Mulla palaa käpy helposti. Onko se yksinomaan huono piirre?
Tarkennusta: En suivaannu kaikista asioista, mutta tietynlaisesta ajattelemattomuuden ja itsekkyyden yhdistelmästä. Olen kärkäs sanomaan, jos joku törttöilee. Kunpa vain osaisi sen tehdä jotenkin ystävällisemmin, ja kunpa osaisi myös lukea sen toisen reaktiota paremmin. Tänään tuli rähjättyä vielä lisää siksi, että kun ensin huomautin, toinen vain jatkoi toimintaansa vastaamatta mitään. Tulkitsin sen ylimielisyydeksi, vaikka jälkikäteen selvisi että se oli jännitystä.
Miten saisin vain sen hyvän tästä kärkkäydestä ilman että tilanteet eskaloituu? Onko muilla samanlaista, ensin huomautatte tai yritätte sanoa ystävällisesti, mutta jos reaktio on "väärä", menee rähjäämiseksi?
Kommentit (112)
Täällä yksi. Ei ole todellakaan helpottanut elämää, mutta välillä on tullut kiitosta että ihana kun sanoit tuossa tilanteessa suoraan tai puolustit jotakuta.
Mieheni on hieman samanlainen, sellainen on/off-tapaus. Saattaa sanoa ihan asiasta, mutta tapa, millä tekee asiansa tiettäväksi, on mielestäni yliampuva. Eli mekastaminen on suhteettoman suurta tilanteeseen nähden. Moni, joka ei häntä tunne, tietysti loukkaantuu, ja pahoittaa todella mielensä.
Mies ei kuitenkaan ole pitkävihainen, vain tuollainen hyvin temperamenttinen. Ehkä ikä on jo vähän hionut särmiä. Huomautan hänelle asiasta, jos ylireagointia on mielestäni tapahtunut. En kuitenkaan tunne olevani vastuussa toisen, aikuisen ihmisen, käytöksestä.
Mielestäni on kuitenkin hyvä, että asiasta ylipäätään uskalletaan sanoa. Olen itsekin valitettavan usein mieluummin hiljaa, vaikka olisi syytä reagoida jotenkin. Tämä on suomalainen helmasynti.
On siis hyvä, että ap saa suunsa auki tilanteissa, joissa se on paikallaan. Joskus voisi silti miettiä sitä, miten asiansa ilmaisee. Mielestäni esim. kiroilu on sivistymätöntä käytöstä. Kiroilen kyllä itsekin, mutta en hauku toista ihmistä kirosanoilla, enkä nimittele, vaikka olisin kuinka vihainen.
Vierailija kirjoitti:
alkaa vaikuttaa, että ap on inhottava ja kamala ihminen jonka tulisi korjata käytöstään eikä vain puolustella sitä. satuttaa muita eikä tunnu haittaavan. toivottavatsi toinen "terrieri" laittaa hänet ruotuun meidän muiden vuoksi
En puolustele rähjäämistä enkä kiroilemista, sellainen on turhaa ja väärin. Mutta tästä luontaisesta reaktioherkkyydestä uskon kyllä olevan myös jotain hyötyä. Se ei voi olla yksinomaan huono piirre. Se vain pitäisi hyödyntää oikealla tavalla.
ap
Se, kenen "käpy" palaa ensimmäisenä, on yleensä jo silloin hävinnyt tilanteen, Tasapainoinen, rauhallinen ja toista osapuolta huomioiva keskustelu johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen.
