Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli siitä, miten kova paikka lapsettomuuteni on äidilleni.
17.08.2021 |
Ja myös anoppikokelaalle.
En voi sille mitään etten halua lapsia. Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko. Haluaisin haluta lapsia, haluaisin olla sellainen tyyppi joka ei tälläisiä asioita mieti.
Äitini on odottanut lisääntymistäni kuin kuuta nousevaa jo vuosia. Hänellä on jo lapsenlapsia, mutta kuulemma se ei ole sama kuin tyttären lapset. Olen kyllä kertonut hänelle ettemme miehen kanssa aio niitä hankkia, mutta viesti ei tunnu menevän jakeluun.
Tiedän ettei lapsettomuus ole kenenkään muun asia kuin minun ja mieheni, mutta silti poden oudolla tavalla huonoa omatuntoa siitä etten halua jälkeläisiä. 100% siksi, että se on äidilleni niin suuri asia. Myös miehen äiti odottaa lapsenlapsia, ja tuntuu pitävän minua syypäänä lapsettomuusajatukseen. Tosiasiassa poikansa haluaa lapsia yhtä vähän kuin minäkin.
Oli pakko päästä purkamaan tätä johonkin. Miten te muut velat, onko ollut jotain tuntemuksia siitä miten omat vanhemmat suhtautuvat päätökseen?
Kommentit (468)
Mulla on kaksi tytärtä ja vaikka salaa haaveilen olevani vielä joskus mummo, tiedostan aikuisena ihmisenä että lapseni eivät ole minulle lastenlapsia tai mitään muutakaan velkaa, eikä se ole heidän tehtävänsä minusta mummoa tehdä. Ja olen myös sanonut heille, että aikuisena tekevät omat ratkaisunsa ja elävät sellaista elämää kuin itse haluavat. Äitisi ja miehesi äidin pitää vain päästä yli tunteistaan ja kasvaa tässä kohtaa aikuiseksi. Ymmärrän huonon omatunnon, mutta haluan alleviivata sitä miten väärin on lasta eli sinua kohtaan kasata tällaisia odotuksia ja paineita. Älä kanna taakkaa. Äidilläsi myös on jo lastenlapsia, eli hän on jo saanut jo todella paljon ja toivottavasti osaa arvostaa sitä ja luoda näihin olemassaoleviin lapsiin hyvän suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kamala äiti ja sinulla vielä paha mieli siitä. Menkää molemmat terapiaan.
Ei todellakaan ole kamala. Ihana tyyppi ja rakas kuin mikä.
Tuskin hänen tunteitaan miettisinkään jos olisi kamala.
Ap
Sinulla on luonnehäiriöinen, narsistinen ja häiriintynyt anoppi! Yhdenkään miniän ei tarvitse kuunnella anopilta röyhkeitä kommentteja ja ilkeilyä!
Riittävän monta sataa kilometriä anoppilaan on hyvä välimatka. Eipä tunge anoppi ja appiukko yllätyskylään ja tupatarkastuksille. Pidän henkistä ja fyysistä välimatkaa hankaliin appivanhempiin. En pyydä appivanhemmilta koskaan mitään apua mihinkään asiaan. Muutenkaan en odota heiltä mitään positiivista. En vie koskaan lapsia anoppilaan hoitoon. Perheemme käy anoppilakyläilyillä hyvin harvoin ja hoidan lapset anoppilassa itse.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat voivat olla ajattelemattomia, ikäviä ja töykeitä. Suurimmalla osalla appivanhemmat ovat vielä epäystävällisempiä ja ilkeämpiä kuin omat vanhemmat.
Ajattelemattomia, ilkeitä ja todella töykeitä kommentteja voi tulla myös lapsen toivomisesta, raskaudesta ja lapsen saamisesta. Ja etenkin, jos perheessä on jo lapsia. "EI kai taas"?! oli anoppini vauvaonnittelu. En millään kykene ymmärtämään, miten joku voi möläyttää lasta odottavalle äidille näin ilkeän ja röyhkeän kommentin!
Äh, onneksi oma äitini ymmärtää etten halua lapsia. Toki harmittelee ettei saa lapsenlapsia.
Mummoni taas jaksaa jankuttaa, että kyllä se mieli vielä muuttuu. No ei ole muuttunut.
Hyvä ihminen. Et voi elää onnellista elämää miellyttämällä muita ja sinun valintasi ovat sinun omia valintoja. Sinulla ei ole velvollisuutta perustella niitä edes lähisukulaisille.
