Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta ohjattua harrastusta on sopiva määrä alakouluikäiselle lapselle?
Vaimon kanssa tuli melkein riitaa siitä, mitä ja kuinka paljon lapsemme pitäisi käydä ohjatuissa harrastuksissa. Hän on sellaisesta maasta, jossa lasten toiminta on ohjattua ja säänneltyä pikkulapsesta saakka, koska heidän yhteiskuntansa on hyvin kilpailuhenkinen ja perheet jopa muuttavat sen mukaan että lapsi pääsisi haluttuun kouluun jo ensimmäisellä luokalla.
Lapsemme aloitti nyt 1. luokan ja hän jatkaa mieluista fyysistä harrastusta (ennen 1h/viikko) ja nyt tämä määrä on 2x 1,5h /viikko, eli määrä kolminkertaistuu viime talveen verrattuna. Hän haluaisi lapsemme vielä 1-2 muuhun ohjattuun toimintaan, mutta olen sitä vastaan, sillä en halua että lapsen elämä on pelkkää suorittamista ja oma leikki, kaverit ja muu elämä jäisivät näiden suoritusten ja koulun jalkoihin kokonaan. Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa.
Ymmärrän syyn vaimoni mielipiteille, hän tulee sellaisesta kulttuurista joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen. Meillä Suomessa (tai ainakin minulla) taas tärkeintä on lapsen onnellisuus ja hyvinvointi kokonaisuutena, ei mitattava suorittaminen 10 eri asiassa, jolla sitten loppuelämän suunta ratkaistaan. Hän taas ei ymmärrä minua ja syyttää etten halua lapsemme parasta ja että meillä elämä on vain sellaista epämääräistä oleilua. Itse en mittaa elämän laatua ulkoisilla meriiteillä niinkään, vaan sisäisellä hyvinvoinnilla ja siitä että itsellä on hyvä ja turvallinen olla. Sama tähtäin minulla on lapsen kanssa. Vaadin lapselta kyllä asioita, kuten lelujen siivoamista, läksyjen teko ennen kavereille menoa, hammaspesut, suihkut ja lautaset tiskikoneeseen ruokailun jälkeen, jne. Mutta hänen mukaansa olen liian löysä. Ennen koronaa kävimme yhdessä paljon mm. uimahalleissa ja leikkikenteillä. Nyt vähemmän, koska korona ja lapsi on alkanut isenäistymään ja viettää kavereiden kanssa paljon vapaa-aikaa.
Niinpä kysyn teiltä, AV palstalaiset, montako ohjattua harrastusta teilän alakouluikäisillä lapsilla on? Onko lapsen aika joka päivä kuinka ohjattua? Vaadinko lapselta liian vähän ja onko 2 ohjattu harrastusta (yht. 4h/arkiviikko, kolmena eri päivänä ma-pe akselilla) liikaa?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei iltapäiväkerhon sijaan voi olla kotona jankkaaja. Onneksi suurin osa vanhemmista valitsee tehdä töitä. Y
On paljon töitä, jossa on mahdotonta vaatia päästä kotiin ennen puolta päivää hakemaan lasta koulusta. Ja paljon työtä, joka jäisi tekemättä sen takia, että yksi aikuinen viihdyttää yhtä lasta. Lasta, joka tod.näk. mieluiten joka tapauksessa iltapäivisin leikkii kavereiden kanssa.
No se lapselle sopimaton ammatti ja työpaikkakin on ihan oma valinta. Olisi valinnut viisaammin!
Persaukisuus on oma valinta. Olisi valinnut fiksummin.
Ja juurihan se todettiin, että lapsen kanssa pitää olla. Miksei ap ole? Vaan tuuppaa lapsensa säilöön. Hyi.
Onneksi edelleen jotkut ihmiset valitsevat olla opettajia, poliiseja, palomiehiä, sairaanhoitajia ja varhaiskasvattajia noin muutamia mainitakseni. Yhteiskunta tuskin toimisi, jos jokaisen lapsia suunnittelevan pitäisi valita ammatti, jossa voi helposti olla vain aamupäivisin töissä muutaman vuoden ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole kotoisin kiinasta tai muusta kilpailuhenkisestä kulttuurista, vaan ihan täältä suomesta.
