Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta ohjattua harrastusta on sopiva määrä alakouluikäiselle lapselle?
Vaimon kanssa tuli melkein riitaa siitä, mitä ja kuinka paljon lapsemme pitäisi käydä ohjatuissa harrastuksissa. Hän on sellaisesta maasta, jossa lasten toiminta on ohjattua ja säänneltyä pikkulapsesta saakka, koska heidän yhteiskuntansa on hyvin kilpailuhenkinen ja perheet jopa muuttavat sen mukaan että lapsi pääsisi haluttuun kouluun jo ensimmäisellä luokalla.
Lapsemme aloitti nyt 1. luokan ja hän jatkaa mieluista fyysistä harrastusta (ennen 1h/viikko) ja nyt tämä määrä on 2x 1,5h /viikko, eli määrä kolminkertaistuu viime talveen verrattuna. Hän haluaisi lapsemme vielä 1-2 muuhun ohjattuun toimintaan, mutta olen sitä vastaan, sillä en halua että lapsen elämä on pelkkää suorittamista ja oma leikki, kaverit ja muu elämä jäisivät näiden suoritusten ja koulun jalkoihin kokonaan. Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa.
Ymmärrän syyn vaimoni mielipiteille, hän tulee sellaisesta kulttuurista joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen. Meillä Suomessa (tai ainakin minulla) taas tärkeintä on lapsen onnellisuus ja hyvinvointi kokonaisuutena, ei mitattava suorittaminen 10 eri asiassa, jolla sitten loppuelämän suunta ratkaistaan. Hän taas ei ymmärrä minua ja syyttää etten halua lapsemme parasta ja että meillä elämä on vain sellaista epämääräistä oleilua. Itse en mittaa elämän laatua ulkoisilla meriiteillä niinkään, vaan sisäisellä hyvinvoinnilla ja siitä että itsellä on hyvä ja turvallinen olla. Sama tähtäin minulla on lapsen kanssa. Vaadin lapselta kyllä asioita, kuten lelujen siivoamista, läksyjen teko ennen kavereille menoa, hammaspesut, suihkut ja lautaset tiskikoneeseen ruokailun jälkeen, jne. Mutta hänen mukaansa olen liian löysä. Ennen koronaa kävimme yhdessä paljon mm. uimahalleissa ja leikkikenteillä. Nyt vähemmän, koska korona ja lapsi on alkanut isenäistymään ja viettää kavereiden kanssa paljon vapaa-aikaa.
Niinpä kysyn teiltä, AV palstalaiset, montako ohjattua harrastusta teilän alakouluikäisillä lapsilla on? Onko lapsen aika joka päivä kuinka ohjattua? Vaadinko lapselta liian vähän ja onko 2 ohjattu harrastusta (yht. 4h/arkiviikko, kolmena eri päivänä ma-pe akselilla) liikaa?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stray kids uh kirjoitti:
En ole vanhempi, enkä tule koskaan olemaan, koska en halua lapsia.
Mielestäni 1-2 (1-2.5h/ viikko) ohjattua harrastusta on riittävä lapselle. Itselläni on aina ollut vähintään yksi ohjattu harrastus ja joskus oli kolmekin yhtä aikaa. Kokemuksen perusteella voin sanoa että kolme on jo liikaa.
Mielestäni yksi sellainen "oikea" harrastus (kuten: jääkiekko, jalkapallo, voimistelu jne...) on hyvä ja sitten jos haluaa esimerkiksi jokin kerho, jossa pidetään hauskaa ja ei tule fyysistä rasitusta enempää.
Lasten kasvaessa on erittäin hyvä miettiä heidän jaksamistaan koulun suhteen ja luultavasti teini iässä ei mitkään kerhot kiinnostele mutta esim. se oikea ohjattu liikunta harrastus on heille tärkeä.
Niin kuin sanoin alussa, että en halua lapsia, mutta tämä on oma näkemykseni ohjatuiden harrastusten määrästä.Voi kun pystyisikin harrastamaan niin, että 1-2 harrastukseen menisi 1-2,5 h viikossa.
Lapseni on saanut valita hänelle mieleiset kaksi harrastusta (soitin ja joukkueurheilu). No niin. Soittotunti, teoria ja orkesteri on jo yhteensä 2 h 45 min viikossa. Treenit ovat 2 x 75 min. Siinä menee jo viisi tuntia rikki, ja lisäksi joka toinen viikko pelejä ja satunnaisemmin esiintymisiä. Lapsi on 8 v.
Lapsella on myös kaksi sisarusta. Jotkut ihannoivat elämäntapaa, jossa pikkusisarukset viedään jo vauvakaukalossa kentän laidalle, mutta minä kyllä paljon mieluummin olisin kotona ja auttaisin toista lastani, joka taas tykkää piirtää ja kirjoittaa.
Onko lapset isättömiä?
Eikä siellä joukkueessa ole ketään muita? Niin että kimppakyydit onnistuisi?
Mukavaa, että olet noin ratkaisukeskeinen.
Kyllä, lapsilla on isä. Mutta siitä huolimatta pitää pikkusisarusta välillä riepottaa isompien harrastuksissa siihen aikaan illasta, kun hänen kuuluisi levätä ja rauhoittua.
Mitä taas kimppakyyteihin tulee, harrastukset ovat sen verran lähellä ettei sinne ole mitään järkeä suhata autolla, mutta kuitenkin niin kaukana ettei 8-vuotias voi turvallisesti pyöräillä.
Kaiken kaikkiaan en ymmärrä, miksi noin pienten harrastukset vievät noin paljon aikaa.
Miksi? Eikö niitä lapsia voi jakaa?
Ja jos harrastus on lähellä, miksei vaan mene kotiin välissä?
Ja miten se läheinen sijainti muka estää kimppakyydin???
