Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Lapsesta opin miten tärkeää on olla ajoissa tapaamisiin; se on kohteliasta ja sivistynyttä toisia kohtaan. Menen aina edim hammasääkäriin puoli tuntia ennen aikaani, ehdin rauhoittua ja käydä hermostuspisulla, pesen myös hampaat vielä kertaalleen, että on freessit. Eräs ystäväni oli krooninen myöhästelijä ja useiden vuosien jälkeen huomasin, että jopa kahvitreffien järjestämiseen meni kymmeniä tekstareita ym. Päätin jättää parhaan ystäväni, sillä elämäni ei kaipaa aikasyöppöjä. Olen myös siirtänyt seinäkelloni 5min liian aikaisin; hyvä temppu myöhästelijöile lähteä ajoissa tapaamisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.

Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.

Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".

Älä jaksa puhua peetä. Jos on sovittu, että tavataan klo 19.00 ja minä tulen 15 minuuttia etuajassa, sinä olet myöhässä siinä vaiheessa, kun kello on 19.00 etkä ole paikalla tai en näe sinun olevan tulossa muutaman metrin päässä. Ei kukaan ajoissa oleva pidä myöhästyneinä niitä, jotka tulevat sovittuun aikaan. Jos taas esim. puhutaan työpaikalle saapumisesta, ja nyt puhun erityisesti teatterimaailmasta, jossa itse olen töissä, niin olet myöhässä, jos harjoitusten pitäisi alkaa klo 9.00 mutta saavut työpaikalle juuri kellonlyömällä. Et ole silloin aloittamassa harjoituksia klo 9, vaan olet pukkarissa vaihtamassa vaatetta, käymässä vessassa, hörppäisemässä vettä tms. Jos työt alkavat klo 9.00, sinun on tultava aiemmin, jotta työt pääsevät alkamaan klo 9.00. Eri asia, jos sanotaan, että työpäivä alkaa kello 8.30 ja harjoitus alkaa klo 9.00. Tällöin voit saapua täsmälleen klo 8.30 ja käyttää seuraavan puolituntisen, miten haluat.

Ja mitä tulee tuohon myöhästyneen leimaan, niin päin vastoin ajoissa olevat yllättyvät iloisesti, jos oletkin ajoissa. Kyllä ne aina myöhässä tulevat ovat aina niin myöhässä, että heitä voi myöhästelijöinä pitää, vaikka yhden kerran vuodessa osuisivatkin ajoissa tai jopa aikaisin paikalle. Silloin todennäköisesti ovat tosin erehtyneet ajasta.

Missä vaiheessa maailma muuttui niin, että työpäivään ei varata enää pukuhuoneessa työvaatteiden vaihtoon aikaa? Sehän on osa työtehtävää. Ymmärrän miksi tämä on työnantajan kannalta järkevää, mutta että joku työntekijä pitää sitä hyvänä asiana...  

Lähtemisen sietämätön vaikeus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelin teininä koulusta ja paljon. Olin lähes joka päivä myöhässä 5-15 minuuttia vähintäänkin. Nykyään myöhästelen töistä jatkuvasti, mutten ole aina ollut töistä myöhästelijä. Koulun ja työelämän kanssa yhteistä on se, että inhosin teininä koulua ja nyt aikuisena vihaan työelämää. Lähden töihin vasta sitten kun on ihan pakko, koska en halua olla töissä, ja se on pois vapaa-ajastani, jos lähden aikaisemmin. Olen kokoajan vihainen, ahdistunut ja uupunut. En enää edes välitä, vaikka olen myöhässä, enkä osaa edes hävetä enää koko asiaa. Koko työelämä on minulle nykyisin ihan sama.

