Mitä elämänkoulussa oppii sellaista, mitä akateemisilla ei ole?

2

Kyllä on taas yksinkertaista. Akateemiset jos ketkä on käyneet myös sitä elämänkoulua. Johan se vuosikausien opiskelu vaatii aikamoista elämän säätämistä että kaikesta selviää. Kekseliäisyyttä. Ja on kumma että akateemisuus yhdistyisi epäkäytännöllisyyteen ja elämälle vierauteen. Kyllä ne lääkärit, sosiaalityöntekijät, opettajat, hammaslääkärit sika lailla elämästä tietävät ja näkevät työssä ja elävät sitä samaa arkea kuin ei-akateemiset.

Mä en tajua näitä tällaisia kahtiajakoja. Mikä järki siinä on? Ja ketä sellanen hyödyttää? 

Tämän ketjun vastaukset itseasiassa vastaavat melko suoraan kysymykseen. Elämänkoulu, eli elämä, jossa ihminen on nähnyt ja kokenut elämää monessa eri asetelmassa, opettaa avarakatseisuutta ja empatiaa erilaisuutta kohtaan. Kommenttien perusteella suurin osa kommentoijista ei ole käynyt elämänkoulua saatika tunne käsitteen todellista merkitystä.

Elämänkoulu ei liity yksipuolisesti köyhyyteen, mielenterveysongelmiin tai yhteiskunnalliseen asemaan. Elämänkoulun kokenut on päinvastoin henkilö, jonka kokemus ei rajoitu vain yhteen elämän aspektiin, vaan kattaa laajan kirjon monipuolisia kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin. 

Elämänkoulun käynyt voi olla niin akateemikko kuin koulunsa käymättä jättänyt. Elämänkoulun käynyt ihminen on viisas ja myötätuntoinen. Elämänkoulun käynyt ei ole katkera, vaan positiivinen, koska on oppinut elämässä niin virheistään ja onnistumisistaan ja niiden myötä aktiivisesti muokannut tai parhaillaan muokkaa elämänsä sellaiseksi, että on siihen sydämessään tyytyväinen. 

41 jatkaa:

Elämänkoulu ei pääty ihmisen elämän aikana. Elämänkoulun käynyt ei ole koskaan "valmis" ja tiedostaa asian. Elämänkoululainen janoaa uutta tietoa ja uusia näkökulmia elämästä ja ympöröivistä ihmisistä. Hän kyseenalaistaa jo opitut asiat ja pyrkkii ymmärtää kaikki näkökulmat tuomitsemisen sijaan.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:06"]Akateemisethan eivät elä lainkaan. Ovat niin elämästä vieraantuneita, vaikka heitä on jopa 28% väestöstä. Jää elämänkoulu sit väliin heiltä. Eli kolmannes ihmisistä on vaan niin pihalla arjesta. Voih.

Nimim. rankkaa siivous-, tehdastyötä, köyhyyttä ja työttömyyttäkin kokenut tatuoitu akateeminen
[/quote]

Itse asiassa 28% on lähempänä neljäsosaa kuin kolmasosaa.

Huumorintaju

Tässä asiassa olen puolueeton. Mutta vähän ihmetyttää nämä ihmiset jotka jaksaa jauhaa koko elämkoulusta. Mutta onneks on internet niin kuolee elämänkoululaiset nopeesti sukupuuttoon, ja tilalle jää nettinörtit mitkä ei sitte varmaan sitä oikeeta elämää näekkään..kaikesta on hyvä keskustella esim ylilaudalla. Täällä nämä hienoimmat tyypit on ja hauskaa että ne ei sitä itse tajua! ;)

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:58"]

no vaikka vahinkoraskaus ja abortti on helposti toteutettavissa

[/quote]

Luuletko ettei näitä satu akateemisille?

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:58"]Eikös se ole elämäm koulu?
[/quote]Elämäng koulu

Elämänkoulun kävijöiden haukkujista tietää heti, että se kaikkein kovin koulu on heillä vielä edessä. Nykyisin kakarat kasvatetaan niin pumpulissa ja lellitään, että tätä sakkia on koko ajan enemmän. No, sitä kovempi on pudotus kun se iskee vasta korkeakoulussa tai sen jälkeen.

Elämänkoulun käyneellä ei välttämättä ole mitään tekemistä sossun tai konkurssin saati wt:n kanssa. Elämänkoulun käynyt on joutunut tilanteisiin joissa on joutunut selkä seinää vasten oppimaan nurjan puolen ihmismielestä ja oppinut lukemaan asioita ja ihmisiä rivien välistä. 

Kyllä mä lasken yliopistonkin mukaan elämänkouluun....ei se lue poi niitä elämänkoulun asioita.

ja noi on niin persoonakohtaisia juttuja.

Myötäelämisen kyky, kun tutustutaan, kohdataan ja ollaan tekemisissä muun kuin titteleiden perusteella. 

