Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa te jotka tiedätte: miten ihmiset osaa kouluttaa itselleen sellaisen koiran, joka aina kulkee vierellä vaikka olisi vapaanakin eik...
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Jos koiralla on vahva saalistusvietti niin lähtee kyllä ilman hihnaa saadessaan sopivan ärsykkeen kuin kuppa töölöstä eikä kutsuminen auta.
Ei lähde, jos on hallinnassa.
Tämäkin on uutta hapatusta, että metsästysviettiä ei pysty ohjaaja hallitsemaan. Ennen oli itsestäänselvää, että tosi metsästäjän koira kulki metsässä vapaana ja metsästi käskyn saatuaan. Nyt metsästys on sitä että koiralla on tutkapanta, se harhailee vapaasti kun se päästetään vapaaksi, se karkailee ja taksi etsii sen tutkapannan avulla ja houkuttelee autoon sen sijaan että koira palaa itse omistan luokse tehtävän suoritettuaan tai ohjaa ohjaajan sinne missä riista on.
Olen metsästyskoiriakin kasvattaneesta perheestä ja vanha ihminen, nähnyt koiraharrastuksen muutoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea selittää. Ensin pentuun luodaan oikeanlainen suhde. Sitten aletaan vahvistamaan luoksetuloa niin sisällä kuin ulkona. Mitään ei pakoteta mutta ei lähdetä riekkumiseen mukaan, huonosta käytöksestä korjataan murahtamalla kuten äitikoira.
Ja ihan samalla lailla kuin lasten kanssa niin täytyy valita oikeat hetket milloin pentu on vastaanottavainen, pentu jumpittelee välillä kuin ihmislapsi ja silloin ei kannata alkaa mittelemään arvovallasta.
Se on todella pitkä prosessi joka ottaa takapakkia välillä, mutta jokaiselle on mennyt kaaliin että kun todetaan että nyt nätisti, kävellään vierellä siten että koiran etutassut kävelevät samaan tahtiin kuin ihmisen jalat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. englantilaisissa tv-sarjoissa näkee usein jotain maalaisheppuja kulkemassa tiluksillaan koiriensa kanssa ja ne aina seuraavat kiltisti mukana tai ainakin käskettäessä tulevat takaisin. Onkohan tällaista oikeasti
Totta kai on! Ne on paimenkoiria, niiden perustaitoja on totella vierellä kulkemista, tekevät paljon monimutkaisempiakin juttuja! Noissa taidoissa myös kilpaillaan. Googleta vaikka itse dog herding sheep, niin näet miten taitavia paimenkoirat ovat.
8
Mulla vanhaenglanninpaimenkoira luuli minua lampaakseen ja vahtasi silmä kovana, etten karkaa. Samalla lailla sitten myöhemmin paimensi lapsenikin.
Maailman paras lapsenvahti.
Lampuri on yksi pehmeimpiä ja laumaviettisempiä koiria. Helpoimpia rotuja kouluttaa, mutta turkki on työläs.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.
Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...
Haluaisin nähdä, miten olisit meidän Walesinspringerin pistänyt ruotuun, kun ei ehtinyt edes vilkaista omistajaa, kun kaikki oli niin jännää.
Vanhemmiten oli kiva kävellä welssimme kanssa. Yli kymmenen vuotta siinä meni, ettei säntäillyt joka paikkaan kaikkien koulutusyritysten jälkeenkin.
Liittyy omistajan hyvään auktoriteettiin ja luotettavuuteen koiran silmissä, myös koiran persoonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selene kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen koirani kulkee juurikin noin, sievästi vierellä ja koko ajan kuulolla. Toinen menee niin kovasti hajujen perässä, ettei toivoakaan samasta. Toinen lyhytkarvainen collie, toinen pitkäkarvainen collie. Luonne-eroja muutenkin kuin yöllä ja päivällä, molempia on kyllä koulutettu, paljon. Pitkäkarvaiselle en yrityksistä huolimatta ole, useamman kouluttajankaan kanssa, löytänyt palkkaa, joka voittaisi hajut. No, ei sekään remmissä kisko tai reuhaa, muttei viitsi alkaa sen kanssa kikkailemaankaan kaupungissa.