Tässä esimerkkipäivä, jollainen toistuu meillä noin kerran viikossa. Meillä aikuisilla päättyvät työt klo 17. Toinen aikuisista hakee kuopuksen päiväkodista, toinen lähtee viemään 8-vuotiasta harrastukseen. Nuorimmainen pitäisi saada sänkyyn klo 19.30. Ja ai niin, se päivällinenkin pitäisi syödä. Myös sillä lapsella, jota tässä ei ole mainittu, on ohjattu harrastus. Hänen harrastuspäivinään 3v on pakko ottaa mukaan, mikä ei tosiaankaan ole reilua pitkän päiväkotipäivän jälkeen.
Ajattelitko, että meillä on perheessä kolmas vanhempi, joka ei osallistu arkeen? Mihin väliin ajattelit, että huolehtisimme vielä toistenkin lapsista? Se kimppakyyti kun sattuu olemaan vastavuoroista.
Teillä on molemmilla oikeus lyhennettyyn työpäivään.
Ja kimppakyyti auttaa just siinä että saadaan se kolmas vanhempi.
Eikä teillä muutenkaan ole hätää jos kerran harrastukset on läjellä.
Ne lapset voi myös harrastaa samaa eli se kolmevuotias ja se toinen päiväkoti-ikäinen voi harrastaa yhdessä.
Ja se kimppakyyti tarkoittaa just sitä että siinä kimpassa liikkuu useampi lapsi. Ei se tarkoita että vierasta lasta kyydittäisiin erikseen😂💪😂
Lyhennetty työaika on jo käytössä, mutta ei sitäkään voi mielensä mukaan lyhennellä. Niinä päivinä kun töitä on viiteen, niitä on viiteen.
Todellakaan ei ole jalan/pyörällä toimivia kimppoja täällä päin, eikä kyllä lapsiakaan jotka kulkisivat juuri samoja reittejä.
Kolmevuotias on perheen ainoa päiväkoti-ikäinen. Hän ei todellakaan voi mennä 8-vuotiaiden jalkapallojoukkueeseen, hän ei harrasta mitään eikä hänen edes tarvitse harrastaa mitään. Älä nyt helkutti ala meille enää lisää harrastuksia järjestää, vaikka oletkin kova järjestelemään!
Kannattaisiko sun relata vähän ja miettiä mikä nyt oikeasti onkaan stressin syy? Juurihan sanoit että hyvä kun 3v ei mitään harrasta, eikä tosiaan tarttekaan harrastaa, niin eihän teidän sitä minnekään omaan juttuun tartte kuskata. Jos niiden kahden muun on pakko harrastaa jotain niin sit se 3v on vaan mukana jos ette keksi muuta tapaa. Eihän niillä muillakaan kahdella nyt sentään jokaiselle illalle harrastusta ole eli ei se 3v siitä pilalle mene jos parina iltana viikossa ei pääse sänkyyn tasan 19.30. Sanoisin että itse luot nyt ongelmia itsellenne ihan turhaan, relaa välillä.
Olisi hirveän paljon helpompi relata, jos saisi pitää 3v:n kotona kainalossa ja lukea tälle kirjaa. Toki selviydymme ja sinnittelemme ja kassissa on aina kirjoja. Ja lapset tietysti kasvavat ja itsenäistyvät koko ajan.
Jostakin syystä haluat puhua minusta ja minun stressistäni, etkä itse asiastani, eli siitä, että 8-vuotiaan kaksi harrastusta ei vie viikossa kahta tuntia kuten täällä on väitetty, vaan meillä 5-6 tuntia. Nämä ovat lapsen itse valitsemat harrastukset, eikä niitä oikein voi kevyemmin tässä kaupungissa toteuttaa. Puhuttaisiinko välillä systeemistä eikä minusta?
Miten ihmeessä sinä saat arjen normaalista asiasta noin käsittämättömän vaikeaa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stray kids uh kirjoitti:
En ole vanhempi, enkä tule koskaan olemaan, koska en halua lapsia.
Mielestäni 1-2 (1-2.5h/ viikko) ohjattua harrastusta on riittävä lapselle. Itselläni on aina ollut vähintään yksi ohjattu harrastus ja joskus oli kolmekin yhtä aikaa. Kokemuksen perusteella voin sanoa että kolme on jo liikaa.
Mielestäni yksi sellainen "oikea" harrastus (kuten: jääkiekko, jalkapallo, voimistelu jne...) on hyvä ja sitten jos haluaa esimerkiksi jokin kerho, jossa pidetään hauskaa ja ei tule fyysistä rasitusta enempää.
Lasten kasvaessa on erittäin hyvä miettiä heidän jaksamistaan koulun suhteen ja luultavasti teini iässä ei mitkään kerhot kiinnostele mutta esim. se oikea ohjattu liikunta harrastus on heille tärkeä.
Niin kuin sanoin alussa, että en halua lapsia, mutta tämä on oma näkemykseni ohjatuiden harrastusten määrästä.Voi kun pystyisikin harrastamaan niin, että 1-2 harrastukseen menisi 1-2,5 h viikossa.
Lapseni on saanut valita hänelle mieleiset kaksi harrastusta (soitin ja joukkueurheilu). No niin. Soittotunti, teoria ja orkesteri on jo yhteensä 2 h 45 min viikossa. Treenit ovat 2 x 75 min. Siinä menee jo viisi tuntia rikki, ja lisäksi joka toinen viikko pelejä ja satunnaisemmin esiintymisiä. Lapsi on 8 v.
Lapsella on myös kaksi sisarusta. Jotkut ihannoivat elämäntapaa, jossa pikkusisarukset viedään jo vauvakaukalossa kentän laidalle, mutta minä kyllä paljon mieluummin olisin kotona ja auttaisin toista lastani, joka taas tykkää piirtää ja kirjoittaa.
Onko lapset isättömiä?
Eikä siellä joukkueessa ole ketään muita? Niin että kimppakyydit onnistuisi?
Mukavaa, että olet noin ratkaisukeskeinen.
