Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:

" Jos taas se ei ole työnkuvaasi liittyvää, niin se voi olla ihan kiva juttu, mutta jos sinulle maksetaan, että homma alkaa klo 8, niin silloin se on tärkeämpää ja se pitäisi hoitaa, eikä miettiä parannusehdotuksia."

Jos myöhästyy pari kertaa kuussa niin se tarkoittaa sun maailmassa, että oon myöhästynyt koska mietin liikaa parannusehdotuksia vai mitä oikein selität?

Olen saanut parannusehdotuksista työnantajalta kiitosta, mutta en moitetta myöhästelystä. Kun meillä ne menee palkasta, eikä maailma kaadu.

" Kivaa, että kuuntelet työkavereitasi, joilla on henkilökohtaisia ongelmia , mutta oletko varma, että työnantajasi haluaa maksaa siitä sinulle, jos teet sitä työaikana? "

Meillä kaikki juttelee työajalla koko ajan muuta, koska se onnistuu työn lomassa. Vastasin kommenttiin, jossa väitettiin etten mukamas kuuntele muita vaan valitan muka vain omia ongelmiani. En tiedä, oletko sama kommentoija.

" Tietenkään ketään ei pidä kiusata. Potkut olisi ehkä parempi sellaisille, joille ne työnvaatimukset eivät sovellu. Joskus ajoissa oleminen on vaan liian vaativaa ja heille soveltuisi ehkä jokin toinen työ, missä työajat ovat täysin merkityksettömiä."

Kenties. Tässä nyt ei kuitenkaan ole siitä kyse.

Kyse on siitä, että joidenkin elämäntehtävä on kytätä muita ja ylentää itsensä paremmiksi kuin muut, koska he ovat aina ajoissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he tekisivät töissä yhtään enempää kuin on pakko.

Kyseinen henkilö on sitä tyyppiä, joka kehuskelee olevansa aina ajoissa ja ei ole ikinä töistä pois. Tulee vähän flunssaisena töihin. Neuvoo muita miten elää ja juoruaa muista.

Aiheuttaa työnantajalle lisää kustannuksia kiusaamalla ja juoruamalla josta muut stressaantuvat ja masentuvat.

Mutta onneksi on sentään ajoissa. 😀

Muusta en tiedä, mutta mä olen kyllä jo aivan väsynyt näihin pitkiin selostuksiin SUN ELÄMÄSTÄ, jotka vie tilan koko muulta ketjulta ja siinä kommentoivilta. Jos kuuntelisin vielä tätä ja katselisin, kun viime tipassa hosit työvaatteita omien päälle, voisin minäkin sanoa muutaman kk jälkeen ilkeästi.

Vai niin. No kenenkäs elämänkokemuksella mun pitäis puhua, jos ei omalla?

Tunnen sen verran ADHD-ihmisiä, että mun tarina vois olla yhtä hyvin jonkun toisen tarina. Siksi puhun näistä asioista, että ymmärrys kaikkia ADHD-ihmisiä kohtaan lisääntyis ja kaikkien olis helpompaa olla tässä yhteiskunnassa.

Olis myöskin sulla ja monella muulla helpompaa, jos ilmapiiri myöhästelijöiden ympärillä ei olis sellainen että ajatellaan, että se tapahtuu koska ollaan tahallaan muille hankalia tai ei arvosteta muiden aikaa.

Mikään ei estä SUA kirjoittamasta SUSTA. Voit myös lakata arvostelemasta mun elämää ja kyselemästä ja olettamasta mun työelämästä ja musta, jos et jaksa lukea vastauksia.

Samaa sanoin sille työkaverillekin, että jos kokee, että on hänen paikkansa arvostella ja tunkea nokkaansa mun asioihin niin sitten varmaan mullakin on oikeus vastata.

En yhtään epäile, ettetkö voisi sanoa ilkeästi. Se ei vain vie tätä asiaa yhtään eteenpäin. Kärsin huonoista puolistani ilman kenenkään ilkeilyjä jo ihan tarpeeksi.

En ole kysellyt mitään sulta. Tässä on yritetty puhua myöhästelijöistä YLEENSÄ, ei PELKÄSTÄÄN ADHD-ongelmaisista. Kyllä teidän ongelmat on moneen kertaan kuultu ja ne tiedetän, nyt kiinnostaisikin tietää, miksi ne muut, joilla ei ole mitään diagnooseja, katsovat oikeudekseen myöhästyä.

Mutta ymmärrän, jos moni ei enää tätä ketjua viitsi lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista k eiyllä, myöhästelijät ovat ajoissa lentokoneissa ja työhaastatteluissa.

Kyllä, mutta viime tipassa. Yleensä saan kävellä suoraan koneeseen tai johonkin haastattelukoppiin. Harvoin odotan yli 2minuuttia.

Ja aina olen saanut töitä tai ollut vähintään toinen.

Ymmärrän, että kun lentokoneen lähtöön on vain hetki aikaa ja ollaan vasta aulassa niin joillakin menee ihon alle. Aina olen ehtinyt.

