Kertokaapa te jotka tiedätte: miten ihmiset osaa kouluttaa itselleen sellaisen koiran, joka aina kulkee vierellä vaikka olisi vapaanakin eik...

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko keskustelua, mutta meillä on tällainen koira. Uskon, että tärkein tekijänon koiran rotu ja luonne, eikä taatusti kaikista koirista saa koulutettua kiltisti vieressä tepsuttavaa sesseä.

Me saatiin heti pennun otettuamme hyvä vinkki, että "sen minkä sallit koiralle pentuna, niin joudut sallimaan aina", eli esim jos totuttaa koiran siihen, että pysähdytään tervehtimään vastaantulevia koiria ym, niin siitä on sitten enää hankala myöhemmin kouluttaa eroon. No, meidän koiraa ei ole koskaan oikein muut koirat eikä ihmiset edes kiinnostanut, vaan on sellainen vain omistajiinsa kiintynyt tyyppi (villakoira), että tämä ei tuottanut ongelmia. Herkuilla opetettiin kulkemaan ensin hihnassa vieressä ja opetettiin myös, että "Tänne!"-käskystä saa joka kerta herkun ja siksi tottelee sitä heti. Nykyisin koira kulkee rauhallisilla alueilla vapaana (ei vilkkaalla paikalla pidetä vapaana lähinnä muiden vuoksi, ettei vastaantulevat joudu stressaaamaan vapaata koiraa. Koira kyllä menisi nätisti vilkkaassa vilinässäkin) ja kulkee aina metrin päässä omistajasta eikä ole koskaan lähtenyt haahuilemaan tai juoksentelemaan minkään ärsykkeen perään, hakeutuu aina heti takaisin rinnalle jos jää yhtään jälkeen. Koira on jo 7-vuotias ja näin menty koko aikuisikä. Veikkaan että pääsyy meillä on juuri tuo koiran todella kiintyvä luonne, on kuin ihmisen varjo koko ajan.

Olette saaneet erittäin hyvän neuvon eli tuosta koira oppii, että lenkillä ei kiinnitetä huomiota kehenkään, vain hajuja haistellaan. Jos halutaan tervehtiä, annetaan siihen aina erillinen lupa ja toisia koiria ei tarvitse hihnassa tervehtiä lainkaan. Syystä että siinä syntyy jossain vaiheessa varmasti ongelmia eli koirille tulee kärhämää (jo siksi, että suurin osa omistajista ei tunne koiriaan eikä koiran käyttäytymistä).

Kun tekee pennusta asti asiat oikein, koirasta kasvaa vierellä kulkija kuin itsekseen. Jos koira on laumaviettinen, niin koulutus on tietysti helpompaa kuin toisentyyppisellä koiralla, mutta suurin osa koirista oppii kulkemaan vapaana normaalisti suurimman osan aikaa. Jos koiraa ei altisteta vieraille koirille jatkuvasti, aggressiivinen suhtautuminen muihin vähenee myös. Se ei silti poista esimerkiksi malamuuteilla ja akitoilla yleistä aggressiivisuutta urosten kesken, minkä vuoksi niissä saattaa olla yksilöitä, joita ei voi vapaana pitää huolettomasti, vaan koko ajan ympäristöä tarkkaillen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Espanjassa ainakin koirat koulutetaan siihen hakkaamalla.

Vain maahanm**ttajilla näkee koiria hihnassa, mutta ainakaan ne koirat eivät nilkuta, toisin kuin paikallisten.

(Sensuuri, koska ensimmäinen vastaus jäi tarkastukseen tuon takia)

Olen samaa mieltä (Espanjassa asuneena ja sieltä koiriakin ottaneena), että koirankoulutus on siellä liian väkivaltaista. Italiassa on jo paremmin. Suomessa ja Pohjoismaissa on sitten menty toiseen ääripäähän, että koiralle ei opeteta edes EI-käskyä, mutta tuosta tyylistä kärsivät kaikki. 

Koiran opetus ja kasvatus ei ole väkivaltaa enkä hyväksy väkivaltaisia menetelmiä. Koiran kouluttamisessa tarvitaan kuitenkin myös kuria ja johdonmukaisuutta, ei vain palkintoja, ellei tosiaan koira ole erittäin pehmeä, jolloin ongelmaksi ei muodostu totteleminen, vaan arkuudesta koituvat ongelmat kuten ääniherkkyys.

Jos koira pelkää, se ei ole hallintaongelma. Hallintaongelma tarkoittaa tottelemattomuutta, mikä puolestaan useimmiten tarkoittaa, ettei koiraa ole opetettu riittävän hyvin. Ei välttämättä sitä, että koira olisi kovapäinen tai itsenäinen. Joko opetus puuttuu, se on vääränlaista (koira ei ymmärrä) tai sitten koiraa ei huvita, koska se vähät välittää omistajasta, joka on sen mielestä järjetön ja käyttäytyy epäloogisesti. Voimakastahtoinen koira tekee silloin päätelmän, että on viisainta tehdä oman pään mukaan.

Meillä yhtä koiraa ei huvittanut. Siinä olikin vaikea miettiä miten tehdä itsensä mielenkiintoiseksi, kun koiraa ei vaan kiinnostanut herkut, lelut, tai ihmisen kanssa toimiminen yleensä. Tai herkut kiinnosti jos ne sai tekemättä mitään. Jos jotain olisi pitänyt tehdä (vaikka tulla luo hakemaan se herkku), niin ei kiinnostanut enää, oli kyse sitten mistä namista tahansa. Olikin rescue, asunut kaduilla, ja ulkonäön perusteella vallitsevana tai jopa ainoana rotuna sellainen, joka on tunnettu vaikeasta koulutettavuudesta. Kiltti kuitenkin onneksi oli, siinä koirassa ei ollut aggressiivisuudesta jälkeäkään, hyvä kun itseään puolusti jos joku päälle kävi. Siinä mielessä pystyi olemaan turvallisin mielin vaikka koira ei todellakaan aina ollut hallinnassa. Ainoa tapa millä koiraa pystyi kouluttamaan, oli odottaa (yleensä noin 30 minuuttia) että koira tekee käsketyn asian, ja sen jälkeen palkita se päästämällä se pois tilanteesta. Hiljalleen sekin onneksi nopeutui, lopulta meni enää noin puoli minuuttia käskyn toteuttamiseen sen antamisesta. Ihana koira oli, mikään ei ole niin opettanut kärsivällisyyttä ja huumorintajua kuin sen kanssa eläminen.

Hieno oivallus tuo, että jokainen koira opettaa paljon ja vaikeampi vielä enemmän. Allekirjoitan täysin eikä kukaan ole täysinoppinut, aina oppii lisää, koska rotujakin on valtava määrä maailmassa. Alkukantaiset rodut ovat yleensä ottaen vaikeampia kouluttaa oman kokemukseni mukaan ja tietysti koiran pentuajan kokemukset ja muu elämänkokemus ihmisistä ja muusta elämästä (esimerkiksi katuelämän itsenäisestä ongelmaratkaisusta) vaikuttaa koiraan koko sen eliniän.

