Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olet kun lapsesi täyttää 18v?
18.08.2021 |
Ja miltä se ajatus tuntuu?
Itse olen 41v kun esikoinen täyttää 18, ja 43v kun kuopus täyttää.
Esikoinen on nyt 9v, eli tavallaan puolivälissä ollaan ja kai siksi minulla alkanut pyörimään mielessä se että nämä oikeasti muuttaa jossain kohtaa pois tästä (toki ei välttämättä vielä 18-vuotiaana). Välillä se ajatus kauhistuttaa ja haluan vain koittaa nauttia kaikesta. Välillä taas oikein unelmoin mitä kaikkea sit teen kun olen vastuussa vain itsestäni ja asun yksin (ellei sit joku mies tartu matkaan jossain kohtaa).
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?[/quote
Yleensä opiskellaan oman ikäporukan mukana, nuorena ja sit on aikaa olla lasten kanssa, kun ei tarvii opiskella niiden ollessa pieniä. Parempi palkka ja enemmän joustoa, eläkkeelle aiemmin.
Opinnot kyllä joustavat enemmän lasten ehdoilla kuin 8-16-työelämä. Argumentti palkasta ja eläkkeestä on myös outo. Mutta hienoahan se on, ettei juuri sinun ole tarvinnut hankkia lapsia nuorena kun se ei juuri sinulle selvästi olisi sopinut.
Sä heittäydyt henk.koht. tasolle kun argumentit loppuu. Miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60. Reissasin ympäri maailmaa ja tein uraa nuorena. Sen jälkeen oli hyvä rauhoittua rutiinielämään. Lapsi saa asua kotona niin kauan kuin huvittaa.
Kaverini on juuri 60 ja lapsi muuttaa kohta omilleen. Meinaa viettää puolet vuodesta Espanjassa, tekee siis vain talvisin töitä. Asunto sieltä on jo hankittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?
Tämä. Elämä ei lopu lapsen saamiseen,vaikka moni täällä näyttää niin kuvittelevan. Elämä ei myöskään mene 18 vuodeksi odotustilaan lapsen synnyttyä, siis esim. että jos lapsi syntyy äidin ollessa 22v seuraava mahdollisuus äidille on opiskella sitten kun lapsi täyttää 18 v.
En mä kuvittele, että elämä loppuu tai ettei voisi opiskella. Lapseen voi keskittyä paremmin, kun ei opiskele lasten ollessa pieniä ja elää opiskelijaelämänsä ”oikeaan aikaan”. Se vaan menee niin, että harvapa sitä sit nelikymppisenä opiskelee täysin uuden ammatin vaikka haluaisikin.
What, miten työssäkäyvä sen paremmin voi lapsiin keskittyä kuin opiskelijakaan? Itse totesin, että opiskelut joustavat todella hyvin, saatoin lukea kirjatenttiin ihan milloin vain, ja missä vain. Leikkipuiston laidalla ja Hoplopissa. Söimme usein lasten kanssa opiskelijaruokalassa, jossa lapset olivat tervetulleita asiakkaita, eikä 2-vuotiaan ruokailu maksanut mitään. Pari euroa sitä vanhemmilta. Ei onnistuisi enää työssäkäyvältä yhdistää näin loistavasti lastenhoito ja leivänsaant.
Valmistuin maisteriksi 34-vuotiaana neljän lapsen äitinä, ja elämä on täydellisen kasassa. Olen 40 kun eka täyttää 18 vuotta, ja melkolailla täysin vapaa ihminen, kun toiset vielä rämpii vaipparalleissaan. Jos saan lapsenlapsia, olen heillekin nuori ja energinen isovanhempi, mahdollisesti saan hoitaa vielä lapsenlapsenlapsia, jos järjissäni suinkin pysyn. Ei ole vanhoille vanhemmille mahdollista.
Ja mä pystyin olemaan kotona lasten kanssa, koska olin opiskellut jo ja mulla oli jo silloin oma yritys. Ja opiskelijaruokalaan en heitä kuuna päivänä olisi vienyt. Jousto kun ei tarkoita sitä, että sä joustat.