Jollakin oli hyvä kommentti palavereista. Aivan, jos 15henkilöä odottaa yhtä kaveria niin sitten sitä kannattaa odottaa. Jos tiedostan itse, että olen tuo kaveri, niin ilmoitan myöhästymisestä. Yleensä olen jonkun ongelman kimpussa, jota muut ei osaa ratkoa tai sitten ne haluavat sulkea silmänsä firman raharei'iltä. Paikkaan sitten näitä ei kenenkään vastuulla olevia aukkoja, vaikka myöhästyn ja en pysy aikatauluissa. Ratkon töissä kaikkien muidenkin ongelmia, että he pääsevät eteenpäin. Todennäköisesti teen firmoille enemmän rahaa kuin muut. Harvoin saan kiitosta tai apua itse näistä.

Kerran yks työkaveri sanoi kyllä että kiitos, että ilman minua hän olisi irtisanoutunut. Meiltä oli irtisanottu 50% työntekijöistä ja työt oli jaettu lopuille.

Tälläinen kuvitelma on mun työkaverilla kanssa. Sitten kun palaveri on ohi, hän alkaa kysellä, mitä siellä puhuttiin, menikö tää juttu eteenpäin, jne. Lisäksi vyöryttää mulle koko suuren ratkaisunsa, jonka teki sillä välin, kun muut oikeasti olivat sopimassa siellä palaverissa, miten asian kanssa edetään. Asiat, etenkin vaikeat, kun useammin vaativat tiimiä.

Siinä sitten puidaan, miksi hänen ratkaisunsa ei nyt vaan ole se paras, hän inkuttaa ja jankuttaa oman näkemyksensä puolesta ja mulla on mennyt tunteroinen omaa työaikaa hänen kanssaan "keskustellessa". Yleensä tilanne päättyy siihen, että väsyn ja sanon, että näin tässä nyt kuitenkin mennään eteenpäin ja hän jää mököttämään suurena, loukattuna marttyyrina.

Minä ratkon meillä koko ajan ongelmia, se on mulla ihan allekirjoitetussa työsopimuksessa. Yhtenä tärkeänä ratkaisuna pidän palavereissa ajoissa olemista, toisten työajan kunnioittamista ja työkaverien tukemista.

Saan kiitosta päivittäin ja apua aina, kun sitä tarvitsen.

Arvostan toisten aikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus voi käydä myös niin, että energiakentältään hyvin voimakas "myöhästyjän syyllistäjä" pystyy manipuloimaan toisen henkilön myöhästymään, että pääsisi suuttumaan ja syyllistämään myöhästyjää. Tälle tulee alapeukkuja, mutta henkiseen kirjallisuuteen enemmän perehtyneet tietävät mistä on kyse.

Täytyypä lukea. Ainakin ne jotka vaikka jossain töissä kommentoivat myöhästymisiä ivallisesti tms, tekevät numeron, saa mut stressaamaan ja pelkäämään että myöhästyn ja silloin yleensä myöhästynkin pian koska kaikki tunnekuohu kuormittaa ja pahentaa ADHD-oireilua. Oon joskus sanonut tästä, mutta niin kuin tästäkin ketjusta näkee, suurin osa syyllistää vain myöhästyjää eikä näe omaa osuutta asiassa.

Eivät näe omaa osuutta asiassa? Jos nyt vain huolehtisit itsesi ajoissa paikalle, niin muiden ei tarvitse antaa sulle myöhästelystä epämukavaa, mutta ansaittua ja aiheellista palautetta.

Epäilen omalla teinillä ADD:tä. Ei ole diagnoosia, kun ei ole ikinä millään psykologilla käynyt. Toisaalta toivoisin, että tämä olisi vaan teini-iän oire. Itse en muista tuollaista jatkuvaa myöhästelyä omasta nuoruudestani. Muutenkin tuntuu, että elämänhallinta on hänelle hankalaa ja asiat jää aina viime tippaan tai hoitamatta. Muutoin on melko rauhallinen ja järkevä ihminen, joten kyse ei ole mistään ADHD:sta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista k eiyllä, myöhästelijät ovat ajoissa lentokoneissa ja työhaastatteluissa.

Kyllä, mutta viime tipassa. Yleensä saan kävellä suoraan koneeseen tai johonkin haastattelukoppiin. Harvoin odotan yli 2minuuttia.

Ja aina olen saanut töitä tai ollut vähintään toinen.

Ymmärrän, että kun lentokoneen lähtöön on vain hetki aikaa ja ollaan vasta aulassa niin joillakin menee ihon alle. Aina olen ehtinyt.

Jollakin oli hyvä kommentti palavereista. Aivan, jos 15henkilöä odottaa yhtä kaveria niin sitten sitä kannattaa odottaa. Jos tiedostan itse, että olen tuo kaveri, niin ilmoitan myöhästymisestä. Yleensä olen jonkun ongelman kimpussa, jota muut ei osaa ratkoa tai sitten ne haluavat sulkea silmänsä firman raharei'iltä. Paikkaan sitten näitä ei kenenkään vastuulla olevia aukkoja, vaikka myöhästyn ja en pysy aikatauluissa. Ratkon töissä kaikkien muidenkin ongelmia, että he pääsevät eteenpäin. Todennäköisesti teen firmoille enemmän rahaa kuin muut. Harvoin saan kiitosta tai apua itse näistä.

