Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Vierailija kirjoitti:

Jännä juttu, että olen aika usein se tyyppi, joka on ollut myöhässä aina muutaman minuutin töistä, opiskelusta yms. Mutta hemmetin aikaansaava olen kuitenkin! Eli aikoinaan AMKissa tein paljon töitä itse opiskelupäivän aikana ja saatoin myös useinkin jäädä tekemään ylimääräistä kun ryhmätöistä yms. oli kyse. Moni "aikainen" vain meni opiskelemaan ja heti kun pystyi, lähti pois (ihan lapsettomia sinkkuihmisiä tms.). Sama töissä. Esim. viime työpaikassa tein ilta-/yövuoroa välillä. Minullakin on vieläkin notepadiin tallennetut määrät keikoista joita itse tein ja joita muut saman vuoron työntekijät tekivät. Elikä saatoin olla varsinkin aamuvuorossa just sen max 5 min myöhässä usein. Toki oli sitten niitäkin valopäitä jotka tukholma-syndroomassaan tulivat ilmaiseksi töihin puoli tuntia aiemmin, mutta aloittivat työt vasta tasalta. No mutta ne notepadiin tallennetut keikat, olin selkeästi tehnyt eniten töitä työpäivän *aikana*, joten on turha väittää että se muutaman minuutin myöhästyminen ketään haittaa oikeasti (ja onneksi pääsin vaihtamaan parempaan työhön enkä taakseni katsonut). Ja pätee oikeasti muissakin asioissa. Elikä jos myöhästyy vähän ja on sitten varma, että kaikki on suunniteltu/on kaikki kamat mukana kun reissuun lähtee yms., niin todellakin se on järkevämpää kuin sellainen kellontarkka pilkunn...sinta minuutilleen, pl. jos menee julkisilla, laivalla, lentokoneella...mutta enpä sellaisista ole myöhästynyt, paitsi korkeintaan ehkä just niistä julkisista joskus. Suomessa ihan oikeasti v*..llaan liikaa jostain sekunnin tarkoista aikatauluista, mutta sitten kun katsotaan organisointikykyä ja isomman kuvan tarkastelua, niin ne hätähousut ovat usein sellaisissa asioissa ihan surkeita. Se vain on harmi, että nykymaailmassa usein kaikki on niin kiireistä ja sellainen hätäinen hosuminen on tärkeämpää kuin suunnittelu. En siis kannata laiskottelua ja tehottomuutta, mutta joskus pitää pysähtyä myös ajattelemaan.

No, sehän on vain kivaa. Mutta nuo kaksi asiaa ei ole toisiaan poissulkevia eikä pakosta liity tosiinsa. Oletetaan, että opiskelijan sijaan olisitkin opettaja. Onko sillä mitään merkitystä, että opettaja on aikaansaava, kun oppilaat tulevat klo 8? Saavut paikalle 8.15 ja oppilaasi ovat odottaneet sinua vartin. Heille se, että koulupäivän jälkeen olet vielä vaikka tunnin ylitöissä ei ole mitään merkitystä, jos heidän oppituntinsa onkin 30 minsaa eikä 45 minuuttia. Heille sinä olet selittänyt yhden kolmasosan vähemmän sitä matematiikka. Yhden kolmas osan vähemmän aikaa sinulla on ollut aikaa auttaa heitä ja yksi kolmasosa on saattanut jäädä ihan ilman huomiota. Koska vaikka sinä entisiäkin juosta ja olla tehokas osaisivatko ne sinun oppilaasi olla sitä?

Jos joku haluaa viettää aamulla vapaa-aikaansa työpaikalla tai juoda aamukahvinsa siellä, niin mikä tässä on sinun ongelmasi, jos niin saa tehdä? Teidän kahden ero on, että sinulle maksetaan siitä, että olet paikalla kun kuuluukin, ei viisi minuuttia myöhässä, mutta olet siltikin myöhässä. Työkaverisi, ovat paikalla silloin kuin kuuluukin ja mistä hänelle maksetaan ja jopa vähän aiemmin.

