Minkä ikäinen olet kun lapsesi täyttää 18v?

Vierailija kirjoitti:

50 ja 53, juuri oikean ikäinen siis. Kuopuksen täyttäessä 18-vuotta alan suunnitella eläkkeelle jääntiäkin, 55-vuotiaana eläkkeelle ja uuteen elämänvaiheeseen.

Mulla samansuuntaisia ajatuksia, olen 53, kun lapseni täyttää 18. Minunkin mielestäni ei paremmin voisi olla. Ennen lasta ehti elää huiman ”kokonaisen elämän” ja opiskella/tehdä työtä, joka mahdollistaa aikaisen eläkkeelle jäännin. Sit olen ollut paljon lapseni kanssa kotona nyt ja sit, kuk itsenäistyy, on taas vaikka kuinka paljon aikaa nauttia viisikymppisenä eläkeläisenä. Enkä siis sano muiden olevan liian nuoria tai liian vanhoja, mulle vaan paras näin.

71v

Vierailija kirjoitti:

40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.

Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?

Olin 38,kun esikoiseni täytti 18, seuraavat sitten 42 ja 43.  Nyt olen 47. 

Vierailija kirjoitti:

Reilut 60.

Piti talous hoitaa ekana kuntoon. Check.

Löytää mukava nainen. Check.

Tehdä lapsia. Kohta Check.

Olen hyvässä kunnossa ja aion olla myös tulevaisuudessa että energiaa riittää vaimolle ja lapselle ainakin seuraavat parikymmentä vuotta.

M41

Muista nuo sanasi "että energiaa riittää vaimolle ja lapselle" kun kymmenen vuoden päästä elät viidenkympin kriisiä.

Vierailija kirjoitti:

59v kun nuorin täyttää. Siihen vielä aikaa. Elän parasta elämääni nyt, en olisi ollut hyvä äiti alle 30v. Olin sen verran lapsellinen.

Suurin osa on (olisi) parempia vanhempia yli 30-vuotiaina, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Nää nuorena lapsensa tehneet harmittelee nuoruutensa jääneen väliin, putoaa nelikynppisinä tyhjän päälle ja katkerina sit esittää teiniä lastensa kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reilut 60.

Piti talous hoitaa ekana kuntoon. Check.

Löytää mukava nainen. Check.

Tehdä lapsia. Kohta Check.

Olen hyvässä kunnossa ja aion olla myös tulevaisuudessa että energiaa riittää vaimolle ja lapselle ainakin seuraavat parikymmentä vuotta.

M41

Muista nuo sanasi "että energiaa riittää vaimolle ja lapselle" kun kymmenen vuoden päästä elät viidenkympin kriisiä.

Viidenkympin kriisi tulee vain näille jotka eivät ole aiemmin/nuoruuttaan eläneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.

Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?

..no itse olin   38 vuotta esikoisen olessa 18. En mäkään näe mitään huonoa siinä, että sain tyttäreni nuorena. Opiskelin opiskeluni loppuun lapsen ollessa pieni, valmistuin sairaanhoitajaksi ja olen samassa työssä ollut siitä lähtien. Pääsin ammattiin, johon olin halunnutkin. Nyt olen 45-vuotias, tytär on saanut opiskelunsa loppuun, asuu omillaan, tytöllä on mieluisa työpaikka ja mukava puoliso. En näe mitään kaduttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

59v kun nuorin täyttää. Siihen vielä aikaa. Elän parasta elämääni nyt, en olisi ollut hyvä äiti alle 30v. Olin sen verran lapsellinen.

Suurin osa on (olisi) parempia vanhempia yli 30-vuotiaina, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Nää nuorena lapsensa tehneet harmittelee nuoruutensa jääneen väliin, putoaa nelikynppisinä tyhjän päälle ja katkerina sit esittää teiniä lastensa kavereille.

Mun ikäryhmästä suurin osa on tehnyt lapsensa 30-35-vuotiaina ja sen kyllä huomaa. Paljon onnellisempia, rauhallisempia ja tasapainoisempia kuin nämä meidän jälkeemme parikymppisinä perheen perustaneet. Meidän aikana vain syrjäytyneet tekivät lapsia teineinä ja tosi harva prikymppisenä. Nykyään nuorella vanhemmalla ei kiristä enää se ettei pääse baariin, mutta enemmän se, että elämä on euriinia ja tyhjää, kun sen pitäisi olla maailmoja syleilevää hippielämää. Nää on sit nelikynppisinä enkelihoitajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.

Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?

..no itse olin   38 vuotta esikoisen olessa 18. En mäkään näe mitään huonoa siinä, että sain tyttäreni nuorena. Opiskelin opiskeluni loppuun lapsen ollessa pieni, valmistuin sairaanhoitajaksi ja olen samassa työssä ollut siitä lähtien. Pääsin ammattiin, johon olin halunnutkin. Nyt olen 45-vuotias, tytär on saanut opiskelunsa loppuun, asuu omillaan, tytöllä on mieluisa työpaikka ja mukava puoliso. En näe mitään kaduttavaa.

Ja sä elät nyt näköistäsi elämää vai?

51

Olin 38v.

Nyt poika lähentelee viittäkymppiä.

Niin ne vuodet hurahtaa🤗

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

59v kun nuorin täyttää. Siihen vielä aikaa. Elän parasta elämääni nyt, en olisi ollut hyvä äiti alle 30v. Olin sen verran lapsellinen.

Suurin osa on (olisi) parempia vanhempia yli 30-vuotiaina, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Nää nuorena lapsensa tehneet harmittelee nuoruutensa jääneen väliin, putoaa nelikynppisinä tyhjän päälle ja katkerina sit esittää teiniä lastensa kavereille.