Kerran yks työkaveri sanoi kyllä että kiitos, että ilman minua hän olisi irtisanoutunut. Meiltä oli irtisanottu 50% työntekijöistä ja työt oli jaettu lopuille.

Tälläinen kuvitelma on mun työkaverilla kanssa. Sitten kun palaveri on ohi, hän alkaa kysellä, mitä siellä puhuttiin, menikö tää juttu eteenpäin, jne. Lisäksi vyöryttää mulle koko suuren ratkaisunsa, jonka teki sillä välin, kun muut oikeasti olivat sopimassa siellä palaverissa, miten asian kanssa edetään. Asiat, etenkin vaikeat, kun useammin vaativat tiimiä.

Siinä sitten puidaan, miksi hänen ratkaisunsa ei nyt vaan ole se paras, hän inkuttaa ja jankuttaa oman näkemyksensä puolesta ja mulla on mennyt tunteroinen omaa työaikaa hänen kanssaan "keskustellessa". Yleensä tilanne päättyy siihen, että väsyn ja sanon, että näin tässä nyt kuitenkin mennään eteenpäin ja hän jää mököttämään suurena, loukattuna marttyyrina.

Minä ratkon meillä koko ajan ongelmia, se on mulla ihan allekirjoitetussa työsopimuksessa. Yhtenä tärkeänä ratkaisuna pidän palavereissa ajoissa olemista, toisten työajan kunnioittamista ja työkaverien tukemista.

Saan kiitosta päivittäin ja apua aina, kun sitä tarvitsen.

Onkohan meillä sama työkaveri? Jättää töitä tekemättä ja tulee aina myöhässä, dedarit aina myöhässä, koska sählää puuttumassa toisten töihin ja  yleensä päin peppulia tyystin. Justiinsa "ratkoo jotain ongelmaa", kun pitäisi olla kuuntelemassa uusia juttuja tms.

Kuvittelee olevansa firman tärkein henkilö, kun jää nysvöttämään paikalleen, kun muut tulevat palaveriin. Harva ongelma on sellainen, että se pitää ratkaista juuri tämän palaverin aikana, tai jos on, kyllä siinä muiltakin palaveri peruuntuu ja käsitellään tätä ongelmaa.

Ja tosiaan, harvoin saa kiitosta enkä mä ainakaan anna apua siihen, että mennään aiheettomasti sotkemaan toisten työt.

Vierailija kirjoitti:

Kellokallet vauhdissa. Mahtaa niille olla järkytys, kun menevät ulkomaille. Varsinkin eteläeurooppaan.

Mahtaa olla sinulle järkytys, kun siellä ollessasi huomaatkin, ettei ihmiset arvosta sitä, että joutuvat odottamaan sinua. Ei sielläkään opettajat saavu kymmenen minuuttia myöhässä tai kaupat aukea puolituntia myöhemmin mitä ovessa lukee.

Ei, eikä junatkaan lähde myöhässä, koska kuljettaja tulee joka aamu myöhässä töihin. Ehkä, ne junat saapuvat myöhässä, koska matkalla on ollut hidasteita tai teknisiä ongelmia, mutta eivät pomot sitä hyvällä katso, että se kello 7 lähtevä juna on myöhässä, koska työntekijä myöhästelee.

Ja arvaa mitä, ihmiset suuttuvat, jos tilaavat korjaajan kotiin. Hän sanoo tulevansa kello 15 ja henkilö on ottanut vapaata ollakseen silloin paikalla, eikä korjaaja saavukaan.

Mutta sinulla ei taidakaan olla kokemusta Etelä-Euroopan työelämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellokallet vauhdissa. Mahtaa niille olla järkytys, kun menevät ulkomaille. Varsinkin eteläeurooppaan.

Mahtaa olla sinulle järkytys, kun siellä ollessasi huomaatkin, ettei ihmiset arvosta sitä, että joutuvat odottamaan sinua. Ei sielläkään opettajat saavu kymmenen minuuttia myöhässä tai kaupat aukea puolituntia myöhemmin mitä ovessa lukee.

Ei, eikä junatkaan lähde myöhässä, koska kuljettaja tulee joka aamu myöhässä töihin. Ehkä, ne junat saapuvat myöhässä, koska matkalla on ollut hidasteita tai teknisiä ongelmia, mutta eivät pomot sitä hyvällä katso, että se kello 7 lähtevä juna on myöhässä, koska työntekijä myöhästelee.

Ja arvaa mitä, ihmiset suuttuvat, jos tilaavat korjaajan kotiin. Hän sanoo tulevansa kello 15 ja henkilö on ottanut vapaata ollakseen silloin paikalla, eikä korjaaja saavukaan.

Mutta sinulla ei taidakaan olla kokemusta Etelä-Euroopan työelämästä.