Teidän työtehonne on sitten jo taas eri osa-alue ja siinä sinä ehkä teet tai et paremmin, mutta se on siltikin eri asia ja eri kohtaan merkitty myös varmasti sopimuksessanne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämä on tyypillinen lähtötilanne:

Minä "Mennäänkö me nyt?"

Mies "Ei sinne aja kuin 15 min, ei vielä"

Minä "Joko nyt kun oisin ihan valmis (meikattu ym)

Mies "Ei vielä tai joudutaan oottamaan!"

Minä  alan katsella Youtubevideota, lakkaan kynnet

Mies "Mitä sä teet, nyt pitää mennä!"

Minä "Ai just nyt? Äsken ei ollut mikään kiire!" 

Mies  rakastaa minua mutta sanoo ettei ymmärrä   sitä, miten pääni toimii. Kuulemma tuntee usein olevansa isä joka patistelee pientä lastaan.

Ja minä olen 49vuotias että tuskin aikakaan tähän auttaa..

Etkö sinä tunne kelloa? Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä laskemaan lähtöaika, jos tietää kauanko matkaan menee

Minua ärsyttää suunnattomasti ne ihmiset, jotka ovat aina ajoissa. Eivät tunnu ymmärtävän, että elämässä on muutakin kuin juuri he. Jokainen ei voi olla tärkein. Itselläni on asioita, joista en myöhästy koskaan ja sitten asioita, joista voi myöhästyä, jos kaikki ei menekään optimaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää suunnattomasti ne ihmiset, jotka ovat aina ajoissa. Eivät tunnu ymmärtävän, että elämässä on muutakin kuin juuri he. Jokainen ei voi olla tärkein. Itselläni on asioita, joista en myöhästy koskaan ja sitten asioita, joista voi myöhästyä, jos kaikki ei menekään optimaalisesti.

Kyllähän kaikki myöhästyvät joskus, koska kaikille sattuu ennakoimattomia asioita. Tässä keskustellaan ihmisistä, jotka ovat aina tai huomattavan usein myöhässä. Kyllä myöhästelevä tuttuni saa itsensä ajoissa itselleen tärkeisiin asioihin. Harmittaa, että minun kanssa sovittu tapaaminen ei ole hänelle niin tärkeä, että saisi itsensä ajoissa paikalle. Enää en sovi hänen kanssaan tapaamisia kahden kesken tai laske sen varaan, että hän tulisi paikalle. Esim. juon kahvit keskenäni ja alan kiertämään näyttelyitä itsekseni, tulee jos tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää suunnattomasti ne ihmiset, jotka ovat aina ajoissa. Eivät tunnu ymmärtävän, että elämässä on muutakin kuin juuri he. Jokainen ei voi olla tärkein. Itselläni on asioita, joista en myöhästy koskaan ja sitten asioita, joista voi myöhästyä, jos kaikki ei menekään optimaalisesti.

Kukaan ei ole aina ajoissa, koska kaikki me tiedämme, että elämässä tapahtuu itsestään riippumattomia asioita. Sinä olet ehkä kohdannut ihmisen, joka sinun kanssasi on aina ollut ajoissa ja se saa sinut kuvittelemaan, että henkilö on aina ollut ajoissa. Mutta kyllä hänkin tietää, että bussi voi syttyä palamaan, ulko-ovi ei aukeakaan ja talvella voi liukastua ja päätyä työpaikan sijaan sairaalaan.

Kyllä ajoissa olevat ymmärtävät, että elämässä on muutakin kuin he. Siksi he varaavat reilusti aikaa, kun ovat lähdössä lentokentälle ja siksi he eivät laske sekunnilleen ehtivänsä jonnekin ja lähtevänsä sen ajoituksen mukaan. Mikä taas on monen myöhästelijän selitys. On vain minä ja olen laskenut, että siihen menee 12,42 minuuttia ja silloin voin lähteä juuri sen mukaan ja ylläri pylläri odottamattomia asioita tapahtuu ja taas ollaan myöhässä. Heillä ei ole mitään selitystä, kun ”ei ollut motivaatiota”, piti tiskata, ja jäin katsomaan YouTubea.

