Lue keskustelun säännöt.
Kuinka jotkut voivat asua totaalisesti ”keskellä ei mitään”?
21.08.2021 |
Ajelimme taas pitkästä aikaa Keski-Suomeen.
Siellä täällä tien varressa talo. Enkä nyt tarkoita maatiloja, vaan ihan yksittäisiä taloja. Jäin taas kerran ihmettelemään, kuinka siellä voi oikeasti elää? Missä tuollaisen talon väki käy töissä? Kuinka kaupasta tuodaan pakasteet? Missä ylipäätään käydään kaupassa? Entä kuinka pääsee vaikka teatteriin, pubiin, ravintolaan, kirjastoon, lääkäriin, jne.?
Tämä ei ole ilkeällä mielellä kysytty, haluaisin todella tietää, kuinka tuolla oikein arki rullaa.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä sosiaaliset suhteet? Mitä ne tekee illat ja vikonloput?
Ap
Mun keskellä ei mitään tai muuten vaan pikkupaikassa asuvat sukulaiset tekevät mm. seuraavia:
- Käyvät sukulaisilla ja tuttavilla kylässä.
- Hiihtävät
- Käyvät marjassa, kalassa tai metsällä. Näitä tehdään usein porukalla.
- Tekevät kotihommia, vaikka hoitavat pihaa, tekevät remonttia, rakentavat jotain tai kaatavat puita ja pilkkovat halkoja. (Joillakin tuntuu olevan koko ajan joku rakennusprojekti menossa.)
- Käyvät kylällä vaikka kielikursseilla, kuorossa tai mitä ikinä löytyykään.
- Lapsiperheet tietty pääosin harrastavat sitä samaa kuin lapsiperheet kaupungeissa eli pyörittävät arkea. Ehkä kuskaavat lapsia enemmän etäisyyksien vuoksi kuin kaupunkilaiset.
t. Se Keskusta-asukki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä sosiaaliset suhteet? Mitä ne tekee illat ja vikonloput?
Ap
Minä asun maalla.
Olen nyt viikonloppuna lasteni kanssa, työskentelen hieman, pidän yhteyttä tuttaviini Whatsapp-viesteillä.
Harrastelen asioita, joita voi harrastaa kotona.
Arki rullaa ihan samalla tavalla kuin missä tahansa. Kävin jokin aika sitten kaverin kanssa pyörälenkillä, nyt menen saunaan, loppuillan katson Netflixistä jotain ja syön pizzaa. Ei mun elämään vaikuta onko kauppa naapurissa vai 20 km päässä.
Vierailija kirjoitti:
Samaa oon miettinyt. Itse tulin viime yönä pohjoisesta (ajoin 500km), itärajan kupeesta.Vaatii kovaa luonnetta asua keskellä ei mitään, ilman mahdollisuutta löytää kumppania. Sympatiat ja peukut sinne. olette kovanaamoja, molemmat sukupuolet.
mies53v
Kumppanin puutteen keksit suurimpana ongelmana? Kaikki eivät ole seuran/seksinkipeitä - oma elämä täydellisessä rauhassa on parasta elämässä.
Moni käy töissä siellä lähikylässä. Kotimatkalla nappaa lapset kavereiltaan, käy kaupassa, kirjastossa jne. Monesti myös ne syrjäseutujen ihmiset ovat jollain tasolla tuttuja naapureidensa kanssa (yleensä jotain sukua). Siinä saa sosialisoida kun menee naapuriin kaffelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin mä ainakin asuisin yksin ja yksinäisenä keskellä ei mitään kuin yksin ja yksinäisenä ihmisten ärsyttävien äänien keskellä.
Näin kaupungissa asuessa saa muista ihmisistä vaan kaikki huonot puolet kun joutuu kuuntelemaan ties mitä mekastusta ja sopeutumaan muiden ihmisten tekemisiin saamatta muista ihmisistä vastapainoksi mitään hyviä puolia.
