Suuret ikäluokat "auttavat" vanhempiaan ja lapsiaan...

Pitkä vuodatus edellä, mutta pidetäänpä mielessä, että tuolloin appelsiinin saaja oli iloinen appelsiinistaan siinä missä nykyinen kaupassakävijä pitää itsestään selvänä, että kaupasta saa syömäkuntoista mangoa, litsiä ja rumeliinia.  Ajat ovat muuttuneet, elintaso on muuttunut matkan varrella. Minäkin muistan lapsuudestani ajan kun kiinankaali rynni Suomen markkinoille ja myös sen, kun banaaneja alkoi saada säännöllisesti. Aikaisemmin kesälomat vietettiin vanhempien kotitilalla heinätöissä eikä elämysmatkoilla thaikuissa ja safarilla Keniassa.  Ja rankkaa työtä ja kovaa elämää korostettaessa aina jää unhoon se, että asuntolaina hoitui ihan itsestään inflaation laukatessa.

Oikeasti suuri ongelma eläkejärjestelmän ja vinksahtaneen ikäpyramidin kannalta ei ole "suuret ikäluokat" vaan 50-luvulla syntyneet suurehkot ikäluokat. Miksikö? No, suurista ikäluokista parin ikäluokan verran muutti maasta, suurin osa Ruotsiin, mutta paljon lähti myös Kanadaan ja Australiaan. Myös kuolleisuus noissa vähän koulutetuissa on ollut suurempaa kuin kuviteltiin. Ja 90-luvun lama lopetti ison osan ansiotyöt ja siitä seurasi pienet eläkkeet.

50- ja 60-luvulla syntyneet saivat jo paljon paremman koulutuksen ja siistit sisätyöt ja myös korkeammat palkat, joten eläkkeetkin tulevat olemaan paremmat kuin kenelläkään heitä ennen. Eli eläkemenot ovat korkeimmillaan suhteessa työikäisiin 2030-luvulla, jolloin 1940-luvulla syntyneet suuret ikäluokat ovat jo muisto vain.

tätä ketjua lukiessa ei voi muuta todeta kuin, mikä meitä Suomalaisia oikein vaivaa? milloin meistä on tullut näin katkeria ja kateellisia ?

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 12:39"]

Suuret ikäluokat ryhmänä ovat keskimäärin eläneet hyvinkin kurjan lapsuuden. Vanhemmat ovat olleet sodasta traumatisoituja, oma isoisäni ryyppäsi ja näki painajaisia loppuelämänsä. Koti oli köyhä, anoppini perheessä oli 9 muuta sisarusta ja pieni rintamamiestalo navettoineen ja pikkupeltoineen. Anoppi muistelee, miten upeaa oli saada jouluna appelsiini, äitini muistaa saaneensa purukumia. Vaatteet tehtiin itse.

Sekä vanhempani että isovanhempani ovat menneet 16-vuotiaina töihin mutta kustantaneet siinä sivussa itselleen keskiasteen koulutuksen. Äitini on ainoa ylioppilas, koko suvustaan myös. Kotona elettiin ahtaasti, kenelläkään ei ole ollut omaa huonetta, ei edes omaa kirjoituspöytää ja sänkykin jaettiin anopin kotona siskon kanssa. Kun töiden, opiskelun ja paremman onnen perässä lähdettiin Helsinkiin, oli oma tila upea asia. Appivanhempien ensimmäinen yhteinen koti oli 16 neliön asunto ilman suihkua, mutta sinne majoitettiin sisaruksia, sisarusten lapsia ja muita sukulaisia aina tarvittaessa. Töitä tekivät kaikki 16-vuotiaasta lähtien, äitini oli siinä mielessä poikkeus, että hän sai opiskella rauhassa ylioppilaskirjoituksiin asti, kun isänsä oli laittanut juuri perintötilan sileäksi eikä ollut ehtinyt juomaan kaikkea rahaa vielä.

