Lue keskustelun säännöt.
Mulla palaa käpy helposti. Onko se yksinomaan huono piirre?
18.08.2021 |
Tarkennusta: En suivaannu kaikista asioista, mutta tietynlaisesta ajattelemattomuuden ja itsekkyyden yhdistelmästä. Olen kärkäs sanomaan, jos joku törttöilee. Kunpa vain osaisi sen tehdä jotenkin ystävällisemmin, ja kunpa osaisi myös lukea sen toisen reaktiota paremmin. Tänään tuli rähjättyä vielä lisää siksi, että kun ensin huomautin, toinen vain jatkoi toimintaansa vastaamatta mitään. Tulkitsin sen ylimielisyydeksi, vaikka jälkikäteen selvisi että se oli jännitystä.
Miten saisin vain sen hyvän tästä kärkkäydestä ilman että tilanteet eskaloituu? Onko muilla samanlaista, ensin huomautatte tai yritätte sanoa ystävällisesti, mutta jos reaktio on "väärä", menee rähjäämiseksi?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä puoli tuollaisessa olisi, jos suuntaisit energian vaikka sairaiden, köyhien tai pienituloisten vanhusten asioiden ajamiseen. Tai olisit liiton aktiivi ja uskaltaisit puolustaa työkavereita, jos pomo kohtelee väärin. Silloinkin suoraan sanomisesta on hyötyä, jos uskaltaa sanoa töissä pomolle, että minä en voi tehdä työtä tällä rikkinäisellä työvälineellä.
Sinulla äkkipikaisuus sen sijaan tuntuu lähtevän itsekkäistä näkökulmista. Tunnut ajattelevan vain itseäsi ja haluasi kontrolloida muita. Raivostut, huudat ja kiroilet, mikä antaa todella juntin vaikutelman. Muut ajattelevat, että olet ilkeä tai pahantahtoinen, vaikka et tarkoittaisi sitä. Ei ole normaalia huutaa ja kiroilla muille.
Kaikki tunteet ovat normaaleja. Kiroilu on normaalia. Huutaminen on normaalia. Se ei tunnu kuuntelijasta eikä huutajastakaan mukavalta, mutta on osa normaalia ihmisen tunnespektriä. Kaikella on syynsä ja seurauksensa. Raivo on hyvin vahva, rohkea ja muutosvoimainen tunnetila. Oletko milloinkaan sallinut itsesi kokea sen tervehdyttävää voimaa?
Fiksu ihminen miettii, mitä tunteilla saavuttaa. Muille raivoava ihminen ei saavuta yleensä mitään, korkeintaan nyrkin otsaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, kenen "käpy" palaa ensimmäisenä, on yleensä jo silloin hävinnyt tilanteen, Tasapainoinen, rauhallinen ja toista osapuolta huomioiva keskustelu johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen.
Minä en näe vuorovaikutusta voittamisena tai häviämisenä, siis kilpailuna. On noloa menettää malttinsa, mutta sitä voi pyytää anteeksi kuten yleensä teenkin. Ja ilman muuta rauhallinen keskustelu johtaisi parhaaseen lopputulokseen.
Kuten jo aiemmin kerroin, minulta lähtee lapasesta siinä kohtaa, kun sanon asiallisesti asiasta, mutta toinen ignooraa tai jatkaa toimintaansa. Niin kuin tuo mummeli jatkoi toisen märkien pyykkien siirtelyä kuin ei olisi kuullut mitä sanon. Siinä kohtaa korotin ääneni.
ap
Mielestäni nimenomaan koet tilanteet kilpailuna. Sellaisen vaikutuksen saa hyvin vahvasti. Ikään kuin yrittäisit raivokohtauksella voittaa viimeisen sanan. Yleensä kun tuntemattoman yhtäkkiä huutaessa, kiroillessa ja haukkuessa on normaali reaktio hämmentyä, pelästyä ja mennä sanattomaksi. Sitten sinulle jää tuo omahyväinen tunne "taisi hän saada opetuksen".
Minun mstäni se on ok, että sanoo epäkohdasta ja jopa tiuskahtaa, jos saa epäkunnioittavaa kohtelua vastaukseksi. Se on etelänmaalaista temperamenttia, siksi varmaan monet pidättyvämmät suomalaiset eivät toimi niin.
