Lue keskustelun säännöt.
Mulla palaa käpy helposti. Onko se yksinomaan huono piirre?
18.08.2021 |
Tarkennusta: En suivaannu kaikista asioista, mutta tietynlaisesta ajattelemattomuuden ja itsekkyyden yhdistelmästä. Olen kärkäs sanomaan, jos joku törttöilee. Kunpa vain osaisi sen tehdä jotenkin ystävällisemmin, ja kunpa osaisi myös lukea sen toisen reaktiota paremmin. Tänään tuli rähjättyä vielä lisää siksi, että kun ensin huomautin, toinen vain jatkoi toimintaansa vastaamatta mitään. Tulkitsin sen ylimielisyydeksi, vaikka jälkikäteen selvisi että se oli jännitystä.
Miten saisin vain sen hyvän tästä kärkkäydestä ilman että tilanteet eskaloituu? Onko muilla samanlaista, ensin huomautatte tai yritätte sanoa ystävällisesti, mutta jos reaktio on "väärä", menee rähjäämiseksi?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Ap, mulla on ihan sama. Sanon aina ensimmäisen kerran ystävällisesti ja asiallisesti. Moni näköjään tulkitsee tuon nätisti sanomisen siten, ettei tarvitse siitä piitata ja on kutsu kävellä ylitseni. Sitten räjähdän ja sanon niin rumasti, että moni menee hiljaiseksi. Ja sitten poden huonoa omatuntoa asiasta.
Viimeksi eilen ajattelin tätä ja mitä pitäisi tehdä eri tavalla. Sanoa rumemmin ekalla kerralla, jättää kokonaan sanomatta ja esim.ottaa vaan kuvia ja tehdä rikosilmoitus suoraan? Osa näistä tilanteista on ollut sellaisia, että noinkin olisi voinut tehdä ja ihan hyvää hyvyyttäni sanoin ennen kun alan mitään ilmoituksia tekemään.
Ei tarvitse sanoa rumemmin, ainoastaan tiukasti ja asiallisesti, niin ettei toiselle edes juolahda mieleen olla uskomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nopeesti kiihtyvät naiset on hyviä sängyssä
Ammatinvalintaa täytyy harkita tarkkaan helposti räjähtävien.
Vierailija kirjoitti:
On. Aikuisen ihmisen pitää osata hillitä itsensä ja impulssinssa.
"Hillitte ittes! Mitä ihmisekki aatteloo." (Pesärikko)
Kunnioitan sellaisia ihmisiä, jotka sanovat ihan suoraan epäkohdista. Räyhäämistä en arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oisin toivonu, että eksä olis joskus päästellyt höyryjä. Vaikka räyhännyt.
Ei koskaan päästänyt päänsä sisälle. Aina kohtelias, teflonpintainen.
Joo, teflonpinta on kamala, koska se on luonnotonta, todellisten tunteiden ja ajatusten peittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan aiheesta sanoit tuossa pyykkitupa-esimerkissä, mutta sitten kun alkaa rähjääminen, olet ns hävinnyt pelin. Sillä ei voita mitään ja antaa susta tosi tyhmän kuvan, melkein tyhmemmän kuin mitä se alkuperäinen aihe oli. Jos toinen ei käyttäydy sun olettamalla tavalla niin ei sun kuulu siitä rähjätä.
Ei silläkään voita mitään, että ei osaa pitää puoliaan. Joskus on pakko rähjätä kun vähemmällä ei uskota.
Ap: Miten itse suhtaudut siihen, jos ja kun saat samalla mitalla takaisin? Olen huomannut, että tämä teillä käpyilijöillä on erityisen heikko kohta. Itse kyllä edellyttäisitte muiden sietävän moista törkeilyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään rähjäsin yhdelle mummelille pyykkituvassa. Mummeli oli kyllä itsekäs: aloitti omat pyykkinsä toisten vuorolla ja ripusti omat pyykkinsä paikalle, jolta siirsi toisen märät pyykit pois alta. Hän on kuulemma näin tehnyt 30 vuotta eikä ole kukaan tullut "huutamaan". Oikeasti olen sitä mieltä, että oli aikakin sanoa, mutta hän pahoitti mielensä tosi pahasti, kun mulla meni lopulta ihan käpy ja aloin kiroilla ja korotin ääneni.
ap
Tuollaisille saakin rähistä. Ne käyttää muita hyväkseen, koska kukaan ei halua olla ikävä ihminen ja sanoa vastaan.
Suomalaiset pääsääntöisesti melko hillittyä porukkaa. Eli ei kuulu kulttuuriin pääsääntöisesti pikkuasioista räjähtely. Mutta joo, onhan noita höyrypäitäkin aina joukossa. Meitä nyt on vain niin moneen junaan...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Muille raivoava ihminen ei saavuta yleensä mitään."