Itselläni on ollut myös koiria, jotka ovat eläneet oman onnensa nojassa ja joita on kohdeltu väkivaltaisesti, ehkä jopa sadistisesti. Vaikka pentukaan ei ole tabula rasa, joka vain ohjelmoidaan oikein, on rescue-koiran koulutus siihen verrattuna oma lajinsa.

Mustaamani keino on oikein hyvä opetuskeino myös aggressiiviselle koiralle. Koiran "pehmeneminen" sille, että ihmisestä on sille hyötyä ja kannattaa totella, tottelemattomuudesta ei koskaan koidu hyötyä, voi viedä useamman kuukauden, jos rotu on itsenäinen. Sellaiselle koiralle ei kannata opettaa mitään sen kummempia tottelevaisuusliikkeitä, kun se ei siitä nauti. Perusasiat riittävät, se ansaitsee rauhallisen ja selkeän loppuelämän. Jos ottaa aikuisen koiran, tulee valmistautua siihen, että paraskaan koulutus ei tee koirasta tottelevaisuusmestaria, jota voi kuljettaa maailmalla pr-koirana.

Vierailija kirjoitti:

Selene kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen koirani kulkee juurikin noin, sievästi vierellä ja koko ajan kuulolla. Toinen menee niin kovasti hajujen perässä, ettei toivoakaan samasta. Toinen lyhytkarvainen collie, toinen pitkäkarvainen collie. Luonne-eroja muutenkin kuin yöllä ja päivällä, molempia on kyllä koulutettu, paljon. Pitkäkarvaiselle en yrityksistä huolimatta ole, useamman kouluttajankaan kanssa, löytänyt palkkaa, joka voittaisi hajut. No, ei sekään remmissä kisko tai reuhaa, muttei viitsi alkaa sen kanssa kikkailemaankaan kaupungissa.

Mun miehellä oli kans aikoinaan koira, jota mikään ei kiinnostanut niin paljon kui hajut. Ei ruoat tai herkut tai mitään, vaikka raakaa maksaviipaletta ois heiluttanut, niin kaveri paineli omia teitään. Oli se silti tosi kiltti ja tottelevainen, mutta narussa piti aina ulkona pitää.

Mulla on täysin sama juttu! Mikään muu ei kiinnosta kuin hajut. Ja se vasta olisi katastrofi jos jokin peura juoksisi meidän ohitse, niin sitä koiraa ei sitten nähdä enää... mitkään herkut ei kiinnosta, ei edes ne kaikista parhaimmat, ei lelut, ei äänet, ei kehut, ei kepit, jne. Ainoastaan se haju ja riista on se ykkös juttu.

Tässä viestissä näkyy selvästi koulutusmenetelmien täydellinen epäonnistuminen. Eli ihmiset todella kuvittelevat, että koiraa hallitaan pelkästään palkitsemisella. Se ei ole omistajan eikä koiran vika, jos koulutusoppaissa ei sanota eikä missään opeteta, että koiraa hallitaan EI -käskyllä. Koira ei milloinkaan aseta makupalaa juoksevan jäniksen edelle, on järkyttävää, että ihmisille opetetaan tuollaisia typeryyksiä, jolloin koira ei saa olla vapaana eikä se opi EI-käskyä. 

Kun koira on hallinnassa, sille tulee huutaa tai sanoa EI, heti kun se näkee jäniksen. Kun se on jahdannut jänistä jo vähän aikaa, se ei kuule enää aivokemian takia käskyä, mutta kun se näkee saaliseläimen, se ottaa käskyn EI vastaan, jos se on hallinnassa. Riistavietin (eli hajujäljen) voi keskeyttää myöhemminkin, mutta saalisvietin (näköaistiin, saaliseläimen liikkeisiin perustuva jahti) voi pysäyttää vain oikea-aikaisella kieltämisellä. 

Tämä on hyvä teksti. Lisäisin tähän vielä, että vahvasti vietikästä koiraa ei edes kannata heti päästää vapaaksi, vaan alkuun pitää pitkässä liinassa jolla vahvistetaan Ei-käskyn toteutuminen, kunnes koira tottelee automaattisesti käskyä.

Sama saattaa olla avuksi luoksetulon opettamisessa, koira liinaan jolla vahvistetaan että käskyä totellaan joka ikinen kerta.

Meillä koiralle on muodolliset ja epämuodolliset käskyt. Muodollisia tulee noudattaa viipymättä, ja niillä on määrätty muoto. Esim. Tänne-käskyssä koiran tulee tulla nopeasti eteen istumaan, ja seuraa-käskyn kanssa kuljetaan vasemmalla puolella jalassa kiinni ja tuijotetaan ohjaajaa. Sitten on kaikenlaista epämuodollista lenkillä huutelua, esim. täällä, joka tarkoittaa että tulehan tännepäin. Ihan sama mitä vauhtia ja mihin kohtaa, kunhan hilaat sen takamuksesi tänne, tai ”yhdessä” joka tarkoittaa sellaista tavallista lenkkiseuraamista, lähellä, mutta saa haistella ja vähän haahuilla, kunhan hihna (on sitä tai ei) pysyy löysänä. Ei on toki ei, ihan sama mikä tilanne, se tarkoittaa että lopeta kaikki mitä olet tekemässä, katso tänne ja odota seuraavaa käskyä. Koira on nyt puolivuotias ja vaikka kaikki ei aina mene ihan putkeen, voin jo nyt sanoa, että kun teini-ikä on ohi, koira tulee olemaan helppo ja tottelevainen. Onkin käyttölinjainen saksanpaimenkoira, joka on verrattain helppo kouluttaa, mutta jonka kanssa ei silti pelkällä halipusinamittelulla pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Haluaisin nähdä, miten olisit meidän Walesinspringerin pistänyt ruotuun, kun ei ehtinyt edes vilkaista omistajaa, kun kaikki oli niin jännää.

Vanhemmiten oli kiva kävellä welssimme kanssa. Yli kymmenen vuotta siinä meni, ettei säntäillyt joka paikkaan kaikkien koulutusyritysten jälkeenkin.

Olen eri kommentoija, mutta sattumoisin tuosta rodusta on kasvatuskokemusta suvussani ja kaikki osasivat kulkea vapaana myös kaupungissa ihan samalla tavalla kuin muutkin koirat. 30 vuoteen en kyllä ole rodun kanssa ollut tekemisissä erästä sankaria lukuunottamatta, joka piti kauhun vallassa perhettään hirmuhallitsijana (vanhempi uros).

Meillä oli erittäin itsevarma narttu. Kannoin sen tuhat kertaa sohvalta koiranpetiin, ja lopputulos oli, että minä väsyin. Koira sohvalla.

Monet koulutuskeinot olivat tälle vain hauskuuksia. Lisää tätä...