Minä nautin kun joku pitää rotia. Ihmiset on niin itsekkäitä nykyään ja mistään ei saisi sanoa ettei mieli pahoitu. Sääntöjen rikkominen on hyväksytympää kuin niiden rikkomisesta huomauttaminen. Mitä se kertoo tästä herkkänahkaisten yhteiskunnasta?
Eli anna palaa AP!!
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukemalla syntyy vaikutelma, että monet ajattelevat rähjäämisen tai rähjäämättömyyden olevan puhtaasti valintakysymys.
Mutta näinhän se menee - se mikä itselle on helppoa, sitä on hankala mieltää ylivoimaiseksi jollekin toiselle. En minäkään mitenkään voi ymmärtää mykkäkoulua (sen kun avaa suunsa ja sanoo?)
Kyllä se aikuisella on valintakymys, miten suuttumustansa näyttää. Tunne itsessään ei välttämättä ole valittavissa, mutta se, miten sen näyttää on.
Jos ei kykene hallitsemaan vihaa, menee terapiaan/vihanhallintakurssille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla on ihan sama. Sanon aina ensimmäisen kerran ystävällisesti ja asiallisesti. Moni näköjään tulkitsee tuon nätisti sanomisen siten, ettei tarvitse siitä piitata ja on kutsu kävellä ylitseni. Sitten räjähdän ja sanon niin rumasti, että moni menee hiljaiseksi. Ja sitten poden huonoa omatuntoa asiasta.
Viimeksi eilen ajattelin tätä ja mitä pitäisi tehdä eri tavalla. Sanoa rumemmin ekalla kerralla, jättää kokonaan sanomatta ja esim.ottaa vaan kuvia ja tehdä rikosilmoitus suoraan? Osa näistä tilanteista on ollut sellaisia, että noinkin olisi voinut tehdä ja ihan hyvää hyvyyttäni sanoin ennen kun alan mitään ilmoituksia tekemään.
Hyvin sanottu tuo, että hyvät käytöstavat tai ystävällisyys tulkitaan usein kutsuksi kävellä päälle. Olen huomannut tuon varsinkin työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä puoli tuollaisessa olisi, jos suuntaisit energian vaikka sairaiden, köyhien tai pienituloisten vanhusten asioiden ajamiseen. Tai olisit liiton aktiivi ja uskaltaisit puolustaa työkavereita, jos pomo kohtelee väärin. Silloinkin suoraan sanomisesta on hyötyä, jos uskaltaa sanoa töissä pomolle, että minä en voi tehdä työtä tällä rikkinäisellä työvälineellä.
Sinulla äkkipikaisuus sen sijaan tuntuu lähtevän itsekkäistä näkökulmista. Tunnut ajattelevan vain itseäsi ja haluasi kontrolloida muita. Raivostut, huudat ja kiroilet, mikä antaa todella juntin vaikutelman. Muut ajattelevat, että olet ilkeä tai pahantahtoinen, vaikka et tarkoittaisi sitä. Ei ole normaalia huutaa ja kiroilla muille.
Kaikki tunteet ovat normaaleja. Kiroilu on normaalia. Huutaminen on normaalia. Se ei tunnu kuuntelijasta eikä huutajastakaan mukavalta, mutta on osa normaalia ihmisen tunnespektriä. Kaikella on syynsä ja seurauksensa. Raivo on hyvin vahva, rohkea ja muutosvoimainen tunnetila. Oletko milloinkaan sallinut itsesi kokea sen tervehdyttävää voimaa?
Olen suuttunut ja tuntenut ärsytystä, mutta osaan hillitä tunteeni ja puhua asioista ilman raivoa. En näe mitään vapauttavaa ja tervehdyttävää tuntemattomille huutamisessa ja kiroilussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä puoli tuollaisessa olisi, jos suuntaisit energian vaikka sairaiden, köyhien tai pienituloisten vanhusten asioiden ajamiseen. Tai olisit liiton aktiivi ja uskaltaisit puolustaa työkavereita, jos pomo kohtelee väärin. Silloinkin suoraan sanomisesta on hyötyä, jos uskaltaa sanoa töissä pomolle, että minä en voi tehdä työtä tällä rikkinäisellä työvälineellä.
