Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Kyllä täällä Suomessa myöhästelyt ja asioiden priorisointi ovat vielä aika kohtuudessa. Menkääpä töihin vaikka välimeren maihin tai muualle missä on ns. manjana meininki ja valittakaa vasta sitten...

Vierailija kirjoitti:

Tätä samaa olen ihmetellyt. Aikoinaan se oli häpeä olla myöhässä, nyt maan tapa. Ihan kuin myöhästely olisi nk uusi normaali.  Ärsyttää hitosti sellaiset ihmiset ja niitä on paljon. Usein käy niin, että kun on meno jonnekin, niin alkaa hyyppä vasta pukeutuu, kun menen hakemaan. Nyt ajattelin, että saavat olla ja saavat kävellä, en sovi myöhästelijöiden kanssa enää mitään. Typerää, törkeää, omahyväistä sakkia. 

Ennen maksettiin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsytti ystävän jatkuva myöhästely sovituilta treffeiltä. Odottelin bussipysäkillä paukkupakkasessa, ja bussi toisensa jälkeen lähti nenän edestä. Sitten ystävä soitti ja ilmoitti tulevansa myöhässä. Tätä sattui usein, ja mietin mielessäni että onpa hänellä huono ajantaju, tai on välinpitämätön.  - Kunnes sitten jonkin ajan kuluttua kuulin, että ystävälläni oli diagnosoitu muistihäiriö. Ei kulunut vuottakaan, kun hän muutti hoitokotiin.

Ehkä kannattaa muutenkin yrittää sopia tapaamispaikaksi jokin lämmin sisätila, missä voi hetken oleilla. Määräaika on mielestäni yleensäkin vähemmän tiukka, jos on menossa toisen kotiin. Siellähän hän voi tehdä mitä haluaa sen aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä harvoin myöhästyn, mutta olen aina kiireessä ja juoksen tapaamisiin. Olen huono ajoittamaan itseni tai jos on aikaa niin ajattelen myös, että aikaa on, ei ole kiire.

Minua ei kyllä haittaa jos kaveri on alle 15min myöhässä. Se haittaa PALJON enemmän, jos vaikka kylään tai juhliin tullaan viisikin minuuttia ajoissa. Ne viimeiset minuutit ovat usein tärkeitä emännälle tai isännälle.

Tästä on tehty liian iso asia Suomessa. Olen asunut Keski-Euroopassa vuosikausia ja siellä (eri maita) ihmiset eivät tee juttua pienistä myöhästelyistä.

Täysin samaa mieltä.

Mulla oli kyllä liian pitkä pinna kaverini kanssa, joka oli tuntitolkulla aina myöhässä. Ihan oma vikani se, että katselin tuota touhua niinkin pitkään, sanoin aina ettei haittaa ja mukautin omat menoni hänen mukaansa. Oltiin sovittu näkemisistä niin, että nähdään vaikka klo 17, niin meni helposti 21 ja ei edes ilmoittanut tai selittänyt mitään. Jossain kohtaa sitten koitettiin, että nähdään sitten niin, että tulen heille, niin hänpä ei ollut kotona! Odotin oven takana kerran melkein tunnin, kun olin sinne asti matkannut. Sitten päätin, etten sovi etukäteen mitään, en edes tunnin päähän.

Jos oltiin sovittu, että nähdään vaikka tiettyyn aikaan jossain ja soitin, että oon tässä missä oot, niin ei ollut lähtenyt edes kotoaan! Aivan törkeää ja todellakin joustin liikaa ja liian pitkään. Nykyään ei nähdä.

Lienee sanomattakin selvää, että jos hänen oma etunsa oli kyseessä, ei myöhästynyt ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nepsy ja ajanhallinta on haaste ja lisäksi eksyn, joten olen aika kamala kaverina. 

Nykyään teen niin että kaverit tulevat luokseni ja lähdemme meiltä liikkeelle, jos mahdollista. Asun ihan kaupungin keskustassa joten helppo tulla, minua ei haittaa jos joku on myöhässä, paitsi tietysti jos jotkut liput on, mutta muutenkin oma aivotoiminta on jotenkin hetkessä elämistä, ja voi kun voisi sille tehdä jotain. 