Koira vaan voitti, mutta oli muuten ihana, eikä koskaan ikinä räyhännyt yhdellekään ihmiselle tai koiralle. Itsevarma kun oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selene kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen koirani kulkee juurikin noin, sievästi vierellä ja koko ajan kuulolla. Toinen menee niin kovasti hajujen perässä, ettei toivoakaan samasta. Toinen lyhytkarvainen collie, toinen pitkäkarvainen collie. Luonne-eroja muutenkin kuin yöllä ja päivällä, molempia on kyllä koulutettu, paljon. Pitkäkarvaiselle en yrityksistä huolimatta ole, useamman kouluttajankaan kanssa, löytänyt palkkaa, joka voittaisi hajut. No, ei sekään remmissä kisko tai reuhaa, muttei viitsi alkaa sen kanssa kikkailemaankaan kaupungissa.

Mun miehellä oli kans aikoinaan koira, jota mikään ei kiinnostanut niin paljon kui hajut. Ei ruoat tai herkut tai mitään, vaikka raakaa maksaviipaletta ois heiluttanut, niin kaveri paineli omia teitään. Oli se silti tosi kiltti ja tottelevainen, mutta narussa piti aina ulkona pitää.

Mulla on täysin sama juttu! Mikään muu ei kiinnosta kuin hajut. Ja se vasta olisi katastrofi jos jokin peura juoksisi meidän ohitse, niin sitä koiraa ei sitten nähdä enää... mitkään herkut ei kiinnosta, ei edes ne kaikista parhaimmat, ei lelut, ei äänet, ei kehut, ei kepit, jne. Ainoastaan se haju ja riista on se ykkös juttu.

Tässä viestissä näkyy selvästi koulutusmenetelmien täydellinen epäonnistuminen. Eli ihmiset todella kuvittelevat, että koiraa hallitaan pelkästään palkitsemisella. Se ei ole omistajan eikä koiran vika, jos koulutusoppaissa ei sanota eikä missään opeteta, että koiraa hallitaan EI -käskyllä. Koira ei milloinkaan aseta makupalaa juoksevan jäniksen edelle, on järkyttävää, että ihmisille opetetaan tuollaisia typeryyksiä, jolloin koira ei saa olla vapaana eikä se opi EI-käskyä. 

Kun koira on hallinnassa, sille tulee huutaa tai sanoa EI, heti kun se näkee jäniksen. Kun se on jahdannut jänistä jo vähän aikaa, se ei kuule enää aivokemian takia käskyä, mutta kun se näkee saaliseläimen, se ottaa käskyn EI vastaan, jos se on hallinnassa. Riistavietin (eli hajujäljen) voi keskeyttää myöhemminkin, mutta saalisvietin (näköaistiin, saaliseläimen liikkeisiin perustuva jahti) voi pysäyttää vain oikea-aikaisella kieltämisellä. 

Tämä on hyvä teksti. Lisäisin tähän vielä, että vahvasti vietikästä koiraa ei edes kannata heti päästää vapaaksi, vaan alkuun pitää pitkässä liinassa jolla vahvistetaan Ei-käskyn toteutuminen, kunnes koira tottelee automaattisesti käskyä.

Sama saattaa olla avuksi luoksetulon opettamisessa, koira liinaan jolla vahvistetaan että käskyä totellaan joka ikinen kerta.

Meillä koiralle on muodolliset ja epämuodolliset käskyt. Muodollisia tulee noudattaa viipymättä, ja niillä on määrätty muoto. Esim. Tänne-käskyssä koiran tulee tulla nopeasti eteen istumaan, ja seuraa-käskyn kanssa kuljetaan vasemmalla puolella jalassa kiinni ja tuijotetaan ohjaajaa. Sitten on kaikenlaista epämuodollista lenkillä huutelua, esim. täällä, joka tarkoittaa että tulehan tännepäin. Ihan sama mitä vauhtia ja mihin kohtaa, kunhan hilaat sen takamuksesi tänne, tai ”yhdessä” joka tarkoittaa sellaista tavallista lenkkiseuraamista, lähellä, mutta saa haistella ja vähän haahuilla, kunhan hihna (on sitä tai ei) pysyy löysänä. Ei on toki ei, ihan sama mikä tilanne, se tarkoittaa että lopeta kaikki mitä olet tekemässä, katso tänne ja odota seuraavaa käskyä. Koira on nyt puolivuotias ja vaikka kaikki ei aina mene ihan putkeen, voin jo nyt sanoa, että kun teini-ikä on ohi, koira tulee olemaan helppo ja tottelevainen. Onkin käyttölinjainen saksanpaimenkoira, joka on verrattain helppo kouluttaa, mutta jonka kanssa ei silti pelkällä halipusinamittelulla pärjää.

Aivan, palveluskoiraharrastajilla on yleensä (ei aina) paljon tietoa koulutuksesta ja viettien hyödyntämisestä. Ja totta tuokin, että koiraa ei päästetä vapaaksi, jos on epäilys, ettei se tottele tänne-käskyä. Sellaista vaihtoehtoa ei koiralle ole olemassa, että se ei tottele tänne-käskyä, mikä luodaan koulutusmenetelmällä (epäonnistumisia ei tapahdu).

Monien mielestä (myös minun) koirat, jotka on olevinaan koulutettu, ovat vaikeimpia kouluttaa, kun niistä on kasvanut ongelmakoiria, koska kaikki käskyt on tuhottu. Koira on siis oppinut että, niitä ei tarvitse noudattaa kuin silloin kun itseä huvittaa eli eli ole noudetattu tuota muodollinen/epämuodollinen käsky -järjestelmää, mikä useimmille palveluskoiraharrastajille on opetettu jo äidinmaidossa. Siinä tapauksessa on parempi ottaa uudet käskyt vaikkapa saksan kielestä. Ne ovat ehdottomia ja niiden noudattamista valvotaan tarkasti esimerkiksi liina apuvälineenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Haluaisin nähdä, miten olisit meidän Walesinspringerin pistänyt ruotuun, kun ei ehtinyt edes vilkaista omistajaa, kun kaikki oli niin jännää.

Vanhemmiten oli kiva kävellä welssimme kanssa. Yli kymmenen vuotta siinä meni, ettei säntäillyt joka paikkaan kaikkien koulutusyritysten jälkeenkin.

Olen eri kommentoija, mutta sattumoisin tuosta rodusta on kasvatuskokemusta suvussani ja kaikki osasivat kulkea vapaana myös kaupungissa ihan samalla tavalla kuin muutkin koirat. 30 vuoteen en kyllä ole rodun kanssa ollut tekemisissä erästä sankaria lukuunottamatta, joka piti kauhun vallassa perhettään hirmuhallitsijana (vanhempi uros).

Meillä oli erittäin itsevarma narttu. Kannoin sen tuhat kertaa sohvalta koiranpetiin, ja lopputulos oli, että minä väsyin. Koira sohvalla.

Monet koulutuskeinot olivat tälle vain hauskuuksia. Lisää tätä...