Seuraavan kerran sanot, että lapsettomuus on valintasi samalla tavalla kuin toisilla lapsien hankinta ja että toivot että valintaasi kunnioitettaisiin.
Ja jos joku änkyttää vastaan voit heittää, että eihän kukaan sano lapsia hankkivalle, että kyllä se mieli vielä muuttuu!!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lasta. Ovat lähestymässä kolmeakymppiä, eikä kenelläkään ole lapsia. Yksi haluaa ehdottomasti lapsia - sitten kun on puoliso ja asettunut aloilleen. Yksi on pohtinut, ettei halua omia lapsia, vaan adoptoida. Yksi on sanonut, ettei missään nimessä koskaan aio hankkia lapsia.
Minulle lapset ovat elämäni sisältö. En ole koskaan mistään työstä tai harrastuksesta - edes unelmapuolisostani - saanut yhtä merkityksellistä sisältöä elämääni. En pysty kuvittelemaan elämääni ilman lapsia. Ajattelen myöskin, että ilman lapsenlapsia tuleva elämäni näyttäisi köyhältä. Toivoisin aivan järjettömän paljon omia lapsenlapsia, joille voisin olla mummo.
Kaikki toivoni on tuossa yhdessä lapsessa, joka haluaisi omia lapsia. En tiedä, osaisinko olla samalla tavalla mummo adoptoiduille lapsille. En siis tiedä. Tuntuu kaukaiselta, sillä en tunne ainuttakaan perhettä, jossa olisi adoptiolapsia. Se yksi lapsi, joka ei lapsenlapsia halua, saa toki olla lapsia haluamatta, mutta sisälläni olen pettynyt.
Oman elämän sisältö pitää olla muista riippumaton itselle mieluisista asioista koostuva.
Läheisriippuvuus pitää saada pois ja antaa nuorten järjestää elämänsä haluamallaan tavalla. On väärin tuoda esiin omia vaatimuksiaan painolastiksi heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikakansoitus? Eikö Suomessa ole nimenomaan pulaa veronmaksajista ja matala syntyvyys joka on kovasti laskenut? On puhuttu ettei ole enää varaa nykyiseen hyvinvointi valtioon jatkossa.
On helkkarin itsekästä tehdä lapsia olettaen että he ovat joskus "velkaa" ja heille pitäisi lapsenlapsia antaa.. Se kun ei aina ole ihmisestä itsestään riippuvainen asia ja jokaisen oma päätös. Mulla on aikuinen poika joka ei tähän sekopäiseen maailmaan halua lapsia saada,inhoaa lapsia yleisesti ottaenkin eikä halua sellaista vastuuta. Ihan hyvä että tietää mitä haluaa elämältään ja mihin on valmis,enkä ole koskaan odottanut lapsenlapsia. Lähes 40v veljeni on aina ollut samaa mieltä vaikka lapsista pitääkin mutta omia ei koskaan hankkinut.Menin myöhemmin naimisiin ja saimme 2 yhteistä lasta mieheni kanssa mutta molemmat valitettavasti menehtyivät. Toinen syntymässä hoitovirheen vuoksi ja toinen myöhäinen keskenmeno. Eli anopille ei meidän kautta lapsenlapsia ole eikä tule,onneksi ymmärtää asian ja lapsenlapsia hänellä on muiden lapsiensa kautta. Meitä ei kiinnosta pätkääkään muiden odotukset,elämme elämäämme omalla tavalla. Ihminen joka päättää ettei halua lapsia,ei ole sen huonompi eikä elämä ole sen huonompaa. Meillä ei yhteisiä lapsia ole vaikka haluttiin mutta silti elämällä on ollut paljon muuta tarjottavaa ja ollaan onnellisia ilmankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen lisääntymisvietti herää 5kympin tienoilla joten siihen kannattaa varautua.
Mä oon aina kovasti ihmetellyt näitä kommentteja. Aina kun puhutaan vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, niin tulee näitä täysin ajattelemattomia kommentteja. Voihan se olla, että mies herää ajatukseen viisikymppisenä ja lähtee. Entäs sitten?
Jos mun mies sanoisi nyt, että haluaa lapsen tai haluaa lähteä mistä tahansa syystä, mulla on 1 vastaus: kiitos näistä vuosista ja hyvää jatkoa tulevaan.
Sitten erotaan sovussa ja kyllä minäkin uuden puolison löydän. Rahasta ei ole pulaa, koska lapset eivät estäneet uran luomista. Ulkonäkö tallella, alapää kunnossa petipuuhia varten.
