Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olet kun lapsesi täyttää 18v?
18.08.2021 |
Ja miltä se ajatus tuntuu?
Itse olen 41v kun esikoinen täyttää 18, ja 43v kun kuopus täyttää.
Esikoinen on nyt 9v, eli tavallaan puolivälissä ollaan ja kai siksi minulla alkanut pyörimään mielessä se että nämä oikeasti muuttaa jossain kohtaa pois tästä (toki ei välttämättä vielä 18-vuotiaana). Välillä se ajatus kauhistuttaa ja haluan vain koittaa nauttia kaikesta. Välillä taas oikein unelmoin mitä kaikkea sit teen kun olen vastuussa vain itsestäni ja asun yksin (ellei sit joku mies tartu matkaan jossain kohtaa).
Kommentit (245)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?
Tämä. Elämä ei lopu lapsen saamiseen,vaikka moni täällä näyttää niin kuvittelevan. Elämä ei myöskään mene 18 vuodeksi odotustilaan lapsen synnyttyä, siis esim. että jos lapsi syntyy äidin ollessa 22v seuraava mahdollisuus äidille on opiskella sitten kun lapsi täyttää 18 v.
En mä kuvittele, että elämä loppuu tai ettei voisi opiskella. Lapseen voi keskittyä paremmin, kun ei opiskele lasten ollessa pieniä ja elää opiskelijaelämänsä ”oikeaan aikaan”. Se vaan menee niin, että harvapa sitä sit nelikymppisenä opiskelee täysin uuden ammatin vaikka haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?[/quote
Yleensä opiskellaan oman ikäporukan mukana, nuorena ja sit on aikaa olla lasten kanssa, kun ei tarvii opiskella niiden ollessa pieniä. Parempi palkka ja enemmän joustoa, eläkkeelle aiemmin.
Opinnot kyllä joustavat enemmän lasten ehdoilla kuin 8-16-työelämä. Argumentti palkasta ja eläkkeestä on myös outo. Mutta hienoahan se on, ettei juuri sinun ole tarvinnut hankkia lapsia nuorena kun se ei juuri sinulle selvästi olisi sopinut.
56 ja tuo ikä siihen tuntuu just hyvältä. Nuori saa asua kotona niin kauan kuin tykkää, tilaa on, ja jos viihtyy yliopisto-opintojen aikanakin, en estele. Asutaan kahden hyvän yliopiston läheisyydessä, joten hän saattaa löytää alansa noista.
Liian nuorena lapset saaneet odottavat vimmalla, että lapsista pääsisi eroon. Sitten he alkavat odottaa eläkkeelle pääsyä. Jokin siinä ajattelussa on surullista.
Mä tykkään elämästäni juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
59v kun nuorin täyttää. Siihen vielä aikaa. Elän parasta elämääni nyt, en olisi ollut hyvä äiti alle 30v. Olin sen verran lapsellinen.
Suurin osa on (olisi) parempia vanhempia yli 30-vuotiaina, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Nää nuorena lapsensa tehneet harmittelee nuoruutensa jääneen väliin, putoaa nelikynppisinä tyhjän päälle ja katkerina sit esittää teiniä lastensa kavereille.
Minä taas luulen että suurin osa on ihan tyytyväisiä just siihen omaan valintaan. :)
Nykyään myös on tosi helppoa opiskella milloin vaan, oikeastaan siinä on isoja etujakin kun tekee ensin lapset ja sit vasta opiskelee. Pääsee suoraan töihin eikä äippälomat tai pikkulapsiaika sairasteluineen ym katkaise mahdollista uraputkea.
Varmasti ja niin pitääkin olla, katumaanhan ei koskaan kannata ryhtyä. Kyse ei olekaan siitä onko omaan valintaan tyytyväinen vaan isommassa kuvassa yhteiskunnan ilmiöistä ja sukupolvien stereotypioista (joissa siis on totuuspohjaa).
Kyse on nimenomaan siitä onko omaan valintaan tyytyväinen, ei yhteiskunnasta tai sen stereotypioista. Kenelläkään ei ole oikeutta väittää että sinä olisit parempi vanhempi jos olisit toisenikäinen, sille ei ole mitään faktapohjaa, eikä sitä edes voida millään absoluuttisella mittarilla mitata.
Voidaan ja mitataankin. Psykiatrian jonoilla, synnytyksen jälkeisillä masennuksilla ja avioeroilla jne. Vaikka olisi valintaansa tyytyväinen, yhteiskunta ja sen ilmiöt vaikuttaa paljon.
