Mitä elämänkoulussa oppii sellaista, mitä akateemisilla ei ole?

Jopa minä akateemisena metronkäyttäjänä olen oppinut kanssamatkustajiltani (etenkin perjantaisin), mistä päin Helsinkiä milloinkin saa parhaat pirit viikonlopuksi ja saako niitä vaihtokaupalla pameihin vai pitääkö repiä maksu jotenkin muuten. Kontula, täältä tullaan, kun elämä oikein iskee molemminpuolisin litsarein.

Ainakin vittumaisia ja ylimielisiä näyttää nää "akateemiset" olevan. Onneks en tunne yhtään moista pissapäätä.

No sen on ajateltu kertovan varmaankin siitä, että henkilö on kokenut kovia elämässään. Esim lapsuuden ongelmat, tapaturmat, alkoholismi, läheisen kuolema, vaikeudet elämässä... Ja siis ilman akateemista koulutusta, eli amis tai peruskoulu. Että siis ei ole kirjaviisas, mutta kokenut elämässään. Aluksi ajatus vaikutti kivalta, mutta siitähän saa väännyttyä näitä hauskoja: tietää missä halvimmat siiderit yms. Sossopummijutut. On kääntynyt itseään vastaan ja käytetään halveksimiseen.
.
T akateeminen

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 09:40"]

Ainakin vittumaisia ja ylimielisiä näyttää nää "akateemiset" olevan. Onneks en tunne yhtään moista pissapäätä.

[/quote]

Parempi pissapää kuin piripää :D

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:33"]

-Käytännön asiat hallussa, pakko on ollut (opetella) tekemää itse, kun ei ole rahaa

-"Hiljainen tieto"

-Rahan arvo (kun sitä ei yleensä ole)

- Akateemisuus ei takaa sivistystä

[/quote]

Höpö, höpo. Elämänkoululaisilla on raha-asiat lähes poikkeuksetta päin persettä. Sen sijaan useimmat akateemiset osaa hanskata rahansa, laskunsa jne. hienosti. He ovat eläneet elämänkoululaista tiukempaa elämää vuosia kestävän opiskeluajan ja taatusti osaavat rahanarvon. Ehkä rahaa on työssäkäyvänä enemmän, mutta yleishallinta rahan kanssa on silti parempaa kuin persaukisilla, ulosotossa olevilla elämänkoululaisilla.

Elämänkoululaiset eivät yleensä osaa myöskään mitään käytännönasioita. Kaikki on iloisesti rempallaan ja eivät jaksa tehdä mitään ympäristönsä suhteen.

Hiljainen tieto on sitä, mitä kertyy kun elää elämää ja näkee vaihtelevia tilanteita ja asioita. Elämänkoululaisella valitettavan usein maailmankuva on suppea, ei muuta mihinkään, ei matkusta, ei tutustu ihmisiin, ei lue jne. Mistä sitä hiljaista tietoa sitten tulisi? Ei mistään.

Sen ettei töitä ole tarjottimella ja että koulutus merkaa jopa enemmän kuin kokemus

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:47"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:36"]

- Kuinka selvitään kahdella röökiaskilla päivässä

- Kuinka kaljapullo avataan ilmaan korkinavaajaa

- Kuinka lapselle keksitään ennenkuulumattoman persoonallinen nimi

- Kuinka sommittelet tatuointien paikat ihoosi

- Kuinka yhdistelet erilaisia lääkkeitä ja päihteitä ja saat niillä elämäsi tuntumaan paremmalta

- Kuinka selviät erilaisten kaavakkeiden täytöstä ja etuuksien hakemisesta

- Kuinka siivoat roskat lattialta, jos sinulla ei ole siivoojaa

- Kuinka selviät, vaikka käytät kuukaudessa 300 euroa tupakkaan

- Kuinka jopa kolmannen abortin jälkeen saatat oppia jotain vahingosta viisastuneena

- Kuinka vältät työkkärin yritykset ohjata sinua kuntouttavaan työtoimintaan

- Osaat valita sellaiset juomat, joilla saa parhaiten pään sekaisin

- Tiedät aina sekunnin tuhannesosassa, missä on lähin pikaruokala

- Tunnistat sukupuolitautien oireet heti kokemuksen perusteella

- Sinulla on henkilökohtaista kokemusta elintasosairauksista etkä vain sorru jeesustelemaan sillä, kuinka ne olisi voitu ehkäistä

[/quote]

Minuun noista ei osunut yksikään kohta vaikka olenkin luuseri. t. ammattivalittaja

[/quote]

Hih, toi lapsen erikoinen etunimi naurattii... Sopii juuri mun ystävään, joka ei käynyt koulua loppuun ja facessa elämänkoululainen :) Mutta ei hän juo eikä polta liiemmin.

