Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Vierailija kirjoitti:

Myöhästyjät vaativat kouluttamista. Joskus muinoin koulukaveri pyysi pääsiskö kyydissä ja sovittiin aika, jolloin tulen hakemaan. Olin paikalla tasan sovittuna aikana siinä pihalla. Odottelin noin 3 minuuttia ja koska häntä ei kuulunut, lähdin sitten koululle. Hän tuli kävellen myöhemmin. Oli vielä niin röyhkeä ja typerä, että kehtasi kysyä, miksen tullut sisältä hakemaan. Ja kyseessä olisi varmaankin ollut ilmaiskyyti, kuului ihmisiin, jotka passauttavat ja teettävät omia hommiaan toisilla.

En voi kerta kaikkiaan sietää myöhästeleviä ihmisiä. Se on moukkamaista ja toisen ihmisen aliarvioimista, lyttäystä ja tahallista henkistä väkivaltaa

Aina ne samat ihmiset myöhästelevät. Eivät opi koskaan.

Sitten on normaalit ihmiset, joille sattuu joskus myöhästyminen, ehkä kerran 5ssä vuodessa.

Tämä on se ero. Tapamyöhästelijät ja täsmälliset, muut huomioon ottaavat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen myöhästelijä ja se johtuu ihan vain siitä, etten hallitse aikaa. En hahmota sitä kuinka paljon aikaa tarvitsen ja kuinka paljon sitä menee eri asoioihin. Herään kaksi tuntia ennen töiden alkua joka työaamu, jotta ehdin juoda kahvin, syödä aamupalan ja käydä tarpeillani ja silti myöhästyn töistä melkein aina. Työmatkaan minulla menee 10-30 minuuttia, riippuen siitä, mihin päin aamun ensimmäinen paikka osuu. Jos tarkoitus on mennä johonkin todella tärkeään tapaamiseen tms. olen paikalla suurinpiirtein puoltatoista tuntia ennen, koska muuten myöhästyn. Jokaiseen asiaan en kuitenkaan ala käyttämään noin paljoa aikaa, koska se olisi vain elämän tuhlaamista. Ajanhallinnan ongelmat minulla liittyvät keskittymishäiriöön, enkä voi asialle mitään. Ymmärrän, että ihmisiä ärsyttää, sillä ärsyttää asia minuakin. On raskasta joutua pettymään itseensä joka päivä useita kertoja.

Anteeksi nyt, mutta miten aikuinen ihminen saa PUOLITOISTA tuntia kulumaan siihen, että syö aamiaisen, keittää ja juo kahvit ja käy vessassa?? Onko sulla jotain munia benedict joka aamu, joiden kokkailuun itse fermentoitujen kurkkujen kanssa menee aikaa?

Se on erittäin hyvä kysymys enkä itsekään tiedä vastausta. Joskus en - usko tai älä - ehdi edes syödä sitä aamupalaa, jolle niin kovasti varaan aikaa. Otan silloin mukaan pari leipäpalaa ihan vain sellaisenaan suoraan pussista ja syön ne autossa ajaessani töihin. Tilannetta on vaikea käsittää, jos omat aivot toimivat normaalisti. Minulla tilanne on se, että aivoissani on monta kanavaa ja kaukosäädin on jollain muulla ja hän painelee nappuloita summan mutikassa.

Mutta jos noin on, miten selviät mistään töistä? Tarkoitan, että töissäkin on koko ajan asioita, joita täytyy tehdä tietyssä ajassa, eikö siellä sitten käy ihan samalla tavalla, että saat tehtävän A, mutta koska joku painelee nappuloita, se ei valmistu, vaan tapahtuu aamuefekti, eli itsellesi käsittämättömästä syystä "jotain vain tapahtuu" ja huomaat, että aika on kulunut ja tehtävä on tekemättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen myöhästelijä ja se johtuu ihan vain siitä, etten hallitse aikaa. En hahmota sitä kuinka paljon aikaa tarvitsen ja kuinka paljon sitä menee eri asoioihin. Herään kaksi tuntia ennen töiden alkua joka työaamu, jotta ehdin juoda kahvin, syödä aamupalan ja käydä tarpeillani ja silti myöhästyn töistä melkein aina. Työmatkaan minulla menee 10-30 minuuttia, riippuen siitä, mihin päin aamun ensimmäinen paikka osuu. Jos tarkoitus on mennä johonkin todella tärkeään tapaamiseen tms. olen paikalla suurinpiirtein puoltatoista tuntia ennen, koska muuten myöhästyn. Jokaiseen asiaan en kuitenkaan ala käyttämään noin paljoa aikaa, koska se olisi vain elämän tuhlaamista. Ajanhallinnan ongelmat minulla liittyvät keskittymishäiriöön, enkä voi asialle mitään. Ymmärrän, että ihmisiä ärsyttää, sillä ärsyttää asia minuakin. On raskasta joutua pettymään itseensä joka päivä useita kertoja.