On tosiaan järkevää etsiä toimivaa ratkaisua tilanteeseen eikä vain monen kirjoittajan tavoin uhota pyhää vihaa saman tilanteen toistumisesta uudelleen ja uudelleen. On muitakin vaihtoehtoja kuin välien poikki laittaminen, jos niin haluaa.

ADHD sählää ja asiat menee sekaisin

Myöhästely on aivojen rakenneperäinen seikka, jota ei voi muuttaa lääkkeillä eikä psykoterapialla. Näin ainakin yliopistolla kurssia pitävä ammattipsykologi kertoi. Onko joku nähnyt muutoksen jossakussa? Kynis.mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä harvoin myöhästyn, mutta olen aina kiireessä ja juoksen tapaamisiin. Olen huono ajoittamaan itseni tai jos on aikaa niin ajattelen myös, että aikaa on, ei ole kiire.

Minua ei kyllä haittaa jos kaveri on alle 15min myöhässä. Se haittaa PALJON enemmän, jos vaikka kylään tai juhliin tullaan viisikin minuuttia ajoissa. Ne viimeiset minuutit ovat usein tärkeitä emännälle tai isännälle.

Tästä on tehty liian iso asia Suomessa. Olen asunut Keski-Euroopassa vuosikausia ja siellä (eri maita) ihmiset eivät tee juttua pienistä myöhästelyistä.

Täysin samaa mieltä.

Nämä tapaukset ovat koomisia. Järjestetään juhlat ja hirveä touhotus päällä koko päivän ja jokainen minuutti on laskettu. Tietenkin jotkut pamahtavat paikalle 15min etuajassa. Ihmettelevät sitten miksei kaikki tarjottavat ole pöydässä ja kuoharia ojentamassa. Katsovat ylös alas olemustani, hiukset suttuisasti ylhäällä,.kotiasu,essu jauhoissa jne. 

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko viestiketjua, joten tämä voi tulla uudelleen esille. Muutaman kerran kun olen mennyt kampaajalle tilaamaani aikaan, on aikataulu sekaisin. Yksi asiakas oli tullut puoli tuntia myöhässä, tietenkin hänen hiuksensa piti hoitaa, vaikka aikaa siihen ei enää olisi ollut. Kaikki seuraavat asiakkaat joutuivat odottamaan, kun tuo puolituntinen oli mennyt tämän myöhästelijän vuoksi pelkkään odotteluun. Siinä sitten odottelimme me kaikki muut. Tällaista käytöstä minä kutsuisin jo aiheestakin kaikeksi muuksi kuin toisen ihmisen ajan kunnioittamiseksi. Tällä odottajalla saattaa olla jo jokin toinen meno heti tämän odottelun jälkeen, jolloin tapaamiseen ei sitten jäänytkään aikaa, ei siis muuhun kuin odotteluun.

Huonoa käytöstä, mutta onpa selityksiä selitysten jälkeen. Toisen ihmisen ajankäytön aliarvostamisesta on kyse. Minä minä minä ja minä, hitot muista.

Ei ei ei. Krooniset myöhästyjät on hyvin usein erittäin häpeissään asiasta, ja kuten moni sanonutkin - myöhässä aina ja kaikkialta, vaikka mitä tekisi. Itse olen pikkulapsesta asti ollut AINA myöhässä, enkä tajua miksi. En nuku ikinä pommiin, vaan touhuan lähtöä ennen kaikenlaista, mikä lopulta juoksuttaa kellon ohi siitä määräajasta.

Olen marinoitu häpeällä, olen kasvanut häpeässä. Nielin jo koululaisena ylpeyteni, kun jouduin koputtelemaan luokan oveen ja pahoittelemaan myöhässä tulemista. Mutta! Menin silti aina, vaikka hävetti, ja olisin voinut lintsatakin.