Mun miehellä oli kans aikoinaan koira, jota mikään ei kiinnostanut niin paljon kui hajut. Ei ruoat tai herkut tai mitään, vaikka raakaa maksaviipaletta ois heiluttanut, niin kaveri paineli omia teitään. Oli se silti tosi kiltti ja tottelevainen, mutta narussa piti aina ulkona pitää.
Mulla on täysin sama juttu! Mikään muu ei kiinnosta kuin hajut. Ja se vasta olisi katastrofi jos jokin peura juoksisi meidän ohitse, niin sitä koiraa ei sitten nähdä enää... mitkään herkut ei kiinnosta, ei edes ne kaikista parhaimmat, ei lelut, ei äänet, ei kehut, ei kepit, jne. Ainoastaan se haju ja riista on se ykkös juttu.
Tässä viestissä näkyy selvästi koulutusmenetelmien täydellinen epäonnistuminen. Eli ihmiset todella kuvittelevat, että koiraa hallitaan pelkästään palkitsemisella. Se ei ole omistajan eikä koiran vika, jos koulutusoppaissa ei sanota eikä missään opeteta, että koiraa hallitaan EI -käskyllä. Koira ei milloinkaan aseta makupalaa juoksevan jäniksen edelle, on järkyttävää, että ihmisille opetetaan tuollaisia typeryyksiä, jolloin koira ei saa olla vapaana eikä se opi EI-käskyä.
Kun koira on hallinnassa, sille tulee huutaa tai sanoa EI, heti kun se näkee jäniksen. Kun se on jahdannut jänistä jo vähän aikaa, se ei kuule enää aivokemian takia käskyä, mutta kun se näkee saaliseläimen, se ottaa käskyn EI vastaan, jos se on hallinnassa. Riistavietin (eli hajujäljen) voi keskeyttää myöhemminkin, mutta saalisvietin (näköaistiin, saaliseläimen liikkeisiin perustuva jahti) voi pysäyttää vain oikea-aikaisella kieltämisellä.
Jotkut eivät kaihda keinoja kouluttaa esittelykelpoinen koira. Koira kyllä lopulta oppii ja alistuu. Surullistahan se on, miten jotkut pitävät eläimiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tosissanne? Mä jo muksuna opetin ihan tavallisen spanielin kulkemaan vierellä. Ei se ole temppu eikä mikään, ihan palkitsemalla oikeasta kulkemisesta koira sen oppi, ei millään pakottamisella todellakaan.
Älkää vaan ottako koiraa, jos toi tuntuu teistä mahdottomalta...
Haluaisin nähdä, miten olisit meidän Walesinspringerin pistänyt ruotuun, kun ei ehtinyt edes vilkaista omistajaa, kun kaikki oli niin jännää.
Vanhemmiten oli kiva kävellä welssimme kanssa. Yli kymmenen vuotta siinä meni, ettei säntäillyt joka paikkaan kaikkien koulutusyritysten jälkeenkin.
Olen eri kommentoija, mutta sattumoisin tuosta rodusta on kasvatuskokemusta suvussani ja kaikki osasivat kulkea vapaana myös kaupungissa ihan samalla tavalla kuin muutkin koirat. 30 vuoteen en kyllä ole rodun kanssa ollut tekemisissä erästä sankaria lukuunottamatta, joka piti kauhun vallassa perhettään hirmuhallitsijana (vanhempi uros).
Pahoinpitelemällä. Ei koiran tarvi kulkea koko ajan vierellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liittyy omistajan hyvään auktoriteettiin ja luotettavuuteen koiran silmissä, myös koiran persoonaan.
