Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelin teininä koulusta ja paljon. Olin lähes joka päivä myöhässä 5-15 minuuttia vähintäänkin. Nykyään myöhästelen töistä jatkuvasti, mutten ole aina ollut töistä myöhästelijä. Koulun ja työelämän kanssa yhteistä on se, että inhosin teininä koulua ja nyt aikuisena vihaan työelämää. Lähden töihin vasta sitten kun on ihan pakko, koska en halua olla töissä, ja se on pois vapaa-ajastani, jos lähden aikaisemmin. Olen kokoajan vihainen, ahdistunut ja uupunut. En enää edes välitä, vaikka olen myöhässä, enkä osaa edes hävetä enää koko asiaa. Koko työelämä on minulle nykyisin ihan sama.

"Anteeksi, kun olen myöhässä, en halunnut tulla" onkin suustani hyvin usein pääsevä ilmaus ja kuvaa sitä, mitä oikeasti ajattelen koko asiasta. Hyvänä puolena tässä on se, että ymmärrän myöhästelijöitä, enkä enää tuomitse heitä. Ymmärrän, että meidän joidenkin elämä on glitterillä koristeltua p*skaa ja on vaikeaa olla ajoissa, kun koko asia ei kiinnosta ei pätkän vertaa. Tiedän, olen väärässä ammatissa, mutta mikä ammatti ei olisi minulle väärä? Ne kaikki tuntuvat jo ajatuksen tasolla siltä, ettei kiinnosta. Pahoittelen, jos jotakin loukkaa myöhästelyni töistä, mutten aio muuttaa asiaa, kun koko asia on minulle aivan sama. Vihaan elämääni ihan tarpeeksi muutenkin.

Tuollaiset haluttomat ja ilottomat ihmiset pitäisi siivota pois ystäväpiiristä ja työpaikalta pikimmiten. Syö toistenkin elämäniloa ja motivaatiota sietää tuollaista käytöstä

Olen samaa mieltä. Tunnen vain, etten ole ollenkaan ohjissa omassa elämässäni, vaan aina on velvollisuuksia ja velvollisuuksia ja velvollisuuksia. Siksi minulle on nykyään kaikki aivan yhdentekevää. Ei minua tarvitse kenenkään sietää ja työnantajani voi antaa minulle potkut jos haluaa ilman irtisanomisaikaa, koska olen vuokratyöntekijä. Näin ei ole kuitenkaan käynyt tämän monen vuoden aikana, eli ilmeisesti hoidan työni kuitenkin kunnialla, vaikken ajoissa olekaan.

Mielipiteeseesi tosin liittyvä kysymys: Oletko siis halukas kustantamaan motivaationpuutteisten ja elämänilottomien kaikkeen kyllästyneiden kotona makaamisen. Veikkaan, että et ole. Pitäisikö meidät siis näännyttää nälkään tai jopa määrätä kuolemanrangaistukseen verovaroja tuhlaamasta, jos emme kerran saa töissäkään käydä, muttemme tuillakaan maata? Mikä on siis se järkevä ratkaisusi tähän? Itse olisin kuolemanrangaistuksen kannalla. Se olisi helppo ulospääsy tästä velvollisuuksien helvetillisestä oravanpyörästä ja mikä parasta, sitä ei tarvistisi toteuttaa itse, kun antaa kaiken vain tapahtua tekemättä mitään. Tällaisen motivaationpuutteisen ihmisen unelma.

Onks sossuissa asuvat AD/HD diagnoosilla...pääseekö niihin kämppiin ilman?...tila on vähissä maahanmuutavien takia....

Sossussa asuessa ei tarvi tehä mitään, olla vaan dignoostista välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Kai ah/hd luulette, että myös pitkäkestoinen korona on teidän tauti? Long covid.

Se voi tulla kenelle vaan. Olit ajoissa tai et, niin "long covid" ei valitse.

