Äärimmäisen erokriittinen on nyt sitten itse eron partaalla.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 12:46"]

Kiitos taas vastauksista.

Meillä ei lyödä. On joskus aikoja sitten lyöty kyllä. En tiedä, onko se siksi, että olen niin täydellisen alistunut vai eikö mieheni edes ole niin paha, vaan vika on mun päässä?

Joskus jopa toivon, että löisi, mulla olisi se mustelma, josta kaikki näkisi, miten on.

Huorittelua, halveksuntaa, tukahduttamista ja syyllistämistä on niin vaikea saada sellaiseen pakettiin edes oman pään sisällä, että no niin, siinä mulla syy lähteä.

Kaikki on huonosti, mutta kuitenkin liian hyvin?

Mieheni mielestä meillä ei ongelmia ole, muita kuin minun tyhmyys ja hulluus ja vainoharhaisuus, eli ulkopuoliseen apuun ei ole mahdollisuuksia tai asioista ei voi puhua. Siten täysi umpikuja.

Me emme paljoa edes riitele, mutta sen myönnän, että ilmapiiri on huono. Mutta erota ilmapiirin takia?

ap[/quote]

Ap, lue nyt itse tuo kirjoittamasi teksti. Ja nyt mietit niitä asioita, mitä jätit kirjoittamatta...
Vain sinä tiedät, miten paha se tilanne on kotinne seinien sisäpuolella.

Ei kukaan eroa kodin "huonon ilmapiirin" takia. Kyllä siinä on erittäin painavat syyt, jotka sen ilmapiirin tuhoavat ja tekevät perhe-elämästä täysin ala-arvoista.

Tunnut ensin olevasi iloinen, "ettei teillä lyödä". Enää. (!!) Hetken kuluttua kirjoitat jopa toivovasi, että lyötäisiin edelleen (!!!!!), jotta muut näkisivät, mitä teillä tapahtuu. Nyt STOP tälläiselle ajattelulle. Ala konkreettisesti tekemään lähtöä.

Jos sinä kärsit, ap, vika ei ole sinun päässäsi. Sinä ET kuvittele asioita.

Rohkeutta!!

T. Yksi erokriittinen, joka tajusi hyvin lyhyen avioliiton jälkeen, ettei jatkuva henkinen väkivalta kuulu millään tavalla normaaliin parisuhteeseen

Laitat lopun parisuhteelle, mutta pidät perheen kasassa?

Ei esim. kaikista työkavereista voi pitää ja silti niiden kanssa on tehtävä töitä yhteisen edun vuoksi.

Lasten koti ON se parisuhde. Jos siinä esiintyy henkistä väkivaltaa, sen kohteena ovat (ehkä välillisesti, mutta joka tapauksessa) myös lapset.

Mieti tätä ja tee päätöksesi sen mukaan.

Eroat vaan ja kestät sitten ne syyllisyydentunteet joita siitä varmasti seuraa. Ei niihin kuole ja ne menee ohi. Sen sijaaan henkistä väkivaltaa jos on niin mielenterveys voi kyllä sinulta mennä jos jäät...

No minkähän takia ne muut eroaa, oliskohan niilläkin ne "todella painavat" syyt siellä taustalla? Mitä luulet? Ei se sun syy eroon ole yhtään sen hyväksyttävämpi kun kellään muullakaan.
Anteeks, mutta ap:n kaltaiset kaksinaismoralistit ärsyttää.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 11:48"]

Laitat lopun parisuhteelle, mutta pidät perheen kasassa?

Ei esim. kaikista työkavereista voi pitää ja silti niiden kanssa on tehtävä töitä yhteisen edun vuoksi.

[/quote]

Mutta ei lapsetkaan ole tyhmiä, kyllä he huomaavat jos perheen ilmapiiri on kireä ja rakkaudeton. Silloin on parempi olla erillään. Eri juttu jos kykenee olemaan kavereita keskenään ja arki sujuu, mutta ap kertoi heillä olevan henkistä väkivaltaa.

Kuulostapa tutulta. Paitsi että meillä on sellaisia kausia millon kaikki on hyvin ja milloin päin helvettiä. Jos se olis aina tällaista kun nyt niin en jaksais. Ois kiva kuulla millasta tuo henkinen väkivalta on teillä. Meillä:

- kaikki mitä teen on väärin, saan haukut ihan kaikesta. Vaikka olen ahkera ja kaikessa teen parhaani. Esim. nyt hoidan lasta kotona niin saan päivittäin kuulla miten vaan maleksin täällä kotona ja mun pitäis mennä töihin
- haukkuu ja arvostelee mun sukulaisia jatkuvasti
- vähättelee tunteitani kun pahoitan mieleni
- kun sanon etten jaksa enää ja lähden niin uhkailee itsemurhalla

Tällainen kausi on yleensä näin syksyllä.

Ihan oikein sulle. Opit ettei elämä ole niin mustavalkoista

Jos lapset ovat tuota mollaamista kuuntelemassa, niin lähde. Ei ole tervettä!

Lapset ottavat parisuhteen mallin vanhemmiltaa. Luojam kiitos äitini ymmärsi erota, isä oli väkivaltainen ja alkoholisoitunut. Ei ollut kiva saada joka pienimmästäkin asiasta remmiä ja aina pelätä. Ei se olisi paremmaksi muuttunut esim. teini-iän vaikeuksissa. Millainenhan ihminen minustakin olisi siinä kodissa tullut, huh, kauhistuttaa ajatellakin..

En ihan käsitä, että saako jotkut jotain sairasta tyydytystä siitä ja kokevat olevansa parempia ihmisiä, jos pystyvät pitämään lapsilla ns. ehjän kodin eli ydinperheen. Ja tämä sitten tehdään lapsen hyvinvoinnin kustannuksella, koska väkisin on yhdessä oltava vaikka hampaat irvessä.

Luuletko todella olevasi parempi äiti lapsillesi jäämällä suhteeseen jossa on henkistä väkivaltaa? Nyt kiireesti haet/haette apua tilanteeseen ja jos kaikesta mahdollisesta yrittämisestä huolimatta tilanne ei parane, niin sitten ero on ainoa oikea vaihtoehto.

Tälläistä elämä on. Hyvät periaatteet ei aina toimi. Siksi kannattaa lopettaa turhan mustavalkoinen ajattelu ja ymmärtää elämän eri sävyt.

Henkisessä väkivallassa on kyse uhkailusta haukkumisesta, kontrolloinnista ja valehtelusta ja salailusta.

Ongelmani todella on siinä, että olen kaksinaismoralistinen, varmastikin.

En vain voi ymmärtää, että joku eroaa, kun on kasvettu erilleen tai toinen on tylsä, huuma on kadonnut. Meillä on noita ekassa lauseessa kuvaamiani ongelmia ollut aina ja vieläkin etsisin muun ratkaisun jos voisin.

Mutta auttaa minua teidän kaikkien vastausten lukeminen. itse itseni suurin vihollinen nyt olen. En voi saada valmista ratkaisua mistään, ja sen juuri tahtoisin, pelkuri kun olen.

ap