Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta ohjattua harrastusta on sopiva määrä alakouluikäiselle lapselle?
Vaimon kanssa tuli melkein riitaa siitä, mitä ja kuinka paljon lapsemme pitäisi käydä ohjatuissa harrastuksissa. Hän on sellaisesta maasta, jossa lasten toiminta on ohjattua ja säänneltyä pikkulapsesta saakka, koska heidän yhteiskuntansa on hyvin kilpailuhenkinen ja perheet jopa muuttavat sen mukaan että lapsi pääsisi haluttuun kouluun jo ensimmäisellä luokalla.
Lapsemme aloitti nyt 1. luokan ja hän jatkaa mieluista fyysistä harrastusta (ennen 1h/viikko) ja nyt tämä määrä on 2x 1,5h /viikko, eli määrä kolminkertaistuu viime talveen verrattuna. Hän haluaisi lapsemme vielä 1-2 muuhun ohjattuun toimintaan, mutta olen sitä vastaan, sillä en halua että lapsen elämä on pelkkää suorittamista ja oma leikki, kaverit ja muu elämä jäisivät näiden suoritusten ja koulun jalkoihin kokonaan. Lisäksi koulu on jo itsessään väsyttävää (3-5h/päivä) ja iltapäiväkerho siihen päälle. Eli lapsen päivä on jo nyt 7-8 tuntia/päivä kodin ulkopuolella ilman harrastuksiakin ohjatussa toiminnassa.
Ymmärrän syyn vaimoni mielipiteille, hän tulee sellaisesta kulttuurista joka on äärimmäisen kilpailuhenkinen. Meillä Suomessa (tai ainakin minulla) taas tärkeintä on lapsen onnellisuus ja hyvinvointi kokonaisuutena, ei mitattava suorittaminen 10 eri asiassa, jolla sitten loppuelämän suunta ratkaistaan. Hän taas ei ymmärrä minua ja syyttää etten halua lapsemme parasta ja että meillä elämä on vain sellaista epämääräistä oleilua. Itse en mittaa elämän laatua ulkoisilla meriiteillä niinkään, vaan sisäisellä hyvinvoinnilla ja siitä että itsellä on hyvä ja turvallinen olla. Sama tähtäin minulla on lapsen kanssa. Vaadin lapselta kyllä asioita, kuten lelujen siivoamista, läksyjen teko ennen kavereille menoa, hammaspesut, suihkut ja lautaset tiskikoneeseen ruokailun jälkeen, jne. Mutta hänen mukaansa olen liian löysä. Ennen koronaa kävimme yhdessä paljon mm. uimahalleissa ja leikkikenteillä. Nyt vähemmän, koska korona ja lapsi on alkanut isenäistymään ja viettää kavereiden kanssa paljon vapaa-aikaa.
Niinpä kysyn teiltä, AV palstalaiset, montako ohjattua harrastusta teilän alakouluikäisillä lapsilla on? Onko lapsen aika joka päivä kuinka ohjattua? Vaadinko lapselta liian vähän ja onko 2 ohjattu harrastusta (yht. 4h/arkiviikko, kolmena eri päivänä ma-pe akselilla) liikaa?
Kommentit (280)
Vierailija kirjoitti:
Lapset on niin erilaisia.
Meillä on erittäin aktiivinen, liikunnallinen ja sosiaalinen eskarilainen. Hän on viikossa n.34 h eskarissa ja päivähoidossa ja harrastaa sen lisäksi viikossa 7,5 h viikossa koska itse haluaa.
Me vanhemmat ihan mielellään vietettäisiin illat kotosalla, yhdessä perheenä puuhaillen ja koiraa lenkittäen. Lapsi sen sijaan haluaa lähteä harrastuksiin, innostuu jokaisesta uudesta harrastuksesta ja syksyllä varsin selvästi kertoo mitä harrastuksia haluaa tuleva kautena jatkaa. Yhdestä ainoasta harrastuksesta ei ole tykännyt, muskarista, ja sai lopettaa saman tien sen harrastamisen (2 kk kävi viime vuonna).