Tappelemaan ja pitämään fyysisesti puolensa. Varomaan vaarallisia tilanteita. Tietämään omat rajansa (henkiset ja fyysiset) näissä tilanteissa.

Elämänkoulu on oikeasti ihan käytännöllinen koulu. Se on oikeastaan tutustumismatka omaan ihmisyyteensä.

Kävin oman elämänkouluni Intiassa vuonna 1996. Pidin välivuoden opinnoistani. Matkalla minut ryöstettiin väkivaltaisesti ja matkallani kohtasin lisää väkivaltaa. On oikeastaan ihme että selviydyin hengissä reissultani. Omat käsitykseni pasifismista muuttuivat ja todellisuus tasautui nykyiselle tasolleen.

Väkivalta ei välttämättä ole väärin. Muistakaa tämä.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 11:39"]

Jotkut akateemiset näkevät työkseen aika rankkoja tapahtumia

[/quote]

Mutta valitettavasti se ei vaikuta heihin sillä tavalla kun toivoisi. Esimerkiksi empatian lisääntymisenä ja maailmankatsomuksen laajentumisena. Voi käydä jopa päinvastoin. Lääkäreissä on paljon näitä, jotka osaa tehdä selvän eron itsensä ja "sen raukan välille". Ei se että näkee jotain, tarkoita vielä yhtään mitään. Oma asenne on kaikkein tärkeintä, jos haluaa elämästä ja ympäristöstään oikeasti oppia, oli koulutus tai tausta mikä tahansa. 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 04:44"]

Se mitä olen oppinut elämänkoululaisena on se että täytyy olla vahva, pärjätä, tehdä parhaansa, rakastaa ja lopussa asenne ratkaisee. :)

[/quote]

En yhtään vähättele viestiäsi, mutta kaikki nuo mainitsemasi asiat tarvitsee myös "akateemisena". Ei menestys tai koulutus itsestään tule niinkuin moni elämänkoululainen luulee.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 10:35"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 04:44"]

Se mitä olen oppinut elämänkoululaisena on se että täytyy olla vahva, pärjätä, tehdä parhaansa, rakastaa ja lopussa asenne ratkaisee. :)

[/quote]

En yhtään vähättele viestiäsi, mutta kaikki nuo mainitsemasi asiat tarvitsee myös "akateemisena". Ei menestys tai koulutus itsestään tule niinkuin moni elämänkoululainen luulee.

[/quote]

Ei kaikilla silti ole noita ominaisuuksia, vaikka olis kuinka akateeminen. (Ei tietenkään myöskään näillä "elämänkoululaisilla, kun se näyttää olevan jako tässä keskustelussa) Olen sitä mieltä, että asenne todellakin ratkaisee. Tunnen myötähäpeää tuohonakateemisten ryhmään kuuluvana, kun luen monia viestejä täällä... Ihan kun pahempien koulukiusaajien puhetta! Eikö fiksut ja sivistyneet ihmiset kykene parempaan?

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 10:16"]

Tappelemaan ja pitämään fyysisesti puolensa. Varomaan vaarallisia tilanteita. Tietämään omat rajansa (henkiset ja fyysiset) näissä tilanteissa.

Elämänkoulu on oikeasti ihan käytännöllinen koulu. Se on oikeastaan tutustumismatka omaan ihmisyyteensä.

Kävin oman elämänkouluni Intiassa vuonna 1996. Pidin välivuoden opinnoistani. Matkalla minut ryöstettiin väkivaltaisesti ja matkallani kohtasin lisää väkivaltaa. On oikeastaan ihme että selviydyin hengissä reissultani. Omat käsitykseni pasifismista muuttuivat ja todellisuus tasautui nykyiselle tasolleen.

Väkivalta ei välttämättä ole väärin. Muistakaa tämä.

[/quote]

Eli sinusta on oikein että sinut ryöstettiin väkivaltaisesti?

Kenties pieni perhe sai elantonsa sinut ryöstäessään.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 08:37"]

"Kerran eräs itsensä ilmeisesti Elämänkoulun professoriksi ylentänyt henkilö rupesi minua silloisella työpaikalla vähän kouluttamaan kun kuuli että luen paljon kirjoja. Tämä Mestari aloitti kysymällä, että oppiiko niistä kirjoista mitään elämästä. Kun vastasin, että oppii muuten aivan älyttömästi niin ei tällä mestarilla sitten ollutkaan mitään sanottavaa. Se kun ei ollut koskaan lukenut yhtään kirjaa, mutta luuli että voi päteä jollain tyhjällä fraasilla. "

Yeah, right. Sä ihan tosissasi väität että,Suomesta löytyy ihmisiä jotka eivät ole ikinä lukeneet yhtään kirjaa?