Mun mielestä akateemisuus ei poissulje elämänkoulun käyntiä. Pitää vaan ottaa akateemiset silmälaput pois ja kaikki on mahdollista ottaa vastaan.

Elämänkoulu on vain toinen nimitys sille, ettei tee oikeastaan mitään. Kuulostaa paremmalta ja sosiaalisesti hyväksyttävämmältä.

Sikäli hölmö kysymys että myös akateemiset käyvät elämän koulua. Saattaen jopa oppia siitä

"Kerran eräs itsensä ilmeisesti Elämänkoulun professoriksi ylentänyt henkilö rupesi minua silloisella työpaikalla vähän kouluttamaan kun kuuli että luen paljon kirjoja. Tämä Mestari aloitti kysymällä, että oppiiko niistä kirjoista mitään elämästä. Kun vastasin, että oppii muuten aivan älyttömästi niin ei tällä mestarilla sitten ollutkaan mitään sanottavaa. Se kun ei ollut koskaan lukenut yhtään kirjaa, mutta luuli että voi päteä jollain tyhjällä fraasilla. "

Yeah, right. Sä ihan tosissasi väität että,Suomesta löytyy ihmisiä jotka eivät ole ikinä lukeneet yhtään kirjaa?

Voi itku tätä palstaa!

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:31"]Oppii örisemään kuudennen tuopin kohdalla, että kato ku herrat ei ymmärrä elämää.
[/quote]

"Herrat" niitä pahimpia känniääliöitä yleensä on

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:55"]

miten ne taidot mielestäsi kannattaisi hankkia?

[/quote]No jos ajatellaan, että kaksi samaa sukupuolta ja ikäluokkaa olevat ovat sellaisessa tilanteessa, että toinen syntyy johonkin pienempään Kainuun pitäjään tai vaikka Lappiin melko köyhään perheeseen ja sukulaisiinkaan ei kuulu yhtään karismaattista ja kannustavaa tyyppiä, joka voisi suhteiden avulla parantaa tämän tulevan aikuisen elämää. Toinen syntyy Etelä-Suomeen vanhemmille, joilla on varaa ostella lapselle kämppiä eri puolilta Suomea, jos vaikka pitäisi opiskelujen perässä muuttaa, sukuun kuuluu karismaattisia ja nepotistisia vaikutusvaltaisia jäseniä ja vanhemmat kierrättävät penskaa eri puolilla maailmaa rahojensa voimalla matkustelusta nauttien, niin että näköala laajenee entisestään...Nnnniiin ovathan nämä ihmiset merkittävästi eri lähtötilanteessa. 

Vielä kun ajattelee sitä, miten pienet asiat ja päätökset ihmisen elämässä voivat perustua vähämerkityksisiltä näyttäviin tunnemuistoihin ja muihin kaukaislapsuuden kokemuksiin, jotka voivat käytännössä vaikuttaa taustalla siten, että ihminen kokee niin suurta nostalgiaa tai tunnesidettä esim.jotakin urasuunnitelmaa tai asuinpaikkaa kohtaan, että hän käytännössä poissulkee itseltään muut mahdollisuudet. Ja on tietysti itsestäänselvää, että näiden tunnesiteiden tarkkaan laatuun ja kohdistumiseen vaikuttaa valtavasti se, missä ympäristössä ihminen on kehittynyt. Toiset suunnitelmat altistavat enemmän köyhyydelle ja syrjäytymiselle kuin toiset. 

Syrjäytyneillä ihmisillä voi kyllä olla kovaa käytännön tietoa joistakin sellaisista asioista, joista monet muut ihmiset muodostavat käsityksensä lehtilööppien perusteella. Se on nyt eri asia, onko sellaisten kokemusten kertyminen hyvä vai huono asia, mutta oppia ikä kaikki kuten sanotaan. Jos ihminen on esim.tuomittu jostakin rikoksesta ja häntä pomputeltu helposti siitä johtuen, että hänen perhepiirissään ei ole rahakkaita ja vaikutusvaltaisia rautanyrkkejä, niin kyllä sellainen ihminen saa eri tavalla tietoa oikeuslaitoksen varjopuolista korupuheiden takana, kuin sellainen ihminen, joka voi vain maksaa tai junailla itsensä pälkähästä ja johon suhtaudutaan suopeasti hänen kannaltaan myönteisten valtasuhdeasemien takia. 

-Mies 29v-

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 06:15"]

Elämänkoulu on vain toinen nimitys sille, ettei tee oikeastaan mitään. Kuulostaa paremmalta ja sosiaalisesti hyväksyttävämmältä.

[/quote]

juuri näin. Usein nämä "elämänkoulua" käyneet ovat niitä, joilta on jäänyt koulut kesken esim. alkoholin, huumeiden, laiskuuden tai lapsen takia.