Joo, voi kauheaa mitä synnin pesiä ne Unicafen toimipisteet on. :o Joskus lapseni olivat jopa harjoituskappaleina luennoilla. :o Saivat mehua ja keksin proffalta, voi hirvitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?[/quote
Yleensä opiskellaan oman ikäporukan mukana, nuorena ja sit on aikaa olla lasten kanssa, kun ei tarvii opiskella niiden ollessa pieniä. Parempi palkka ja enemmän joustoa, eläkkeelle aiemmin.
Opinnot kyllä joustavat enemmän lasten ehdoilla kuin 8-16-työelämä. Argumentti palkasta ja eläkkeestä on myös outo. Mutta hienoahan se on, ettei juuri sinun ole tarvinnut hankkia lapsia nuorena kun se ei juuri sinulle selvästi olisi sopinut.
Olisi varmasti sopimut, vanhemmuuden kannalta ajateltuna. Kokonaisuutena vain parempi näin. Mutta tää nyt on keskustelua, ei kilpailua.
Moni tubtuu ajattelevan, että kerrottaessa faktoja tutkimusten pohjalta, haukutaan yksilöä, mutta näinhän se ei ole. On totta, että vanhempana lapsen tehneet ovat opiskelleet pidempään ja vaativammissa paikoissa. Saavat enemmän palkkaa ja elävät leveämmin. Heillä on enemmän valinnavaraa ja joustoa, mutta onnen ja hyvän vanhemmuuden rakentaa jokainen itse. Trendi on se, että lapset tehdään myöhemmin ja se on hyvä asia, lähtökohdat ovat paremmat kokonaisuuden kannalta. Jos joku kysee teidän mielipidettä, ei se useinkaan ole negatiivista tai paheksuvaa ja ihan ok sanoa vaikka, että olisin paremmassa työssä ja kokisin onnistumisia enemmän jos…
Ilo olla poikkeus tässä sinun suppeassa elämänkatsomuksessasi 😁 Lapset nuorena hankkinut, hyväpalkkainen virkamies, joka on tyytyväinen valintoihinsa. Lisäksi olen säilyttänyt ymmärrykseni elämän ja ihmisten elämänkulkujen monimuotoisuudesta ja kyvyn varoa tekemästä yleistyksiä siitä, miten _muut ihmiset_ elämäänsä elävät ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
59v kun nuorin täyttää. Siihen vielä aikaa. Elän parasta elämääni nyt, en olisi ollut hyvä äiti alle 30v. Olin sen verran lapsellinen.
Suurin osa on (olisi) parempia vanhempia yli 30-vuotiaina, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Nää nuorena lapsensa tehneet harmittelee nuoruutensa jääneen väliin, putoaa nelikynppisinä tyhjän päälle ja katkerina sit esittää teiniä lastensa kavereille.
Minä taas luulen että suurin osa on ihan tyytyväisiä just siihen omaan valintaan. :)
Nykyään myös on tosi helppoa opiskella milloin vaan, oikeastaan siinä on isoja etujakin kun tekee ensin lapset ja sit vasta opiskelee. Pääsee suoraan töihin eikä äippälomat tai pikkulapsiaika sairasteluineen ym katkaise mahdollista uraputkea.
Varmasti ja niin pitääkin olla, katumaanhan ei koskaan kannata ryhtyä. Kyse ei olekaan siitä onko omaan valintaan tyytyväinen vaan isommassa kuvassa yhteiskunnan ilmiöistä ja sukupolvien stereotypioista (joissa siis on totuuspohjaa).
Kyse on nimenomaan siitä onko omaan valintaan tyytyväinen, ei yhteiskunnasta tai sen stereotypioista. Kenelläkään ei ole oikeutta väittää että sinä olisit parempi vanhempi jos olisit toisenikäinen, sille ei ole mitään faktapohjaa, eikä sitä edes voida millään absoluuttisella mittarilla mitata.
Voidaan ja mitataankin. Psykiatrian jonoilla, synnytyksen jälkeisillä masennuksilla ja avioeroilla jne. Vaikka olisi valintaansa tyytyväinen, yhteiskunta ja sen ilmiöt vaikuttaa paljon.
