Jotkut ne ovat AINA myöhässä. Mikä siinä on, ettei voi olla koskaan ajoissa?

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan nämä aina-ajoissa-ihmiset eivät ihan pärjää elämässään, joten tekevät ison numeron siitä, että ovat ainakin ajoissa (kun eivät muuta ole). 

Ja minusta tämän tyyppistä juttua selittävät ovat jotenkin heikkolahjaisia, noin ihan oman kokemukseni mukaan.

Kukaan ei voi aina olla ajoissa, koska elämässä tapahtuu itsestään riippumattomia asioita. Aina ajoissa olevat eivät tee isoa numeroa asiasta, mutta siltä se ehkä myöhästelijästä tuntuu, koska siitä hänen myöhästelystään tehdään se iso asia. Ei ole kivaa olla negatiivisen huomion kohde, muttei sitten kuitenkaan niin inhottavaa, että lopettaisi sen myöhästelyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan nämä aina-ajoissa-ihmiset eivät ihan pärjää elämässään, joten tekevät ison numeron siitä, että ovat ainakin ajoissa (kun eivät muuta ole). 

Ei ainakaan päde mun kohdalla, ja täsmällisten ystävieni kohdalla. Ne myöhässäolijat eivät pärjää siinä ajoissa olemisessa, tuskin missään muussakaan muita keskimäärin paremmin. 

Eikä päde työelämässäkään. Mun duunissa yksi myöhästelijä syytti aina ratikkaa, eikä ymmärtänyt, että silloin on vaan lähdettävä ratikkapysäkille ai-kai-sem-min. 

Muutti sitten noin 7 min kävelymatkan päähän (tai näin itse kertoi) mutta ei siitä myöhästely muuttunut.

Olin esimiehenä yksilölle, joka oli aina myöhässä, ja syytti liikennettä (autoilija) aina. Kyseessä oli puhelintuki, jossa esim tauot oli suunniteltu kellontarkkuudella, ja myöhästely todella vaikutti muihin. Samaisella yksilöllä oli myös vaikeuksia pukukoodin kanssa (ei lenkkareita), ja aina "unohtui" ne lenkkarit jalkaan. Ks työpaikassa tämäkin oli ns iso asia.

Myöhästymisistä oli jo ns viimeinen varoitus päällä, muistan vieläkin kun hän soitti ja ilmoitti olevansa vartin myöhässä mutta se ei ollut hänen syynsä vaan minun, sillä hän oli joutunut kääntymään kotia päin vaihtamaan ne lenkkarit pois...

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata panostaa tuollaisiin ihmisiin. He tulevat aina olemaan myöhässä, koska heidän maailmassaan muilla ihmisillä ei ole väliä. Tärkeintä heille ovat vain he itse.

Mitäs jos myöhästyy aina, koska huolehtii muista. Onko sekin itsekästä? Itse myöhästyn usein siksi, että aina lähtiessä neljällä lapsella ja miehellä on joku asia jossa pitää vielä auttaa ennen lähtöä. Yrittää tiivistää aikatauluja, että ehtisi tehdä tarpeelliset silti vaikka tapaa jonkun, koska haluaa näyttää antamalla aikaa, sen välittämisen. Itsekästä ajattelua, että vain minä olen tärkeä ja minut pitää nähdä juuri ajallaan välittämättä muiden tarpeista. Eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata panostaa tuollaisiin ihmisiin. He tulevat aina olemaan myöhässä, koska heidän maailmassaan muilla ihmisillä ei ole väliä. Tärkeintä heille ovat vain he itse.

Mitäs jos myöhästyy aina, koska huolehtii muista. Onko sekin itsekästä? Itse myöhästyn usein siksi, että aina lähtiessä neljällä lapsella ja miehellä on joku asia jossa pitää vielä auttaa ennen lähtöä. Yrittää tiivistää aikatauluja, että ehtisi tehdä tarpeelliset silti vaikka tapaa jonkun, koska haluaa näyttää antamalla aikaa, sen välittämisen. Itsekästä ajattelua, että vain minä olen tärkeä ja minut pitää nähdä juuri ajallaan välittämättä muiden tarpeista. Eikö?