Älä sovi asioita, jos et halua pitää niistä sovituista jutuista kiinni. Tee selväksi heti muille, että ajoissa oleminen ei ole sinulle tärkeää. He tekevät sitten johtopäätöksen palkkavatko he sinut, sopivatko he tapaamisia kanssasi ja luottavatko he siihen, jos lupaat kyyditä heidät jonnekin.

Ongelmahan ei ole myöhästelijän vaan oman elämänsä ja samalla toistenkin elämien tarmokkaan aikatauluttajan. 

Organisoituminen on epäonnistunut, jos tärkeäksi katsottavat yhteisölliset tapahtumat varaavat myöhästelijöitä toimintaansa. Jos tapahtuma ei onnistuisi ilman myöhästelijää, siinä on sitten elettävä sen asian kanssa tai opeteltava olemaan ilman. Päätyönä toisten ihmisten muuttaminen kun ei ole hyötyyn johtavaa toimintaa, se ei ratkaise mitään, se ei aikaansaa mitään.

Oman ja myös toisten elämän jyrkkä aikatauluttaminen, sekä muiden myöhästelyistä ahdistuminen on yksinkertaisimmillaan sairaalloista kontrollointihalua. Suurin osa yritysmaailman palavereista onkin luutnantti Lammion  "pyöreiden kivien latomista polkujen reunoille", osoittamista, että työväki on hallinnassa ja hallittavissa, ja että alaiset tietävät, kuka käskee. 

Niin kauan kuin huommaan 00.00 aikataulussa tiukasti läsnäoloa edellyttävän kokouksen olevan täynnä tyhjänpuhumista, tyhjäkäyntiä ja valmistelemattomia esityksiä, sekä suoranaista velttoilua, jään mieluummin pois, ja saavun paikalle sitten kun päätöksiä alkaa syntyä. Useimmiten palavereissa istuu selkä kyyryssä pöydällinen timemanagerin orjia, jotka sovittelevat lähinnä seuraavan palaverin ajankohtaa, ilman yhtään nykyisessä kokouksessa valmiiksi päätettyä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Aikakäsitys on kulttuurisidonnaista. Suomessa kaikki aina niuhottaa minuutinkin myöhästymisestä, mutta Etelä-Euroopassa kukaan ei tule ajoissa. Jos kutsut vieraita klo 19, niin vieraat saattaa tulla paikalle klo 21, eikä kukaan ihmettele.

Hölön pölön, näkee, ettet tunne Etelä-Eurooppaa lainkaan. Suvun kesken siellä todellakin toimitaan noin, eli oma perhe (johon luetaan veljeä ja vävyä) voi toimia noin, kulkea miten sattuu.

Mutta jos sinut on kutsuttu vierailuille, isäntä on laittanut viinit jäähtymään ja ilmaantumaan, emäntä ruuan pöytään ja tukkansa koreaksi, et todellakaan voi purjehtia paikalle kaksi tuntia myöhässä lukeutumatta täydellisiin, järkyttäviin moukkiin.

Sama töissä, todellakin mokaat ja blaskaat itsesi pomon silmissä, jos mönkit paikalle fiiliksien päälle, sillä se on suora osoitus, että haluat nolata pomosi ja asettaa hänen auktoriteettinsa kyseenalaiseksi.

Asiakassuhteista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli (huom oli) ystävä, joka oli lähes aina myöhässä.

Kymmenen vuotta.

Aina.

Myöhästyin itse yhden ainoan kerran, laitoin heti viestin että työssä tilanne päällä ja tuun 5 min myöhässä lounaalle.

Jösses mitkä huudot häneltä sain.

En osannut puolustaa itseäni ja mm siksi loppui ystävyys.

Valehtelet..

Ystäväsi oli muka ajoissa SEN AINOAN KERRAN kun olit itse myöhässä

Työmuurahainen kirjoitti:

Ongelmahan ei ole myöhästelijän vaan oman elämänsä ja samalla toistenkin elämien tarmokkaan aikatauluttajan. 