Kyllä, lapsilla on isä. Mutta siitä huolimatta pitää pikkusisarusta välillä riepottaa isompien harrastuksissa siihen aikaan illasta, kun hänen kuuluisi levätä ja rauhoittua.
Mitä taas kimppakyyteihin tulee, harrastukset ovat sen verran lähellä ettei sinne ole mitään järkeä suhata autolla, mutta kuitenkin niin kaukana ettei 8-vuotias voi turvallisesti pyöräillä.
Kaiken kaikkiaan en ymmärrä, miksi noin pienten harrastukset vievät noin paljon aikaa.
Miksi? Eikö niitä lapsia voi jakaa?
Ja jos harrastus on lähellä, miksei vaan mene kotiin välissä?
Ja miten se läheinen sijainti muka estää kimppakyydin???
Tässä esimerkkipäivä, jollainen toistuu meillä noin kerran viikossa. Meillä aikuisilla päättyvät työt klo 17. Toinen aikuisista hakee kuopuksen päiväkodista, toinen lähtee viemään 8-vuotiasta harrastukseen. Nuorimmainen pitäisi saada sänkyyn klo 19.30. Ja ai niin, se päivällinenkin pitäisi syödä. Myös sillä lapsella, jota tässä ei ole mainittu, on ohjattu harrastus. Hänen harrastuspäivinään 3v on pakko ottaa mukaan, mikä ei tosiaankaan ole reilua pitkän päiväkotipäivän jälkeen.
Ajattelitko, että meillä on perheessä kolmas vanhempi, joka ei osallistu arkeen? Mihin väliin ajattelit, että huolehtisimme vielä toistenkin lapsista? Se kimppakyyti kun sattuu olemaan vastavuoroista.
Teillä on molemmilla oikeus lyhennettyyn työpäivään.
Ja kimppakyyti auttaa just siinä että saadaan se kolmas vanhempi.
Eikä teillä muutenkaan ole hätää jos kerran harrastukset on läjellä.
Ne lapset voi myös harrastaa samaa eli se kolmevuotias ja se toinen päiväkoti-ikäinen voi harrastaa yhdessä.
Ja se kimppakyyti tarkoittaa just sitä että siinä kimpassa liikkuu useampi lapsi. Ei se tarkoita että vierasta lasta kyydittäisiin erikseen😂💪😂
Lyhennetty työaika on jo käytössä, mutta ei sitäkään voi mielensä mukaan lyhennellä. Niinä päivinä kun töitä on viiteen, niitä on viiteen.
Todellakaan ei ole jalan/pyörällä toimivia kimppoja täällä päin, eikä kyllä lapsiakaan jotka kulkisivat juuri samoja reittejä.
Kolmevuotias on perheen ainoa päiväkoti-ikäinen. Hän ei todellakaan voi mennä 8-vuotiaiden jalkapallojoukkueeseen, hän ei harrasta mitään eikä hänen edes tarvitse harrastaa mitään. Älä nyt helkutti ala meille enää lisää harrastuksia järjestää, vaikka oletkin kova järjestelemään!
Kannattaisiko sun relata vähän ja miettiä mikä nyt oikeasti onkaan stressin syy? Juurihan sanoit että hyvä kun 3v ei mitään harrasta, eikä tosiaan tarttekaan harrastaa, niin eihän teidän sitä minnekään omaan juttuun tartte kuskata. Jos niiden kahden muun on pakko harrastaa jotain niin sit se 3v on vaan mukana jos ette keksi muuta tapaa. Eihän niillä muillakaan kahdella nyt sentään jokaiselle illalle harrastusta ole eli ei se 3v siitä pilalle mene jos parina iltana viikossa ei pääse sänkyyn tasan 19.30. Sanoisin että itse luot nyt ongelmia itsellenne ihan turhaan, relaa välillä.
Olisi hirveän paljon helpompi relata, jos saisi pitää 3v:n kotona kainalossa ja lukea tälle kirjaa. Toki selviydymme ja sinnittelemme ja kassissa on aina kirjoja. Ja lapset tietysti kasvavat ja itsenäistyvät koko ajan.
Jostakin syystä haluat puhua minusta ja minun stressistäni, etkä itse asiastani, eli siitä, että 8-vuotiaan kaksi harrastusta ei vie viikossa kahta tuntia kuten täällä on väitetty, vaan meillä 5-6 tuntia. Nämä ovat lapsen itse valitsemat harrastukset, eikä niitä oikein voi kevyemmin tässä kaupungissa toteuttaa. Puhuttaisiinko välillä systeemistä eikä minusta?
Miten olisi au pair?
Lapsi nyt eskarissa, 2 x vkossa kamppailulajia, 1 x vkossa luistelua ja 1 x vkossa uimakoulu.
Lahjakas luistelija ja pyydettiin tavoitteliseen ryhmään jossa luistelua 3x vko plus balettitreenit 2xvkossa päälle. Jätettiin väliin koska mieluummin harrastaa montaa eriä kuin pelkästään yhtä lajia.
Sama kävi jalkapallon kanssa, sai valita harrastaako pelkkää jalkapalloa 4xvkovai valitseeko usemman sen sijaa.
Vaihdetaan sitten harrastuksia tarvittaessa. Talvella uimakoulun sijaan laskettelukoulua, kesällä kamppailulajit tauolle ja tilalle yleisurheilua.
Meille tämä sopii, jollain muulla sopii että harrastetaam samaa lajia koko ajan.
Osan harrastuksista lapsiitse valitsee ja osan vanhemmat( esim uimakoulu oli pakollinen, tosin tykkää uimisesta kympillä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi nyt eskarissa, 2 x vkossa kamppailulajia, 1 x vkossa luistelua ja 1 x vkossa uimakoulu.
Lahjakas luistelija ja pyydettiin tavoitteliseen ryhmään jossa luistelua 3x vko plus balettitreenit 2xvkossa päälle. Jätettiin väliin koska mieluummin harrastaa montaa eriä kuin pelkästään yhtä lajia.