Anteeksi nyt, mutta miten aikuinen ihminen saa PUOLITOISTA tuntia kulumaan siihen, että syö aamiaisen, keittää ja juo kahvit ja käy vessassa?? Onko sulla jotain munia benedict joka aamu, joiden kokkailuun itse fermentoitujen kurkkujen kanssa menee aikaa?

Se on erittäin hyvä kysymys enkä itsekään tiedä vastausta. Joskus en - usko tai älä - ehdi edes syödä sitä aamupalaa, jolle niin kovasti varaan aikaa. Otan silloin mukaan pari leipäpalaa ihan vain sellaisenaan suoraan pussista ja syön ne autossa ajaessani töihin. Tilannetta on vaikea käsittää, jos omat aivot toimivat normaalisti. Minulla tilanne on se, että aivoissani on monta kanavaa ja kaukosäädin on jollain muulla ja hän painelee nappuloita summan mutikassa.

Mutta jos noin on, miten selviät mistään töistä? Tarkoitan, että töissäkin on koko ajan asioita, joita täytyy tehdä tietyssä ajassa, eikö siellä sitten käy ihan samalla tavalla, että saat tehtävän A, mutta koska joku painelee nappuloita, se ei valmistu, vaan tapahtuu aamuefekti, eli itsellesi käsittämättömästä syystä "jotain vain tapahtuu" ja huomaat, että aika on kulunut ja tehtävä on tekemättä?

Aluksi en selvinnytkään. Mutta kun on yksinkertainen työ, missä kaikki menee jotakuinkin aina samalla tavalla, meni homma aikalailla selkärankaan. Voin olla koko päivän ihan omissa maailmoissani ja tehdä loistavaa työtä. Usein koko työpäivä menee "ohjelmoidessa", vaikka siivoan. Ratkon siis omia vapaa-ajanharrastukseni ongelmia työajalla ja minulle maksetaan vahingossa siitäkin. Kun pääsen kotiin, minulla on ratkaisu ohjelmointiongelmiini usein valmiina.

Meillä mies on aina myöhässä eikä tunnu ymmärtävän mitä missäkin ajassa ehtii, torkuttaa aamusinkin niin myöhästyy kaikkialta. Todella rasittava piirre, joka paikkaan päästään lähtemään 30min-1h myöhässä.

Ajanhallinnan ongelmalta kuulostaa. Eivät siis harkitse, suunnittele ja ennakoi juuri mitään. Tuohon ku tottuu niin on aina myöhässä.

Jotkut on jännän valikoivasti myöhässä. Töihin ja lääkäriin menevät ajoissa, jopa etuajassa,  läheisten tapaamisiin pahimmillaan parikin tuntia myöhässä. Läheisten tapaamisia myös peruvat surutta viime tingassa.  

Itsellä tällainen paha tapa. Ajoittain tai useinkin yritän tsempata, että nyt oltava kerrankin ajoissa. Yritän valmistautua, etten olisi taas myöhässä ja yleensä aina tällöin perheenjäsenet alkavat huutelemaan perään, jolloin saan vielä erinäisiä askareita ennen lähtöä. Pitäisi varata ylimääräistä aikaa aina kyseisiä varten, etten myöhästy vaan. Olen liian optimistinen aikataulujen ja lähdön suhteen. En ole joka kerta myöhässä, mutta liian usein sen 5... 10 minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen myöhästelijä ja se johtuu ihan vain siitä, etten hallitse aikaa. En hahmota sitä kuinka paljon aikaa tarvitsen ja kuinka paljon sitä menee eri asoioihin. Herään kaksi tuntia ennen töiden alkua joka työaamu, jotta ehdin juoda kahvin, syödä aamupalan ja käydä tarpeillani ja silti myöhästyn töistä melkein aina. Työmatkaan minulla menee 10-30 minuuttia, riippuen siitä, mihin päin aamun ensimmäinen paikka osuu. Jos tarkoitus on mennä johonkin todella tärkeään tapaamiseen tms. olen paikalla suurinpiirtein puoltatoista tuntia ennen, koska muuten myöhästyn. Jokaiseen asiaan en kuitenkaan ala käyttämään noin paljoa aikaa, koska se olisi vain elämän tuhlaamista. Ajanhallinnan ongelmat minulla liittyvät keskittymishäiriöön, enkä voi asialle mitään. Ymmärrän, että ihmisiä ärsyttää, sillä ärsyttää asia minuakin. On raskasta joutua pettymään itseensä joka päivä useita kertoj