Nämä myöhästelijät on vieläpä yleensä niitä ns lukeneita, mutta kello on jäänyt oppimatta

Aikakäsitys on kulttuurisidonnaista. Suomessa kaikki aina niuhottaa minuutinkin myöhästymisestä, mutta Etelä-Euroopassa kukaan ei tule ajoissa. Jos kutsut vieraita klo 19, niin vieraat saattaa tulla paikalle klo 21, eikä kukaan ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan toisten aikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi käydä myös niin, että energiakentältään hyvin voimakas "myöhästyjän syyllistäjä" pystyy manipuloimaan toisen henkilön myöhästymään, että pääsisi suuttumaan ja syyllistämään myöhästyjää. Tälle tulee alapeukkuja, mutta henkiseen kirjallisuuteen enemmän perehtyneet tietävät mistä on kyse.

Täytyypä lukea. Ainakin ne jotka vaikka jossain töissä kommentoivat myöhästymisiä ivallisesti tms, tekevät numeron, saa mut stressaamaan ja pelkäämään että myöhästyn ja silloin yleensä myöhästynkin pian koska kaikki tunnekuohu kuormittaa ja pahentaa ADHD-oireilua. Oon joskus sanonut tästä, mutta niin kuin tästäkin ketjusta näkee, suurin osa syyllistää vain myöhästyjää eikä näe omaa osuutta asiassa.

Aikuisena olet itse vastuussa tunteistasi, vaikka sinulla olisikin ADHD. Jos joku sanoo aiheesta, eli töistä myöhästelystä, ja sinä otat siitä nokkiisi, vika on vain ja ainoastaan sinussa.

Tunnekuohu on aikuisella ihan oma valinta. Terapiaan voi mennä ihan ilman lähetettäkin, tiesitkö sitä? Opettelemaan vähän tunnesäätelyä.

t: Asperger, joka ei todellakaan syytä muita omasta perseilystään. Vituttaa ihmiset, jotka käyttävät omia neurologisia ongelmiaan jonkinlaisena vapaalippuna kaikelle, pilaten sitten meidän kaikkien maineen.

 

Ja mistä tiedät, että hän "selittelee" ADHD:llään asiaa missään? Hänhän vain totesi asian täällä. 

eri

Tolkuttoman pitkiä, ruikuttavia sepustuksia joka sivulla ainakin. Miten häntä niin ahdistaa ja toiset on vaan ilkeitä ja hän ei voi mitään. Vaikka samaan aikaan ketjussa on muita ADHD:ta, että voit kyllä, kun lakkaat säälimästä itseäsi ja alat tehdä asioille jotain.

Avainsana on itsesäätely. Minä en kestä kovin paljon sosiaalista kuormitusta saamatta melttaria. Joten arvatkaa mitä: olen epäsosiaalisessa työssä ja koska olen aikuinen, otan vastuun siitä, miten paljon kanssakäymistä elämässäni on. En sovi enempää, kuin jaksan.

Myöhästelijätkin voivat valita vain sen verran aikataulutettuja menoja, että jaksavat varmasti "pinnistellä" ne, ollen ajoissa.

-

Onko käynyt mielessä, että kaikki eivät ole yhtä pitkällä itsetuntemuksessaan kuin sinä. Ehkä hekin aikanaan oppivat itseään ja itselleen sopivat metodit.

Et tarvitse jotain itsetuntemusta tai olla siinä edistynyt. Riittää, että muut ovat oppineet tuntemaan sinut ja kertovat sen sinulle.

Eikä se taida olla näille myöhästelijöille epäselvää, että muut tietävät. Siitähän he loukkaantuvat, kun heille se ääneen ilmaistaan.

On ollut kyllä äärettömän mielenkiintoinen ketju lukea millä kaikilla keinoilla sitä myöhästelyä selitetään.