Koira vaan voitti, mutta oli muuten ihana, eikä koskaan ikinä räyhännyt yhdellekään ihmiselle tai koiralle. Itsevarma kun oli.

Taistelunsa kannattaa joskus valita. Tärkeintä on, että koiran kanssa on mukava elää. Meilläkään koiran ei alunperin pitänyt päästä sohvalle, mutta heti kun se kasvoi niin että pystyi sinne hyppäämään, se hyppäsi. Ja ihan sama mitä sen kanssa yritettiin asian kitkemiseksi, se jatkoi sitä joka tapauksessa. Ja koska koiran pieksäminen ei ole vaihtoehto (suunnilleen ainoa mitä emme yrittäneet), päätimme antaa asian olla. Muuten tuo kyllä on helppo ja mukava ja sille on saatu asioita opetettua ihan niin paljon kuin vain olemme halunneet, mutta sohvalta pois pysymistä ei onnistuttu opettamaan. Aina ei vaan onnistu. Onneksi ei sen vakavammasta asiasta ole kyse kuin sohvasta. Käskystä lähtee kyllä alas heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Haluaisin nähdä, miten olisit meidän Walesinspringerin pistänyt ruotuun, kun ei ehtinyt edes vilkaista omistajaa, kun kaikki oli niin jännää.

Vanhemmiten oli kiva kävellä welssimme kanssa. Yli kymmenen vuotta siinä meni, ettei säntäillyt joka paikkaan kaikkien koulutusyritysten jälkeenkin.

Olen eri kommentoija, mutta sattumoisin tuosta rodusta on kasvatuskokemusta suvussani ja kaikki osasivat kulkea vapaana myös kaupungissa ihan samalla tavalla kuin muutkin koirat. 30 vuoteen en kyllä ole rodun kanssa ollut tekemisissä erästä sankaria lukuunottamatta, joka piti kauhun vallassa perhettään hirmuhallitsijana (vanhempi uros).

Meillä oli erittäin itsevarma narttu. Kannoin sen tuhat kertaa sohvalta koiranpetiin, ja lopputulos oli, että minä väsyin. Koira sohvalla.

Monet koulutuskeinot olivat tälle vain hauskuuksia. Lisää tätä...

Koira vaan voitti, mutta oli muuten ihana, eikä koskaan ikinä räyhännyt yhdellekään ihmiselle tai koiralle. Itsevarma kun oli.

Kannattaa käyttää sohvien päälle asetettavia tuoleja. Tuossahan koira sai sinut tottelemaan ja huomiomaan itseään eli kannoit sen kuin kuningattaren päivittäin pedilleen eli opetit kaikkea sellaista mistä ei ollut sinulle hyötyä. Tuolit ja EI-käsky olisivat toimineet paremmin (edellyttäen että koirasi oli hallinnassa).

Vaan eipä tuo ole vaarallista, jos koira on sohvalla. Meillä saa olla ihan luvan kanssa, ellei ala omimaan sohvaa vaan väistää. Silloin tulee lopullinen karkotus maan tasoon.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Miten? Voisitko neuvoa? Minulla on vuoden ikäinen labbis, joka vetää ihan hulluna hihnassa. En saa millään opettamaan sitä olemaan vetämättä. Olen yrittänyt pysähtyä aina, kun se vetää, mutta ei ole auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Miten? Voisitko neuvoa? Minulla on vuoden ikäinen labbis, joka vetää ihan hulluna hihnassa. En saa millään opettamaan sitä olemaan vetämättä. Olen yrittänyt pysähtyä aina, kun se vetää, mutta ei ole auttanut.

Ymmärtääkö koirasi puhetta? Matalalla äänensävyllä kutsuu nimellä, "tänne" tai "viereen". Sitten, kun tulee, niin palkinto. Heti, jos lähtee hulluttelemaan, niin pysähdys/hidastaminen ja käsky. Meillä koira ainakin oppinut näin eikä ole rodultaan edes mikään kovin miellyttämishaluinen, vaan aika itsepäinen.

Tutulla oli dobermanni, joka oli aivan nappiin koulutettu. Ei ikinä vetänyt, ei ikinä karkaillut, ei ikinä provosoitunut. Sai paljon rakkautta ja rajoja, mutta muuten en minäkään koiran kouluttamisesta tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selene kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen koirani kulkee juurikin noin, sievästi vierellä ja koko ajan kuulolla. Toinen menee niin kovasti hajujen perässä, ettei toivoakaan samasta. Toinen lyhytkarvainen collie, toinen pitkäkarvainen collie. Luonne-eroja muutenkin kuin yöllä ja päivällä, molempia on kyllä koulutettu, paljon. Pitkäkarvaiselle en yrityksistä huolimatta ole, useamman kouluttajankaan kanssa, löytänyt palkkaa, joka voittaisi hajut. No, ei sekään remmissä kisko tai reuhaa, muttei viitsi alkaa sen kanssa kikkailemaankaan kaupungissa.

Mun miehellä oli kans aikoinaan koira, jota mikään ei kiinnostanut niin paljon kui hajut. Ei ruoat tai herkut tai mitään, vaikka raakaa maksaviipaletta ois heiluttanut, niin kaveri paineli omia teitään. Oli se silti tosi kiltti ja tottelevainen, mutta narussa piti aina ulkona pitää.

Mulla on täysin sama juttu! Mikään muu ei kiinnosta kuin hajut. Ja se vasta olisi katastrofi jos jokin peura juoksisi meidän ohitse, niin sitä koiraa ei sitten nähdä enää... mitkään herkut ei kiinnosta, ei edes ne kaikista parhaimmat, ei lelut, ei äänet, ei kehut, ei kepit, jne. Ainoastaan se haju ja riista on se ykkös juttu.

Tässä viestissä näkyy selvästi koulutusmenetelmien täydellinen epäonnistuminen. Eli ihmiset todella kuvittelevat, että koiraa hallitaan pelkästään palkitsemisella. Se ei ole omistajan eikä koiran vika, jos koulutusoppaissa ei sanota eikä missään opeteta, että koiraa hallitaan EI -käskyllä. Koira ei milloinkaan aseta makupalaa juoksevan jäniksen edelle, on järkyttävää, että ihmisille opetetaan tuollaisia typeryyksiä, jolloin koira ei saa olla vapaana eikä se opi EI-käskyä. 

Kun koira on hallinnassa, sille tulee huutaa tai sanoa EI, heti kun se näkee jäniksen. Kun se on jahdannut jänistä jo vähän aikaa, se ei kuule enää aivokemian takia käskyä, mutta kun se näkee saaliseläimen, se ottaa käskyn EI vastaan, jos se on hallinnassa. Riistavietin (eli hajujäljen) voi keskeyttää myöhemminkin, mutta saalisvietin (näköaistiin, saaliseläimen liikkeisiin perustuva jahti) voi pysäyttää vain oikea-aikaisella kieltämisellä. 