"Anteeksi, kun olen myöhässä, en halunnut tulla" onkin suustani hyvin usein pääsevä ilmaus ja kuvaa sitä, mitä oikeasti ajattelen koko asiasta. Hyvänä puolena tässä on se, että ymmärrän myöhästelijöitä, enkä enää tuomitse heitä. Ymmärrän, että meidän joidenkin elämä on glitterillä koristeltua p*skaa ja on vaikeaa olla ajoissa, kun koko asia ei kiinnosta ei pätkän vertaa. Tiedän, olen väärässä ammatissa, mutta mikä ammatti ei olisi minulle väärä? Ne kaikki tuntuvat jo ajatuksen tasolla siltä, ettei kiinnosta. Pahoittelen, jos jotakin loukkaa myöhästelyni töistä, mutten aio muuttaa asiaa, kun koko asia on minulle aivan sama. Vihaan elämääni ihan tarpeeksi muutenkin.

Tuollaiset haluttomat ja ilottomat ihmiset pitäisi siivota pois ystäväpiiristä ja työpaikalta pikimmiten. Syö toistenkin elämäniloa ja motivaatiota sietää tuollaista käytöstä

Olen samaa mieltä. Tunnen vain, etten ole ollenkaan ohjissa omassa elämässäni, vaan aina on velvollisuuksia ja velvollisuuksia ja velvollisuuksia. Siksi minulle on nykyään kaikki aivan yhdentekevää. Ei minua tarvitse kenenkään sietää ja työnantajani voi antaa minulle potkut jos haluaa ilman irtisanomisaikaa, koska olen vuokratyöntekijä. Näin ei ole kuitenkaan käynyt tämän monen vuoden aikana, eli ilmeisesti hoidan työni kuitenkin kunnialla, vaikken ajoissa olekaan.

Mielipiteeseesi tosin liittyvä kysymys: Oletko siis halukas kustantamaan motivaationpuutteisten ja elämänilottomien kaikkeen kyllästyneiden kotona makaamisen. Veikkaan, että et ole. Pitäisikö meidät siis näännyttää nälkään tai jopa määrätä kuolemanrangaistukseen verovaroja tuhlaamasta, jos emme kerran saa töissäkään käydä, muttemme tuillakaan maata? Mikä on siis se järkevä ratkaisusi tähän? Itse olisin kuolemanrangaistuksen kannalla. Se olisi helppo ulospääsy tästä velvollisuuksien helvetillisestä oravanpyörästä ja mikä parasta, sitä ei tarvistisi toteuttaa itse, kun antaa kaiken vain tapahtua tekemättä mitään. Tällaisen motivaationpuutteisen ihmisen unelma.

Minkä ihmeen takia jonkun tai yhteiskunnan pitäisi maksaa sinun kotona makaamisesi? Jos olet terve ja kykene maksamaan sen itse, sinun kuuluu se tehdä ihan itse, ei naapurin Pirjon eikä Pekan. Kyllä sinä töissä saat käydä. Sinulta vaan vaaditaan, että sen palkkasi edestä teet sen mitä olet sopinut hänen kanssa, jonka kanssa olet sen sopimukseksi allekirjoittanut. Eli saavut sovittuun aikaan ja teet sovitut tehtävät.

Järkeilysi alkaa vaikuttamaan suorastaan typerältä. Muita ei kiinnosta sinun motivaatiotasosi tai elämänilosi. Ne ovat sinua itseäsi varten. Jos niiden löytäminen ei kiinnosta sinua, niin mikä ihme saa sinut kuvittelemaan, että muita se kiinnostaa?

Se, että sinä menisit töihin ja tienaisi rahaa ja kustannat itse omat menosi? Aivan, se kiinnostaa muita, mutta teetkö sen ilolla tai motivaatiolla vai et, se on muille aivan yksi ja sama.

Mitä velvollisuuksia sinulla on muita kuin itsesi elättäminen ja ihan itse omilla kätösilläsi allekirjoitettu sopimus? Et näe mitään motivaatiota siihen ja kuvittelet, että muut voisivat nähdä siihen motivaatiota. Ei, kukaan ei tosiaankaan näe mitään motivaatioita käydä töissä sen takia, että voisi maksaa sinun elämisesi, ihan vaan koska sinua itseäsi ei motivoi.

