Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta ohjattua harrastusta on sopiva määrä alakouluikäiselle lapselle?
Vaimon kanssa tuli melkein riitaa siitä, mitä ja kuinka paljon lapsemme pitäisi käydä ohjatuissa harrastuksissa. Hän on sellaisesta maasta, jossa lasten toiminta on ohjattua ja säänneltyä pikkulapsesta saakka, koska heidän yhteiskuntansa on hyvin kilpailuhenkinen ja perheet jopa muuttavat sen mukaan että lapsi pääsisi haluttuun kouluun jo ensimmäisellä luokalla.
Lapsemme aloitti nyt 1. luokan ja hän jatkaa mieluista fyysistä harrastusta (ennen 1h/viikko) ja nyt tämä määrä on 2x 1,5h /viikko, eli määrä kolminkertaistuu viime talveen verrattuna. Hän haluaisi lapsemme vielä 1-2 muuhun ohjattuun toimintaan, mutta olen sitä vastaan, sillä en halua että lapsen elämä on pelkkää suorittamista ja oma leikki, kaverit ja muu elämä jäisivät näiden suoritusten ja koulun jalkoihin kokonaan. Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa.
Ymmärrän syyn vaimoni mielipiteille, hän tulee sellaisesta kulttuurista joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen. Meillä Suomessa (tai ainakin minulla) taas tärkeintä on lapsen onnellisuus ja hyvinvointi kokonaisuutena, ei mitattava suorittaminen 10 eri asiassa, jolla sitten loppuelämän suunta ratkaistaan. Hän taas ei ymmärrä minua ja syyttää etten halua lapsemme parasta ja että meillä elämä on vain sellaista epämääräistä oleilua. Itse en mittaa elämän laatua ulkoisilla meriiteillä niinkään, vaan sisäisellä hyvinvoinnilla ja siitä että itsellä on hyvä ja turvallinen olla. Sama tähtäin minulla on lapsen kanssa. Vaadin lapselta kyllä asioita, kuten lelujen siivoamista, läksyjen teko ennen kavereille menoa, hammaspesut, suihkut ja lautaset tiskikoneeseen ruokailun jälkeen, jne. Mutta hänen mukaansa olen liian löysä. Ennen koronaa kävimme yhdessä paljon mm. uimahalleissa ja leikkikenteillä. Nyt vähemmän, koska korona ja lapsi on alkanut isenäistymään ja viettää kavereiden kanssa paljon vapaa-aikaa.
Niinpä kysyn teiltä, AV palstalaiset, montako ohjattua harrastusta teilän alakouluikäisillä lapsilla on? Onko lapsen aika joka päivä kuinka ohjattua? Vaadinko lapselta liian vähän ja onko 2 ohjattu harrastusta (yht. 4h/arkiviikko, kolmena eri päivänä ma-pe akselilla) liikaa?
Kommentit (280)
Toivottavasti vanhemmat eivät oikeasti ole tällaisia kuin tässä keskustelussa. Haukutaan toisia, ei saa harrastaa mitään tai pitää olla miljoona harrastusta... Voi hyvänen aika aikuiset ihmiset.
Teillä on ne lapset siellä kotona, puhukaa niiden kanssa. Osaavat kyllä itsekin kertoa mikä voisi kiinnostaa ja kuinka paljon harrastuksia haluavat ja jaksavat. Antakaa heidän kokeilla eri vaihtoehtoja heidän oman kiinnostuksensa mukaisesti. Jos lapsenne on innolla menossa harrastuksiinsa, koulu sujuu ja kavereita on ja jaksaminen on hyvällä tasolla ja perheenäkin editte viettämään aikaa, voitte päätellä, että hyvin menee. Jos taas näin ei ole, voitte päätellä, että jotain muutoksia tarvitaan (ei tosin välttämättä harrastuksiin).
Jollekin sopii eri asiat kuin toiselle. Toinen haluaa harrastaa paljon, toinen ei. Toinen haluaa paljon eri tyyppisiä harrastuksia, toinen haluaa keskittyä yhteen. Ihmiset (huom. myös lapset ovat ihmisiä) ovat erilaisia. Ei tämä ole niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti vanhemmat eivät oikeasti ole tällaisia kuin tässä keskustelussa. Haukutaan toisia, ei saa harrastaa mitään tai pitää olla miljoona harrastusta... Voi hyvänen aika aikuiset ihmiset.
Teillä on ne lapset siellä kotona, puhukaa niiden kanssa. Osaavat kyllä itsekin kertoa mikä voisi kiinnostaa ja kuinka paljon harrastuksia haluavat ja jaksavat. Antakaa heidän kokeilla eri vaihtoehtoja heidän oman kiinnostuksensa mukaisesti. Jos lapsenne on innolla menossa harrastuksiinsa, koulu sujuu ja kavereita on ja jaksaminen on hyvällä tasolla ja perheenäkin editte viettämään aikaa, voitte päätellä, että hyvin menee. Jos taas näin ei ole, voitte päätellä, että jotain muutoksia tarvitaan (ei tosin välttämättä harrastuksiin).
Jollekin sopii eri asiat kuin toiselle. Toinen haluaa harrastaa paljon, toinen ei. Toinen haluaa paljon eri tyyppisiä harrastuksia, toinen haluaa keskittyä yhteen. Ihmiset (huom. myös lapset ovat ihmisiä) ovat erilaisia. Ei tämä ole niin vaikeaa.
Ja mikäs ylijumala sinä sitten olet?
Ap:n ongelma on se että hän on mielestään The Isä jolla on The Paska Vaimo, jota ei tarvitse kunnioittaa eikä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti vanhemmat eivät oikeasti ole tällaisia kuin tässä keskustelussa. Haukutaan toisia, ei saa harrastaa mitään tai pitää olla miljoona harrastusta... Voi hyvänen aika aikuiset ihmiset.
Teillä on ne lapset siellä kotona, puhukaa niiden kanssa. Osaavat kyllä itsekin kertoa mikä voisi kiinnostaa ja kuinka paljon harrastuksia haluavat ja jaksavat. Antakaa heidän kokeilla eri vaihtoehtoja heidän oman kiinnostuksensa mukaisesti. Jos lapsenne on innolla menossa harrastuksiinsa, koulu sujuu ja kavereita on ja jaksaminen on hyvällä tasolla ja perheenäkin editte viettämään aikaa, voitte päätellä, että hyvin menee. Jos taas näin ei ole, voitte päätellä, että jotain muutoksia tarvitaan (ei tosin välttämättä harrastuksiin).
Jollekin sopii eri asiat kuin toiselle. Toinen haluaa harrastaa paljon, toinen ei. Toinen haluaa paljon eri tyyppisiä harrastuksia, toinen haluaa keskittyä yhteen. Ihmiset (huom. myös lapset ovat ihmisiä) ovat erilaisia. Ei tämä ole niin vaikeaa.
Ja mikäs ylijumala sinä sitten olet?
Ap:n ongelma on se että hän on mielestään The Isä jolla on The Paska Vaimo, jota ei tarvitse kunnioittaa eikä kuunnella.
Vai olen ylijumala siksi, että kehotan käyttäytymään tässä keskustelussa ja kuuntelemaan lapsia heitä itseään koskevassa asiassa. Kannattaisiko rauhoittua? Tämän keskustelun aiheena on lasten harrastukset, sen takia ei kannata kenenkään seota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti vanhemmat eivät oikeasti ole tällaisia kuin tässä keskustelussa. Haukutaan toisia, ei saa harrastaa mitään tai pitää olla miljoona harrastusta... Voi hyvänen aika aikuiset ihmiset.