Juu, tää naurattaa mua aina, kuvitelma, että muualla maailmassa voi seilailla miten lystää ja ihmiset vaan on aurinkoisia. Saksasta nyt ei kannata puhuakaan, mutta esimerkiksi italialaiset ottavat suurena loukkauksena myöhästelyn, samoin espanjalaiset.

Työelämä on hierarkista, pomon sana on laki, joten todellakaan ei myöhästellä, vaan ollaan paikalla ennen ja jälkeen työajan. Ranskalaiset ovat aivan erityisen vttumaisia, jos myöhästyt.

Suomalainen löysäily ja fiilistely on todellakin omaa luokkaansa, sen vuoksi en tahdokaan Eurooppaan töihin, etenkään Etelä-Eurooppaan, kun siellä nipotetaan alaspäin koko ajan, etenkin koskien työaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vaan kehtaa. Ärsyttää töissäkin odotella monta kertaa viikossa työkaveria, joka hyvin tietää, että joka päivä on tehtävienjako tasan klo 9.30 (jolloin osa porukasta on ollut töissä jo 2,5 tuntia). Millään tuo yksi ei vaan ehdi ajoissa paikalle. Pomo on puhuttanut, mutta ei julkisella puolella ei tuollaisesta mitään varoituksia jaella, ja homma vaan jatkuu.

Meillä toimi aikanaan se, että ilmoitin palaverien alkavan ilmoitettuun aikaan, päätökset tehdään kuulematta poissaolevia ja paskahommat jaetaan ensisijaisesti niille jotka eivät ole jakohetkellä paikalla. Esimiehen etukäteen hankittu tuki tarvittiin parin viikon ajan kun myöhästelijät kävivät ulisemassa mutta sitten alkoi luistaa.

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelin teininä koulusta ja paljon. Olin lähes joka päivä myöhässä 5-15 minuuttia vähintäänkin. Nykyään myöhästelen töistä jatkuvasti, mutten ole aina ollut töistä myöhästelijä. Koulun ja työelämän kanssa yhteistä on se, että inhosin teininä koulua ja nyt aikuisena vihaan työelämää. Lähden töihin vasta sitten kun on ihan pakko, koska en halua olla töissä, ja se on pois vapaa-ajastani, jos lähden aikaisemmin. Olen kokoajan vihainen, ahdistunut ja uupunut. En enää edes välitä, vaikka olen myöhässä, enkä osaa edes hävetä enää koko asiaa. Koko työelämä on minulle nykyisin ihan sama.

"Anteeksi, kun olen myöhässä, en halunnut tulla" onkin suustani hyvin usein pääsevä ilmaus ja kuvaa sitä, mitä oikeasti ajattelen koko asiasta. Hyvänä puolena tässä on se, että ymmärrän myöhästelijöitä, enkä enää tuomitse heitä. Ymmärrän, että meidän joidenkin elämä on glitterillä koristeltua p*skaa ja on vaikeaa olla ajoissa, kun koko asia ei kiinnosta ei pätkän vertaa. Tiedän, olen väärässä ammatissa, mutta mikä ammatti ei olisi minulle väärä? Ne kaikki tuntuvat jo ajatuksen tasolla siltä, ettei kiinnosta. Pahoittelen, jos jotakin loukkaa myöhästelyni töistä, mutten aio muuttaa asiaa, kun koko asia on minulle aivan sama. Vihaan elämääni ihan tarpeeksi muutenkin.

Tämä on rehellinen kirjoitus, olen pahoillani puolestasi.

Kuten sanottua, aika monella myöhästelyn taustalla on todellakin jotakin muuta kuin neurohäiriö. Toivottavasti sinä ymmärrät, että reaktiot, joita myöhästelysi aiheuttavat, ovat kuitenkin aitoja ja oikeita myös ja että saatat tehdä jonkun toisen elämään isoakin haittaa sillä.

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelin teininä koulusta ja paljon. Olin lähes joka päivä myöhässä 5-15 minuuttia vähintäänkin. Nykyään myöhästelen töistä jatkuvasti, mutten ole aina ollut töistä myöhästelijä. Koulun ja työelämän kanssa yhteistä on se, että inhosin teininä koulua ja nyt aikuisena vihaan työelämää. Lähden töihin vasta sitten kun on ihan pakko, koska en halua olla töissä, ja se on pois vapaa-ajastani, jos lähden aikaisemmin. Olen kokoajan vihainen, ahdistunut ja uupunut. En enää edes välitä, vaikka olen myöhässä, enkä osaa edes hävetä enää koko asiaa. Koko työelämä on minulle nykyisin ihan sama.

"Anteeksi, kun olen myöhässä, en halunnut tulla" onkin suustani hyvin usein pääsevä ilmaus ja kuvaa sitä, mitä oikeasti ajattelen koko asiasta. Hyvänä puolena tässä on se, että ymmärrän myöhästelijöitä, enkä enää tuomitse heitä. Ymmärrän, että meidän joidenkin elämä on glitterillä koristeltua p*skaa ja on vaikeaa olla ajoissa, kun koko asia ei kiinnosta ei pätkän vertaa. Tiedän, olen väärässä ammatissa, mutta mikä ammatti ei olisi minulle väärä? Ne kaikki tuntuvat jo ajatuksen tasolla siltä, ettei kiinnosta. Pahoittelen, jos jotakin loukkaa myöhästelyni töistä, mutten aio muuttaa asiaa, kun koko asia on minulle aivan sama. Vihaan elämääni ihan tarpeeksi muutenkin.

