, voin kertoa, että SE EI TODELLAKAAN RIITÄ. Terveellistä kotiruokaa syön. Paaaljon hedelmiä ja kasvisruokaa. Mutta sitten vissiin liikaa.

sitten kerta toisensa jälkeen näkee näitä ylimielisiä mene lenkille -aloituksia? Kun kaikki kerran tietää, että lenkille on ihan turha mennä laihtumistarkoituksessa. Tai että jätä makkarat pois.



Reilumpaa olisi kirjoittaa niin kuin asia on. Näe nälkää -> laihdut.

miten joku voi olla heikko ja epäonnistua. Kun mäkin pärjään niin miksei muutkin?! :O HERÄÄ PAHVI. Onko sinun yleisemminkin vaikea ymmärtää ihmisten erilaisuutta ja toisten sokeita pisteitä? Nauratko muissakin asioissa toisten epäonnistumisille?



Ihmiset ihan oikeasti ovat erilaisia. Älä käytä itseäsi ja omaa täydellisyyttäsi yleispätevänä inhimillisyyden mittarina. Se mikä sujuu toiselta helposti, vaatii vierellä kulkijalta miltei yli-inhimillisiä ponnistuksia. Laihduttaminen on toki mahdollista kenelle tahansa, ydinfysiikkaa se ei tosiaankaan ole. Mutta vaikeaa itsensä ja elämäntapojensa muuttaminen voi kyllä olla, niin vaikeaa että sen opiskeluun menee koko elämä.

..koska syön liikaa. Laihduttajalle sopiva annos lautasmalleineen ei vie nälkää!!

että nähdään miten me läskit mässäillään. Tässä minun tavallista runsaampi aamiainen:



- viipale paahtoleipää (yleensä kyllä ruisleipää, mutta tänään iski kyllästys)

- päällä kaksi siivua juustoa (17 %) ja kaksi viipaletta tomaattia

- puolitoista ruokalusikallista raejuustoa

- nektariini

- vettä



Lounaaksi on tarkoitus syödä linssikeittoa ja ruisleipää. Välipalaksi hedelmä. Päivälliseksi teen nizzan salaattia.



Hirveää mättöä, eikö vaan?

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että perinnölliset tekijät vaikuttavat lihavuuden kehittymiseen, vaikka ympäristötekijöillä onkin kiistaton merkitys. Lihavuuden genetiikka tarjoaa runsain mitoin haasteita tutkijoille: lihavuudella arvioidaan olevan yli kaksisataa ehdokasgeeniä, joista tähän mennessä on tunnistettu 58. Tutkimusvilkkautta kuvaa, että geenipaikoista 54 on tunnistettu viimeksi kuluneen vuoden aikana.



Jos lautasmallilla ei lähde nälkä, sitten syödään kaksi lautasellista!

- 9 kg tieteellisin keinoin, korvaa herkut kasviksilla ja SYÖ NIIN PALJON KUIN HALUAT. Loput ohjeet Painonvartijat...

en kyllä missään vaiheessa sanonut, että naurasin toisten epäonnistumisille, pitäisin itseäni täydellisenä tai en ymmärtäisi erilaisuutta.



Varmasti laihduttaminen on joillekin vaikeampaa kuin toisille! Ärsyttää vain liikaa sellaiset ihmiset, jotka väittävät kokeilleensa ihan kaikkea, muttei millään vaan laihdu, samoin kuin nuo "lihavuus-geeni"-ihmiset.



Enkä todellakaan syvästi halveksu lihavia ihmisiä, kuten joku vihjasi minun tekevät (?). Minulla on erittäin läheisiä ystäviä ja siskonikin on ylipainoinen, en ole siis mikään barbie, jonka kaikki tutut on kauniita ja laihoja ja elämä hymyilee aina vaan.



Halveksun enemmänkin niitä, jotka valittavat päivästä toiseen läskiyttänsä, sitä kun miehet ei halua, ei löydy kivoja vaatteita, hengästyy ja muutenkin pelottaa, että terveys pettää, ja sitten kuitenkin jatkaa sitä mussuttamista.



Got it?



ap

vähemmän syömisen ja lautasmallin käyttämisen jne. Mutta vaikeus on aloittamisessa ja siinä pysymisessä eli ihmisen psykologiassa, korvien välissä. Siellä se ratkaisu piilee, ei missään dieteeissä tai painonvartijoissa.

Pitkästä aikaa näin sukulaisia. Perheessä kaksi lasta, toinen ihan ihan isän näköinen ja oloinen, toinen äidin. Isä on pieni ja laiha, samoin häneen tullut tytär. Äiti on vaalea ja rehevä, samoin häneen näköisensä tytär. Äiti oli nuorena tosi pulskassa kunnossa ja nyt tyttö on ihan tismalleen samanmallinen ja muutenkin samanlainen! Toinen tyttö missinmitoissa.

Korvien välissä se vika on jos ei laihdu.



Parhaat tekosyyt on; "mun mies tykkää mistä ottaa kiinni" ja "tunnesyöjä"...

Etkä siis ole laihduttanut, eikä sinulla siten ole varaa arvostella. Painon pitäminen kurissa on nimittäin aivan toinen asia kuin laihduttaminen. Mutta koska sinä olet katsellut sivusta lihavia ihmisiä, niin sinähän sitten tiedätkin, miten helppoa se laihduttaminen onkaan.

No tunnesyöjähän on juuri sitä korvien välissä olevaa :).

minä olen aina laihduttanut 2 kg vuodessa. Siis ikävälillä 20-40 v. Otan aina siis pois sen, ennenkuin paino ehtii kerääntymään.



Kun olin 20v, sain 2 kg pois 2:ssa viikossa.

Kun olin 30 v, sain 2 kg pois 4:ssä viikossa.

Nyt olen 40 v, ja 2 kilon poissaamiseen kuluuu 8 viikkoa.



Eli 20 v sitten se oli vain sitä, että makkarat roskiin ja lenkille. Ei ole enää.

Etkä siis ole laihduttanut, eikä sinulla siten ole varaa arvostella. Painon pitäminen kurissa on nimittäin aivan toinen asia kuin laihduttaminen. Mutta koska sinä olet katsellut sivusta lihavia ihmisiä, niin sinähän sitten tiedätkin, miten helppoa se laihduttaminen onkaan.

Loistava kiteytys. Mulla ei ole mitään vaikeuksia pitää painoa samalla tasolla. Mutta laihtuminen on ihan eri asia. Siksi mullakin oli varaa alle 30 vee nauraa lihaville. Koska mulla ei ollut hajuakaan miten vaikeaa laihduttaminen voi olla, ja sitä vaikeammaksi käy mitä enemmän ikää tulee.

Kerran kokeilin olla 3 viikkoa tiukasti ilman mitään herkkuja. Lisäksi liikuin kuutena päivänä viikossa hiki pintaan. Lopputulos: laihduin 0 kg. Sillä kertaa luovutin totaalisesti taas hetkeksi. Nyt on tavoite ensi kesässä. Yritän saada kilon pois kuussa, mutta tiukkaa tekee.

miksi on niin vaikea pitää huolta omasta terveydestään ja huoltaa kehoaan antamalla sille oikeanlaista ravintoa sopivan määrän. Eihän kukaan laita lyijyllistä bensaa autoonsakaan jos se ei sovi autolle. Autoja huolletaan ja niistä pidetään viimeisen päälle huolta, mutta oma kroppa päästetään täysin piloille, kun ei tajuta, että ihmisenkin "moottori" kulkee juuri niin hyvin kuin millaista ravintoa sille tankataan.