Ei ollut opintotukea, asumistukea eikä opiskelija-asuntoloita, ei tuettuja ruokailuja, ja kaikki piti itse tehdä ja hankkia. Perheet olivat niin köyhiä (paitsi hetken äitini perhe) että mitään ei saatu mukaan maailmalle. Appivanhemmat kävivät Ruotsin puolella töissä, kun töitä ei kaikille täällä riittänyt, mutta palasivat takaisin ja suorittivat opinnot loppuun toisen tehdessä töitä ja päinvastoin.

Oma rivitalo hankittiin lainarahalla ja töitä tehtiin lähes kellon ympäri. Lapsia ei saatu päiväkotiin, joten tehtiin vuorotöitä ja saatiin lapset hoidettua kotona. Elämä oli oikeasti pelkkää työntekoa.

Isäni jäi muuten työttömäksi 90-luvun laman aikana niin kuin moni muukin suomalainen. Hän oli tuolloin nelikymppinen eli parhaassa työiässä. Ei sopinut työteliääseen luonteeseen (kotona opittu), että olisi jäänyt työttömäksi vaan perusti yrityksen ja kituutti vuosia sen kanssa, ennen kuin se alkoi vähän menestyä.

Nyt vanhempani ovat jääneet eläkkeelle ja kahden viime vuoden aikana ovat kaikki isovanhempani kuolleet. Perintöä jäi vanhemmilleni talon verran ja se jaettiin sisarusten kesken niin, että äitini ja isäni molemmat ovat saaneet noin 30 000 euroa perintöä. Ja sen he ovat saaneet nyt, eläkeläisinä. Molemmat siirsivät perinnön suoraan meille lapsille, koska elävät itse nyt velattomassa talossa.

Aikanani minä ja sisarukseni saamme talon verran perintöä ja ehkä vähän säästöjä, jos vanhempani eivät niitä käytä itseensä (ja voivat käyttää, kun ovat säästäneet nimenomaan, jotta voivat helpottaa vanhoja ikävuosiaan ja elää mahdollisimman pitkään hyvää elämää).

Appivanhempani eivät saaneet omilta vanhemmiltaan juuri mitään. Molemmilla sisaruksia oli niin paljon, että se pieni perintö jaettuna on ollut joitakin tuhansia markkoja. Mieheni saa aikanaan kivan perinnön johtuen siitä, että appivanhempani rakensivat aikanaan Helsingin laidalle omakotitalon, jonka arvo nykyään on huomattava.

On naurettavaa syyllistää ikäluokkaa siitä, että heitä on paljon. Pitäisikö silloin syyllistää sitä sodanaikaista ikäpolvea, joka tehtaili niitä lapsia liikaa? Omat vanhempani ja appivanhempani eivät ole tuhlanneet vanhempiensa perintöä, kun sitä ei oikeasti ole juurikaan ollut. He ovat eläneet köyhän lapsuuden ja heidän ainoa syntinsä on ollut se, että ankean ja ahtaan lapsuuden takia he ovat tehneet lapsia vain sen verran, kun heillä on ollut varaa elättää. Se taas on johtanut siihen, että meitä nykyisiä veronmaksajia on kovin vähän.

Minusta se syy suureen huoltosuhteeseen menee kokonaan suurten ikäluokkien vanhempien piikkiin. Pakkoko niitä lapsia oli tehdä jokaiselle sormelle ja sen jälkeen luoda sellainen hyvinvointivaltion verkosto, että verorahat eivät vain riitä? Suuret ikäluokat eivät ole olleet päättämässä mistään suurista hyvinvointivaltion tuista tai palveluista. 70-luvulla luotiin lapsilisät, terveyskeskukset ja peruskoulu, ja suuret ikäluokat ovat tuossa vaiheessa olleet vasta parikymppisiä. Ei kai ketään voi syyttää siitä, että ovat oikeasti olleet ahkeria ja tehneet töitä nuoresta iästä alkaen?

[/quote]

Aika vuodatus, osin asiaakin, mutta lapsilisät eivät todellakaan tulleet 1970-luvulla, vaan 1940-luvulla, vuonna 1948, juurikin antamaan suurten perheiden lapsille tukea.  Itse kuulun tuohon joukkoon, joka ei saanut lapsilisää kuin 16-vuotiaaksi.  Taas oli tarinaa parin perheen näkökulmasta, ei yhteiskunnallista asiaa. 