Organisoituminen on epäonnistunut, jos tärkeäksi katsottavat yhteisölliset tapahtumat varaavat myöhästelijöitä toimintaansa. Jos tapahtuma ei onnistuisi ilman myöhästelijää, siinä on sitten elettävä sen asian kanssa tai opeteltava olemaan ilman. Päätyönä toisten ihmisten muuttaminen kun ei ole hyötyyn johtavaa toimintaa, se ei ratkaise mitään, se ei aikaansaa mitään.

Oman ja myös toisten elämän jyrkkä aikatauluttaminen, sekä muiden myöhästelyistä ahdistuminen on yksinkertaisimmillaan sairaalloista kontrollointihalua. Suurin osa yritysmaailman palavereista onkin luutnantti Lammion  "pyöreiden kivien latomista polkujen reunoille", osoittamista, että työväki on hallinnassa ja hallittavissa, ja että alaiset tietävät, kuka käskee. 

Niin kauan kuin huommaan 00.00 aikataulussa tiukasti läsnäoloa edellyttävän kokouksen olevan täynnä tyhjänpuhumista, tyhjäkäyntiä ja valmistelemattomia esityksiä, sekä suoranaista velttoilua, jään mieluummin pois, ja saavun paikalle sitten kun päätöksiä alkaa syntyä. Useimmiten palavereissa istuu selkä kyyryssä pöydällinen timemanagerin orjia, jotka sovittelevat lähinnä seuraavan palaverin ajankohtaa, ilman yhtään nykyisessä kokouksessa valmiiksi päätettyä asiaa.

Sullapa on paska työpaikka. Toivottavasti rahkeet riittää alkaa heti hakeutumaan parempaan?

Mun työkaverini muuten kanssa kuvitteli itsestään juuri tuommoisia hassuja "saavun paikalle kun päätöksiä alkaa syntyä"-juttuja. Siinä vain kävi niin, että vähitellen häntä lakattiin kutsumasta ollenkaan ja palaverin jälkeen heitettiin pöydälle sieltä tulleet nakit. Kun valitti, että mitä näille pitää tehdä, sanottiin, että niin, otapa selvää. Dedari on pe 13.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miten edes keskittymishäiriöinen voi kuvitella että jos toisella puolella kaupunkia pitää olla klo 15, niin valmistautuminen aloitetaan kymmentä vaille, tai vasta klo 15.

Itsellä noin saattaisi käydä koska se huomiohälytys oli klo 14:00, mutta koska olin just silloin keskittynyt johonkin mielenkiintoiseen (esim. just nyt voisi olla uutisten lukeminen Afganistanin tilanteesta) niin laitoin hälytyksen vain pois enkä huomannut ajan kulumista ennen kuin sellaisessa "KELLO ON MITEN PALJON? MUN PITÄÄ OLLA SIELLÄ KYMMENEN MINUUTIN PÄÄSTÄ!"-paniikissa sitten kun on jo myöhäistä olla ajoissa.

Olen oikeasti hukannut kokonaisia päiviä (vapaapäiviä jolloin ei ole ollut mitään sovittua) esim. Wikipedian artikkeleiden lukemiseen. Havahdun ajan kulumiseen vasta sitten kun tulee niin hämärä että ruudun ja huonetilan kontrasti alkaa ottaa silmiin. Minulla on koko ajan rannekello kädessä ja tietokoneen kellon lukemakin näköpiirissäni, en vaan kiinnitä niihin mitään huomiota.

Niin? Sä et ole mitenkään erikoisen erikoinen. Mä olen nyt tässä ollut koneella klo 6-30 alkaen, en ole vielä edes vaihtanut vaatteita. Hyvin on aika kulunut, mitäs se nyt on, tänne 14.37 saakka. Kävin mä vessassa ja tekemässä siinä samalla leivän. Aioin vielä jatkaakin.

Mutta tiedätkö, missä mä olen erilainen kun sä? Mä EN LAITA SITÄ HÄLÄRIÄ POIS PÄÄLTÄ, KUN SE SOI. En, koska rakastan läheisiäni, välitän ihmisistä, en tykkää, että heille tulee mun toimista paha mieli. Siksi mä LOPETAN sen, mitä olen tekemässä, valmistaudun lähtöön ja lähden.