Tarkoitatko, että nuorilla äideillä on psykiatrisia ongelmia, synnytyksen jälkeistä masennusta ja avioeroja enemmän kuin vanhoilla?
Hyvä, ymmärsit. Tosta yksi linkki, näitä löytyy lisääkin.
https://www.vau.fi/synnytys/synnytyksen-jalkeen/nuori-ika-synnytyksenja…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?[/quote
Yleensä opiskellaan oman ikäporukan mukana, nuorena ja sit on aikaa olla lasten kanssa, kun ei tarvii opiskella niiden ollessa pieniä. Parempi palkka ja enemmän joustoa, eläkkeelle aiemmin.
Opinnot kyllä joustavat enemmän lasten ehdoilla kuin 8-16-työelämä. Argumentti palkasta ja eläkkeestä on myös outo. Mutta hienoahan se on, ettei juuri sinun ole tarvinnut hankkia lapsia nuorena kun se ei juuri sinulle selvästi olisi sopinut.
Olisi varmasti sopimut, vanhemmuuden kannalta ajateltuna. Kokonaisuutena vain parempi näin. Mutta tää nyt on keskustelua, ei kilpailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytin päivää ennen 39v kun esikoinen täytti 18 ja nuorin täyttää ensi vuonna ja silloin olen 40v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun esikoinen täytti 18v, olin 48v. Kun kuopus täyttää 18v, olen 61v.
Hirveää. Mulla 4 lasta ja Kun nuorin täyttää 18v,olen 48v eli vanha mummo!!
Vahinkolapsi nuorin :(
Kyllä sinun silti kannattaa mennä vielä kouluun siinä vaiheessa. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 38-vuotias kun esikoinen täytti 18. Kun kuopukseni täyttää, olen 56v.
46v, kun nuorimmainen täyttää 18v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?
Tämä. Elämä ei lopu lapsen saamiseen,vaikka moni täällä näyttää niin kuvittelevan. Elämä ei myöskään mene 18 vuodeksi odotustilaan lapsen synnyttyä, siis esim. että jos lapsi syntyy äidin ollessa 22v seuraava mahdollisuus äidille on opiskella sitten kun lapsi täyttää 18 v.
En mä kuvittele, että elämä loppuu tai ettei voisi opiskella. Lapseen voi keskittyä paremmin, kun ei opiskele lasten ollessa pieniä ja elää opiskelijaelämänsä ”oikeaan aikaan”. Se vaan menee niin, että harvapa sitä sit nelikymppisenä opiskelee täysin uuden ammatin vaikka haluaisikin.
Niin paljon oletuksia, kaikki täysin vääriä 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?
Tämä. Elämä ei lopu lapsen saamiseen,vaikka moni täällä näyttää niin kuvittelevan. Elämä ei myöskään mene 18 vuodeksi odotustilaan lapsen synnyttyä, siis esim. että jos lapsi syntyy äidin ollessa 22v seuraava mahdollisuus äidille on opiskella sitten kun lapsi täyttää 18 v.
En mä kuvittele, että elämä loppuu tai ettei voisi opiskella. Lapseen voi keskittyä paremmin, kun ei opiskele lasten ollessa pieniä ja elää opiskelijaelämänsä ”oikeaan aikaan”. Se vaan menee niin, että harvapa sitä sit nelikymppisenä opiskelee täysin uuden ammatin vaikka haluaisikin.
What, miten työssäkäyvä sen paremmin voi lapsiin keskittyä kuin opiskelijakaan? Itse totesin, että opiskelut joustavat todella hyvin, saatoin lukea kirjatenttiin ihan milloin vain, ja missä vain. Leikkipuiston laidalla ja Hoplopissa. Söimme usein lasten kanssa opiskelijaruokalassa, jossa lapset olivat tervetulleita asiakkaita, eikä 2-vuotiaan ruokailu maksanut mitään. Pari euroa sitä vanhemmilta. Ei onnistuisi enää työssäkäyvältä yhdistää näin loistavasti lastenhoito ja leivänsaant.
Valmistuin maisteriksi 34-vuotiaana neljän lapsen äitinä, ja elämä on täydellisen kasassa. Olen 40 kun eka täyttää 18 vuotta, ja melkolailla täysin vapaa ihminen, kun toiset vielä rämpii vaipparalleissaan. Jos saan lapsenlapsia, olen heillekin nuori ja energinen isovanhempi, mahdollisesti saan hoitaa vielä lapsenlapsenlapsia, jos järjissäni suinkin pysyn. Ei ole vanhoille vanhemmille mahdollista.