Teillä on ne lapset siellä kotona, puhukaa niiden kanssa. Osaavat kyllä itsekin kertoa mikä voisi kiinnostaa ja kuinka paljon harrastuksia haluavat ja jaksavat. Antakaa heidän kokeilla eri vaihtoehtoja heidän oman kiinnostuksensa mukaisesti. Jos lapsenne on innolla menossa harrastuksiinsa, koulu sujuu ja kavereita on ja jaksaminen on hyvällä tasolla ja perheenäkin editte viettämään aikaa, voitte päätellä, että hyvin menee. Jos taas näin ei ole, voitte päätellä, että jotain muutoksia tarvitaan (ei tosin välttämättä harrastuksiin).
Jollekin sopii eri asiat kuin toiselle. Toinen haluaa harrastaa paljon, toinen ei. Toinen haluaa paljon eri tyyppisiä harrastuksia, toinen haluaa keskittyä yhteen. Ihmiset (huom. myös lapset ovat ihmisiä) ovat erilaisia. Ei tämä ole niin vaikeaa.
Ja mikäs ylijumala sinä sitten olet?
Ap:n ongelma on se että hän on mielestään The Isä jolla on The Paska Vaimo, jota ei tarvitse kunnioittaa eikä kuunnella.
Sulla tässä se ongelma on.
Järkyttävä ajatusmaailma, jossa yksi harrastus viikossa ja isän kanssa puuhastelu olisi LAISKAA vanhemmuutta.
Hei
Lainaan kommenttiasi "... Onko lapsen aika joka päivä kuinka ohjattua? Vaadinko lapselta liian vähän ja onko 2 ohjattu harrastusta (yht. 4h/arkiviikko, kolmena eri päivänä ma-pe akselilla) liikaa?..."
Ei ole liikaa. Meillä useampi lapsi ja jokaisella soitin, jota soittaa ja lisäksi liikunnallinen harrastus. Pätkittäin päälle uimakouluviikko tms, mutta monipuolinen setti, on järkevää tarjota vaihtoehtoja.
Meillä osa harrastuksia, esim soittotunti on jo heti koulun jälkeen ja järjestämme työt niin ettei jokaisella ole pitkää ip:tä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Yksikään vanhempi ei ole uimahyppäävä, maalaava, piirtävä, ammattiluistelija, joka on koulutukseltaan arkkitehti-hortonomi, joka neuloo, kutoo ja ompelee vapaa-aikansa.
Ja yhdenkään lapsen ei myöskään tarvitse olla näitä kaikkia! Siksi ne 1-2 harrastusta riittää hyvin, muita juttuja voi tehdä amatöörivanhemman kanssa arjen lomassa.
Mun lapset on harrastaneet näitä kaikkia😂 toinen on huippulukiossa ja toinen ulkomailla opiskelemassa.
Niin on moni muukin halukas, ulkomailla opiskelu on nykyään ihan tavallista ja huippulukioihin tapaavat mennä ne, joille sellainen sopii.
Viestissäsi ei ole mitään yllättävää, tuollaiseenhan suorittajavanhemmat tähtääkin.
Kaikilla ei vain ole päämääränä coachata lasta huippulukioon ja arvostetuimpiin yliopistoihin, ja osa nuorista päätyy niihin siitä huolimatta ettei lapsuutta ole eletty tavoitteellisesti ja runsaasti harrastaen.
Esim. itselleni nuo asiat eivät ole merkityksellisiä, eivätkä myöskään lapseni unelmia.Kurja juttu, jos AP ja vaimonsa ovat ihan eri sivuilla näin oleellisessa kasvatusta ja perheen arkea koskevassa asiassa.
Mistäs sinä tiedät mitä lapsesi haluaa? Sinähän päätät hänen puolestaan. Sössötät arvomaailmasta ja paasaat merkityksistä.
Meillä lapset on saaneet harrastaa ihan mitä haluavat, kokeilla kaikkea mahdollista ja mennä johonkim harrastukseen kaverin mukana jne.
Siis miten en muka tietäisi mitä hän haluaa?
Osaahan hän puhua.
Lapseni puhuu kyllä paljon unelmistaan, ja harrastaa kaksi kertaa viikossa unelmiaan vastaavia asioita.
Hän on päättänyt itse harrastuksensa jo 3-vuotiaasta alkaen, enkä ole päättänyt niitä hänen puolestaan (älä oleta asioita, tekstissäni ei ollut mitään tuollaiseen viittaavaa).Lisäksi lapsella on jo CV tältä alalta mihin unelmansa ja harrastuksensa liittyy, ja tienannut tällä asialla tuhansia euroja (omasta tahdostaan).
Kielitaito on myös hänelle tärkeää ja hän puhuukin kolmea kieltä, ja aloitti juuri omasta tahdostaan neljännen kielen opettelun valinnaisena koulussa.
Alakouluikäinen lapsi siis kyseessä joten vielä ei voi sanoa mitä hänestä tulee ja hänhän voi kääntää kelkkansa vielä ihan täysin, mutta on saanut itse päättää ja tuen häntä unelmissaan.Ei se onneksi vaadi aina hirveää suorittamista ja vapaa-ajan aikatauluttamista, että lapsi saa toteuttaa itseään ja tavoitella unelmiaan.
Sinä paasaat vain omista arvoistasi, omista asioistasi, omista näkemyksistäsi jne.
Ja sitten suivaannut ja yhtäkkiä lapsesi onkin supersuorittaja.
Sulla taitaa olla todella surkea itsetunto.
Mikä ihmeen supersuorittaja?
Käy kaksi kertaa viikossa harrastuksissa, ja koska kyse on intohimosta, niin toki tekee/leikkii niitä juttuja jatkuvasti muutenkin.Paasaan siitä, että ihmisiä, perheitä, lapsia ja arvoja on erilaisia, eikä AP:n tyylissä ole mitään huonoa tai laiskaa. Päinvastoin, AP kuulostaa olevan mukava ja läsnäoleva isä.
Osa täällä on paasannut sitä päinvastaista, että täytyy olla jatkuvasti harrastuksissa tai muuten on laiska.
Siihen kommentoin vastakkaisen näkemyksen.Jumalaton haloo ainakin on.
Tuo se vasta vaarallista on,että keskenkasvuinen kehittää jonkin intohimohaaveen, jonka varaan rakennetaan kaikki. Ja äiti myy lasta sitten vielä tuhansilla euroilla sen nimissä.
Ap on niin omahyväinen että hampaisiin sattuu. Samanlaienn paasaaja kuin sinä.
Ei olla rakennettu mitään sen varaan, ihan normaalia elämää elää ja viettää suurimman osan ajastaan kavereiden kanssa leikkien.
Sama intohimo ollut tosiaan taaperosta asti, miksi en antaisi sitä toteuttaa?
Enkä minä ole myynyt häntä minnekään, itse on päätynyt näihin töihin joista rahansa saanut.
Näin voi käydä, jos on sosiaalinen, lahjakas jossain ja verkostoa olemassa.
Minulta on kysytty vain lupa.
Ärsyttääkö, kun itse paasaat siitä miten lasten pitäisi juosta joka ilta harrastuksissa ja miten AP on laiska, mutta sitten jonkun päinvastoin ajattelevan lapsi onkin tuossa tilanteessa? :D
Ja vaikka ei olisikaan, niin mitä sitten?
