Kuinka jotkut voivat asua totaalisesti ”keskellä ei mitään”?

Ajoit itsekin kuitenkin tietä pitkin, joten sitä samaa ne asukkaat pääsee kaikkiin noihin mainitsemiisi paikkoihin. Jopa matka-aika voi olla ihan sama kuin Helsingin läpi, vaikka matka olisi luokkaa 50km, mutta kun ruuhkista ei tarvitse murehtia.

Koska se on aivan ihanaa. Oma rauha , ihan oma maailma. Ei enää naapurin räksyttävää koiraa, ei naapurin juoruakkaa eikä intohimoista ruohonleikkaajaa joka päristelee joka toinen päivä nurmikollaan... 

No autolla käydään töissä, kaupassa, lääkärissä jne.

Autolla pääsee, kylmälaukut on keksitty pakasteita varten jne.

Nopeammin minun maaseudulla asuvat sukulaiset tuo pakasteet kaupasta kotiin autolla kuin minä Helsingissä joka kuljen autottomana.

Mulla on teatteriin matkaa 150 metriä. Olen käynyt siellä tässä kolmen vuoden aikana asuessa kerran. Kun asuin kauempana, kävin pari kertaa vuodessa. Kirjastossa käyn kerran kuukaudessa. Yleensä kauempana asuessa hommat on tehokkaampaa, samalla reissulla hoidetaan monta asiaa. 

Pakasteet nyt ei ole mikään ongelma. Itse kuljetin kesällä pakasteita, marjoja ja kalaa, 600 km päästä ja ihan hyvänä pysyivät. Pitää vaan olla tarpeeksi paljon kerralla, kylmäkalleja ja hyvä eristys. 

Tiesitkö ap, että ihan kaupungeissa asuvatkin voivat käydä töissä toisessa kaupungissa? Pk-seudulla voi olla pitkiäkin välimatkoja. Espoosta Vantaalle voi mennä helposti yhtä pitkä aika kuin 60 km työmatkaan syrjäseudulla. 

No me asutaan. Meiltä on 26 km melko pienen kunnan keskustaan. Minä teen töitä etänä, mies on yrittäjä ja tekee hommia joko kotona tai kiertelee lähiseudulla. Lähin naapuri on 400 metrin päässä, seuraava kilometrin. Kuljemme tietenkin autolla. Kauppaan ajaa sen 20 min, mikäs siinä on ongelma? Ehkä yhden maitopurkin takia ei viitsi lähteä ajamaan, mutta tuleehan tuolla kirkolla käytyä pari-kolme kertaa viikossa. Siellä on lääkärit, kirjastot ja kaikki. Isompaan kaupunkiin on 55 km ja kyllä meillä on ollut tapana ainakin kerran viikossa käydä ravintolassa syömässä, paitsi poikkeusaikana harvemmin. Ei meiltä täältä puutu mitään. Kotona on kaikki mukavuudet, tilaa ja oma rauha. Välimatkoihin on niin tottunut että ei niitä tule koskaan ajatelleeksi, paitsi silloin kun joku kauhistelee ja ihmettelee :D

Samaa oon miettinyt. Itse tulin viime yönä pohjoisesta (ajoin 500km), itärajan kupeesta.Vaatii kovaa luonnetta asua keskellä ei mitään, ilman mahdollisuutta löytää kumppania. Sympatiat ja peukut sinne. olette kovanaamoja, molemmat sukupuolet.

mies53v

Mutta entä sosiaaliset suhteet? Mitä ne tekee illat ja vikonloput?

Ap

Mä asun ison kaupungin keskustassa ja tyytyväisenä, mutta voin hyvin ymmärtää keskellä ei mitään asuvia.

Esim. metsästystä, kalastusta ja marjastusta harrastaville, tai voisiko sanoa eläville, sukulaisilleni siellä on kaikki. Pihasta voi lähteä tulistelemaan, omasta metsästä voi kaataa puita tai kaivaa vaikka kuopan, jos siltä tuntuu. Siellä on hiljaisuus ja oma rauha. Tuollaista elämäntapaa eläville taas kaupungissa ei ole mitään.

Mutta ehkä rikkain on se, joka osaa nauttia molemmista elämäntavoista. Sellaisella kaikki on aina lähellä, asui kaupungissa tai keskellä ei mitään.

Asun keskellä kaikkea eikä täällä ole mulle mitään. Taidan muuttaa sinne.

Jos sinne menee tie, sieltä pääsee myös kaupoille.

Ei ole ap sen vaikeampaa.

Aika moni kaupunkilainen valittaa tyhjästä elämästä.

Meillä kauppaan matkaa noin 20 km, kirjasto, muutama ravintola, posti, terveyskeskus ym. palvelut myös siellä. Isompaan kaupunkiin noin 40 km, josta löytyy teatteri, sairaala, uimahalli jne.

Töissä käyn noin 25 km päässä, autolla kuljen matkat.

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä sosiaaliset suhteet? Mitä ne tekee illat ja vikonloput?