Sama kävi jalkapallon kanssa, sai valita harrastaako pelkkää jalkapalloa 4xvkovai valitseeko usemman sen sijaa.
Vaihdetaan sitten harrastuksia tarvittaessa. Talvella uimakoulun sijaan laskettelukoulua, kesällä kamppailulajit tauolle ja tilalle yleisurheilua.
Meille tämä sopii, jollain muulla sopii että harrastetaam samaa lajia koko ajan.
Osan harrastuksista lapsiitse valitsee ja osan vanhemmat( esim uimakoulu oli pakollinen, tosin tykkää uimisesta kympillä)
Kiva että joillakin on lapsia, joita voi pakottaa harrastuksiin. Meidän lapsia ei alle kouluikäisinä olisi voinut pakottaa mihinkään harrastukseen. Uimakouluun varsinkaan.
No, oppivat uimaan jotenkin vanhempienkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Muutama kymmenen viestiä sitten tässä ketjussa lytättiin kaikki vanhempien vetämät harrastukset. Ainakin jos ne tapahtuivat kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Muutama kymmenen viestiä sitten tässä ketjussa lytättiin kaikki vanhempien vetämät harrastukset. Ainakin jos ne tapahtuivat kotona.
No voi kyynel.
Pääsetkö sinä edes kakalle koskaan kun kaikki on sinulle noin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Yleensä perustutkinto tarkoittaa ammatillista tutkintoa. On oikeasti olemassa esimerkiksi taideteollisuuden perustutkinto.
Epäilen, että Karjalan nuorten teatteripiiristä ei saanut ammatillista tutkintoa, vaikka varmasti hyvä harrastus lapsellesi olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stray kids uh kirjoitti:
En ole vanhempi, enkä tule koskaan olemaan, koska en halua lapsia.
Mielestäni 1-2 (1-2.5h/ viikko) ohjattua harrastusta on riittävä lapselle. Itselläni on aina ollut vähintään yksi ohjattu harrastus ja joskus oli kolmekin yhtä aikaa. Kokemuksen perusteella voin sanoa että kolme on jo liikaa.
Mielestäni yksi sellainen "oikea" harrastus (kuten: jääkiekko, jalkapallo, voimistelu jne...) on hyvä ja sitten jos haluaa esimerkiksi jokin kerho, jossa pidetään hauskaa ja ei tule fyysistä rasitusta enempää.
Lasten kasvaessa on erittäin hyvä miettiä heidän jaksamistaan koulun suhteen ja luultavasti teini iässä ei mitkään kerhot kiinnostele mutta esim. se oikea ohjattu liikunta harrastus on heille tärkeä.
Niin kuin sanoin alussa, että en halua lapsia, mutta tämä on oma näkemykseni ohjatuiden harrastusten määrästä.Voi kun pystyisikin harrastamaan niin, että 1-2 harrastukseen menisi 1-2,5 h viikossa.
Lapseni on saanut valita hänelle mieleiset kaksi harrastusta (soitin ja joukkueurheilu). No niin. Soittotunti, teoria ja orkesteri on jo yhteensä 2 h 45 min viikossa. Treenit ovat 2 x 75 min. Siinä menee jo viisi tuntia rikki, ja lisäksi joka toinen viikko pelejä ja satunnaisemmin esiintymisiä. Lapsi on 8 v.
Lapsella on myös kaksi sisarusta. Jotkut ihannoivat elämäntapaa, jossa pikkusisarukset viedään jo vauvakaukalossa kentän laidalle, mutta minä kyllä paljon mieluummin olisin kotona ja auttaisin toista lastani, joka taas tykkää piirtää ja kirjoittaa.
Onko lapset isättömiä?
Eikä siellä joukkueessa ole ketään muita? Niin että kimppakyydit onnistuisi?
Mukavaa, että olet noin ratkaisukeskeinen.
Kyllä, lapsilla on isä. Mutta siitä huolimatta pitää pikkusisarusta välillä riepottaa isompien harrastuksissa siihen aikaan illasta, kun hänen kuuluisi levätä ja rauhoittua.
Mitä taas kimppakyyteihin tulee, harrastukset ovat sen verran lähellä ettei sinne ole mitään järkeä suhata autolla, mutta kuitenkin niin kaukana ettei 8-vuotias voi turvallisesti pyöräillä.
Kaiken kaikkiaan en ymmärrä, miksi noin pienten harrastukset vievät noin paljon aikaa.
Miksi? Eikö niitä lapsia voi jakaa?
Ja jos harrastus on lähellä, miksei vaan mene kotiin välissä?
Ja miten se läheinen sijainti muka estää kimppakyydin???
Tässä esimerkkipäivä, jollainen toistuu meillä noin kerran viikossa. Meillä aikuisilla päättyvät työt klo 17. Toinen aikuisista hakee kuopuksen päiväkodista, toinen lähtee viemään 8-vuotiasta harrastukseen. Nuorimmainen pitäisi saada sänkyyn klo 19.30. Ja ai niin, se päivällinenkin pitäisi syödä. Myös sillä lapsella, jota tässä ei ole mainittu, on ohjattu harrastus. Hänen harrastuspäivinään 3v on pakko ottaa mukaan, mikä ei tosiaankaan ole reilua pitkän päiväkotipäivän jälkeen.
Ajattelitko, että meillä on perheessä kolmas vanhempi, joka ei osallistu arkeen? Mihin väliin ajattelit, että huolehtisimme vielä toistenkin lapsista? Se kimppakyyti kun sattuu olemaan vastavuoroista.
Teillä on molemmilla oikeus lyhennettyyn työpäivään.
Ja kimppakyyti auttaa just siinä että saadaan se kolmas vanhempi.
Eikä teillä muutenkaan ole hätää jos kerran harrastukset on läjellä.
Ne lapset voi myös harrastaa samaa eli se kolmevuotias ja se toinen päiväkoti-ikäinen voi harrastaa yhdessä.