Se ei ole lainkaan huono piirre vaan itse asiassa erittäin hyvä. Kertoo siitä että oikeudenmukaisuus on sinulle tärkeä asia, ja omaat vahvat moraalit. Maailmassa ikävä kyllä moni ihminen toimii kapeakatseisesti oman itsekkyytensä harhassa, ja se aiheuttaa kävyn palamista oikeudenmukaisissa ihmisissä. Joskus tosin ärsyyntyminen voi mennä yli, ja kaikki alkaa tuntua raskaalta. Silloin kannattaa muistaa, että ärsyttävät ihmiset eivät ole ärsyttäviä tahallaan tai tietoisesti, vaan siksi että eivät osaa toimia oikein. He ovat ikään kuin sokaistuneita oman käytöksensä haitallisuudelle. Siispä heitä on syytä sääliä, ja siirtyä omassa elämässä rauhallisesti eteenpäin. Hymyillä vielä ystävällisesti kun poistuu paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä kuvittelet olevasi siinä asemassa, että kykenet ja saat ohjeistaa muita. Ei ole hyvä piirre ihmisessä.
Mietipä itse, miten ottaisit joltakulta muulta vastaavaa kärheämistä vastaan. Et varmasti hyvällä, ja kumminkin sinäkin töpeksit ja vaikutat itsekkäältä ihan samalla lailla!
Varsinkaan et saa alkaa kiroilla ja huutaa muille ihmisille. Jos joku ei hyväksy kritiikkiäsi, se tilanne ei siitä lutviinnu paremmaksi sillä, että sinä alat raivota. Päinvastoin. Ja voi tulla eteen sekin kerta, kun saat turpiisi päänaukomisestasi.
Tuo vihanhallinnan heikkois osin lievenee iän myötä, mutta vihanhallinnalle ja impulssikontrollin puutteelle on kyllä terapiaakin olemassa. Ihan kättelyssä voisit tutustua tähän mielenterveysammattilaisten sivustoon: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/mi…
Tuo on totta, että ajattelen olevani siinä asemassa, että saan ohjeistaa muita. Esim. jos joku tulee pesemään pyykkiä mun vuorollani. Joskus tietysti on tullut sanottua jostain asiasta silloinkin, kun en ole varsinaisesti missään asemassa. Jalankulkijana jalkakäytävällä esimerkiksi saatan kyllä huomauttaa skuuttaajaa. Ehkä ei ole hyvä piirre ihmisessä, mutta toisaalta jos kukaan ei koskaan mistään huomauttaisi, niin olisiko asiat jotenkin paremmin? Vai jopa huonommin? Se tapa sanoa on mielestäni olennainen, siinä en aina onnistu jos vtuttaa raskaasti.
ap
No, se että kuvittelet kouluttavasi ihmisiä sanomisellasi on se väärä luulo. Todennäköisesti he vain vilkaisevat sinua ja ajattelevat sinusta rumasti. Mahdollisesti jopa tekevät varmuudella kahta enemmän asiaa, josta olet sanonut.
Aikuiset ihmiset harvemmin käyttäytyvät sääntöjen vastaisesti siksi, että eivät tietäisi sen olevan sääntöjen vastaista, eikä se "kouluttaminen" siksi muuta kuin ärsytä.
Ja sinun ei muutenkaan kannattaisi tuhlata energiaa hermostumalla asioista, jotka eivät sinulle edes aina millään tavalla kuulu. Ajattele asiaa niinkin päin, että tuolla muiden tekemisistä hermostumisella vain nostat verenpainetta ja sydänkohtausriskiäsi. Kannattaako, oikeasti?
Totta kai on joitain asioita, johon kannattaa ja jopa pitääkin puuttua, kuten selkeästi rikolliset asiat. Asiat, joissa jonkun muun elämistä haitataan. Jotakuta kiusataan.
Mutta se, että joku mammero pyykkituvalla tulee sun ajallasi panemaan pyykit koneeseen - joka selvästi siis oli tyhjänä, koska hän sinne sai pyykit pistettyä - haloo, kannattaako tuollaisesta alkaa vanhalle ihmiselle huutaa ja kiroilla?
Ei ollut kone tyhjänä, vaan siellä oli mun pyykit koneessa sisällä. 20 minuuttia vielä aikaa, oli aikaa vielä erilliselle huuhteluohjelmalle joka oli tarkoitus pyöräyttää siihen lopuksi.
