Lue keskustelun säännöt.
Aistiyliherkät lapset entisaikaan
19.08.2014 |
Luin tuota keskustelua siitä, miten erään ketjun aloittajalla on raskasta hoitaa silloin tällöin aistiyliherkkää lasta. Siitä ajatukseni menivät siihen, että miten "ennenvanhaan" tällaisia lapsia hoidettiin ja kohdeltiin. Onko kellään tästä kokemuksia menneiltä vuosikymmeneltä?
Itse olen 1970-luvun lapsi, ja silloin en muista että aistiyliherkkyydestä olisi puhuttu. Mutta oma pikkuveljeni oli selvästi sellainen mitä nykyisin kutsuttaisiin aistiyliherkäksi. Päällimmäisenä muistan sen, miten vähän ymmärrystä hänen valituksensa saivat äidiltäni ja muilta aikuisilta. Kaikki ne kuitattiin turhana kitinänä, ja sanottiin että täytyy vaan oppia sietämään asioita kuten muutkin sietää.
Jos ruoka ei maistunut esim.väärän koostumuksen vuoksi, sai olla nälässä. Terve lapsi ei ole vielä koskaan kuollut nälkään ruokapatojen äärellä, sanoi äitini, ja antoi olla vaikka päiviä syömättä jos ei maistu. Alkoi lopulta maistua. Tai jos vaateen materiaali hankasi, tylysti vaan sanottiin että niin ne hankaa muitakin, älä mieti sitä vaan keskity muuhun. Pahinta oli että veli toistuvasti sai persoonaansa liittyviä tölväisyjä turhan valittamisestaan. Useinkin äiti erittäin kolkolla äänellä haukkui päin näköä veljeni kummalliseksi ämmämäiseksi vikisijäksi, josta ei miestä koskaan tule. Äitiä selvästi ärsytti aistiyliherkkyys, jota ei tajunnu aistiyliherkkyydeksi vaan katsoi pelkäksi turhan valittamiseksi ja pieniinkin epämukaviin oloihin keskittymiseksi. Ei silloin tavikset ainakaan tienneet, että aistiyliherkkä ihan oikeasti kokee kaiken vahvemmin kuin muut.
Kumma kyllä, veljeeni jollain tasolla toimikin tuo tyly ja kolkko kasvatus. Toimi sillä tasolla, että hän on ulospäin kuin tavallinen ei-aistiyliherkkä, kun on jo pienestä oppinut pitämään mölyt mahassaan. Sisältä on kuitenkin vielä aikuisenakin oikeasti hyvin herkkä ja tiedän että tuntee häpeää siitä millainen on, siksi ettei sitä pidetä miehekkäänä. Muitakin kokemuksia olisi mielenkiintoista kuulla, miten aistiyliherkkiä on kohdeltu aiemmin ja millä lopputuloksilla.
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä aistiyliherkkiä tuntuu nyt ainakin Suomessa olevan ihan helvetisti... Tai sitten ne äänekkäimmät vanhemmat ovat vaan pesiytyneet tänne av:lle.
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:22"]
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[/quote]
Itselläni on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Toisaalta pidän hyvänä tätä nykyaikaista ymmärtämystä ja sitä ettei lapsi joudu jo pienenä kokemaan olevansa jatkuvasti vääränlainen asian takia jolle ei mitään voi. Toisaalta toisinaan mietin, että liika ymmärtäminen voi joissain tapauksissa mennä niin överiksi, että se vaikeuttaa aistiyliherkän selviytymistä normaaliin elämään.
Esim. kun mietin tuota veljeäni, niin tuon aika karun "karaisemisen" takia hän pystyy käyttäytymään maailmassa hyvin normaalisti. Hän on saanut varmasti tiettyjä psyykkisiä haavoja kohtelustaan, mutta pärjää eikä valita. Sisäinen ahdistus ärsykkeistä ei sekään varmaan ole sinänsä suurempaa kuin jollain joka on saanut olojaan vapaammin ilmaista, ehkä. Toisaalta kyllähän se vaan väärin on, että lasta sillä tavalla möykytään ymmärtämättä kuin mitä äitini teki. Vaikea asia.
t. ap
Ei mikään lakkaa olemasta vain siksi, että leikitään ettei sitä ole.