Jos sinua ei motivoi tienata rahaa, jotta voit ostaa ruokaa ettet näännyttää nälkään, niin me muut emme voi sille mitään. Jonain päivänä se sinun työnantajasi ei löydä motivaatiota, enää maksaa sinulle palkkaa tai vain reilusti myöhässä. Voin hyvin ymmärtää tuollaista motivaation puutetta hänellä, jos työntekijät ovat sinunlaisia. Niin varmasti sinäkin.

Ymmärrät selkeän hyvin itsesikin kohdalla, ettei sovittuja juttuja tarvitse kauheasti noudattaa, kun motivaatiossa ja elämänilossa on puutetta. Vai mitä?

Järkevä ratkaisu on, että lopetat sen liiallisen ajattelemisen. Se ei näytä olevan nimittäin vahvuutesi. Menet sinne töihin, teet työsi, niinkuin olet itse sopinut tekeväsi, silloin kuin sinne töihin menit ja työpanoksesi rahasta möit. Niillä sitten maksat elämisesi, siis ruokasi ja paikan jossa nukkua, ettei muiden motivoituneiden ja ei motivoitujen sitä tarvitse tehdä puolestasi.

Wanhus-72 kirjoitti:

Missä vaiheessa maailma muuttui niin, että työpäivään ei varata enää pukuhuoneessa työvaatteiden vaihtoon aikaa? Sehän on osa työtehtävää. Ymmärrän miksi tämä on työnantajan kannalta järkevää, mutta että joku työntekijä pitää sitä hyvänä asiana...  

Hyvinkin pitkään on ollut niin, että työvaatteet vaihdetaan omalla ajalla. Et vissiin ole jokuseen kymmeneen vuoteen enää ollut työelämässä?

Siltä varalta että et ymmärrä: jos työaika alkaa vaikka 08:00, niin työvaatteet on oltava päällä ennen kuin tehdään sisäänleimaus viimeistään 08:00. Yleensä sekin on liian myöhään, eli työnantaja vaatii että 08:00 ollaan jo työpisteellä valmiina. Sama juttu sitten työajan loputtua, eli siihen 16:00 saakka ollaan työpisteellä tekemässä töitä, sitten vasta noustaan ylös ja leimataan ulos ja sitten saa vaihtaa siviilit päälle.

Parikin tällaista kaveria ollut. Toinen ei ole enää kuvioissa. Raivostutti todellakin aina odotella lähelle tuntikin sovitusta. Toisella ei pidä mikään aikataulu myöskään. Minusta tällaiset ihmiset on vain elämänhallinnaltaan taidottomia. Ei ole vaikeaa olla ajoissa paikalla, kun sen osaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämä on tyypillinen lähtötilanne:

Minä "Mennäänkö me nyt?"

Mies "Ei sinne aja kuin 15 min, ei vielä"

Minä "Joko nyt kun oisin ihan valmis (meikattu ym)

Mies "Ei vielä tai joudutaan oottamaan!"

Minä  alan katsella Youtubevideota, lakkaan kynnet

Mies "Mitä sä teet, nyt pitää mennä!"

Minä "Ai just nyt? Äsken ei ollut mikään kiire!" 

Mies  rakastaa minua mutta sanoo ettei ymmärrä   sitä, miten pääni toimii. Kuulemma tuntee usein olevansa isä joka patistelee pientä lastaan.

Ja minä olen 49vuotias että tuskin aikakaan tähän auttaa..

Eikös olisi yksinkertaisinta sopia, että auto lähtee pihasta tiettyyn aikaan? Kumpikin voi ajoittaa valmistautumisensa ja odottelutekemiset sen sovitun aikataulun mukaan. Ei ryhdy lakkaamaan kynsiä, kun lähtöön on 5 min aikaan ja kynsiin menee selvästi enempi kuin se 5 min. Miksi tämmöistä asiaa pitää edes selittää ja neuvoa aikuisille ihmisille?

Aina ajoissa olevien sädekehän kiillotusketju. Muistakaa tavatessanne taputella toisanne olalle.