Monelle myöhästely on kapinointia sääntöjä ja järjestäytynyttä yhteiskuntaa kohtaan. Ei siis kaikille. Muistan lukeneeni luennoitsijasta, joka kyllästyi siihen kun yksi naisopiskelija saapui jokaiselle (pakolliselle) luennolle 5 minuuttia myöhässä. Kysyttäessä kertoi, että ei vaan perhevelvollisuuksiensa vuoksi ennätä ajoissa. Hyvä, sovitaan niin, että sinulle 5 minuutin myöhästyminen on tästä eteenpäin oikea aika saapua luennolle. Siitä eteenpäin naisopiskelija tuli aina luennoille 10 minuuttia myöhässä.

Heillä ei ole motivaatiota olla ajoissa, ei tarpeeksi haittaa olla myöhässä tai hyötyä olla ajoissa.

Kaverisuhde ei ole niin tärkeä tai ainakin olet roikkunut mukana ainaisesta myöhästelystä.

Kyllä nämä ainamyöhästyjät ovat varmasti ajoissa jos Brad pitt odottaa, ainakin eilisen kuutamollaohjelman perusteella kiima on kova.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan toisten aikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi käydä myös niin, että energiakentältään hyvin voimakas "myöhästyjän syyllistäjä" pystyy manipuloimaan toisen henkilön myöhästymään, että pääsisi suuttumaan ja syyllistämään myöhästyjää. Tälle tulee alapeukkuja, mutta henkiseen kirjallisuuteen enemmän perehtyneet tietävät mistä on kyse.

Täytyypä lukea. Ainakin ne jotka vaikka jossain töissä kommentoivat myöhästymisiä ivallisesti tms, tekevät numeron, saa mut stressaamaan ja pelkäämään että myöhästyn ja silloin yleensä myöhästynkin pian koska kaikki tunnekuohu kuormittaa ja pahentaa ADHD-oireilua. Oon joskus sanonut tästä, mutta niin kuin tästäkin ketjusta näkee, suurin osa syyllistää vain myöhästyjää eikä näe omaa osuutta asiassa.

Aikuisena olet itse vastuussa tunteistasi, vaikka sinulla olisikin ADHD. Jos joku sanoo aiheesta, eli töistä myöhästelystä, ja sinä otat siitä nokkiisi, vika on vain ja ainoastaan sinussa.

Tunnekuohu on aikuisella ihan oma valinta. Terapiaan voi mennä ihan ilman lähetettäkin, tiesitkö sitä? Opettelemaan vähän tunnesäätelyä.

t: Asperger, joka ei todellakaan syytä muita omasta perseilystään. Vituttaa ihmiset, jotka käyttävät omia neurologisia ongelmiaan jonkinlaisena vapaalippuna kaikelle, pilaten sitten meidän kaikkien maineen.

 

Ja mistä tiedät, että hän "selittelee" ADHD:llään asiaa missään? Hänhän vain totesi asian täällä. 

eri

Tolkuttoman pitkiä, ruikuttavia sepustuksia joka sivulla ainakin. Miten häntä niin ahdistaa ja toiset on vaan ilkeitä ja hän ei voi mitään. Vaikka samaan aikaan ketjussa on muita ADHD:ta, että voit kyllä, kun lakkaat säälimästä itseäsi ja alat tehdä asioille jotain.

Avainsana on itsesäätely. Minä en kestä kovin paljon sosiaalista kuormitusta saamatta melttaria. Joten arvatkaa mitä: olen epäsosiaalisessa työssä ja koska olen aikuinen, otan vastuun siitä, miten paljon kanssakäymistä elämässäni on. En sovi enempää, kuin jaksan.

Myöhästelijätkin voivat valita vain sen verran aikataulutettuja menoja, että jaksavat varmasti "pinnistellä" ne, ollen ajoissa.

-

Onko käynyt mielessä, että kaikki eivät ole yhtä pitkällä itsetuntemuksessaan kuin sinä. Ehkä hekin aikanaan oppivat itseään ja itselleen sopivat metodit.