Omissa silmissäni joku aivan tavallinen ”alisuoriutuja” on ihan yhtä hyvä, kuin ns. menestyjätkin.
Pääasia, että saa elää itsensä näköistä elämää ja olla onnellinen.
Lapselle (ja aikuiselle) on aivan riittävästi harrastusta siinäkin, että tekee itsekseen omien aikataulujen mukaan mitä tykkää.
Esim. hyötyliikunta, talvisin hiihto, luistelu ja laskettelu, kesäisin uinti ja pallopelit, kirjallisuus, taiteet jne.
Itselläni on lapsuudesta monta erittäin hyvin pärjännyttä kaveria, joilla ei ollut lapsena harrastuksia ollenkaan - mutta puuhastelivat kyllä paljon kaikenlaista, ja panostivat sosiaalisen elämän lisäksi opiskeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti vanhemmat eivät oikeasti ole tällaisia kuin tässä keskustelussa. Haukutaan toisia, ei saa harrastaa mitään tai pitää olla miljoona harrastusta... Voi hyvänen aika aikuiset ihmiset.
Teillä on ne lapset siellä kotona, puhukaa niiden kanssa. Osaavat kyllä itsekin kertoa mikä voisi kiinnostaa ja kuinka paljon harrastuksia haluavat ja jaksavat. Antakaa heidän kokeilla eri vaihtoehtoja heidän oman kiinnostuksensa mukaisesti. Jos lapsenne on innolla menossa harrastuksiinsa, koulu sujuu ja kavereita on ja jaksaminen on hyvällä tasolla ja perheenäkin editte viettämään aikaa, voitte päätellä, että hyvin menee. Jos taas näin ei ole, voitte päätellä, että jotain muutoksia tarvitaan (ei tosin välttämättä harrastuksiin).
Jollekin sopii eri asiat kuin toiselle. Toinen haluaa harrastaa paljon, toinen ei. Toinen haluaa paljon eri tyyppisiä harrastuksia, toinen haluaa keskittyä yhteen. Ihmiset (huom. myös lapset ovat ihmisiä) ovat erilaisia. Ei tämä ole niin vaikeaa.
Ja mikäs ylijumala sinä sitten olet?
Ap:n ongelma on se että hän on mielestään The Isä jolla on The Paska Vaimo, jota ei tarvitse kunnioittaa eikä kuunnella.
Vai olen ylijumala siksi, että kehotan käyttäytymään tässä keskustelussa ja kuuntelemaan lapsia heitä itseään koskevassa asiassa. Kannattaisiko rauhoittua? Tämän keskustelun aiheena on lasten harrastukset, sen takia ei kannata kenenkään seota.
Ilmestyt paasaamaan itsestäänselvyyksiä.
Sano tuo ap:lle, joka toteuttaa nyt jotain omaa hyvän isän agendaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Yksikään vanhempi ei ole uimahyppäävä, maalaava, piirtävä, ammattiluistelija, joka on koulutukseltaan arkkitehti-hortonomi, joka neuloo, kutoo ja ompelee vapaa-aikansa.
Ja yhdenkään lapsen ei myöskään tarvitse olla näitä kaikkia! Siksi ne 1-2 harrastusta riittää hyvin, muita juttuja voi tehdä amatöörivanhemman kanssa arjen lomassa.
Mun lapset on harrastaneet näitä kaikkia😂 toinen on huippulukiossa ja toinen ulkomailla opiskelemassa.
Niin on moni muukin halukas, ulkomailla opiskelu on nykyään ihan tavallista ja huippulukioihin tapaavat mennä ne, joille sellainen sopii.
Viestissäsi ei ole mitään yllättävää, tuollaiseenhan suorittajavanhemmat tähtääkin.
Kaikilla ei vain ole päämääränä coachata lasta huippulukioon ja arvostetuimpiin yliopistoihin, ja osa nuorista päätyy niihin siitä huolimatta ettei lapsuutta ole eletty tavoitteellisesti ja runsaasti harrastaen.
Esim. itselleni nuo asiat eivät ole merkityksellisiä, eivätkä myöskään lapseni unelmia.Kurja juttu, jos AP ja vaimonsa ovat ihan eri sivuilla näin oleellisessa kasvatusta ja perheen arkea koskevassa asiassa.
Mistäs sinä tiedät mitä lapsesi haluaa? Sinähän päätät hänen puolestaan. Sössötät arvomaailmasta ja paasaat merkityksistä.
Meillä lapset on saaneet harrastaa ihan mitä haluavat, kokeilla kaikkea mahdollista ja mennä johonkim harrastukseen kaverin mukana jne.
Siis miten en muka tietäisi mitä hän haluaa?
Osaahan hän puhua.
Lapseni puhuu kyllä paljon unelmistaan, ja harrastaa kaksi kertaa viikossa unelmiaan vastaavia asioita.
Hän on päättänyt itse harrastuksensa jo 3-vuotiaasta alkaen, enkä ole päättänyt niitä hänen puolestaan (älä oleta asioita, tekstissäni ei ollut mitään tuollaiseen viittaavaa).Lisäksi lapsella on jo CV tältä alalta mihin unelmansa ja harrastuksensa liittyy, ja tienannut tällä asialla tuhansia euroja (omasta tahdostaan).
Kielitaito on myös hänelle tärkeää ja hän puhuukin kolmea kieltä, ja aloitti juuri omasta tahdostaan neljännen kielen opettelun valinnaisena koulussa.
Alakouluikäinen lapsi siis kyseessä joten vielä ei voi sanoa mitä hänestä tulee ja hänhän voi kääntää kelkkansa vielä ihan täysin, mutta on saanut itse päättää ja tuen häntä unelmissaan.Ei se onneksi vaadi aina hirveää suorittamista ja vapaa-ajan aikatauluttamista, että lapsi saa toteuttaa itseään ja tavoitella unelmiaan.
Sinä paasaat vain omista arvoistasi, omista asioistasi, omista näkemyksistäsi jne.
Ja sitten suivaannut ja yhtäkkiä lapsesi onkin supersuorittaja.
Sulla taitaa olla todella surkea itsetunto.
Mikä ihmeen supersuorittaja?
Käy kaksi kertaa viikossa harrastuksissa, ja koska kyse on intohimosta, niin toki tekee/leikkii niitä juttuja jatkuvasti muutenkin.Paasaan siitä, että ihmisiä, perheitä, lapsia ja arvoja on erilaisia, eikä AP:n tyylissä ole mitään huonoa tai laiskaa. Päinvastoin, AP kuulostaa olevan mukava ja läsnäoleva isä.
Osa täällä on paasannut sitä päinvastaista, että täytyy olla jatkuvasti harrastuksissa tai muuten on laiska.
Siihen kommentoin vastakkaisen näkemyksen.Jumalaton haloo ainakin on.
Tuo se vasta vaarallista on,että keskenkasvuinen kehittää jonkin intohimohaaveen, jonka varaan rakennetaan kaikki. Ja äiti myy lasta sitten vielä tuhansilla euroilla sen nimissä.
Ap on niin omahyväinen että hampaisiin sattuu. Samanlaienn paasaaja kuin sinä.
Ei olla rakennettu mitään sen varaan, ihan normaalia elämää elää ja viettää suurimman osan ajastaan kavereiden kanssa leikkien.
Sama intohimo ollut tosiaan taaperosta asti, miksi en antaisi sitä toteuttaa?
Enkä minä ole myynyt häntä minnekään, itse on päätynyt näihin töihin joista rahansa saanut.