Ja höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan nämä aina-ajoissa-ihmiset eivät ihan pärjää elämässään, joten tekevät ison numeron siitä, että ovat ainakin ajoissa (kun eivät muuta ole). 

Menee juuri päinvastoin. Aina myöhässä olevat on heikkolahjaisia, kun ei ole edes kelloa tunne ja osaa arvioida ajan käyttöään.

Arvostan toisten aikaa! kirjoitti:

" Joku syy siihen on, kun toinen alkaa kutsua sinua itsekkääksi. Jotain sellaista teet, joka hyödyttää sinua ja haittaa sitä toista, etkä ole halukas tekemään mitään muuttaaksesi sitä asiaa."

Niin, tai sitten olen vain ärsyttävä ja häntä ärsyttää myöhästely myös eikä hänelle riitä se, että yritän parhaani olla myöhästymättä. Teen aika paljonkin sen asian eteen, en tiedä mistä revit etten tee mitään.

" Eli ensin ajattelet itseäsi ja sitten muita, vaikka saatat jopa vääristää niitä juttuja muka olemaan, että ajattelet vain muita. "

Mulla on ADHD joka aiheuttaa dopamiinin ja noradrenaliinin vajetta aivoissa. Ne ovat yhteydessä ajantajuun. Kaikenlaisia vääristelijöitä on maailma väärällään, itse olen saanut psykiatrilta pitkän lausunnon jossa mainitaan muun muassa taipumus murehtimiseen ja terapeutti on sanonut, että lopeta muiden auttaminen. Kansankielellä, oon liian kiltti. Tunnen liikaakin syyllisyyttä myöhästymisestä. Sun mutuilu menee huolella päin peetä.

" Tyyliin, käyt suihkussa enne töihin lähtöä ja myöhästyt töistä sen takia. Selittelet, että teet sen muita varten, ettei heidän tarvitse haistella sinua."

En ikinä käy suihkussa ennen töitä, etten vain myöhästy. Teen kaikkeni, etten myöhästy mutta aivot menevät välillä jumiin.

" Sillä aikaa edellisen vuoron työntekijä odottaa sinua. Hänen vuoronsa menee 10 minuuttia yli ajan, hänen lapsensa ja tarhatätinsä odottavat sillä aikaa. Tarhatädin pitäisi ehtiä bussiin, mutta myöhästyy siitä. Hänen omat lapsensa odottavat, että äiti tulee kotiin ja vie heidät harrastuksiin. He myöhästyvät vuorostaan sieltä jne. "

Toi olis ihan hirveetä! Mä en pystyis olemaan tuollaisessa työssä ollenkaan, jossa mun myöhästyminen aiheuttais tuollaisen lumipalloefektin. Onneksi mun työssä ei kukaan joudu odottamaan, että toinen tulis päästämään vuorosta. Mun myöhästyminen ei kertakaikkiaan muuta itse työtä mitenkään. Jos aiheuttais, olisin aikaa sitten luhistunut pahan omatunnon alle.

" Egoismi ja altruismi. Jos näitä sanoja käytetään siihen on syynsä. Olkoot sitten ihan vaikka lopulta se, että itsekkäästi pysyt siellä työpaikassa, vaikka se aiheuttaa muille paljon ongelmia."

Moniakin sanoja voidaan käyttää ihan vain kiusalla. Jos mun oleminen työpaikassa aiheuttais muille paljon ongelmia, olisin jäänyt sieltä pois.

" Jos, et ajattelisi vain itseäsi menisit suihkuun paljon aiemmin. Lähtisit ajoissa ja saapuisit työpaikalle ajoissa ja kaikki muutkin olisivat ajoissa."