Rohkenen olla eri mieltä. Ilmeisesti näin toimimalla on saanut tahtoaan läpi, koska jatkaa sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap: Miten itse suhtaudut siihen, jos ja kun saat samalla mitalla takaisin? Olen huomannut, että tämä teillä käpyilijöillä on erityisen heikko kohta. Itse kyllä edellyttäisitte muiden sietävän moista törkeilyä...
Nämä minäitte tötöilijät ja sääntöjen rikkojat ja ylikävelijät itse asiassa harvoin ovat samaa porukkaa kuin tuiskahtajat. Tuiskahtajat ovat yleensä vahvalla moraalilla ja oikeustajulla varustettuja, ja vaativia myös itseään kohtaan. Sen takia he myös harvemmin tekevät vahingossakaan mitään ajattelematonta, koska he miettivät mitä tekevät. Sen takia heidän voi olla vaikea ymmärtää että on paljon ihmisiä jotka eivät ajattele juuri ikinä mitään nokkaansa pidemmälle. Tuiskahtajat ottavat helposti henkilökohtaisena loukkauksena toisten tyhmät teot, koska eivät itse voisi tehdä toiselle sellaista ilman tarkoituksellista pahaa aikomusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä kuvittelet olevasi siinä asemassa, että kykenet ja saat ohjeistaa muita. Ei ole hyvä piirre ihmisessä.
Mietipä itse, miten ottaisit joltakulta muulta vastaavaa kärheämistä vastaan. Et varmasti hyvällä, ja kumminkin sinäkin töpeksit ja vaikutat itsekkäältä ihan samalla lailla!
Varsinkaan et saa alkaa kiroilla ja huutaa muille ihmisille. Jos joku ei hyväksy kritiikkiäsi, se tilanne ei siitä lutviinnu paremmaksi sillä, että sinä alat raivota. Päinvastoin. Ja voi tulla eteen sekin kerta, kun saat turpiisi päänaukomisestasi.
Tuo vihanhallinnan heikkois osin lievenee iän myötä, mutta vihanhallinnalle ja impulssikontrollin puutteelle on kyllä terapiaakin olemassa. Ihan kättelyssä voisit tutustua tähän mielenterveysammattilaisten sivustoon: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/mi…
Tuo on totta, että ajattelen olevani siinä asemassa, että saan ohjeistaa muita. Esim. jos joku tulee pesemään pyykkiä mun vuorollani. Joskus tietysti on tullut sanottua jostain asiasta silloinkin, kun en ole varsinaisesti missään asemassa. Jalankulkijana jalkakäytävällä esimerkiksi saatan kyllä huomauttaa skuuttaajaa. Ehkä ei ole hyvä piirre ihmisessä, mutta toisaalta jos kukaan ei koskaan mistään huomauttaisi, niin olisiko asiat jotenkin paremmin? Vai jopa huonommin? Se tapa sanoa on mielestäni olennainen, siinä en aina onnistu jos vtuttaa raskaasti.
ap
Edelleen vaikuttaa siltä, että ongelmasi on valtava itsekeskeisyys ja kontrolloinnintarve. Rähjäämiselläsi ei ole mitään hyötyä tässä maailmassa. Skuuttaajista kirjoitetaan päivittäin lehdessä. Sinun tehtäväsi ei ole puuttua kenenkään skuuttailuun, ellei hän aja päällesi. Ohittavalle henkilölle ei tarvitse sanoa mitään. He ovat itse vastuussa itsestään ja tekemisistään. Jos hän ajaa seuraavassa mutkassa päin puuta tai mummoa, se on hänen vastuulla. Sinä et ole tilanteessa minkäänlaisessa vastuussa. Asia ei kuulu sinulle pätkääkään. Et olisi voinut hallita tilannetta millään tavalla.
Olen eri mieltä. Kaikilla meillä on yhteinen vastuu tästä ympäristöstä ja yhteiskunnasta jossa elämme. Rähinä ei ole ykköstapa toimia, mutta ei tuollainen "voi, voi, ei ole mun asia" on jopa pahempi.
Vaikka kuinka joku tilanne ärsyttää, pitäisi järkevän aikuisen ihmisen osata ilmaista asiansa muuten kuin räyhäämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään rähjäsin yhdelle mummelille pyykkituvassa. Mummeli oli kyllä itsekäs: aloitti omat pyykkinsä toisten vuorolla ja ripusti omat pyykkinsä paikalle, jolta siirsi toisen märät pyykit pois alta. Hän on kuulemma näin tehnyt 30 vuotta eikä ole kukaan tullut "huutamaan". Oikeasti olen sitä mieltä, että oli aikakin sanoa, mutta hän pahoitti mielensä tosi pahasti, kun mulla meni lopulta ihan käpy ja aloin kiroilla ja korotin ääneni.
ap
Tuollaisille saakin rähistä. Ne käyttää muita hyväkseen, koska kukaan ei halua olla ikävä ihminen ja sanoa vastaan.