Tuosta "kouluttamisesta" olen eri mieltä. Aivan varmasti jalkakäytävillä huristelu vähentyisi, jos kaikki huomauttaisivat asiasta. Ei se huomauttaminen kivaa ole, eikä varmasti ole kivaa tulla huomautetuksi, mutta kyllä se lopulta vaikuttaa käytökseen.
Verenpaineen nousu ei huolestuta, hyvä vain, koska mulla on liian alhainen verenpaine normaalisti.
Kukaan ei ole toistaiseksi tainnut kommentoida tuota varsinaista aihetta, onko nopea tuiskahtaminen lopulta pelkästään huono piirre.
ap
No jos et ymmärrä saamaasi vastausta, niin ei voi mitään. Se ON huono piirre aina.
Viisas ihminen miettii, mikä tehoaa, eikä suuna päänä kouluttele muita.
Ja silloin, kun puuttumisella auttaa sorrettua, silloinkaan ei nopeasta tiuskimisesta ja kantapääreaktiosta ole yleensä mitään hyötyä.
Aika monella jalkakäytävällä saa muuten ajaa potkulaudoilla. Niillä saa ajaa juuri samoilla jalkakäytävillä, joilla saa myös ajaa pyörillä. Oletko edes ihan varma, onko ko. kevyenliikenteen väylä pelkästään jalankulkijoille....? Tiesitkö, että tasapainoskootterilla liikutaan jalankulkijan säännöillä? Vaikka olisitkin oikeassa, valtaosa muista ihmisistä ei ala koulutella skuuttaajia, joten luulosi tuosta asioiden muuttamisesta on naiivi.
Jalkakäytävät eivät ole kevyenliikenteenväyliä. Vuokrattavilla sähkölaudoilla ei saa ajaa jalkakäytävillä.
ap
Aika usein niillä ON sallittua ajaa pyörillä ja niin ollen myös sähköpotkulaudoilla. Ainakin täällä stadissa on keskustassakin jalkakäytävältä vaikuttavia reittejä, joissa on kumminkin liikennemerkin mukaan sallittua ajaa myös pyörällä.
Tässä lisää yhdistetyistä pyörätie-jalkakäytävistä.
https://pyoraliitto.fi/pyorailysta/pyorailijan-liikennesaannot
Vierailija kirjoitti:
Rähjääminen kertoo usein huonosta äidinkielen taidosta. Kun ei osaa puhua, alkaa tolkuton, lapsenomainen käyttäytyminen.
Höpöhöpö. Minä räjähdän, ennen kuin ehdin edes reagoida asiaan. Yleensä kyllä sitten rauhoitin, mutta ennakointi on todella vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Se, kenen "käpy" palaa ensimmäisenä, on yleensä jo silloin hävinnyt tilanteen, Tasapainoinen, rauhallinen ja toista osapuolta huomioiva keskustelu johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen.
Minä en näe vuorovaikutusta voittamisena tai häviämisenä, siis kilpailuna. On noloa menettää malttinsa, mutta sitä voi pyytää anteeksi kuten yleensä teenkin. Ja ilman muuta rauhallinen keskustelu johtaisi parhaaseen lopputulokseen.
Kuten jo aiemmin kerroin, minulta lähtee lapasesta siinä kohtaa, kun sanon asiallisesti asiasta, mutta toinen ignooraa tai jatkaa toimintaansa. Niin kuin tuo mummeli jatkoi toisen märkien pyykkien siirtelyä kuin ei olisi kuullut mitä sanon. Siinä kohtaa korotin ääneni.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiallisesti sanominen, mieluiten oikeasti ystävällisesti, on jopa hyvä asia, jos joku kokoajan tekee typeryyksiä eikä itsekään tajua sitä. Muuten aika itsekeskeistä alkaa muita mollaamana jonku mokan takia, jonka henkilö havainnee itsekin.
Joku raivoaminen ei ole hyväksyttävää, ja saattaa aremmalle ihmiselle oikeasti aiheuttaa pitkätkin traumat. Tunnen taauksia, missä henkilö ei käyttänyt enää tiettyä bussilinjaa, koska joku oli tullut huutamaan (aiheetta) hänelle siellä tai että kierretään tietty katu vastaavan tapauksen takia. Väärää toimintaa on joissain tilanteissa ollutkin, mutta niin pieniä mokia, ettei mielestäni normaali ihminen niistä vaivautuisi edes sanomaan.