Mun mielestä lapsella on hyvä olla liikuntaharrastus. Sen lisäksi uimakoulu on ihan välttämätön. Itse myös haluan et lapseni saavat mahdollisuuden oppia soittamaan jotain soitinta.
Mun mielestä näillä tulee ihan peruseväät elämään. Ei oo kyse mistään kilpailusta, huippuvalmentamisesta tms. vaan ihan normaalia elämää suomen olosuhteissa.
Jos lapsi ei olisi liikunnallinen, harkitsisin esim. partiota liikunnan tilalle, tai vastaavasti kuvataidekoulua musiikin tilalle jne.
Ja vaikka siis kirjoitin että "itse haluan" niin siinä on kyse mun motivaatio viedä lasta harrastukseen. Meillä lapset tykkää harrastuksistaan. Jos ei tykkää, niin en pakottaisi, mutta sitten rajoittaisin ruutuaikaa, että tulisi tehtyä muutakin kuin pelaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Jos nyt lähdetään tuolle linjalle, niin lapsi on (tai pitäisi olla) unten mailla tuosta ajasta 56 tuntia.
Harrastuksiin menemiseen menee myös oma aikansa, ellei teillä sitten ole luistinrata ja muut harrastuspaikat ihan vieressä.
Mutta edelleenkin, jos lapsi niissä harrastuksissa tosiaan oikeasti viihtyy, niin mikäs siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Harrastaa voi muulloinkin kuin arki-iltoina. Iltapäivisin tai viikonloppuisin.
Jos lapsi on koulussa 4 tuntia ja nukkuu 10 tuntia, siinä on edelleen 10 tuntia joka päivä. Viikonloppuisin 14 tuntia nukkumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Mitä pitäisi tehdä? Keskivertoperheessä siihen aikaan syödään ja tuijotetaan ruutua, jos ei olla jossain harrastuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kotoisin kiinasta tai muusta kilpailuhenkisestä kulttuurista, vaan ihan täältä suomesta.
Mun mielestä lapsella on hyvä olla liikuntaharrastus. Sen lisäksi uimakoulu on ihan välttämätön. Itse myös haluan et lapseni saavat mahdollisuuden oppia soittamaan jotain soitinta.
Mun mielestä näillä tulee ihan peruseväät elämään. Ei oo kyse mistään kilpailusta, huippuvalmentamisesta tms. vaan ihan normaalia elämää suomen olosuhteissa.
Jos lapsi ei olisi liikunnallinen, harkitsisin esim. partiota liikunnan tilalle, tai vastaavasti kuvataidekoulua musiikin tilalle jne.
Ja vaikka siis kirjoitin että "itse haluan" niin siinä on kyse mun motivaatio viedä lasta harrastukseen. Meillä lapset tykkää harrastuksistaan. Jos ei tykkää, niin en pakottaisi, mutta sitten rajoittaisin ruutuaikaa, että tulisi tehtyä muutakin kuin pelaamista.
Miksi ihmeessä uimakoulu olisi välttämätön? Eikös vanhemmat pysty opettamaan lapsen uimaan ihan hyvin. Peruskoulussa oli ainakin omina kouluaikoinani myös uinninopetusta liikuntatunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Jos nyt lähdetään tuolle linjalle, niin lapsi on (tai pitäisi olla) unten mailla tuosta ajasta 56 tuntia.
Harrastuksiin menemiseen menee myös oma aikansa, ellei teillä sitten ole luistinrata ja muut harrastuspaikat ihan vieressä.
Mutta edelleenkin, jos lapsi niissä harrastuksissa tosiaan oikeasti viihtyy, niin mikäs siinä.
Harrastuspaikan voi ihan valita. Useimmissa paikoissa se luistelukenttä on koulun vieressä. Eli siellä voi luistella koulun jälkeen. Niin minäkin tein jo 70-luvulla.
Monissa kouluissa on myös harrastuksia tarjolla suoraan koulun jälkeen. Omanikin ovat olleet shakkikerhossa, kokkikerhossa, kielikerhossa, teatterikerhossa, telinejumpassa, tanssissa siellä omalla koulullaan.
