Lue keskustelun säännöt.
G: Hirvein pms-sekoilusi, minkä muistat?
11.09.2014 |
Tarvitsen sympatiaa ja lohtua. Ulvoin itkusta töissä, kun ikävöin etäisällään olevaa lastani. Istuin huoneessani itkemässä hysteerisenä ja pyysin päästä kotiin. En ole kyennyt syömään koko päivänä mitään, olen raunioina. Olen ihan nuppi sekaisin, auttakaa!
Kommentit (128)
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:19"]
Onpa lohdullista luettavaa että muuallakin on kamalia hormoonihirviöitä! :D Itselläni katoaa itsetunto aivan täysin pari päivää ennen menkkoja. Itkettää, masentaa, vituttaa, kaikki stressaa ja tuntuu tyhmältä. Mieskään ei muka rakasta sillon enää ja itkeskelen surkeaa parisuhdetta. Miten jesus, se pää voi seota muutamaksi päiväksi noin? Aina kun vuoto alkaa mieli kirkastuu ja mieskin taas rakastaa ja naurattaa ihan tuo oma surkeus jälkeenpäin :D
[/quote]
Mulla on toi sama, joka kuukausi viikon verran itkeskelen itsekseni, kun mies ei rakasta/halua/pidä viehättävänä ja tosiaan jo kerran syyllistin miestä eksänsä perään haikailusta (jota ei missään vaiheessa ole tapahtunut). Olen itsekin miettinyt, että miten helvetissä voi pää mennä niin sekaisin ja säännöllisesti vielä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin kerran itkemään kun tuli se Vitaepro-mainos, koska kävi niin sääliksi Nicke Lignelliä kun se näyttää siinä mainoksessa "niin vanhalta".
Tuo "menkkapäissäni" on kyllä osuva kuvaus tilasta!
Minulla on noin joka kolmas kuukausi pahat kiukut jotka kestävät kaksi päivää.
Alkaa yleensä aamusta. Mikään vaate ei näytä hyvältä tai tunnu mukavalta. Koko vaatekaapin sisältö lentää kaaressa lattialle. Sitten itkeä tihrustan kun heitin jotkut lempisukkani niin rumasti lattialle.
Herkistyn ihan typeristä asioista. Kadulla on vaikka kolme punaista autoa ja yksi musta. Itken koska se musta tuntee varmasti olevansa erilainen (auto?!).
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 21:06"]
www.iltalehti.fi/nainen/2012102316239320_na.shtml
PMS oireita ei ole, nämä on vaan teidän mielenterveyden ongelmia....
[/quote]
Jotenkin tyypillistä, että kun on kyse pelkästään naisia koskettavasta ongelmasta, se voidaan kuitata henkiseksi ongelmaksi, eikä se vaadi mitään oikeaa tutkimusta, mutuilu riittää.
Ei käy kateeksi tuota yllä kirjoittanutta, joka kärsi masennuksesta ja PMS-oireista. Mulla on parhaillaan erittäin vaativa elämäntilanne, ja parina päivänä kuussa olen sitten itsemurhan partaalla, kun PMS-oireet iskevät sen päälle. Ei vaan jaksa enää millään ja kaikki on niin pohjattoman toivotonta ja lohdutonta. Vaikka PMS-oireet ovat huvittavia näin luettuina, koettuina ne ovat ihan todellisia tunteita. Tietysti hieman helpottaa, että tietää pahimman tuskan taittuvan parissa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään vielä noin nuorena...Odotapas kun olet saanut pari lasta ja alat lähestyä neljääkymppiä...
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 19:36"]
ööh.. mitä hittoa? Oisko aika hakeutua hoitoon jos noin pahaksi äityy PMS?!
N24
[/quote]
Olen tehnyt hullunrohkeita päätöksiä omasta urastani, vähän niinkuin tuolla edellä joku joka oli koittanut irtisanoutua. Etsin parisuhdeterapialeirejä ja lähettelen linkkejä miehelle. Olen todella kamalaa seuraa, ja voi lapsiparat.
