Lue keskustelun säännöt.
G: Hirvein pms-sekoilusi, minkä muistat?
11.09.2014 |
Tarvitsen sympatiaa ja lohtua. Ulvoin itkusta töissä, kun ikävöin etäisällään olevaa lastani. Istuin huoneessani itkemässä hysteerisenä ja pyysin päästä kotiin. En ole kyennyt syömään koko päivänä mitään, olen raunioina. Olen ihan nuppi sekaisin, auttakaa!
Kommentit (128)
Hahaa mä oon niin naurettava drama queen pms:n aikaan että jälkeenpäin itseäkin naurattaa. En oo mitään isoa tehnyt mutta itken kaikesta kuin vesiputous. Esim. Jos en saa kenkää jalkaan ulos lähtiessä(true story): "yhyhyyyy mun elämässä ei mikään ikinä onnistu yhyhyyyyyyy oon maailman surkein olio yyyyhyhyyyy" ja mies lohduttaa. Tai "yhhyyy etkö rakasta mua enää kun teit ruoaks makaronilaatikkoa yhyhyyy miten saatoit!" tai "miten et tajua että ku sanoin että tuo jotain hyvää laupasta ni se tarkottaa SUKLAATA" ja raivoissani painan menemään ovesta. Kyllä on miehellä kestämistä, mutta kun on saanut syyn tälle (pms), niin kestää kyllä ja jaksaa lohduttaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää hetki, jos teidän miehenne käyttäytyisi aina kerran kuussa, kuten te! Jäisittekö sellaisen raivopään kanssa suhteeseen? Niinpä. Tästä ketjusta jotkut naiset oikein saavat oikeuden tuittuilla ja raivota, koska muutkin tekevät niin. t. nainen
Mies saa kestää näitä mun kohtauksia. Niitä tulee jopa viikko ennen menkkoja, mutta onneksi rauhoittuvat 1-2 päivää ennen niitä. Olen muuten hyvin rauhallinen ja luppaisa persoona, mutta helvetti on irti, kun menkkojen pitäisi alkaa 7-5 päivän päästä. Milloin mies pettää, haluaa exäänsä, ei halua minua, aivan kaikki ärsyttää... Joskus se menee niin pahaksi (hyvin harvoin), että nukkumaan mennessä vaan vtuttaa niin suunnattomasti jokin asia, että ei voi nukkua; käsi on huonossa asennossa, hiukset aseteltu väärälle puolelle päätä, varpaat huonossa asennossa, ..... Ja sen vieressä nukkujan hengitystapakin on maailman ärsyttävin ja sehän hengittelee tietysti just niin ihan vaan mua ärsyttääkseni :D
Ja sille ololle ei yksinkertaisesti voi mitään. Sitä voi yrittää hillitä, purra hampaita yhteen, kun tietää, mistä johtuu.... Mutta kun kilahtaa, niin sitten vaan kilahtaa.
Ensiksi mättään suuhuni kaikkea mitä nyt tekeekään mieli... Suolaista, makeaa, molempia yhtäaikaa. Sitten itken ja raivoan, kun maha turvottaa niin kamalasti ja vaatteet ei istu ja olen läski ja yhyy... Tätä se on miltei joka kuukausi. Pahinta, jos on vielä jotkut juhlat tiedossa. Mäkin olen kerran tehnyt sen, että eteisessä lähtiessä olen paiskannut kkengät nurkkaan ja repinyt itseni raivopäissäni alasti mieheni edessä, hienon tekemäni kampauksen myös mylläsin siinä puuskassa ja menin sängylle itkemään. :D joku muukin oli tehnyt saman...
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:58"]
Olen tehnyt hullunrohkeita päätöksiä omasta urastani, vähän niinkuin tuolla edellä joku joka oli koittanut irtisanoutua. Etsin parisuhdeterapialeirejä ja lähettelen linkkejä miehelle. Olen todella kamalaa seuraa, ja voi lapsiparat.
Mikä mikä tähän auttaa..?! Raskausaikana olo on ollut autuas ja energinen. synnytysten jälkeen oireet vaan pahenee. Vitamiinilisät käytössä, sekä minipillerit. pitääkö vaan kestää vaihdevuosiin?
[/quote]
PMS on pahimmillaan 35 vuodesta eteenpäin, muuttuu sitten vaihdevuosiksi ja niiden jälkeen loppuu :) Ei kovin ruusuinen tulevaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, olen tosi yllättynyt lukemastani. Mulla ei ole minkäänlaisia PMS-oireita, enkä ole huomannut niitä myöskään lähipiirini naisilla. Olen vissiin onnekas...
Luulin jo, että minun riehumiseni ovat olleet pahoja, mutta minähän olen suorastaan itse tasapainoisuus näiden joidenkin rinnalla.