Kuviskerhossa he oli koulun ja työpaikkani välissä eli tulivat työpaikalle koulun jälkeen, tekivät läksyt, lepäilivät, menivät harrastukseen, tulivat takaisin työhuoneelleni, mistä sitten lähdimme kotiin.
ainoa kaukana oleva harrastus meillä on ollut k-pop, jota ei ole tarjolla kuin parissa paikassa koko maassa, sinne kesti ajaa puoli tuntia, jona aikana juteltiin ja oltiin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Luistelu ja maalaaminen on molemmat sellaisia taitoja, jotka kehittyy kyllä ihan omaehtoisellakin harrastamisella.
Eipä kehity kummoisiksi ne taidot. Sen sijaan jos käy kerran viikossa kuviksessa jossa on pätevä ope, kehittyy ammattilaiseksi. Koska kai sinäkin tajuat, vaikka tollo oletkin, että siinä viikossa on 168 tuntia, joista se ohjattu kuviskerho on vain max 1,5 tuntia. Ei ole mitään joko tai -tilannetta kuin sinun päässäsi. todellisuudessa on win-win-tilanne. Plus että sieltä saa myös kavereita, joilla on samat intressit. Yksinään kotona typerän vanhemman kanssa on edelleen yksin.
Kuka lapsi nyt menee vapaa-ajallaan luistelemaan yksin? Kyllä ne menee kaverien kanssa ja puuhastelee piirroksiakin ym usein yhdessä. Ja aivan, sinä olet siis ap:n vaimon tavalla sitä mieltä, että harrastuksia on koska tähdätään ammattilaisuuteen ja vähintään johonkin mitattavaan arvonnousuun... siinä on niin erilainen lähtökohta ja juuri se harmillisin monelle lapselle, kun asettaa paineita ja odotuksia jollekin, minkä pitäisi olla vain kivaa tekemistä.
Kaikki kuvataiteesta ainakin jonkin verran taloudellisesti hyötyvät kaverini (on muutamia, koska luovan alan koulutus) ovat itseoppineita lapsuudestaan. Myöhemmin sitten hakeuduttu joko kuvataidekoulutukseen, tai ei. Yhden miehen tapauksessa ihan suoraan vaan alkoi myydä lyijärimuotokuvia sivutoimena, ihan itsekseen oli harjoitellut. Taide varsinkin alana sellainen, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä taidetta.
En ole ikinä nähnyt lapsia jotka piirtäiis yhdessä. Mielikuvituksesi tuotetta.
Ja kaikkihan ei käy lähikoulua, kaverit ei asu lähellä tai ne kaverit on harrastuksissa.
En tajua mitä vikaa on siinä, että menee kaverien kanssa luistelukouluun, saa luistella kaverien kanssa kunnollisella jäällä pätevän aikuisen valvonnassa ja oppii lisäksi luistelemaan.
Suurin osa nykytaiteilijoista on pitkän alan koulutuksen saaneita.
Onko lapsen kaverit siis myös noissa samoissa harrastuksissa, vai oletatko, että ne muut samoihin harrastuksiin pakotetut kakarat ovat automaattisesti "kavereita"?
Luistelua, jeesus sentään.
Kas kun ei murtomaahiihtoa.
Onhan se murtsikka ollut ihan trendilaji jo pitkään täällä pääkaupunkiseudulla. En ole tosin kuullut sen harrastamisesta ohjatusti. Luistelukoulu ja jalkapallo ovat varmasti suosituimmat harrastukset ensimmäisinä harrastuksina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kotoisin kiinasta tai muusta kilpailuhenkisestä kulttuurista, vaan ihan täältä suomesta.
Mun mielestä lapsella on hyvä olla liikuntaharrastus. Sen lisäksi uimakoulu on ihan välttämätön. Itse myös haluan et lapseni saavat mahdollisuuden oppia soittamaan jotain soitinta.
Mun mielestä näillä tulee ihan peruseväät elämään. Ei oo kyse mistään kilpailusta, huippuvalmentamisesta tms. vaan ihan normaalia elämää suomen olosuhteissa.
Jos lapsi ei olisi liikunnallinen, harkitsisin esim. partiota liikunnan tilalle, tai vastaavasti kuvataidekoulua musiikin tilalle jne.
Ja vaikka siis kirjoitin että "itse haluan" niin siinä on kyse mun motivaatio viedä lasta harrastukseen. Meillä lapset tykkää harrastuksistaan. Jos ei tykkää, niin en pakottaisi, mutta sitten rajoittaisin ruutuaikaa, että tulisi tehtyä muutakin kuin pelaamista.