Toisaalta nykyään mennään ehkä aavistuksen liikaa "mukaan" jokaiseen juttuun.
Esim. omalla lapsellani on syndrooma, joka vaikeuttaa hänen pärjäämistään arjen jokapäiväisissä tilanteissa. Tulee paljon konflikteja, on vaikeuksia hahmottaa jne. Emme kuitenkaan ole antaneet lapselle "vapautusta" tiettyjen asioiden suorittamisesta, oppimisesta ym. ja parhaamme mukaan yritämme sovittaa yhteen hänen tarpeitaan ja yleistä elämänrytmiä. Osa aikuisista tuntuu joko vähättelevän täysin lapsemme ongelmia tai sitten menevän niihin liikaa mukaan: jos olemme opettaneet lapsen sietämään vaikkapa epämukavuutta jonkun apukeinon avulla, siitä tehdään numero jompaan kumpaan suuntaan (joko niin että "miksi hän tarvitsee apukeinon" tai "eihän häntä voi herranjumala pakottaa..."jne.).
Omalla veljelläni, 70-luvun kasvatilla, on ollut sellainen elämä, etten halua oman lapseni kokevan samaa. Opettajat haukkuivat tyhmäksi, vanhemmat häpesivät ja pieksivät (kun eivät tienneet, mistä on kyse), veli ajautui jo varhain väärään seuraan ja huumeiden orjaksi. Nyt nelikymppisenä asuu palvelutalossa, on vaipoissa, aivot aivan tohjona aineidenkäytön takia ja vielä samat ongelmat kuin lapsenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos loputtomiin ymmärretään, kohta on erittäin vähän terveitä ja pärjääviä. Diagnooseja voi olla, mutta niitten kanssa pitää osata elää. Ei joku ADHD tai yliherkkyys saisi olla tekosyy lyödä kaikkea läskiksi.
Minua, aistiyliherkkää, sanottiin aivan avoimesti hulluksi ja pöljäksi koska en kestänyt möykkää ja halusin olla omissa oloissani. Isäni joi ja hakkasi ensin minut ja sitten äitini. Opin jo hyvin varhain pitämään omia tavaroitani sängyn alla kassissa ja pakenemaan humalaista isääni saunan rauhaan. Onneksi saunan oven sai lukkoon.
Kylmyys oli pikkujuttu kännissä möykkäävään väkivaltaiseen isään verrattuna.
Koulu oli aivan hirveää kun hiljaisn työskentelyn aikonakin kuuluin rään kirnuamista, yskimistä, ynähtelyjä yms. En voi mitään yliherkälle kuulolleni ja kartan meluavia ihmisiä ja meluisia paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:34"]Minua, aistiyliherkkää, sanottiin aivan avoimesti hulluksi ja pöljäksi koska en kestänyt möykkää ja halusin olla omissa oloissani. Isäni joi ja hakkasi ensin minut ja sitten äitini. Opin jo hyvin varhain pitämään omia tavaroitani sängyn alla kassissa ja pakenemaan humalaista isääni saunan rauhaan. Onneksi saunan oven sai lukkoon.
Kylmyys oli pikkujuttu kännissä möykkäävään väkivaltaiseen isään verrattuna.
Koulu oli aivan hirveää kun hiljaisn työskentelyn aikonakin kuuluin rään kirnuamista, yskimistä, ynähtelyjä yms. En voi mitään yliherkälle kuulolleni ja kartan meluavia ihmisiä ja meluisia paikkoja.