”Aikanaan oppivat”, ne on juuri nämä lauseet, jotka alkaneet herättää pientä epäilyä jopa heikkolahjaisuudesta heidän kohdallaan. Kaikkia on niin vaikeaa ja hidasta ja aikaavievää ja tavalliset muille käyvät tekniikat eivät toimi.

Vierailija kirjoitti:

Aikakäsitys on kulttuurisidonnaista. Suomessa kaikki aina niuhottaa minuutinkin myöhästymisestä, mutta Etelä-Euroopassa kukaan ei tule ajoissa. Jos kutsut vieraita klo 19, niin vieraat saattaa tulla paikalle klo 21, eikä kukaan ihmettele.

Joopa joo ja sinä et ole etelä-Euroopassa asunut, kun ehkä teininä jossa rantabilekaupungissa.

Hoitamaton (lääkitsemätön) adhd aiheuttaa monille myöhästelyä

Laiskoja....ad/ hd..

Seli seli..

Eniten inhoan sitä, kun joku on jo 5 min myöhässä, silloin kerrotaan lähdin just kotia, menee vielä 20 min.

Miksi ei voi laittaa viestiä heti, kun tietää myöhästyvänsä ?

Jos voit päättää tapaamisajan, niin sovi seuraavan kerran tuollaisen kanssa aika ja tule itse 0,5 tuntia myöhemmin.

Kuule kun joissakin paikoissa on ihan oikeasti ajat, jolloin pitää olla paikalla. Se tietty kellonaika tarkoittaa, että juuri SILLOIN on varattu aika sun asioillesi. Jouduin aikanaan pyytämään kyytiä keskussairaalaan yhdeltä kaverilta. Opin ilmoittamaan pojan vastaanottoajan puolta tuntia aikaisemmaksi, koska tiesin että tämä kuski lähtee aina myöhässä.  Tai sitten on alkamassa joku iso tilaisuus, jossa oletetaan että ihmiset ovat ajoissa paikalla, koska esim luento tai esitys alkaa silloin kun sen on ilmoitettu alkavan. Tulee tunne, että halutaan jotain erityistä huomiota sillä, että tullaan muutaman (tai useammankin) minuutin myöhässä, ja kaikki kääntyvät katsomaan kuka siellä häiritsee ja keskeyttää. Se vaan on ajattelematonta ja epäkohteliasta. Tyttärelläni on yksi kaveri, joka ei ole koskaan ollut niin tarkka ajoista. Tytär sanoo, että on tosi raskasta sopia tapaamisia, vielä kun harvoin tapaavat, kun jos puhutaan että "joskus kahden aikaan päivällä", niin totuus on ehkä viideltä illalla. Odotteletko sitten koko päivän että koska neidille sopii lähteä, vai jätätkö vaan taas kerran tapaamisen väliin ja teet jotain muuta.? 

Sain adhd-diagnoosin 30vuotiaana ja selitti kyllä, miksen ikinä pystynyt olemaan ajoissa ja sekoilin muutenkin kellon kanssa. Lääkitys on vähän auttanut mutta edelleen tuppaan  olemaan joko etuajassa tai myöhässä.

Kuitenkin vasta saatuani lapsen, jolla on myös adhd olen vasta kunnolla tajunnut miten vaikea  on lähteä ajoissa! Varaan lapselle vaatteet sängyn viereen, laitan aamupalan viereen lääkkeet, juon itse kahvia ja meikkaan ja puen.  Välillä huutelen että onko syöty? Lääkkeet otettu? Puettu? Ja silti kun täysissa pukeissa, lähtovalmiina menen lapsen luo niin tämä on yöpuvussa, hampaat  pesemättä, hiukset takussa "Sä et sanonut että pitää lähtee!" Kelloa ei tunne vieläkään, vaikka on jo 8v.

Meillä tämä on tyypillinen lähtötilanne:

Minä "Mennäänkö me nyt?"

Mies "Ei sinne aja kuin 15 min, ei vielä"

Minä "Joko nyt kun oisin ihan valmis (meikattu ym)

Mies "Ei vielä tai joudutaan oottamaan!"