Näin voi käydä, jos on sosiaalinen, lahjakas jossain ja verkostoa olemassa.
Minulta on kysytty vain lupa.Ärsyttääkö, kun itse paasaat siitä miten lasten pitäisi juosta joka ilta harrastuksissa ja miten AP on laiska, mutta sitten jonkun päinvastoin ajattelevan lapsi onkin tuossa tilanteessa? :D
Ja vaikka ei olisikaan, niin mitä sitten?
Omissa silmissäni joku aivan tavallinen ”alisuoriutuja” on ihan yhtä hyvä, kuin ns. menestyjätkin.
Pääasia, että saa elää itsensä näköistä elämää ja olla onnellinen.
Lapselle (ja aikuiselle) on aivan riittävästi harrastusta siinäkin, että tekee itsekseen omien aikataulujen mukaan mitä tykkää.
Esim. hyötyliikunta, talvisin hiihto, luistelu ja laskettelu, kesäisin uinti ja pallopelit, kirjallisuus, taiteet jne.
Itselläni on lapsuudesta monta erittäin hyvin pärjännyttä kaveria, joilla ei ollut lapsena harrastuksia ollenkaan - mutta puuhastelivat kyllä paljon kaikenlaista, ja panostivat sosiaalisen elämän lisäksi opiskeluun.
Idiootti.
Täydellinen idiootti.
Oikein tyypillinen yhden kaamean kakaran epä-äiti joka suorittaa hampaat irvessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Yksikään vanhempi ei ole uimahyppäävä, maalaava, piirtävä, ammattiluistelija, joka on koulutukseltaan arkkitehti-hortonomi, joka neuloo, kutoo ja ompelee vapaa-aikansa.
Ja yhdenkään lapsen ei myöskään tarvitse olla näitä kaikkia! Siksi ne 1-2 harrastusta riittää hyvin, muita juttuja voi tehdä amatöörivanhemman kanssa arjen lomassa.
Mun lapset on harrastaneet näitä kaikkia😂 toinen on huippulukiossa ja toinen ulkomailla opiskelemassa.
Niin on moni muukin halukas, ulkomailla opiskelu on nykyään ihan tavallista ja huippulukioihin tapaavat mennä ne, joille sellainen sopii.
Viestissäsi ei ole mitään yllättävää, tuollaiseenhan suorittajavanhemmat tähtääkin.
Kaikilla ei vain ole päämääränä coachata lasta huippulukioon ja arvostetuimpiin yliopistoihin, ja osa nuorista päätyy niihin siitä huolimatta ettei lapsuutta ole eletty tavoitteellisesti ja runsaasti harrastaen.
Esim. itselleni nuo asiat eivät ole merkityksellisiä, eivätkä myöskään lapseni unelmia.Kurja juttu, jos AP ja vaimonsa ovat ihan eri sivuilla näin oleellisessa kasvatusta ja perheen arkea koskevassa asiassa.
Mistäs sinä tiedät mitä lapsesi haluaa? Sinähän päätät hänen puolestaan. Sössötät arvomaailmasta ja paasaat merkityksistä.
Meillä lapset on saaneet harrastaa ihan mitä haluavat, kokeilla kaikkea mahdollista ja mennä johonkim harrastukseen kaverin mukana jne.
Siis miten en muka tietäisi mitä hän haluaa?
Osaahan hän puhua.
Lapseni puhuu kyllä paljon unelmistaan, ja harrastaa kaksi kertaa viikossa unelmiaan vastaavia asioita.
Hän on päättänyt itse harrastuksensa jo 3-vuotiaasta alkaen, enkä ole päättänyt niitä hänen puolestaan (älä oleta asioita, tekstissäni ei ollut mitään tuollaiseen viittaavaa).Lisäksi lapsella on jo CV tältä alalta mihin unelmansa ja harrastuksensa liittyy, ja tienannut tällä asialla tuhansia euroja (omasta tahdostaan).
Kielitaito on myös hänelle tärkeää ja hän puhuukin kolmea kieltä, ja aloitti juuri omasta tahdostaan neljännen kielen opettelun valinnaisena koulussa.
Alakouluikäinen lapsi siis kyseessä joten vielä ei voi sanoa mitä hänestä tulee ja hänhän voi kääntää kelkkansa vielä ihan täysin, mutta on saanut itse päättää ja tuen häntä unelmissaan.Ei se onneksi vaadi aina hirveää suorittamista ja vapaa-ajan aikatauluttamista, että lapsi saa toteuttaa itseään ja tavoitella unelmiaan.
Sinä paasaat vain omista arvoistasi, omista asioistasi, omista näkemyksistäsi jne.
Ja sitten suivaannut ja yhtäkkiä lapsesi onkin supersuorittaja.
Sulla taitaa olla todella surkea itsetunto.
Mikä ihmeen supersuorittaja?
Käy kaksi kertaa viikossa harrastuksissa, ja koska kyse on intohimosta, niin toki tekee/leikkii niitä juttuja jatkuvasti muutenkin.Paasaan siitä, että ihmisiä, perheitä, lapsia ja arvoja on erilaisia, eikä AP:n tyylissä ole mitään huonoa tai laiskaa. Päinvastoin, AP kuulostaa olevan mukava ja läsnäoleva isä.
Osa täällä on paasannut sitä päinvastaista, että täytyy olla jatkuvasti harrastuksissa tai muuten on laiska.
Siihen kommentoin vastakkaisen näkemyksen.Jumalaton haloo ainakin on.
Tuo se vasta vaarallista on,että keskenkasvuinen kehittää jonkin intohimohaaveen, jonka varaan rakennetaan kaikki. Ja äiti myy lasta sitten vielä tuhansilla euroilla sen nimissä.
Ap on niin omahyväinen että hampaisiin sattuu. Samanlaienn paasaaja kuin sinä.
Ei olla rakennettu mitään sen varaan, ihan normaalia elämää elää ja viettää suurimman osan ajastaan kavereiden kanssa leikkien.
Sama intohimo ollut tosiaan taaperosta asti, miksi en antaisi sitä toteuttaa?
Enkä minä ole myynyt häntä minnekään, itse on päätynyt näihin töihin joista rahansa saanut.
Näin voi käydä, jos on sosiaalinen, lahjakas jossain ja verkostoa olemassa.
Minulta on kysytty vain lupa.Ärsyttääkö, kun itse paasaat siitä miten lasten pitäisi juosta joka ilta harrastuksissa ja miten AP on laiska, mutta sitten jonkun päinvastoin ajattelevan lapsi onkin tuossa tilanteessa? :D
Ja vaikka ei olisikaan, niin mitä sitten?
Omissa silmissäni joku aivan tavallinen ”alisuoriutuja” on ihan yhtä hyvä, kuin ns. menestyjätkin.
Pääasia, että saa elää itsensä näköistä elämää ja olla onnellinen.
Lapselle (ja aikuiselle) on aivan riittävästi harrastusta siinäkin, että tekee itsekseen omien aikataulujen mukaan mitä tykkää.
Esim. hyötyliikunta, talvisin hiihto, luistelu ja laskettelu, kesäisin uinti ja pallopelit, kirjallisuus, taiteet jne.
Itselläni on lapsuudesta monta erittäin hyvin pärjännyttä kaveria, joilla ei ollut lapsena harrastuksia ollenkaan - mutta puuhastelivat kyllä paljon kaikenlaista, ja panostivat sosiaalisen elämän lisäksi opiskeluun.Idiootti.