Sinulla äkkipikaisuus sen sijaan tuntuu lähtevän itsekkäistä näkökulmista. Tunnut ajattelevan vain itseäsi ja haluasi kontrolloida muita. Raivostut, huudat ja kiroilet, mikä antaa todella juntin vaikutelman. Muut ajattelevat, että olet ilkeä tai pahantahtoinen, vaikka et tarkoittaisi sitä. Ei ole normaalia huutaa ja kiroilla muille.
Kaikki tunteet ovat normaaleja. Kiroilu on normaalia. Huutaminen on normaalia. Se ei tunnu kuuntelijasta eikä huutajastakaan mukavalta, mutta on osa normaalia ihmisen tunnespektriä. Kaikella on syynsä ja seurauksensa. Raivo on hyvin vahva, rohkea ja muutosvoimainen tunnetila. Oletko milloinkaan sallinut itsesi kokea sen tervehdyttävää voimaa?
Fiksu ihminen miettii, mitä tunteilla saavuttaa. Muille raivoava ihminen ei saavuta yleensä mitään, korkeintaan nyrkin otsaansa.
Olen varmaan sitten tyhmä, mutta en kyllä mieti tunteita välineellisesti, mitä niillä saavutan. Minä vain elän ne.
Käytöstä voi tietty hioa jos siihen pystyy.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä puoli tuollaisessa olisi, jos suuntaisit energian vaikka sairaiden, köyhien tai pienituloisten vanhusten asioiden ajamiseen. Tai olisit liiton aktiivi ja uskaltaisit puolustaa työkavereita, jos pomo kohtelee väärin. Silloinkin suoraan sanomisesta on hyötyä, jos uskaltaa sanoa töissä pomolle, että minä en voi tehdä työtä tällä rikkinäisellä työvälineellä.
Sinulla äkkipikaisuus sen sijaan tuntuu lähtevän itsekkäistä näkökulmista. Tunnut ajattelevan vain itseäsi ja haluasi kontrolloida muita. Raivostut, huudat ja kiroilet, mikä antaa todella juntin vaikutelman. Muut ajattelevat, että olet ilkeä tai pahantahtoinen, vaikka et tarkoittaisi sitä. Ei ole normaalia huutaa ja kiroilla muille.
Kaikki tunteet ovat normaaleja. Kiroilu on normaalia. Huutaminen on normaalia. Se ei tunnu kuuntelijasta eikä huutajastakaan mukavalta, mutta on osa normaalia ihmisen tunnespektriä. Kaikella on syynsä ja seurauksensa. Raivo on hyvin vahva, rohkea ja muutosvoimainen tunnetila. Oletko milloinkaan sallinut itsesi kokea sen tervehdyttävää voimaa?
Fiksu ihminen miettii, mitä tunteilla saavuttaa. Muille raivoava ihminen ei saavuta yleensä mitään, korkeintaan nyrkin otsaansa.
Fiksu ihminen ymmärtää myös, että joskus tunteet voivat mennä niin pahasti solmuun, että miettiminen ei ole mahdollista kun keho on täynnä vihaista energiaa. Energia purkautuu aina jotakin kautta, sitä ei voi estää, vain viivyttää. Sinullakin se yrittää tulla ulos hienoisina alitajuisina väkivaltafantasioina. Piilotettu viha on epärehellistä vihaa, eikä sitä pääse koskaan ratkaisemaan jos ei myönnä ongelmaa. Ei siis auta manata sitä jolla on tikku silmässä, vaan nähdä myös oma hirtensä. Totuus sattuu mutta sillä on potentiaali parantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, kenen "käpy" palaa ensimmäisenä, on yleensä jo silloin hävinnyt tilanteen, Tasapainoinen, rauhallinen ja toista osapuolta huomioiva keskustelu johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen.
Minä en näe vuorovaikutusta voittamisena tai häviämisenä, siis kilpailuna. On noloa menettää malttinsa, mutta sitä voi pyytää anteeksi kuten yleensä teenkin. Ja ilman muuta rauhallinen keskustelu johtaisi parhaaseen lopputulokseen.