Minä  alan katsella Youtubevideota, lakkaan kynnet

Mies "Mitä sä teet, nyt pitää mennä!"

Minä "Ai just nyt? Äsken ei ollut mikään kiire!" 

Mies  rakastaa minua mutta sanoo ettei ymmärrä   sitä, miten pääni toimii. Kuulemma tuntee usein olevansa isä joka patistelee pientä lastaan.

Ja minä olen 49vuotias että tuskin aikakaan tähän auttaa..

Jännä juttu, että olen aika usein se tyyppi, joka on ollut myöhässä aina muutaman minuutin töistä, opiskelusta yms. Mutta hemmetin aikaansaava olen kuitenkin! Eli aikoinaan AMKissa tein paljon töitä itse opiskelupäivän aikana ja saatoin myös useinkin jäädä tekemään ylimääräistä kun ryhmätöistä yms. oli kyse. Moni "aikainen" vain meni opiskelemaan ja heti kun pystyi, lähti pois (ihan lapsettomia sinkkuihmisiä tms.). Sama töissä. Esim. viime työpaikassa tein ilta-/yövuoroa välillä. Minullakin on vieläkin notepadiin tallennetut määrät keikoista joita itse tein ja joita muut saman vuoron työntekijät tekivät. Elikä saatoin olla varsinkin aamuvuorossa just sen max 5 min myöhässä usein. Toki oli sitten niitäkin valopäitä jotka tukholma-syndroomassaan tulivat ilmaiseksi töihin puoli tuntia aiemmin, mutta aloittivat työt vasta tasalta. No mutta ne notepadiin tallennetut keikat, olin selkeästi tehnyt eniten töitä työpäivän *aikana*, joten on turha väittää että se muutaman minuutin myöhästyminen ketään haittaa oikeasti (ja onneksi pääsin vaihtamaan parempaan työhön enkä taakseni katsonut). Ja pätee oikeasti muissakin asioissa. Elikä jos myöhästyy vähän ja on sitten varma, että kaikki on suunniteltu/on kaikki kamat mukana kun reissuun lähtee yms., niin todellakin se on järkevämpää kuin sellainen kellontarkka pilkunn...sinta minuutilleen, pl. jos menee julkisilla, laivalla, lentokoneella...mutta enpä sellaisista ole myöhästynyt, paitsi korkeintaan ehkä just niistä julkisista joskus. Suomessa ihan oikeasti v*..llaan liikaa jostain sekunnin tarkoista aikatauluista, mutta sitten kun katsotaan organisointikykyä ja isomman kuvan tarkastelua, niin ne hätähousut ovat usein sellaisissa asioissa ihan surkeita. Se vain on harmi, että nykymaailmassa usein kaikki on niin kiireistä ja sellainen hätäinen hosuminen on tärkeämpää kuin suunnittelu. En siis kannata laiskottelua ja tehottomuutta, mutta joskus pitää pysähtyä myös ajattelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelin teininä koulusta ja paljon. Olin lähes joka päivä myöhässä 5-15 minuuttia vähintäänkin. Nykyään myöhästelen töistä jatkuvasti, mutten ole aina ollut töistä myöhästelijä. Koulun ja työelämän kanssa yhteistä on se, että inhosin teininä koulua ja nyt aikuisena vihaan työelämää. Lähden töihin vasta sitten kun on ihan pakko, koska en halua olla töissä, ja se on pois vapaa-ajastani, jos lähden aikaisemmin. Olen kokoajan vihainen, ahdistunut ja uupunut. En enää edes välitä, vaikka olen myöhässä, enkä osaa edes hävetä enää koko asiaa. Koko työelämä on minulle nykyisin ihan sama.