Aloittaja taisi tarkoittaa niitä yksittäisiä omakotitaloja, ei herttaisia kyläyhteisöjä kauppoineen ja jouluglögeineen. Asun siis itsekin yhden elintarvikekioskin ja jouluglögin kylässä, ja lähimpään vilkkaampaan keskukseen tulee matkaa 40km suuntaansa, mutta naapureitakin löytyy lähietäisyydeltä useita.
Mutta ne talot, mitä löytyy kun lähin huoltsikka jäi taakse 200km sitten, ja siltä huoltsikaltakin oli matkaa lähimpään asutukseen noin 60km. Ap taisi tarkoittaa näitä. Veikkaisin, että tietoliikenneyhteydet on kultaakin kalliimpaa, ja tietokone/kännykkä pääosassa niin työn kuin sosiaalisten suhteiden hoidossa? Tai tekevät reissutyötä ja työreissuilla hoidetaan myös viihde, kaupassakäynti ja sukulaisten/tuttujen tapaaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvähän täällä metsän keskellä on. Kilometrejä lähimpään naapuriin. Yksin asun. Tai on minulla liuta eläimiä täällä seurana; koiria, kissoja, kanoja, kesälampaita.
Töissä käyn osa-aikaisena maatalouslomittajana. Asioinnit hoidan työmatkalla jos on matkan varrella, muuten lähden erikseen hoitamaan. Kylmälaukku on mukana pakasteita varten kun käyn kaupungilla ostoksilla.
Pubeja ja ravintoloita en harrasta, kesäteatterissa ja elokuvissa käyn ja joskus kirjastoautossa. Täällä käy teatterisalissa kirjastolla sellainen kiertävä elokuvien näyttäjä.
Lääkärissäkin käyn ihan silleen niinkuin muutkin, eli varaan ajan ja menen kun on aika. Joko itse autoillen tai poika kuskaa (riippuu vaivasta).
Lähimpään kauppaan on 15km, keskustaan 27km ja siellä on ruokakauppoja ja muut palvelut.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on teatteriin matkaa 150 metriä. Olen käynyt siellä tässä kolmen vuoden aikana asuessa kerran. Kun asuin kauempana, kävin pari kertaa vuodessa. Kirjastossa käyn kerran kuukaudessa. Yleensä kauempana asuessa hommat on tehokkaampaa, samalla reissulla hoidetaan monta asiaa.
Pakasteet nyt ei ole mikään ongelma. Itse kuljetin kesällä pakasteita, marjoja ja kalaa, 600 km päästä ja ihan hyvänä pysyivät. Pitää vaan olla tarpeeksi paljon kerralla, kylmäkalleja ja hyvä eristys.
Tiesitkö ap, että ihan kaupungeissa asuvatkin voivat käydä töissä toisessa kaupungissa? Pk-seudulla voi olla pitkiäkin välimatkoja. Espoosta Vantaalle voi mennä helposti yhtä pitkä aika kuin 60 km työmatkaan syrjäseudulla.
Työmatkaan pohjois-Espoosta etelä-Espooseen menee bussilla 1 tunti 20 min yhteen suuntaan, jos vaihto osuu kohdalleen. Pääkaupunkiseudullahan ei tarvitse autoa, kun on niin hyvä joukkoliikenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin vaihtaa kerrostaloelämän pikkukaupungin omakotitaloon. Saan kaksiostani noin 200000euroa, ja sillä saa hienon omakotitalon kaupungissa. Piha, sauna, grilli, palju, puutarha, takkatuli ja oma rauha. Auton käyttö on tehokasta.
Keksin vain yhden huononnuksen. Siellä on noin sadasosa deitti-ikäisiä (lue 50-60) naisia. No, tämän voi ratkaista vaikka kuukausittaisella viikonloppuretkellä vaikka Hotelli Vantaaseen. Tai hommata naisystävä, joka pitää taloani kesähuvilana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on teatteriin matkaa 150 metriä. Olen käynyt siellä tässä kolmen vuoden aikana asuessa kerran. Kun asuin kauempana, kävin pari kertaa vuodessa. Kirjastossa käyn kerran kuukaudessa. Yleensä kauempana asuessa hommat on tehokkaampaa, samalla reissulla hoidetaan monta asiaa.