Ap: haluatko oikeasti aiheuttaa jollekin kiltille ihmiselle jotain pakokauhureaktioita tai tuollaista suurta ahdistusta? Ovatko nuo asiat oikeasti niin suuria, että on tarve ottaa edes se riski, että henkilö suhtautuu raivoamiseesi niin, että heidän elinpiirinsä pienenee? Miksi koet, että sinulla on oikeus tuohon?
Auttaisiko, jos pohdit, onko asia oikeasti niin suuri, että on tarpeen huomauttaa ja pahoittaa toisen mieli? Usein kun jo pelkkä huomautus saa osan herkemmästä porukasta vatvomaan asiaa jopa viikkoja.
Hyviä ajatuksia, mutta minulle vaan sillä hetkellä se asia on niin suuri, etten saa pidettyä kieltäni kurissa.
Jännä, että keskustelu jatkuvasti kiertyy tähän asiaan, vaikka toivoin mielipiteitä siitä, onko tämä pelkästään huono ja kartettava ominaisuus. Itse kun haluan uskoa, että meitä ärhäkämpiä ihmisiä maailmassa tarvitaan. Kaikki eivät voi olla leppoisia kultaisianoutajia, minä olen terrieri.
ap
Alussa kommentoitkin että sulla on vaikeuksia joskus ymmärtää muita. Niin nytkin. Ärhentelyyn on annettu selkeä kanta: se on pelkästään huono ja kartettava ominaisuus.
Minä räjähtelen, koska olen stressaantunut äärimmilleni ja hermostoni on jatkuvassa hälytystilassa. En tiedä, mikä voisi auttaa. Kaikenlaista on kokeiltu. Työterveydessä kehotettiin opetelle viihtymään epämukavuusalueella. Auttoi tosi paljon juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä kuvittelet olevasi siinä asemassa, että kykenet ja saat ohjeistaa muita. Ei ole hyvä piirre ihmisessä.
Mietipä itse, miten ottaisit joltakulta muulta vastaavaa kärheämistä vastaan. Et varmasti hyvällä, ja kumminkin sinäkin töpeksit ja vaikutat itsekkäältä ihan samalla lailla!
Varsinkaan et saa alkaa kiroilla ja huutaa muille ihmisille. Jos joku ei hyväksy kritiikkiäsi, se tilanne ei siitä lutviinnu paremmaksi sillä, että sinä alat raivota. Päinvastoin. Ja voi tulla eteen sekin kerta, kun saat turpiisi päänaukomisestasi.
Tuo vihanhallinnan heikkois osin lievenee iän myötä, mutta vihanhallinnalle ja impulssikontrollin puutteelle on kyllä terapiaakin olemassa. Ihan kättelyssä voisit tutustua tähän mielenterveysammattilaisten sivustoon: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/mi…
Tuo on totta, että ajattelen olevani siinä asemassa, että saan ohjeistaa muita. Esim. jos joku tulee pesemään pyykkiä mun vuorollani. Joskus tietysti on tullut sanottua jostain asiasta silloinkin, kun en ole varsinaisesti missään asemassa. Jalankulkijana jalkakäytävällä esimerkiksi saatan kyllä huomauttaa skuuttaajaa. Ehkä ei ole hyvä piirre ihmisessä, mutta toisaalta jos kukaan ei koskaan mistään huomauttaisi, niin olisiko asiat jotenkin paremmin? Vai jopa huonommin? Se tapa sanoa on mielestäni olennainen, siinä en aina onnistu jos vtuttaa raskaasti.
ap
No, se että kuvittelet kouluttavasi ihmisiä sanomisellasi on se väärä luulo. Todennäköisesti he vain vilkaisevat sinua ja ajattelevat sinusta rumasti. Mahdollisesti jopa tekevät varmuudella kahta enemmän asiaa, josta olet sanonut.
