Lue keskustelun säännöt.
Petyin miehen synttärilahjasta
11.09.2014 |
Sain siis keittiötarvikkeita. Uudet veitset ja muutaman keittiöpyyhkeen. Olisin odottanu jotain vähän henkilökohtasempaa ja romanttisempaa kun pyöreitä vuosia täytin. Mies on hyvä ja kiltti mutta ei kai oikein tiedä mistä mä tykkään. On niin paha mieli että vähän itkettää mutta en tahdo sille sitä näyttää, ettei pahoittaisi mieltään, varmaan ajatteli että oli hyvä idea ostaa tommosta käytännöllistä. Pitkiin en ole täällä käyny mutta nyt ajattelin että sanon tän tässä ettei mene koko päivä pilalle.
Kommentit (108)
Voisiko joku mies kerrankin kommentoida ja kertoa, että miksi heidän on mahdotonta muistaa muiden merkkipäiviä? Ja miksi läheisen muistaminen ja lahjan tai edes kukkien hankkiminen on niin kovin vaikeaa?
En vaan tajua. Kännykkään voi laittaa muistutuksen, lahjan voi tilata tai hankkia etukäteen valmiiksi, monissa kaupoissa naismyyjät ovat jopa koulutettuja auttamaan huuli pyöreänä palloilevaa miesasiaksasta kuten hajuvesiliikkeet ja alusvaateliikkeet.
Ongelma ei ole päivämäärien muistamisessa sinänsä, vai oletko muka koskaan kuullut miehestä, joka ei muistaisi päivämäärää jolloin osti ensimmäisen autonsa? Ei muistaisi vuotta jolloin Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden? Unohtaisi lähteä kaverien kanssa sovitulle kalaretkelle?
Aivan, never happen.
Joten herrat, mikä tuossa mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin tässä just, että minulla oli suhde mieheen, joka ei jouluksi, synttäriksi tai nimppariksi ostanut oikein mitään. Joskus antoi jonkun ihan älyttömän jutun, suurin piirtein edelleenannetun liikelahjan, jos sattui muistamaan, että joku tärkeä päivä on käsillä. Onnitteli vasta kun muistutti, että tänään olis se ja se päivä. MUTTA muuten hän hemmotteli minua enemmän kuin ketkään muut koskaan yhteensä ja opin sitten olemaan pettymättä juhlapäivinä, koska arki tuon miehen kanssa oli täyttä juhlaa.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:02"]
Miksi et näytä avoimesti pettymystäsi? Minä sanoisin tuossa kohtaa, että älä osta mitään, jos meinaat antaa mulle kyökkikamaa lahjaksi. Sitten kertoisin haluavani vaikka korun tai kirjan tai mitä tahansa ihanaa "turhuutta", eikä käytännöllisiä taloustavaroita.
[/quote]
En voinu kun se antoi lahjan ruokapöydässä lasten nähden. Ja nyt kun olen jo asiaankuuluvasti kiitellyt ja ihastellut niitä olisi outoa palata asiaan että itseasiassa oli kyllä paska lahja.
[/quote] Kannattais varmaan erota jos ei pysty tuostakaan keskustelemaan.
Jos mies antaa paskoja lahjoja niin tee näin:
1. Osta itse itsellesi lahjat jo etukäteen ja kehu miehelle että sait niiiin paljon lahjoja kaikilta muilta! myös miespuolisilta sukulaisilta yms. Viimeistään siinä vaiheessa mieden pitäisi tuntea omantunnonpisto, jos hänellä on omatunto, ellei lahjojen ostamattomuus johdu huonosta muistista mikä sen sijaan on eri asia.
2. Eroa ja ota mies joka muistaa aina naisen merkkipäivät
Kuulostaa kyllä ihan normaalilta miehen lahjalta. Miehet ajattelevat käytännöllisesti eivätkä ostele mitään "tarpeetonta". Ajatusmailma on toisenlainen kun naisilla. Ole tyytyväinen että edes sait jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitin täällä hääpäivänäni, ettei mies halunnut muistaa sitä yhtään mitenkään. Silloin en saanut yhtään myötätuntoa teiltä. Tekin siis olitte ilkeitä minulle! Kyllä naisetkin osaavat.