Voin kertoa, että vaikka olen syntynyt vuonna 1970, olimme niin köyhiä, että maitopurkkia pidettiin talvella ikkunan välissä, eikä syntymäkodissani ollut kuin ulkosauna ja ulkohuussi. Heh ja kaikki on tullut meikäläiselle kultalautasella juu. 

"Tämä muuttuva ikärakenne on ollut tiedossa vähintään 20 vuotta, enemmänkin."

Suurten ikälluokkien ikäätymisen mukaan tuoma ikärakenne on varmaan ollut tiedossa vähintään 40 vuotta, mutta se ei ole sinänsä keskeinen ongelma. Ongelma, jos se nyt selllainen on, on keskimääräisen eliniän huomattava piteneminen mm. parantuneen elintason, ravitsemuksen ja terveydenhoiden sekä tupakoinnin voimakkaan vähenemisen ansiosta. Tämä koskee sekä suuria ikäluokkia että myöhempiä ikäluokkia. Tämä asia on otettu vakavasti vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Jaaha, täällä taas nämä silikonitissisukupolvet rutisee. Kaikki on saatu ilmaiseksi ja sitten pitää vielä vanhemmat ja isovanhemmat kupata.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 11:22"]

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 09:01"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:52"]

suuret ikäluokat ovat ison luokan marttyyripolvea, jotka eläneet omien vanhempiensa uurastuksesta. kiitoksena laitoksiin sekä vanhemmat ett ´ä lapset. perinnöt itselleen kahmineet ja supereläkkeet sekä kaikki muut mahdolliset edut. päälle vielä lapsiensa syyllistämiset kiittämättöminä. kansakoulupohjalta moni pääsi helppoon leipään kiinni ilman suurempaa kilpailua. ällöttävä sukupolvi. kiittämätön ja ahne.

[/quote]Mitähän on jäänyt sotavuosilta perinnöksi? velkainen rintamamiestalo, jaettavaksi monen lapsen kesken. Mulle jäi markoissa 1000 käteen, olkaapa kateellsia.

Minulta jää lapsilleni, velaton talo, mökki, veneet, auto, sijoitusasunto, jotka on hankittu ihan omalla työllä, ilman kotihoidontukia yms. asumistukia ja samalla koulutettu lapset ja onneksi ovat opiskelleet ja ottaneet meistä mallia, että töitä on tehtävä.

[/quote]Huoh kukaan ei tiedä, että kolmea vanhusta ja kolmea lapsenlasta hoidetaan jatkuvasti, t. Ja töihin mentiin ruotsiin, kun ei omassa maassa ollut töitä ja tultiin tänne, kun saatiin  vihdoin viimein se työ, jota oli kuulemma hirveät määrät tarjolla.

Paitsi että ei pelkällä omalla työllä, vaan siinä on ollut auttamassa moni moni muukin asia, joka on taannut sen, että suurilla ikäluokilla on taloudellisesti mennyt paljon paremmin kuin yhdelläkään ikäluokalla ennen heitä ja myös paremmin kuin useammalla ikäluokalla heidän jälkeensä. Siihen kun yhdistää minä minä minä-asenteen, itsekkään halun käyttää vapaansa  mieluummin itseensä, harrastuksiinsa ja reissuihinsa kuin toisten jeesaamiseen sekä leuhkan minäseolentehnyttöitäenemmänkuinkukaan-asenteen, niin onko ihme, että suuria ikäluokkia pidetään ahneina.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:23"]

Samaa mieltä kakkosen kanssa.  Suuret ikäluokat kuluttivat sekä vanhempiensa että lastensa perinnön.  En kunnioita. Meille muille ei jäänyt mitään.  Itse olen tarkka, että jälkeeni jäisi edes jotain lapsille.  Ja puhun nyt luonnosta, en rahasta.

[/quote]

Ja kuitenkin olet ottanut vastaan avosylin kaiken hyvän;  ilmaisen koulutuksen, hyvin järjestetyn päivähoidon, koko infran, terveydenhoidon jne. Demokraattisen yhteiskunnan, joka on tarjonnut aina seuraaville ikäpolville edellistä paremman ja helpomman elämän.