Ja se kimppakyyti tarkoittaa just sitä että siinä kimpassa liikkuu useampi lapsi. Ei se tarkoita että vierasta lasta kyydittäisiin erikseen😂💪😂
Lyhennetty työaika on jo käytössä, mutta ei sitäkään voi mielensä mukaan lyhennellä. Niinä päivinä kun töitä on viiteen, niitä on viiteen.
Todellakaan ei ole jalan/pyörällä toimivia kimppoja täällä päin, eikä kyllä lapsiakaan jotka kulkisivat juuri samoja reittejä.
Kolmevuotias on perheen ainoa päiväkoti-ikäinen. Hän ei todellakaan voi mennä 8-vuotiaiden jalkapallojoukkueeseen, hän ei harrasta mitään eikä hänen edes tarvitse harrastaa mitään. Älä nyt helkutti ala meille enää lisää harrastuksia järjestää, vaikka oletkin kova järjestelemään!
Kannattaisiko sun relata vähän ja miettiä mikä nyt oikeasti onkaan stressin syy? Juurihan sanoit että hyvä kun 3v ei mitään harrasta, eikä tosiaan tarttekaan harrastaa, niin eihän teidän sitä minnekään omaan juttuun tartte kuskata. Jos niiden kahden muun on pakko harrastaa jotain niin sit se 3v on vaan mukana jos ette keksi muuta tapaa. Eihän niillä muillakaan kahdella nyt sentään jokaiselle illalle harrastusta ole eli ei se 3v siitä pilalle mene jos parina iltana viikossa ei pääse sänkyyn tasan 19.30. Sanoisin että itse luot nyt ongelmia itsellenne ihan turhaan, relaa välillä.
Olisi hirveän paljon helpompi relata, jos saisi pitää 3v:n kotona kainalossa ja lukea tälle kirjaa. Toki selviydymme ja sinnittelemme ja kassissa on aina kirjoja. Ja lapset tietysti kasvavat ja itsenäistyvät koko ajan.
Jostakin syystä haluat puhua minusta ja minun stressistäni, etkä itse asiastani, eli siitä, että 8-vuotiaan kaksi harrastusta ei vie viikossa kahta tuntia kuten täällä on väitetty, vaan meillä 5-6 tuntia. Nämä ovat lapsen itse valitsemat harrastukset, eikä niitä oikein voi kevyemmin tässä kaupungissa toteuttaa. Puhuttaisiinko välillä systeemistä eikä minusta?
Miten ihmeessä sinä saat arjen normaalista asiasta noin käsittämättömän vaikeaa!?
Keskustelen mielelläni asiasta lisää sitten kun kykenet sanomaan jotakin itse aiheesta eikä henkilöstäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Yleensä perustutkinto tarkoittaa ammatillista tutkintoa. On oikeasti olemassa esimerkiksi taideteollisuuden perustutkinto.
Epäilen, että Karjalan nuorten teatteripiiristä ei saanut ammatillista tutkintoa, vaikka varmasti hyvä harrastus lapsellesi olikin.
O-saat-ko lu-ke-a?
Kirjoitin jo että siellä harrastetur vuodet hyväksiluettiin myöhemmässä vaiheessa. Mitä et tästä ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stray kids uh kirjoitti:
En ole vanhempi, enkä tule koskaan olemaan, koska en halua lapsia.
Mielestäni 1-2 (1-2.5h/ viikko) ohjattua harrastusta on riittävä lapselle. Itselläni on aina ollut vähintään yksi ohjattu harrastus ja joskus oli kolmekin yhtä aikaa. Kokemuksen perusteella voin sanoa että kolme on jo liikaa.
Mielestäni yksi sellainen "oikea" harrastus (kuten: jääkiekko, jalkapallo, voimistelu jne...) on hyvä ja sitten jos haluaa esimerkiksi jokin kerho, jossa pidetään hauskaa ja ei tule fyysistä rasitusta enempää.
Lasten kasvaessa on erittäin hyvä miettiä heidän jaksamistaan koulun suhteen ja luultavasti teini iässä ei mitkään kerhot kiinnostele mutta esim. se oikea ohjattu liikunta harrastus on heille tärkeä.
Niin kuin sanoin alussa, että en halua lapsia, mutta tämä on oma näkemykseni ohjatuiden harrastusten määrästä.Voi kun pystyisikin harrastamaan niin, että 1-2 harrastukseen menisi 1-2,5 h viikossa.
Lapseni on saanut valita hänelle mieleiset kaksi harrastusta (soitin ja joukkueurheilu). No niin. Soittotunti, teoria ja orkesteri on jo yhteensä 2 h 45 min viikossa. Treenit ovat 2 x 75 min. Siinä menee jo viisi tuntia rikki, ja lisäksi joka toinen viikko pelejä ja satunnaisemmin esiintymisiä. Lapsi on 8 v.
Lapsella on myös kaksi sisarusta. Jotkut ihannoivat elämäntapaa, jossa pikkusisarukset viedään jo vauvakaukalossa kentän laidalle, mutta minä kyllä paljon mieluummin olisin kotona ja auttaisin toista lastani, joka taas tykkää piirtää ja kirjoittaa.
Onko lapset isättömiä?
Eikä siellä joukkueessa ole ketään muita? Niin että kimppakyydit onnistuisi?
Mukavaa, että olet noin ratkaisukeskeinen.
Kyllä, lapsilla on isä. Mutta siitä huolimatta pitää pikkusisarusta välillä riepottaa isompien harrastuksissa siihen aikaan illasta, kun hänen kuuluisi levätä ja rauhoittua.
Mitä taas kimppakyyteihin tulee, harrastukset ovat sen verran lähellä ettei sinne ole mitään järkeä suhata autolla, mutta kuitenkin niin kaukana ettei 8-vuotias voi turvallisesti pyöräillä.
Kaiken kaikkiaan en ymmärrä, miksi noin pienten harrastukset vievät noin paljon aikaa.
Miksi? Eikö niitä lapsia voi jakaa?