Et tarvitse jotain itsetuntemusta tai olla siinä edistynyt. Riittää, että muut ovat oppineet tuntemaan sinut ja kertovat sen sinulle.

Eikä se taida olla näille myöhästelijöille epäselvää, että muut tietävät. Siitähän he loukkaantuvat, kun heille se ääneen ilmaistaan.

On ollut kyllä äärettömän mielenkiintoinen ketju lukea millä kaikilla keinoilla sitä myöhästelyä selitetään.

”Aikanaan oppivat”, ne on juuri nämä lauseet, jotka alkaneet herättää pientä epäilyä jopa heikkolahjaisuudesta heidän kohdallaan. Kaikkia on niin vaikeaa ja hidasta ja aikaavievää ja tavalliset muille käyvät tekniikat eivät toimi.

Googletapa ableismi. 

Googletapa uhriutuminen ja infantilisaatio.

Ainoastaan kognitiivisesti vakavasti rajoittuneet voivat käyttää vammaisuuttaan syynä käyttäytyä kuin vastuuttomat lapset, muuten aikusen ihmisen velvollisuuksiin kuuluu käyttäytyä aikuisesti ja opetella elämään niiden omien rajoitustensa kanssa, sen sijaan että koko ajan on vaatimassa että muut ihmiset ikuisesti passaavat ja joustavat koska henkilöä itseään ei voisi vähempää kiinnostaa. On paljon helpompaa länkyttää ja vaatia erikoiskohtelua kuin opetella olemaan ihmisiksi.

Työmuurahainen kirjoitti:

Ongelmahan ei ole myöhästelijän vaan oman elämänsä ja samalla toistenkin elämien tarmokkaan aikatauluttajan. 

Organisoituminen on epäonnistunut, jos tärkeäksi katsottavat yhteisölliset tapahtumat varaavat myöhästelijöitä toimintaansa. Jos tapahtuma ei onnistuisi ilman myöhästelijää, siinä on sitten elettävä sen asian kanssa tai opeteltava olemaan ilman. Päätyönä toisten ihmisten muuttaminen kun ei ole hyötyyn johtavaa toimintaa, se ei ratkaise mitään, se ei aikaansaa mitään.

Oman ja myös toisten elämän jyrkkä aikatauluttaminen, sekä muiden myöhästelyistä ahdistuminen on yksinkertaisimmillaan sairaalloista kontrollointihalua. Suurin osa yritysmaailman palavereista onkin luutnantti Lammion  "pyöreiden kivien latomista polkujen reunoille", osoittamista, että työväki on hallinnassa ja hallittavissa, ja että alaiset tietävät, kuka käskee. 

Niin kauan kuin huommaan 00.00 aikataulussa tiukasti läsnäoloa edellyttävän kokouksen olevan täynnä tyhjänpuhumista, tyhjäkäyntiä ja valmistelemattomia esityksiä, sekä suoranaista velttoilua, jään mieluummin pois, ja saavun paikalle sitten kun päätöksiä alkaa syntyä. Useimmiten palavereissa istuu selkä kyyryssä pöydällinen timemanagerin orjia, jotka sovittelevat lähinnä seuraavan palaverin ajankohtaa, ilman yhtään nykyisessä kokouksessa valmiiksi päätettyä asiaa.

Sinä ajattelet nyt vaan jotain kokousta, mutta moni asia pyörii aikataulun mukaan koska siihen on osuttava juuri oikeaan aikaan moni muukin asia.

Voin hyvin ymmärtää kuinka muita ahdistaa ja harmittaa se, ettei kaupat aukea oikeaan aikaan, lounas ehkä jää ostamatta ja silloin myös syömättä, julkinen liikenne ei liiku oikeaan aikaan ja jatkamatkustus epäonnistuu, lennot lähtevät milloin lentäjät saapuvat paikalle ja sinä myöhästyt jatkolennolta, tarhatädin saapuvat milloin ehtivät ja sinä ja lapsesi odotatte siellä pakkasessa puolituntia ja myöhästyt vielä töistäkin ja koululaisten uintitunti jää 10 minuuttiseksi, kun uimaope on vähän myöhässä.