Minusta sinun pitäisi maksaa työnantajallesi palkkaa siitä, että hän jaksaa katsella sinunlaista työntekijää. Hän maksaa sinulle myöhästelystäsi huolimatta ja sinä maksaisit siitä ettei sinua motivoi ja tulet myöhässä ja pidät pilkkanasi koko hommaa. Häntä lähinnä se myöhästely luulisi haittaavan, mutta sehän ei sinua kiinnosta. Sinä et selvästi ole tulosvastuussa, eikä sinua kannattavuus taida kiinnostaa? Ansaitset samanlaisen työnantajan kuin itse olet. Sellaisen, jolle palkanmaksussa on yksi ja sama ja maksaa kun jaksaa mentaliteetin omaava.

Olen monesti ajatellut, että koulun käynnin pitäisi olla täysin vapaaehtoista. Vain heille joita oikeasti kiinnostaa oppia, maksettaisiin koulutus. Muut saisivat vapaasti olla kouluttamattomat itseään ja elättää itsensä miten parhaaksi näkee. Ei tietenkään verorahoin, koska eiväthän he sen eteen ole mitään tehneet, jotta niitä ansaitsivatkaan.

Kirjoitat olevasi vihainen, ahdistunut ja uupunut ja se oikeuttaa sinua, sekä saa sinut käyttäytymään miten sinusta tuntuu, eli myöhästelemään. Täydellinen esimerkki itsekeskeisyydestä. Sinusta tuntuu, joten sinä teet ja muista viis. Ei ihme, että vihaat elämääsi. Harvalle se itsekeskeisyys tuo lopulta onnea. Mikään ei tunnu miltään, vaikka kuinka yrittää tehdä asioita hedoistisesti. Eipä näytä tuo itsekäs myöhästelysi toimia. Päinvastoin, se saa muut vihaamaan sinua ja se taas saa sinut tuntemaan olosi entistä pahemmaksi.

Paradoksaalisesti saattaa olla, että ainoa ammatti, jossa voit kokea iloa on luultavasti, juuri se jossa joudut miettimään vain ja ainoastaan muita ja näet siinä kuinka paljon se tuo iloa heille ja tämä taas tuo iloa sinulle. Paitsi tietenkin, jollet ole todella paatuneen itsekeskeinen.

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelin teininä koulusta ja paljon. Olin lähes joka päivä myöhässä 5-15 minuuttia vähintäänkin. Nykyään myöhästelen töistä jatkuvasti, mutten ole aina ollut töistä myöhästelijä. Koulun ja työelämän kanssa yhteistä on se, että inhosin teininä koulua ja nyt aikuisena vihaan työelämää. Lähden töihin vasta sitten kun on ihan pakko, koska en halua olla töissä, ja se on pois vapaa-ajastani, jos lähden aikaisemmin. Olen kokoajan vihainen, ahdistunut ja uupunut. En enää edes välitä, vaikka olen myöhässä, enkä osaa edes hävetä enää koko asiaa. Koko työelämä on minulle nykyisin ihan sama.

"Anteeksi, kun olen myöhässä, en halunnut tulla" onkin suustani hyvin usein pääsevä ilmaus ja kuvaa sitä, mitä oikeasti ajattelen koko asiasta. Hyvänä puolena tässä on se, että ymmärrän myöhästelijöitä, enkä enää tuomitse heitä. Ymmärrän, että meidän joidenkin elämä on glitterillä koristeltua p*skaa ja on vaikeaa olla ajoissa, kun koko asia ei kiinnosta ei pätkän vertaa. Tiedän, olen väärässä ammatissa, mutta mikä ammatti ei olisi minulle väärä? Ne kaikki tuntuvat jo ajatuksen tasolla siltä, ettei kiinnosta. Pahoittelen, jos jotakin loukkaa myöhästelyni töistä, mutten aio muuttaa asiaa, kun koko asia on minulle aivan sama. Vihaan elämääni ihan tarpeeksi muutenkin.

Kannattaisi varmaan mennä jollekin lääkärille tuosta. Tuohan on masennusta tai jonkin sortin ADD. Tähän voisi saada apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista k eiyllä, myöhästelijät ovat ajoissa lentokoneissa ja työhaastatteluissa.

Kyllä, mutta viime tipassa. Yleensä saan kävellä suoraan koneeseen tai johonkin haastattelukoppiin. Harvoin odotan yli 2minuuttia.

Ja aina olen saanut töitä tai ollut vähintään toinen.

Ymmärrän, että kun lentokoneen lähtöön on vain hetki aikaa ja ollaan vasta aulassa niin joillakin menee ihon alle. Aina olen ehtinyt.