Miksi ihmeessä uimakoulu olisi välttämätön? Eikös vanhemmat pysty opettamaan lapsen uimaan ihan hyvin. Peruskoulussa oli ainakin omina kouluaikoinani myös uinninopetusta liikuntatunneilla.
Uiminen on jäänyt monelta koululta ja eskarilta väliin koronan takia. Ja uiminen on kyllä ollut jo kymmeniä vuosia asia, jota on opetettu nimenomaan uimakouluissa.
Max 1 sellainen mitä ei voi kotona harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin te lastanne valmennatte? Teettekö epätoivoisesti hänestä menestyjää, jolla voitte muille kehuskella? Kyllä se raja on yksilöllinen. Mitä lapsi haluaa harrastaa, mistä nauttii ja miten paljon jaksaa?
Olen enemmän kuin iloinen omien vanhempieni asenteesta harrastuksiini aikoinaan. Sain kokeilla kaikkea mikä kiinnosti ja oli lupa lopettaa harrastus milloin vain. Kokeilin paljon ja löysin omat juttuni.
Harrastuksen pitää tuoda iloa eikä stressiä ja painetta.
Tulipa viimeisestä lauseesta voimakkaat flashbackit pianotunteihin.
Monta vuotta hampaat irvessä ravaamista kiukkuisen pianonopettajan sätittävänä.
Jäi siitä sentään käteen hyvin alkeellinen soittotaito ja inho musiikinopetusta kohtaan.
Minä 8 v: Haluan lopettaa pianonsoiton
Äiti: Sinua kyllä kaduttaa myöhemmin
Minä 55 v: Ei ole kaduttanut. Se Hellaksen piano oli ongelma, kun vanhempien omakotitaloa tyhjennettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kotoisin kiinasta tai muusta kilpailuhenkisestä kulttuurista, vaan ihan täältä suomesta.
Mun mielestä lapsella on hyvä olla liikuntaharrastus. Sen lisäksi uimakoulu on ihan välttämätön. Itse myös haluan et lapseni saavat mahdollisuuden oppia soittamaan jotain soitinta.
Mun mielestä näillä tulee ihan peruseväät elämään. Ei oo kyse mistään kilpailusta, huippuvalmentamisesta tms. vaan ihan normaalia elämää suomen olosuhteissa.
Jos lapsi ei olisi liikunnallinen, harkitsisin esim. partiota liikunnan tilalle, tai vastaavasti kuvataidekoulua musiikin tilalle jne.
Ja vaikka siis kirjoitin että "itse haluan" niin siinä on kyse mun motivaatio viedä lasta harrastukseen. Meillä lapset tykkää harrastuksistaan. Jos ei tykkää, niin en pakottaisi, mutta sitten rajoittaisin ruutuaikaa, että tulisi tehtyä muutakin kuin pelaamista.
Miksi ihmeessä uimakoulu olisi välttämätön? Eikös vanhemmat pysty opettamaan lapsen uimaan ihan hyvin. Peruskoulussa oli ainakin omina kouluaikoinani myös uinninopetusta liikuntatunneilla.
Peruskoulun vähäiset uimatunnit eivät todellakaan riitä edes alkeelliseen uimataitoon. Uimakoulussa ja jatkokursseilla meidän lapset sai paremman uimataidon kuin meillä vanhemmilla on. Käydään tietysti yhdessäkin uimassa.
Yhtä hyvin voisi kysyä, eikö vanhemmat voi opettaa lastaan pelaamaan jalkapalloa tai soittamaan soitinta. Mihin siinä harrastusta tarvitsee? Koulussakin oppii palaamaan liikuntatunneilla ja musiikin tunneilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kotoisin kiinasta tai muusta kilpailuhenkisestä kulttuurista, vaan ihan täältä suomesta.
Mun mielestä lapsella on hyvä olla liikuntaharrastus. Sen lisäksi uimakoulu on ihan välttämätön. Itse myös haluan et lapseni saavat mahdollisuuden oppia soittamaan jotain soitinta.
Mun mielestä näillä tulee ihan peruseväät elämään. Ei oo kyse mistään kilpailusta, huippuvalmentamisesta tms. vaan ihan normaalia elämää suomen olosuhteissa.
Jos lapsi ei olisi liikunnallinen, harkitsisin esim. partiota liikunnan tilalle, tai vastaavasti kuvataidekoulua musiikin tilalle jne.