Vierailija kirjoitti:

Wanhus-72 kirjoitti:

Missä vaiheessa maailma muuttui niin, että työpäivään ei varata enää pukuhuoneessa työvaatteiden vaihtoon aikaa? Sehän on osa työtehtävää. Ymmärrän miksi tämä on työnantajan kannalta järkevää, mutta että joku työntekijä pitää sitä hyvänä asiana...  

Hyvinkin pitkään on ollut niin, että työvaatteet vaihdetaan omalla ajalla. Et vissiin ole jokuseen kymmeneen vuoteen enää ollut työelämässä?

Siltä varalta että et ymmärrä: jos työaika alkaa vaikka 08:00, niin työvaatteet on oltava päällä ennen kuin tehdään sisäänleimaus viimeistään 08:00. Yleensä sekin on liian myöhään, eli työnantaja vaatii että 08:00 ollaan jo työpisteellä valmiina. Sama juttu sitten työajan loputtua, eli siihen 16:00 saakka ollaan työpisteellä tekemässä töitä, sitten vasta noustaan ylös ja leimataan ulos ja sitten saa vaihtaa siviilit päälle.

Kyllä se on niin, että työssä käytettävien vaatteiden vaihtoon kuluva aika on työaikaa, joten jos työaika alkaa klo 8.00, voit tulla työpaikalle ja leimata kellokorttisi tai kuittauksen kulunvalvontaan, sitten vaihtaa työvaatteet päälle ja mennä varsinaiseen työpisteeseesi tai työtilaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan toisten aikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi käydä myös niin, että energiakentältään hyvin voimakas "myöhästyjän syyllistäjä" pystyy manipuloimaan toisen henkilön myöhästymään, että pääsisi suuttumaan ja syyllistämään myöhästyjää. Tälle tulee alapeukkuja, mutta henkiseen kirjallisuuteen enemmän perehtyneet tietävät mistä on kyse.

Täytyypä lukea. Ainakin ne jotka vaikka jossain töissä kommentoivat myöhästymisiä ivallisesti tms, tekevät numeron, saa mut stressaamaan ja pelkäämään että myöhästyn ja silloin yleensä myöhästynkin pian koska kaikki tunnekuohu kuormittaa ja pahentaa ADHD-oireilua. Oon joskus sanonut tästä, mutta niin kuin tästäkin ketjusta näkee, suurin osa syyllistää vain myöhästyjää eikä näe omaa osuutta asiassa.

Aikuisena olet itse vastuussa tunteistasi, vaikka sinulla olisikin ADHD. Jos joku sanoo aiheesta, eli töistä myöhästelystä, ja sinä otat siitä nokkiisi, vika on vain ja ainoastaan sinussa.

Tunnekuohu on aikuisella ihan oma valinta. Terapiaan voi mennä ihan ilman lähetettäkin, tiesitkö sitä? Opettelemaan vähän tunnesäätelyä.

t: Asperger, joka ei todellakaan syytä muita omasta perseilystään. Vituttaa ihmiset, jotka käyttävät omia neurologisia ongelmiaan jonkinlaisena vapaalippuna kaikelle, pilaten sitten meidän kaikkien maineen.

 

Ja mistä tiedät, että hän "selittelee" ADHD:llään asiaa missään? Hänhän vain totesi asian täällä. 

eri

Tolkuttoman pitkiä, ruikuttavia sepustuksia joka sivulla ainakin. Miten häntä niin ahdistaa ja toiset on vaan ilkeitä ja hän ei voi mitään. Vaikka samaan aikaan ketjussa on muita ADHD:ta, että voit kyllä, kun lakkaat säälimästä itseäsi ja alat tehdä asioille jotain.

Avainsana on itsesäätely. Minä en kestä kovin paljon sosiaalista kuormitusta saamatta melttaria. Joten arvatkaa mitä: olen epäsosiaalisessa työssä ja koska olen aikuinen, otan vastuun siitä, miten paljon kanssakäymistä elämässäni on. En sovi enempää, kuin jaksan.