Lapsi on siis täysin erilainen kuin vanhempansa, mutta täysin samanlainen kuin tätinsä, joka koko ala-asteiän harrasti vähintään 4 harrastusta viikossa eli joka arkipäivä oli kaksi harrastusta ja viikonloppuisin kisat. Hän halusi harrastaa paljon, nautti erilaisista harrastusporukoista ja mahdollisimman laajasta sosiaalisesta piiiristä.
Onneksi useimmat lapsen harrastuksista sijaitsevat 300 m päässä eli lapsen vientibja haku harrastuksiin on helppoa ja ensi vuonna hän voi kulkea näihin itse.
Tiedän paljon lapsia, joille tämä harrastusmäärä olisi liikaa, mutta meillä tämä on juuri sopiva.
Meillä on vähän samanlainen tokaluokkalainen. Itsekin olen ollut samanlainen lapsena, joten ymmärrän hyvin. Me muutimme toiseen kaupunkiin lapsen mennessä kouluun ja valitsimme alueen urheilupuiston vierestä. Nyt lapsella on n. kilometri harrastuksiin ja kulkee itse. Huolehtii välipalojen syömiset ja muut itse eikä ole koskaan sanonut, ettei haluaisi mennä. Ennemmin pitää toppuutella, ettei nuhassa tai muuten puolikuntoisena livahtaisi treeneihin.
Kisoihin me vanhemmat lähdemme mieluusti mukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Harvalla ne harrastukset ovat kävelyetäisyydellä.
Erittäin monella ne harrastukset löytyy koululta tai koulum vierestä.
Ja sen asuinpaikankin Suomessa voi valita itse.
Kuten täällä on jo mainittukin, paljon riippuu lapsen persoonasta ja temperamentista. Jo pikkuisen isompien lasten äitinä haluaisin muistuttaa, että vapaa leikki kehittää aivan siinä missä ohjattu harrastuskin.
Esikoisen äitinä tietenkin ajattelin, että lasten pitää harrastaa, ja raahasin esikoista milloin mihinkin kokeilemaan. Lapsi (luonteeltaan ujo ja introvertti) vastasi aina, että leikkisi mieluummin kotona. Lapsi leikki poikkeuksellisen pitkään, ja ystäviä oli vain pari.
Nyt hän on esiteini, ja leikki on vaihtunut lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ikinä hänellä ei ole tylsää; hän pulppuaa tarinoita, juonia ja ideoita. Koulussa hän käsikirjoittaa luokalle näytelmiä. Edelleen hän on introvertti, mutta pidetty. Hän osaa aina ajatella boksin ulkopuolelta.
Toinen lapseni taas on aika tykännyt harrastaa ohjatusti. Hänellä on paljon kavereita ja hyvä kunto. Mutta ei hänellä ole samanlaisia luovia ideoita, ja usein alkaa ”ei ole mitään tekemistä” -narina, kun ruutuaika on käytetty. Eli enemmän sellaista klassista urheilijatyyppiä.
Joten antakaa lastenne leikkiä, jos he sitä tahtovat! Siten kasvaa aivan upeita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, paljon riippuu lapsen persoonasta ja temperamentista. Jo pikkuisen isompien lasten äitinä haluaisin muistuttaa, että vapaa leikki kehittää aivan siinä missä ohjattu harrastuskin.
Esikoisen äitinä tietenkin ajattelin, että lasten pitää harrastaa, ja raahasin esikoista milloin mihinkin kokeilemaan. Lapsi (luonteeltaan ujo ja introvertti) vastasi aina, että leikkisi mieluummin kotona. Lapsi leikki poikkeuksellisen pitkään, ja ystäviä oli vain pari.
Nyt hän on esiteini, ja leikki on vaihtunut lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ikinä hänellä ei ole tylsää; hän pulppuaa tarinoita, juonia ja ideoita. Koulussa hän käsikirjoittaa luokalle näytelmiä. Edelleen hän on introvertti, mutta pidetty. Hän osaa aina ajatella boksin ulkopuolelta.
Toinen lapseni taas on aika tykännyt harrastaa ohjatusti. Hänellä on paljon kavereita ja hyvä kunto. Mutta ei hänellä ole samanlaisia luovia ideoita, ja usein alkaa ”ei ole mitään tekemistä” -narina, kun ruutuaika on käytetty. Eli enemmän sellaista klassista urheilijatyyppiä.