Voi itku tätä palstaa!

[/quote]

Mun veli ei ole lukenut peruskoulun jälkeen yhtäkään kirjaa, ja sen aikanakin vain koulukirjoja :) Itse olen akateeminen, kuten kaksi muutakin sisarustani.

Jonkin verran elämänkoulua olisi hyvä olla käytynä ennen kuin lähtee opiskelemaan esimerkiksi arkeologiaa (mieluusti muidenkin historia-aineiden kohdalla) tai jos aikoo vaikka ohjata elokuvia (muutoin ei osaa ohjata uskottavia hahmoja). Joissain ammateissa vain todella on tarpeellista tuntea ihmismielen syvänteet. Käytännön hommista varmaan vankeinhoidon, mielenterveystyön, poliisin tms. hommissa tarvitaan vastaavia taitoja, oikeasti myös lääkärin- ja muussa hoitotyössä tarvittaisiin. Myös jotkut hyvinkin älykkäät ihmiset ovat jostain motiivista valinneet elämänkoulun. Vieraantuneimmat ja houkkamaisimmat ihmiset, joita olen nähnyt, ovat olleet lakimiehiä, tosin täysjärkisiä on heidänkin joukossaan. Ai niin, menestyvä rikas perhekään ei välttämättä suojele esim. päihteiden käytöltä tai muiltakaan typeryyksiltä. En siis väheksy kantapään kautta oppineita, minun ei tarvitse tehdä perässä, kun voin oppia muiden virheistä ja onnistumisista. Avaraa ja täyttä elämää kaikille! T. Humanistiopiskelija

Rikosrekisteri

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:25"]Sätkän kääriminen.
[/quote]

Itse opiskelen tällä hetkellä yliopistossa ja sätkiä poltan. Maistuvat mielestäni paremmalta ja eivät ne kyllä enää nykyään yhtään sen halvempia ole kuin tupakka-askitkaan. Noin 4,5-5 euroa purupakkaus josta saa pakkausmerkintöjen mukaan 35 tupakkaa, filtterit euron ja paperit 1,40 euroa. Eli purutupakkaa polttamalla 35 tupakkaa maksaa noin 7-7,5 euroa. Näillä hinnoillahan se oikeastaan tuleekin jopa kalliimmaksi kuin askitupakka keskimäärin. Enpä olekaan ennen laskenut vaikka olenkin näin arvellut.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:57"]

Nooh, mä sain aina kuulla naapurilta vittuilua akateemisuudestani että kun akateemiset on niin epäkäytännöllisiä ja elämästä vieraantuneita. Naapuri oli itse oppinut elämäkoulussa mm. tekemällä konkurssin ja eli sossun kustantamana.

[/quote]

Esimerkiksi USA:ssa konkan tehnyttä ei mollata, jos hän on ottanut oppia kokemuksestaan. Jälkimmäisessä saavutuksessa taas ei tosiaan ole kehumista, jos ottaa sen elämäntavakseen, toki tilapäisjeesinä ja parempaan ponnistamiseen aivan ok sekin.

tissit ovat kuin ystävät: aina liian pieniä tai suuria, aitoja tai feikkejä!

Kysymykseen ei ole yhtä vastausta. Elämän koulun valinneilla on usein syy miksi ovat elämänkoululaisia. Itse olen elämänkoululainen KOSKA elätin äitini kuoltua perheeni, sain peruskoulun jälkeen hyvän työn jota rakastan. Tapasin mieheni. Ei ole tarvinnut opiskella. Olen hyvä työssäni.
Se mitä olen oppinut elämänkoululaisena on se että täytyy olla vahva, pärjätä, tehdä parhaansa, rakastaa ja lopussa asenne ratkaisee. :)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 00:23"]

Elämänkoulun käynyt voi olla niin akateemikko kuin koulunsa käymättä jättänyt. Elämänkoulun käynyt ihminen on viisas ja myötätuntoinen. Elämänkoulun käynyt ei ole katkera, vaan positiivinen, koska on oppinut elämässä niin virheistään ja onnistumisistaan ja niiden myötä aktiivisesti muokannut tai parhaillaan muokkaa elämänsä sellaiseksi, että on siihen sydämessään tyytyväinen. 

[/quote]

Onko näin? Itse olen kyllä toista mieltä. Elämän kovan koulun käyneet voivat olla hyvinkin katkeria.