Pakasteet nyt ei ole mikään ongelma. Itse kuljetin kesällä pakasteita, marjoja ja kalaa, 600 km päästä ja ihan hyvänä pysyivät. Pitää vaan olla tarpeeksi paljon kerralla, kylmäkalleja ja hyvä eristys.
Tiesitkö ap, että ihan kaupungeissa asuvatkin voivat käydä töissä toisessa kaupungissa? Pk-seudulla voi olla pitkiäkin välimatkoja. Espoosta Vantaalle voi mennä helposti yhtä pitkä aika kuin 60 km työmatkaan syrjäseudulla.
Työmatkaan pohjois-Espoosta etelä-Espooseen menee bussilla 1 tunti 20 min yhteen suuntaan, jos vaihto osuu kohdalleen. Pääkaupunkiseudullahan ei tarvitse autoa, kun on niin hyvä joukkoliikenne.
Tuossa ajassa maaseudulla ajaa ainakin 80km.
Julkisia sitten ei kulje ollenkaan.
Kirkonkylältä lähikaupunkiin täällä kulkee bussi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta entä sosiaaliset suhteet? Mitä ne tekee illat ja vikonloput?
Ap
Meillä päin nussitaan vuorotellen naapurin Aunea aina lauantaisin saunan jälkeen.
Tää on niin ihanaa metsän keskellä. Ei ole ollut ikävä melua ja huutoo 24/7.Illat yötkin niin ihanan rauhallisia.Kaupunkeihin pääsee hyppää autoon.Netti puhelin kaikki pelaa puuhastelua tänäänkin ulkona,ei ihan vielä syystyöt mutta pian.Käy kylässä,harrastelija,kulttuuri jutuis ..yms..mahtavaa..talvikin mukavampi traktori auraa tiet.Isot tiet auraauto.Asuin Ivalossa töihin menin 4-6aamulla,tiet oli aurattu..mutta oliko Uudellamaalla kun töihin lähtö...ei!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on 15 km keskustaan ja siellä peruspalvelut. En tarvitse mitään erikoista muutenkaan. Täällä on rauhallista ja hiljaista. Oikea rauha verrattuna edelliseen asuin paikkaan. Ainoa asia mikä vähän jännittää on talvi ja se miten pääsee ajamaan. Täällä oli talvena 2020 todella pahassa kunnossa tiet ja liukasta. Pihastani lähtee tie ja heti aluksi kaksi mäkeä. Valehtelisin jos sanoisin ettei vaikeuksia ole ollut. Tämä ainoa huono puoli mikä tulee mieleen. Samoin tosin autojen pitää olla kunnossa tai jää tänne jumiin muuten. Minullakin kaksi kokoajan käytössä.
En minä käy tai mieheni käydä iltaisin juuri missään. Joskus joku konsertti, jos joku hyvä esiintyjä sattuu paikalle ja onnistutaan saamaan liput. Nyt niitäkään ei tietty ole ollut. T. keskusta-asukki, joka tykkää olla kotona. Asuisin mieluiten keskellä ei mitään, mutta pimeällä yksin se on vähän pelottavaa, jos mies on työmatkalla.
Meiltä on vaan 20 km pieneen kaupunkiin, isoon 130 km. Minä teen töitä kotona, miehellä työmatkaa tuo 20 km. Hän tuo ostokset yleensä tullessaan, ja olen siitä iloinen, vihaan kaupassa käymistä. En harrasta minkäänlaista shoppailua, ikinä. Ostan vain mitä ehdottomasti tarvitsen ja useimmin tilaan netistä, koska haluan käsintehtyä, jos mahdollista ja sitä ei tahdo lähiseudulta saada. Usein siis tilaan ulkomailta. Mies tuo paketit tullessaan, ne kun tulevat ruokakauppaan.