Myöhästelijätkin voivat valita vain sen verran aikataulutettuja menoja, että jaksavat varmasti "pinnistellä" ne, ollen ajoissa.

-

Onko käynyt mielessä, että kaikki eivät ole yhtä pitkällä itsetuntemuksessaan kuin sinä. Ehkä hekin aikanaan oppivat itseään ja itselleen sopivat metodit.

Et tarvitse jotain itsetuntemusta tai olla siinä edistynyt. Riittää, että muut ovat oppineet tuntemaan sinut ja kertovat sen sinulle.

Eikä se taida olla näille myöhästelijöille epäselvää, että muut tietävät. Siitähän he loukkaantuvat, kun heille se ääneen ilmaistaan.

On ollut kyllä äärettömän mielenkiintoinen ketju lukea millä kaikilla keinoilla sitä myöhästelyä selitetään.

”Aikanaan oppivat”, ne on juuri nämä lauseet, jotka alkaneet herättää pientä epäilyä jopa heikkolahjaisuudesta heidän kohdallaan. Kaikkia on niin vaikeaa ja hidasta ja aikaavievää ja tavalliset muille käyvät tekniikat eivät toimi.

Googletapa ableismi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan toisten aikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi käydä myös niin, että energiakentältään hyvin voimakas "myöhästyjän syyllistäjä" pystyy manipuloimaan toisen henkilön myöhästymään, että pääsisi suuttumaan ja syyllistämään myöhästyjää. Tälle tulee alapeukkuja, mutta henkiseen kirjallisuuteen enemmän perehtyneet tietävät mistä on kyse.

Täytyypä lukea. Ainakin ne jotka vaikka jossain töissä kommentoivat myöhästymisiä ivallisesti tms, tekevät numeron, saa mut stressaamaan ja pelkäämään että myöhästyn ja silloin yleensä myöhästynkin pian koska kaikki tunnekuohu kuormittaa ja pahentaa ADHD-oireilua. Oon joskus sanonut tästä, mutta niin kuin tästäkin ketjusta näkee, suurin osa syyllistää vain myöhästyjää eikä näe omaa osuutta asiassa.

Aikuisena olet itse vastuussa tunteistasi, vaikka sinulla olisikin ADHD. Jos joku sanoo aiheesta, eli töistä myöhästelystä, ja sinä otat siitä nokkiisi, vika on vain ja ainoastaan sinussa.

Tunnekuohu on aikuisella ihan oma valinta. Terapiaan voi mennä ihan ilman lähetettäkin, tiesitkö sitä? Opettelemaan vähän tunnesäätelyä.

t: Asperger, joka ei todellakaan syytä muita omasta perseilystään. Vituttaa ihmiset, jotka käyttävät omia neurologisia ongelmiaan jonkinlaisena vapaalippuna kaikelle, pilaten sitten meidän kaikkien maineen.

 

Ja mistä tiedät, että hän "selittelee" ADHD:llään asiaa missään? Hänhän vain totesi asian täällä. 

eri

Tolkuttoman pitkiä, ruikuttavia sepustuksia joka sivulla ainakin. Miten häntä niin ahdistaa ja toiset on vaan ilkeitä ja hän ei voi mitään. Vaikka samaan aikaan ketjussa on muita ADHD:ta, että voit kyllä, kun lakkaat säälimästä itseäsi ja alat tehdä asioille jotain.

Avainsana on itsesäätely. Minä en kestä kovin paljon sosiaalista kuormitusta saamatta melttaria. Joten arvatkaa mitä: olen epäsosiaalisessa työssä ja koska olen aikuinen, otan vastuun siitä, miten paljon kanssakäymistä elämässäni on. En sovi enempää, kuin jaksan.

Myöhästelijätkin voivat valita vain sen verran aikataulutettuja menoja, että jaksavat varmasti "pinnistellä" ne, ollen ajoissa.