Kuten jo aiemmin kerroin, minulta lähtee lapasesta siinä kohtaa, kun sanon asiallisesti asiasta, mutta toinen ignooraa tai jatkaa toimintaansa. Niin kuin tuo mummeli jatkoi toisen märkien pyykkien siirtelyä kuin ei olisi kuullut mitä sanon. Siinä kohtaa korotin ääneni.
ap
Mielestäni nimenomaan koet tilanteet kilpailuna. Sellaisen vaikutuksen saa hyvin vahvasti. Ikään kuin yrittäisit raivokohtauksella voittaa viimeisen sanan. Yleensä kun tuntemattoman yhtäkkiä huutaessa, kiroillessa ja haukkuessa on normaali reaktio hämmentyä, pelästyä ja mennä sanattomaksi. Sitten sinulle jää tuo omahyväinen tunne "taisi hän saada opetuksen".
En kyllä koe mitään omahyväisyyttä jälkikäteen, ehkä ennen kuin pääsin sanomaan, päätin että nyt kyllä pistän eukon kuriin. Siinä kohtaa korkeintaan oli omahyväisyyttä. Ja sen sanattomaksi menemisenhän tulkitsin väärin, että toinen ignooraa tahallaan, vaikka taisi olla vain jäätynyt. Joten en voi sitäkään miksikään opetukseksi lukea.
Räyhäämisteni ulkopuolella olen ikuinen optimisti. Siksi uskon, että lopulta molemmat opimme jotain tuostakin. En ajattele sitä minun järjestämänäni opetuksena vaan ihan vain konfliktista oppimisena.
ap
Vierailija kirjoitti:
Se, kenen "käpy" palaa ensimmäisenä, on yleensä jo silloin hävinnyt tilanteen, Tasapainoinen, rauhallinen ja toista osapuolta huomioiva keskustelu johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen.
Tämä on totta. Mielestäni tämä on hyvä ja aiheellinen keskustelu, koska tällaisia tilanteita tulee varmasti kaikille joskus eteen. Kukapa ei koskaan joko tekisi virhettä, tai joutuisi toisten piittaamattomuuden kohteeksi?
On ihmisiä, jotka vahingossa, tai epähuomiossa toimii väärin ja sitten on niitä, jotka tekee sitä täysin systemaattisesti ja tietoisesti. Ensimmäinen ryhmä ei ansaitse mitään kilareita ainakaan. Eikä toiseen ne taida auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma, että ei oo pitkä pinna. Yritän kyllä olla rähjäämättä ihmisille tai siis lähinnä olla korottamatta ääntä tai sanomatta ihan suoraan, varisnki jos en tunne ihmistä.
Se on luonteessa ja sitä on aika vaikee lähtee muuttamaan, kun kiihtyy nollasta sataan sekunnissa. Ei oo tyypillinen suomalainen luonne. Sopis paremmin vaikka Espanjaan ja kukaan ei ihmettelis
Rähjäämällä pilaa suhteet ihmisiin. Yksikin kerta riittää ja voi tuntua siitä toisesta todella järkyttävältä ja traumaattiselta. Jos olette tuttuja tai jopa ystäviä, niin voi käydä niin, ettei suhteenne palaa enää ennalleen. Ei ollut kuitenkaan kyse asiasta vaan sen esittämistavasta ja kuvitelmasta voida ojennella ihmisiä.
Kannattaa miettiä mihin haluaa elämässään panostaa, oikeassa olemiseen vai ihmissuhteiden rakentamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Jätä se käpy.
2. Mene töihin.
Vierailija kirjoitti:
Rähjäämällä pilaa suhteet ihmisiin. Yksikin kerta riittää ja voi tuntua siitä toisesta todella järkyttävältä ja traumaattiselta. Jos olette tuttuja tai jopa ystäviä, niin voi käydä niin, ettei suhteenne palaa enää ennalleen. Ei ollut kuitenkaan kyse asiasta vaan sen esittämistavasta ja kuvitelmasta voida ojennella ihmisiä.
Kannattaa miettiä mihin haluaa elämässään panostaa, oikeassa olemiseen vai ihmissuhteiden rakentamiseen.
Jos sellasesta traumatisoituu, niin saa ihan rauhassa traumatisoitua. Jos mitään ei kestä, niin ei sellastakaan jaksa, että pitää jatkuvaan varoo mitä uskaltaa sanoo, ettei mee herne nenään. Todella ahdistavaa sekin.