En välitä teatterista, konserteista yms. Meillä on kotiteatterivehkeet ja karaokelaitteet, siinä hupia käsitöiden, lukemisen ja eläintenhoidon lisäksi. Lapset ovat jo aikuisia. Tykkään hoitaa puutarhaa, liikkua ulkona, marjastaa, sienestää, saunoa pihasaunassa ja pulahtaa järveen uimaan. Rakastan kun voin seurata vuodenaikojen vaihtelua ja kaikkia luonnossa tapahtuvaa; muuttolintujen kevät- ja syysmuuttoa, perhosia, sudenkorentoja, sammakoita. Normit kotityöt ja ystävien ja läheisten tapaamiset. En kaipaa muuta. Kaupungissa käyn ehkä kerran kk:ssa. Nyt korona-aikana varsinkaan ei viitsi käydä, kun pitäisi olla rätti naamalla. En käy enää edes kirjastossa, vaan luen e-kirjoja. Isommassa kaupungissa käydään kerran vuodessa ja siinä on riittävästi.
En perusta myöskään matkailusta. Siinä mielessä hyvä tällainen, että ei ole koronarajoituksetkaan tuntuneet juuri miltään.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taisi tarkoittaa niitä yksittäisiä omakotitaloja, ei herttaisia kyläyhteisöjä kauppoineen ja jouluglögeineen. Asun siis itsekin yhden elintarvikekioskin ja jouluglögin kylässä, ja lähimpään vilkkaampaan keskukseen tulee matkaa 40km suuntaansa, mutta naapureitakin löytyy lähietäisyydeltä useita.
Mutta ne talot, mitä löytyy kun lähin huoltsikka jäi taakse 200km sitten, ja siltä huoltsikaltakin oli matkaa lähimpään asutukseen noin 60km. Ap taisi tarkoittaa näitä. Veikkaisin, että tietoliikenneyhteydet on kultaakin kalliimpaa, ja tietokone/kännykkä pääosassa niin työn kuin sosiaalisten suhteiden hoidossa? Tai tekevät reissutyötä ja työreissuilla hoidetaan myös viihde, kaupassakäynti ja sukulaisten/tuttujen tapaaminen?
Mun jo kuollut sukulaiseni asui kuvaamassasi paikassa. (Paitsi ettei Suomessa missään ole 200 km huoltoasemalle, eikö missään ole huoltsikkaa niin, ettei 60 km olisi asutusta.)
Ei hän siellä korvessa oikeasti yksin ollut. Lähin talo oli jotain kilometrin päässä ja sitä seuraava kahden jne. Kyllä ne harvakseltaan asuvat toisensa tunsivat ja näkivät paljonkin. Pakkohan se oli, kun ei siellä muita ollut kuin nuo talot siellä täällä. Ei ollut edes valtateiden varrella. Pois muuttaneet sukulaiset kävivät usein kylässä ja olivat välillä yötäkin.
Sitä en tosin tiedä miten ihmeessä kyseinen sukulainen kävi kaupassa sen jälkeen kun kauppa-auto lopetti, kun sukulaisella ei ollut edes autoa. Talvella varmaan moottorikelkalla, mutta muuten. Tosin kävi varmaan kovin harvoin kaupassa, kun pakastimet olivat aina täynnä lihaa, kalaa ja marjoja.
Eli eiköhän varsinkin autollinen pärjää mukavasti, kun autotonkin pärjäsi. Mutta ei kai tuollaiseen paikkaan edes muuta tai jää ihminen, jolle on tärkeää hippasta joka viikko teatteriin, baariin, leffaan ja ties minne viihteelle. Siellä se viihde tuntuu olevan ne metsät ja vedet ja se mitä itse tehdään. Ei se, että käydään jonkun viihdytettävänä.