Älä sure *halaus* Kerro miehelle tänään illalla kun makaatte sängyllä kahdestaan, että hänen antamansa lahja oli todella käytännöllinen ja kiva. Sano, että kaipaisit vielä jotain romanttista pikku lahjaa lisäksi. Ehdota, että menette viikonloppuna katsomaan sinulle vaikka jotain ihanaa korua. Miehesi varmasti rakastaa sinua ja kun perustelet lisälahjan romantiikan tarpeella, hän kyllä suostuu. Anna seksiä ja suukkoja miehellesi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikon pitäisi ehkä olla: Petyin mieheeni synttärilahjasta?
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:50"]
Otsikon pitäisi ehkä olla: Petyin mieheeni synttärilahjasta?
[/quote]
Pikemminkin: Petyin mieheni synttärilahjaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 19:47"]Mä olen oppinut kantapään kautta, että alan vihlailemaan mun synttäreistä ja jossain vaiheessa vihjaillen aika suoraan jostain mitä haluaisin. Suurin osa miehistä ostaa hyviä lahjoja, kunhan heille ensin vihjaa tai kertoo suoraan mitä halutaan.
Kohta vietetään hääpäivää ja mä olen siitä jo alkanut "varoittelemaan".
[/quote]
mä harrastan samaa ja aina olen saanut mieluisan lahjan. monesti päälle vielä jonkin pienen ekstrayllätyksenkin. toisinaan annan myös muutamia vaihtoehtoja joista mies voi valita mitä haluaa mulle antaa. se kun tykkäisi yllättää, mutta minä taas en täysyllätyksistä pidä :)
miehelle lahjan hommaaminen sen sijaan on kyllä hankalaa kun se ei itsekään tiedä mitä haluaisi. ostaa yleensä samantien haluamansa ja kalleimpiin toiveisiin ei mullakaa ole varaa. :/
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:47"]
Mä en jotenkin ymmärrä aina tätä lahjoista valittamista naisilla, tai siis mun mielestä ne lahjat ei kerro mitään siitä, kuinka paljon toinen rakastaa. Se pysyykö uskollisena,auttaa pienissä arjen askareissa, ja antaa hyvänyön suukon on esimerkiksi semmosia arjen pieniä juttuja, jotka on ainakin itselleni niin paljon tärkeämpiä kun upeat lahjat. Miehet on käytännönläheisempiä kun naiset, ne ajattelee ns"tarpeellisia" lahjoja, mille on oikeasti käyttöä.Se, ettei osaa ostaa täydellisiä lahjoja ei tarkoita ettei mies rakasta/on epäromanttinen. Se romanttisuus näkyy ihan muissakin jutuissa,miehet ei ole ajatustenlukijoita, kuten ei kyllä naisetkaan.Tai toki saa olla pettynyt mutta en tiedä, itselleni ne lahjat vaan ei oikein niin paljon merkkaa, vaan miehen sanat ja varsinkin teot :)
[/quote]
No näin juuri. Tämä lahjojen kinuaminen on minusta sama kuin ei mitään. Yhtä hyvin voin tosiaan ostaa itse sen lahjan sitten itselleni, kun meillä on kuitenkin yhteiset rahat. Lahjojen laadusta pettyminen kertoo jotakin salattua aloittajalle hänestä itsestään, nyt vain avoimella mielellä lähestymään itseäsi, ap, että mitä se voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjatoiveiden esittäminen kuulostaa ihan siltä kuin pikkutyttö mankumasta isältään: mä haluuuuun! (Muuten mä en ala.) Ja isä ostaa, että mankuminen loppuu.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:50"]
Otsikon pitäisi ehkä olla: Petyin mieheeni synttärilahjasta?
[/quote]
Pikemminkin: Petyin mieheni synttärilahjaan
[/quote]
No sehän se olikin. Sanamuoto vain eri. Käsittääkseni ap pettyi mieheen enemmän, kuin lahjaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin sanon suoraan miehelle mitä haluan lahjaksi. Silloin saan mitä haluan, mies pääsee helpommalla ja kummatkin säästyy pettymyksiltä :) en kyllä muutenkaan harrasta mitään piilovihjailuja koska ei se ikinä toimi miesten kohdalla :D
Tai pettyi siihen, että omat toiveet eivät ole tulleet kuulluiksi tai jotain. Minusta tuossa on siis tärkeä viesti parisuhteen toimimisen kannalta. Ja edelleen aloittaja pelkää kertomasta miehelleen mille hänestä tuntuu. Tiedän sen itse, sitä haluaa varoa syyttelemästä, koska se tuntuu epäkohteliaalta. Mutta omista tunteistaan voi kertoa (kunhan ensin selvittää mitä tunteita nousi) ja kertoa sitten sen. Eli ap:nä en unohtaisi asiaa, vaan palaisin siihen mutta en itse lahjaan vaan siihen miltä minusta tuntui. Tunteisiin siis liittyy tämä.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:52"]
Mun mies ei ole muistanut nyt ainakaan kahteen vuoteen mun synttäreitä, siis ollenkaan. Joululahjoja ei osta muuten vaan, kun ei kuulemma keksi mitään. Olen suoraan sanonut moneen kertaan, että korun jos antaa, niin ei voi mennä vikaan. Ei kuulemma tiedä minkälaisista koruista pidän. Viime jouluna ja edellisenä antoi rahaa. Välillä vituttaa sen junttius.