En ymmärrä mummon puolustelua, mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä jos asiallisesti sanomalla asia ei mene perille? Mummo tulee pesemään omia pyykkejään toisen vuorolla, ja ryttää jonkun toisen pyykit, ja asialliseen huomautukseen vastaa että on "aina tehnyt näin", mikä tarkoittaa että ymmärtää kyllä tekonsa. Omia puoliaan saa pitää, ja jos ei auta nätisti sanominen niin sitten pitää sanoa niin että se ei ihan heti unohdu. Vaikka jotkut täällä väittää ettei se auta, niin kyllä se yleensä auttaa ja mummo varmaan varoo jatkossa toisten pyykkivuorojen varastamista.
Eli vastauksena aloittajan alkuperäiseen kysymykseen, niin ärhäkkyys ei ole yksinomaan huono piirre kun se tulee esiin silloin kun sille on tarvetta. Liika aggressio taas on huono piirre, samoin kuin kynnysmattoilu. Kumpikin aiheuttaa pahaa oloa. Kultainen keskitie ja käytös sovitetaan tilanteen mukaan. Eli suoraan ei kannata räyhätä kenellekään, ellei tilanne ole esim. äkillinen ja vaarallinen toiminta pitää keskeyttää heti tms. Ja sekin on totta että kaikille ei mene perille rumasti sanomallakaan koska ovat itsepäisiä, mutta ei niille mene perille nätisti sanomallakaan. Kuitenkin luupääkin saattaa säikähtää sen verran että näennäisestä uhmakkuudesta huolimatta varoo kuitenkin jatkossa tekemisiään enemmän.
Nukutko tarpeeksi? Kun tein aikanani yövuoroja, olin aivan kamala ihminen. Kaikki ärsytti, asiat jotka ei mulle kuulu ja rähjäsin ja räjähtelin kotona. Ajatukset oli katkeria ja muita halveksuvia, eikä ymmärrystä muille riittänyt. Olin täysin eri ihminen kuin normaalisti, yleensä olen leppoisa, pitkäpinnainen ja ymmärtäväinen.
Vierailija kirjoitti:
Rähjäämällä pilaa suhteet ihmisiin. Yksikin kerta riittää ja voi tuntua siitä toisesta todella järkyttävältä ja traumaattiselta. Jos olette tuttuja tai jopa ystäviä, niin voi käydä niin, ettei suhteenne palaa enää ennalleen. Ei ollut kuitenkaan kyse asiasta vaan sen esittämistavasta ja kuvitelmasta voida ojennella ihmisiä.
Kannattaa miettiä mihin haluaa elämässään panostaa, oikeassa olemiseen vai ihmissuhteiden rakentamiseen.
Olet oikeassa. Viha ja huuto järkyttää ja traumatisoi meitä helposti. Trauma ja järkytys ei kuitenkaan ole vain huudon kuulijoissa, vaan myös huutajissa itsessään. Se on kollektiivisesti ihmiskunnassa kiertävä vitsaus. Aito anteeksipyytö ja asioiden selvittäminen poistaa syntyneen trauman, jos se tehdään puhtaasta sydämestä ja tahdosta. Toisen osapuolen täytyy myös olla halukas kuuntelemaan ja ymmärtämään anteeksipyytäjää.
Tästä sähköpotkulaudalla ajamisesta. Juuri oli Helsingissä ratsia, jossa saivat haaviin ja sakotettua/ohjattua pienessä ajassa ison joukon ihmisiä: yli 12 vuotiaat eivät saa ajaa jalkakäytävällä.
Sitä voi olla oikeudenmukainen ilman rähjäämistäkin. Maailmassa on hyvin vähän oikeudenmukaisia ihmisiä, mutta rähjääjiä sitäkin enemmän. Rähjääjiä ja pelkureita jotka antaa epäoikeudenmukaisuuden rehottaa. Kokeilisin asiallisuutta. Typerään käytökseen ei tarvitse vastata olemalla ystävällinen ja hymyillä, asiallisuus riiuttää. Jos otat neutraaliuden hyökkäyksenä, silloin se ongelma on sinun päässäsi.