Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa te jotka tiedätte: miten ihmiset osaa kouluttaa itselleen sellaisen koiran, joka aina kulkee vierellä vaikka olisi vapaanakin eik...
Kommentit (150)
Pentu on vapaana elämänsä 4 ensimmäistä kuukautta. Sen jälkeen hihna on vain ulkopuolisten rauhoitteluksi. Puolen vuoden-vuoden ikäistä koiraa paranee pitää vähän tukevammassakin hihnassa, ettei lähde viettien viemänä omille teilleen.
Minä käytän koiranpentua ulkona 3-4 tunnin välein ensimmäisten viikkojen ajan. Vessahommien ohessa harjoitellaan hihnakäytöstä lyhyissä 30 s - 2 min mittaisissa pätkissä. Silloin leperrellään vierellä kulkemisesta, leikitään ja ihmetellään maailmaa. Pentu oppii pitämään ihmistä tärkeänä ja mielenkiintoisena. Pennulla voi olla naru kaulassa, mutta pentu vetää sitä perässään - ihmisen ei ole tarkoitus koskea naruun.
Aikuistuessaan nuori koira alkaa hakea rajojaan. Silloin tehdään parit katoamistemput, jotta koira muistaisi lähellä pysymisen tärkeyden.
Välillä sujautetaan taskusta makkaranpala, jos koira on käyttäytynyt oikein hyvin.
Tärkeintä on aloittaa koulutus jo silloin, kun pentu pysyy lähellä "itsestään". Aloittaa pienestä ja edetä johdonmukaisesti ja säntillisesti, kunnes koira on noheva ja hyvin koulutettu. Silloin voi aloittaa makkaranpaloilla palkkaamisen, että koiran henki pysyy korkealla, eivätkä uudet tuulet ala houkuttaa. Väkivaltaa ei tarvita missään kohtaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saksassa näkyi paljon koiria, jotka kulkivat omistajan vierellä ilman hihnaa. Ne myös jätettiin kaupan tai kahvilan eteen ilman sitomista. Koirat eivät reagoineet mitenkään muihin ihmisiin.
Sähköpanta, oivallinen laite. Saa koiran vaikka tanssimaan balettia.
Riippuu varmasti rodusta paljon. Jos on metsästysviettiä tai ei palveluhalua niin ei varmasti helppoa kouluttaa. Entinen koirani oli vartioivaa paimenkoirarotua ja ei koskaan lähtenyt näköetäisyyden ulkopuolelle. Jos vastaan tuli toinen koira niin piti ehtiä kutsua koira luokse ennenkuin näki tai oli liian lähellä. Pentuna aina irti kun vielä pieni niin kukaan ei pelännyt. Oli pitkälle koulutettu useissa lajeissa, mutta tottis mentiin aina mistä aita matalin, pöhköllä asenteella ja niin että oli hauskaa eikä mitään natsikoulutusta. Siksipä olikin hyvä kun toimi omasta halustaan eikä pakotettuna tai pelon kautta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmasti rodusta paljon. Jos on metsästysviettiä tai ei palveluhalua niin ei varmasti helppoa kouluttaa. Entinen koirani oli vartioivaa paimenkoirarotua ja ei koskaan lähtenyt näköetäisyyden ulkopuolelle. Jos vastaan tuli toinen koira niin piti ehtiä kutsua koira luokse ennenkuin näki tai oli liian lähellä. Pentuna aina irti kun vielä pieni niin kukaan ei pelännyt. Oli pitkälle koulutettu useissa lajeissa, mutta tottis mentiin aina mistä aita matalin, pöhköllä asenteella ja niin että oli hauskaa eikä mitään natsikoulutusta. Siksipä olikin hyvä kun toimi omasta halustaan eikä pakotettuna tai pelon kautta.
Tästä tulikin mieleen ensimmäinen koirani, joka oli pystykorva paimenkoira mix. Oli sellainen jurottaja luonteeltaan, eikä viihtynyt toisten koirien seurassa. Ei siis ollut mitenkään agressiivinen, mutta ei vain ollut pätkääkään kiinnostunut. Jos näki vapaana ollessaan toisen koiran lähti reippaasti kaartaen ohi ettei vaan tartte tervehtiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu hyvin paljon rodusta ja yksilöllisistä ominaisuuksista, että miten tuo onnistuu vai onnistuuko.
Esimerkiksi jokin paimentava koirarotu (bordercollie yms) on yleensä aika helppo tuohon kouluttaa, koska ne muutenkin tykkäävät miellyttää ja pyöriä laumansa ympärillä jatkuvasti. Samoin esimerkiksi ruoalle/makupaloille yleensä hyvin perso sekä miellyttämisen haluinen labradorin noutaja on melko helppo koulutettava, kuten monet muutkin noutaja rodut.