Anteeksi, juutuin ajattelemaan nälkiintyneitä maailman lapsia ja unohdin hetkeksi mun työkaverit. Ikävä tapa tosiaan.

Sori mutta ei vain jaksa enää näitä teidän fantasialeikkejä mun elämästäni.

pitäiskö sun kuitenkin yrittää löytää joku ammattilainen joka jaksaa kuunnella sun lässytystä. käytät aika paljon tota adhd'ta tekosyynä ihan kaikkeen, tarvitsetko apua kotona?

Vierailija kirjoitti:

Arvostan toisten aikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kaveruuden juuri tästä syystä. Hän oli aina n 15 minsaa myöhässä. Kerran tein itse saman hänelle, niin kyllä sain pitkiä katseita! 👀 😂 . Nautti varmaan siitä, kun myöhästeli. Toisen alistamista tollanen on.

Varmaan ihan hyvä, että lopetit. Jos saisin tietää, että joku mun kaveri suhtautuis noin mun myöhästymiseen, stressaantuisin ihan hirveästi. Mun vireystila laskis ja nukkuisin varmaan koko tapaamisen ohi, koska olisin edelliset päivät ylikuormittanut itseni yrittämällä varmistaa, etten varmasti myöhästy.

En pystyis pitämään tuollaista kaveria, ei millään pahalla. Siitä ei vain tulis mitään. Jos myöhästyisin edes kerran tietäen, että se loukkais sua noin, syyllisyydentunto ei loppuis varmaan ikinä.

Olis pakko vetäytyä liian haastavasta tilanteesta.[/q

Edelleen: yhden kerran myöhästyminen ei ole ongelma. Eivätkö nämä myöhästelijät oikeasti näe näissä omissa vastauksissaan ristiriitaisuuksia? Sitä, miten yritttävät sälyttää myöhästymisensä ajoissa paikalla olevien syyksi? Heiltä menee ohi niin että viuhuu. Mitä ihmeen stressiä on siinä, että tulee ajoissa paikalle?! EI MITÄÄN! Ei vaikka olisi mikä tahansa nepsy tai näpsy. Kello soittamaan valmistautumisen merkiksi, kello soittamaan 20 minuuttia ennen lähtöä lopputarkastuksen merkiksi (onhan liesi pois päältä, onhan avaimet ja lompakko mukana) ja lopulta kello soittamaan lähdön merkiksi, ja kun se lähdön hetki koittaa, ei jäädä touhottamaan mitään muuta. Silloin lähdetään. Ja huom! Jos lopputarkastukseen varattu 20 minuuttia jääkin osittain käyttämättä, koska ei tarvitsekaan etsiä lompsaa, käydä vielä kerran paskalla vaikka jo valmistautuessa kävitte tms., ei silti jäädä touhottamaan mitään muuta. Käydään läpi ne asiat, mitkä lähtötarkastuksessa pitää läpi käydä (näistä asioista lista ovenpieleen, josta voi tsekata, onko hommat tarkastettu) ja lähdetään, kun tarkastus on tehty. OVESTA ULOS JA TAPAAMISPAIKALLE! Takaan, ettette myöhästy enää koskaan. Takaan! Löisin tästä vetoa koko omaisuuteni, että jos toteutatte kännykkämuistutusohjeita, joita täälläkin on annettu kasapäin, ja tätä minun ohjetta, ette myöhästy enää koskaan, ellei tapahdu jotain oikeasti täysin odottamatonta ja teistä riippumatonta. Omalla ajalla saa ottaa niin rennosti ja sählästi kuin haluaa, mutta silloin, kun on jotain sovittu, ei voi toimia niin. Niskasta kiinni nyt, ja ne, jotka lääkkeitä tähän tarvitsevat, hakekoot niitä lääkkeitä nyt.