Joo ja tuossahan käy ilmi että tuosta oli tullu saavutettu etu kun kukaan ei ollu sanonut asiasta30 vuoteen.
Faith kirjoitti:
Ei saa huutaa, kiroilla jne. toiselle ihmiselle, vaikka tämä tekisikin jotain hölmöä tai ajattelemattomuuden takia itsekästä. Jos katsoo tarpeelliseksi puuttua toisen toimintaan, esim. jos toiminnasta aiheutuu vahinkoa jollekulle, pitää olla ystävällinen ja selkeästi esittää asiansa.
Tuosta tuli mieleen eräs kohtaaminen ajalta kun olin yläasteella. Talviaamuna pimeässä kouluun kävellessäni tuntematon vanha nainen, joka ajoi pyörällä, pysähtyi ja alkoi huutaa minulle siitä, ettei minulla ollut heijastinta. Tilanne ei kuitenkaan ollut sellainen, että hän olisi meinannut törmätä minuun tms. Eikä mitään muutakaan ongelmatilannetta ollut aiheutunut heijastimettomuudestani. Nainen muuten vain pysähtyi ja rupesi huutamaan.
Seuraavana aamuna suunnilleen samassa kohdassa sama nainen ajoi taas ohi ja huusi vihaisesti: "Eikö sinulla vieläkään ole heijastinta!"
En enää muista, hankinko heijastimen sen jälkeen.
Periaatteessa naisen viestissä oli pointtia: on ihan hyvä pitää heijastinta pimeällä. Kuitenkin muistan tilanteista lähinnä sen, miten ahdistavalta tuntui kun tuntematon huusi minulle.
Minulla on samantyyppinen ongelma. Pikkukoirani juoksee edelläni tai minun ja ojan välissä ns. canicross-vyöhön kytkettynä. Harrastaminen ei vaan ole enää kivaa, koska joku nainen käyttää samaa reittiä ja rähähtää aina ohi pyöräillessään: HIHNA KÄTEEN!! Ei ole kivaa olla tuollaisten rähjäävien terrierien puruleluna. Sitä paitsi koirani on kiinni! Rähjääminen luo vain ikävän mielikuvan ja iloisen lenkkeilyyn sijasta suunnittelen naama mutrussa, mitä sille haahkalle pitäisi huutaa, että laittaisi suunsa suppuun 🤥
Mä puolestani kestän ihmisten törttöilyä ja huonoa kohtelua - siis että ihmiset kohtelevat mua huonosti ja jatkuvasti esim. manipuloivat mua tekemään heille mieliksi - jopa vuosia, mutta sitten kun räjähdän, räjähdän aivan täysin. Huudan naama punaisena, mutta jokin ihmeellinen lukko on kuitenkin päällä, etten "henno" haukkua heitä kertaamalla kaikkia niitä asioita, joita ovat mulle tehneet, vaan keskityn vain siihen viimeisimpään. Vähän kuin koiraa ei kannata haukkua eilisestä töppäyksestä, vaan ainoastaan siitä, mistä se juuri sillä hetkellä jää kiinni. Sit nää ihmiset on ihan ihmeissään, että mistä se suuttui. Mua v*tuttaa, etten saa sanotuksi aikaisemmin, ettei sellainen peli vetele, mitä he yrittävät kuukausi ja vuositolkulla vedättää, ja sekin v*tuttaa, kun en sitten siinä rähjätessä oikeasti anna tulla ihan kaikkea, vaan yritän jotenkin olevinaan säästää tuon rähjäyksen kohteen tunteita. En ymmärrä, miksi käyttäydyn näin. Päätän aina, että lopetan, ja että alan tästä lähtien sanoa ihmisille heti, kun he käyttäytyvät minua kohtaan huonosti, mutta sitten kun sellainen tilanne tulee, ajattelen, että "en nyt heti ensimmäisestä/yhdestä kerrasta viitsi alkaa sanomaan". Jotenkin haluan ajatella ihmisistä hyvää ja että eivät he tahallaan minua piinaa, mutta sitten yhtäkkiä herään, että taas olen kaksi vuotta tehnyt jonkun puolesta asioita ja antanut pomputtaa itseäni, ja sitten kun se mitta tulee täyteen, niin sitten taas huudetaan.
Ap;n kaltainen ihminen on todella vastenmielinen, eikä sellaista viitsi kovin pitkään katsella.
Kyse on huonosta käyttäytymisestä, jokin on mennyt pieleen kasvatuksessa.
On. Aikuisen ihmisen pitää osata hillitä itsensä ja impulssinssa.