Yleisesti myös aivan pikkukoiria on melko helppoa ja omistajalle stressitöntä yrittää kouluttaa vapaana oloon tiiviimmin asutulla seudulla, koska vaikka se hieman karkaisikin, ei sellaista pelkää juuri kukaan.
Sitten taas monet todella metsästysviettiset koirarodut (vinttikoirat, ajokoirat, terrierit) tai koira tappeluihin jalostetut Bull tyyppiset rodut on melkeinpä pakko pitää aina kytkettynä ihmisten ilmoilla. Aina voi sattua eteen tilanne, jossa koiran ominaisvietit aktivoituvat ja ne ovat yleensä niin vahvat, ettei silloin mikään opittu pysy mielessä (hetkellisesti).
Vierailija kirjoitti:
Pentu on vapaana elämänsä 4 ensimmäistä kuukautta. Sen jälkeen hihna on vain ulkopuolisten rauhoitteluksi. Puolen vuoden-vuoden ikäistä koiraa paranee pitää vähän tukevammassakin hihnassa, ettei lähde viettien viemänä omille teilleen.
Minä käytän koiranpentua ulkona 3-4 tunnin välein ensimmäisten viikkojen ajan. Vessahommien ohessa harjoitellaan hihnakäytöstä lyhyissä 30 s - 2 min mittaisissa pätkissä. Silloin leperrellään vierellä kulkemisesta, leikitään ja ihmetellään maailmaa. Pentu oppii pitämään ihmistä tärkeänä ja mielenkiintoisena. Pennulla voi olla naru kaulassa, mutta pentu vetää sitä perässään - ihmisen ei ole tarkoitus koskea naruun.
Aikuistuessaan nuori koira alkaa hakea rajojaan. Silloin tehdään parit katoamistemput, jotta koira muistaisi lähellä pysymisen tärkeyden.
Välillä sujautetaan taskusta makkaranpala, jos koira on käyttäytynyt oikein hyvin.
Tärkeintä on aloittaa koulutus jo silloin, kun pentu pysyy lähellä "itsestään". Aloittaa pienestä ja edetä johdonmukaisesti ja säntillisesti, kunnes koira on noheva ja hyvin koulutettu. Silloin voi aloittaa makkaranpaloilla palkkaamisen, että koiran henki pysyy korkealla, eivätkä uudet tuulet ala houkuttaa. Väkivaltaa ei tarvita missään kohtaa!
Pentu vapaana ensimmäiset 4kk olisi varmasti ideaali mutta, täällä ruuhka-Suomessa monelle vaikea toteuttaa pennun kannalta turvallisesti. Yksi hassusti tuulen mukana kieppuva syksyn pudottama lehti ja kaveri onkin auton alla, ei sellaisia riskejä viitsi ottaa. Lähellä pysyminenkin riippuu niin paljon sekä rodusta että yksilöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kolmas terrieri ja kaikki ovat aina pysyneet lähellä ilman mitään erityistä koulutusta. Vapaana vaan pennusta lähtien ja siinä rinnalla ovat sitten pysyneet.
Ihailen aina tv-ohjelmissa niitä metsästäjien labradorinnoutajia, jotka eivät ole koskaan kiinni ja aina seuraavat mukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saksassa näkyi paljon koiria, jotka kulkivat omistajan vierellä ilman hihnaa. Ne myös jätettiin kaupan tai kahvilan eteen ilman sitomista. Koirat eivät reagoineet mitenkään muihin ihmisiin.
Kiinnitin huomion samaan kun kävin kauan sitten Saksassa. Koirat kulkivat emäntänsä vieressä kaupungin vilskeessä ilman hihnaa. Näin vain naisten seurassa koiria.
Youtubesta löytyy varmasti koulutusvideoita.
Täytyy muistaa koulutuksessa se että koira koulutetaan asteittain. Eli se että nykäisee hihnasta jos koira yrittää mennä kauemmaksi ei ole koulutusta.
Koira täytyy ensin opettaa pysymään paikallaan, ja sitten palkita siitä aina kun koira tekee oikein. Siihen pitää sen jälkeen liittää jokin ääni tai vastaava, jotta koira ymmärtää että kyse on leikistä eikä pelkästään herkkujen syöttämisestä.
Sen jälkeen koira pysyy paikallaan käskystä, ja kouluttaja menee kauemmaksi ja kutsuu koiran luokseen.