Näin on, ja kun koiralla on voimakas persoona tai se on itsenäinen, koiran kunnioitus pitää ansaita käyttäytymällä koiran mielestä järkevästi. Se edellyttää, että ymmärtää koiran ajattelua.
Koira ei milloinkaan voi ajatella kuten ihminen, mutta ihminen kyllä oppii ymmärtämään koiran ajattelua. Sitä ymmärrystä saa tarkkailemalla koiria ja viettämällä sen kanssa paljon aikaa erilaisissa toiminnoissa kuten eri arkiympäristöt, koti, työ, matkustelu, sekä käyttämällä koiraa siihen tarkoitukseen mihin se on jalostettu.
Kirjoista koiria ei opi ymmärtämään ja siksi kokeneempien harrastajien tulisi opastaa koirien kanssa erityisesti siihen, että opetettaisiin huomaamaan millainen oma koira on persoonaltaan ja miten se eri asioista ajattelee. Istu, maahan, yms. käskyt ovat niin yksinkertaisia, että niihin ei koirakouluja edes tarvita.
Arjen hallinnan oppii normaalissa arkielämässä, jos koiran käsittely on oikeanlaista. Sitä omistajille pitäisi opettaa nykyisin kaikista eniten. Koiran omistaminen on silloin pelkkää juhlaa, kun sen voi ottaa aina mukaan ja se osaa hyvin käyttäytyä kaikkialla - sehän on laumaeläin, jonka ei pitäisi maata 22 h vuorokaudessa, vaan olla lauman mukana suorittamassa tehtäviä suurimman osan ajasta, olkoon nämä tehtävät sitten vaikka kauppareissulla mukana oleminen. Sen sijaan koiran liikunta ja virikkeet ovat nykyisin monilla pari pientä kävelylenkkiä päivässä.
Täällä Espanjassa ainakin koirat koulutetaan siihen hakkaamalla.
Vain maahanm**ttajilla näkee koiria hihnassa, mutta ainakaan ne koirat eivät nilkuta, toisin kuin paikallisten.
(Sensuuri, koska ensimmäinen vastaus jäi tarkastukseen tuon takia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rotu- ja luonneriippuvaista. Monella työkoirarodulla ominaisuudet ovat geeneissä, esimerkiksi paimenkoira tehtäväorientoitunut ja muusta ympäristöstä piittaamaton helpommin. Omistajan liikkeiden tarkkailu voi olla "tehtävä". Tarkoituksenmukaista -> ei voi työskennellessä lähteä joka häiriön perään tai karja karkaa. Rodun riista- ym. vietit isossa roolissa, mikä koiraa motivoi.
Voi olla myös tuurilla pelkkään luonteeseen ja yhteyteen perustuvaa, puolihuolimattomasti kotikoulutettu bokseri ei vauhdikkuudesta huolimatta koskaan lähtenyt näköyhteyden päästä, palasi pyytämättä vierelle jos välimatka kasvoi muutamaan metriin jolkotellessa. Jokainen koirarodusta riippumatta kuitenkin yksilö aina.
Vierailija kirjoitti:
Täällä Espanjassa ainakin koirat koulutetaan siihen hakkaamalla.
Vain maahanm**ttajilla näkee koiria hihnassa, mutta ainakaan ne koirat eivät nilkuta, toisin kuin paikallisten.
(Sensuuri, koska ensimmäinen vastaus jäi tarkastukseen tuon takia)
Olen samaa mieltä (Espanjassa asuneena ja sieltä koiriakin ottaneena), että koirankoulutus on siellä liian väkivaltaista. Italiassa on jo paremmin. Suomessa ja Pohjoismaissa on sitten menty toiseen ääripäähän, että koiralle ei opeteta edes EI-käskyä, mutta tuosta tyylistä kärsivät kaikki.