Määräisitkö ne lääkkeet, kun tuonne lääkärille on niin loputtoman vaikea päästä. Ja kokeiltu on tuota sinunkin ohjetta, mutta onnistuu tasan sen yhden kerran. Keskittyminen kun herpaantuu ja toisaalta taas ylikeskittyy, niin unohtaa laittaa kellon herättämään ja tarkkailla kelloa. Kännykkämuistutuksetkin on kokeiltu ja turhiksi todettu. Se on takuu varmaa, että kun kännykän kanssa ei elä kaulakkain, niin muistutukset eivät tavoita. Ja vaikka tavottaisi kerrankin ajoissa, se mieli harhautuu uskomattoman nopeasti niihin asioihin, joita pitää ehtiä tekemään ennen lähtöä. Siinä se kiire taas tulee... ja koskaan en tahallani myöhästy, mutta n. 2:3 kerroista. Se ottaa itseäkin päähän, mutta minkäs ylivilkkaalle päälle mahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata panostaa tuollaisiin ihmisiin. He tulevat aina olemaan myöhässä, koska heidän maailmassaan muilla ihmisillä ei ole väliä. Tärkeintä heille ovat vain he itse.

Mitäs jos myöhästyy aina, koska huolehtii muista. Onko sekin itsekästä? Itse myöhästyn usein siksi, että aina lähtiessä neljällä lapsella ja miehellä on joku asia jossa pitää vielä auttaa ennen lähtöä. Yrittää tiivistää aikatauluja, että ehtisi tehdä tarpeelliset silti vaikka tapaa jonkun, koska haluaa näyttää antamalla aikaa, sen välittämisen. Itsekästä ajattelua, että vain minä olen tärkeä ja minut pitää nähdä juuri ajallaan välittämättä muiden tarpeista. Eikö?

Mitä jos ja entäs kun?

Kaikki me tiedämme kuinka vaikeaa se on kun on pieniä lapsia ja ehkä vielä uhmaiässä. Mutta kannattaisiko silloin sopia vähän eri tavalla ne tapaamiset? Jostain ihme syystä toisten lapset ovat aina ajoissa harrastuksiinsa ja toiset eivät koskaan.

En tiedä onko miehesi ihan täysavuton, mutta voisiko hän ehkä auttaa niiden lasten kanssa, että sinä ehdit? Aloitatte koko perheenä sen lähtemisen reilusti etuajassa?

Itselläni kello on vaan aina ollut ystäviä. Kun kaikille tekee selväksi, että tunti aikaa lähtöön. Sitten puolituntia ja siinä vaiheessa kaikilla pitää olla jo vaatteet päällä ulkovaatteita ja kenkiä lukuunottamatta ja korkeintaan pestään hampaat. Ja lopulta varttia ennen aletaan pukemaan niitä päällysvaatteita ja kaikki seuraavat sitä kelloa, että missä mennään.

Kysyt onko se itsekästä, jos myöhästyy kun huolehtii muista. No selkeästi sinulle, perheesi on tärkeämpää verrattuna muuhun. Aika itsekkäästihän sinä valitset sen tärkeysjärjestyksen. Et sinä siltä odottavalta kysy, mitä hän haluaa. Lupaat asioita hänelle, kuten sen, että saavut sovittuun aikaan ja sitten kuitenkin ihan itse päätät auttaa ensin miestä ja lapsia ja ties mitä muutakin. Ehkä autat, jopa sen lattian moppamisessa sitä anoppiasi. Mutta siltikin se sinä itsekkäästi päätät kumpi on tärkeämpää. Anoppisi lattia vai kaverisi pakkasessa.

Itse sinä sen järjestyksen päätät ketä autetaan ja ketä odotutetaan.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan nämä aina-ajoissa-ihmiset eivät ihan pärjää elämässään, joten tekevät ison numeron siitä, että ovat ainakin ajoissa (kun eivät muuta ole). 

Enemmänhän myöhästelijät pitävät täällä ääntä itsestään. Hirveät defenssit päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostan toisten aikaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kaveruuden juuri tästä syystä. Hän oli aina n 15 minsaa myöhässä. Kerran tein itse saman hänelle, niin kyllä sain pitkiä katseita! 👀 😂 . Nautti varmaan siitä, kun myöhästeli. Toisen alistamista tollanen on.