Mikä mikä tähän auttaa..?! Raskausaikana olo on ollut autuas ja energinen. synnytysten jälkeen oireet vaan pahenee. Vitamiinilisät käytössä, sekä minipillerit. pitääkö vaan kestää vaihdevuosiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:56"]
Ei meilläkään vielä noin nuorena...Odotapas kun olet saanut pari lasta ja alat lähestyä neljääkymppiä...
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 19:36"]
ööh.. mitä hittoa? Oisko aika hakeutua hoitoon jos noin pahaksi äityy PMS?!
N24
[/quote]
[/quote]
Voi voi kyllä minulla on jo teini-ikäisestä (ekoista menkoista) lähtien ollut pms oireita, pahenevat kyllä iän myötä.
Veikkaisin että vaikka tuo "N24" ei välttämättä koskaan saisi itse kokea pms oireita niin tulee hän iän myötä oppimaan empatiakykyä hieman enemmän.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 09:58"]
Olen tehnyt hullunrohkeita päätöksiä omasta urastani, vähän niinkuin tuolla edellä joku joka oli koittanut irtisanoutua. Etsin parisuhdeterapialeirejä ja lähettelen linkkejä miehelle. Olen todella kamalaa seuraa, ja voi lapsiparat.
Mikä mikä tähän auttaa..?! Raskausaikana olo on ollut autuas ja energinen. synnytysten jälkeen oireet vaan pahenee. Vitamiinilisät käytössä, sekä minipillerit. pitääkö vaan kestää vaihdevuosiin?
[/quote]
Minä olen jopa KAKSI KERTAA varannut ajan parisuhdeterapiaan, koska olen ollut vakuuttunut ettei mies enää rakasta minua. Sitten olen muutaman päivän päästä perunut ajan, koska olen tullut järkiini ja tajunnut, ettei suhteessamme ole mitään terapoitavaa.
Ehkä pitäisi kehittää joku pemssiterapia, jossa voisi aina käydä pemssi aikaan ja sitten taas odotella seuraavaa pemssikohtausta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua näitä, naurattaa kamalasti vaikka itse oireilun aikaan oon enemmänkin itsemurhan partaalla. Mulla on jäänyt mieleen kun tulin koulusta kotiin ja en saanut ovea auki avaimella, lysähdin rappukäytävään istumaan ja porasin ihan sellasta itkuraivohuutoa siinä jonkin aikaa, koska oon niin epäonnistunut ihmisenä, etten edes ovea saa auki. Naapuri tuli sitten oven avaamaan ja lohdutteli. Hävetti aina kyseisen naisen nähdessä, vaikka oli tosi mukava lentoemo ja varmaan tottunut emotionaalisiin kohtauksiin :-D
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:32"]
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 20:27"]
Jälleen osoituksia siitä, ettei naisia pidä päästää johtotehtäviin: eivät ole psyykkisesti tasapainoisia hormoniensa vuoksi.
[/quote]
A. Kaikki naiset eivät kärsi yllä kuvatuista PMS-oireista.
B. Psyykkinen tasapainottomuus ei katso sukupuolta.
[/quote]
No, pimppivaivaa on monenlaista muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 14:28"]
PMS-aikaan olen ärtynein, mutta osaan hillitä itseni, kuten kuka tahansa aikuinen ihminen osaa. Naurettavaa vedota pms-oireisiin,
raskaus-, tai imetyshormoneihin, yms. syihin. Aivan kuin ette muka olisi vastuussa käytöksestänne.
[/quote]
tää on muuten miehen kirjoittama. Eikä minkään tahansa miehen, vaan ihka-aidon lassukan joka roikkuu naisten vauvapalstalla.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 16:39"]Ihanaa, niin terapeuttinen ketju! Mä en olekaan ainoa PMS-hullu!