Koiran opetus ja kasvatus ei ole väkivaltaa enkä hyväksy väkivaltaisia menetelmiä. Koiran kouluttamisessa tarvitaan kuitenkin myös kuria ja johdonmukaisuutta, ei vain palkintoja, ellei tosiaan koira ole erittäin pehmeä, jolloin ongelmaksi ei muodostu totteleminen, vaan arkuudesta koituvat ongelmat kuten ääniherkkyys.
Jos koira pelkää, se ei ole hallintaongelma. Hallintaongelma tarkoittaa tottelemattomuutta, mikä puolestaan useimmiten tarkoittaa, ettei koiraa ole opetettu riittävän hyvin. Ei välttämättä sitä, että koira olisi kovapäinen tai itsenäinen. Joko opetus puuttuu, se on vääränlaista (koira ei ymmärrä) tai sitten koiraa ei huvita, koska se vähät välittää omistajasta, joka on sen mielestä järjetön ja käyttäytyy epäloogisesti. Voimakastahtoinen koira tekee silloin päätelmän, että on viisainta tehdä oman pään mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on huonosti koulutettu labradorinnoutaja, aika rauhallinen perusluonteeltaan. Sen verran hölmö se on, että jos kävellään kadulla hihnassa, se haluaisi hyöriä ja pyöriä joka suuntaan, mutta vapaana esim. metsässä tai koirapuistossa kulkisi koko ajan vierellä.
Kai se tietää, että minä en pääse karkaamaan, kun olen hihnan toisessa päässä. =D
Vierailija kirjoitti:
Rotu- ja luonneriippuvaista. Monella työkoirarodulla ominaisuudet ovat geeneissä, esimerkiksi paimenkoira tehtäväorientoitunut ja muusta ympäristöstä piittaamaton helpommin. Omistajan liikkeiden tarkkailu voi olla "tehtävä". Tarkoituksenmukaista -> ei voi työskennellessä lähteä joka häiriön perään tai karja karkaa. Rodun riista- ym. vietit isossa roolissa, mikä koiraa motivoi.
Voi olla myös tuurilla pelkkään luonteeseen ja yhteyteen perustuvaa, puolihuolimattomasti kotikoulutettu bokseri ei vauhdikkuudesta huolimatta koskaan lähtenyt näköyhteyden päästä, palasi pyytämättä vierelle jos välimatka kasvoi muutamaan metriin jolkotellessa. Jokainen koirarodusta riippumatta kuitenkin yksilö aina.
Totta, sen vuoksi koiran kouluttamisesta ei oikeastaan voikaan tehdä opasta, joka soveltuisi jokaiselle koiralle ja kaikkiin tilanteisiin. Jos vähänkin on seurannut luonnetestien tuloksia, ymmärtää, ettei edes rotuominaisuuksien perusteella voi tuntea jotain tiettyä koiraa, vaan omistajille on opetettava kädestä pitäen mitä koira milläkin toiminnalla hakee eli esimerkiksi viettipäämäärän käsite.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on huonosti koulutettu labradorinnoutaja, aika rauhallinen perusluonteeltaan. Sen verran hölmö se on, että jos kävellään kadulla hihnassa, se haluaisi hyöriä ja pyöriä joka suuntaan, mutta vapaana esim. metsässä tai koirapuistossa kulkisi koko ajan vierellä.
Kai se tietää, että minä en pääse karkaamaan, kun olen hihnan toisessa päässä. =D
Luulenpa, että olet luontaisesti osannut käyttäytyä koiran mielestä järkevästi. He eivät liikaa hössötä ja juttele koiralleen ja osaavat luonnostaan käyttäytyä koiran silmin järkevästi. Tällaisia ihmisiä on paljon eivätkä he välttämättä käy koskaan koirakoulussa.
