Lue keskustelun säännöt.
Lapsen "väärä" toimintamalli
08.09.2014 |
Hei, neuvoja kaipaan! En tiedä, miten toimia...
Lapseni on koulukiusattu. Viime vuosi oli raskas niin lapselle kuin aikuisellekin: koulunkäynti oli raskasta, kiusaamista oli lähes päivittäin, ja syntipukiksi valjastettiin kiusattu. Kiusaajat valehtelivat kirkkain otsin ja kiusattu vastasi kiusaamiseen "väärin": antoi takaisin, kiusasi kiusaajia ja väliin otti kovempiakin otteita käyttöön. Ei osaa edelleenkään räkyttää ja haukkua takaisin, vaan on enemmän fyysistä takaisinantoa, mikä taas on koulun käytännössä pahinta mitä voi tehdä.
Taas alkoi koulu, toinen luokka ja tilanne vaikutti tasoittuneen. Nyt kuitenkin kuulin käsirysystä, mikä oli seurannut viikon kestäneestä ärsytyksestä. Juttelimme tilanteesta ja ihmettelin taas, miksei lapsi käy kertomassa välituntivalvojalle (sama ongelma viime vuonna), vaan yrittää selvitä itse. Lapsi kertoi, että hänellä alkaa aina naurattaa, ja sitten kukaan ei usko häntä taaskaan. Luottamus meni koulun aikuisiin melko totaalisesti viime vuoden aikana, kiusaajat saivat aikuiset puolelleen teatterillaan, ja oma, sosiaalisesti taitamattomampi lapseni sai syyt niskoilleen.
Eli: miten autan lastani muuttamaan toimintamalliaan, miten saan hänet ymmärtämään, että kertominen kiusaamisesta on oikein tehty ja MITEN hän pääsisi tästä stressi?reaktiotavasta (hymyilemisestä/nauramisesta) eroon?
Kommentit (3)
Opettajat ja rehtori pöydän ääreen ja sitten puhut heille. Kerrot että he itse aiheuttavat nuo käsirysyt koska eivät osaa vastata lapsen tuen tarpeeseen, he ovat ammattilaisia joiden pitää ymmärtää poikkeavia käytösmalleja. Välituntivalvojat ja luokassa opettajan pitää kiinnittää vähän enemmän huomiota mitä poikasi ympärillä tapahtuu. Tätä minä en opettajissa ymmärrä, jos yhtä ja samaa lasta kiusataan niin mikä siinä on niin vaikeaa katsella mitä sen lapsen ympärillä tapahtuu.
Sano pojallesi että huolehtii siitä että se välituntivalvoja on muutaman metrin päässä ja kun muut lapset yrittävät ärsyttää niin huutaa niin kovaa kuin pystyy lopettamaan ärsyttämisen. Jos se opettaja ei tule selvittämään mitä tapahtuu niin sitten viet asiaa rehtorille tai vielä ylemmäs.
Yläasteella meillä oli vastaavaa ongelmaa ja homma saatiin rauhoitettua juuri sillä että opettajat seisoivat välitunnit tämän ongelman vieressä ja katsoivat mitä oikeasti tapahtuu, tuossa tapauksessa tosin ongelma oli se yksi poika joka jatkuvasti ärsytti muita ja sitten heittäytyi uhriksi, mutta teidän tapaus kuullostaa siltä että ne muut ovat tosiaan se tahallaan ärsyttävä osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain jo eskariaikana "ärsyttävän ämmän" maineen, kun jankutin asiasta. Ja varmaan ekaluokalla sama homma, tosin samasta asiasta jankutti myös lapsen uuden ystävän äiti, jonka lapseen kiusaaminen myös kohdistui välillä. Sanoinkin tuosta nauramisesta/hymyilystä, se tosiaan antaa väärän viestin. Lapsi tuntui hämmentyvän kovasti. Aiemmin hermostui ja reagoi sekä herkästi että äänekkäästi, ja nyt on sitten yrittänyt muuttaa toimintamalliaan, mutta eipä tämäkään tainnut onnistua. Säälittää vähän, toinen yrittää ja epäonnistuu. Itki viikonloppuna, että miksi hän on niin paska, kun raivoaa niin herkästi.
Jankutat lapsen opettajalle asiasta. Jos lapses kuitenkin reagoi naureskelemalla, niin kiusaajatkaan ei välttämättä osaa pitää ärsyttämistään kiusantekona. Puhukaa asiasta kotona ja koulussa.