Tarkoitatko, että nuorilla äideillä on psykiatrisia ongelmia, synnytyksen jälkeistä masennusta ja avioeroja enemmän kuin vanhoilla?
Hyvä, ymmärsit. Tosta yksi linkki, näitä löytyy lisääkin.
https://www.vau.fi/synnytys/synnytyksen-jalkeen/nuori-ika-synnytyksenja…
nämä tutkimukset ovat tuttuja ja kyse ennenkaikkea teiniäideistä, joiden sosiaalinen luokka ollut jo valmiiksi "alhainen". Suomessa ei ole millään tavalla verrattavissa olevaa luokkajakoa kuin esim Kanadassa, josta linkkisi tutkimus.
Synnytysmasennusta on todettu ennenkaikkea ihmistyypillä joka ehkä ehtinyt jo elämään sitä omaa rutiiniaan pidemmän aikaa, on tehnyt valmiin suunnitelman millainen synnytys ja millainen äiti hänestä tulee. Kun todellisuus ei vastaa realiteettia, kulissit romahtavat.
Myös plus 40v hormonitasot tipahtavat.
Kuulostat iäkkäältä synnyttäjältä jonka on täytynyt puolustetta päätöstään myöhäiselle lapsen saamiselleen raskaana ollessa, synnyttäessä plus ne lapsettomat vuodet. Tunnen monta kaltaistasi tapausta.
Fakta on että biologialle kaikin tavoin on parempi että äiti on plus 20. Ei plus 40. Nuorena jaksaa.
Jos koulutus on se tärkein arvosi, sen saa otettua mukaan ihan mihin aikajanaan tahansa, opiskeltua useammankin ammatin vaikka ne lapset saisi plus 20v.
Onneksi Suomessa on mahdollista monikin asia plus 40v, monissa kulttuureissa lapsen saaminen niin myöhään olisi mahdotonta, ellei rahavuori ja tukiverkosto takaamassa sitä lapsen kasvua ja omaa terveyttä. Saattaa myös isoäitiys jäädä kokematta mikä tietty ikävämpi juttu sille lapselle siinä vaiheessa kun tarvitsisi tukea oman lapsensa kanssa.
Biologiset faktat ovat faktoja. Lapsen saaminen ei kuulu puoliväliin (tai sen jälkeiseen aikaan) elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
36v kun esikoinen täytti 18v ja 53v kun kuopus täyttää 18v.
48. Oikein hyvä ikä. Ehtii vielä tehdä vaikka mitä omalla elämällä ja jaksaa myös auttaa sitten mahdollisten lastenlastenkin kanssa pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?
Tämä. Elämä ei lopu lapsen saamiseen,vaikka moni täällä näyttää niin kuvittelevan. Elämä ei myöskään mene 18 vuodeksi odotustilaan lapsen synnyttyä, siis esim. että jos lapsi syntyy äidin ollessa 22v seuraava mahdollisuus äidille on opiskella sitten kun lapsi täyttää 18 v.
En mä kuvittele, että elämä loppuu tai ettei voisi opiskella. Lapseen voi keskittyä paremmin, kun ei opiskele lasten ollessa pieniä ja elää opiskelijaelämänsä ”oikeaan aikaan”. Se vaan menee niin, että harvapa sitä sit nelikymppisenä opiskelee täysin uuden ammatin vaikka haluaisikin.
What, miten työssäkäyvä sen paremmin voi lapsiin keskittyä kuin opiskelijakaan? Itse totesin, että opiskelut joustavat todella hyvin, saatoin lukea kirjatenttiin ihan milloin vain, ja missä vain. Leikkipuiston laidalla ja Hoplopissa. Söimme usein lasten kanssa opiskelijaruokalassa, jossa lapset olivat tervetulleita asiakkaita, eikä 2-vuotiaan ruokailu maksanut mitään. Pari euroa sitä vanhemmilta. Ei onnistuisi enää työssäkäyvältä yhdistää näin loistavasti lastenhoito ja leivänsaant.