Varmaan ihan hyvä, että lopetit. Jos saisin tietää, että joku mun kaveri suhtautuis noin mun myöhästymiseen, stressaantuisin ihan hirveästi. Mun vireystila laskis ja nukkuisin varmaan koko tapaamisen ohi, koska olisin edelliset päivät ylikuormittanut itseni yrittämällä varmistaa, etten varmasti myöhästy.

En pystyis pitämään tuollaista kaveria, ei millään pahalla. Siitä ei vain tulis mitään. Jos myöhästyisin edes kerran tietäen, että se loukkais sua noin, syyllisyydentunto ei loppuis varmaan ikinä.

Olis pakko vetäytyä liian haastavasta tilanteesta.[/q

Edelleen: yhden kerran myöhästyminen ei ole ongelma. Eivätkö nämä myöhästelijät oikeasti näe näissä omissa vastauksissaan ristiriitaisuuksia? Sitä, miten yritttävät sälyttää myöhästymisensä ajoissa paikalla olevien syyksi? Heiltä menee ohi niin että viuhuu. Mitä ihmeen stressiä on siinä, että tulee ajoissa paikalle?! EI MITÄÄN! Ei vaikka olisi mikä tahansa nepsy tai näpsy. Kello soittamaan valmistautumisen merkiksi, kello soittamaan 20 minuuttia ennen lähtöä lopputarkastuksen merkiksi (onhan liesi pois päältä, onhan avaimet ja lompakko mukana) ja lopulta kello soittamaan lähdön merkiksi, ja kun se lähdön hetki koittaa, ei jäädä touhottamaan mitään muuta. Silloin lähdetään. Ja huom! Jos lopputarkastukseen varattu 20 minuuttia jääkin osittain käyttämättä, koska ei tarvitsekaan etsiä lompsaa, käydä vielä kerran paskalla vaikka jo valmistautuessa kävitte tms., ei silti jäädä touhottamaan mitään muuta. Käydään läpi ne asiat, mitkä lähtötarkastuksessa pitää läpi käydä (näistä asioista lista ovenpieleen, josta voi tsekata, onko hommat tarkastettu) ja lähdetään, kun tarkastus on tehty. OVESTA ULOS JA TAPAAMISPAIKALLE! Takaan, ettette myöhästy enää koskaan. Takaan! Löisin tästä vetoa koko omaisuuteni, että jos toteutatte kännykkämuistutusohjeita, joita täälläkin on annettu kasapäin, ja tätä minun ohjetta, ette myöhästy enää koskaan, ellei tapahdu jotain oikeasti täysin odottamatonta ja teistä riippumatonta. Omalla ajalla saa ottaa niin rennosti ja sählästi kuin haluaa, mutta silloin, kun on jotain sovittu, ei voi toimia niin. Niskasta kiinni nyt, ja ne, jotka lääkkeitä tähän tarvitsevat, hakekoot niitä lääkkeitä nyt.

Määräisitkö ne lääkkeet, kun tuonne lääkärille on niin loputtoman vaikea päästä. Ja kokeiltu on tuota sinunkin ohjetta, mutta onnistuu tasan sen yhden kerran. Keskittyminen kun herpaantuu ja toisaalta taas ylikeskittyy, niin unohtaa laittaa kellon herättämään ja tarkkailla kelloa. Kännykkämuistutuksetkin on kokeiltu ja turhiksi todettu. Se on takuu varmaa, että kun kännykän kanssa ei elä kaulakkain, niin muistutukset eivät tavoita. Ja vaikka tavottaisi kerrankin ajoissa, se mieli harhautuu uskomattoman nopeasti niihin asioihin, joita pitää ehtiä tekemään ennen lähtöä. Siinä se kiire taas tulee... ja koskaan en tahallani myöhästy, mutta n. 2:3 kerroista. Se ottaa itseäkin päähän, mutta minkäs ylivilkkaalle päälle mahtaa. 