Täydellinen idiootti.
Oikein tyypillinen yhden kaamean kakaran epä-äiti joka suorittaa hampaat irvessä.
Jaa sinä olitkin trolli.
No se selittääkin. Mietinkin, että ei kai kukaan voi olla noin typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Yksikään vanhempi ei ole uimahyppäävä, maalaava, piirtävä, ammattiluistelija, joka on koulutukseltaan arkkitehti-hortonomi, joka neuloo, kutoo ja ompelee vapaa-aikansa.
Ja yhdenkään lapsen ei myöskään tarvitse olla näitä kaikkia! Siksi ne 1-2 harrastusta riittää hyvin, muita juttuja voi tehdä amatöörivanhemman kanssa arjen lomassa.
Mun lapset on harrastaneet näitä kaikkia😂 toinen on huippulukiossa ja toinen ulkomailla opiskelemassa.
Niin on moni muukin halukas, ulkomailla opiskelu on nykyään ihan tavallista ja huippulukioihin tapaavat mennä ne, joille sellainen sopii.
Viestissäsi ei ole mitään yllättävää, tuollaiseenhan suorittajavanhemmat tähtääkin.
Kaikilla ei vain ole päämääränä coachata lasta huippulukioon ja arvostetuimpiin yliopistoihin, ja osa nuorista päätyy niihin siitä huolimatta ettei lapsuutta ole eletty tavoitteellisesti ja runsaasti harrastaen.
Esim. itselleni nuo asiat eivät ole merkityksellisiä, eivätkä myöskään lapseni unelmia.Kurja juttu, jos AP ja vaimonsa ovat ihan eri sivuilla näin oleellisessa kasvatusta ja perheen arkea koskevassa asiassa.
Mistäs sinä tiedät mitä lapsesi haluaa? Sinähän päätät hänen puolestaan. Sössötät arvomaailmasta ja paasaat merkityksistä.
Meillä lapset on saaneet harrastaa ihan mitä haluavat, kokeilla kaikkea mahdollista ja mennä johonkim harrastukseen kaverin mukana jne.
Siis miten en muka tietäisi mitä hän haluaa?
Osaahan hän puhua.
Lapseni puhuu kyllä paljon unelmistaan, ja harrastaa kaksi kertaa viikossa unelmiaan vastaavia asioita.
Hän on päättänyt itse harrastuksensa jo 3-vuotiaasta alkaen, enkä ole päättänyt niitä hänen puolestaan (älä oleta asioita, tekstissäni ei ollut mitään tuollaiseen viittaavaa).Lisäksi lapsella on jo CV tältä alalta mihin unelmansa ja harrastuksensa liittyy, ja tienannut tällä asialla tuhansia euroja (omasta tahdostaan).
Kielitaito on myös hänelle tärkeää ja hän puhuukin kolmea kieltä, ja aloitti juuri omasta tahdostaan neljännen kielen opettelun valinnaisena koulussa.
Alakouluikäinen lapsi siis kyseessä joten vielä ei voi sanoa mitä hänestä tulee ja hänhän voi kääntää kelkkansa vielä ihan täysin, mutta on saanut itse päättää ja tuen häntä unelmissaan.Ei se onneksi vaadi aina hirveää suorittamista ja vapaa-ajan aikatauluttamista, että lapsi saa toteuttaa itseään ja tavoitella unelmiaan.
Sinä paasaat vain omista arvoistasi, omista asioistasi, omista näkemyksistäsi jne.
Ja sitten suivaannut ja yhtäkkiä lapsesi onkin supersuorittaja.
Sulla taitaa olla todella surkea itsetunto.
Mikä ihmeen supersuorittaja?
Käy kaksi kertaa viikossa harrastuksissa, ja koska kyse on intohimosta, niin toki tekee/leikkii niitä juttuja jatkuvasti muutenkin.Paasaan siitä, että ihmisiä, perheitä, lapsia ja arvoja on erilaisia, eikä AP:n tyylissä ole mitään huonoa tai laiskaa. Päinvastoin, AP kuulostaa olevan mukava ja läsnäoleva isä.
Osa täällä on paasannut sitä päinvastaista, että täytyy olla jatkuvasti harrastuksissa tai muuten on laiska.
Siihen kommentoin vastakkaisen näkemyksen.Jumalaton haloo ainakin on.
Tuo se vasta vaarallista on,että keskenkasvuinen kehittää jonkin intohimohaaveen, jonka varaan rakennetaan kaikki. Ja äiti myy lasta sitten vielä tuhansilla euroilla sen nimissä.
Ap on niin omahyväinen että hampaisiin sattuu. Samanlaienn paasaaja kuin sinä.
Ei olla rakennettu mitään sen varaan, ihan normaalia elämää elää ja viettää suurimman osan ajastaan kavereiden kanssa leikkien.
Sama intohimo ollut tosiaan taaperosta asti, miksi en antaisi sitä toteuttaa?
Enkä minä ole myynyt häntä minnekään, itse on päätynyt näihin töihin joista rahansa saanut.
Näin voi käydä, jos on sosiaalinen, lahjakas jossain ja verkostoa olemassa.
Minulta on kysytty vain lupa.Ärsyttääkö, kun itse paasaat siitä miten lasten pitäisi juosta joka ilta harrastuksissa ja miten AP on laiska, mutta sitten jonkun päinvastoin ajattelevan lapsi onkin tuossa tilanteessa? :D
Ja vaikka ei olisikaan, niin mitä sitten?
Omissa silmissäni joku aivan tavallinen ”alisuoriutuja” on ihan yhtä hyvä, kuin ns. menestyjätkin.
Pääasia, että saa elää itsensä näköistä elämää ja olla onnellinen.
Lapselle (ja aikuiselle) on aivan riittävästi harrastusta siinäkin, että tekee itsekseen omien aikataulujen mukaan mitä tykkää.
Esim. hyötyliikunta, talvisin hiihto, luistelu ja laskettelu, kesäisin uinti ja pallopelit, kirjallisuus, taiteet jne.
Itselläni on lapsuudesta monta erittäin hyvin pärjännyttä kaveria, joilla ei ollut lapsena harrastuksia ollenkaan - mutta puuhastelivat kyllä paljon kaikenlaista, ja panostivat sosiaalisen elämän lisäksi opiskeluun.Idiootti.
Täydellinen idiootti.
Oikein tyypillinen yhden kaamean kakaran epä-äiti joka suorittaa hampaat irvessä.
Jaa sinä olitkin trolli.
No se selittääkin. Mietinkin, että ei kai kukaan voi olla noin typerä.
Sun mukelosi on varmaan näitä kaameita suomalaisia "lapsinäyttelijöitä", joiden äidit häärii kulisseissa vuorosanoja kuiskaillen. Huh huh. Eikö sulla ole omaa elämää jota suorittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Yksikään vanhempi ei ole uimahyppäävä, maalaava, piirtävä, ammattiluistelija, joka on koulutukseltaan arkkitehti-hortonomi, joka neuloo, kutoo ja ompelee vapaa-aikansa.
Ja yhdenkään lapsen ei myöskään tarvitse olla näitä kaikkia! Siksi ne 1-2 harrastusta riittää hyvin, muita juttuja voi tehdä amatöörivanhemman kanssa arjen lomassa.
Mun lapset on harrastaneet näitä kaikkia😂 toinen on huippulukiossa ja toinen ulkomailla opiskelemassa.