Minä taas luulen että suurin osa on ihan tyytyväisiä just siihen omaan valintaan. :)

Nykyään myös on tosi helppoa opiskella milloin vaan, oikeastaan siinä on isoja etujakin kun tekee ensin lapset ja sit vasta opiskelee. Pääsee suoraan töihin eikä äippälomat tai pikkulapsiaika sairasteluineen ym katkaise mahdollista uraputkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

46, 50, 54, 58

58 😳

Otan osaa.

Miksi ihmeessä otat osaa? Olen eri, mutta itse sain kanssa lapset myöhemmällä iällä, koska silloin vasta löysin sopivan kumppanin. Paljon mieluummin näin, että lapsella on loistava isä ja minulla rakastava mies kuin se, että olisin ryhtynyt lapsia tekemään jonkun epäsovimman ehdokkaan kanssa nuoremmalla iällä. Itsekin olen henkisesti paljon kypsempi äidiksi nyt kuin mitä olisin ollut parikymppisenä. 

61v. Pidän pienenä ihmeenä, jos olen vielä silloin elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40v, vielä reilu 11v jäljellä. En keksi mitään huonoa siitä, että tulin nuorena äidiksi.

Olet siis saanut lapsesi 22-vuotiaana ja et näe mitään huonoa asiassa? Ehditkö valmistua ammattiin? Elääkö sillä sit 40-vuotiaana vai palaatko koulunpenkille?

..no itse olin   38 vuotta esikoisen olessa 18. En mäkään näe mitään huonoa siinä, että sain tyttäreni nuorena. Opiskelin opiskeluni loppuun lapsen ollessa pieni, valmistuin sairaanhoitajaksi ja olen samassa työssä ollut siitä lähtien. Pääsin ammattiin, johon olin halunnutkin. Nyt olen 45-vuotias, tytär on saanut opiskelunsa loppuun, asuu omillaan, tytöllä on mieluisa työpaikka ja mukava puoliso. En näe mitään kaduttavaa.

Ja sä elät nyt näköistäsi elämää vai?

Mulle kävi just niin, että elin sellasta ”olen vielä nuori, mutta elämä on takana”-vaihetta nelikymppisenä. Lapsi muutti 17-vuotiaana kotoa ja yhtäkkiä se työ mistä olin nauttinut tuntui tyhjältä, ihan niinkuin koko elämäkin. Se on kyllä hankala ikä oman (näköisen) elämän elämiseen, kun työuraa on vielä edessä paljon, vielä ei voi heittäytyä ottamaan rennommin, mutta teiniksikään ei voi taantua. Mä löysin sit suunnan ja opin olemaan oma itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aniharva akateemisesti koulutettu on alle 45v lapsen täyttäessä 18.

Minä olin 44-vuotias, kun esikoinen täytti 18.

FM

Ja minä taas tulen olemaan 42 ja 45.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

59v kun nuorin täyttää. Siihen vielä aikaa. Elän parasta elämääni nyt, en olisi ollut hyvä äiti alle 30v. Olin sen verran lapsellinen.

Suurin osa on (olisi) parempia vanhempia yli 30-vuotiaina, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Nää nuorena lapsensa tehneet harmittelee nuoruutensa jääneen väliin, putoaa nelikynppisinä tyhjän päälle ja katkerina sit esittää teiniä lastensa kavereille.

Minä taas luulen että suurin osa on ihan tyytyväisiä just siihen omaan valintaan. :)

Nykyään myös on tosi helppoa opiskella milloin vaan, oikeastaan siinä on isoja etujakin kun tekee ensin lapset ja sit vasta opiskelee. Pääsee suoraan töihin eikä äippälomat tai pikkulapsiaika sairasteluineen ym katkaise mahdollista uraputkea.

Varmasti ja niin pitääkin olla, katumaanhan ei koskaan kannata ryhtyä. Kyse ei olekaan siitä onko omaan valintaan tyytyväinen vaan isommassa kuvassa yhteiskunnan ilmiöistä ja sukupolvien stereotypioista (joissa siis on totuuspohjaa).

Kun esikoinen täytti 18v, olin 48v. Kun kuopus täyttää 18v, olen 61v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

59v kun nuorin täyttää. Siihen vielä aikaa. Elän parasta elämääni nyt, en olisi ollut hyvä äiti alle 30v. Olin sen verran lapsellinen.

Suurin osa on (olisi) parempia vanhempia yli 30-vuotiaina, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Nää nuorena lapsensa tehneet harmittelee nuoruutensa jääneen väliin, putoaa nelikynppisinä tyhjän päälle ja katkerina sit esittää teiniä lastensa kavereille.

Minä taas luulen että suurin osa on ihan tyytyväisiä just siihen omaan valintaan. :)

Nykyään myös on tosi helppoa opiskella milloin vaan, oikeastaan siinä on isoja etujakin kun tekee ensin lapset ja sit vasta opiskelee. Pääsee suoraan töihin eikä äippälomat tai pikkulapsiaika sairasteluineen ym katkaise mahdollista uraputkea.

Varmasti ja niin pitääkin olla, katumaanhan ei koskaan kannata ryhtyä. Kyse ei olekaan siitä onko omaan valintaan tyytyväinen vaan isommassa kuvassa yhteiskunnan ilmiöistä ja sukupolvien stereotypioista (joissa siis on totuuspohjaa).

Nää menee vähän vuosikymmenittäin muuten. Kasarilla syntyneet teki lapsensa kolmikymppisinä, ysärillä syntyneet sit taas parikymppisinä. Mä kuulun tohon kasariporukkaan. Meillä on päällekkäin kaksi porukkaa, joilla on samanikäiset lapset. Jännä, on se jännä.