Toisin sanoen, olet täysin syyntakeeton, sinulla ei ole työpaikkaa, et selviä arjesta yksin? Jos näin, pyydä sitä henk.koht avustajaa auttamaan myös lähtemisessä.

Kyllä sä ihan tahallasi myöhästyt, kun annat vilkkaan ajatuksesi harhautua milloin minnekin. Jos todellakaan et kykene ajatuksiasi ja tekojasi hallitsemaan yhtään, olet vaikeasti mt-tapaus ja tarvitset apua jokaiseen päivääsi.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäitä ihmisiä, jotka ei viitsi vaivautua suunnittelemaan menojaan. Ne ei välitä siitä että muut joutuu odottamaan, kunhan itse saavat säheltää miten huvittaa.

Minustakin täsmällisyys sovituista ajoista kertoo siitä että kyseinen henkilö on luotettava ja tarkoittaa mitä sanoo eikä ole pelkkä tyhjänpuhuja. Voi olla semmoista jatkuvasti myöhästelevää ihmistä ei sitten viitsi montaa kertaa pyytää minnekään jos tuommoista yksinkertaista lupausta sovitusta ajasta ja paikasta ei voi pitää kiinni. Jos on ollut tarkoitus tavata esimerkiksi jossain kahvilassa, niin olisi aika turhauttavaa istuskella yksin pöydässä ja juoda ne kahvit 15 minuuttia pelkästään kaveria odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata panostaa tuollaisiin ihmisiin. He tulevat aina olemaan myöhässä, koska heidän maailmassaan muilla ihmisillä ei ole väliä. Tärkeintä heille ovat vain he itse.

Mitäs jos myöhästyy aina, koska huolehtii muista. Onko sekin itsekästä? Itse myöhästyn usein siksi, että aina lähtiessä neljällä lapsella ja miehellä on joku asia jossa pitää vielä auttaa ennen lähtöä. Yrittää tiivistää aikatauluja, että ehtisi tehdä tarpeelliset silti vaikka tapaa jonkun, koska haluaa näyttää antamalla aikaa, sen välittämisen. Itsekästä ajattelua, että vain minä olen tärkeä ja minut pitää nähdä juuri ajallaan välittämättä muiden tarpeista. Eikö?

On. Silloin sun on vaan myönnettävä itsellesi ja toisille, että elämäntilanteesi ja kotiolosi, ynnä -tapasi eivät tällä hetkellä mahdollista välittämisen näyttämistä antamalla aikaa. 

On ihan sama, myöhästytkö sen vuoksi, että jäät tekemään miehen, lapsen vaiko omaa asiaa. Joka tapauksessa jäät tekemään jotain asiaa, minkä vuoksi toinen taas usein odottaa.

Itselläni on lapsia vain kolme, mutta olen joutunut ikähaarukan vuoksi vähentämään menoja aika paljon. Mutta silloin harvoin kun menen, teen koko perheelle selväksi, että menen. Mies ottaa vetovastuun eikä todellakaan tunge mitään viime tipan avunpyyntöjä. Lapsien avunpyyntöihin vastaa mies. Tämä on itsestään selvää, sillä ei kukaan perheestä (joka on niin iso, että osaa ajatella) halua odotuttaa ketään ja ymmärtävät, että sitä en tee minäkään.

Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka ovat aina vartin tai puolituntia etuajassa. Ja soittavat, jos olen jostain kahville menosta minuutin myöhässä. Olen ihminen, joka on lähes aina viimetipassa tai muutaman minuutin myöhässä. Enkä todellakaan arvosta muiden aikaa niiiin paljon, että ottasin jonkun kaverin kanssa kahville menon suhteen stressiä siitä olenko paikalla minuutilleen.

Mitään puolentunnin myöhästelyjä en hyväksy, mutta ei minua haitta 5-10 minuuttia odottaa.