Niin on moni muukin halukas, ulkomailla opiskelu on nykyään ihan tavallista ja huippulukioihin tapaavat mennä ne, joille sellainen sopii.
Viestissäsi ei ole mitään yllättävää, tuollaiseenhan suorittajavanhemmat tähtääkin.
Kaikilla ei vain ole päämääränä coachata lasta huippulukioon ja arvostetuimpiin yliopistoihin, ja osa nuorista päätyy niihin siitä huolimatta ettei lapsuutta ole eletty tavoitteellisesti ja runsaasti harrastaen.
Esim. itselleni nuo asiat eivät ole merkityksellisiä, eivätkä myöskään lapseni unelmia.Kurja juttu, jos AP ja vaimonsa ovat ihan eri sivuilla näin oleellisessa kasvatusta ja perheen arkea koskevassa asiassa.
Mistäs sinä tiedät mitä lapsesi haluaa? Sinähän päätät hänen puolestaan. Sössötät arvomaailmasta ja paasaat merkityksistä.
Meillä lapset on saaneet harrastaa ihan mitä haluavat, kokeilla kaikkea mahdollista ja mennä johonkim harrastukseen kaverin mukana jne.
Siis miten en muka tietäisi mitä hän haluaa?
Osaahan hän puhua.
Lapseni puhuu kyllä paljon unelmistaan, ja harrastaa kaksi kertaa viikossa unelmiaan vastaavia asioita.
Hän on päättänyt itse harrastuksensa jo 3-vuotiaasta alkaen, enkä ole päättänyt niitä hänen puolestaan (älä oleta asioita, tekstissäni ei ollut mitään tuollaiseen viittaavaa).Lisäksi lapsella on jo CV tältä alalta mihin unelmansa ja harrastuksensa liittyy, ja tienannut tällä asialla tuhansia euroja (omasta tahdostaan).
Kielitaito on myös hänelle tärkeää ja hän puhuukin kolmea kieltä, ja aloitti juuri omasta tahdostaan neljännen kielen opettelun valinnaisena koulussa.
Alakouluikäinen lapsi siis kyseessä joten vielä ei voi sanoa mitä hänestä tulee ja hänhän voi kääntää kelkkansa vielä ihan täysin, mutta on saanut itse päättää ja tuen häntä unelmissaan.Ei se onneksi vaadi aina hirveää suorittamista ja vapaa-ajan aikatauluttamista, että lapsi saa toteuttaa itseään ja tavoitella unelmiaan.
Sinä paasaat vain omista arvoistasi, omista asioistasi, omista näkemyksistäsi jne.
Ja sitten suivaannut ja yhtäkkiä lapsesi onkin supersuorittaja.
Sulla taitaa olla todella surkea itsetunto.
Mikä ihmeen supersuorittaja?
Käy kaksi kertaa viikossa harrastuksissa, ja koska kyse on intohimosta, niin toki tekee/leikkii niitä juttuja jatkuvasti muutenkin.Paasaan siitä, että ihmisiä, perheitä, lapsia ja arvoja on erilaisia, eikä AP:n tyylissä ole mitään huonoa tai laiskaa. Päinvastoin, AP kuulostaa olevan mukava ja läsnäoleva isä.
Osa täällä on paasannut sitä päinvastaista, että täytyy olla jatkuvasti harrastuksissa tai muuten on laiska.
Siihen kommentoin vastakkaisen näkemyksen.Jumalaton haloo ainakin on.
Tuo se vasta vaarallista on,että keskenkasvuinen kehittää jonkin intohimohaaveen, jonka varaan rakennetaan kaikki. Ja äiti myy lasta sitten vielä tuhansilla euroilla sen nimissä.
Ap on niin omahyväinen että hampaisiin sattuu. Samanlaienn paasaaja kuin sinä.
Ei olla rakennettu mitään sen varaan, ihan normaalia elämää elää ja viettää suurimman osan ajastaan kavereiden kanssa leikkien.
Sama intohimo ollut tosiaan taaperosta asti, miksi en antaisi sitä toteuttaa?
Enkä minä ole myynyt häntä minnekään, itse on päätynyt näihin töihin joista rahansa saanut.
Näin voi käydä, jos on sosiaalinen, lahjakas jossain ja verkostoa olemassa.
Minulta on kysytty vain lupa.Ärsyttääkö, kun itse paasaat siitä miten lasten pitäisi juosta joka ilta harrastuksissa ja miten AP on laiska, mutta sitten jonkun päinvastoin ajattelevan lapsi onkin tuossa tilanteessa? :D
Ja vaikka ei olisikaan, niin mitä sitten?
Omissa silmissäni joku aivan tavallinen ”alisuoriutuja” on ihan yhtä hyvä, kuin ns. menestyjätkin.
Pääasia, että saa elää itsensä näköistä elämää ja olla onnellinen.
Lapselle (ja aikuiselle) on aivan riittävästi harrastusta siinäkin, että tekee itsekseen omien aikataulujen mukaan mitä tykkää.
Esim. hyötyliikunta, talvisin hiihto, luistelu ja laskettelu, kesäisin uinti ja pallopelit, kirjallisuus, taiteet jne.
Itselläni on lapsuudesta monta erittäin hyvin pärjännyttä kaveria, joilla ei ollut lapsena harrastuksia ollenkaan - mutta puuhastelivat kyllä paljon kaikenlaista, ja panostivat sosiaalisen elämän lisäksi opiskeluun.Idiootti.
Täydellinen idiootti.
Oikein tyypillinen yhden kaamean kakaran epä-äiti joka suorittaa hampaat irvessä.
Jaa sinä olitkin trolli.
No se selittääkin. Mietinkin, että ei kai kukaan voi olla noin typerä.
Sun mukelosi on varmaan näitä kaameita suomalaisia "lapsinäyttelijöitä", joiden äidit häärii kulisseissa vuorosanoja kuiskaillen. Huh huh. Eikö sulla ole omaa elämää jota suorittaa?
Eipä ole enkä hääri missään.
Saan onneksi keskittyä paljon omiin juttuihini, vaikka äiti olenkin.
Lopeta jo tuo surkea trollaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Normaaleissa perheissä vanhemmat opettavat näitä asioita lapselle. Kaikessa ei tarvita ammattivalmentajaa, 1-2 harrastusta riittää hyvin.
Yksikään vanhempi ei ole uimahyppäävä, maalaava, piirtävä, ammattiluistelija, joka on koulutukseltaan arkkitehti-hortonomi, joka neuloo, kutoo ja ompelee vapaa-aikansa.
Ja yhdenkään lapsen ei myöskään tarvitse olla näitä kaikkia! Siksi ne 1-2 harrastusta riittää hyvin, muita juttuja voi tehdä amatöörivanhemman kanssa arjen lomassa.
Mun lapset on harrastaneet näitä kaikkia😂 toinen on huippulukiossa ja toinen ulkomailla opiskelemassa.
Niin on moni muukin halukas, ulkomailla opiskelu on nykyään ihan tavallista ja huippulukioihin tapaavat mennä ne, joille sellainen sopii.
Viestissäsi ei ole mitään yllättävää, tuollaiseenhan suorittajavanhemmat tähtääkin.
Kaikilla ei vain ole päämääränä coachata lasta huippulukioon ja arvostetuimpiin yliopistoihin, ja osa nuorista päätyy niihin siitä huolimatta ettei lapsuutta ole eletty tavoitteellisesti ja runsaasti harrastaen.
