Olen kiitollinen lapsettomuudestani

Älykkäänä ihmisenä mietin aina syitä, vaikuttimia.

Miksi ap:llä on tarve tulla julistamaan tänne onnellisuuttaan?

Luuletko todella että nämä ihmiset, joilla on lapsia, olisivat kateellisia sellaiselle jolla ei ole?

Jos tunnet jonkun, jolla on lapsia, kysypä häneltä, antaisiko hän ne sinulle.

Itse olen onnellinen siitä, että minulla on lapsia. Sinulla on ehkä kuntosalisi ja harrastuksesi ja ulkomaanmatkasi, toivottavasti ne tekevät sinut onnelliseksi. Minulla on kolme kuvankaunista tytärtä ja kaksi isoa komeaa poikaa. Kun katselen heitä, näen heissä itseni ja vaimoni perintötekijöiden jatkuvan ja tiedän, että meistä jää tänne jotain jälkeemme. Mitä sinusta jää?

Loppujen lopuksi lapset ovat aika lyhyen aikaa sen ikäisiä, että tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa. Vietin juuri viikonlopun vaimoni kanssa mökillä. Lapsetkin kävivät (nuorin 15) ja juhlimme, kun vanhin tytär sai huipputyöpaikan. Illat saimme kahden saunoa, maistella kuohuviinia ja nauttia toisistamme. Ei tämä perheellisen elämä mitään painajaista ole.

Kun olemme vanhoja niin saamme iloita lapsenlapsistamme. Aion viedä nappulat ongelle ja vaimo saa opettaa tytöille leipomista.

Luulen että ihminen ei ole henkisesti ihan terve, jos oman lapsen pyyteetön rakkaus tai hellyyden osoitukset tuntuvat vastenmielisiltä. Sitä lasta kun oppii rakastamaan ihan yhtä lailla kuin vaikka puolisoa, usko pois ap. En minäkään pidä vieraista lapsista, mutta omat on rakkaampia kuin elämä.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:38"]

Tosiaan ap, kannattaa nähdä asian kummatkin puolet. Jäät paitsi myös lapsen halauksista, söpöistä hyvän yön pusuista jotka lapsi moiskauttaa poskellesi, hellyttävistä minä rakastan sinua äiti-kommenteista, yhteisistä lomista, kun koko perheellä on rentoa ja hauskaa, väsyttävä arki on silloin kaukana. Lisäksi kun lapsi kasvaa, jäät paitsi yhdessä huumoripitoisesta hulluttelusta ja kaveruudesta, mikä parhaimmassa tapauksessa syntyy vanhempien ja lapsen välille. Minulle nämä hyvät asiat korvaavat moninkertaisesti nuo kuvaamasi rasittavat asiat. 

[/quote]

Olet nyt hyvin tärkeän oivalluksen äärellä. Olen varma, että mainitsemasi asiat todella korvaavat sinulle ne kielteiset asiat, jotka listasin aloitusviestissäni. Tämä johtuu siitä, että haluat olla vanhempi ja todella arvostat "hyvänyön pusuja" ja vanhemmuutta.

Ylipäätään ihminen on valmis sietämään aika paljon epämukavuutta, jos hän saa siitä palkinnoksi jotakin, mitä pitää aidosti tärkeänä ja arvokkaana. Taiteilijat voivat esimerkiksi hyväksyä matalan elintason, koska se mahdollistaa heille keskittymisen taiteen tekoon. Taiteen tekemisen antoisuus ei tee ahtaasta asumisesta ja pakollisesta köyhäilystä yhtään sen mukavampia, mutta se voi tehdä niistä helpompia sietää.

Tilanne on kuitenkin täysin erilainen, jos epämukavuutta joutuu sietämään tilanteessa, jossa mitään palkkiota ei ole odotettavissa. Monelle ihmiselle mainitsemasi vanhemmuuden hyvät puolet ovat yhdentekeviä tai jopa epämiellyttäviä siinä missä taiteilijan ammatin harjoittaminen on osalle lähinnä tympäisevä, mahdoton ajatus. Silloin epämukavuudesta ei ole luvassa mitään palkkiota.