Joten antakaa lastenne leikkiä, jos he sitä tahtovat! Siten kasvaa aivan upeita ihmisiä.
No kaikki ei vaan ole alun alkaenkaan noin tyhmiä
Tuo sun introverttisi hyötyisi teatteriharrastuksesta tai muusta taiteesta
Eikä liikunta tee hänellekään pahaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on jo mainittukin, paljon riippuu lapsen persoonasta ja temperamentista. Jo pikkuisen isompien lasten äitinä haluaisin muistuttaa, että vapaa leikki kehittää aivan siinä missä ohjattu harrastuskin.
Esikoisen äitinä tietenkin ajattelin, että lasten pitää harrastaa, ja raahasin esikoista milloin mihinkin kokeilemaan. Lapsi (luonteeltaan ujo ja introvertti) vastasi aina, että leikkisi mieluummin kotona. Lapsi leikki poikkeuksellisen pitkään, ja ystäviä oli vain pari.
Nyt hän on esiteini, ja leikki on vaihtunut lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ikinä hänellä ei ole tylsää; hän pulppuaa tarinoita, juonia ja ideoita. Koulussa hän käsikirjoittaa luokalle näytelmiä. Edelleen hän on introvertti, mutta pidetty. Hän osaa aina ajatella boksin ulkopuolelta.
Toinen lapseni taas on aika tykännyt harrastaa ohjatusti. Hänellä on paljon kavereita ja hyvä kunto. Mutta ei hänellä ole samanlaisia luovia ideoita, ja usein alkaa ”ei ole mitään tekemistä” -narina, kun ruutuaika on käytetty. Eli enemmän sellaista klassista urheilijatyyppiä.
Joten antakaa lastenne leikkiä, jos he sitä tahtovat! Siten kasvaa aivan upeita ihmisiä.
No kaikki ei vaan ole alun alkaenkaan noin tyhmiä
Tuo sun introverttisi hyötyisi teatteriharrastuksesta tai muusta taiteesta
Eikä liikunta tee hänellekään pahaa
Sinä taas hyötyisit ystävistä tai terapeutista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä lapsena 9-10v:nä oli lähes joka päivä jotain harrastuksia, joihin menin yhdessä parin parhaan kaverin kanssa. Aivan mahtavaa aikaa. Taidekoulu, uinti, jumppa ja ratsastus. Teininä ohjatut harrastukset tippuivat ja jäljelle jäi hevoset. Joka päivä 1-3h tallilla koulun lisäksi (viikonloppuisin tuplamäärä). Nyt työelämässä olen keskivertoa paljon jaksavampi ja ihmettelen muiden löysyyttä ja uupumista töiden jälkeen kun ei mihinkään riitä energiat. Avopuolisolla ei ollut mitään harrastuksia nuorena, oli vain tietokoneella päivät pitkät tai kavereiden kanssa kylillä. Edelleen sama homma, sekä työt että vapaat tietokoneen äärellä.
Tuo yksi tietysti trollaa, mutta oikeasti on Suomessakin sellaisia perheitä, jotka valitsevat työn ja asuinpaikan lapsen harrastuksen perusteella. Jokainen voi miettiä, kuinka sairas perhedynamiikka siitä muodostuu. Ja mikä on syyllisyyden ja katkeruuden määrä, jos lapsi itse ei haluakaan enää harrastaa.
Puhumattakaan siitä, että lapsia on useampia ja arki pyörii vain yhden lapsen todella kalliin harrastuksen (esim. autourheilu) ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Ei todellakaan aina voi vaihtaa asuinpaikkaa. Kuka oikeasti harrastusten takia myy oman kotinsa ja elinkeinonsa?
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksi tietysti trollaa, mutta oikeasti on Suomessakin sellaisia perheitä, jotka valitsevat työn ja asuinpaikan lapsen harrastuksen perusteella. Jokainen voi miettiä, kuinka sairas perhedynamiikka siitä muodostuu. Ja mikä on syyllisyyden ja katkeruuden määrä, jos lapsi itse ei haluakaan enää harrastaa.
Puhumattakaan siitä, että lapsia on useampia ja arki pyörii vain yhden lapsen todella kalliin harrastuksen (esim. autourheilu) ympärillä.
No nyt on idiootti liikkeellä.
