Lue keskustelun säännöt.
Lääkäri se vasta googlettaakin
15.09.2014 |
Kommenttina tähän IS:n artikkeliin "Google-diagnoosin hankkineet potilaat koettelevat lääkäreiden hermoja"
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288738037970.html?pos=ok-kmt
Jos on vähänkin harvinaisempi sairaus (siis ei perusflunssa, vatsatauti jne), niin lääkäri googlettaa. Ja googlettaa myös hoidon ja lääkityksen. Itselläni on KAKSI vakavaa sairautta todettu niin, että toisesta luin lehdestä, ja toisen googlasin. Kerroin niistä lääkärille, sain lähetteet jatkotutkimuksiin, ja diagnoosin. Epämääräisen vaivan lääkäri taas googletti ja antoi sen perusteella lääkityksen (joka meni metsään, samoin dg).
Lisäksi tk:een ei edes pääse, jos ei ole mielessä jo valmis diagnoosi. Epämääräisillä oireilla ei ole lääkäriin asiaa, aikaa ei saa. Ja vaikka saisikin, niin jos menet sinne vain valittaen särkyä tms, lekuri määrää buranaa ja käskee palaamaan parin kuukauden päästä, jos yhä vaivaa.
Vastaanottoaika on myös niin lyhyt, että potilaalla on hyvä olla jokin käsitys vaivastaan, ennen kuin kertoo asiansa lääkärille.
Minun hermojani koettelee joidenkin lääkärien ylimielisyys, ja se, etteivät he aidosti kuuntele potilasta. Onhan se tietysti harmi, että Googlen aikakaudella lääkäri ja potilas ovat enemmän tasavertaisia, ja lääkäri on vain asiantuntija, ei erehtymätön jumalolento valkoisessa takissa. Onneksi osa lääkäreistä tämän myös tiedostaa. On ihan hyvä joskus sanoa: en tiedä. Silloin olisi hyvä, että potilaallakin on jokin käsitys omasta sairaudestaan.
Kommentit (68)
Minua ei lääkärinä haittaa diagnoosien googlettelu, mutta kannattaa jättää oman epäilyn ilmaiseminen vasta siihen ajankohtaan, kun lääkäri ehdottaa itse jotain diagnoosia. Tällöin lääkäri ei ohjaudu harhapoluille ajattelussa vaan etenee loogista diagnostista reittiä. Kyllä lääkäri yleensä myös haluaa kuulla, mitä potilas itse epäilee, varsinkin, jos potilas on huolestunut. Lääketieteessä täytyy ensisijaisesti muistaa, että yleiset oireet ovat yleisiä. Hirveän herkästi ajaudutaan harhapolulle ja alkuperäinen oire jää kunnolla kartoittamatta, jos ensimmäisenä epäillään jotain harvinaista sairautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 15:38"]Jos on epämääräisiä oireita, jotka vain jatkuvat ilman selitystä vuodesta toiseen, on normaalia googlata niitä. Kaikille ei selitystä löydy, mutta joskus löytyykin. Auttaa, jos "google-diagnoosiaan" voi lääkärille jotenkin perustella. Ehkä voi päästä jopa jatkotutkimukseen.
Esimerkkinä tästä on keliakia, jota sairastin tietämättäni monia vuosia. Kiitos Googlen, selvisi mikä minua vaivasi.
[/quote]
Minä kuukkeloin pitkään jatkuneita oireitani ja eräs vaihtoehto oli Cushingin tauti. Onneksi lääkärini kirjoitti lähetteet ja tauti todettiin ja sain hoitoa. Ilman oma-aloitteisuuttani popsisin vieläkin masennuslääkkeitä ja ihmettelisin, miten voi olla niin helvetin huono olo.
Minulla on ihana yksityislääkäri. Olen siirtynyt käyttämään häntä pelkästään juuri siksi, että yhteistyö pelaa. Hänelle voin sanoa ihan suoraan, että epäilen minulla olevan jonkun sairauden, koska googletin oireet. Lääkäri ei loukkaannu, ei vedä hernettä nenään, vaan kyselee lisää. Aikaa on säästynyt monesti ihan pikkujutuissa. Esim. sellainen kuin virtsarakontulehdus. Minulla ei sitä ollut ikinä ollut, mutta oireet löytyi helposti netistä. Joten soitin lääkärille ja pyysin lähetteen pissakokeeseen. Plussaahan siellä oli ja sain näppärästi lääkkeet. Lisäksi muutkin hoito-ohjeet ja vinkit löytyi hyvin.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 16:41"]
Minua ei lääkärinä haittaa diagnoosien googlettelu, mutta kannattaa jättää oman epäilyn ilmaiseminen vasta siihen ajankohtaan, kun lääkäri ehdottaa itse jotain diagnoosia. Tällöin lääkäri ei ohjaudu harhapoluille ajattelussa vaan etenee loogista diagnostista reittiä. Kyllä lääkäri yleensä myös haluaa kuulla, mitä potilas itse epäilee, varsinkin, jos potilas on huolestunut. Lääketieteessä täytyy ensisijaisesti muistaa, että yleiset oireet ovat yleisiä. Hirveän herkästi ajaudutaan harhapolulle ja alkuperäinen oire jää kunnolla kartoittamatta, jos ensimmäisenä epäillään jotain harvinaista sairautta.