Valmistuin maisteriksi 34-vuotiaana neljän lapsen äitinä, ja elämä on täydellisen kasassa. Olen 40 kun eka täyttää 18 vuotta, ja melkolailla täysin vapaa ihminen, kun toiset vielä rämpii vaipparalleissaan. Jos saan lapsenlapsia, olen heillekin nuori ja energinen isovanhempi, mahdollisesti saan hoitaa vielä lapsenlapsenlapsia, jos järjissäni suinkin pysyn. Ei ole vanhoille vanhemmille mahdollista.
Ja mä pystyin olemaan kotona lasten kanssa, koska olin opiskellut jo ja mulla oli jo silloin oma yritys. Ja opiskelijaruokalaan en heitä kuuna päivänä olisi vienyt. Jousto kun ei tarkoita sitä, että sä joustat.
Joo, voi kauheaa mitä synnin pesiä ne Unicafen toimipisteet on. :o Joskus lapseni olivat jopa harjoituskappaleina luennoilla. :o Saivat mehua ja keksin proffalta, voi hirvitys.
No ei synninpesiä eikä hirvitys vaan opiskelijoiden ruokala, paino sanalla opiskelijoiden. Mä kävin kahvilla ja syömässä äitien, en opiskelijoiden kanssa. Opiskelijaelämä on opaikelijaelämää, mammakeehit erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 40-vuotias esikoisen ja 44-vuotias kuopuksen 18-vuotispäivänä. Kun esikoinen syntyi, tein gradua, ja kuopuksen syntyessä tein väitöskirjaa. Valmistuin tohtoriksi 29-vuotiaana. Nyt olen 45-vuotias, ja olen työskennellyt 15 vuotta hyvin palkatussa ja täysin koulutustani vastaavassa, kiinnostavassa asiantuntijatehtävässä. Aikaa omille harrastuksille ja sosiaaliselle elämälle on mukavasti, ja aikuisista lapsistakin saa kivaa seuraa kulttuuririentoihin ja matkoille.
Minulle lasten saaminen nuorena sopi hyvin, mutta akateemisessa lähipiirissäni on reilusti vanhempanakin lapsensa saaneita, jotka ovat kuusikymppisiä esikoisensa 18-vuotissynttäreillä. Ihan kivalta heidänkin elämänsä näyttää. Eikö se ole vain hyvä, että vanhemmaksi tuleminen on mahdollista monenikäisenä ja monenlaisissa elämänvaiheissa? Jos on tyytyväinen omiin valintoihinsa, ei tarvitse kauhistella muiden erilaisia valintoja.
36v kun esikoinen täyttää 18
39v kun keskimmäinen täyttää 18
47 kun kuopus täyttää 18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?
Tämä. Elämä ei lopu lapsen saamiseen,vaikka moni täällä näyttää niin kuvittelevan. Elämä ei myöskään mene 18 vuodeksi odotustilaan lapsen synnyttyä, siis esim. että jos lapsi syntyy äidin ollessa 22v seuraava mahdollisuus äidille on opiskella sitten kun lapsi täyttää 18 v.
En mä kuvittele, että elämä loppuu tai ettei voisi opiskella. Lapseen voi keskittyä paremmin, kun ei opiskele lasten ollessa pieniä ja elää opiskelijaelämänsä ”oikeaan aikaan”. Se vaan menee niin, että harvapa sitä sit nelikymppisenä opiskelee täysin uuden ammatin vaikka haluaisikin.
What, miten työssäkäyvä sen paremmin voi lapsiin keskittyä kuin opiskelijakaan? Itse totesin, että opiskelut joustavat todella hyvin, saatoin lukea kirjatenttiin ihan milloin vain, ja missä vain. Leikkipuiston laidalla ja Hoplopissa. Söimme usein lasten kanssa opiskelijaruokalassa, jossa lapset olivat tervetulleita asiakkaita, eikä 2-vuotiaan ruokailu maksanut mitään. Pari euroa sitä vanhemmilta. Ei onnistuisi enää työssäkäyvältä yhdistää näin loistavasti lastenhoito ja leivänsaant.