Tämä on hyvä teksti. Lisäisin tähän vielä, että vahvasti vietikästä koiraa ei edes kannata heti päästää vapaaksi, vaan alkuun pitää pitkässä liinassa jolla vahvistetaan Ei-käskyn toteutuminen, kunnes koira tottelee automaattisesti käskyä.

Sama saattaa olla avuksi luoksetulon opettamisessa, koira liinaan jolla vahvistetaan että käskyä totellaan joka ikinen kerta.

Meillä koiralle on muodolliset ja epämuodolliset käskyt. Muodollisia tulee noudattaa viipymättä, ja niillä on määrätty muoto. Esim. Tänne-käskyssä koiran tulee tulla nopeasti eteen istumaan, ja seuraa-käskyn kanssa kuljetaan vasemmalla puolella jalassa kiinni ja tuijotetaan ohjaajaa. Sitten on kaikenlaista epämuodollista lenkillä huutelua, esim. täällä, joka tarkoittaa että tulehan tännepäin. Ihan sama mitä vauhtia ja mihin kohtaa, kunhan hilaat sen takamuksesi tänne, tai ”yhdessä” joka tarkoittaa sellaista tavallista lenkkiseuraamista, lähellä, mutta saa haistella ja vähän haahuilla, kunhan hihna (on sitä tai ei) pysyy löysänä. Ei on toki ei, ihan sama mikä tilanne, se tarkoittaa että lopeta kaikki mitä olet tekemässä, katso tänne ja odota seuraavaa käskyä. Koira on nyt puolivuotias ja vaikka kaikki ei aina mene ihan putkeen, voin jo nyt sanoa, että kun teini-ikä on ohi, koira tulee olemaan helppo ja tottelevainen. Onkin käyttölinjainen saksanpaimenkoira, joka on verrattain helppo kouluttaa, mutta jonka kanssa ei silti pelkällä halipusinamittelulla pärjää.

Aivan, palveluskoiraharrastajilla on yleensä (ei aina) paljon tietoa koulutuksesta ja viettien hyödyntämisestä. Ja totta tuokin, että koiraa ei päästetä vapaaksi, jos on epäilys, ettei se tottele tänne-käskyä. Sellaista vaihtoehtoa ei koiralle ole olemassa, että se ei tottele tänne-käskyä, mikä luodaan koulutusmenetelmällä (epäonnistumisia ei tapahdu).

Monien mielestä (myös minun) koirat, jotka on olevinaan koulutettu, ovat vaikeimpia kouluttaa, kun niistä on kasvanut ongelmakoiria, koska kaikki käskyt on tuhottu. Koira on siis oppinut että, niitä ei tarvitse noudattaa kuin silloin kun itseä huvittaa eli eli ole noudetattu tuota muodollinen/epämuodollinen käsky -järjestelmää, mikä useimmille palveluskoiraharrastajille on opetettu jo äidinmaidossa. Siinä tapauksessa on parempi ottaa uudet käskyt vaikkapa saksan kielestä. Ne ovat ehdottomia ja niiden noudattamista valvotaan tarkasti esimerkiksi liina apuvälineenä.

Meillä nyt teini-iän kynnyksellä myös painotetaan tiettyjä asioita enemmän. Ennemmin käytöstä kuin koulutusta. Esimerkiksi aina koira on joutunut odottamaan lupaa kulkeakseen ulko-ovesta. Ihminen menee ensin, katsoo ettei tiellä juuri silloin mene ketään, ja antaa koiralle luvan tulla. Aina ei ole tarvinut istua, kunhan odottaa. Nyt vaadin istumista, enkä anna edes käskyä. Koira tietää kyllä jo, että rauhassa istuminen ja odottaminen saa asiat tapahtumaan nopeammin. Nyt sitä rauhassa istumista ja odottamista painotetaan kaikessa missä sitä on aiemminkin enemmän tai vähemmän kaivattu. Tätä tehdään juuri sen takia, että teininäkin koira oppisi malttamaan ja odottamaan rauhassa, ja sen toivotaan opettavan tietynlaista yleista rauhoittumista joka voisi kantaa tuon hankalan iän yli, ja pitää koira paremmin hallittavissa silloinkin. Minä pidän rauhallisista koirista, jotka eivät ole täysin impulssiensa ja vaistojensa vietävissä, vaan edes sekunnin harkitsevat ensin. Silloin itse ehtii paremmin tilanteeseen. Toki varmasti preferenssit riippuvat mitä koiralta haluaa, me haluamme harrastaa lajeja joissa vaaditaan tarkkuutta, huolellisuutta, ja tietynlaista kestävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Haluaisin nähdä, miten olisit meidän Walesinspringerin pistänyt ruotuun, kun ei ehtinyt edes vilkaista omistajaa, kun kaikki oli niin jännää.

Vanhemmiten oli kiva kävellä welssimme kanssa. Yli kymmenen vuotta siinä meni, ettei säntäillyt joka paikkaan kaikkien koulutusyritysten jälkeenkin.

Olen eri kommentoija, mutta sattumoisin tuosta rodusta on kasvatuskokemusta suvussani ja kaikki osasivat kulkea vapaana myös kaupungissa ihan samalla tavalla kuin muutkin koirat. 30 vuoteen en kyllä ole rodun kanssa ollut tekemisissä erästä sankaria lukuunottamatta, joka piti kauhun vallassa perhettään hirmuhallitsijana (vanhempi uros).

Meillä oli erittäin itsevarma narttu. Kannoin sen tuhat kertaa sohvalta koiranpetiin, ja lopputulos oli, että minä väsyin. Koira sohvalla.

Monet koulutuskeinot olivat tälle vain hauskuuksia. Lisää tätä...

Koira vaan voitti, mutta oli muuten ihana, eikä koskaan ikinä räyhännyt yhdellekään ihmiselle tai koiralle. Itsevarma kun oli.

Kannattaa käyttää sohvien päälle asetettavia tuoleja. Tuossahan koira sai sinut tottelemaan ja huomiomaan itseään eli kannoit sen kuin kuningattaren päivittäin pedilleen eli opetit kaikkea sellaista mistä ei ollut sinulle hyötyä. Tuolit ja EI-käsky olisivat toimineet paremmin (edellyttäen että koirasi oli hallinnassa).

Vaan eipä tuo ole vaarallista, jos koira on sohvalla. Meillä saa olla ihan luvan kanssa, ellei ala omimaan sohvaa vaan väistää. Silloin tulee lopullinen karkotus maan tasoon.

Emme voineet tuommoista tehdä, kun ei sohvalle olisi tuoleja edes riittänyt. Mutta oikeassa olet, ei koira sohvalla ole paha ja lähtihän se komennettaessa pois.

Nukkui pois heinäkuussa meidän rakas 15-vuotiaana. Juuri, kun rauhoittui vähän. Semmoinen villikko oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Miten? Voisitko neuvoa? Minulla on vuoden ikäinen labbis, joka vetää ihan hulluna hihnassa. En saa millään opettamaan sitä olemaan vetämättä. Olen yrittänyt pysähtyä aina, kun se vetää, mutta ei ole auttanut.