Monesti perheessä on yksi ihminen, jota "ongelmallinen" koira tottelee - siksi ettei tämä tee paljon mitään. Koiralauman korkea-arvoisimmathan ovat niitä, joiden toimintoja muut seurailevat kunnioittavan välimatkan päästä. Monesti ihmiset tietämättömyyttään käyttäytyvät kuten koira olisi tuo korkea-arvoisin lauman jäsen, maanittelevat, juttelevat, hellittelevät, huomioivat ilman syytä, jolloin ongelmia syntyy. Tällöin on hyvä antaa ohje, että käyttäytykää koko ajan kuten tuo herra tai rouva X, jolloin koira uskoo teitäkin paremmin.
Meillä ensin namujen kanssa koiraa imutettiin kulkemaan rinnalla, hihnan kanssa. Sitten vapaana. Sitten koira alkoi välillä tarjoamaan käytöstä namujen toivossa, ja siitä aina namuja sai. Koska toiminta oli kannattavaa ja siitä sai palkinnon, koira tarjoaa sitä useammin ja useammin, ja pitempiä aikoja. Pentuhan tuo vielä on, joten ei se vielä siinä jaksa pitkään pysyä, enkä edes haluaisi. Kun koira on vapaana, sen on toivottavaa juosta vapaasti ja kuluttaa energiaa. Tuota treenataan jotta koira hihnassa ollessaan kulkisi vetämättä, ja mahdollisia tulevaisuuden kokeita varten.
Minkä tahansa asian kouluttamisessa tärkeintä on tehdä siitä koiralle kannattavaa toimintaa, ja aina kun koira tarjoaa toimintaa, se palkitaan siitä, joka rohkaisee sitä tarjoamaan sitä enemmän ja enemmän. Koira on opportunisti ja toimii aina siten kuin kokee hyödyllisimmäksi itselleen.
En jaksanut lukea koko keskustelua, mutta meillä on tällainen koira. Uskon, että tärkein tekijänon koiran rotu ja luonne, eikä taatusti kaikista koirista saa koulutettua kiltisti vieressä tepsuttavaa sesseä.
Me saatiin heti pennun otettuamme hyvä vinkki, että "sen minkä sallit koiralle pentuna, niin joudut sallimaan aina", eli esim jos totuttaa koiran siihen, että pysähdytään tervehtimään vastaantulevia koiria ym, niin siitä on sitten enää hankala myöhemmin kouluttaa eroon. No, meidän koiraa ei ole koskaan oikein muut koirat eikä ihmiset edes kiinnostanut, vaan on sellainen vain omistajiinsa kiintynyt tyyppi (villakoira), että tämä ei tuottanut ongelmia. Herkuilla opetettiin kulkemaan ensin hihnassa vieressä ja opetettiin myös, että "Tänne!"-käskystä saa joka kerta herkun ja siksi tottelee sitä heti. Nykyisin koira kulkee rauhallisilla alueilla vapaana (ei vilkkaalla paikalla pidetä vapaana lähinnä muiden vuoksi, ettei vastaantulevat joudu stressaaamaan vapaata koiraa. Koira kyllä menisi nätisti vilkkaassa vilinässäkin) ja kulkee aina metrin päässä omistajasta eikä ole koskaan lähtenyt haahuilemaan tai juoksentelemaan minkään ärsykkeen perään, hakeutuu aina heti takaisin rinnalle jos jää yhtään jälkeen. Koira on jo 7-vuotias ja näin menty koko aikuisikä. Veikkaan että pääsyy meillä on juuri tuo koiran todella kiintyvä luonne, on kuin ihmisen varjo koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä Espanjassa ainakin koirat koulutetaan siihen hakkaamalla.
Vain maahanm**ttajilla näkee koiria hihnassa, mutta ainakaan ne koirat eivät nilkuta, toisin kuin paikallisten.