Sanotko odottavalle äidille, että mies kyllä lähtee sitten! Eivät miehet kestä lapsiperhearkea!
Miettikää nyt edes kerran elämässänne ihan omilla aivoilla ennen kuin päästätte näitä id ioo tti kommentteja.
Äitisi haluaa olla tärkeä sinulle. Pojan kanssa ei välttämättä tullut samalla lailla puhuttua lapsen hoidosta.
Itse olen sitä mieltä, että lapsi kuuluu aikuisen ihmisarvoiseen elämään. Kuuluu lajinomaisiin asioihin. Toisaalta, ei eläimetkään lisäänny, jos eläintarhan olot on liian stressaavat. Ei se ole pandan syy, jos panda ei halua lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä vaiheessa hetken ajan mietin, pitäisikö sittenkin yrittää lasta, mutta nopeastipa se ajatus katosi. Olemme 100 vuodessa menneet siitä maailmasta johon mummini syntyi (maatalo, elämä kovaa, jokainen päivä pelkkää työtä, ja kolmekymppisenä maailmansota) tähän nykyiseen (kaupunkielämää, oravanpyörä, some, kiusaaminen, rikokset, ahdistus, masennus, harmaata paskaa). Onko kummassakaan mitään hyvää, lopulta?
Jos nyt saisin lapsen ja hänellä olisi vaikkapa 2050-luvulla omia lapsia, millaisessa kauhujen maailmassa se lapsi joutuu elämään? En ole koskaan ollut niin naivi että kuvittelisin maailman olevan menossa jotenkin parempaan suuntaan. Mikään vauvan hymy ei poista sitä hirveää tuskaa mitä tämä elämä on. Joka ikinen päivä.
No... sitä ei oikeasti tiedä etukäteen. Sen vuoksi äidit ja mummot siitä puhuu, kun ovat sen muutoksen itse kokeneet. Mummo tai isomummo saattoi vielä olla sopimusavioliittoon mennyt, ja rakkaus alkoi lapsista.
Edellisestä nälähädästä on yli 100 vuotta, mutta ei ihmiselo ole ollut koskaan näin helppoa. Tuskin menee vaikeammaksi kuin 1800 luvulla, vaikka tapahtuisi mitä katastrofeja. Ennen ihmisiä kuoli ihan normaalisti. 1800 luvulla joka perheestä kuoli lapsia. Noin joka kolmas. Nyt ne perheet on harvinaisia poikkeuksia. Ennen tauteja riitti.
Muuten... 1800 luvulla oli rokotuspassi. Katsokaa kirkonkirjoihin.
Olen myös kuullut kommentin anopiltani "ei miehet lapsista päätä". Tässä vaiheessa mieheni sanoi äidilleen aika tiukasti, että kyllä hänellä on ihan yhtälainen päätäntävalta näihin asioihin. Me kyllä tehtiin lapsia, mutta tuo anopin idioottikommentti tuli joskus suhteen alkuaikoina, kun vihjaili ja uteli ja sanoin, ettei ole meidän mielestä vielä ajankohtaista.
Nykyisinkin hän mieluummin kyselee minulta kaikesta lapseen liittyvästä ja olettaa, ettei poikansa tiedä. Kyllä tietää ja erittäin hyvin tietääkin, mutta taitaa elää siinä luulossa, että poikansa olisi tullut isäänsä, joka sitten taas jätti lapset vain äidin harteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entäs, jos mielesi muuttuu 4-kymppisenä ja on jo myöhäistä hankkia lapsia?
Onko se jotenkin sinun ongelmasi? Jokainen tekee itse valintansa ja kantaa niiden seuraukset. Vai olisitteko te lisääntymisintoilijat valmiita myös kasvattamaan ja elättämään niitä lapsia, jotka hankittiin "varmuuden vuoksi" mutta joita ei tosiasiassa haluttu eikä heistä välitetä kun vanhempiaan kaduttaa lasten hankkiminen eivätkä he halua ja jaksa hoitaa lapsia? Vai pitääkö mielestäsi kaikkien lisääntyä vaikka vanhemmat jo tietävät etteivät halua lasta hoitaa ja että lapsi päätyy lastenkotiin yhteiskunnan hoidettavaksi? Ei todellakaan ole oikein lasta kohtaan mutta hei, onpahan sentään hankittu se "pakollinen" lapsi, hällä väliä että vanhempien itsekkyys on pilannut hänen elämänsä jo heti alkumetreillä. Sellaisista vanhemmista ei lapselle jää hyviä muistoja eikä mitään ylpeilynaihetta. Vankilaan sellaiset kuuluisivat.