17 vuotta kohta oltu yhdessä, silloin alkuvuosina kyllä muisti antaa lahjoja, ei enää. Olen kai tullut itsestään selvyydeksi.
[/quote]
Täällä 17 vuotta ilman ainoatakaan syntymäpäivä-, nimipäivä- tai vuosipäivälahjaa, kukista puhumattakaan. Jouluisin sentään muutama paketti, nekin hyvin pohjustettujen vihjeiden perusteella hankittuja.
Minun mieheni yleensä ostaa sellaisia lahjoja, jotka sitten omii itselleen. Esimerkiksi pari musa-DVD:tä ja cd:tä on mennyt miehen arkistoihin ilman, että olisin edes ehtinyt avaamaan muoveja. Mies kyllä tietää mitä haluaisin tai tarvitsisin, mutta ei vain tajua. Olen tällä hetkellä lasten kanssa kotona, joten satunnaisia kampaamokäyntejä kummempaan hemmotteluun itselläni ei ole varaa. Siksi ärsyttää erityisen paljon, että minun lahjani ovatkin yhteisiä. Siis sellaisia asioita, jotka mies olisi varmasti muuten ostanut itselleen.
Mun mielestä se, että mies antaa vaimolleen lahjaksi jotain keittiötarvikkeita, joita vaimo ei ole koskaan toivonut, ns. käytännöllistä, kertoo että tämä nainen on miehelle vain "vaimo", rooli, ei siis persoona, ei rakastajatar tai rakastettu. "Naisen kuuluu kokata, annetaan sille veitsi." tai "Nainen on tarkoitettu siivoojaksi, annan sille imurin."
Juuri siksi nainen loukkaantuu lahjaan.
Lahjat ovat aina olleet tärkeitä historiassakin. Ne kertovat siitä, että kahden ihmisen tai ihmisryhmän välillä on keskinäistä arvostusta. Siksi lahjan arvo ja se että se miellyttää saajaa, on tärkeää. Miten syntyisi hyvät kauppa- tai muut suhteet, jos vaihdettu lahja - symboli suhteen arvosta - olisi pussi märkiä käpyjä?
Lahja tasa-arvoisten partnerien välillä ei myöskään ole palkkio tyyliin "ota tuosta ressu itsellesi parempi imuri" tai väkisin pitkin hampain hankittu puketti kukkia marketista tai jotain halpaa, kenties ilmaista, kuten mainoslahjat.
Jos halutaan, että lahja osoittaa suhteen oikean laadun, sen pitää parisuhteessa olla esine tai palvelu, joka on laadukas, saajan makuun ja sellainen, joka liittyy yhteisiin muistohin tai tuo uusia lisää. Antajan pitää siis tuntea lahjan saajan mieliteot ja maku sekä persoona.
Jos nainen saa siis elämänsä mieheltä lahjan joka osoittaa että mies ei tunne tai ymmärrä häntä, ei koskaan kuuntele eikä näe häntä henkilönä saati naisena, ei muista tai arvosta suhteen historiaa, tai ei edes välitä antaa lahjaa tai muisaa merkkipäivää ollenkaan--- onhan se sama kuin jos mies sanoisi vaimolleen, et kiinnosta minua, en välitä sinusta, en muista kuka olet, et ole erikoinen tai erityisen tärkeä ihminen minulle.
Ja tätä monet miehet eivät ole ymmärtäneet viestivänsä. Jankuttavat vaan baarissa että "vaimo ei anna", "vaimo nalkuttaa" jne...
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:24"]
Lahjat ovat aina olleet tärkeitä historiassakin. Ne kertovat siitä, että kahden ihmisen tai ihmisryhmän välillä on keskinäistä arvostusta.
[/quote]
Bullshit. Sen jälkeen kun lahjoista tulee kulttuurissa tapa itsessään tuo lakkaa olemasta voimassa. Sen jälkeen täytyy vain tuntea tapakulttuuri.
.