Aikuiset ihmiset harvemmin käyttäytyvät sääntöjen vastaisesti siksi, että eivät tietäisi sen olevan sääntöjen vastaista, eikä se "kouluttaminen" siksi muuta kuin ärsytä.
Ja sinun ei muutenkaan kannattaisi tuhlata energiaa hermostumalla asioista, jotka eivät sinulle edes aina millään tavalla kuulu. Ajattele asiaa niinkin päin, että tuolla muiden tekemisistä hermostumisella vain nostat verenpainetta ja sydänkohtausriskiäsi. Kannattaako, oikeasti?
Totta kai on joitain asioita, johon kannattaa ja jopa pitääkin puuttua, kuten selkeästi rikolliset asiat. Asiat, joissa jonkun muun elämistä haitataan. Jotakuta kiusataan.
Mutta se, että joku mammero pyykkituvalla tulee sun ajallasi panemaan pyykit koneeseen - joka selvästi siis oli tyhjänä, koska hän sinne sai pyykit pistettyä - haloo, kannattaako tuollaisesta alkaa vanhalle ihmiselle huutaa ja kiroilla?
Ei ollut kone tyhjänä, vaan siellä oli mun pyykit koneessa sisällä. 20 minuuttia vielä aikaa, oli aikaa vielä erilliselle huuhteluohjelmalle joka oli tarkoitus pyöräyttää siihen lopuksi.
Tuosta "kouluttamisesta" olen eri mieltä. Aivan varmasti jalkakäytävillä huristelu vähentyisi, jos kaikki huomauttaisivat asiasta. Ei se huomauttaminen kivaa ole, eikä varmasti ole kivaa tulla huomautetuksi, mutta kyllä se lopulta vaikuttaa käytökseen.
Verenpaineen nousu ei huolestuta, hyvä vain, koska mulla on liian alhainen verenpaine normaalisti.
Kukaan ei ole toistaiseksi tainnut kommentoida tuota varsinaista aihetta, onko nopea tuiskahtaminen lopulta pelkästään huono piirre.
ap
No jos et ymmärrä saamaasi vastausta, niin ei voi mitään. Se ON huono piirre aina.
Viisas ihminen miettii, mikä tehoaa, eikä suuna päänä kouluttele muita.
Ja silloin, kun puuttumisella auttaa sorrettua, silloinkaan ei nopeasta tiuskimisesta ja kantapääreaktiosta ole yleensä mitään hyötyä.
Aika monella jalkakäytävällä saa muuten ajaa potkulaudoilla. Niillä saa ajaa juuri samoilla jalkakäytävillä, joilla saa myös ajaa pyörillä. Oletko edes ihan varma, onko ko. kevyenliikenteen väylä pelkästään jalankulkijoille....? Tiesitkö, että tasapainoskootterilla liikutaan jalankulkijan säännöillä? Vaikka olisitkin oikeassa, valtaosa muista ihmisistä ei ala koulutella skuuttaajia, joten luulosi tuosta asioiden muuttamisesta on naiivi.
Jalkakäytävät eivät ole kevyenliikenteenväyliä. Vuokrattavilla sähkölaudoilla ei saa ajaa jalkakäytävillä.
ap
Aika usein niillä ON sallittua ajaa pyörillä ja niin ollen myös sähköpotkulaudoilla. Ainakin täällä stadissa on keskustassakin jalkakäytävältä vaikuttavia reittejä, joissa on kumminkin liikennemerkin mukaan sallittua ajaa myös pyörällä.
Tässä lisää yhdistetyistä pyörätie-jalkakäytävistä.
https://pyoraliitto.fi/pyorailysta/pyorailijan-liikennesaannot
Ei ole mitään "jalkakäytävältä vaikuttavia reittejä", sillä yhdistetyt jalkakäytävä-pyörätiet (eli kevyenliikenteenväylät) on aina merkitty liikennemerkillä. Jos on pyörän kuva, saa ajaa pyörällä. Jos merkkiä ei ole tai siitä puuttuu pyörän kuva, ei saa ajaa.