Ja vaikka siis kirjoitin että "itse haluan" niin siinä on kyse mun motivaatio viedä lasta harrastukseen. Meillä lapset tykkää harrastuksistaan. Jos ei tykkää, niin en pakottaisi, mutta sitten rajoittaisin ruutuaikaa, että tulisi tehtyä muutakin kuin pelaamista.
Miksi ihmeessä uimakoulu olisi välttämätön? Eikös vanhemmat pysty opettamaan lapsen uimaan ihan hyvin. Peruskoulussa oli ainakin omina kouluaikoinani myös uinninopetusta liikuntatunneilla.
Niin. Ehkäpä se vastaus tulikin jo siinä omassa kysymyksessäsi. On ihan perheestä kiinni, kuinka hyvät eväät haluaa antaa ihan normaaliin elämään. Esim. ihan oikeasti hyvä uimataito on minun mielestäni välttämätön. Enkä siis puhu mistään kilpauinnista vaan ihan normaalista pärjäämisestä elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kotoisin kiinasta tai muusta kilpailuhenkisestä kulttuurista, vaan ihan täältä suomesta.
Mun mielestä lapsella on hyvä olla liikuntaharrastus. Sen lisäksi uimakoulu on ihan välttämätön. Itse myös haluan et lapseni saavat mahdollisuuden oppia soittamaan jotain soitinta.
Mun mielestä näillä tulee ihan peruseväät elämään. Ei oo kyse mistään kilpailusta, huippuvalmentamisesta tms. vaan ihan normaalia elämää suomen olosuhteissa.
Jos lapsi ei olisi liikunnallinen, harkitsisin esim. partiota liikunnan tilalle, tai vastaavasti kuvataidekoulua musiikin tilalle jne.
Ja vaikka siis kirjoitin että "itse haluan" niin siinä on kyse mun motivaatio viedä lasta harrastukseen. Meillä lapset tykkää harrastuksistaan. Jos ei tykkää, niin en pakottaisi, mutta sitten rajoittaisin ruutuaikaa, että tulisi tehtyä muutakin kuin pelaamista.
Miksi ihmeessä uimakoulu olisi välttämätön? Eikös vanhemmat pysty opettamaan lapsen uimaan ihan hyvin. Peruskoulussa oli ainakin omina kouluaikoinani myös uinninopetusta liikuntatunneilla.
Niin. Ehkäpä se vastaus tulikin jo siinä omassa kysymyksessäsi. On ihan perheestä kiinni, kuinka hyvät eväät haluaa antaa ihan normaaliin elämään. Esim. ihan oikeasti hyvä uimataito on minun mielestäni välttämätön. Enkä siis puhu mistään kilpauinnista vaan ihan normaalista pärjäämisestä elämässä.
Uimataitoa on Suomessa lapsille kyllä opetettu jo 80 vuotta nimenomaan uimakouluissa. Se on syy siihen, että suomalaiset osaa uida niin hyvin.
Mutta toki tämäkin on nykyvanhemmilta kielletty, koska heidän pitää hoitaa kaikki vaikeammin työläämmin ja typerämmin kuin kaikkien muiden ennen heitä. Ja ennen kaikkea itse ja yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Meillä oli ekan luokan ajan harrastaminen kokonaan tauolla. Koulu ja ip kuormitti riittävästi omaa lasta. Tokalla palattiin harrastamaan kerran viikossa. Pari vuotta näin, ja neljännellä luokalla hän löysi itse oman lajinsa jota halusi harrastaa. Alkuun oli 3 kertaa viikossa, nykyään teinillä 5 kertaa.
Kun lapset ei liiku enää normaalisti, niin siksi tarvitaan yksi liikunnallinen harrastus. Ei tarvitse olla tavoitteellista, mutta parempi että on ohjattua. Pysyy paikat kunnossa, ei tule niin montaa haveria.
Lisäksi joku toinen harrastus, jossa myös pitää poistua kotoa. Tiedän hyvin että esim. tietokonepelaaminen on hyvin usein sosiaalista, mutta sitä on silti hyvä täydentää "live" harrastuksella.
Tärkeää että olisi ainakin kaksi jonkin verran erillistä kaveriporukkaa, jos joskus tulee riitaa yhdessä.
Eli 2-3 on hyvä.
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.