Viimeisimmät kunnon kilarit olivat kun olin PMS:n ja krapulan sekoituksessa viemässä puhelintani huoltoon. Jälkeenpäin mietittynä sain kai ihan normaalia palvelua, mutta riehuin, huusin ja itkin kahdelle myyjälle niin, että jopa ventovieras, itsekin asiakkaana ollut herrasmies yritti minua rauhoitella. Tarjoutui jopa heittämään minut autollaan kotiini tai minne ikinä minun olisi tarvinnut päästä, yhtä sympaattinen puoliso nyökytteli, että tottakai. Hetken päästä sitten itkin tälle tuntemattomalle herralle sitä, miten ihana ihminen tämä on. Tasapainoista?
Miestäni pyysin tuomaan tietyn makuisen Fazerin pikkupatukan kaupasta. Siellä ei ollut niitä myynnissä pikkukokona, joten hän toi 100 gramman suklaalevynä. Tästä "kiitollisena" huusin hänelle ties miten kauan siitä, että tajuaako hän, millainen läskikasa minusta tulee tuollaisella määrällä suklaata ja miten paljon hän varmaan minua vihaakaan, kun tekee minulle tuollaista. Ja olen siis aika pienikokoinen, joten ylimääräiset 50 grammaa suklaata nyt ei minua varmaan miksikään muodottomaksi possuksi yhtäkkiä paisuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä juuri luin! En ole koskaan kuullut tällaisesta, eikä kyllä kukaan lähipiirissänikään...
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:18"]
Mitä ihmettä juuri luin! En ole koskaan kuullut tällaisesta, eikä kyllä kukaan lähipiirissänikään...
[/quote]
Ehkä he ovat niitä, jotka raivoavat asiakaspalvelijoille ja kanssaihmisille turuilla ja toreilla... Ja sitten kun ei ole enää PMS:ää voikin alkaa syyttää vaihdevuosia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuli menkat ekaa kertaa kolmeen kuukauteen ja sain niin rajun PMS-kohtauksen etten edes tajunnut sen olevan sellainen. Kaksi päivää ennen menkkoja kiehuin raivosta erään suht pienen seikan vuoksi, ja se raivo ei lakannut millään joten otin rauhoittavia ja pakottauduin nukkumaan. Lopputulos? Nukuin 13 tuntia ja kihisin edelleen raivosta! :D Torkuin koko seuraavan päivän pätkissä ja raivosin lisää jos heräsin. Sitten oli ohi. Menkat alkoivat kaksi päivää tuosta, vuodin viikon todella rajusti.
Täällä on kanssa kauhea pms-hirviö. Pystyn jollain lailla pitämään itseni kasassa töissä, vaikka en ihan parhaimmillani olekaan. Vihaan kuitenkin työtäni pms päivinä ylikaiken ja suunnittelen irtisanoutumista ilman tietoa tulevasta. Toki viihdyn huonosti töissä muutenkin, mutta kerran kuussa kaikki on onnetonta.
Kotona olen kauhea. Riitelen ja rähjään mieheni kanssa, kaivan esille kaikki vanhat asiat ja ihmettelen, että miten ikimaailmassa olen edes mennyt naimisiin moisen idiootin kanssa. Rähisen myös lapsille tosi rumasti:o( Sitten syön aivan kaiken mahdollisen makean talosta ja sen jälkeen suren olevani ruma läski (olen kokoa 34 ja aika treenattu). Olo on todella ankea. Olen jopa miettinyt, että onko mulla jotain lievää masennusta (tai työuupumusta) ja sitten kerran kuussa homma menee ihan överiksi.
En käytä hormonaalista ehkäisyä, mutta ehkä pitäisi kokeilla. Josko se kohentaisi menoa edes vähän. Kaikki vitamiinit, ruusujuuri, teaniini yms on jo käytössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveetä. Mulla auttoi, kun aloin ottaa B6-vitamiinia päivittäin.
PMS-aikaan olen ärtynein, mutta osaan hillitä itseni, kuten kuka tahansa aikuinen ihminen osaa. Naurettavaa vedota pms-oireisiin, raskaus-, tai imetyshormoneihin, yms. syihin. Aivan kuin ette muka olisi vastuussa käytöksestänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 19:36"]
ööh.. mitä hittoa? Oisko aika hakeutua hoitoon jos noin pahaksi äityy PMS?!
N24
[/quote]
Millaista hoitoa ehdotat?
[/quote]
Pahoja PMS-oireita voidaan hoitaa hormonaalisella ehkäisyllä, keltarauhashormonilla tai mielialalääkkeillä (vain osan aikaa kuukaudesta otettavana).
Sinänsä kannattaa miettiä kuinka tarpeellista, sillä pahimmat oireet kestävät 1-7 päivää ja vaihtelevat kuukausittain.
Samoin kaikki PMS:tä humpuukiksi väittävät voi suksia kuuseen.