Ja jos harrastus on lähellä, miksei vaan mene kotiin välissä?
Ja miten se läheinen sijainti muka estää kimppakyydin???
Tässä esimerkkipäivä, jollainen toistuu meillä noin kerran viikossa. Meillä aikuisilla päättyvät työt klo 17. Toinen aikuisista hakee kuopuksen päiväkodista, toinen lähtee viemään 8-vuotiasta harrastukseen. Nuorimmainen pitäisi saada sänkyyn klo 19.30. Ja ai niin, se päivällinenkin pitäisi syödä. Myös sillä lapsella, jota tässä ei ole mainittu, on ohjattu harrastus. Hänen harrastuspäivinään 3v on pakko ottaa mukaan, mikä ei tosiaankaan ole reilua pitkän päiväkotipäivän jälkeen.
Ajattelitko, että meillä on perheessä kolmas vanhempi, joka ei osallistu arkeen? Mihin väliin ajattelit, että huolehtisimme vielä toistenkin lapsista? Se kimppakyyti kun sattuu olemaan vastavuoroista.
Teillä on molemmilla oikeus lyhennettyyn työpäivään.
Ja kimppakyyti auttaa just siinä että saadaan se kolmas vanhempi.
Eikä teillä muutenkaan ole hätää jos kerran harrastukset on läjellä.
Ne lapset voi myös harrastaa samaa eli se kolmevuotias ja se toinen päiväkoti-ikäinen voi harrastaa yhdessä.
Ja se kimppakyyti tarkoittaa just sitä että siinä kimpassa liikkuu useampi lapsi. Ei se tarkoita että vierasta lasta kyydittäisiin erikseen😂💪😂
Lyhennetty työaika on jo käytössä, mutta ei sitäkään voi mielensä mukaan lyhennellä. Niinä päivinä kun töitä on viiteen, niitä on viiteen.
Todellakaan ei ole jalan/pyörällä toimivia kimppoja täällä päin, eikä kyllä lapsiakaan jotka kulkisivat juuri samoja reittejä.
Kolmevuotias on perheen ainoa päiväkoti-ikäinen. Hän ei todellakaan voi mennä 8-vuotiaiden jalkapallojoukkueeseen, hän ei harrasta mitään eikä hänen edes tarvitse harrastaa mitään. Älä nyt helkutti ala meille enää lisää harrastuksia järjestää, vaikka oletkin kova järjestelemään!
Kannattaisiko sun relata vähän ja miettiä mikä nyt oikeasti onkaan stressin syy? Juurihan sanoit että hyvä kun 3v ei mitään harrasta, eikä tosiaan tarttekaan harrastaa, niin eihän teidän sitä minnekään omaan juttuun tartte kuskata. Jos niiden kahden muun on pakko harrastaa jotain niin sit se 3v on vaan mukana jos ette keksi muuta tapaa. Eihän niillä muillakaan kahdella nyt sentään jokaiselle illalle harrastusta ole eli ei se 3v siitä pilalle mene jos parina iltana viikossa ei pääse sänkyyn tasan 19.30. Sanoisin että itse luot nyt ongelmia itsellenne ihan turhaan, relaa välillä.
Olisi hirveän paljon helpompi relata, jos saisi pitää 3v:n kotona kainalossa ja lukea tälle kirjaa. Toki selviydymme ja sinnittelemme ja kassissa on aina kirjoja. Ja lapset tietysti kasvavat ja itsenäistyvät koko ajan.
Jostakin syystä haluat puhua minusta ja minun stressistäni, etkä itse asiastani, eli siitä, että 8-vuotiaan kaksi harrastusta ei vie viikossa kahta tuntia kuten täällä on väitetty, vaan meillä 5-6 tuntia. Nämä ovat lapsen itse valitsemat harrastukset, eikä niitä oikein voi kevyemmin tässä kaupungissa toteuttaa. Puhuttaisiinko välillä systeemistä eikä minusta?
Miten olisi au pair?
Miksi kukaan haluaisi au pairin? Suomalaiset lapsiperheet asuvat Euroopan ahtaimmin, ja monissa perheissä ei ole lapsillekaan omia huoneita. Au pair on menneiden sukupolvien statussymboli.
Cambridgen herttuaparilla on kymmeniä työntekijöitä ja kymmeniä huoneita, mutta he ovat tiukasti rajanneet, etteivät palvelijat asu heidän yksityiskodisssaan. Koska he haluavat sen olevan heidän kotinsa.
Joten ei, ennemmin lapsi joutuu luopumaan yhdestä harrastuksesta kuin au pair tulee meille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Yleensä perustutkinto tarkoittaa ammatillista tutkintoa. On oikeasti olemassa esimerkiksi taideteollisuuden perustutkinto.
Epäilen, että Karjalan nuorten teatteripiiristä ei saanut ammatillista tutkintoa, vaikka varmasti hyvä harrastus lapsellesi olikin.
O-saat-ko lu-ke-a?
Kirjoitin jo että siellä harrastetur vuodet hyväksiluettiin myöhemmässä vaiheessa. Mitä et tästä ymmärrä?
Hyväksiluettiin missä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Yleensä perustutkinto tarkoittaa ammatillista tutkintoa. On oikeasti olemassa esimerkiksi taideteollisuuden perustutkinto.
Epäilen, että Karjalan nuorten teatteripiiristä ei saanut ammatillista tutkintoa, vaikka varmasti hyvä harrastus lapsellesi olikin.
O-saat-ko lu-ke-a?
Kirjoitin jo että siellä harrastetur vuodet hyväksiluettiin myöhemmässä vaiheessa. Mitä et tästä ymmärrä?
Hyväksiluettiin missä?
Voi jeesus. Ä-lä i-ki-nä lisäänny. Noilla geeneillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Yleensä perustutkinto tarkoittaa ammatillista tutkintoa. On oikeasti olemassa esimerkiksi taideteollisuuden perustutkinto.