Kun tämä onnistuu, koiraa voidaan häiritä, eli koiran annetaan nuuhkutella ja juoksennella ympäriinsä, mutta se palkitaan kun se tulee käskystä takaisin.
Sitten kun koira istuu käskystä viereen, voidaan siirtyä seuraavaan askeleeseen, eli siihen että koira seuraa sivulla ja pysähtyy kun kouluttaja pysähtyy ilman erillistä käskyä. Eli jälleen, koira saa tempoilla ja nuuskutella vieressä, mutta kun kouluttaja pysähtyy, niin koira yritetään saada tulemaan rinnalle ja istahtaa siihen oma aloitteisesti. Eli ei mitään monimutkaista, vaan pienin askelin koiraa koulutetaan, niin että koira pystyy lopulta monimutkaisiin tapoihin. Tuo vaatii kouluttajalta huomattavasti enemmän kärsivällisyyttä ja pelisilmää kuin monella koiranomistajalla on.
Koira on laumaeläin, ja lauman johtaja ei kouluta omaa laumaansa väkivallalla, vaan päättäväisyydellä. Ja vaikka osa ihmisistä sanoo että jotkut koirat eivät sovi tuohon, niin se on totta, mutta jokaisen koiran saa oppimaan. Toiset koirat vain oppivat sen nopeammin kuin toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun koira kulkee vierellä ilman hihnaa eikä poistu ilman lupaa. Miten sen olen tehnyt, niin en lähde sitä täällä avaamaan syvällisemmin, koska en halua, että kokemattomat ottavat siitä oppia. Tässä pari vinkkiä. Älä kohtele väkivaltaisesti, pitäkää aina hauskaa.
Valitse joku paimenkoirarotu ja ehdollista herkuilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin rodusta kiinni. Siskolla oli ihana saksanpaimenkoira, joka totteli vaikka oli ollut aiemmin kaltoin kohdeltukin. Ei jättänyt porukkaa koskaan vaan tarkkaili, että muut tulevta mukana. Sitten minulla oli lapinkoira, joka vähät välitti mistään. Jos kiinnosti joku haju niin sinne lähti. Muuten oli kiltti kuin mikä ja älykäskin :) Tai kai sekin on älyä, ettei alistu ihmisten tahtoon.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu hyvin paljon rodusta ja yksilöllisistä ominaisuuksista, että miten tuo onnistuu vai onnistuuko.
Esimerkiksi jokin paimentava koirarotu (bordercollie yms) on yleensä aika helppo tuohon kouluttaa, koska ne muutenkin tykkäävät miellyttää ja pyöriä laumansa ympärillä jatkuvasti. Samoin esimerkiksi ruoalle/makupaloille yleensä hyvin perso sekä miellyttämisen haluinen labradorin noutaja on melko helppo koulutettava, kuten monet muutkin noutaja rodut.
Yleisesti myös aivan pikkukoiria on melko helppoa ja omistajalle stressitöntä yrittää kouluttaa vapaana oloon tiiviimmin asutulla seudulla, koska vaikka se hieman karkaisikin, ei sellaista pelkää juuri kukaan.
Sitten taas monet todella metsästysviettiset koirarodut (vinttikoirat, ajokoirat, terrierit) tai koira tappeluihin jalostetut Bull tyyppiset rodut on melkeinpä pakko pitää aina kytkettynä ihmisten ilmoilla. Aina voi sattua eteen tilanne, jossa koiran ominaisvietit aktivoituvat ja ne ovat yleensä niin vahvat, ettei silloin mikään opittu pysy mielessä (hetkellisesti).
Oman kytketyn sekarotuiseni päälle kävi varoittamatta lähipusikossa irrallaan ollut labradoriuros. Oli mustasukkainen kolmannesta koirasta, nartusta. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Onhan noita koulutettavia rotuja mutta omistajat pihalla ja eläin on aina eläin. Älkää pitäkö koiria irrallaan kaupungissa, oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Niin rodusta kiinni. Siskolla oli ihana saksanpaimenkoira, joka totteli vaikka oli ollut aiemmin kaltoin kohdeltukin. Ei jättänyt porukkaa koskaan vaan tarkkaili, että muut tulevta mukana. Sitten minulla oli lapinkoira, joka vähät välitti mistään. Jos kiinnosti joku haju niin sinne lähti. Muuten oli kiltti kuin mikä ja älykäskin :) Tai kai sekin on älyä, ettei alistu ihmisten tahtoon.