"Anteeksi, kun olen myöhässä, en halunnut tulla" onkin suustani hyvin usein pääsevä ilmaus ja kuvaa sitä, mitä oikeasti ajattelen koko asiasta. Hyvänä puolena tässä on se, että ymmärrän myöhästelijöitä, enkä enää tuomitse heitä. Ymmärrän, että meidän joidenkin elämä on glitterillä koristeltua p*skaa ja on vaikeaa olla ajoissa, kun koko asia ei kiinnosta ei pätkän vertaa. Tiedän, olen väärässä ammatissa, mutta mikä ammatti ei olisi minulle väärä? Ne kaikki tuntuvat jo ajatuksen tasolla siltä, ettei kiinnosta. Pahoittelen, jos jotakin loukkaa myöhästelyni töistä, mutten aio muuttaa asiaa, kun koko asia on minulle aivan sama. Vihaan elämääni ihan tarpeeksi muutenkin.

Tuollaiset haluttomat ja ilottomat ihmiset pitäisi siivota pois ystäväpiiristä ja työpaikalta pikimmiten. Syö toistenkin elämäniloa ja motivaatiota sietää tuollaista käytöstä

Olen samaa mieltä. Tunnen vain, etten ole ollenkaan ohjissa omassa elämässäni, vaan aina on velvollisuuksia ja velvollisuuksia ja velvollisuuksia. Siksi minulle on nykyään kaikki aivan yhdentekevää. Ei minua tarvitse kenenkään sietää ja työnantajani voi antaa minulle potkut jos haluaa ilman irtisanomisaikaa, koska olen vuokratyöntekijä. Näin ei ole kuitenkaan käynyt tämän monen vuoden aikana, eli ilmeisesti hoidan työni kuitenkin kunnialla, vaikken ajoissa olekaan.

Mielipiteeseesi tosin liittyvä kysymys: Oletko siis halukas kustantamaan motivaationpuutteisten ja elämänilottomien kaikkeen kyllästyneiden kotona makaamisen. Veikkaan, että et ole. Pitäisikö meidät siis näännyttää nälkään tai jopa määrätä kuolemanrangaistukseen verovaroja tuhlaamasta, jos emme kerran saa töissäkään käydä, muttemme tuillakaan maata? Mikä on siis se järkevä ratkaisusi tähän? Itse olisin kuolemanrangaistuksen kannalla. Se olisi helppo ulospääsy tästä velvollisuuksien helvetillisestä oravanpyörästä ja mikä parasta, sitä ei tarvistisi toteuttaa itse, kun antaa kaiken vain tapahtua tekemättä mitään. Tällaisen motivaationpuutteisen ihmisen unelma.

Sen verran matala elintaso yhteisin varoin kustannettua, että alkaa löytyä motivaatiota tehdä muutakin kuin maata ja murjottaa kotona ja löytyy työniloa. Kyllä täältä saa lähteä oman käden kautta, jos tavallinen elämä ja työssäkäynti on helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Optimistinen aikavääristymä. Kuvitelma, että aikaa on vielä tehdä tämä ja tuo ennen lähtöä. Itselläni auttaa se, että päätän etukäteen lähteä tiettyyn aikaan, reilusti etuaikaan. Näin pääsen lopulta lähtemään nippanappa ajoissa. Eikä kyse ole ollenkaan henkilöstä, jota olen menossa tapaamaan. Kärsin myös itse myöhästelystä.

Komppaan tätä. Mulla on taipumusta myöhästelyyn ja kyse ei ole ollenkaan itsekkyydestä tai siitä, etten arvostaisi muita, kuten monet ei-myöhästelijät ajattelee. Myöhästelyssä on kyse optimistisesta aikakäsityksestä eli myöhästelijä kuvittelee ehtivänsä tekemään sitä ja tätä tietyssä ajassa, mikä ei sitten pidäkään paikkaansa.