Kuvittele, millaista olisi kärsiä kaikki tällaisen elämäntapavalinnnan huonot puolet ilman, että saat niistä mitään psykologista hyvitystä. Silloinhan ne tuntuvat vain kahta kauheammilta. -ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:44"]

Luulen että ihminen ei ole henkisesti ihan terve, jos oman lapsen pyyteetön rakkaus tai hellyyden osoitukset tuntuvat vastenmielisiltä. 

[/quote]

Minulle ne olisivat vastenmielisiä siinä mielessä, että jos olisin niiden kohde, olisin myös vanhempi, ja se on jotakin, mitä en itse halua osakseni.

Voisit verrata tätä vaikkapa siihen, että työpaikalla työkaverisi haluaa osoittaa sinulle hellyyttä, mutta et halua sotkeutua mihinkään työpaikkaromanssiin: rakkauden osoittaminen voi olla mukavaa ja tuntua hyvältä mutta olla silti omien arvojen vastaista ja epäviisasta. -ap

Totta ap! Lapsettoman elämä on moninverroin helpompaa kuin äidin, keskimäärin nyt ainakin. Toki lapsettomallakin voi olla elämässä suuria vaikeuksia, mutta monessa on leppoisampaa ja helpompaa.

MUTTA tiedäkös - KAIKKI todella arvokas ja tärkeä vaatii hiukan vaivaa ja ponnistelua, ei tule tuosta vaan! Ja  lapsettomana et voi täysin tietää, mitä kaikkea jäät paitsi. Ei ole elämässä suurempaa onnea kuin halaus omalta lapselta ja se, kun nauratte koko perhe yhdessä sisäpiirin juttuja. Kuulostavat lapsettomasta aika yhdentekeviltä jutuilta, mutta se on se rakkaus omaan lapseen, jota alkukantaisempaa ja syvempää ei ole.

Totta kai lapsettomankin elämä voi olla täyttä ja onnellista, mutta jotain tärkeää ja syvää siitä silti puuttuu. Sorry, jos tämä lapsetonta loukkaa, ei ole tarkoitus  vähätellä. Elämänsä voi täyttää monella asialla, ja jos ei ole lapsirakas, niin vapaaehtoinen lapsettomuus ON hyvä valinta. Se ei kumminkaan tarkoita, että se olisi hyvä valinta kaikille!

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:28"]

Älykkäänä ihmisenä mietin aina syitä, vaikuttimia.

Miksi ap:llä on tarve tulla julistamaan tänne onnellisuuttaan?

Luuletko todella että nämä ihmiset, joilla on lapsia, olisivat kateellisia sellaiselle jolla ei ole?

Jos tunnet jonkun, jolla on lapsia, kysypä häneltä, antaisiko hän ne sinulle.

Itse olen onnellinen siitä, että minulla on lapsia. Sinulla on ehkä kuntosalisi ja harrastuksesi ja ulkomaanmatkasi, toivottavasti ne tekevät sinut onnelliseksi. Minulla on kolme kuvankaunista tytärtä ja kaksi isoa komeaa poikaa. Kun katselen heitä, näen heissä itseni ja vaimoni perintötekijöiden jatkuvan ja tiedän, että meistä jää tänne jotain jälkeemme. Mitä sinusta jää?

Loppujen lopuksi lapset ovat aika lyhyen aikaa sen ikäisiä, että tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa. Vietin juuri viikonlopun vaimoni kanssa mökillä. Lapsetkin kävivät (nuorin 15) ja juhlimme, kun vanhin tytär sai huipputyöpaikan. Illat saimme kahden saunoa, maistella kuohuviinia ja nauttia toisistamme. Ei tämä perheellisen elämä mitään painajaista ole.

Kun olemme vanhoja niin saamme iloita lapsenlapsistamme. Aion viedä nappulat ongelle ja vaimo saa opettaa tytöille leipomista.