Pelkällä jalkakäytävällä ei saa ajaa pyörällä kuin alle 12-vuotias.
Kaikki eivät kykene säätelemään möläytyksiään ja meltdownejaan. Lapsellani on diagnosoitu Tourette. Ymmärrän, että muiden on vaikea sitä ymmärtää.
Hyvä puoli tuollaisessa olisi, jos suuntaisit energian vaikka sairaiden, köyhien tai pienituloisten vanhusten asioiden ajamiseen. Tai olisit liiton aktiivi ja uskaltaisit puolustaa työkavereita, jos pomo kohtelee väärin. Silloinkin suoraan sanomisesta on hyötyä, jos uskaltaa sanoa töissä pomolle, että minä en voi tehdä työtä tällä rikkinäisellä työvälineellä.
Sinulla äkkipikaisuus sen sijaan tuntuu lähtevän itsekkäistä näkökulmista. Tunnut ajattelevan vain itseäsi ja haluasi kontrolloida muita. Raivostut, huudat ja kiroilet, mikä antaa todella juntin vaikutelman. Muut ajattelevat, että olet ilkeä tai pahantahtoinen, vaikka et tarkoittaisi sitä. Ei ole normaalia huutaa ja kiroilla muille.
Vierailija kirjoitti:
Se, kenen "käpy" palaa ensimmäisenä, on yleensä jo silloin hävinnyt tilanteen, Tasapainoinen, rauhallinen ja toista osapuolta huomioiva keskustelu johtaa yleensä parhaaseen lopputulokseen.
Onnea niille, jotka tähän kykenevät silkasta omasta päätöksestään.
Ei saa huutaa, kiroilla jne. toiselle ihmiselle, vaikka tämä tekisikin jotain hölmöä tai ajattelemattomuuden takia itsekästä. Jos katsoo tarpeelliseksi puuttua toisen toimintaan, esim. jos toiminnasta aiheutuu vahinkoa jollekulle, pitää olla ystävällinen ja selkeästi esittää asiansa.
Tuosta tuli mieleen eräs kohtaaminen ajalta kun olin yläasteella. Talviaamuna pimeässä kouluun kävellessäni tuntematon vanha nainen, joka ajoi pyörällä, pysähtyi ja alkoi huutaa minulle siitä, ettei minulla ollut heijastinta. Tilanne ei kuitenkaan ollut sellainen, että hän olisi meinannut törmätä minuun tms. Eikä mitään muutakaan ongelmatilannetta ollut aiheutunut heijastimettomuudestani. Nainen muuten vain pysähtyi ja rupesi huutamaan.
Seuraavana aamuna suunnilleen samassa kohdassa sama nainen ajoi taas ohi ja huusi vihaisesti: "Eikö sinulla vieläkään ole heijastinta!"
En enää muista, hankinko heijastimen sen jälkeen.
Periaatteessa naisen viestissä oli pointtia: on ihan hyvä pitää heijastinta pimeällä. Kuitenkin muistan tilanteista lähinnä sen, miten ahdistavalta tuntui kun tuntematon huusi minulle.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Suomalaiset matkustavat lomalle nauttimaan sellaisiin maihin, joissa riidellään kovaäänisesti ja huidotaan käsillä. Se on eksoottista ja rentoa. Kotimaassa sitten kuljetaan kyyryssä ja puidaan vain nyrkkiä taskussa ja juputetaan hiljaa omassa mielessä jos joku etuilee Prisman jonossa
Ketjua lukemalla syntyy vaikutelma, että monet ajattelevat rähjäämisen tai rähjäämättömyyden olevan puhtaasti valintakysymys.
Mutta näinhän se menee - se mikä itselle on helppoa, sitä on hankala mieltää ylivoimaiseksi jollekin toiselle. En minäkään mitenkään voi ymmärtää mykkäkoulua (sen kun avaa suunsa ja sanoo?)