Kyllä näitä myöhästelijöitä on. Se mikä minua ihmetyttää miten ne voi ihan rauhassa esim. juoda teetä ja mussuttaa pikkuleipää vaikka muut odottaa että päästäisiin jo lähtemään. Se röyhkeys on kummallista. Ja kun sanoo että pitäis lähteä , vastaavat kirkkain silmin "aivan kohta" ja leivän mussutus vaan jatkuu. Eikä mitään kiirettä ole. 

Ihan kotikasvatus vaikuttaa myös. Itse ex-myöhästelijänä yksi syy oli se, että vanhempani olivat niitä, jotka menevät joka paikkaan tuntia aikaisemmin, että ei varmasti myöhästytä. Opin inhoamaan sitä, että joka paikassa ollaan yliajoissa odottelemassa, ja nopeankin asian hoitamiseen menee sen takia älyttömästi aikaa. Minusta tuli sitten sellainen viimetipassa lähtijä, jonka aikataulut romuttaa joku pienikin vastoinkäyminen, tyyliin että jos avaimet ei löydy heti, myöhästyn bussista. 

 

Toinen on ollut krooninen ahdistus, lähteminen jännittä ja ahdistaa ja alan tarkastelemaan asioita, onko vesihanat auki,ramppaamaan vessassa jne. 

Myöhästelyn karsiminen on ollut pitkä prosessi. Ymmärrän että se on ärsyttävää, mutta ei siinä kuitenkaan ole kyse vain itsekkyydestä, myöhästelijä kyllä (ainakin suurin osa varmasti) häpeää ja kärsii siitä itsekin. 

Diaknosoimaton tai hoitamaton ADHD on varmasti monella taustalla. 

Minulla oli työkaveri joka aina odotutti itseään kyytiin. Sanoin etten voi odottaa ja tukkia liikennnettä niin ei auttanut. Ei siinä mitä kun ei kaveria näkynyt pysäkillä ajoin ohi. Sitten rupesi tulemaan ajoissa hetken aikaa ja taas alkoi sama myöhästely. Sanoin että tule millä tulet ole myöhässä tai ajoissa. Minä en enää kuljeta. Työpaikalla nousi älämölö, sanoin että turpa kiinni minun auto ja ajan kuten haluan.

todella tympeää semmosesta joka on ajoissa ja jolle se on kuin yö päivän jälkeen. sanominen ei auta ihminen ri muuty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöhästyjät vaativat kouluttamista. Joskus muinoin koulukaveri pyysi pääsiskö kyydissä ja sovittiin aika, jolloin tulen hakemaan. Olin paikalla tasan sovittuna aikana siinä pihalla. Odottelin noin 3 minuuttia ja koska häntä ei kuulunut, lähdin sitten koululle. Hän tuli kävellen myöhemmin. Oli vielä niin röyhkeä ja typerä, että kehtasi kysyä, miksen tullut sisältä hakemaan. Ja kyseessä olisi varmaankin ollut ilmaiskyyti, kuului ihmisiin, jotka passauttavat ja teettävät omia hommiaan toisilla.

En voi kerta kaikkiaan sietää myöhästeleviä ihmisiä. Se on moukkamaista ja toisen ihmisen aliarvioimista, lyttäystä ja tahallista henkistä väkivaltaa

 

Aika kova olet. Oletko itse täydellinen? Virheetön? Onko sinulla sydän?

Vaikuttaa traumaperäiseltä tuo reaktiosi. 

sinulaisillas myöhästelijöillä on trauma päässä,suvaita voi vai yhteen suuntaan

Aikoinaan teininä suivaannuin jatkuvasti komentelevaan kaveriini niin, että aloin kostoksi myöhästellä tapaamisista, siinäpähän käveli välillä kotiin asti hakemaan. Muutoin aina sovituissa ajoissa ja ehkä hivenen jopa etuajassa.