[/quote] En ymmärrä, miten lapset estää kuntosalin ja matkustelun. Olen treenannut raskausajat ja myös muutaman viikon päästä synnytyksistä. Matkustella olen ehtinyt ja keväällä taas lähden.

Lapset ovat olleet lisä tähän kaiken päälle.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 16:28"]

Luuletko todella että nämä ihmiset, joilla on lapsia, olisivat kateellisia sellaiselle jolla ei ole?

[/quote]

Mielenkiintoista, että otit esille kateuden, vaikka olen omissa viesteissäni puhunut vain kiitollisuudesta.  Mistä tämä mielestäsi kertoo? -ap

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:07"]

Totta ap! Lapsettoman elämä on moninverroin helpompaa kuin äidin, keskimäärin nyt ainakin. Toki lapsettomallakin voi olla elämässä suuria vaikeuksia, mutta monessa on leppoisampaa ja helpompaa.

MUTTA tiedäkös - KAIKKI todella arvokas ja tärkeä vaatii hiukan vaivaa ja ponnistelua, ei tule tuosta vaan!

[/quote]

Kuten kirjoitin viestissä 30, ihminen on valmis sietämään huomattavaakin epämukavuutta ja vaivannäköä, jos siitä on odotetavissa palkkioksi jotakin arvokasta. Kukin meistä arvostaa elämässä eri asioita, ja siksi koemme erilaiset roolit niin eri tavoin. Vuosikausien vaivannäkö ja sitoutuminen jonkin itselle yhdentekevän tai suorastaan vastenmielisen asian vuoksi on aivan eri asia kuin sama panostus johonkin arvokkaaseen. -ap

Katsoit jostain syystä kovin tarpeelliseksi jakaa tämän hyvin oleellisen tiedon kanssamme, kiitos siitä mutta pakko kysyä että miksi luulet meitä muita kiinnostavan? Vähän sama kuin että minä kolmen lapsen äitinä alkaisin jeesustella miten kiitollinen olen siitä kun olen saanut kolme ihanaa lasta joita saa rakastaa ja joilta saa rakkauta, joka päivä mielettömästi hyviä yhteisiä hetkiä, halauksia, naurua ja tulevat sanomaan että rakastavat. Nämä ovat nääs mulle noin tuhat kertaa tärkeämpiä seikkoja kuin se että joudun kantamaan vastuuta mm kihomahdoista (oi hirveä vastuu)...no mutta nyt sitten tuli jaettua tämäkin ap sinun kanssasi :D:D:D

Ap miksi luulet että lasten saanit estäisi matkustelun tai vaikka kuntosaleilla käymisen? Mulla kolme lasta eikä ole estänyt :D lapsilta saa niin paljon ettei todellakaan näin äiti-ihmisenä mitään tarvetta pitää kirjaa huonoista puolista, hyvät puolet kun peittoavat ne noin satanolla :D

Minä olen erittäin kiitollinen, että lapseni ovat täysi-ikäisiä, ja saan tehdä mitä haluttaa:)

Olihan siinä välissä kaikenlaista.

Ap hyvä meillä esim kolme lasta jotka todella harvoin keksivät mitään riidan aihetta keskenään, ovat kuin paita ja peppu ja paidan helema :D kyllä nuo lapset vaan antavat niin paljon enemmän kuin ottavat etten ikuna sinun kanssasi osaa vaihtaisi. En voisi kuvitellakaan elämää ilman lapsia nyt kun tiedän mistä jäisin paitsi!

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:17"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:07"]

Totta ap! Lapsettoman elämä on moninverroin helpompaa kuin äidin, keskimäärin nyt ainakin. Toki lapsettomallakin voi olla elämässä suuria vaikeuksia, mutta monessa on leppoisampaa ja helpompaa.

MUTTA tiedäkös - KAIKKI todella arvokas ja tärkeä vaatii hiukan vaivaa ja ponnistelua, ei tule tuosta vaan!