(Sensuuri, koska ensimmäinen vastaus jäi tarkastukseen tuon takia)
Olen samaa mieltä (Espanjassa asuneena ja sieltä koiriakin ottaneena), että koirankoulutus on siellä liian väkivaltaista. Italiassa on jo paremmin. Suomessa ja Pohjoismaissa on sitten menty toiseen ääripäähän, että koiralle ei opeteta edes EI-käskyä, mutta tuosta tyylistä kärsivät kaikki.
Koiran opetus ja kasvatus ei ole väkivaltaa enkä hyväksy väkivaltaisia menetelmiä. Koiran kouluttamisessa tarvitaan kuitenkin myös kuria ja johdonmukaisuutta, ei vain palkintoja, ellei tosiaan koira ole erittäin pehmeä, jolloin ongelmaksi ei muodostu totteleminen, vaan arkuudesta koituvat ongelmat kuten ääniherkkyys.
Jos koira pelkää, se ei ole hallintaongelma. Hallintaongelma tarkoittaa tottelemattomuutta, mikä puolestaan useimmiten tarkoittaa, ettei koiraa ole opetettu riittävän hyvin. Ei välttämättä sitä, että koira olisi kovapäinen tai itsenäinen. Joko opetus puuttuu, se on vääränlaista (koira ei ymmärrä) tai sitten koiraa ei huvita, koska se vähät välittää omistajasta, joka on sen mielestä järjetön ja käyttäytyy epäloogisesti. Voimakastahtoinen koira tekee silloin päätelmän, että on viisainta tehdä oman pään mukaan.
Meillä yhtä koiraa ei huvittanut. Siinä olikin vaikea miettiä miten tehdä itsensä mielenkiintoiseksi, kun koiraa ei vaan kiinnostanut herkut, lelut, tai ihmisen kanssa toimiminen yleensä. Tai herkut kiinnosti jos ne sai tekemättä mitään. Jos jotain olisi pitänyt tehdä (vaikka tulla luo hakemaan se herkku), niin ei kiinnostanut enää, oli kyse sitten mistä namista tahansa. Olikin rescue, asunut kaduilla, ja ulkonäön perusteella vallitsevana tai jopa ainoana rotuna sellainen, joka on tunnettu vaikeasta koulutettavuudesta. Kiltti kuitenkin onneksi oli, siinä koirassa ei ollut aggressiivisuudesta jälkeäkään, hyvä kun itseään puolusti jos joku päälle kävi. Siinä mielessä pystyi olemaan turvallisin mielin vaikka koira ei todellakaan aina ollut hallinnassa. Ainoa tapa millä koiraa pystyi kouluttamaan, oli odottaa (yleensä noin 30 minuuttia) että koira tekee käsketyn asian, ja sen jälkeen palkita se päästämällä se pois tilanteesta. Hiljalleen sekin onneksi nopeutui, lopulta meni enää noin puoli minuuttia käskyn toteuttamiseen sen antamisesta. Ihana koira oli, mikään ei ole niin opettanut kärsivällisyyttä ja huumorintajua kuin sen kanssa eläminen.
Minä en syytä koirien omistajia, vaan koulutusoppaita ja kouluttajia, joiden omatkaan koirat eivät useinkaan osaa näitä perusasioita, jotka tosiasiassa osoittavat onko koira hallinnassa vai ei. Se että koira osaa erilaisia temppuja ei kerro hallinnasta mitään, esimerkiksi agility-harjoituksia seuraamalla voi helposti havaita, että juuri kukaan koirista ei ole hallinnassa.
Kun viretasoa nostetaan ja rakennetaan itseluottamusta (positiivisella vahvistamisella ja onnistumisella harrastuksessa), sen rinnalla tulisi aina kulkea arkitottelevaisuuden perusteellinen harjoitteleleminen tai tuloksena voi pahimmillaan olla vaarallinen koira. Metsästyskoirissa näitä on eniten eli koiria, jotka eivät ole millään tasolla hallittavissa, ei onnistu kynsien leikkuu eikä oikein mikään muu kuin metsästys.