Valmistuin maisteriksi 34-vuotiaana neljän lapsen äitinä, ja elämä on täydellisen kasassa. Olen 40 kun eka täyttää 18 vuotta, ja melkolailla täysin vapaa ihminen, kun toiset vielä rämpii vaipparalleissaan. Jos saan lapsenlapsia, olen heillekin nuori ja energinen isovanhempi, mahdollisesti saan hoitaa vielä lapsenlapsenlapsia, jos järjissäni suinkin pysyn. Ei ole vanhoille vanhemmille mahdollista.
Ja mä pystyin olemaan kotona lasten kanssa, koska olin opiskellut jo ja mulla oli jo silloin oma yritys. Ja opiskelijaruokalaan en heitä kuuna päivänä olisi vienyt. Jousto kun ei tarkoita sitä, että sä joustat.
Joo, voi kauheaa mitä synnin pesiä ne Unicafen toimipisteet on. :o Joskus lapseni olivat jopa harjoituskappaleina luennoilla. :o Saivat mehua ja keksin proffalta, voi hirvitys.
No ei synninpesiä eikä hirvitys vaan opiskelijoiden ruokala, paino sanalla opiskelijoiden. Mä kävin kahvilla ja syömässä äitien, en opiskelijoiden kanssa. Opiskelijaelämä on opaikelijaelämää, mammakeehit erikseen.
Varmaan epämukavaa, kun elämän pitää olla noin mustavalkoisesti jaettua. Mulla oli lapsettomia opiskelijakavereita, joiden kanssa söin ilman lapsia ja lasten kanssa, lapsellisia opiskelijakavereita joiden kanssa syötiin lapset mukana tai ilman lapsia, tai minä söin jonkun opiskelijan kanssa jolla oli lapset mukana ja minulla ei. Elämän moninaisuus on ihana asia, onneksi akateemisissa piireissä se hyvin ymmärretäänkin yleensä. Voi miten kauheaa olisi ollut, jos elämä äitinä ja opiskelijana olisi pitänyt splitata noin suoraviivaisesti, ettei voi olla molempia. Osanottoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?
Tämä. Elämä ei lopu lapsen saamiseen,vaikka moni täällä näyttää niin kuvittelevan. Elämä ei myöskään mene 18 vuodeksi odotustilaan lapsen synnyttyä, siis esim. että jos lapsi syntyy äidin ollessa 22v seuraava mahdollisuus äidille on opiskella sitten kun lapsi täyttää 18 v.
En mä kuvittele, että elämä loppuu tai ettei voisi opiskella. Lapseen voi keskittyä paremmin, kun ei opiskele lasten ollessa pieniä ja elää opiskelijaelämänsä ”oikeaan aikaan”. Se vaan menee niin, että harvapa sitä sit nelikymppisenä opiskelee täysin uuden ammatin vaikka haluaisikin.
Niin paljon oletuksia, kaikki täysin vääriä 🤣
Mikä oletus oli väärä? Moniko nelikymppisenä opiskelee uuden ammatin muutoin kuin työkkärin pakottamana?
Etkö tunne ammatinvaihtajia? Minä tunnen useitakin. Ihan yhtälailla se ensimmäinenkin ammatti saadaan ja miksi ihmeessä odottaa sinne 40v asti, se siis ei ole ainakaan lapsen/lasten saamisesta kiinni.
Olen siis eri vastaaja.
Jännää miten agressiivisia plus 40 vuotiaat ensiäidit usein ovat. Ovat luultavimmin joutuneet selittelemään suvulle vuosia miksi ei ole lapsia ja kun niitä sitten on herännyt yrittämään kun tajunnut että kohta ei enää onnistu. Joutuu onnistuessaan neuvolan puhutteluun ja kuulemaan riskiarvioita.
Harvat 20 plus tuntevat mitään tarvetta hyökätä vanhempien äitien kimppuun.
Se nyt ei vaan ole ihmiskeholle mitenkään luonnollista olla ensisynnyttäjä vanhemmalla iällä, se on tiedettä. Teini-äiti tutkimus on ihan eri juttu kuin parhaassa biologisessa iässä esikoisensa saava 20-30v nainen.