Onhan se rassaavaa jos joku on aina myöhässä. Mutta toisaalta myös se, jos joku tulee aina etuajassa. Minulla on yksi tuttu, joka pamahtaa paikalle aina 15 min ennen sovittua aikaa, vaikkapa jos on ilmoitettu että synttärit alkaa kolmelta niin se on paikalla varttia vaille ja itsellä vielä pukeminen kesken. Tai että lopetan työt tähän aikaan ja voit sen jälkeen tulla, niin eiköhän se ole soittelemassa ovikelloa kun on itsellä vielä viimeinen palaveri menossa. Julkisella paikalla tavatessa se on toki ihmisen oma moka jos joutuu sitten odottelemaan, mutta toisten kotiin tunkeminen etuajassa ei ole kohteliasta. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä tällainen paha tapa. Ajoittain tai useinkin yritän tsempata, että nyt oltava kerrankin ajoissa. Yritän valmistautua, etten olisi taas myöhässä ja yleensä aina tällöin perheenjäsenet alkavat huutelemaan perään, jolloin saan vielä erinäisiä askareita ennen lähtöä. Pitäisi varata ylimääräistä aikaa aina kyseisiä varten, etten myöhästy vaan. Olen liian optimistinen aikataulujen ja lähdön suhteen. En ole joka kerta myöhässä, mutta liian usein sen 5... 10 minuuttia.

Sama täällä. Kuvittelen pääseväni nopeasti lähtemään, mutta aina tulee joku viivytys, lapset alkaa kiukutella, on joku hanska tai jotain hukassa ja menee se muutama ratkaiseva minuutti ylimääräistä. Toisaalta joskus olen kyllä sen muutaman minuutin etuajassakin jos sattuu ettei tällaisia viivytyksiä yllättäen tulekaan. 

Minua ärsytti ystävän jatkuva myöhästely sovituilta treffeiltä. Odottelin bussipysäkillä paukkupakkasessa, ja bussi toisensa jälkeen lähti nenän edestä. Sitten ystävä soitti ja ilmoitti tulevansa myöhässä. Tätä sattui usein, ja mietin mielessäni että onpa hänellä huono ajantaju, tai on välinpitämätön.  - Kunnes sitten jonkin ajan kuluttua kuulin, että ystävälläni oli diagnosoitu muistihäiriö. Ei kulunut vuottakaan, kun hän muutti hoitokotiin.

En ole vielä tavannut yhtään myöhästelijää, jolla myöhästely ei loppu, jos sitä vain lakkaa sietämästä. Minä ilmoitan näille aina, että mä lähden jo, tule sitten perässä. Ei tarvitse monta kertaa tehdä näin, kun myöhästely lakkaa. 

 

Jos te aina annatte myöhästyjän määrätä aikataulunne, hän myöhästyy jatkossakin. Kun jätätte hänet yksin haahuilemaan ja menette sinne pysäkille/keikalle/kahville sovittuna aikana yksin ja annatte myöhästyjän juosta perässä, myöhästely loppuu. 

 

Jatkuva myöhästely on tahallista piittaamattomuutta ja vallankäyttöä. Kaikki muut selitykset ovat tekosyitä. Poikkeuksena voi pitää vakavasti mieleltään sairaita ja esim. vaikeasti päihdeongelmaisia, mutta heillä ajantajun puute on varmaan ongelmista pienimpiä. 

Minä en sovi mitään pilkuntarkkojen nipottajien kanssa. Sovin vapaa-ajalla aikoja kuten kuuden maissa ja se sallii kyllä hieman myöhästymistä kummalle vaan osapuolelle. Ei ärsytä yhtään jos joku myöhästyy 10 minuuttia, voin kirjoittaa vaikka muutaman tekstiviestin tai lukea kännykällä hesaria. 

Olin töissä Etelä-Euroopassa ja aivan normaalia siellä, että aikatauluissa on hieman joustoa. Eli tämä on myös hyvin kulttuuriin sidottua. Suomessa pidetään aivan hirveänä paheena pientäkin epätäsmällisyyttä. Ymmärrän hyvin, että monet työt pitää aloittaa tasan tiettyyn kellonaikaan ja silloin ollaan ajoissa. Useimmissa töissä ei ole niin tarkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen niin, että toinen on ajoissa jos hän tulee max. 10 min. sovitun ajan jälkeen. Sen pitempään en odota. Itse olen aina turhankin ajoissa, mutta en odota, että toinen on täsmälleen sovittuna kellonlyömänä paikalla. Odottamisella ja odotuttamisella on kuitenkin rajansa.

Tässä on viisasta suhteellisuudentajua.

Ei turhan tarkkaa nipotusta, mutta kun myöhästyminen on iso, kylmästi jatkaa matkaa.

Ihailuni. Lisää viisautta Suomeen!