Jollakin oli hyvä kommentti palavereista. Aivan, jos 15henkilöä odottaa yhtä kaveria niin sitten sitä kannattaa odottaa. Jos tiedostan itse, että olen tuo kaveri, niin ilmoitan myöhästymisestä. Yleensä olen jonkun ongelman kimpussa, jota muut ei osaa ratkoa tai sitten ne haluavat sulkea silmänsä firman raharei'iltä. Paikkaan sitten näitä ei kenenkään vastuulla olevia aukkoja, vaikka myöhästyn ja en pysy aikatauluissa. Ratkon töissä kaikkien muidenkin ongelmia, että he pääsevät eteenpäin. Todennäköisesti teen firmoille enemmän rahaa kuin muut. Harvoin saan kiitosta tai apua itse näistä.

Kerran yks työkaveri sanoi kyllä että kiitos, että ilman minua hän olisi irtisanoutunut. Meiltä oli irtisanottu 50% työntekijöistä ja työt oli jaettu lopuille.

Tälläinen kuvitelma on mun työkaverilla kanssa. Sitten kun palaveri on ohi, hän alkaa kysellä, mitä siellä puhuttiin, menikö tää juttu eteenpäin, jne. Lisäksi vyöryttää mulle koko suuren ratkaisunsa, jonka teki sillä välin, kun muut oikeasti olivat sopimassa siellä palaverissa, miten asian kanssa edetään. Asiat, etenkin vaikeat, kun useammin vaativat tiimiä.

Siinä sitten puidaan, miksi hänen ratkaisunsa ei nyt vaan ole se paras, hän inkuttaa ja jankuttaa oman näkemyksensä puolesta ja mulla on mennyt tunteroinen omaa työaikaa hänen kanssaan "keskustellessa". Yleensä tilanne päättyy siihen, että väsyn ja sanon, että näin tässä nyt kuitenkin mennään eteenpäin ja hän jää mököttämään suurena, loukattuna marttyyrina.

Minä ratkon meillä koko ajan ongelmia, se on mulla ihan allekirjoitetussa työsopimuksessa. Yhtenä tärkeänä ratkaisuna pidän palavereissa ajoissa olemista, toisten työajan kunnioittamista ja työkaverien tukemista.

Saan kiitosta päivittäin ja apua aina, kun sitä tarvitsen.

Onkohan meillä sama työkaveri? Jättää töitä tekemättä ja tulee aina myöhässä, dedarit aina myöhässä, koska sählää puuttumassa toisten töihin ja  yleensä päin peppulia tyystin. Justiinsa "ratkoo jotain ongelmaa", kun pitäisi olla kuuntelemassa uusia juttuja tms.

Kuvittelee olevansa firman tärkein henkilö, kun jää nysvöttämään paikalleen, kun muut tulevat palaveriin. Harva ongelma on sellainen, että se pitää ratkaista juuri tämän palaverin aikana, tai jos on, kyllä siinä muiltakin palaveri peruuntuu ja käsitellään tätä ongelmaa.

Ja tosiaan, harvoin saa kiitosta enkä mä ainakaan anna apua siihen, että mennään aiheettomasti sotkemaan toisten työt.

Ollaan vähän alussa takaisin, mutta kyllä mäkin uskon, että tässä ne ongelmat useimmiten on, eikä missään neuroottisuudessa tai muissa diagnosoiduissa ongelmissa.

Ihminen vain pitää itseään ja omia juttujaan niin saakelin tärkeinä. Ajattelevat oikeasti, että heidän lattiansa moppaaminen on nyt tärkeää,  koska seliseli syysyysyy. Tai että muun työyhteisön tekemiset eivät ole mitään verrattuna siihen, mitä MINÄ nyt tässä sössään.

Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.

Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.

Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".

Ihan turha selitellä. Jos on sovittu, että klo 13 tasan ja tuletkin 13.05 niin silloin olet myöhässä. Riippumatta siitä, että kuinka aikaisin se toinen osapuoli oli paikalla!

Tämä on niin tyypillistä myöhästyjille, että sitä yritetään selitellä aina toisten syyksi. Ole paikalla ajoissa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.

Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.

Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".

Ihan turha selitellä. Jos on sovittu, että klo 13 tasan ja tuletkin 13.05 niin silloin olet myöhässä. Riippumatta siitä, että kuinka aikaisin se toinen osapuoli oli paikalla!

Tämä on niin tyypillistä myöhästyjille, että sitä yritetään selitellä aina toisten syyksi. Ole paikalla ajoissa!

Yleensä myöhästeleminen ei ole ihmisen ainut ongelma, vaan tapaamisiin liittyy muuta säätöä heidän puoleltaan myös: aina pitäisi mennä sinne ja siten ja siihen aikaan kun heille vain sattuu sopimaan, mikään, mitä itse ehdottaa ei onnistu. Yksi kaveri oli tässä aivan mestari, aivan sama, mitä ehdotti, oli vastaus aina venyttelevä: niii-iiii, tai sitten voitais mennä tonne! Eli aina, ihan aina ehdottikin jotain muuta tekemistä ja kyllä, tuli sinne 15-30 min myöhässä. 

Kyllä minä koin tulleeni jyrätyksi ja hänen käyttävän valtaa ja haluavan päsmätä. Ystävyys hiipui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.

Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.

Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".

Ihan turha selitellä. Jos on sovittu, että klo 13 tasan ja tuletkin 13.05 niin silloin olet myöhässä. Riippumatta siitä, että kuinka aikaisin se toinen osapuoli oli paikalla!

Tämä on niin tyypillistä myöhästyjille, että sitä yritetään selitellä aina toisten syyksi. Ole paikalla ajoissa!

Yleensä myöhästeleminen ei ole ihmisen ainut ongelma, vaan tapaamisiin liittyy muuta säätöä heidän puoleltaan myös: aina pitäisi mennä sinne ja siten ja siihen aikaan kun heille vain sattuu sopimaan, mikään, mitä itse ehdottaa ei onnistu. Yksi kaveri oli tässä aivan mestari, aivan sama, mitä ehdotti, oli vastaus aina venyttelevä: niii-iiii, tai sitten voitais mennä tonne! Eli aina, ihan aina ehdottikin jotain muuta tekemistä ja kyllä, tuli sinne 15-30 min myöhässä. 

Kyllä minä koin tulleeni jyrätyksi ja hänen käyttävän valtaa ja haluavan päsmätä. Ystävyys hiipui.

Samanlaisia havaintoja on itsellänikin. Lisäksi tuntuu olevan paljon hankalampaa tälle myöhästelijälle tulla bussilla pois omilta kotinurkilta kuin muiden tulla sinne päin. Ystäväpiirissä muilla on perhettä ja tiukat aikataulut, kun pitää hoitaa lapsien kuukautta yms, ja hän sinkkuna huolehtii vain itsestään. Kuuntele sitten selityksiä, kuinka aikataulut stressaa ja ahdistaa, kun on juuri saanut itsensä vaivalla ajoissa paikalle odottamaan.

Menkat myöhässä???? 😄😄😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.

Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.

Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".

Ihan turha selitellä. Jos on sovittu, että klo 13 tasan ja tuletkin 13.05 niin silloin olet myöhässä. Riippumatta siitä, että kuinka aikaisin se toinen osapuoli oli paikalla!

Tämä on niin tyypillistä myöhästyjille, että sitä yritetään selitellä aina toisten syyksi. Ole paikalla ajoissa!

Yleensä myöhästeleminen ei ole ihmisen ainut ongelma, vaan tapaamisiin liittyy muuta säätöä heidän puoleltaan myös: aina pitäisi mennä sinne ja siten ja siihen aikaan kun heille vain sattuu sopimaan, mikään, mitä itse ehdottaa ei onnistu. Yksi kaveri oli tässä aivan mestari, aivan sama, mitä ehdotti, oli vastaus aina venyttelevä: niii-iiii, tai sitten voitais mennä tonne! Eli aina, ihan aina ehdottikin jotain muuta tekemistä ja kyllä, tuli sinne 15-30 min myöhässä. 

Kyllä minä koin tulleeni jyrätyksi ja hänen käyttävän valtaa ja haluavan päsmätä. Ystävyys hiipui.

Samanlaisia havaintoja on itsellänikin. Lisäksi tuntuu olevan paljon hankalampaa tälle myöhästelijälle tulla bussilla pois omilta kotinurkilta kuin muiden tulla sinne päin. Ystäväpiirissä muilla on perhettä ja tiukat aikataulut, kun pitää hoitaa lapsien kuukautta yms, ja hän sinkkuna huolehtii vain itsestään. Kuuntele sitten selityksiä, kuinka aikataulut stressaa ja ahdistaa, kun on juuri saanut itsensä vaivalla ajoissa paikalle odottamaan.

No tämäpä. Mä yleensä matkaan pääkaupunkiseudulla 2 ratikalla + metrolla, en tunne (en ole helsinkiläinen) paikkoja kovin hyvin ja kaveri valitsi aina tuohon eikun tehdään jotain muuta-juttuun jonkun paikan, jonne itse pääsee kävellen tai max. yhdellä ratikalla.

Silti mä olin siellä aina ajoissa ja hän saapui kun saapui. Kun piti ensin sitä ja tätä. Pari kertaa odottelin jo paikalla,  kun sain tekstarin, että hän vielä tota ja lähtee sitten. Toisella kerralla sanoin, että mä olen nyt jo lähdössä, ei kannata enää tulla. Hän suuttui ja ystävyys hiipui, kun ei sen vertaa voi odotella. Olin odotellut jo 35 min, eli hän olisii ollut reilusti tunnin myöhässä tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.

Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.

Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".

Ihan turha selitellä. Jos on sovittu, että klo 13 tasan ja tuletkin 13.05 niin silloin olet myöhässä. Riippumatta siitä, että kuinka aikaisin se toinen osapuoli oli paikalla!

Tämä on niin tyypillistä myöhästyjille, että sitä yritetään selitellä aina toisten syyksi. Ole paikalla ajoissa!