[/quote]älä valita
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:34"]
Minua, aistiyliherkkää, sanottiin aivan avoimesti hulluksi ja pöljäksi koska en kestänyt möykkää ja halusin olla omissa oloissani. Isäni joi ja hakkasi ensin minut ja sitten äitini. Opin jo hyvin varhain pitämään omia tavaroitani sängyn alla kassissa ja pakenemaan humalaista isääni saunan rauhaan. Onneksi saunan oven sai lukkoon.
Kylmyys oli pikkujuttu kännissä möykkäävään väkivaltaiseen isään verrattuna.
Koulu oli aivan hirveää kun hiljaisn työskentelyn aikonakin kuuluin rään kirnuamista, yskimistä, ynähtelyjä yms. En voi mitään yliherkälle kuulolleni ja kartan meluavia ihmisiä ja meluisia paikkoja.
[/quote] Ootko kokeillut korvatulppia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan ei ollut varaa huomioida kaikenlaisia poikkeavuuksia. Oudot sidottiin navettaan koko elämäkseen ja moni kuoli pois.
Nykyään on inhimillisempää. Kaverini veli on jotain 2-vuotiaan tasolla. Silti on käynyt jonkun koulun ja jopa rippikoulunkin. Ei osaa wdes puhua. Onneksi nykyään on varaa. Sen vanhemmat hoiti sitä kotona jotai nelikymppiseksi ja sitten uupuivat, kun olivat yli 70 itse jo.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:47"]Ennen vanhaan ei ollut varaa huomioida kaikenlaisia poikkeavuuksia. Oudot sidottiin navettaan koko elämäkseen ja moni kuoli pois.
Nykyään on inhimillisempää. Kaverini veli on jotain 2-vuotiaan tasolla. Silti on käynyt jonkun koulun ja jopa rippikoulunkin. Ei osaa wdes puhua. Onneksi nykyään on varaa. Sen vanhemmat hoiti sitä kotona jotai nelikymppiseksi ja sitten uupuivat, kun olivat yli 70 itse jo.
[/quote]Ethän sinäkään osaa wdes kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n äidillä oli oikeat metodit, saatiin sekin vikisijä kuntoon.
Eihän ihmisiä voida pumpulissa pitää että ei mikään hankaisi tai häiritsisi. Elämässä joutuu sietämään asioita, vaikka sitten sitä että vaatteet kutittaa.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:28"]
Ei mikään lakkaa olemasta vain siksi, että leikitään ettei sitä ole.
Toisaalta nykyään mennään ehkä aavistuksen liikaa "mukaan" jokaiseen juttuun.
Esim. omalla lapsellani on syndrooma, joka vaikeuttaa hänen pärjäämistään arjen jokapäiväisissä tilanteissa. Tulee paljon konflikteja, on vaikeuksia hahmottaa jne. Emme kuitenkaan ole antaneet lapselle "vapautusta" tiettyjen asioiden suorittamisesta, oppimisesta ym. ja parhaamme mukaan yritämme sovittaa yhteen hänen tarpeitaan ja yleistä elämänrytmiä. Osa aikuisista tuntuu joko vähättelevän täysin lapsemme ongelmia tai sitten menevän niihin liikaa mukaan: jos olemme opettaneet lapsen sietämään vaikkapa epämukavuutta jonkun apukeinon avulla, siitä tehdään numero jompaan kumpaan suuntaan (joko niin että "miksi hän tarvitsee apukeinon" tai "eihän häntä voi herranjumala pakottaa..."jne.).
Omalla veljelläni, 70-luvun kasvatilla, on ollut sellainen elämä, etten halua oman lapseni kokevan samaa. Opettajat haukkuivat tyhmäksi, vanhemmat häpesivät ja pieksivät (kun eivät tienneet, mistä on kyse), veli ajautui jo varhain väärään seuraan ja huumeiden orjaksi. Nyt nelikymppisenä asuu palvelutalossa, on vaipoissa, aivot aivan tohjona aineidenkäytön takia ja vielä samat ongelmat kuin lapsenakin.