Esim. itselleni nuo asiat eivät ole merkityksellisiä, eivätkä myöskään lapseni unelmia.Kurja juttu, jos AP ja vaimonsa ovat ihan eri sivuilla näin oleellisessa kasvatusta ja perheen arkea koskevassa asiassa.
Mistäs sinä tiedät mitä lapsesi haluaa? Sinähän päätät hänen puolestaan. Sössötät arvomaailmasta ja paasaat merkityksistä.
Meillä lapset on saaneet harrastaa ihan mitä haluavat, kokeilla kaikkea mahdollista ja mennä johonkim harrastukseen kaverin mukana jne.
Siis miten en muka tietäisi mitä hän haluaa?
Osaahan hän puhua.
Lapseni puhuu kyllä paljon unelmistaan, ja harrastaa kaksi kertaa viikossa unelmiaan vastaavia asioita.
Hän on päättänyt itse harrastuksensa jo 3-vuotiaasta alkaen, enkä ole päättänyt niitä hänen puolestaan (älä oleta asioita, tekstissäni ei ollut mitään tuollaiseen viittaavaa).Lisäksi lapsella on jo CV tältä alalta mihin unelmansa ja harrastuksensa liittyy, ja tienannut tällä asialla tuhansia euroja (omasta tahdostaan).
Kielitaito on myös hänelle tärkeää ja hän puhuukin kolmea kieltä, ja aloitti juuri omasta tahdostaan neljännen kielen opettelun valinnaisena koulussa.
Alakouluikäinen lapsi siis kyseessä joten vielä ei voi sanoa mitä hänestä tulee ja hänhän voi kääntää kelkkansa vielä ihan täysin, mutta on saanut itse päättää ja tuen häntä unelmissaan.Ei se onneksi vaadi aina hirveää suorittamista ja vapaa-ajan aikatauluttamista, että lapsi saa toteuttaa itseään ja tavoitella unelmiaan.
Sinä paasaat vain omista arvoistasi, omista asioistasi, omista näkemyksistäsi jne.
Ja sitten suivaannut ja yhtäkkiä lapsesi onkin supersuorittaja.
Sulla taitaa olla todella surkea itsetunto.
Mikä ihmeen supersuorittaja?
Käy kaksi kertaa viikossa harrastuksissa, ja koska kyse on intohimosta, niin toki tekee/leikkii niitä juttuja jatkuvasti muutenkin.Paasaan siitä, että ihmisiä, perheitä, lapsia ja arvoja on erilaisia, eikä AP:n tyylissä ole mitään huonoa tai laiskaa. Päinvastoin, AP kuulostaa olevan mukava ja läsnäoleva isä.
Osa täällä on paasannut sitä päinvastaista, että täytyy olla jatkuvasti harrastuksissa tai muuten on laiska.
Siihen kommentoin vastakkaisen näkemyksen.Jumalaton haloo ainakin on.
Tuo se vasta vaarallista on,että keskenkasvuinen kehittää jonkin intohimohaaveen, jonka varaan rakennetaan kaikki. Ja äiti myy lasta sitten vielä tuhansilla euroilla sen nimissä.
Ap on niin omahyväinen että hampaisiin sattuu. Samanlaienn paasaaja kuin sinä.
Ei olla rakennettu mitään sen varaan, ihan normaalia elämää elää ja viettää suurimman osan ajastaan kavereiden kanssa leikkien.
Sama intohimo ollut tosiaan taaperosta asti, miksi en antaisi sitä toteuttaa?
Enkä minä ole myynyt häntä minnekään, itse on päätynyt näihin töihin joista rahansa saanut.
Näin voi käydä, jos on sosiaalinen, lahjakas jossain ja verkostoa olemassa.
Minulta on kysytty vain lupa.Ärsyttääkö, kun itse paasaat siitä miten lasten pitäisi juosta joka ilta harrastuksissa ja miten AP on laiska, mutta sitten jonkun päinvastoin ajattelevan lapsi onkin tuossa tilanteessa? :D
Ja vaikka ei olisikaan, niin mitä sitten?
Omissa silmissäni joku aivan tavallinen ”alisuoriutuja” on ihan yhtä hyvä, kuin ns. menestyjätkin.
Pääasia, että saa elää itsensä näköistä elämää ja olla onnellinen.
Lapselle (ja aikuiselle) on aivan riittävästi harrastusta siinäkin, että tekee itsekseen omien aikataulujen mukaan mitä tykkää.
Esim. hyötyliikunta, talvisin hiihto, luistelu ja laskettelu, kesäisin uinti ja pallopelit, kirjallisuus, taiteet jne.
Itselläni on lapsuudesta monta erittäin hyvin pärjännyttä kaveria, joilla ei ollut lapsena harrastuksia ollenkaan - mutta puuhastelivat kyllä paljon kaikenlaista, ja panostivat sosiaalisen elämän lisäksi opiskeluun.Idiootti.
Täydellinen idiootti.
Oikein tyypillinen yhden kaamean kakaran epä-äiti joka suorittaa hampaat irvessä.
Jaa sinä olitkin trolli.
No se selittääkin. Mietinkin, että ei kai kukaan voi olla noin typerä.
Sun mukelosi on varmaan näitä kaameita suomalaisia "lapsinäyttelijöitä", joiden äidit häärii kulisseissa vuorosanoja kuiskaillen. Huh huh. Eikö sulla ole omaa elämää jota suorittaa?
Eipä ole enkä hääri missään.
Saan onneksi keskittyä paljon omiin juttuihini, vaikka äiti olenkin.Lopeta jo tuo surkea trollaus
Sulla on yksi ainoa lapsi. Et ole äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kotoisin kiinasta tai muusta kilpailuhenkisestä kulttuurista, vaan ihan täältä suomesta.
Mun mielestä lapsella on hyvä olla liikuntaharrastus. Sen lisäksi uimakoulu on ihan välttämätön. Itse myös haluan et lapseni saavat mahdollisuuden oppia soittamaan jotain soitinta.
Mun mielestä näillä tulee ihan peruseväät elämään. Ei oo kyse mistään kilpailusta, huippuvalmentamisesta tms. vaan ihan normaalia elämää suomen olosuhteissa.
Jos lapsi ei olisi liikunnallinen, harkitsisin esim. partiota liikunnan tilalle, tai vastaavasti kuvataidekoulua musiikin tilalle jne.
Ja vaikka siis kirjoitin että "itse haluan" niin siinä on kyse mun motivaatio viedä lasta harrastukseen. Meillä lapset tykkää harrastuksistaan. Jos ei tykkää, niin en pakottaisi, mutta sitten rajoittaisin ruutuaikaa, että tulisi tehtyä muutakin kuin pelaamista.
Miksi ihmeessä uimakoulu olisi välttämätön? Eikös vanhemmat pysty opettamaan lapsen uimaan ihan hyvin. Peruskoulussa oli ainakin omina kouluaikoinani myös uinninopetusta liikuntatunneilla.
Peruskoulun vähäiset uimatunnit eivät todellakaan riitä edes alkeelliseen uimataitoon. Uimakoulussa ja jatkokursseilla meidän lapset sai paremman uimataidon kuin meillä vanhemmilla on. Käydään tietysti yhdessäkin uimassa.
Yhtä hyvin voisi kysyä, eikö vanhemmat voi opettaa lastaan pelaamaan jalkapalloa tai soittamaan soitinta. Mihin siinä harrastusta tarvitsee? Koulussakin oppii palaamaan liikuntatunneilla ja musiikin tunneilla.