Sinulle perhosefekti tai lumipalloefekti taitaa olla ihan tuntemattomia asioita?

Se mitä sinä ja työnantajasi olette sopineet on teidän asia. Jos hän maksaa siitä, että kuuntelet vaikka linnunviserrystä ja saavut sitä tasan klo 8 kuuntelemaan ja sinä sen paikan olet halunnut ottaa, niin eikä se ole silloin sinun tehtäväsi, vaikka se turhalta tuntuisikin?

Moni oikeasti myös kuvittelee optimoivansa elämäänsä kellottamalla sitä nimenomaan viime tipan mukaan = jos bussi lähtee 12.30 niin lähdetään vartin matkalle 12.20. Säästettiin kokonaista 5 minuuttia. Joskus bussi menee, joskus siihen juoksemalla ennättää, tsäänssit on tasan, mutta säästetty on ja tässä on tekemisen meininki.

Tämä on sukua sille, että joidenkin on pakko jonossa autoillessa ohitella vaikka vaaralisestikin, vaikka kuinka on todistettu, että verrattuna riskiin ajansäästö on älytön ja kaikkinensakin se on mitätön.

Eli hullusti nämä myöhästelijät eivät näe elämässään sitä, mitä muut näkevät, eli järjetön, turha sähellys, vaan näkevät kontrolloitua, maksimoitua ajansäästöä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli yksi tuollainen tuttu. Olin paikalla, aika oli pari minuuttia yli sovitun  tulee viesti  tyyliin "myöhästyn vähän, pitää vielä mopata lattia".  Hän sitten tulee tunnin myöhässä. Mä en tajua, miten tämä ihminen on voinut pärjätä työelämässä niin hyvin. Muutti muualle, joten ei olla enää tekemisissä kuin satunnaisten viestien kautta. 

Nimenomaan hän pärjää. On kova tekemisen tarve.

Vierailija kirjoitti:

Moni oikeasti myös kuvittelee optimoivansa elämäänsä kellottamalla sitä nimenomaan viime tipan mukaan = jos bussi lähtee 12.30 niin lähdetään vartin matkalle 12.20. Säästettiin kokonaista 5 minuuttia. Joskus bussi menee, joskus siihen juoksemalla ennättää, tsäänssit on tasan, mutta säästetty on ja tässä on tekemisen meininki.

Tämä on sukua sille, että joidenkin on pakko jonossa autoillessa ohitella vaikka vaaralisestikin, vaikka kuinka on todistettu, että verrattuna riskiin ajansäästö on älytön ja kaikkinensakin se on mitätön.

Eli hullusti nämä myöhästelijät eivät näe elämässään sitä, mitä muut näkevät, eli järjetön, turha sähellys, vaan näkevät kontrolloitua, maksimoitua ajansäästöä.

Tämäntyyppiset neuroosit on kiehtovia.

Erikoisin neuroosi liikenteessä, jonka olen nähnyt, oli se että autoilijan oli jokaisen hidasteen jälkeen pysäytettävä auto. Oli pari sekuntia paikoillaan, ennen kuin jatkoi taas ajamista.

Itse asiassa ihme, ettei neurooseja enemmän ilmene liikenteessä. 

Yhdellä naisella oli neuroosi, jossa ei voinut koskaan autolla ajettaessa kääntyä vasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä naisella oli neuroosi, jossa ei voinut koskaan autolla ajettaessa kääntyä vasemmalle.

...siitä oli joku brittiläinen dokumentti muistaakseni, jossa nainen oli yhtenä esimerkkinä.

Tyypillinen esimerkki on työpaikalla LORVIMINEN - ja sitten tehdään osa ajasta ripeästi. Ei vain ajan kompensointi, sitä ei pysty lyhyessä ajassa täysin tekemään, mutta tyydytys siitä kun saa lorvia ja sitten hosua. Joku parafilia varmaan tämäkin. Kierojen kicksejä kiccailuista! Oi tekoäly, pelasta meidät...