Liian paljon jo tunnen heitä, joiden lapsuudenkodissa ollut ongelmia ja jotka sanovat, että vanhemmat pilasivat heidän lapsuutensa eivätkä halua olla vanhempiensa kanssa enää aikuisina tekemisissä. Tuollaisesta "varmuuden vuoksi"- lisääntymisestä ilman todellista halua lapsen hankkimiseen seuraa tasan sama lopputulos.
Isälleni on kova paikka olla lapsenlapseton. Me hänen lapsensa emme ole ikinä halunneet lapsia, ja myöhemmin on selvinnyt myös ettemme kumpikaan voi lapsia saada. Äitini oli sinut sen kanssa, kaiketi. Oli muutenkin niin katkera ihminen, ettei voi olla varma oliko tosissaan vai katkeruusko puhui. Appivanhemmille olisi ollut kova paikka, mutta he eivät koskaan mitenkään tuoneet sitä ilmi. Kautta rantain kuulin, että he olivat itkeneet onnesta kun saivat toisen lapsen kautta lapsenlapsia, kun me kerran emme olleet niitä tekemässä. Meille eivät kuitenkaan koskaan ole esittäneet mitään vaatimuksia tai edes toiveita.
Näin ollen isäni on ainoa joka kärsii asiasta, mutta tuskin kovin kohtuuttomasti. Ja minkä sille tekee, kun ei voi saada lapsia, niin turha siinä on kenenkään mutista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kamala äiti ja sinulla vielä paha mieli siitä. Menkää molemmat terapiaan.
Ei todellakaan ole kamala. Ihana tyyppi ja rakas kuin mikä.
Tuskin hänen tunteitaan miettisinkään jos olisi kamala.
Ap
En ole sama jolle vastasit, hän toi asiansa aika tylysti esille. Mutta itselläkin heräsi ajatus, että oletkohan kuitenkaan täysin varma vapaaehtoisesta lapsettomuudestasi? Olisiko asian käsittely itselläsi vielä jotenkin kesken? Muuten on vaikea ymmärtää että miksi äitisi toiveet sinua liikuttaisivat. Sen kyllä ymmärtäisin jos kokisit tungettelevaksi sen että äitisi tuo toiveensa esille.
Äitisi taitaa itsekin tietää olevansa sinulle rakas ja tärkeä, ja todennäköisesti tietää myös pystyvänsä vetoamaan tunteisiisi. Äitisi ei varmasti ole mitenkään kauhea mutta olisi ollut paljon reilumpaa häneltä käsitellä lapsenlapsihaaveensa niin ettei siitä aiheudu sinulle mielipahaa. Lisäksi tuo että omia lapsia ja lapsenlapsia jo on, saa hänet kyllä vaikuttamaan hieman itsekkäältä, aivan kuin mikään ei riittäisi. Tuossa on nyt kyse siitä että äitisi ei ole valintaanne tyytyväinen ja sinä joudut siksi olemaan pahoillasi. Ei vanhempien kuulu vaivata lapsiaan tuolla tavalla vaan olla tukena.
Niin, ajattele, jos sinunkin äitisi olisi päättänyt elää lapsettomana niin sinulla ei olisi tätä ongelmaa, koska sinua ei olisi. Olen pahoillani puolestasi, että äitisi päätti tehdä niin itsekkään päätöksen, että jouduit syntymään tänne maailmaan. [/quote]
Jos en olisi syntynyt, minun ei olisi tarvinnut koko asiaa surrakaan. Joten se siitä jossittelusta.
"Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko."
- Onko avaajan mielestä Suomessa todellakin havaittu liikakansoitusta tai ylipäätään olevan odotettavissa nähtävissä olevassa tulevaisuudessa?
+
+
+
SYVÄ huoh....!! Se, hankitko jälkikasvua vai et on toki ihan oma asiasi. Mutta älä nyt levittele myötähäpeää nostattavia lapsellisuuksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Eihän aapee välttämättä edes saisi lapsia, vaikka yrittäisi. En ymmärrä miksi pitää oikoa toisen juttuja.
Jotenkin kirveen yksoikoisia juttuja… niin yksoikoidua, ettei ne oikein aukene mulle.
Miksi tuollainen asia pitää ’päättää’?
Et saa lapsia, kun et kerran halua lapsia. Entäs jos tuleekin raskaaksi? Miten silloin? Onko se päätöksesi edelleen silloin voimassa?
Ei kai elämää ihan niin suoraviivaisesti eletä?