Vierailija kirjoitti:
Hyvä puoli tuollaisessa olisi, jos suuntaisit energian vaikka sairaiden, köyhien tai pienituloisten vanhusten asioiden ajamiseen. Tai olisit liiton aktiivi ja uskaltaisit puolustaa työkavereita, jos pomo kohtelee väärin. Silloinkin suoraan sanomisesta on hyötyä, jos uskaltaa sanoa töissä pomolle, että minä en voi tehdä työtä tällä rikkinäisellä työvälineellä.
Sinulla äkkipikaisuus sen sijaan tuntuu lähtevän itsekkäistä näkökulmista. Tunnut ajattelevan vain itseäsi ja haluasi kontrolloida muita. Raivostut, huudat ja kiroilet, mikä antaa todella juntin vaikutelman. Muut ajattelevat, että olet ilkeä tai pahantahtoinen, vaikka et tarkoittaisi sitä. Ei ole normaalia huutaa ja kiroilla muille.
Kaikki tunteet ovat normaaleja. Kiroilu on normaalia. Huutaminen on normaalia. Se ei tunnu kuuntelijasta eikä huutajastakaan mukavalta, mutta on osa normaalia ihmisen tunnespektriä. Kaikella on syynsä ja seurauksensa. Raivo on hyvin vahva, rohkea ja muutosvoimainen tunnetila. Oletko milloinkaan sallinut itsesi kokea sen tervehdyttävää voimaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä kuvittelet olevasi siinä asemassa, että kykenet ja saat ohjeistaa muita. Ei ole hyvä piirre ihmisessä.
Mietipä itse, miten ottaisit joltakulta muulta vastaavaa kärheämistä vastaan. Et varmasti hyvällä, ja kumminkin sinäkin töpeksit ja vaikutat itsekkäältä ihan samalla lailla!
Varsinkaan et saa alkaa kiroilla ja huutaa muille ihmisille. Jos joku ei hyväksy kritiikkiäsi, se tilanne ei siitä lutviinnu paremmaksi sillä, että sinä alat raivota. Päinvastoin. Ja voi tulla eteen sekin kerta, kun saat turpiisi päänaukomisestasi.
Tuo vihanhallinnan heikkois osin lievenee iän myötä, mutta vihanhallinnalle ja impulssikontrollin puutteelle on kyllä terapiaakin olemassa. Ihan kättelyssä voisit tutustua tähän mielenterveysammattilaisten sivustoon: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/mi…
Tuo on totta, että ajattelen olevani siinä asemassa, että saan ohjeistaa muita. Esim. jos joku tulee pesemään pyykkiä mun vuorollani. Joskus tietysti on tullut sanottua jostain asiasta silloinkin, kun en ole varsinaisesti missään asemassa. Jalankulkijana jalkakäytävällä esimerkiksi saatan kyllä huomauttaa skuuttaajaa. Ehkä ei ole hyvä piirre ihmisessä, mutta toisaalta jos kukaan ei koskaan mistään huomauttaisi, niin olisiko asiat jotenkin paremmin? Vai jopa huonommin? Se tapa sanoa on mielestäni olennainen, siinä en aina onnistu jos vtuttaa raskaasti.
ap
No, se että kuvittelet kouluttavasi ihmisiä sanomisellasi on se väärä luulo. Todennäköisesti he vain vilkaisevat sinua ja ajattelevat sinusta rumasti. Mahdollisesti jopa tekevät varmuudella kahta enemmän asiaa, josta olet sanonut.
Aikuiset ihmiset harvemmin käyttäytyvät sääntöjen vastaisesti siksi, että eivät tietäisi sen olevan sääntöjen vastaista, eikä se "kouluttaminen" siksi muuta kuin ärsytä.
Ja sinun ei muutenkaan kannattaisi tuhlata energiaa hermostumalla asioista, jotka eivät sinulle edes aina millään tavalla kuulu. Ajattele asiaa niinkin päin, että tuolla muiden tekemisistä hermostumisella vain nostat verenpainetta ja sydänkohtausriskiäsi. Kannattaako, oikeasti?