Yksi tärkeä asia vielä. Plus 40v äidit stressaantuneempia kuin nuoremmat synnyttäjät. Elämänkokemus on ehtinyt tuoda myös tietoa ja monia kokemuksia, joista kaikki ei ole vain positiivista. Ts.tieto lisää tuskaa.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
46, 50, 54, 58
58 😳
Otan osaa.
Mitä osanottoja tässä tarvitaan. Oletko hieman tyhmä. Mun elämä, mun päätös. edell.
Vierailija kirjoitti:
73, 75 ja 78.
oho! Se on lahja jos saa olla terve tuon ikäisenä. Harvinaista ollut vielä tuohon aikaan ellet ole trolli. Luultavasti olet. Hyvin harvinaista alkaa lastentekoon vaihdevuosi-iässä. Näkyisi tilastossa: Suomen vanhimmat äiti
Nyt vasta enemmän näitä äitejä jotka mummoiässä kun lapset täysikäisiä. Tuossa pitää jo varautua jonkun muun tukemaan niitä lapsia kun ovat elämän vaikeissa vaiheissa 25 ikävuoden jälkeensaati kun saavat omaa jälkikasvua.
46-vuotias
48-vuotias
54-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?[/quote
Yleensä opiskellaan oman ikäporukan mukana, nuorena ja sit on aikaa olla lasten kanssa, kun ei tarvii opiskella niiden ollessa pieniä. Parempi palkka ja enemmän joustoa, eläkkeelle aiemmin.
Opinnot kyllä joustavat enemmän lasten ehdoilla kuin 8-16-työelämä. Argumentti palkasta ja eläkkeestä on myös outo. Mutta hienoahan se on, ettei juuri sinun ole tarvinnut hankkia lapsia nuorena kun se ei juuri sinulle selvästi olisi sopinut.
Olisi varmasti sopimut, vanhemmuuden kannalta ajateltuna. Kokonaisuutena vain parempi näin. Mutta tää nyt on keskustelua, ei kilpailua.
Moni tubtuu ajattelevan, että kerrottaessa faktoja tutkimusten pohjalta, haukutaan yksilöä, mutta näinhän se ei ole. On totta, että vanhempana lapsen tehneet ovat opiskelleet pidempään ja vaativammissa paikoissa. Saavat enemmän palkkaa ja elävät leveämmin. Heillä on enemmän valinnavaraa ja joustoa, mutta onnen ja hyvän vanhemmuuden rakentaa jokainen itse. Trendi on se, että lapset tehdään myöhemmin ja se on hyvä asia, lähtökohdat ovat paremmat kokonaisuuden kannalta. Jos joku kysee teidän mielipidettä, ei se useinkaan ole negatiivista tai paheksuvaa ja ihan ok sanoa vaikka, että olisin paremmassa työssä ja kokisin onnistumisia enemmän jos…
Hmm, mites nykyajan suuntaus jossa isovanhemmat on yhä vanhempia, ja yhä haluttomampia ja kyvyttömämpiä osallistumaan aikuisten lastensa ja lastenlastensa elämään? Joka aiheuttaa niille lapsille ja lapsenlapsille sitä kärsimystä, mutta vaan sieltä elämän toisesta päästä. Onko oman lapsen onnellisuus ja hyvinvointi yhdentekevää, kun se on täyttänyt 18v? Voi nostaa omat kädet ja jalat ilmaan kun itse on jo 70v eikä jaksa lapsenlapsia.
Tutkimuksia ja faktoja on kaikenlaisia, ja niistä voi aina poimia omalle mielipiteelleen edullisemmat. Koska mielipide ja yksilökysymyshän tämä nimenomaan on; milloin on sopiva ikä hankkia lapsia. On täysin yksilöllistä.
38 kun esikoisen täyttää 18, 43 kun nuorin täyttää 18.
Tällä hetkellä olen melko varma, etten halua enempää lapsia. Mies tosin juuri ilmoitti, ettei sittenkään halua vielä sterilisaatiota kun heijailin lasten vauvanukkea sylissä. Siis lasten leikissä mukana. Ei olla vielä lukittu vastausta, moni asia vaikuttaa.
Mikä oletus oli väärä? Moniko nelikymppisenä opiskelee uuden ammatin muutoin kuin työkkärin pakottamana?