Nuo, aina pikkaisen liian aikaisin kaikkialla ihmiset, eivät ole muuten mitään kavereistani älykkäimpiä. Toki osittain varmasti tunnollisuutensa vuoksi, ihan hyvin elämässä ovat pärjänneet.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä ihmisiä, jotka ovat aina vartin tai puolituntia etuajassa. Ja soittavat, jos olen jostain kahville menosta minuutin myöhässä. Olen ihminen, joka on lähes aina viimetipassa tai muutaman minuutin myöhässä. Enkä todellakaan arvosta muiden aikaa niiiin paljon, että ottasin jonkun kaverin kanssa kahville menon suhteen stressiä siitä olenko paikalla minuutilleen.

Mitään puolentunnin myöhästelyjä en hyväksy, mutta ei minua haitta 5-10 minuuttia odottaa.

Nuo, aina pikkaisen liian aikaisin kaikkialla ihmiset, eivät ole muuten mitään kavereistani älykkäimpiä. Toki osittain varmasti tunnollisuutensa vuoksi, ihan hyvin elämässä ovat pärjänneet.

No, älykkäät tässä keskustelussa ovatkin jo huomanneet, että kukaan ei ole valittanut 5-10 min myöhästelyistä, vaan nimenomaan on puhuttu esim 30 min tai enemmän myöhästelystä, joka tapahtuu joka kerta saman ihmisen kanssa.

Minusta on todella vaikeaa osua paikalle juuri oikeaan aikaan, esim tasan 13.00. Ihan liikenteen tms. vuoksi. Koska periaatteeni on, että en anna muiden odottaa minua, varaan siis aikaa reilusti ja se saattaa johtaa siihen, että olen paikalla ajoissa. Ei vaivaa minua, eikä pitäisi vaivata kavereitakaan.

Eikä vaivaakaan kuin niitä, jotka ovat aina 30 min tai enemmän myöhässä tohottavat paikalle ja aloittavat tapaamisen marmatuksella, että "mä arvaan  että sä oot täällä jo taas odottanut, mutta kun mun piti mopata, lankata, pestä tukkaa ja tiskiä ja mä oon niin stressaantunut jo valmiiksi tästä tapaamisesta". 

Vierailija kirjoitti:

Nuo, aina pikkaisen liian aikaisin kaikkialla ihmiset, eivät ole muuten mitään kavereistani älykkäimpiä. Toki osittain varmasti tunnollisuutensa vuoksi, ihan hyvin elämässä ovat pärjänneet.

Tästä tulee taas mieleen työkaverini, joka ensin syytteli ratikkaa ainaisesta myöhästelystään ja kun ratikka jäi pois kuvioista, alkoi juurikin keskustelu siitä, miten aika tulee maksimoida.

En tiedä, mitä hypersuperupeaa hän itselleen ja toisilleen tällä maksimoidulla ajalla hankkii, mutta meitä duunissa vaan vtuttaa taas tänäkin aamuna odotella, kas kun meillä on asia nimeltä aamupalaveri, ja siellä olisi hyvä olla.

En kyllä ymmärrä miten edes keskittymishäiriöinen voi kuvitella että jos toisella puolella kaupunkia pitää olla klo 15, niin valmistautuminen aloitetaan kymmentä vaille, tai vasta klo 15.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset henkilöt, jotka varautuvat aina kaikkeen mahdolliseen ja ovat joka paikassa puoli tuntia etuajassa, kokevat että toinen on myöhässä, jos ei ole saapunut vähintään 5 min. ennen sovittua aikaa. Itse pyrin olemaan täsmällinen ja olen lähes aina sovittuun aikaan paikalla +/- 2 min. Poikkeuksena ovat lentokenttä ja lääkäri, joissa pyrin aina olemaan ns. hyvissä ajoin.

Koska olet muka oikeasti saanut moitteita siitä, että et ole tullut etuajsssa?