Pahimmat kilarit sain kun meidän piti mieheni kanssa lähteä siskoni 30- v. syntymäpäiville. Oikein iso porukka ja vähän fiininpää siis tiedossa. Kotona meikkasin, laitoin tukan, katsoin kivat vaatteet. Lähdön hetkellä päässä napsahti ja aloin itkemään "kun kaikki on niin perseestä ja mä olen ruma". No jotenkin mieheni kokosi minut kasaan ja lähdettiin. Koko matka meni vittuiluksi miehelle ja juhlapaikalla olinkin jo vihainen kuin ampiainen. Siihen päälle vielä kunnon kännit ja taisin tinttaistakin miestä. Myös siskoni joutui lepyttelemään minua ja varmaan koko juhlakansa mietti mistä on kyse. Häpesin tapahtumaa joka päivä varmaan vuoden ajan ja vieläkin hävettää nähdä joitakin juhlissa olleita. Tultiin sitten vielä kotiinkin eri matkaa. Kotona potkaisin vielä miehen autoon klommon. Nolottaa ihan hirveästi edelleen.
Joka kuukausi yhden päivän kestävä itku/raivo. Pillerit tms. ei tee mitään. Ylensä sentään mies selviää vähemmällä ja keskityn siihen itsekseni kiroiluun ja itkemiseen. Nyt raskaana ja pelottaa ihan oikeasti mitä sitten kun kuukautiset taas alkavat. Onneksi mulla on maailman ihanin ja pitkäpinnaisin mies!
[/quote]Ja alistettu. Mikä ihme siinä on, että tälläisestäkin kertomuksesta naiset vaan tykkäilee ja peukuttaa. Kerroit, että löit miestäsi. Jos tarina kerrottaisiin toisinpäin, niin kyllä kehotettaisiin juoksemaan ja kovaa pakoon väkivaltaista miestä. Yksikin lyönti on liikaa. Kärsin itsekin pms-oireista, mutta väkivaltaisuutta ei voi perustella millään. Ei miehet eikä naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin hauska ketju pitää pilata moralisoinnilla, ja loputtomalla humble brägillä "ei mulla vaan ikinä petä pinna, ja kaikki jotka eivät elä ja tunne niinkuin minä, ovat hulluja".
Ihanaa vertaistukea. Itse olen pms:sä muun muassa Amerikassa autoilulomalla linnoittunut rähjäisen motellin vessaan tunneiksi, ja huutanut ja rääkynyt siellä ex-miehelle ties mitä. Kerran kuussa olen aivan sata varma että otan tuosta nykyisestä kusipää miehestä eron, kun parin päivän päästä ihmettelen että mikä siinä niin ärsytti.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:00"]
Tarvitsen sympatiaa ja lohtua. Ulvoin itkusta töissä, kun ikävöin etäisällään olevaa lastani. Istuin huoneessani itkemässä hysteerisenä ja pyysin päästä kotiin. En ole kyennyt syömään koko päivänä mitään, olen raunioina. Olen ihan nuppi sekaisin, auttakaa!
[/quote]
tässä hyvä syy miksi naiset eivät etene johtotehtäviin
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 15:00"]
Tarvitsen sympatiaa ja lohtua. Ulvoin itkusta töissä, kun ikävöin etäisällään olevaa lastani. Istuin huoneessani itkemässä hysteerisenä ja pyysin päästä kotiin. En ole kyennyt syömään koko päivänä mitään, olen raunioina. Olen ihan nuppi sekaisin, auttakaa!
[/quote]
oikeesti hommaa vaikka lääkkeet tai jjotai.
Apua, tuollainen ei kuulosta normaalilta! Ja muut saavat kärsiä teidän käytöksestänne. Huh, huh. t. nainen itsekin, mutta osaan hillitä itseni
Olimme mieheni kanssa lähdössä ravintolaan illalliselle, jota olimme kauan odottaneet. Mieheni seisoi jo ovella, minä laitoin kengät jalkaani ja yht'äkkiä napsahti - mielestäni kaikki vaatteeni tuntuivat ja näyttivät pahalta, joten kirosanoja huutaen ja vihaa miestäni kohtaan julistaen (????miksi) riisuin itseni alasti, heitin kaikki vaatteet kenkiä myöten päin miestäni ja menin peiton alle itkemään.
Ravintolareissu jäi sillä kerralla sitten väliin.