Nämä kaikki on luotu suurten ikäluokkien työllä. Sen työn tekemiseen on tarvittu paitsi helkatisti sisua, myös luonnonvaroja.

Nyt on helppo olla tuollainen puskista huutelija, idealistinen viherpiiperö, kun on saanut elää hyvinkin helppoa elämää. Sinä tuskin olet kärsinyt nälkää, janoa, kylmää tai saanut vaurioita ja vammoja liian raskaasta fyysisestä työstä. Eikä sinun elämääsi ole, ainakaan vielä, koskettanut sota.

Anteeksi vain, mutta itse arvostan enemmän suurten ikäluokkien aikaansaannoksia kuin tämän päivän idealististen vihreiden tapaa kertoa muille , kuinka tulisi elää, ilman, että suurin osa heistä itse noudattaa ohjeitaan. Kuinka monta lento- tai laivamatkaa mahtuu sinun elämääsi? 

Tämä suurten ikäluokkien parjaaminen on minusta täysin käsittämätöntä. Taitaa olla niin, että tämän päivän meillä nuoremilla ihmisillä on liian hyvät oltavat. Kaikki mulle- asenne rulaa.

Kyllä meillä ainakin on päinvastoin. 

Varmaan siten että ei tarvitse itkeä toisten rahojen perään kun omiaan käyttää.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 13:28"]

"Tämä muuttuva ikärakenne on ollut tiedossa vähintään 20 vuotta, enemmänkin."

Suurten ikälluokkien ikäätymisen mukaan tuoma ikärakenne on varmaan ollut tiedossa vähintään 40 vuotta, mutta se ei ole sinänsä keskeinen ongelma. Ongelma, jos se nyt selllainen on, on keskimääräisen eliniän huomattava piteneminen mm. parantuneen elintason, ravitsemuksen ja terveydenhoiden sekä tupakoinnin voimakkaan vähenemisen ansiosta. Tämä koskee sekä suuria ikäluokkia että myöhempiä ikäluokkia. Tämä asia on otettu vakavasti vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.

[/quote]

Eihän myöskään kukaan osannut aavistaa näitä talouslamoja, mitä koko maailmantalous on kohdannut. Monenlaista mullistusta on Eurooppa ja koko maailma kohdannut viimeisen 30 vuoden aikana. Neuvostoliiton hajoaminen, Kauko-Idän maiden rynnistäminen halvalla työvoimalla markkinoille jne. ovat olleet asioita, mitä ei voitu aavistaa vielä -80 luvulla, kun hyvinvointivaltion palveluita ja menoja lisättiin.

Emmehän tiedä tälläkään hetkellä, missä asennossa maailma seisoo 20 vuoden päästä. Onko Ebola tappanut kaikki vai onko merenpinnat nousseet niin, että alavat maat ovat veden alla. Sekin kyllä on varmaan suurten ikäluokkien syy, kun ovat paskat niin itsekkäitä, että sulattivat mannerjäätiköt : (

"No enpä tiedä. Minun vanhempani isä kuoli, jätti jälkeensä puolikkaan ok-talon ja rahaa (en tiedä paljonko). Mummuni jäi taloon asumaan, kuten laki sallii. Parin vuoden painostuksen jälkeen talo laitettiin myyntiin, ja pesä jaettiin. Äitini kirjaimellisesti hihkui innosta, ja laittoi (omien sanojensa mukaan) huomattavan summan rahaa sileäksi. Ja se on ihan ok, ei kuulu minulle. 

Mummu siirtyi isosta tutusta ok-talostaan vuokralle halpaan pieneen murjuun. Mummu saa pientä eläkettä, ja elää hyvin niukasti koska hänen talosta saamansa (ja muutkin) rahat ovat pankissa määräaikaistalletuksessa "korkea"korkoisella tilillä. Ne odottavat siellä hänen kuolemaansa, ne kuuluvat lapsille kuulemma, ovat hänen perintönsä heille. Olen protestoinut tätä järjettömyyttä vastaan, mutta nämä +60-vuotiaat sisarukset ovat järkkymättömiä, rahoihin ei kosketa. Mummu on jo yli 90-v, eikä mielestäni elä enää ihmisarvoista elämää kroonisen rahapulan vuoksi. Mitään asumistukia tms. ei tuollainen takuueläkeläinen tietenkään saa, kun pankkitilillä on huomattava summa rahaa.