Totta kai on joitain asioita, johon kannattaa ja jopa pitääkin puuttua, kuten selkeästi rikolliset asiat. Asiat, joissa jonkun muun elämistä haitataan. Jotakuta kiusataan.
Mutta se, että joku mammero pyykkituvalla tulee sun ajallasi panemaan pyykit koneeseen - joka selvästi siis oli tyhjänä, koska hän sinne sai pyykit pistettyä - haloo, kannattaako tuollaisesta alkaa vanhalle ihmiselle huutaa ja kiroilla?
Ei ollut kone tyhjänä, vaan siellä oli mun pyykit koneessa sisällä. 20 minuuttia vielä aikaa, oli aikaa vielä erilliselle huuhteluohjelmalle joka oli tarkoitus pyöräyttää siihen lopuksi.
Tuosta "kouluttamisesta" olen eri mieltä. Aivan varmasti jalkakäytävillä huristelu vähentyisi, jos kaikki huomauttaisivat asiasta. Ei se huomauttaminen kivaa ole, eikä varmasti ole kivaa tulla huomautetuksi, mutta kyllä se lopulta vaikuttaa käytökseen.
Verenpaineen nousu ei huolestuta, hyvä vain, koska mulla on liian alhainen verenpaine normaalisti.
Kukaan ei ole toistaiseksi tainnut kommentoida tuota varsinaista aihetta, onko nopea tuiskahtaminen lopulta pelkästään huono piirre.
ap
No jos et ymmärrä saamaasi vastausta, niin ei voi mitään. Se ON huono piirre aina.
Viisas ihminen miettii, mikä tehoaa, eikä suuna päänä kouluttele muita.
Ja silloin, kun puuttumisella auttaa sorrettua, silloinkaan ei nopeasta tiuskimisesta ja kantapääreaktiosta ole yleensä mitään hyötyä.
Aika monella jalkakäytävällä saa muuten ajaa potkulaudoilla. Niillä saa ajaa juuri samoilla jalkakäytävillä, joilla saa myös ajaa pyörillä. Oletko edes ihan varma, onko ko. kevyenliikenteen väylä pelkästään jalankulkijoille....? Tiesitkö, että tasapainoskootterilla liikutaan jalankulkijan säännöillä? Vaikka olisitkin oikeassa, valtaosa muista ihmisistä ei ala koulutella skuuttaajia, joten luulosi tuosta asioiden muuttamisesta on naiivi.
Jalkakäytävät eivät ole kevyenliikenteenväyliä. Vuokrattavilla sähkölaudoilla ei saa ajaa jalkakäytävillä.
ap
Aika usein niillä ON sallittua ajaa pyörillä ja niin ollen myös sähköpotkulaudoilla. Ainakin täällä stadissa on keskustassakin jalkakäytävältä vaikuttavia reittejä, joissa on kumminkin liikennemerkin mukaan sallittua ajaa myös pyörällä.
Tässä lisää yhdistetyistä pyörätie-jalkakäytävistä.
https://pyoraliitto.fi/pyorailysta/pyorailijan-liikennesaannot
Ei ole mitään "jalkakäytävältä vaikuttavia reittejä", sillä yhdistetyt jalkakäytävä-pyörätiet (eli kevyenliikenteenväylät) on aina merkitty liikennemerkillä. Jos on pyörän kuva, saa ajaa pyörällä. Jos merkkiä ei ole tai siitä puuttuu pyörän kuva, ei saa ajaa.
Pelkällä jalkakäytävällä ei saa ajaa pyörällä kuin alle 12-vuotias.
Näinhän minä sanoinkin, että liikennemerkistä se selviää. Jos ja kun et ole tarkistanut jalkakäytävän statusta risteyksessä - harva niin tekee, sinä tuskin - et ala räyhätä mutun perusteella. Väylä voi hyvin näyttää aivan jalkakäytävältä olematta sitä.
Jalkakäytävät eivät ole kevyenliikenteenväyliä. Vuokrattavilla sähkölaudoilla ei saa ajaa jalkakäytävillä.
ap