[/quote]
Harha kuvitelmat lakkaa kun palautetaan maanpinnalle ja tajuamaan asiat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:19"]Näitä aistiyliherkkiä tuntuu nyt ainakin Suomessa olevan ihan helvetisti... Tai sitten ne äänekkäimmät vanhemmat ovat vaan pesiytyneet tänne av:lle.
[/quote]Ja toinen porukka on ERITYISherkät. Voi ristus mitä minäminäminä-ajattelua, pelkkää itsekkyyttä hienon nimen taakse piilotettuna. Kun MINÄ tarvitsen niin paljon rauhaa ja hiljaisuutta ja omaa aikaa, MINUN tarpeeni ovat niin suuret ja hyvinvointini on yksinomaan siitä kiinni että MINUT huomioidaan.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:45"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:34"]
Minua, aistiyliherkkää, sanottiin aivan avoimesti hulluksi ja pöljäksi koska en kestänyt möykkää ja halusin olla omissa oloissani. Isäni joi ja hakkasi ensin minut ja sitten äitini. Opin jo hyvin varhain pitämään omia tavaroitani sängyn alla kassissa ja pakenemaan humalaista isääni saunan rauhaan. Onneksi saunan oven sai lukkoon.
Kylmyys oli pikkujuttu kännissä möykkäävään väkivaltaiseen isään verrattuna.
Koulu oli aivan hirveää kun hiljaisn työskentelyn aikonakin kuuluin rään kirnuamista, yskimistä, ynähtelyjä yms. En voi mitään yliherkälle kuulolleni ja kartan meluavia ihmisiä ja meluisia paikkoja.
[/quote] Ootko kokeillut korvatulppia?
[/quote]
Tottakai käytän nyt aikuisena kaikkia keinoja elämäni miellyttäväksi tekemiseen. Lapsena en voinut vaikuttaa mihinkään tekemiseen, ruokaan, vaatteisiini enkä hiusten pesuun joka sattui helvetisti.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:19"]Näitä aistiyliherkkiä tuntuu nyt ainakin Suomessa olevan ihan helvetisti... Tai sitten ne äänekkäimmät vanhemmat ovat vaan pesiytyneet tänne av:lle.
[/quote]Ja toinen porukka on ERITYISherkät. Voi ristus mitä minäminäminä-ajattelua, pelkkää itsekkyyttä hienon nimen taakse piilotettuna. Kun MINÄ tarvitsen niin paljon rauhaa ja hiljaisuutta ja omaa aikaa, MINUN tarpeeni ovat niin suuret ja hyvinvointini on yksinomaan siitä kiinni että MINUT huomioidaan.
[/quote]
Niin samaa mieltä. Itsekin ensin mielsin itseni erityisherkäksi, mutta en haluakaan olla kun se on just tuollaista minäminä ja minun ah niin erityislaatuinen herkkyyteni. Mielummin olen vaan sitten omalla tavallani hieman outo kaikessa hiljaisuudessa ilman mitään erityisherkkyyksiä:)
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:47"]
Ennen vanhaan ei ollut varaa huomioida kaikenlaisia poikkeavuuksia. Oudot sidottiin navettaan koko elämäkseen ja moni kuoli pois.
Nykyään on inhimillisempää. Kaverini veli on jotain 2-vuotiaan tasolla. Silti on käynyt jonkun koulun ja jopa rippikoulunkin. Ei osaa wdes puhua. Onneksi nykyään on varaa. Sen vanhemmat hoiti sitä kotona jotai nelikymppiseksi ja sitten uupuivat, kun olivat yli 70 itse jo.