Miksi täällä joitain kirjoittelijoita kiinnostaa näin paljon se, minkä ikäisenä muut lapsensa hankkivat? Ja ollaan tekemässä paikkansa pitämättömiä väittämiä muiden ihmisten elämästä? Keskittyisitte omaanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?[/quote
Yleensä opiskellaan oman ikäporukan mukana, nuorena ja sit on aikaa olla lasten kanssa, kun ei tarvii opiskella niiden ollessa pieniä. Parempi palkka ja enemmän joustoa, eläkkeelle aiemmin.
Opinnot kyllä joustavat enemmän lasten ehdoilla kuin 8-16-työelämä. Argumentti palkasta ja eläkkeestä on myös outo. Mutta hienoahan se on, ettei juuri sinun ole tarvinnut hankkia lapsia nuorena kun se ei juuri sinulle selvästi olisi sopinut.
Olisi varmasti sopimut, vanhemmuuden kannalta ajateltuna. Kokonaisuutena vain parempi näin. Mutta tää nyt on keskustelua, ei kilpailua.
Moni tubtuu ajattelevan, että kerrottaessa faktoja tutkimusten pohjalta, haukutaan yksilöä, mutta näinhän se ei ole. On totta, että vanhempana lapsen tehneet ovat opiskelleet pidempään ja vaativammissa paikoissa. Saavat enemmän palkkaa ja elävät leveämmin. Heillä on enemmän valinnavaraa ja joustoa, mutta onnen ja hyvän vanhemmuuden rakentaa jokainen itse. Trendi on se, että lapset tehdään myöhemmin ja se on hyvä asia, lähtökohdat ovat paremmat kokonaisuuden kannalta. Jos joku kysee teidän mielipidettä, ei se useinkaan ole negatiivista tai paheksuvaa ja ihan ok sanoa vaikka, että olisin paremmassa työssä ja kokisin onnistumisia enemmän jos…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.
Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta erikoisia oletuksia teet. Mä sain lapset 24- ja 26-vuotiaana. Nyt he ovat 10- ja 12-vuotiaat, minä olen 36-vuotias opettaja, jolla lehtoraatti, eli se vakituisin mahdollinen julkinen virka. Mikä tässä nyt on niin kamalaa?
Sanoinko kamalaa? Kunhan kysyin, että olisiko sitä jossain muussa ammatissa, jos olisi koulut käynyt ennen lapsia.
Miksi koulut täytyisi käydä ennen lapsia?
Tämä. Elämä ei lopu lapsen saamiseen,vaikka moni täällä näyttää niin kuvittelevan. Elämä ei myöskään mene 18 vuodeksi odotustilaan lapsen synnyttyä, siis esim. että jos lapsi syntyy äidin ollessa 22v seuraava mahdollisuus äidille on opiskella sitten kun lapsi täyttää 18 v.
En mä kuvittele, että elämä loppuu tai ettei voisi opiskella. Lapseen voi keskittyä paremmin, kun ei opiskele lasten ollessa pieniä ja elää opiskelijaelämänsä ”oikeaan aikaan”. Se vaan menee niin, että harvapa sitä sit nelikymppisenä opiskelee täysin uuden ammatin vaikka haluaisikin.
What, miten työssäkäyvä sen paremmin voi lapsiin keskittyä kuin opiskelijakaan? Itse totesin, että opiskelut joustavat todella hyvin, saatoin lukea kirjatenttiin ihan milloin vain, ja missä vain. Leikkipuiston laidalla ja Hoplopissa. Söimme usein lasten kanssa opiskelijaruokalassa, jossa lapset olivat tervetulleita asiakkaita, eikä 2-vuotiaan ruokailu maksanut mitään. Pari euroa sitä vanhemmilta. Ei onnistuisi enää työssäkäyvältä yhdistää näin loistavasti lastenhoito ja leivänsaant.
Valmistuin maisteriksi 34-vuotiaana neljän lapsen äitinä, ja elämä on täydellisen kasassa. Olen 40 kun eka täyttää 18 vuotta, ja melkolailla täysin vapaa ihminen, kun toiset vielä rämpii vaipparalleissaan. Jos saan lapsenlapsia, olen heillekin nuori ja energinen isovanhempi, mahdollisesti saan hoitaa vielä lapsenlapsenlapsia, jos järjissäni suinkin pysyn. Ei ole vanhoille vanhemmille mahdollista.
Ja mä pystyin olemaan kotona lasten kanssa, koska olin opiskellut jo ja mulla oli jo silloin oma yritys. Ja opiskelijaruokalaan en heitä kuuna päivänä olisi vienyt. Jousto kun ei tarkoita sitä, että sä joustat.
Olin 36 v.