[/quote] Muistan nuorena erään lääkärin, joka tiuskaisi minulle, että oletettu poskiontelontulehdus, kun ensin kysyi, mikä minulla on. No vastasin tietenkin, että poskiontelontulehdus. Sepä oli väärin vastattu. Tästä opin, että kiertelen ja kaartelen. On niin kumma olo ja poskia särkee ja huimaa ja kuumettakin on ja nenässä haisee niin oudolle. Sitten voi lääkäri kiekaista voitonriemuisesti, SINULLA ON VARMAAN POSKIONTELONTULEHDUS. Minä sitten leikin hölmön näköistä ja ihmettelen, että mikä se on (vaikka olin jonossa poskionteloleikkaukseen eli siihen, missä laajennetaan tähystyksellä ulostuloaukkoa ja poistettiin toisesta ontelosta kysta). Näin homma toimi hyvin ja lääkärillä oli hyvä mieli :)
Hienoa, että niin moni lääkäri on vastannut ketjuun. Minulla ei siis ole mitään sitä teidän "googlettamista" tai muuta selailua vastaan. Kuten aloituksessani sanoin, on hyvä, että lääkäri voi myöntää ettei tiedä / ole varma. Sanon itsekin usein niin työssäni.
Kai se tärkein esilletullut pointti tässäkin ketjussa on kommunikaation tärkeys. Sen onnistumisesta on moni asia kiinni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 17:26"]
Hienoa, että niin moni lääkäri on vastannut ketjuun. Minulla ei siis ole mitään sitä teidän "googlettamista" tai muuta selailua vastaan. Kuten aloituksessani sanoin, on hyvä, että lääkäri voi myöntää ettei tiedä / ole varma. Sanon itsekin usein niin työssäni.
Kai se tärkein esilletullut pointti tässäkin ketjussa on kommunikaation tärkeys. Sen onnistumisesta on moni asia kiinni.
ap
[/quote]
Hyvin sanottu! Oli myös kiinnostavaa lukea mitä te lääkärit oikein selaatte sillä koneella (muutakin kuin Vauva-palstaa)
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 16:41"]
Minua ei lääkärinä haittaa diagnoosien googlettelu, mutta kannattaa jättää oman epäilyn ilmaiseminen vasta siihen ajankohtaan, kun lääkäri ehdottaa itse jotain diagnoosia. Tällöin lääkäri ei ohjaudu harhapoluille ajattelussa vaan etenee loogista diagnostista reittiä. Kyllä lääkäri yleensä myös haluaa kuulla, mitä potilas itse epäilee, varsinkin, jos potilas on huolestunut. Lääketieteessä täytyy ensisijaisesti muistaa, että yleiset oireet ovat yleisiä. Hirveän herkästi ajaudutaan harhapolulle ja alkuperäinen oire jää kunnolla kartoittamatta, jos ensimmäisenä epäillään jotain harvinaista sairautta.
[/quote]
Tuo on hyvä neuvo. En kyllä tiennyt että lääkäriä on noin helppo johtaa harhapoluille! Ensi kerralla tulen esim. eboladiagnoosin kanssa vastaanotolle ja seuraan mitä tapahtuu.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 15:20"]Lääkäri haluaa tehdä diagnoosin itse. Niin yksinkertaista se on.
[/quote]
Näinhän se on. Potilaan pitää olla nöyrä ja itsekin olen oppinut tuomaan mahdolliset ehdotukset semmoisina epämääräisinä heittoina esiin. En ole lääkäri, mutta minulla on kotkeakoulututkinto lääketieteellisestä & mittaus tekniikasta, ja joistain asioista tiedän jopa enemmän kuin lääkärit. Esim. päätösten tekeminen tulosten perusteella vs. mittaustarkkuus. Muiden asiantuntijoiden kanssa ei yleensä tarvitse vastaavaa roolileikkiä tehdä, vaan yleensä tietämystä arvostetaan, eikä karsasteta.