Tädin miehellä oli myös ihana sakemanninarttu joka kulki tiluksilla irrallaan ja yksi kaunis päivä hyökkäsi naapurin tutun papan päälle. Miksi juuri sakemannit ovat a. irti tai b. hihnassa räyjääjiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin pennun kanssa niin, että pidän mahdollisimman paljon vapaana ja sen tehtävä on vahtia missä menen. Pari kertaa, kun pentu on jäänyt haahuilemaan omiaan, olen mennyt hetkeksi piiloon. Kerta pari riittänyt ja palleroinen on pysynyt ihan vapaaehtoisesti lähettyvillä. Riippuu varmaan myös rodusta ja yksilöstä kuinka itsenäinen on. En myöskään tiedä miten tällainen toimisi aikuisen koiran kanssa, mutta pentua varmaan maailma jänskättää vielä niin paljon, ettei halua jäädä yksin. Olen myös aina palkannut, kun tulee luokse. Tähän sitten vain liittänyt tule- komennon.
Se riippuu pennustakin. Meidän yksi pentu aikanaan karkasi ensimmäisen kerran alle 8-viikkoisena yksinään tutkimaan lähimetsää eikä välttämättä tullut pihalta sisään kuin kantamalla vaikka olisi jäänyt sinne omin nokkinensa keskellä sysimustaa yötä. Luoksetuloa ja lähellä pysymistä sai opettaa ihan tosissaan että oppi. Piiloleikkejä mekin on muiden koirien kanssa hyvällä menestyksellä käytetty, mutta tuon kanssa olisi saanut alkuun kökkiä piilossa vaikka maailman tappiin ja etsiä sitten itse koiran jostain kilometrien päästä puuhastelemasta omiaan.
meidän lapinkoirtalle yritettiin tuota, että lenkillä isäntä piiloutui johonkin. Oletti, että koira pelästyisi ja alkaisi etsiä, pysyisi lähellä. No kattia kanssa. Koira ei etsinyt ketään vaan jolkotti itsekseen kotiin.
Luulen, että tässä on mukana kiltisti kulkemisessa on kyllä tosi paljon sekä rotu- että yksilökohtaisia eroja. Paimen- ja palvelukoirat ovat aika erilaisia tässä suhteessa kuin esim. terrierit.
Itselläni on skotlanninterrieri, joka kyllä hihnassa vetää joskus paljonkin kun haluaisi itse päättää mitä reittiä mennään. Tässä on ihan päiväkohtaisia eroja, toisina päivinä on lauhkea lammas ja toisinaan aikamoinen itsepäinen jukuripää. Välillä istahtelee mietiskelemään omia juttujaan, eikä haluaisi liikahtaakaan.
Useihin terrerirotuihin kuuluu itsenäisyys ja itsepäisyyskin osana pakettiin. Koska monet alunperin olleet jyrsijöiden ja pienriistan metsästäjiä, joiden täytyy itsenäisesti mennä kaikenlaisiin koloihin ja luoliin, niiden on oltavakin sellaisia, että kykenevät yksin toimimaan.
Toisaalta meidän koira ei ole mikään karkailevainen ollenkaan. Muuttopäivänä esim. meiltä unohtui uuden kodin ovi pitkään auki, kun olin itse varastossa touhuamassa. Parin tunnin päästä vasta muistin koiran ja siellä se istui kiltisti kynnyksellä hoo moilasena ihmettelemässä. Anopin westie taas on ihan innokas karkailija, joka on pihassa oltava kytkettynä siinä missä meidän koiran voi pitää vapaana.
Vapaana lenkilläkin voi meidän koiraa pitää. Ei ihan vierellä kulje, mutta pienen matkan päässä kyllä. Tulee kyllä kutsuttaessa mukaan, joten on kyllä omistajiinsa ja laumaansa leimaantunut.
Varmasti pitkäjänteisellä työllä.Toiset tosin helpompia kuin toiset.Itsellä eka koira oli helppo ja teki tuon melkein kouluttamatta. Seuraavien kohdalla ei onnistu edes kouttamalla (tai siis ei riitä oma kärsivällisyys).
Mun lapinkoira oli tuollainen. Oli about 10 viikkoa vanha, oli pihassa mulla irti kun lähti kuono maata pitkin laahustamaan metsää kohti. No, muistin tämän "mene piiloon" - vinkin, ja meninkin. Katsoin puun takaa koiraa joka kohta huomasi minun hävinneen. Katsoi hetken ympärilleen, ja todettuaan ettei minua näy pisti ykkösen silmään ja juoksi täysiä sinne metsään. "JES OLEN VAPAA", se varmaan ajatteli. Sieltähän se piti käydä hakemassa kun ei kiinnostanut yhtään kun kutsuin sitä.