T. se keskustassa asuva, joka itse rakastaa teatteria, museoita ja hyvää ravintolaruokaa
Kaupungissa jos kuolee, niin muumioituu sinne kennostalon pieneen kopperoon ja huoltomies löytää viiden vuoden kuluttua, on luettu asiasta ip-lehdistä. Maalla meillä täällä käy usein vieraita ja tanssitaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja taisi tarkoittaa niitä yksittäisiä omakotitaloja, ei herttaisia kyläyhteisöjä kauppoineen ja jouluglögeineen. Asun siis itsekin yhden elintarvikekioskin ja jouluglögin kylässä, ja lähimpään vilkkaampaan keskukseen tulee matkaa 40km suuntaansa, mutta naapureitakin löytyy lähietäisyydeltä useita.
Mutta ne talot, mitä löytyy kun lähin huoltsikka jäi taakse 200km sitten, ja siltä huoltsikaltakin oli matkaa lähimpään asutukseen noin 60km. Ap taisi tarkoittaa näitä. Veikkaisin, että tietoliikenneyhteydet on kultaakin kalliimpaa, ja tietokone/kännykkä pääosassa niin työn kuin sosiaalisten suhteiden hoidossa? Tai tekevät reissutyötä ja työreissuilla hoidetaan myös viihde, kaupassakäynti ja sukulaisten/tuttujen tapaaminen?
Mun jo kuollut sukulaiseni asui kuvaamassasi paikassa. (Paitsi ettei Suomessa missään ole 200 km huoltoasemalle, eikö missään ole huoltsikkaa niin, ettei 60 km olisi asutusta.)
Ei hän siellä korvessa oikeasti yksin ollut. Lähin talo oli jotain kilometrin päässä ja sitä seuraava kahden jne. Kyllä ne harvakseltaan asuvat toisensa tunsivat ja näkivät paljonkin. Pakkohan se oli, kun ei siellä muita ollut kuin nuo talot siellä täällä. Ei ollut edes valtateiden varrella. Pois muuttaneet sukulaiset kävivät usein kylässä ja olivat välillä yötäkin.
Sitä en tosin tiedä miten ihmeessä kyseinen sukulainen kävi kaupassa sen jälkeen kun kauppa-auto lopetti, kun sukulaisella ei ollut edes autoa. Talvella varmaan moottorikelkalla, mutta muuten. Tosin kävi varmaan kovin harvoin kaupassa, kun pakastimet olivat aina täynnä lihaa, kalaa ja marjoja.
Eli eiköhän varsinkin autollinen pärjää mukavasti, kun autotonkin pärjäsi. Mutta ei kai tuollaiseen paikkaan edes muuta tai jää ihminen, jolle on tärkeää hippasta joka viikko teatteriin, baariin, leffaan ja ties minne viihteelle. Siellä se viihde tuntuu olevan ne metsät ja vedet ja se mitä itse tehdään. Ei se, että käydään jonkun viihdytettävänä.
T. se keskustassa asuva, joka itse rakastaa teatteria, museoita ja hyvää ravintolaruokaa
Nuo kilometrimäärät tempaisin hatusta kärjistääkseni. Tuntuu että ketjuun vastailevat "keskellä ei-mitään" asuvat joilla on naapurissa kirjastoa, kauppaa, postia sun muuta menopaikkaa, ja naapureita löytyy niin että rumimpia saa kivittää.
Kaipa se "ei-mikään" on jokaisella korvien välissä, ihan oma hlö koht määre sille siis. Mulle se tarkoittaa että posti, pankit ja kaupat+viihde hoituu netin välityksellä, tai se on suunniteltu päivän reissu, kun vaihtoehtoja ei ole. Naapureita voi olla muutama, mutta ei useamman kymmenen talouden vireää kylää puuhatoimikuntineen. Ne sellaiset kun on jo asutuskeskittymiä, ympärillä on jo paljonkin asioita.
Kiitos, tässä kommentissa oli jotain rauhoittavan kaunista tällaiselle kaupunkilaiselle jolle juuri tarjoutui työmahdollisuus muuttaa sinne keskelle ei mitään. Noinhan se juuri on että molemmissa on täysin erilaiset mahdollisuudet, mutta kummistakin nautin omalla tavallaan. Nähdäkseni toinen ei myöskään sulje pois toista, vaan viikonloppuisin voi aina lähteä kauemmas nauttimaan siitä kääntöpuolesta.