Ap

No jos haluaa tavata ihmisiä niin autollahan niidenkin luokse pääsee. Monet myös viihtyy vaan kotona näkemättä ihmisiä. Mä asun kaupungissa, mutta en mä tapaa ihmisiä kuin muutaman kerran vuodessa, ei siis olisi mikään ongelma keskellä ei mitäänkään.

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä sosiaaliset suhteet? Mitä ne tekee illat ja vikonloput?

Ap

Vierailee ystävien/sukulaisten luona, käy baarissa/ravintolassa/elokuvissa tms tai vaan pysyttelee kotona?

Se että asuu keskellä ei-mitään, ei tarkoita etteikö sieltä voisi halutessaan käydä muualla. Toki aidosti keskellä ei-mitään (200+km lähinaapuriin) visiitit ovat eri tavalla haastavia kuin jos asut keskellä vilkasta taajamaa, mutta ellei asukas erakko ole, kyllä se sieltä kylille kömpii silloin kun siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä sosiaaliset suhteet? Mitä ne tekee illat ja vikonloput?

Ap

No kavereita ja sukulaisia pääsee näkemään autolla tai pyörällä. Tietä pitkin he pääsevät myös meille. Parhaat ystäväni asuvat kyllä satojen kilometrien päässä, nähdään aina sopivassa välissä. Meillä on puhelimet ja netti. Eikö joillakin sitten pysy sosiaaliset suhteet yllä jos ei asuta kilometrin säteellä läheisissä kerrostaloissa?

No, mikäs täällä asuessa?

Semminkin kun meillä on myös hyvät nettiyhteydet.

On älypuhelimet ja hyvin toimivat netti yhteydet. 

Se Suomessa onkin parasta, että myös syrjemmille seuduille on saatu toimivat nettiyhteydet ja kuuluvuus puhelimissa on hyvä.

Molemmat minä ja mieheni käydään töissä läheisessä cityssä eli kaupungissa.

Työmatkaa tulee päivittäin 45 kilsaa suuntaansa, eli 90 km päivässä.

Tosin meidän perhe tarvitsee töitänsa varten kaksi autoa, mutta niin tarvitsevat myös useat kaupungissa asuvat.

Ulkomaille pääsee lentokentältä, johon matkaa on toi 45 kilsaa.

Lapset käyvät koulua kirkonkylällä jossa on edelleen sekä ala-koulu että yläkoulu.

Mutta lukioita ei ole.

Kylä, jossa asumme on kuitenkin pienehkö ja hiukan sivussa valtavirrasta.

Mutta juuri sitä haimmekin, kun täältä vastaan otimme työpaikat.

Täällä saa asua todella rauhassa, kukaan ei välitä jos kaksi paimenkoiraame innostuvat haukkumaan joskus, paitsi että hyvin harvoin tuota tapahtuu.

Kukaan ei valita moottoriveneen äänistä kesäisin järvellä, eikä myöskään moottorikelkan äänistä latuja tehdessä tai metsässä kierrellessä-

Teini poikamme ja myös naapureiden teinit, saavat rauhassa kaasutella ja kokeilla mopojensa teholja metsäisillä autoteillä, kukaan ei itke äänistä eikä valita niistä alueen sanomalehdissä.

Uuden vuoden yönä meillä on koko pienen kylän yhteinen ilotutulistus, juodaan samalla kyläiläisten mukanaan tuomaa jouluglögiä ja jotkut jopa tekee nuotion, missä monet paistavat makkaraa uuden vuoden yönä.

Kukaan ei valita rakettien ampumisesta, ja kaikki jäljet korjataan siivotaan yhdessä pois.

Keväisin pienen kylän raitti siivotaan talkoilla siistiksi.

Tämän parempaa asumista ja yheisöllisyyttä asukkaiden kesken tuskin voi olla edes olemassa.

Ydin on siinä, että kaikkia kiinnostaa rauhallinen, jopa onnellinen ja toimiva asuminen tietyssä yhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä sosiaaliset suhteet? Mitä ne tekee illat ja vikonloput?

Ap

Monella on sosiaalisuus kaupungissakin Naamakirjassa.

Minun kälyni asuu Helsingissä, hänelläkin on kovin vähän sosiaalisia kontakteja.

Kaveripiiri hajosi n.30v nurkilla.

Ainoat kontaktit ovat työpaikalla sekä oma perhe.

Sisarukset ja muu suku on Oulussa.

Me asutaan pohjoisemmassa suomessa pikkukylässä. Omalta kylältä löytyy mm. Pari kauppaa, apteekki, koulu, päiväkoti ja vanhainkoti. Terveyskeskus, kunnantalo jne ovat 40km päässä. Lähin uimahalli on 70km päässä.

Lähimpään kaupunkiin 100km.

Jos sattuu syntymään syrjäseuduille niin niihin paikkoihin syntyy tunneside joten ei välttämättä lähde niiltä sijoiltaan minnekkään. Syntyykö betonikolossin sisään samanlaista sidettä?