Epäilen, että Karjalan nuorten teatteripiiristä ei saanut ammatillista tutkintoa, vaikka varmasti hyvä harrastus lapsellesi olikin.
O-saat-ko lu-ke-a?
Kirjoitin jo että siellä harrastetur vuodet hyväksiluettiin myöhemmässä vaiheessa. Mitä et tästä ymmärrä?
Hyväksiluettiin missä?
Voi jeesus. Ä-lä i-ki-nä lisäänny. Noilla geeneillä.
Noin ihan yleisellä tasolla: mitä arvelet, onko lasten harrastuksista keskustelemassa todennäköisemmin ihmisiä, joilla on lapsia, vai ihmisiä joilla ei ole?
Antakaa lasten elää lasten elämää, miksi heitä pitää jopa pakottamalla raahata illat ja viikonloput harrastuksiin joista he eivät välttämättä edes pidä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Yleensä perustutkinto tarkoittaa ammatillista tutkintoa. On oikeasti olemassa esimerkiksi taideteollisuuden perustutkinto.
Epäilen, että Karjalan nuorten teatteripiiristä ei saanut ammatillista tutkintoa, vaikka varmasti hyvä harrastus lapsellesi olikin.
O-saat-ko lu-ke-a?
Kirjoitin jo että siellä harrastetur vuodet hyväksiluettiin myöhemmässä vaiheessa. Mitä et tästä ymmärrä?
Hyväksiluettiin missä?
Voi jeesus. Ä-lä i-ki-nä lisäänny. Noilla geeneillä.
Noin ihan yleisellä tasolla: mitä arvelet, onko lasten harrastuksista keskustelemassa todennäköisemmin ihmisiä, joilla on lapsia, vai ihmisiä joilla ei ole?
Tämä inttäjä on selkeästi taas se lapseton työtön rahaton palstahäirikkö. Luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stray kids uh kirjoitti:
En ole vanhempi, enkä tule koskaan olemaan, koska en halua lapsia.
Mielestäni 1-2 (1-2.5h/ viikko) ohjattua harrastusta on riittävä lapselle. Itselläni on aina ollut vähintään yksi ohjattu harrastus ja joskus oli kolmekin yhtä aikaa. Kokemuksen perusteella voin sanoa että kolme on jo liikaa.
Mielestäni yksi sellainen "oikea" harrastus (kuten: jääkiekko, jalkapallo, voimistelu jne...) on hyvä ja sitten jos haluaa esimerkiksi jokin kerho, jossa pidetään hauskaa ja ei tule fyysistä rasitusta enempää.
Lasten kasvaessa on erittäin hyvä miettiä heidän jaksamistaan koulun suhteen ja luultavasti teini iässä ei mitkään kerhot kiinnostele mutta esim. se oikea ohjattu liikunta harrastus on heille tärkeä.
Niin kuin sanoin alussa, että en halua lapsia, mutta tämä on oma näkemykseni ohjatuiden harrastusten määrästä.Voi kun pystyisikin harrastamaan niin, että 1-2 harrastukseen menisi 1-2,5 h viikossa.
Lapseni on saanut valita hänelle mieleiset kaksi harrastusta (soitin ja joukkueurheilu). No niin. Soittotunti, teoria ja orkesteri on jo yhteensä 2 h 45 min viikossa. Treenit ovat 2 x 75 min. Siinä menee jo viisi tuntia rikki, ja lisäksi joka toinen viikko pelejä ja satunnaisemmin esiintymisiä. Lapsi on 8 v.
Lapsella on myös kaksi sisarusta. Jotkut ihannoivat elämäntapaa, jossa pikkusisarukset viedään jo vauvakaukalossa kentän laidalle, mutta minä kyllä paljon mieluummin olisin kotona ja auttaisin toista lastani, joka taas tykkää piirtää ja kirjoittaa.
Onko lapset isättömiä?
Eikä siellä joukkueessa ole ketään muita? Niin että kimppakyydit onnistuisi?
Mukavaa, että olet noin ratkaisukeskeinen.
Kyllä, lapsilla on isä. Mutta siitä huolimatta pitää pikkusisarusta välillä riepottaa isompien harrastuksissa siihen aikaan illasta, kun hänen kuuluisi levätä ja rauhoittua.
Mitä taas kimppakyyteihin tulee, harrastukset ovat sen verran lähellä ettei sinne ole mitään järkeä suhata autolla, mutta kuitenkin niin kaukana ettei 8-vuotias voi turvallisesti pyöräillä.
Kaiken kaikkiaan en ymmärrä, miksi noin pienten harrastukset vievät noin paljon aikaa.
Miksi? Eikö niitä lapsia voi jakaa?
Ja jos harrastus on lähellä, miksei vaan mene kotiin välissä?
Ja miten se läheinen sijainti muka estää kimppakyydin???
Tässä esimerkkipäivä, jollainen toistuu meillä noin kerran viikossa. Meillä aikuisilla päättyvät työt klo 17. Toinen aikuisista hakee kuopuksen päiväkodista, toinen lähtee viemään 8-vuotiasta harrastukseen. Nuorimmainen pitäisi saada sänkyyn klo 19.30. Ja ai niin, se päivällinenkin pitäisi syödä. Myös sillä lapsella, jota tässä ei ole mainittu, on ohjattu harrastus. Hänen harrastuspäivinään 3v on pakko ottaa mukaan, mikä ei tosiaankaan ole reilua pitkän päiväkotipäivän jälkeen.
Ajattelitko, että meillä on perheessä kolmas vanhempi, joka ei osallistu arkeen? Mihin väliin ajattelit, että huolehtisimme vielä toistenkin lapsista? Se kimppakyyti kun sattuu olemaan vastavuoroista.
Teillä on molemmilla oikeus lyhennettyyn työpäivään.
Ja kimppakyyti auttaa just siinä että saadaan se kolmas vanhempi.
Eikä teillä muutenkaan ole hätää jos kerran harrastukset on läjellä.