99 prosenttia lapsiperheistä valitsee asuinpaikkansa niin että siellä on lasten hycä elää. Että on hyvä koulu tai helppo pääsy sellaiseen, on lapsiperheitä lähistöllä, leikkipuisto(ja), harrastusmahdollisuuksia jne.
Siis normaaleista lapsiperheistä.
Sitten on nää palstan puskassa istujat joilla ei ole missään mitään ja jotka on aina itse sellaisessa tuössä jossa ollaan kellon ympäri ja jotka on tehneet lapset sen Suomen ainoan formula-aivokirurgin kanssa joka hänkään ei voi lyhentää työpäiväänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Ei todellakaan aina voi vaihtaa asuinpaikkaa. Kuka oikeasti harrastusten takia myy oman kotinsa ja elinkeinonsa?
Aina voi tehdä uusia valintoja. Se on vain priorisointikysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksi tietysti trollaa, mutta oikeasti on Suomessakin sellaisia perheitä, jotka valitsevat työn ja asuinpaikan lapsen harrastuksen perusteella. Jokainen voi miettiä, kuinka sairas perhedynamiikka siitä muodostuu. Ja mikä on syyllisyyden ja katkeruuden määrä, jos lapsi itse ei haluakaan enää harrastaa.
Puhumattakaan siitä, että lapsia on useampia ja arki pyörii vain yhden lapsen todella kalliin harrastuksen (esim. autourheilu) ympärillä.
No nyt on idiootti liikkeellä.
99 prosenttia lapsiperheistä valitsee asuinpaikkansa niin että siellä on lasten hycä elää. Että on hyvä koulu tai helppo pääsy sellaiseen, on lapsiperheitä lähistöllä, leikkipuisto(ja), harrastusmahdollisuuksia jne.
Siis normaaleista lapsiperheistä.
Sitten on nää palstan puskassa istujat joilla ei ole missään mitään ja jotka on aina itse sellaisessa tuössä jossa ollaan kellon ympäri ja jotka on tehneet lapset sen Suomen ainoan formula-aivokirurgin kanssa joka hänkään ei voi lyhentää työpäiväänsä.
Taas joku idiootti kaupunkilainen jonka mielestä maalla asuvilla ei saa olla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stray kids uh kirjoitti:
En ole vanhempi, enkä tule koskaan olemaan, koska en halua lapsia.
Mielestäni 1-2 (1-2.5h/ viikko) ohjattua harrastusta on riittävä lapselle. Itselläni on aina ollut vähintään yksi ohjattu harrastus ja joskus oli kolmekin yhtä aikaa. Kokemuksen perusteella voin sanoa että kolme on jo liikaa.
Mielestäni yksi sellainen "oikea" harrastus (kuten: jääkiekko, jalkapallo, voimistelu jne...) on hyvä ja sitten jos haluaa esimerkiksi jokin kerho, jossa pidetään hauskaa ja ei tule fyysistä rasitusta enempää.
Lasten kasvaessa on erittäin hyvä miettiä heidän jaksamistaan koulun suhteen ja luultavasti teini iässä ei mitkään kerhot kiinnostele mutta esim. se oikea ohjattu liikunta harrastus on heille tärkeä.
Niin kuin sanoin alussa, että en halua lapsia, mutta tämä on oma näkemykseni ohjatuiden harrastusten määrästä.Voi kun pystyisikin harrastamaan niin, että 1-2 harrastukseen menisi 1-2,5 h viikossa.
Lapseni on saanut valita hänelle mieleiset kaksi harrastusta (soitin ja joukkueurheilu). No niin. Soittotunti, teoria ja orkesteri on jo yhteensä 2 h 45 min viikossa. Treenit ovat 2 x 75 min. Siinä menee jo viisi tuntia rikki, ja lisäksi joka toinen viikko pelejä ja satunnaisemmin esiintymisiä. Lapsi on 8 v.
Lapsella on myös kaksi sisarusta. Jotkut ihannoivat elämäntapaa, jossa pikkusisarukset viedään jo vauvakaukalossa kentän laidalle, mutta minä kyllä paljon mieluummin olisin kotona ja auttaisin toista lastani, joka taas tykkää piirtää ja kirjoittaa.