Mä olen ainakin kuullut monta kertaa tällaisen "hyvissä ajoin" -ihmisen suusta kommentin 'tulittehan te vihdoin, oon ootellu täällä jo kohta puol tuntia'..

T. Eri

Tämä on kyllä ärsyttävää, vähintäänkin yhtä ärsyttävää kuin myöhästyjän odotteleminen. Kai olet tuohon kommentoinut että sun mielestä sovittiin aika XX

Vierailija kirjoitti:

Tukehtukaa omaan paskaanne!

No kuule ei ole ollut tapana syödä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset henkilöt, jotka varautuvat aina kaikkeen mahdolliseen ja ovat joka paikassa puoli tuntia etuajassa, kokevat että toinen on myöhässä, jos ei ole saapunut vähintään 5 min. ennen sovittua aikaa. Itse pyrin olemaan täsmällinen ja olen lähes aina sovittuun aikaan paikalla +/- 2 min. Poikkeuksena ovat lentokenttä ja lääkäri, joissa pyrin aina olemaan ns. hyvissä ajoin.

Koska olet muka oikeasti saanut moitteita siitä, että et ole tullut etuajsssa?

Mä olen ainakin kuullut monta kertaa tällaisen "hyvissä ajoin" -ihmisen suusta kommentin 'tulittehan te vihdoin, oon ootellu täällä jo kohta puol tuntia'..

T. Eri

Tämä on kyllä ärsyttävää, vähintäänkin yhtä ärsyttävää kuin myöhästyjän odotteleminen. Kai olet tuohon kommentoinut että sun mielestä sovittiin aika XX

Itse olen aina hyvissä ajoin, sillä mulla on onneton suuntavaisto, eli saatan olla löytämättä helposti mitään paikkaa, semmoistakin, jossa olen aikaisemminkin käynyt, mutta en käy päivittäin. En koskaan sanoisi ajoissa tuleville, että viimeinkin, kun hyvin tiedän, että oman osaamattomuuteni takia siellä istun, jos joskus osunkin suoraan paikalle.

Toisaalta, niin siis. Lähden hyvissä ajoissa paikalle, enkä luota vaan onneen, että kyllä se sieltä löytyy ja ellei, niin kyllä ne toiset siellä odottaa, nimittäin sais 2-3 kertaa tapaamisista odottaa.

Koska ADHD. Olen aina taistellut aikataulujen ja kellon kanssa ja multa tuntuu puuttuvan jokin monille luontainen ymmärrys siitä miten paljon aikaa tarvitsee varata mihinkin. Siis onnistun siinä vain todella tiukalla keskittymisellä ja jos taas elän jatkuvasti niin, uuvun ja palan loppuun. Mulla kesti 40 vuotta elämästäni ymmärtää miksi näin on kunnes sain dignoosin. Mullekin on monet sanoneet miten olen huithapeli ja itsekäs kun aikataulut eivät usein pidä. Ja todella huithapelilta olen aina vaikuttanutkin. Olen hauskaa ja sosiaalista seuraa monille, mutta tavarat usein hukassa, unohtelen monia asioita ja tosiaan olen myöhästellyt riittämiin elämässäni. Mutta en ole sitä itsekkääksi kutsumista ihan aina ymmärtänyt, sillä olen kyllä hyvä ja huomioonottava ystävä ja musta on aina ollut selvää että mulla on joku ihme ongelma asian kanssa. Ja myöhästely on kuitenkin sen verran hallinnassa jo ettei mene överiksi ja ihan kaikki pipariksi. Diagnoosi on auttanut mua itseäni ja mun läheisiä ymmärtämään mistä myöhästelyssä on oikeasti kysymys. Kukaan ei ole enää aikoihin mulle siitä suuttunut tai ottanut nokkiinsa. Nyt kun mulla on lapsi, jolta selvästi puuttuu ajantaju samalla tavalla kuin multa, tiedän missä mennään. Hän sai diagnoosinsa myös.