[/quote]
Näiden tälläisten kouluttaminen on aivan turhaa, mitä ne oppii ja jos oppivat mihin sitä oppia voivat hyödyntää?? eivät mihinkään
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:22"]
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[/quote]
Itselläni on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Toisaalta pidän hyvänä tätä nykyaikaista ymmärtämystä ja sitä ettei lapsi joudu jo pienenä kokemaan olevansa jatkuvasti vääränlainen asian takia jolle ei mitään voi. Toisaalta toisinaan mietin, että liika ymmärtäminen voi joissain tapauksissa mennä niin överiksi, että se vaikeuttaa aistiyliherkän selviytymistä normaaliin elämään.
Esim. kun mietin tuota veljeäni, niin tuon aika karun "karaisemisen" takia hän pystyy käyttäytymään maailmassa hyvin normaalisti. Hän on saanut varmasti tiettyjä psyykkisiä haavoja kohtelustaan, mutta pärjää eikä valita. Sisäinen ahdistus ärsykkeistä ei sekään varmaan ole sinänsä suurempaa kuin jollain joka on saanut olojaan vapaammin ilmaista, ehkä. Toisaalta kyllähän se vaan väärin on, että lasta sillä tavalla möykytään ymmärtämättä kuin mitä äitini teki. Vaikea asia.
t. ap
[/quote]
Niin, hän ei valita ja tekee näin muiden elämästä miellyttävämpää. Sama se, miltä hänestä sisäisesti tuntuu.
Samalla metodillahan saadaan äkkiä Suomen mielenterveystilastot näyttämään kivemmalta, kun käsketään masetuneita ihmisiä lopettamaan "ruikuttaminen" ja olemaan hiljaa olostaan.
Ette helvetti ole tosissanne. Ihana sisko sinäkin, kun koet veljesi lyttäämisen ja kiusaamisen "parantaneen" hänet, kun sinun ei tarvitse kuulla tai nähdä veljesi ongelmaa.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:24"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:27"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 14:22"]
Näin se pitäisikin olla.Loppuisi se valittaminen
[/quote]
Itselläni on tähän vähän ristiriitainen suhtautuminen. Toisaalta pidän hyvänä tätä nykyaikaista ymmärtämystä ja sitä ettei lapsi joudu jo pienenä kokemaan olevansa jatkuvasti vääränlainen asian takia jolle ei mitään voi. Toisaalta toisinaan mietin, että liika ymmärtäminen voi joissain tapauksissa mennä niin överiksi, että se vaikeuttaa aistiyliherkän selviytymistä normaaliin elämään.
Esim. kun mietin tuota veljeäni, niin tuon aika karun "karaisemisen" takia hän pystyy käyttäytymään maailmassa hyvin normaalisti. Hän on saanut varmasti tiettyjä psyykkisiä haavoja kohtelustaan, mutta pärjää eikä valita. Sisäinen ahdistus ärsykkeistä ei sekään varmaan ole sinänsä suurempaa kuin jollain joka on saanut olojaan vapaammin ilmaista, ehkä. Toisaalta kyllähän se vaan väärin on, että lasta sillä tavalla möykytään ymmärtämättä kuin mitä äitini teki. Vaikea asia.
t. ap
[/quote]
Niin, hän ei valita ja tekee näin muiden elämästä miellyttävämpää. Sama se, miltä hänestä sisäisesti tuntuu.
Samalla metodillahan saadaan äkkiä Suomen mielenterveystilastot näyttämään kivemmalta, kun käsketään masetuneita ihmisiä lopettamaan "ruikuttaminen" ja olemaan hiljaa olostaan.
Ette helvetti ole tosissanne. Ihana sisko sinäkin, kun koet veljesi lyttäämisen ja kiusaamisen "parantaneen" hänet, kun sinun ei tarvitse kuulla tai nähdä veljesi ongelmaa.
[/quote]
No olisiko parempi että kaikki tanssisivat yhden yliherkän pillin mukaan ja menettäisivät hermonsa ja mielenterveytenssä yrittäessään siloitella tämän vaativan tietä. Loputtomia vaatimuksia toistensa jälkeen..
up