Labbikset on usein ahneita. Minä opettaisin koiralle naksuttimen tai merkkisanan. Sitten sen merkin ja namujen kanssa kulkemista. Eli namuja käteen, koira seuraa kättä ja namujen hajua. Sitten merkkisana, ja palkkio. Hiljalleen käsi koukkuun viereen ettei koira saa kuonoaan siihen kiinni, ja sama homma, merkkisana ja palkkio. Siitä sitten hiljalleen korvaa osan namuista kehuilla, kunnes häivyttää namut lähes kokonaan. Sillain meillä on opetettu. Se on välillä turhauttavaa, mutta koko ajan paremmin pentu kulkee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Miten? Voisitko neuvoa? Minulla on vuoden ikäinen labbis, joka vetää ihan hulluna hihnassa. En saa millään opettamaan sitä olemaan vetämättä. Olen yrittänyt pysähtyä aina, kun se vetää, mutta ei ole auttanut.

Mikä toimii yhdelle koiralle ei välttämättä toimi toiselle. Joskus lenkitin koiraa joka veti aina. Silloin sanottiin, että vaihda suuntaa jolloin koira oppii että vetämällä ei pääse minne haluaa. Ongelma oli, että koira veti ihan joka suuntaan, ei se halunnut tiettyyn suuntaan, se vaan oli oppinut kulkemaan vetäen, tai siis sitä ei oltu ikinä opetettu kulkemaan vetämättä.

Mieti mikä just sun koiraa motivoi tekemään asioita? Labbista voisi motivoida herkut. Käytä niitä. Tärkeintä olisi ymmärtää omaa koiraa, miksi se tekee asiaa X, ja mikä voisi olla parempaa kuin sen asian tekeminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selene kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen koirani kulkee juurikin noin, sievästi vierellä ja koko ajan kuulolla. Toinen menee niin kovasti hajujen perässä, ettei toivoakaan samasta. Toinen lyhytkarvainen collie, toinen pitkäkarvainen collie. Luonne-eroja muutenkin kuin yöllä ja päivällä, molempia on kyllä koulutettu, paljon. Pitkäkarvaiselle en yrityksistä huolimatta ole, useamman kouluttajankaan kanssa, löytänyt palkkaa, joka voittaisi hajut. No, ei sekään remmissä kisko tai reuhaa, muttei viitsi alkaa sen kanssa kikkailemaankaan kaupungissa.

Mun miehellä oli kans aikoinaan koira, jota mikään ei kiinnostanut niin paljon kui hajut. Ei ruoat tai herkut tai mitään, vaikka raakaa maksaviipaletta ois heiluttanut, niin kaveri paineli omia teitään. Oli se silti tosi kiltti ja tottelevainen, mutta narussa piti aina ulkona pitää.

Mulla on täysin sama juttu! Mikään muu ei kiinnosta kuin hajut. Ja se vasta olisi katastrofi jos jokin peura juoksisi meidän ohitse, niin sitä koiraa ei sitten nähdä enää... mitkään herkut ei kiinnosta, ei edes ne kaikista parhaimmat, ei lelut, ei äänet, ei kehut, ei kepit, jne. Ainoastaan se haju ja riista on se ykkös juttu.

Tässä viestissä näkyy selvästi koulutusmenetelmien täydellinen epäonnistuminen. Eli ihmiset todella kuvittelevat, että koiraa hallitaan pelkästään palkitsemisella. Se ei ole omistajan eikä koiran vika, jos koulutusoppaissa ei sanota eikä missään opeteta, että koiraa hallitaan EI -käskyllä. Koira ei milloinkaan aseta makupalaa juoksevan jäniksen edelle, on järkyttävää, että ihmisille opetetaan tuollaisia typeryyksiä, jolloin koira ei saa olla vapaana eikä se opi EI-käskyä. 

Kun koira on hallinnassa, sille tulee huutaa tai sanoa EI, heti kun se näkee jäniksen. Kun se on jahdannut jänistä jo vähän aikaa, se ei kuule enää aivokemian takia käskyä, mutta kun se näkee saaliseläimen, se ottaa käskyn EI vastaan, jos se on hallinnassa. Riistavietin (eli hajujäljen) voi keskeyttää myöhemminkin, mutta saalisvietin (näköaistiin, saaliseläimen liikkeisiin perustuva jahti) voi pysäyttää vain oikea-aikaisella kieltämisellä. 

Tämä on hyvä teksti. Lisäisin tähän vielä, että vahvasti vietikästä koiraa ei edes kannata heti päästää vapaaksi, vaan alkuun pitää pitkässä liinassa jolla vahvistetaan Ei-käskyn toteutuminen, kunnes koira tottelee automaattisesti käskyä.

Sama saattaa olla avuksi luoksetulon opettamisessa, koira liinaan jolla vahvistetaan että käskyä totellaan joka ikinen kerta.

Meillä koiralle on muodolliset ja epämuodolliset käskyt. Muodollisia tulee noudattaa viipymättä, ja niillä on määrätty muoto. Esim. Tänne-käskyssä koiran tulee tulla nopeasti eteen istumaan, ja seuraa-käskyn kanssa kuljetaan vasemmalla puolella jalassa kiinni ja tuijotetaan ohjaajaa. Sitten on kaikenlaista epämuodollista lenkillä huutelua, esim. täällä, joka tarkoittaa että tulehan tännepäin. Ihan sama mitä vauhtia ja mihin kohtaa, kunhan hilaat sen takamuksesi tänne, tai ”yhdessä” joka tarkoittaa sellaista tavallista lenkkiseuraamista, lähellä, mutta saa haistella ja vähän haahuilla, kunhan hihna (on sitä tai ei) pysyy löysänä. Ei on toki ei, ihan sama mikä tilanne, se tarkoittaa että lopeta kaikki mitä olet tekemässä, katso tänne ja odota seuraavaa käskyä. Koira on nyt puolivuotias ja vaikka kaikki ei aina mene ihan putkeen, voin jo nyt sanoa, että kun teini-ikä on ohi, koira tulee olemaan helppo ja tottelevainen. Onkin käyttölinjainen saksanpaimenkoira, joka on verrattain helppo kouluttaa, mutta jonka kanssa ei silti pelkällä halipusinamittelulla pärjää.

Aivan, palveluskoiraharrastajilla on yleensä (ei aina) paljon tietoa koulutuksesta ja viettien hyödyntämisestä. Ja totta tuokin, että koiraa ei päästetä vapaaksi, jos on epäilys, ettei se tottele tänne-käskyä. Sellaista vaihtoehtoa ei koiralle ole olemassa, että se ei tottele tänne-käskyä, mikä luodaan koulutusmenetelmällä (epäonnistumisia ei tapahdu).