On joskus jopa tilanteita, mihin et ollut valmistautunut, vaikka kuinka etukäteen päätit.
Jos tulee raskaaksi, voi tehdä abortin. Sehän on jokaisen oma päätös mitä siinä tilanteessa haluaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
"Syitä on monia, pääasiallisesti koen että liikakansoitukseen osallistuminen on yksinkertaisesti liian itsekäs teko."
- Onko avaajan mielestä Suomessa todellakin havaittu liikakansoitusta tai ylipäätään olevan odotettavissa nähtävissä olevassa tulevaisuudessa?
+
+
+
SYVÄ huoh....!! Se, hankitko jälkikasvua vai et on toki ihan oma asiasi. Mutta älä nyt levittele myötähäpeää nostattavia lapsellisuuksiasi.
Maailman liikakansoitus ei ole yhdenkään valtion rajojen sisäinen asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela N38 kirjoitti:
Sama täälä, et ole yksin. Mä oon yrittänyt haluta lapsia suunnilleen koko aikuisikäni just siksi kun kaikki syyttää mua ja vaatii lapsia. Mutta kun en onnistu haluamaan. Yleensä päädyn siihen ajattelun ruljanssiin, että entä jos vaan yrittäisi tehdä lapsen vaikka ei haluakaan. 9 kuukautta ja sitten se olis siinä. Sitten muistan että niin kun Juu ei ole siinä, siitähän se kurjuus sit vasta lähtee kunnolla liikkeelle ja 20 vuotta eteenpäin.. ja kurjalta tuntuu ja ei vaan pysty.
Monesti vauva-palstalla syyllistetään veloja, jotka täällä käy. No mä käyn just siks kun mä yritän haluta lasta mut en onnistu. Kohta saa onneksi jo iän puolesta lopettaa senkin :D
No ei mullakaan koskaan ennen esikoista ollut mitään vauvakuumetta. Parikymppisenä ajattelin, että en ehkä koskaan halua lapsia. Sitten vaan tapasin oikean miehen ja muutaman vuoden seurustelun jälkeen annettiin vauvalle mahdollisuus tulla vähän ehkä hetken huumassa. Elämäni paras päätös. Joskus nykyihmiset ylianalysoivat elämää, antaa mennä vaan , ihania ne vauvat on :)
Nyt oon teinien äiti ja vähän haikeana välillä muistelen tuota vauva-aikaa. Elämä menee oikeasti niin nopeasti. Jouduin muutama vuosi sitten yllättäen hautaamaan oman äitini ja kyllä minua siinä surussa jotenkin lohdutti ajatus, että elämä jatkuu näissä meidän lapsissa. Tyttäressäni on vielä jollain tapaa äitini näköä.
Olipa kummallinen kommentti. Miksi se on ylianalysointia jos ei halua lapsia? Siksi että sinä halusit ja se on oikein ja niin kannattaa toimia?
Ap
Joo oli munkin mielestä erikoinen ajatus tää ylianalysointi-kommentti. Mähän just tuossa ekassa kommentissani väänsin rautalankaa siitä, miten elän elämääni primitiivisen tunteeni ohjaamana, eli en tee lasta, koska ajatus omasta lapsesta, tuntuu kurjalta.
Hassua, että minussa elävä tunne on ylianalysointia :D
Taitaa kuitenkin olla niin, että äideillä vain on jokin pakonomainen tarve todistaa itselleen, tehneensä oikean ratkaisun omassa elämässään.
En jaksa koko ketjua alkaa lukea, sori jos tulee toistoa, mutta
sinun äitisi ja anoppisi toiveet, haluamiset ja pettymykset ovat heidän toiveitaan halujaan ja pettymyksiään eikä niiden pidä vaikuttaa sinun elämääsi mitenkään.
Sinä elät sinun elämäsi juuri kuten haluat, korkeintaan puolison kanssa tehdään halutessaan kompromisseja mutta muita älä ala miellyttämään tai heidän toiveidensa mukaan elämään ja asioitasi järjestämään.
Ja puhun nyt hyvin vahvalla kokemuksen rintaäänellä, olen 50+ nainen ja juurikin elänyt elämääni, milloin kenenkin toiveiden mukaan, ensin vanhempien, sitten ystävien, poikaystävän, puolison jne. Nyt olen viime aikoina havahtunut siihen etten ole oikein koskaan tehnyt kuten itse olisin halunnut, en sitä mistä itse olen haaveillut ja mitä itse toivonut. Tärkeämpää on ollut miellyttää muita. En suosittele sinulle samaa, en kellekään.