-

Onko käynyt mielessä, että kaikki eivät ole yhtä pitkällä itsetuntemuksessaan kuin sinä. Ehkä hekin aikanaan oppivat itseään ja itselleen sopivat metodit.

Et tarvitse jotain itsetuntemusta tai olla siinä edistynyt. Riittää, että muut ovat oppineet tuntemaan sinut ja kertovat sen sinulle.

Eikä se taida olla näille myöhästelijöille epäselvää, että muut tietävät. Siitähän he loukkaantuvat, kun heille se ääneen ilmaistaan.

On ollut kyllä äärettömän mielenkiintoinen ketju lukea millä kaikilla keinoilla sitä myöhästelyä selitetään.

”Aikanaan oppivat”, ne on juuri nämä lauseet, jotka alkaneet herättää pientä epäilyä jopa heikkolahjaisuudesta heidän kohdallaan. Kaikkia on niin vaikeaa ja hidasta ja aikaavievää ja tavalliset muille käyvät tekniikat eivät toimi.

Googletapa ableismi. 

Osa näistä myöhästelijöistä ei ole vammaisia kuin asenteeltaan muita ihmisiä kohtaan. Eikä niitä diagnosoituja tai diagnosoimattomia vammaisia kenenkään tarvitse ystävinään pitää, jos kokee myöhästelyn liian raskaaksi kestää. Ja ei vammaisia tarvitse palkata työtehtäviin, joihin rahkeet eivät riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Yritä nyt ymmärtää, että se, että tiedät, että sinulla on ylioptimistinen (ei optimistinen) aikakäsitys, mutta et tee asialle mitään, on itsekkyyttä ja osoittaa, että arvosta muita tarpeeksi pyrkiäksesi käsittelemään aikaharhaasi.

Kun kerran tiedostat, että ymmärrä, mitä kello tarkoittaa, miksi koko käyttäydyt, kuin ymmärtäisit? Miksi et kohtele itseäsi kuten kohtelisit lasta, joka ei ymmärrä kelloa?

En minä voi mennä kirjanpitäjäksi nykyisillä kyvyilläni, laitella depitit ja credit iloisesti solmuun ja todeta, no heh heh, mulla vain on optimisminen kirjanpitokäsitys. Mun pitäis opiskella alaa ja sittenkin olisin vaikeuksissa.

Laita se kello soimaan ja  usko sen sanomaa, ei oman pään sössötystä siitä, että kerkiät kyllä. Se todistaisi, ettet ole itsekäs.

Kv narsistijohtajilla (lue: psykopaateilla) on tapana myöhästyä näkyvästi, kuten herra VP myöhästyi Helsingin kokouksesta Trumpin tapaamisessa. Huvittavaa.

Wanhus-72 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.

Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.

Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".

Älä jaksa puhua peetä. Jos on sovittu, että tavataan klo 19.00 ja minä tulen 15 minuuttia etuajassa, sinä olet myöhässä siinä vaiheessa, kun kello on 19.00 etkä ole paikalla tai en näe sinun olevan tulossa muutaman metrin päässä. Ei kukaan ajoissa oleva pidä myöhästyneinä niitä, jotka tulevat sovittuun aikaan. Jos taas esim. puhutaan työpaikalle saapumisesta, ja nyt puhun erityisesti teatterimaailmasta, jossa itse olen töissä, niin olet myöhässä, jos harjoitusten pitäisi alkaa klo 9.00 mutta saavut työpaikalle juuri kellonlyömällä. Et ole silloin aloittamassa harjoituksia klo 9, vaan olet pukkarissa vaihtamassa vaatetta, käymässä vessassa, hörppäisemässä vettä tms. Jos työt alkavat klo 9.00, sinun on tultava aiemmin, jotta työt pääsevät alkamaan klo 9.00. Eri asia, jos sanotaan, että työpäivä alkaa kello 8.30 ja harjoitus alkaa klo 9.00. Tällöin voit saapua täsmälleen klo 8.30 ja käyttää seuraavan puolituntisen, miten haluat.