Ne lapset voi myös harrastaa samaa eli se kolmevuotias ja se toinen päiväkoti-ikäinen voi harrastaa yhdessä.
Ja se kimppakyyti tarkoittaa just sitä että siinä kimpassa liikkuu useampi lapsi. Ei se tarkoita että vierasta lasta kyydittäisiin erikseen😂💪😂
Lyhennetty työaika on jo käytössä, mutta ei sitäkään voi mielensä mukaan lyhennellä. Niinä päivinä kun töitä on viiteen, niitä on viiteen.
Todellakaan ei ole jalan/pyörällä toimivia kimppoja täällä päin, eikä kyllä lapsiakaan jotka kulkisivat juuri samoja reittejä.
Kolmevuotias on perheen ainoa päiväkoti-ikäinen. Hän ei todellakaan voi mennä 8-vuotiaiden jalkapallojoukkueeseen, hän ei harrasta mitään eikä hänen edes tarvitse harrastaa mitään. Älä nyt helkutti ala meille enää lisää harrastuksia järjestää, vaikka oletkin kova järjestelemään!
Kannattaisiko sun relata vähän ja miettiä mikä nyt oikeasti onkaan stressin syy? Juurihan sanoit että hyvä kun 3v ei mitään harrasta, eikä tosiaan tarttekaan harrastaa, niin eihän teidän sitä minnekään omaan juttuun tartte kuskata. Jos niiden kahden muun on pakko harrastaa jotain niin sit se 3v on vaan mukana jos ette keksi muuta tapaa. Eihän niillä muillakaan kahdella nyt sentään jokaiselle illalle harrastusta ole eli ei se 3v siitä pilalle mene jos parina iltana viikossa ei pääse sänkyyn tasan 19.30. Sanoisin että itse luot nyt ongelmia itsellenne ihan turhaan, relaa välillä.
Olisi hirveän paljon helpompi relata, jos saisi pitää 3v:n kotona kainalossa ja lukea tälle kirjaa. Toki selviydymme ja sinnittelemme ja kassissa on aina kirjoja. Ja lapset tietysti kasvavat ja itsenäistyvät koko ajan.
Jostakin syystä haluat puhua minusta ja minun stressistäni, etkä itse asiastani, eli siitä, että 8-vuotiaan kaksi harrastusta ei vie viikossa kahta tuntia kuten täällä on väitetty, vaan meillä 5-6 tuntia. Nämä ovat lapsen itse valitsemat harrastukset, eikä niitä oikein voi kevyemmin tässä kaupungissa toteuttaa. Puhuttaisiinko välillä systeemistä eikä minusta?
Miten ihmeessä sinä saat arjen normaalista asiasta noin käsittämättömän vaikeaa!?
Keskustelen mielelläni asiasta lisää sitten kun kykenet sanomaan jotakin itse aiheesta eikä henkilöstäni.
Miksei sinulle kelpaa kimppakyyti ratkaisuksi?
Itse en tiedä yhtään vanhempaa joka ei niitä lasten harrastuksissa hyödyntäisi.
Itse olen yhdistellyt kyytejä eri harrastuksiin vuosikaudet. Nytkin otan koululta kello 15 kyytiin omani ja kaverinsa, heitäm harrastukseen kotimatkallani ja kaverin isä tuo meidän lapsen kotiin hakiessaan omansa 17.30.
Mikä tässä on juuri teille täysin mahdotonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Enemmän niitä harrastuksia oli viime vuosituhannen puolella. Ja oikea termi on ”taiteen perusopinnot”, mikä lähinnä viittaa siihen että se on valtion tukemaa ja sääntelemää opiskelua, ei siihen että sieltä varsinaisesti valmistuisi miksikään.
Tuo ehdotus, että tarjoutuisi itse vetämään harrastuksia lapsen koululla, on jälleen täysin epärealistinen suurimmalle osalle täyttä työpäivää tekevistä ihmisistä.
En ole väittänyt että siitä valmistuisi mihinkään😂
Mun esikoisen koululla kaikki harrastukset on vanhempien tai opettajien vetämiä. He on kaikki ihan töissä, akateemisesti koulutettuja.
Yleensä perustutkinto tarkoittaa ammatillista tutkintoa. On oikeasti olemassa esimerkiksi taideteollisuuden perustutkinto.
Epäilen, että Karjalan nuorten teatteripiiristä ei saanut ammatillista tutkintoa, vaikka varmasti hyvä harrastus lapsellesi olikin.
O-saat-ko lu-ke-a?
Kirjoitin jo että siellä harrastetur vuodet hyväksiluettiin myöhemmässä vaiheessa. Mitä et tästä ymmärrä?
Hyväksiluettiin missä?
Voi jeesus. Ä-lä i-ki-nä lisäänny. Noilla geeneillä.
Noin ihan yleisellä tasolla: mitä arvelet, onko lasten harrastuksista keskustelemassa todennäköisemmin ihmisiä, joilla on lapsia, vai ihmisiä joilla ei ole?
Tämä inttäjä on selkeästi taas se lapseton työtön rahaton palstahäirikkö. Luuseri.
Noin yleisellä tasolla jälleen: kuinka monta tuntia päivässä käytät tämän kuvitteellisen henkilön seuraamiseen?
Olisi hirveän paljon helpompi relata, jos saisi pitää 3v:n kotona kainalossa ja lukea tälle kirjaa. Toki selviydymme ja sinnittelemme ja kassissa on aina kirjoja. Ja lapset tietysti kasvavat ja itsenäistyvät koko ajan.
Jostakin syystä haluat puhua minusta ja minun stressistäni, etkä itse asiastani, eli siitä, että 8-vuotiaan kaksi harrastusta ei vie viikossa kahta tuntia kuten täällä on väitetty, vaan meillä 5-6 tuntia. Nämä ovat lapsen itse valitsemat harrastukset, eikä niitä oikein voi kevyemmin tässä kaupungissa toteuttaa. Puhuttaisiinko välillä systeemistä eikä minusta?