[/quote]
No kyllä pitää harkita jotain hoitoa, jos kilahdellaan siitä että muki on väärässä paikassa, haudataan itsemurhaa, raivotaan kaikesta, itketään niin pitkään etä oksennetaan ja perheen ja läheisten pitäisi vain kestää se hymyillen. Josminä olisin raivohullu ja itkisin joka asiasta joka kuukausi, 1-7päivää, hakisin ne pillerit ja pyytäisin kaikilta nöyränä anteeksi koko loppuelämäni ajan joka päivä.
Pahimmillaan on tullut läheteltyä tekstarilla tappouhkauksia yksityiskohtaisten solvausten kera, miehille tietysti. Olen sitten jälkeenpäin muistanut kyllä ilmoittaa, ettei enää tarvi olla varuillaan.
Viikon päästä pitäis taas alkaa raivoreivit. Kunpa olisi henkilökohtainen avustaja, joka ottaisi pois puhelimen ja katkaisisi tietoliikenneyhteydet muutamaksi päiväksi.
suosittelen paria siideriä ärtyisyyteen, ihan oikeasti. en tarkoita mitään kännejä, vaan hiljalleen naukkailua. ja salmiakkia!
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:51"]
Istuttiin miehen kanssa autossa tunnellissa, mies sitten hupsutteli ja sano sellasella vakoojaänellä vilkuillen peiliin tuimasti: "I think we are being followed." Toi oli mun mielestä niin hauskaa, että purskahdin itkuhuutonauruun. Itkuun siksi koska oon niin tyhmä ja ruma etten ansaitse ketään NOIn hauskaa ja mahtavaa tyyppiä ja mä rakastan sua niiiiiiiin paljon nyhyy yhyy! Mies oli ihan wtf. Kerran katoin dokumentin syöpälapsesta ja itkin niin että oksensin lopulta.
[/quote]
Ihania sekopäitä ootte molemmat. :)
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 14:35"]
Pahimmillaan on tullut läheteltyä tekstarilla tappouhkauksia yksityiskohtaisten solvausten kera, miehille tietysti. Olen sitten jälkeenpäin muistanut kyllä ilmoittaa, ettei enää tarvi olla varuillaan.
Viikon päästä pitäis taas alkaa raivoreivit. Kunpa olisi henkilökohtainen avustaja, joka ottaisi pois puhelimen ja katkaisisi tietoliikenneyhteydet muutamaksi päiväksi.
[/quote]
Sulla ei kuule riitä enää syyksi pms, jotta näin. Mitäpä luulet mitä poliisi sanoo, jos uhkaat ihmisiä tappamisella? Että ei se mitään, sullahan on vain pms. Kirjaudu sairaalaan!
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 14:35"][quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:18"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:41"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 19:36"]
ööh.. mitä hittoa? Oisko aika hakeutua hoitoon jos noin pahaksi äityy PMS?!
N24
[/quote]
Millaista hoitoa ehdotat?
[/quote]
Pahoja PMS-oireita voidaan hoitaa hormonaalisella ehkäisyllä, keltarauhashormonilla tai mielialalääkkeillä (vain osan aikaa kuukaudesta otettavana).
Sinänsä kannattaa miettiä kuinka tarpeellista, sillä pahimmat oireet kestävät 1-7 päivää ja vaihtelevat kuukausittain.
Samoin kaikki PMS:tä humpuukiksi väittävät voi suksia kuuseen.
[/quote]
No kyllä pitää harkita jotain hoitoa, jos kilahdellaan siitä että muki on väärässä paikassa, haudataan itsemurhaa, raivotaan kaikesta, itketään niin pitkään etä oksennetaan ja perheen ja läheisten pitäisi vain kestää se hymyillen. Josminä olisin raivohullu ja itkisin joka asiasta joka kuukausi, 1-7päivää, hakisin ne pillerit ja pyytäisin kaikilta nöyränä anteeksi koko loppuelämäni ajan joka päivä.
[/quote]
Ehkäpä sinä haluatkin myrkyttää kroppasi keinotekoisilla hormoneilla ja anella kaikilta ympärilä olijoiltasi anteeksi kokoajan syntymääsi, mutta on aivan turha olettaa muilta samaa nöyristelevää käytöstä. Kaikille ei hormonaalinen ehkäisy sovellu, mitäs sitten?
Huhhuh, osaan nyt arvostaa menkkojani jotka iskevät lähinnä tajunvievällä kivulla mutta jättää henkisen puolen rauhaan. Suoraan sanottuna ihan sairaita monella nää kilarit ja tuli paha olo teidän läheisten puolesta, mutta erityisesti teidän jotka näistä kärsii - en osaa ite kuvitellakaan kuinka pahalta tuntuis jälkikäteen miettiä jotain miehen lyömistä tai julkisia sekoamisia kun ei ole silloin ollut ollenkaan oma itsensä. :(