Ja mitä tulee tuohon myöhästyneen leimaan, niin päin vastoin ajoissa olevat yllättyvät iloisesti, jos oletkin ajoissa. Kyllä ne aina myöhässä tulevat ovat aina niin myöhässä, että heitä voi myöhästelijöinä pitää, vaikka yhden kerran vuodessa osuisivatkin ajoissa tai jopa aikaisin paikalle. Silloin todennäköisesti ovat tosin erehtyneet ajasta.

Missä vaiheessa maailma muuttui niin, että työpäivään ei varata enää pukuhuoneessa työvaatteiden vaihtoon aikaa? Sehän on osa työtehtävää. Ymmärrän miksi tämä on työnantajan kannalta järkevää, mutta että joku työntekijä pitää sitä hyvänä asiana...  

Olen tuon teatteriesimerkin antaja. Joskus on projekteja, joissa ei ole tuntipohjaista palkkaa eikä varsinaisesti työnantajaa, vaan on saatu esimerkiksi avustus, ja projekti tehdään freelancer-työryhmänä. Tällöin sovitaan ryhmän kesken, moneltako harjoitukset alkavat, ja säännöt tehdään selviksi heti alussa: jos harjoitukset alkavat klo 09.00, paikalle on tultava niin, että saa itsensä valmiiksi siihen kuntoon, että klo 09.00 todellakin aloitetaan.

Laitosteattereissa sitten taas toimitaan niin kuin muuallakin, eli työajalla et valmistaudu työpäivään (mikäli kyseessä on harjoituspäivä), sillä mitään erityistä työasua ei teatterissa ole (mielestäni univormupaikoissa pitäisi antaa 5 minuuttia vaatteiden vaihtoon - en tiedä, annetaanko?). Ei siis ole tarpeen antaa työajasta aikaa vaatteiden vaihtoon. Siinä vaiheessa, kun alkaa tulla näyttelijöille puvustusta, se kuuluu tottakai työajan piiriin ja rooliasuihin pukeutuminen ja niistä riisuuntuminen tapahtuu työajalla.

Kyllähän se vähän hassulta tuntuu, ettei työaikaan kuulu näyttelijöilläkään esimerkiksi kropan ja äänen lämmittely, jotka ovat erittäin olennaiset tehdä. Joissakin teattereissa saattaa tietysti kuuluakin, mutta itse en ole tällaiseen törmännyt. Ehkä siinä ajatellaan niin, että se on jokaisen oma asia, pitääkö (työ)kunnostaan huolta; eihän S-marketin kassakaan saa ottaa työajasta aamulenkkiin kulutettua aikaa, vaikka fyysisen kunnon ylläpitäminen olisi työssäjaksamisen suhteen aina hyvä juttu.

Noista ekana mainituista työryhmäproduktioista vielä, että joskus voidaan tietysti sopia, ettei aloiteta suoraan harjoittelulla, vaan yhteisellä lämmittelyllä, mutta ei siitäkään voi olla myöhässä. Useimmiten kuitenkin sovitaan, että jokainen hoitaa omat lämppänsä, koska muuten tulee häsläystä aikojen kanssa, kun teknisen puolen työntekijät eivät halua siihen osallistua jne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämä on tyypillinen lähtötilanne:

Minä "Mennäänkö me nyt?"

Mies "Ei sinne aja kuin 15 min, ei vielä"

Minä "Joko nyt kun oisin ihan valmis (meikattu ym)

Mies "Ei vielä tai joudutaan oottamaan!"

Minä  alan katsella Youtubevideota, lakkaan kynnet

Mies "Mitä sä teet, nyt pitää mennä!"

Minä "Ai just nyt? Äsken ei ollut mikään kiire!" 

Mies  rakastaa minua mutta sanoo ettei ymmärrä   sitä, miten pääni toimii. Kuulemma tuntee usein olevansa isä joka patistelee pientä lastaan.

Ja minä olen 49vuotias että tuskin aikakaan tähän auttaa..