[/quote]

Kuten kirjoitin viestissä 30, ihminen on valmis sietämään huomattavaakin epämukavuutta ja vaivannäköä, jos siitä on odotetavissa palkkioksi jotakin arvokasta. Kukin meistä arvostaa elämässä eri asioita, ja siksi koemme erilaiset roolit niin eri tavoin. Vuosikausien vaivannäkö ja sitoutuminen jonkin itselle yhdentekevän tai suorastaan vastenmielisen asian vuoksi on aivan eri asia kuin sama panostus johonkin arvokkaaseen. -ap

[/quote]

Niin, kuten minä sanoin: jos et todellakaan lapsista pidä, niin hyvä asia jättää lapset tekemättä. Etenkin lasten itsensä kannalta - jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna.

Mutta kyse EI ole mistään ulkokohtaisesta asiasta kuten - mitä esimerkkiä nyt käytitkään? - taiteen teko tai tekemättä jättäminen. Kyse on paljon syvemmästä, rakkaudesta ja ihmisrakkaudesta.

Minusta tätä kuvaa ihan loistavasti vanha Kristiina Halkolan laulu ihmisten erilaisuudesta:

"JOS RAKASTAT

Jos rakastat kylmää kuuta
esineitä, kirjojen kansia
auton ovia, ihmisen kuorta
en tule sinun kanssasi meren rantaan
enkä piirrä kuvaasi hiekkaan

Jos rakastat ikkunoita
hopeatuoppeja, soopeliturkkeja
nahkaselkäistä vieraskirjaa
minä hymyilen sinulle kadun poikki
mutta en lähde kanssasi hienoon paikkaan
syömään hanhenrintaa

Jos rakastat purjehtimista
kaukomatkoja, Kanarian saarta
pois sinä lähdet, ja minä pysyn täällä
Ja muistelen sinua kaipaamatta
aamua, jolloin tuuli puhalsi
hiuksissani, ja vei sinun kuvasi

Jos rakastat seteleitä
minä autan sinua luopumaan niistäKristiina Halkola - Jos Rakastat - http://motolyrics.com/kristiina-halkola/jos-rakastat-lyrics.html
ja annan sinulle kaiken, minkä tahdot
Mutta sydäntäni en anna

Jos rakastat liikaa kirjoja
minä kysyn sinulta, miten käy minun
kun tunnet minut kannesta kanteen
ja juoneni lakkaavat kiinnostamasta
ja muistat ulkoa kaiken

Jos rakastat pieniä tyttöjä
pieniä tyttöjä, pieniä poikia
koiria, mummoja, vanhojapiikoja
salaattia ja sellerinjuurta
lampaanpaistia, kevätaamuja
kylmien asemien yksinäisiä miehiä
minä tulen sinun kanssasi merenrantaan Ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan"

(sanat Matti Rossi)
45

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:17"]

Katsoit jostain syystä kovin tarpeelliseksi jakaa tämän hyvin oleellisen tiedon kanssamme, kiitos siitä mutta pakko kysyä että miksi luulet meitä muita kiinnostavan? 

[/quote]

Eikö tämä ole vähän turha kysymys, kun ketju on jo kolmannella sivullaan? On ilmeisestä, että tämä kiinnostaa. Jos aihe ei kiinnosta ketään, se valuu nopeasti pois etusivulta ilman ainuttakaan vastausta. -ap

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:56"][quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:38"]

Tosiaan ap, kannattaa nähdä asian kummatkin puolet. Jäät paitsi myös lapsen halauksista, söpöistä hyvän yön pusuista jotka lapsi moiskauttaa poskellesi, hellyttävistä minä rakastan sinua äiti-kommenteista, yhteisistä lomista, kun koko perheellä on rentoa ja hauskaa, väsyttävä arki on silloin kaukana. Lisäksi kun lapsi kasvaa, jäät paitsi yhdessä huumoripitoisesta hulluttelusta ja kaveruudesta, mikä parhaimmassa tapauksessa syntyy vanhempien ja lapsen välille. Minulle nämä hyvät asiat korvaavat moninkertaisesti nuo kuvaamasi rasittavat asiat. 