Väitän, että monikaan meistä kroonisista myöhästelijöistä ei ole välinpitämätön, vaan lopulta jopa erittäin velvollisuudentuntoisia. Se voi ehkä aikataulupedanttien maailmassa tuntua hullunkuriselta, mutta se myöhästyminen on ihan yhtä per seestä meille kuin teille odottajallekin. Itse olen pedantti sitten muissa elämän ja työn osa-alueissa, ja sen sanon vielä, että en ikinä pahastu muiden myöhästymisestä. Yritän ajatella empaattisesti, että ehkäpä hänkin on ajanut nasta laudassa omantunnontuskien kanssa tähän tapaamiseen, eikä minun paheksunta hänen oloaan ainakaan paranna. Antaisin vaikka kengät jaloistani anteeksipyynnön lisäksi, jos se hyvittäisi. En silti ole miltei 50:een ikävuoteen onnistunut säätämään sisäistä kelloani, enkä usko sen edes olevan mahdollista. Anteeksi.

Joillakin on tapana myöhästyä tärkeistäkin tilaisuuksista, kuten hautajaisista tms.  Antavat odotuttaa itseään, ja kaikki katsovat kaula pitkällä, milloin tämä ns. merkkihenkilö suvaitsee saapua vai tuleeko ollenkaan. Myöhästely on omapäisyyttä ja vallankäyttöäkin, eikä sitä lievennä veikistelevä käytös. 

Ota iisisti. Tämä on tätä etelämaalaista elämänmenoa jota täällä ihastellaan. Kello on kaksi kun tulen paikalle. Eikä niin että kello kahdelta olen paikalla. Elämä on niin paljon rennompaa noin.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on tapana myöhästyä tärkeistäkin tilaisuuksista, kuten hautajaisista tms.  Antavat odotuttaa itseään, ja kaikki katsovat kaula pitkällä, milloin tämä ns. merkkihenkilö suvaitsee saapua vai tuleeko ollenkaan. Myöhästely on omapäisyyttä ja vallankäyttöäkin, eikä sitä lievennä veikistelevä 

Tuskinpa.

Kenenkään ei ole pakko myöhästyä, ellei sitten matkan varrelle tule voittamaton este, vaikka kolari.  Kyse on opitusta tavasta, kurinalaisuuden puutteesta.  Voi etukäteen laskea ajan, jolloin pitää viimeistään lähteä ja noudattaa sitä.  Kysymys on tahdosta.

Eräs kaverini on aina myöhässä kun tapaamme. Olemme tunteneet yli 10 vuotta. Olen nykyään ottanut tavaksi että kun sovitaan tapaaminen puoleksi, tähtään itse niin että olen paikalla varttia vaille. 

Minä olen jo pitkään toteuttanut näiden kroonisten myöhästelijöiden kanssa sellaista periaatetta, että jos ei kykene hilaamaan persettään sovittuun paikkaan sovittuna aikana, niin se on voi voi. Sitten mennään ilman häntä. Byhyy. Aika ja paikka oli tiedossa, ja sovittu. Toimi sen mukaan. Jos et siihen pysty, jäät rannalle ruikuttamaan. Oma vika. Piste. 

Se on kumma miten nämä kaveritapaamisista myöhästelijät ehtivät kyllä ajoissa lennolle, työpaikkahaastatteluun tai muihin tärkeisiin tapahtumiin.

En kestä myöhästelijöitä. Jos bussivuorolla myöhästyisin esmes 5 min niin otan sen aikasemman vuoron että en myöhästy. Teininä oottelin aina sitä kaveria joka oli aina myöhässä, nykyään en odota ketään. Jos ei ole paikalla 5 minuutin sisään sovittuna aikana niin lähden meneen. Enkä vastaa luuriin. Näille myöhästelijöille tulee aina yllätyksenä että oli punaset liikennevalot, koira piti käyttää nopeesti ulkona, meikki meni pieleen yms. Älkää riivatko tavallisia ihmisiä!

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma miten nämä kaveritapaamisista myöhästelijät ehtivät kyllä ajoissa lennolle, työpaikkahaastatteluun tai muihin tärkeisiin tapahtumiin.

 

Emme ehdi niihinkään tai sitten olemme paikalla monta tuntia etuajassa (ja myöhästymme silti suunnitellusta aikataulusta). Kaikki ei liity sinuun.

Olin kerran ajoissa paikalla, itse asiassa melkein tuntia ennen kuin tarvitsi olla. Oli juuri siirrytty talviaikaan, mitä en muistanut. Vähän kyllä ihmettelin, kun oli niin tyhjää liikenteessä.