Miehesi ei taida olla ruudinkeksijä hänkään. Tuollaisen kohta kohta-hokemisen sijaan hän voisi vastata: ei, lähdemme 20 min kuluttua ja uuteen kysymykseen: nyt on aikaa enää 10 minuuttia, älä aloita enää mitään.

Tosin mä en varmaan jaksaisi rakastaa aikuista ihmistä, joka ei ymmärrä, koska pitää lähteä, jos jonnekin ajaa 15 min.

Vierailija kirjoitti:

Aina ajoissa olevien sädekehän kiillotusketju. Muistakaa tavatessanne taputella toisanne olalle.

Sovittu aikana paikalla oleminen ei ole mitään erityistä kiitoksen ansaitsevaa käytöstä tai sädekehän kiillottamiseen hyödyllistä. Sen sijaan ainainen myöhässä oleminen on tuomittavaa ja voin kyllä ymmärtää, ettei se kivalta tunnu, jos aina saa kuulla siitä omasta virheestä. Mutta se aina myöhästyminen ei ole ruumiinosa, jolle ei voi mitään, vaan käytösmalli, jolle voi.

Päinvastoin, muistuttaisin muita aina paheksua, näitä myöhässä olevia. Ehkä he muuttavat tapansa, tulevat ajoissa ja heitä ei enää tarvitse paheksua ja heistä itsestäänkin alkaa tuntua heti paremmalta.

Vierailija kirjoitti:

Aina ajoissa olevien sädekehän kiillotusketju. Muistakaa tavatessanne taputella toisanne olalle.

Näin me teemmekin. Tapaamme mielellämme kohteliaita kanssaihmisiä, jotka jakavat kanssamme saman kohteliaisuuskoodiston.

Vierailija kirjoitti:

Aina ajoissa olevien sädekehän kiillotusketju. Muistakaa tavatessanne taputella toisanne olalle.

Eihän ajoissa olemista tarvitse mitenkään erityisemmin kiitellä ja ihmetellä, se ei ole normaalille ihmiselle normaalitilanteessa mikään erityinen ponnistus tai saavutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Yritä nyt ymmärtää, että se, että tiedät, että sinulla on ylioptimistinen (ei optimistinen) aikakäsitys, mutta et tee asialle mitään, on itsekkyyttä ja osoittaa, että arvosta muita tarpeeksi pyrkiäksesi käsittelemään aikaharhaasi.

Kun kerran tiedostat, että ymmärrä, mitä kello tarkoittaa, miksi koko käyttäydyt, kuin ymmärtäisit? Miksi et kohtele itseäsi kuten kohtelisit lasta, joka ei ymmärrä kelloa?

En minä voi mennä kirjanpitäjäksi nykyisillä kyvyilläni, laitella depitit ja credit iloisesti solmuun ja todeta, no heh heh, mulla vain on optimisminen kirjanpitokäsitys. Mun pitäis opiskella alaa ja sittenkin olisin vaikeuksissa.

Laita se kello soimaan ja  usko sen sanomaa, ei oman pään sössötystä siitä, että kerkiät kyllä. Se todistaisi, ettet ole itsekäs.

Herranjesta, jos ihminen tiedostaa, että hän kuvittelee ehtivänsä asioita, joita ei ehdi, montako kertaa tämä kuvitelma hänen elämäänsä ohjaa? Eikö oppimista tapahdu missään vaiheessa?

Minä en voi missään tilanteessa luottaa suuntavaistooni, se on todella, todella surkea. Nähtävästi voinkin  nyt unohtaa tämän, gepsit ja reittien harjoittelut ja lähteä vaan aina reippaasti matkaan optimistisella suuntavaistolla! Mitäpä väliä sillä, että en koskaan olisi ajoissa, kun harhailen viereisillä kaduilla, mitäpä väliä sillä, kuka tai mikä mua odottaa, mä kyllä sitten aikanaan osaan paikalle tarpeeksi harhailtuani!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Onko aikaoptimistit jotenkin tyhmiä, kun eivät toistuvista myöhästymisistään huolimatta osaa muuttaa toimintaansa?