Monien mielestä (myös minun) koirat, jotka on olevinaan koulutettu, ovat vaikeimpia kouluttaa, kun niistä on kasvanut ongelmakoiria, koska kaikki käskyt on tuhottu. Koira on siis oppinut että, niitä ei tarvitse noudattaa kuin silloin kun itseä huvittaa eli eli ole noudetattu tuota muodollinen/epämuodollinen käsky -järjestelmää, mikä useimmille palveluskoiraharrastajille on opetettu jo äidinmaidossa. Siinä tapauksessa on parempi ottaa uudet käskyt vaikkapa saksan kielestä. Ne ovat ehdottomia ja niiden noudattamista valvotaan tarkasti esimerkiksi liina apuvälineenä.

Meillä nyt teini-iän kynnyksellä myös painotetaan tiettyjä asioita enemmän. Ennemmin käytöstä kuin koulutusta. Esimerkiksi aina koira on joutunut odottamaan lupaa kulkeakseen ulko-ovesta. Ihminen menee ensin, katsoo ettei tiellä juuri silloin mene ketään, ja antaa koiralle luvan tulla. Aina ei ole tarvinut istua, kunhan odottaa. Nyt vaadin istumista, enkä anna edes käskyä. Koira tietää kyllä jo, että rauhassa istuminen ja odottaminen saa asiat tapahtumaan nopeammin. Nyt sitä rauhassa istumista ja odottamista painotetaan kaikessa missä sitä on aiemminkin enemmän tai vähemmän kaivattu. Tätä tehdään juuri sen takia, että teininäkin koira oppisi malttamaan ja odottamaan rauhassa, ja sen toivotaan opettavan tietynlaista yleista rauhoittumista joka voisi kantaa tuon hankalan iän yli, ja pitää koira paremmin hallittavissa silloinkin. Minä pidän rauhallisista koirista, jotka eivät ole täysin impulssiensa ja vaistojensa vietävissä, vaan edes sekunnin harkitsevat ensin. Silloin itse ehtii paremmin tilanteeseen. Toki varmasti preferenssit riippuvat mitä koiralta haluaa, me haluamme harrastaa lajeja joissa vaaditaan tarkkuutta, huolellisuutta, ja tietynlaista kestävyyttä.

Toivotttavasti mahdollisimman moni lukee viestisi huolella. Palkinnon viivyttäminen ja ei-toivotun käyttäytymisen sammuttaminen ovat keinot, jolla koira oppii rauhalliseksi ja kärsivälliseksi. Ne ovat myös turvallisia keinoja kuten huomion sääteleminenkin. Koiralle ei koidu niistä mitään haittaa, mikä on tärkeää, kun miettii netissä annettuja vinkkejä.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3622346/miten-koira-opetetaan-kavelemaa…

Kirjoitin joskus tänne ohjeet, miten itse olen opettanut kaikki koirani kävelemään hihnassa kauniisti. Jos koira ei osaa, opetus aloitetaan alusta kuten pennulle, sisällä. Fleksi kokonaan pois ja tärkeää on, että hihna ei ole suora koskaan, se on aina löysän u:n muodossa ja hihnan kiristymiseen puututaan joka ainoa kerta. Tämä sen vuoksi, että epäsäännöllisellä palkitsemisella (=koira saa joskus vetää) koiran käytös vahvistuu. Vanha palveluskoiraoppi on se, että koiraa tulee palkita aina epäsäännöllisesti, jotta käytös vahvistuisi. Tässä tapauksessa jos koira saa joskus vetää, se oppii että kun riittävän monesti vetää, saa lopulta vetää tahtonsa mukaan eli saa palkinnon.

Harva osaa kouluttaa koiraansa kunnolla. Ja sen kyllä näkee lenkkipoluilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Haluaisin nähdä, miten olisit meidän Walesinspringerin pistänyt ruotuun, kun ei ehtinyt edes vilkaista omistajaa, kun kaikki oli niin jännää.

Vanhemmiten oli kiva kävellä welssimme kanssa. Yli kymmenen vuotta siinä meni, ettei säntäillyt joka paikkaan kaikkien koulutusyritysten jälkeenkin.

Olen eri kommentoija, mutta sattumoisin tuosta rodusta on kasvatuskokemusta suvussani ja kaikki osasivat kulkea vapaana myös kaupungissa ihan samalla tavalla kuin muutkin koirat. 30 vuoteen en kyllä ole rodun kanssa ollut tekemisissä erästä sankaria lukuunottamatta, joka piti kauhun vallassa perhettään hirmuhallitsijana (vanhempi uros).

Meillä oli erittäin itsevarma narttu. Kannoin sen tuhat kertaa sohvalta koiranpetiin, ja lopputulos oli, että minä väsyin. Koira sohvalla.

Monet koulutuskeinot olivat tälle vain hauskuuksia. Lisää tätä...

Koira vaan voitti, mutta oli muuten ihana, eikä koskaan ikinä räyhännyt yhdellekään ihmiselle tai koiralle. Itsevarma kun oli.

Kannattaa käyttää sohvien päälle asetettavia tuoleja. Tuossahan koira sai sinut tottelemaan ja huomiomaan itseään eli kannoit sen kuin kuningattaren päivittäin pedilleen eli opetit kaikkea sellaista mistä ei ollut sinulle hyötyä. Tuolit ja EI-käsky olisivat toimineet paremmin (edellyttäen että koirasi oli hallinnassa).

Vaan eipä tuo ole vaarallista, jos koira on sohvalla. Meillä saa olla ihan luvan kanssa, ellei ala omimaan sohvaa vaan väistää. Silloin tulee lopullinen karkotus maan tasoon.

Emme voineet tuommoista tehdä, kun ei sohvalle olisi tuoleja edes riittänyt. Mutta oikeassa olet, ei koira sohvalla ole paha ja lähtihän se komennettaessa pois.

Nukkui pois heinäkuussa meidän rakas 15-vuotiaana. Juuri, kun rauhoittui vähän. Semmoinen villikko oli.

Kyllähän ne koirat sitten yöllä voivat sinne sohvalle salaa kivuta, vaikka olisikin opetettu ettei sohvilla olla. Koirat nimittäin pitävät korkeilla paikoilla olemisesta, joten sohvalle pyrkiminen on luontaista. Häkkikoiratkin yleensä makaavat kopin katolla, jos hihna yltää. Aremmilla yksilöillä ei ole hinkua korkeille tähystyspaikoille niinkään eikä säyseä sinne edes yritä, jos kerran on vakuuttavasti kielletty. Mutta luonteissa on eroa.

Osanottoni villikon poismenon johdosta, se on aina rankka paikka mihin ei totu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Miten? Voisitko neuvoa? Minulla on vuoden ikäinen labbis, joka vetää ihan hulluna hihnassa. En saa millään opettamaan sitä olemaan vetämättä. Olen yrittänyt pysähtyä aina, kun se vetää, mutta ei ole auttanut.