Onko lapset isättömiä?
Eikä siellä joukkueessa ole ketään muita? Niin että kimppakyydit onnistuisi?
Mukavaa, että olet noin ratkaisukeskeinen.
Kyllä, lapsilla on isä. Mutta siitä huolimatta pitää pikkusisarusta välillä riepottaa isompien harrastuksissa siihen aikaan illasta, kun hänen kuuluisi levätä ja rauhoittua.
Mitä taas kimppakyyteihin tulee, harrastukset ovat sen verran lähellä ettei sinne ole mitään järkeä suhata autolla, mutta kuitenkin niin kaukana ettei 8-vuotias voi turvallisesti pyöräillä.
Kaiken kaikkiaan en ymmärrä, miksi noin pienten harrastukset vievät noin paljon aikaa.
Miksi? Eikö niitä lapsia voi jakaa?
Ja jos harrastus on lähellä, miksei vaan mene kotiin välissä?
Ja miten se läheinen sijainti muka estää kimppakyydin???
Tässä esimerkkipäivä, jollainen toistuu meillä noin kerran viikossa. Meillä aikuisilla päättyvät työt klo 17. Toinen aikuisista hakee kuopuksen päiväkodista, toinen lähtee viemään 8-vuotiasta harrastukseen. Nuorimmainen pitäisi saada sänkyyn klo 19.30. Ja ai niin, se päivällinenkin pitäisi syödä. Myös sillä lapsella, jota tässä ei ole mainittu, on ohjattu harrastus. Hänen harrastuspäivinään 3v on pakko ottaa mukaan, mikä ei tosiaankaan ole reilua pitkän päiväkotipäivän jälkeen.
Ajattelitko, että meillä on perheessä kolmas vanhempi, joka ei osallistu arkeen? Mihin väliin ajattelit, että huolehtisimme vielä toistenkin lapsista? Se kimppakyyti kun sattuu olemaan vastavuoroista.
Teillä on molemmilla oikeus lyhennettyyn työpäivään.
Ja kimppakyyti auttaa just siinä että saadaan se kolmas vanhempi.
Eikä teillä muutenkaan ole hätää jos kerran harrastukset on läjellä.
Ne lapset voi myös harrastaa samaa eli se kolmevuotias ja se toinen päiväkoti-ikäinen voi harrastaa yhdessä.
Ja se kimppakyyti tarkoittaa just sitä että siinä kimpassa liikkuu useampi lapsi. Ei se tarkoita että vierasta lasta kyydittäisiin erikseen😂💪😂
Lyhennetty työaika on jo käytössä, mutta ei sitäkään voi mielensä mukaan lyhennellä. Niinä päivinä kun töitä on viiteen, niitä on viiteen.
Todellakaan ei ole jalan/pyörällä toimivia kimppoja täällä päin, eikä kyllä lapsiakaan jotka kulkisivat juuri samoja reittejä.
Kolmevuotias on perheen ainoa päiväkoti-ikäinen. Hän ei todellakaan voi mennä 8-vuotiaiden jalkapallojoukkueeseen, hän ei harrasta mitään eikä hänen edes tarvitse harrastaa mitään. Älä nyt helkutti ala meille enää lisää harrastuksia järjestää, vaikka oletkin kova järjestelemään!
Kannattaisiko sun relata vähän ja miettiä mikä nyt oikeasti onkaan stressin syy? Juurihan sanoit että hyvä kun 3v ei mitään harrasta, eikä tosiaan tarttekaan harrastaa, niin eihän teidän sitä minnekään omaan juttuun tartte kuskata. Jos niiden kahden muun on pakko harrastaa jotain niin sit se 3v on vaan mukana jos ette keksi muuta tapaa. Eihän niillä muillakaan kahdella nyt sentään jokaiselle illalle harrastusta ole eli ei se 3v siitä pilalle mene jos parina iltana viikossa ei pääse sänkyyn tasan 19.30. Sanoisin että itse luot nyt ongelmia itsellenne ihan turhaan, relaa välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo yksi tietysti trollaa, mutta oikeasti on Suomessakin sellaisia perheitä, jotka valitsevat työn ja asuinpaikan lapsen harrastuksen perusteella. Jokainen voi miettiä, kuinka sairas perhedynamiikka siitä muodostuu. Ja mikä on syyllisyyden ja katkeruuden määrä, jos lapsi itse ei haluakaan enää harrastaa.