[/quote]

Olet nyt hyvin tärkeän oivalluksen äärellä. Olen varma, että mainitsemasi asiat todella korvaavat sinulle ne kielteiset asiat, jotka listasin aloitusviestissäni. Tämä johtuu siitä, että haluat olla vanhempi ja todella arvostat "hyvänyön pusuja" ja vanhemmuutta.

Ylipäätään ihminen on valmis sietämään aika paljon epämukavuutta, jos hän saa siitä palkinnoksi jotakin, mitä pitää aidosti tärkeänä ja arvokkaana. Taiteilijat voivat esimerkiksi hyväksyä matalan elintason, koska se mahdollistaa heille keskittymisen taiteen tekoon. Taiteen tekemisen antoisuus ei tee ahtaasta asumisesta ja pakollisesta köyhäilystä yhtään sen mukavampia, mutta se voi tehdä niistä helpompia sietää.

Tilanne on kuitenkin täysin erilainen, jos epämukavuutta joutuu sietämään tilanteessa, jossa mitään palkkiota ei ole odotettavissa. Monelle ihmiselle mainitsemasi vanhemmuuden hyvät puolet ovat yhdentekeviä tai jopa epämiellyttäviä siinä missä taiteilijan ammatin harjoittaminen on osalle lähinnä tympäisevä, mahdoton ajatus. Silloin epämukavuudesta ei ole luvassa mitään palkkiota.

Kuvittele, millaista olisi kärsiä kaikki tällaisen elämäntapavalinnnan huonot puolet ilman, että saat niistä mitään psykologista hyvitystä. Silloinhan ne tuntuvat vain kahta kauheammilta. -ap
[/quote] Kun sinulla ei omia lapsia ole, et voi tietää korvaisivatko ne hyvät puolet vanhemmuuden pienet huonot puolet.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:16"]

Luen aika ajoin tätä palstaa hymynkare suupielessäni. Mitenkään väheksymättä palstan äitien vastuita ja velvollisuuksia minun on todettava, että olen tavattoman kiitollinen siitä, ettei minun tarvitse kantaa murhetta esimerkiksi kihomadoista, sisarusten riitojen sovittelusta, teinien kiukkukohtauksista, sukupuolikasvatuksesta, kotiintuloaikojen valvomisesta, uhmasta, koliikki-itkusta, harrastuksiin kuskaamisesta, kahdenkeskisen parisuhde-elämän kuihtumisesta tai muusta sellaisesta.

Kokemukseni mukaan lapsettomat ihmiset eivät täysin osaa arvostaa sitä, miten monia ongelmia meidän ei tarvitse ratkaista vain siksi, ettemme ole (vielä) vanhempia. Kannattaa nähdä asian molemmat puolet!

[/quote]  Hassua, että vela (t) jaksaa tehdä vuorokauden aikana näitä samoja avauksia kymmenkunta. Kyllä me uskotaan vähemmälläkin vakuuttamisella, että olette pelastuneet helvetistä, kun ette ole tehneet lapsia :D

[/quote]

aamen!!

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:30"]

Mutta kyse EI ole mistään ulkokohtaisesta asiasta kuten - mitä esimerkkiä nyt käytitkään? - taiteen teko tai tekemättä jättäminen. Kyse on paljon syvemmästä, rakkaudesta ja ihmisrakkaudesta.[/quote]Valitettavasti erehdyt tässä olettamaan, että kaikkien arvot ovat pohjimmiltaan samanlaiset. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ihmisestä, joka omistaa elämänsä taiteelle, lasten hankkiminen voi tuntua ulkokohtaiselta ja yhdentekevältä ja taide vastaavasti kestävältä, syvästi merkitykselliseltä. Kyse ei ole siitä, ettei pitäisi lapsista vaan siitä, ettei todella pidä vanhemmuutta itselleen mielekkäänä tai tärkeänä roolina.