Vanhempien on hankala muuttua jalkapallojoukkueeksi, minkä lisäksi harvalla vanhemmalla on hyvä soittotaito ja hyvä soitonopetustaito.
Uiminen on kuitenkin melko universaali taito Suomessa.
Enemmän vertaisin tuota siihen, että veisi lapsen syömäänopetteluharrastukseen, sen sijaan että opettaisi itse.
Uimataidottomuus on Suomessa erittäin yleistä. Jalkapalloa osaa kuka tahansa potkia, jolla on toimivat jalat. Missä on sanottu, että sitä palloa pitää potkia tietyssä joukkueessa? Pihalla voi laittaa pelin pystyyn kavereiden kanssa.
Missä pihalla ja kenen kaverien kanssa? Elätkö jossain tiina-kirjojen ja suurten ikäluokkien maailmassa?
Missä ihmeessä sinä elät jos teillä ei ole kotona pihaa eikä lapsellasi ole kavereita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kotoisin kiinasta tai muusta kilpailuhenkisestä kulttuurista, vaan ihan täältä suomesta.
Mun mielestä lapsella on hyvä olla liikuntaharrastus. Sen lisäksi uimakoulu on ihan välttämätön. Itse myös haluan et lapseni saavat mahdollisuuden oppia soittamaan jotain soitinta.
Mun mielestä näillä tulee ihan peruseväät elämään. Ei oo kyse mistään kilpailusta, huippuvalmentamisesta tms. vaan ihan normaalia elämää suomen olosuhteissa.
Jos lapsi ei olisi liikunnallinen, harkitsisin esim. partiota liikunnan tilalle, tai vastaavasti kuvataidekoulua musiikin tilalle jne.
Ja vaikka siis kirjoitin että "itse haluan" niin siinä on kyse mun motivaatio viedä lasta harrastukseen. Meillä lapset tykkää harrastuksistaan. Jos ei tykkää, niin en pakottaisi, mutta sitten rajoittaisin ruutuaikaa, että tulisi tehtyä muutakin kuin pelaamista.
Miksi ihmeessä uimakoulu olisi välttämätön? Eikös vanhemmat pysty opettamaan lapsen uimaan ihan hyvin. Peruskoulussa oli ainakin omina kouluaikoinani myös uinninopetusta liikuntatunneilla.
Peruskoulun vähäiset uimatunnit eivät todellakaan riitä edes alkeelliseen uimataitoon. Uimakoulussa ja jatkokursseilla meidän lapset sai paremman uimataidon kuin meillä vanhemmilla on. Käydään tietysti yhdessäkin uimassa.
Yhtä hyvin voisi kysyä, eikö vanhemmat voi opettaa lastaan pelaamaan jalkapalloa tai soittamaan soitinta. Mihin siinä harrastusta tarvitsee? Koulussakin oppii palaamaan liikuntatunneilla ja musiikin tunneilla.
Vanhempien on hankala muuttua jalkapallojoukkueeksi, minkä lisäksi harvalla vanhemmalla on hyvä soittotaito ja hyvä soitonopetustaito.
Uiminen on kuitenkin melko universaali taito Suomessa.
Enemmän vertaisin tuota siihen, että veisi lapsen syömäänopetteluharrastukseen, sen sijaan että opettaisi itse.
Uimataidottomuus on Suomessa erittäin yleistä. Jalkapalloa osaa kuka tahansa potkia, jolla on toimivat jalat. Missä on sanottu, että sitä palloa pitää potkia tietyssä joukkueessa? Pihalla voi laittaa pelin pystyyn kavereiden kanssa.
Missä pihalla ja kenen kaverien kanssa? Elätkö jossain tiina-kirjojen ja suurten ikäluokkien maailmassa?
Missä ihmeessä sinä elät jos teillä ei ole kotona pihaa eikä lapsellasi ole kavereita?
Harvemmin omakotitalojen pihalla muita lapsia on ilman sttä kutsutaan.
Ja kaikki ei asu jossain työläislähiössä jossa monilapsiset perheet kököttää 24/7 ilman virikkeitä odottamassa jos vaikla joku saa jostain littanan pallon.
Meillä on nyt 14v poika, joka ei ole alakoulussa juuri ollenkaan ollut ohjatuissa harrastuksissa. Kävi kerran tai pari jalkapalloseurassa, mutta ei kiinnostanut kun ei siellä paljoa pelattu vaan juostiin ympäri kenttää ja punnerrettiin yms.
Alakoulun aikana oli kyllä harrastamista, muttei varsinaisesti ohjattua. Esim talvella laskettelua ja uimassa aina välillä.
Nyt yläkoulussa on harrastanut kitaran soittamista ohjatusti ja itsekseen. Siihen tuntuu olevan kiinnostusta ainakin toistaiseksi.
Kannattaa kuunnella mitä lapsi haluaa eikä pakolla keksiä ohjattua harrastusta, johon lapsella ei ole ehkä isoa kiinnostusta.
"Kuinka monta ohjattua harrastusta on sopiva määrä alakouluikäiselle lapselle?"
Vastaus on: 0-1
Näin se vain on. Ja avauksestasi päätellen sinäkin tiedät sen.
Ja sitten vielä noista iltapäiväkerhoista, ne ovat kuormittavia lapselle. Siellä on kauhea hälinä. Eli jos ihan oikeasti olette huolissanne ekaluokkalaisestanne, niin itse järjestäisin vapaat iltapäivät, jolloin voi vain olla kotona ja palautua koulujutuista. Myös lapsen aivot tarvitsevat säännöllisesti hiljaisuutta ja verkkaista itsekseen oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä harrastuksissakin saa kavereita. Vieläpä samanmielisiä.
Kuvittele joku joukkueurheilulaji, jossa ensin löytyy kaverit ja sitten harjoitteluryhmien tasoerottelun myötä tippuu pois joukkueesta.
Kuvittele arkkitehtikerho tai kuviskoulu tai teatteriharrastus, jossa käyt vuosia samanmielisten lasten ja nuorten kanssa ja saat ystäviä, jotka säilyy vielä aikuisenakin. Näin meillä.
Jos lapsi on taiteellinen niin ehkä joo, mutta mun lapselleni tuo olisi ollut painajainen. Kaverit, luultavasti elinikäiset, samanmieliset, löytyivät kahdesta lajista, joita harrasti SM-tasolla....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niissä harrastuksissakin saa kavereita. Vieläpä samanmielisiä.
Kuvittele joku joukkueurheilulaji, jossa ensin löytyy kaverit ja sitten harjoitteluryhmien tasoerottelun myötä tippuu pois joukkueesta.
Kuvittele arkkitehtikerho tai kuviskoulu tai teatteriharrastus, jossa käyt vuosia samanmielisten lasten ja nuorten kanssa ja saat ystäviä, jotka säilyy vielä aikuisenakin. Näin meillä.
Jos lapsi on taiteellinen niin ehkä joo, mutta mun lapselleni tuo olisi ollut painajainen. Kaverit, luultavasti elinikäiset, samanmieliset, löytyivät kahdesta lajista, joita harrasti SM-tasolla....
Niin. Mun lapsi onkin älykäs.
Jumalaton haloo ainakin on.
Tuo se vasta vaarallista on,että keskenkasvuinen kehittää jonkin intohimohaaveen, jonka varaan rakennetaan kaikki. Ja äiti myy lasta sitten vielä tuhansilla euroilla sen nimissä.
Ap on niin omahyväinen että hampaisiin sattuu. Samanlaienn paasaaja kuin sinä.