Yleensä myöhästeleminen ei ole ihmisen ainut ongelma, vaan tapaamisiin liittyy muuta säätöä heidän puoleltaan myös: aina pitäisi mennä sinne ja siten ja siihen aikaan kun heille vain sattuu sopimaan, mikään, mitä itse ehdottaa ei onnistu. Yksi kaveri oli tässä aivan mestari, aivan sama, mitä ehdotti, oli vastaus aina venyttelevä: niii-iiii, tai sitten voitais mennä tonne! Eli aina, ihan aina ehdottikin jotain muuta tekemistä ja kyllä, tuli sinne 15-30 min myöhässä. 

Kyllä minä koin tulleeni jyrätyksi ja hänen käyttävän valtaa ja haluavan päsmätä. Ystävyys hiipui.

Samanlaisia havaintoja on itsellänikin. Lisäksi tuntuu olevan paljon hankalampaa tälle myöhästelijälle tulla bussilla pois omilta kotinurkilta kuin muiden tulla sinne päin. Ystäväpiirissä muilla on perhettä ja tiukat aikataulut, kun pitää hoitaa lapsien kuukautta yms, ja hän sinkkuna huolehtii vain itsestään. Kuuntele sitten selityksiä, kuinka aikataulut stressaa ja ahdistaa, kun on juuri saanut itsensä vaivalla ajoissa paikalle odottamaan.

Ohis

Mutta "pitää hoitaa lapsien kuukautta"

??? Mitä tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.

Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.

Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".

Ihan turha selitellä. Jos on sovittu, että klo 13 tasan ja tuletkin 13.05 niin silloin olet myöhässä. Riippumatta siitä, että kuinka aikaisin se toinen osapuoli oli paikalla!

Tämä on niin tyypillistä myöhästyjille, että sitä yritetään selitellä aina toisten syyksi. Ole paikalla ajoissa!

Yleensä myöhästeleminen ei ole ihmisen ainut ongelma, vaan tapaamisiin liittyy muuta säätöä heidän puoleltaan myös: aina pitäisi mennä sinne ja siten ja siihen aikaan kun heille vain sattuu sopimaan, mikään, mitä itse ehdottaa ei onnistu. Yksi kaveri oli tässä aivan mestari, aivan sama, mitä ehdotti, oli vastaus aina venyttelevä: niii-iiii, tai sitten voitais mennä tonne! Eli aina, ihan aina ehdottikin jotain muuta tekemistä ja kyllä, tuli sinne 15-30 min myöhässä. 

Kyllä minä koin tulleeni jyrätyksi ja hänen käyttävän valtaa ja haluavan päsmätä. Ystävyys hiipui.

Samanlaisia havaintoja on itsellänikin. Lisäksi tuntuu olevan paljon hankalampaa tälle myöhästelijälle tulla bussilla pois omilta kotinurkilta kuin muiden tulla sinne päin. Ystäväpiirissä muilla on perhettä ja tiukat aikataulut, kun pitää hoitaa lapsien kuukautta yms, ja hän sinkkuna huolehtii vain itsestään. Kuuntele sitten selityksiä, kuinka aikataulut stressaa ja ahdistaa, kun on juuri saanut itsensä vaivalla ajoissa paikalle odottamaan.

Ohis

Mutta "pitää hoitaa lapsien kuukautta"

??? Mitä tarkoittaa?

Ohis mutta oletpas tyhmä, ellet asiayhteydestä tajua, mitä tarkoittaa!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä muuta sano, kuin että näistä kommenteista saa hyvin mielenkiintoisen tulkinnan "aina myöhässä" olevista.

Itse en tajua miksi pitää olla varttia ennen venaamassa ja sitten väittää että toinen on myöhässä tms.

Tämä on muuten kulttuurillinen ominaisuus kanssa. Suomessa ollaan kamalan tarkkoja kellon kanssa.

Sekin on jännä, että jos saa sen leiman, että on "aina myöhässä" niin sitten olet. Vaikka et olisikaan oikeasti. Vaikka olisit ajoissa niin silti olet muka "myöhässä".

Ihan turha selitellä. Jos on sovittu, että klo 13 tasan ja tuletkin 13.05 niin silloin olet myöhässä. Riippumatta siitä, että kuinka aikaisin se toinen osapuoli oli paikalla!

Tämä on niin tyypillistä myöhästyjille, että sitä yritetään selitellä aina toisten syyksi. Ole paikalla ajoissa!

Yleensä myöhästeleminen ei ole ihmisen ainut ongelma, vaan tapaamisiin liittyy muuta säätöä heidän puoleltaan myös: aina pitäisi mennä sinne ja siten ja siihen aikaan kun heille vain sattuu sopimaan, mikään, mitä itse ehdottaa ei onnistu. Yksi kaveri oli tässä aivan mestari, aivan sama, mitä ehdotti, oli vastaus aina venyttelevä: niii-iiii, tai sitten voitais mennä tonne! Eli aina, ihan aina ehdottikin jotain muuta tekemistä ja kyllä, tuli sinne 15-30 min myöhässä. 

Kyllä minä koin tulleeni jyrätyksi ja hänen käyttävän valtaa ja haluavan päsmätä. Ystävyys hiipui.

Joo päsmäys ja myöhästely iso korrelaatio. Laitoin kiertoon enkä kaipaa.