Puhumattakaan siitä, että lapsia on useampia ja arki pyörii vain yhden lapsen todella kalliin harrastuksen (esim. autourheilu) ympärillä.
No nyt on idiootti liikkeellä.
99 prosenttia lapsiperheistä valitsee asuinpaikkansa niin että siellä on lasten hycä elää. Että on hyvä koulu tai helppo pääsy sellaiseen, on lapsiperheitä lähistöllä, leikkipuisto(ja), harrastusmahdollisuuksia jne.
Siis normaaleista lapsiperheistä.
Sitten on nää palstan puskassa istujat joilla ei ole missään mitään ja jotka on aina itse sellaisessa tuössä jossa ollaan kellon ympäri ja jotka on tehneet lapset sen Suomen ainoan formula-aivokirurgin kanssa joka hänkään ei voi lyhentää työpäiväänsä.
Taas joku idiootti kaupunkilainen jonka mielestä maalla asuvilla ei saa olla lapsia.
No ei idiooteilla junteilla. Noilla geeneillä ei pidä lisääntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
.. kimppakyytejä on ehdotettu tai pyydä sille 3vlle lastenhoitaja siksi aikaa kun olette isompien harrastuksissa tai pyydä sille isommalle kuski ja/tai mukana olija harrastuksiin.
Mikä edes on ”jalan/pyörällä tapahtuva kimppakyyti”????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1 jatkaa, että noista harrastuksista tulevat taidot nimenomaan auttoivat elämään onnellista ja tasapainoista elämää, koska oppivat luistelemaan hyvin, uimaan hyvin, liikkuivat paljon, osasivat tehdä käsitöitä, tutkia luontoa, maalata ja piirtää eri tekniikoilla, oppivat havainnoimaan maailmaa jne.
En ymmärrä ajatusta siitä, että harrastaminen olisi yhtä kuin veren maku suussa suorittmainen. Isosiskollani oli myös tämä mystinen käsitys, että jos käy kerran viikossa vapaassa tnassissa, sairastuu väkisin anoreksiaan. Ihmeellistä.
Onhan se nyt saatana tuhoontuomittu elämä, ellei osaa luistella hyvin tai maalata.
On se aika turha elämä, jos taitoaan ei saa kehittää, vaan olennaista on istua vapaana luolassa vailla taitoja ja sivistystä.
Sitäpaitsi jos itse olisit sivistänyt itseäsi, tietäisit että esim kuvataide kehittää aivoja. Huomaa kenellä on jäänyt kehittymättä.
Mitä sitä turhia jättää lapselle aikaa olla lapsi.
On paljon tärkeämpää, että ylisuorittavan vanhemman lapsi on miljoonassa harrastuksessa yhtä aikaa. Vanhempi voi sitten ylvästellä somessa sillä, kuinka hänen neuroottinen palleronsa niin paljon parempi kuin muiden lapset yhteensä.
Viikossa on 168 tuntia, joista koulu vie 20-30 tuntia, harrastukset 4 tuntia.
Sanoisin että kyllä siinä aika paljon on aikaa olla lapsi, varsinkin kun ne harrastuksetkin on lasten harrastuksia lapsiryhmässä.
Mikäs siinä jos lapsi itse on niihin harrastuksiin halunnut ja viihtyy niissä.
Kuulostat vaan juuri niin stereotyyppiseltä suorittajavanhemmalta, että käy lähinnä lastasi sääliksi.
"Meidän Petteri-Simo käy maanantaina spinningissä, tiistaina viulutunneilla, keskiviikkona kuvataidetunneilla ja torstaina nappulajoogassa.
Petteri tykkää ihan hirveästi kun se on niin lahjakas!
Perjantaina otetaan Petteristä kuvia Facebookiin.
Lauantaina ja sunnuntaida tehdään läksyt ja illalla saa sitten olla tunnin tietokoneella tai soittaa kaverille, kunhan ei sille Korhosten luuserille, vaan joko Staffanille tai Busselle."
KYSE ON EDELLEEN NELJÄSTÄ TUNNISTA.
Oletkohan sinä ihan terve?