Eikös tuosta opi kokemuksen kautta pois? Jos on aina myöhässä, niin ehkä ei kannata tehdä mitään ylimääräistä tai sellaista mitä ei voi jättää kesken ennen lähtöä? Jos jää ylimääräistä aikaa lähtövalmisteluilta, voi vaikka selata vauvapalstaa kännykällä ja lähteä just silloin kuin lähtöajastin piippaa. Näin ne koululaisetkin oppivat lähtemään kouluun omin päin. Jotenkin tuo aikaoptimismi kuulostaa minusta kauniimmalta nimityksellä heikkolahjaiselle ja suunnittelukyvyttömälle säheltäjälle.

Vierailija kirjoitti:

Aikakäsitys on kulttuurisidonnaista. Suomessa kaikki aina niuhottaa minuutinkin myöhästymisestä, mutta Etelä-Euroopassa kukaan ei tule ajoissa. Jos kutsut vieraita klo 19, niin vieraat saattaa tulla paikalle klo 21, eikä kukaan ihmettele.

Kyllä tämä on yleisesti tiedossa. Suomessa on erilainen kulttuuri, johon nämä täkäläiset myöhästelijät ovat kasvaneet. Suomessa on suomalaiset odotukset täsmällisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli vaan mieleen tätä ketjua lukiessa, että kuinka moni tuntee/tietää tällaisen kroonisen myöhästelijän joka on saanut lopputilin myöhästelyjensä vuoksi.

 

Aika harvassa taitavat loppujen lopuksi olla. Yleensä nämä myöhästelijät kyllä ehtivät asioihin jotka ovat heille itselleen tärkeitä ja joista voisi tulla ihan oikeita sanktioita. Kysymys on prioriteeteista ja valinnoista, ei siitä että ei oikeasti osattaisi olla ajoissa silloin kun sillä on oikeasti väliä.

Ainakin omalla kohdallani olen noihin sanktioitaviin juttuihin yleensä ajoissa (en aina!) vain siksi että stressaan niistä hirveästi etukäteen. En vapaa-ajallani halua/jaksa kokea sellaista stressiä jonka vuoksi olisin sitten niin väsynyt ettei olisi kenellekään kivaa tavata. Oikeasti, jos ei stressaa lähtemisistä ja ehtimisistä koskaan, ei voi käsittää sitä miten vaikeaa ja väsyttävää voi olla se että on jossakin tietyssä paikassa jollakin tietyllä kellonlyömällä.

Jotain lääkärissä käyntiä jaksaa stressata kerran vuodessa tai vastaavaa, ja töihin menosta tulee rutiini, mutta sitten vapaa-ajalla se stressaus, ei kiitos.

Teenkin ystävieni kanssa niin että jos olemme esim. lauantaina menossa keskustaan ja sovitaan että nähdään siellä, asun itse niin kaukana että tulen linja-autolla, ilmoitan kun olen noussut kyytiin, kaikki osaavat katsoa aikataulusta milloin se on keskustassa ja ajoittaa omat kulkemisensa (kävellen/pyörällä muille) niin että ovat niihin aikoihin siellä. Toki jos joku dramaattisesti myöhästyy itsestä johtumattomista syistä, siitä muille ilmoittaa. Tällä tavalla toimien minä en stressaa ehtimisestä eivätkä muut stressaannu minun mahdollisesta myöhästelystäni.

Sulla on kivat kaverit tai sitten he aika vähän välittävät, näettekö. Mä nimittäin yritin tota ystävän kanssa, mutta väsyin siihen, että piti olla valmiudessa aamusta iltapäivään säntäämään ovesta ulos kun ei tiennyt, koska sille ystävälle nappaa lähteä sinne bussiin. Saattoi olla ysi, saattoi olla kolme.

Mitään muuta kuin tätä päivystystä ei voinut sille päivälle suunnitella, sillä jos siellä bussilla ei ollut vastassa (niin, piti todella talata bussista ulos) hän kyllä keksi jo jonkun muun virikkeen itselleen.

Annoin olla, meni liian raskaaksi, ei ne tapaamiset lopulta olleet koko homman arvoisia.