Tämä on nähdäkseni monelle paljon hankalampi ajatus hyväksyä kuin se, että joku on lapseton, koska pelkää vanhemmuutta tai ei pidä lapsista. -ap

Ap, miksi et vastannut ihmettelyyni? Siksikö kun kysymys ei ole suora? :( t. 38

Jospa ap vaikka tunkisi päänsä perseeseensä ja tukehtuisi sinne.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:36"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:30"]

Mutta kyse EI ole mistään ulkokohtaisesta asiasta kuten - mitä esimerkkiä nyt käytitkään? - taiteen teko tai tekemättä jättäminen. Kyse on paljon syvemmästä, rakkaudesta ja ihmisrakkaudesta.[/quote]Valitettavasti erehdyt tässä olettamaan, että kaikkien arvot ovat pohjimmiltaan samanlaiset. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ihmisestä, joka omistaa elämänsä taiteelle, lasten hankkiminen voi tuntua ulkokohtaiselta ja yhdentekevältä ja taide vastaavasti kestävältä, syvästi merkitykselliseltä. Kyse ei ole siitä, ettei pitäisi lapsista vaan siitä, ettei todella pidä vanhemmuutta itselleen mielekkäänä tai tärkeänä roolina.

Tämä on nähdäkseni monelle paljon hankalampi ajatus hyväksyä kuin se, että joku on lapseton, koska pelkää vanhemmuutta tai ei pidä lapsista. -ap

[/quote]

Ei, en suinkaan erehdy. Yritin vain sanoa sinulle, joka et lapsettomana tiedä täysin, mistä on kyse, että se ON jopa lapsivihamieliselle aika lailla syvempi juttu se omien lapsien rakkaus kuin joku life-style -valinta.

Olet oikeassa, taiteentekeminen voi olla ihmiselle hiton olennainen olemisen muoto, mutta SILTI se ei ole samanlainen ota tai jätä -asia. Taidetta voi harrastaa kaiken vapaa-aikansa, ja tehdä muuta elääkseen. Mutta omia lapsia joko on tai ei ole. Kaikki niitä haluavat eivät niitä edes saa, ja se voi olla heille elämän suurin tragedia.

Vanhemmuus liittyy aina olennaisesti lapsirakkauteen. En usko, että kukaan oikeasti on hankkimatta lapsia siksi, että ei halua uhrata vapaa-aikaansa alkuvuosina lapsille ja pelkää punttisalikäyntien vähenevän. Tai että "on huolissaan ylikansoituksesta ja luonnonvarojen riittävyydestä" tms. muka-jaloa.

Kyllä siinä on aina mukana osin lapsirakkauden vähyyttä, kontrollin menettämisen pelkoa, pelkoa ottaa ihmissuhteisiin liittyviä riskejä jne.

Tiivistäen: pelkoa elää.

Onko tänään joku kiitospäivä? Ok, minä olen äärettömän kiitollinen siitä ettei ainokainen poikani ole aiheuttanut minulle mitään noista kamaluuksista, mitä ap luetteli: "kihomadoista, sisarusten riitojen sovittelusta, teinien kiukkukohtauksista, sukupuolikasvatuksesta, kotiintuloaikojen valvomisesta, uhmasta, koliikki-itkusta, harrastuksiin kuskaamisesta, kahdenkeskisen parisuhde-elämän kuihtumisesta". Kaikki on sujunut meillä hienosti, se sukupuolikasvatuskin on hoidettu keskustelevassa, rakentavassa hengessä. Se oli oikein mielenkiintoista eikä ollenkaan rasittavaa. Harrastuksiin on kuskattu, mutta ei sekään ollut rankkaa, vaan ihan kivaa, samalla sai toimitettua muita asioita. Kihomadot hoituivat lääkkeellä, helposti. Mitään kiukkukohtauksia ei ole ollut koskaan tämän lapsen kanssa, ei uhmaiässä, ei teini-iässä. Pelkkää iloa ja onnea on hän elämäämme tuonut. Ah, olipa ihana avautua. Kiitos ja näkemiin :)