Neljä viikkotuntia on lapselle aika paljon. Ylimääräinen puolikas koulupäivä per viikko.
Sinulla kuulostaa olevan pinna melko kireällä? Oletko harkinnut muutaman harrastuksen poisjättämistä, jotta ehtisit rentoutua välillä?
4 tuntia 168 tunnista on minimaalisen vähän.
Kaikki ei voi harrastaa palstaprovoilua kuten sinä.
Ekaluokkalainen käyttää nukkumiseen 10 tuntia yössä, hereillä ollaan 98 tuntia. Joka tapauksessa tässä puhutaan arki-illoista, mitä klo 17-20 välillä ehtii tehdä.
Aivan! Eiköhän tuossa välissä sitten vielä vie aikaa päivällisen syöminen ja läksyjen tekeminen. Illat lapsen kanssa on lyhyet. Ei siihen mitään ylimääräisiä säntäilyjä paikasta toiseen tarvita. Pitää olla aikaa myös rauhoittua ja rentoutua. Harrastus-hullut ajavat lapsensa jatkuvaan ylivirittyneisyyden tilaan, eikä lapsi enää osaa eikä pysty rauhoittumaan. Ei tuollaisesta voi seurata mitään hyvää.
Koulu loppuu noin kello 12-14 alakoululaisella. Mistä te saatte tuon 17-20?
Mun lapsilla suurin osa harrastuksista on ollut nimenomaan iltapäivisin. Kotiin on tultu viimeistään kello 18, mutta niinä päivinä on sitten nähty ennen harrastusta, syöty ja tehty läksyt jne.
Vanhemmat ovat usein vasta tuohon 17.00 mennessä kotona . Ja eka luokkalaiset ja monet tokaluokkalaisetkin ovat siihen asti ip:ssä. Perheen yhteistä aikaa jää siis vain muutama tunti.
Juu ja siirtymiin menevät ajat päälle, niin eipä siinä kauheesti jää aikaa.
Harvalla on ne (kaikki) harrastukset siinä omassa naapurustossa.Eka- tokaluokkalaistem vanhemmilla on oikeus lyhennettyym päivään.
Se pn sitten oma valinta jps sitä ei hyödynnä.
Paljon harrastuksia on tarjolla ihan siwllä koululla tai seurakunnilla tai yksityisesti koulujen lähellä. Miihin voi alaluokkalaisetkin iham itse mennä.
Minun kuopukseni tanssi ja näytteli koululla, kokkasi kirkon tiloissa koulun vieressä ja kävi kuviskerhossa joka on 200 metrin päässä koululta.
Ainoa johon kuskasimmw oli telinejumppa sunnuntaisin.
Kaikilla aloilla ei ole mahdollista tehdä lyhennettyä työaikaa. Ja täällä ei ole koululla mitään harrastuksia.
Aina voi vaihtaa työpaikkaa, alaa ja asuinpaikkaa.
Se on muuten jo ihan valtiovallan määräys että kouluilla pitää olla harrastuksia tarjolla.
Mutta toki te asutte jossain missä ei tietenkään ple yhtään mitään missään. Miksi sitten asuttw siellä?
Tarkoitat varmaan harrastamisen Suomen mallia. Se on vasta pilottivaiheessa, eivätkä kaikki kunnat ole mukana.
Ja siinä tarjotaan enimmäkseen rentoja harrastuksia lasten toiveiden mukaan, parkouria ja kokkausta ja sen sellaista. Tavoitteelliset harrastukset tapahtuvat ihan toisia väyliä. Ei silti, hyvä että on monenlaista tarjontaa. Mutta se lähikoulukin on yhä useammin taksimatkan päässä.
-eri.
Niitä harrastuksia kouluilla on ollut koko tämä vuosituhat.
Ja aina voi itse ottaa asian esille lapsensa koululla ja tarjoutua vaikka itse pitämään jotain.
Tai ottaa yhteyttä johonkin järjestöön asian tiimoilta. Esim mun lapsen teatteriharrastulsen järjesti Karjalan nuoret. Ja se hyväksiluettiim myöhemmin niin, että hän on nyt suorittanut Taiteen perustutkinnon.
Harvalla ne harrastukset ovat kävelyetäisyydellä.