Mikä toimii yhdelle koiralle ei välttämättä toimi toiselle. Joskus lenkitin koiraa joka veti aina. Silloin sanottiin, että vaihda suuntaa jolloin koira oppii että vetämällä ei pääse minne haluaa. Ongelma oli, että koira veti ihan joka suuntaan, ei se halunnut tiettyyn suuntaan, se vaan oli oppinut kulkemaan vetäen, tai siis sitä ei oltu ikinä opetettu kulkemaan vetämättä.

Mieti mikä just sun koiraa motivoi tekemään asioita? Labbista voisi motivoida herkut. Käytä niitä. Tärkeintä olisi ymmärtää omaa koiraa, miksi se tekee asiaa X, ja mikä voisi olla parempaa kuin sen asian tekeminen.

Sinä aikana kun olen koiria harrastanut, ovat perusasioiden opettamisessa muodit vaihtuneet moneen kertaan. Positiiviseen vahvistamiseen liittyy se ongelma, että äärimmäisen harva koiranomistaja oppii menetelmän riittävän hyvin. Hän ei pysähdy joka kerta tai naksauta oikeaan kohtaan, jolloin tapahtuu, että epäsäännöllisellä palkitsemisella (väärä ajoitus tai joskus saa vetää) vetäminen vahvistuu. Toinen ongelma näissä on se, että voimakastahtoinen koira ei opi menetelmän avulla kovinkaan tehokkaasti eli se myös joskus vetää, kun palkinto ei huvita. Syöminen on kyllääntyvä vietti, saalisvietillä taas hihnassa kävelyä ei voi opettaa, se menee liian monimutkaiseksi.

Vanha menetelmä, joka perustuu kieltämiseen ja siihen, että omista itse uskoo koiran oppivan ja uskoo itseensä opettajana on hyvin yksinkertainen. Koiraa kielletään joka ikinen kerta, kun hihna kiristyy. Joka ikinen kerta, eikä mitään apuvälineitä tarvita. Jokainen oppii tuon, jopa kehitysvammainen. Koiran oppimisestahan tämä ei ole kiinni vaan ihmisen. Liian monimutkaisten oppien kanssa eivät tavalliset koiranomistajat pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.

Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...

Miten? Voisitko neuvoa? Minulla on vuoden ikäinen labbis, joka vetää ihan hulluna hihnassa. En saa millään opettamaan sitä olemaan vetämättä. Olen yrittänyt pysähtyä aina, kun se vetää, mutta ei ole auttanut.

Mikä toimii yhdelle koiralle ei välttämättä toimi toiselle. Joskus lenkitin koiraa joka veti aina. Silloin sanottiin, että vaihda suuntaa jolloin koira oppii että vetämällä ei pääse minne haluaa. Ongelma oli, että koira veti ihan joka suuntaan, ei se halunnut tiettyyn suuntaan, se vaan oli oppinut kulkemaan vetäen, tai siis sitä ei oltu ikinä opetettu kulkemaan vetämättä.

Mieti mikä just sun koiraa motivoi tekemään asioita? Labbista voisi motivoida herkut. Käytä niitä. Tärkeintä olisi ymmärtää omaa koiraa, miksi se tekee asiaa X, ja mikä voisi olla parempaa kuin sen asian tekeminen.

Sinä aikana kun olen koiria harrastanut, ovat perusasioiden opettamisessa muodit vaihtuneet moneen kertaan. Positiiviseen vahvistamiseen liittyy se ongelma, että äärimmäisen harva koiranomistaja oppii menetelmän riittävän hyvin. Hän ei pysähdy joka kerta tai naksauta oikeaan kohtaan, jolloin tapahtuu, että epäsäännöllisellä palkitsemisella (väärä ajoitus tai joskus saa vetää) vetäminen vahvistuu. Toinen ongelma näissä on se, että voimakastahtoinen koira ei opi menetelmän avulla kovinkaan tehokkaasti eli se myös joskus vetää, kun palkinto ei huvita. Syöminen on kyllääntyvä vietti, saalisvietillä taas hihnassa kävelyä ei voi opettaa, se menee liian monimutkaiseksi.

Vanha menetelmä, joka perustuu kieltämiseen ja siihen, että omista itse uskoo koiran oppivan ja uskoo itseensä opettajana on hyvin yksinkertainen. Koiraa kielletään joka ikinen kerta, kun hihna kiristyy. Joka ikinen kerta, eikä mitään apuvälineitä tarvita. Jokainen oppii tuon, jopa kehitysvammainen. Koiran oppimisestahan tämä ei ole kiinni vaan ihmisen. Liian monimutkaisten oppien kanssa eivät tavalliset koiranomistajat pärjää.

Juuri näin. Ei ole ongelmakoiria, on vain ja ainoastaan ongelmaomistajia jotka ovat yleensä niitä jotka alkavat katsomaan koirien touhua läpi sormien. Sen jälkeen koira sitten ottaakin paikkansa lauman kakkosjohtajana ja tottelee ykkösjohtajaa pelkästään makupalojen toivossa ja ongelma on valmis. Kyllähän se koira on "ihan kiltti" kaikille, kunnes tulee se hetki ettei se enää olekaan kiltti. Siinä sitten ihmetellään miksei koira usko ja seuraa lauman johtajan tekemisiä.

Sohvalla pötköttely öisin ei ole vaarallista, mutta jos se kielletään, silloin se tehdään selväksi että koira ei valtaa paikkaa vaan se häipyy kun ihminen, ihan kuka tahansa ihminen, tulee paikalle. Esimerkiksi sukulaiseni erittäin kovapäinen saksanseisoja hyppäsi aina isännän nojatuolille yöllä. Isäntä käski koiran pois, mutta koira hiippailii ja meni nukkumaan aina siihen saakka kun isäntä hiippaili yöllä tuolin taakse ja kaatoi koko tuolin kerralla.

Sen jälkeen koira ymmärsi että on parasta totella myös öisin kun isäntä nukkuu. Ei koiraa tarvitse väkivallalla kouluttaa, koska koira täytyy kouluttaa pelkästään päämäärätietoisesti ja jatkuvasti, koska lauman johtajuus ja lauman jäsenyys EI PÄÄTY! Koiran täytyy ymmärtää se että koira ei hortoile itsekseen, vaan niin että koira seuraa sitä mitä laumanjohtaja ja lauman jäsenet tekevät! Koira on lauman alin jäsen ja siitä syystä esimerkiksi koira täytyy totuttaa niin lasten ystäviin, omistajan ystäviin, kuin tuntemattomiinkin, niin että jos koira kiinnostuu jostakin, silloin koira seuraa sitä mitä isäntä tai lauman jäsen oikein aikoo tehdä eikä niin että koira innostuu jostakin ja alkaa tekemään omiaan. Niin kovapäistä ja kovaluontoista koiraa en ole koskaan nähnyt ja tuntenut, etteikö sen saa tottelemaan ja kävelemään vierellä ilman hihnaa, mutta jos sitä ei saa, eli koulutus on kesken (eikä niin että koira on vain kovaluontoinen), silloin koira pysyy hihnassa ja hallinnassa 100% ajasta.