No kuka ostaa mummulle kuukausittain ruokaa, kahvia, talouspaperia, samppoota, suklaata ja ristikkolehtiä?  Kuka maksaa silloin tällöin hänen jalkahoitajansa tai sähkölaskunsa? Minä, hänen lapsenlapsensa. Ja teenkin sen ilomielin, mummuni on minulle rakas ja tärkeä, hyväkuntoinen ja teräväpäinen vanhus. Olenko minä tämän tositarinan sankari? En. Onko suuriin ikäluokkiin kuuluva vanhempani tämän tositarinan roisto? Mielestäni kyllä. Eivät kaikki kyseisestä sukupolvesta tietenkään ole yhtä ahneita ja itsekkäitä, mutta mitä kaveripiirissä on näistä asioista juteltu, niin ei tämä minun perheeni tapaus ole mitenkään ainutkertainen.

PS: Tuo vanhempani rakastaa vitsailla, että sitten kun hänestä aika jättää, ja jos viivan alle jää jälkeläisille jaettavaa eurokin, niin on tapahtunut laskuvirhe!"

Osanottoni, jos sinulla on noin ahne vanhempi. Eivät kaikki kuitenkaan noin toimi, en tunne noin härskisti toimivia ihmisiä.

Sinuna kyllä ottaisin näiden mummin lasten kanssa puheeksi sen, että miltä tuollainen ahnehtiminen näyttää norempien vinkkelistä. Törkeää käyttäytymistähän tuo on.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 21:06"][quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 21:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 21:00"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 20:47"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:43"]

Suuret ikäluokat ovat syntyneet sodan jälkeen vuosina 1947-1950.  He pääsivät olemattoman kansakoulun jälkeen heti töihin ja työpaikka oli lähes ikuinen. Päivähoitolaki tuli vuonna 1973, jolloin he saivat laittaa lapsensa hoitoon.  Inflaatio söi heidän asuntolainansa.

He ovat järjestäneet itselleen upeat eläkkeet ja vanhempansa he laittoivat vanhainkoteihin. Saivat vanhemmiltaan suurimman perinnön kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Meitä 1970-luvulla syntyneitä lapsiaan he kutsuvat "pullamössösukupolveksi", ihme että niin hyvät ihmiset ovatkin kasvattaneet näin huonoja lapsia.  Me kun valmistuimme 1990-luvun alussa suoraan lamaan, eipä paljon naurattanut.  Jos sai töitä, maksoi eläkemaksua, vaikka eläke rupesi karttumaan vasta 23 vuotiaana.

Sodan käyneet vanhemmat ovat tämän maan rakentaneet ja suuret ikäluokat ovat tuhonneet melkein sen kaiken hyvinvointivaltion mikä meillä vielä jonkun aikaa sitten oli. 

Juu en ole katkera ollenkaan, älkää luulo. Kiitos kun sain avautua.

[/quote]

Nyt ikävällä tavalla unohdit, että päivähoitolaki ei taannut päivähoitopaikkoja. Siinä määriteltiin hoidon taso, ei muuta. Subjektiivinen päivähoito saatiin vasta 1980-luvulla.

Tiesitkö muuten, että koskaan ennen Suomessa ei ole maksettu niin paljon lasten hoitamisesta kotona kuin näille 1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneille sukupolville. Kotihoidontuki oli esim. 1980-luvulla todella pieni, nyt monessa kunnassa jo lähes 1000 e/kk.

[/quote]

Ehkä on syytäkin maksaa, kas kun ei ole kaikille niitä töitä.  Suurilla ikäluokilla ei sitä ongelmaa ollut. He saattoivat mennä 6 viikon äitiysloman jälkeen töihin ja se oli ihan ok. Elivät hyvin palkoillaan.  Eikä se lastenhoidon niin väliä olla.  Lapset olivat koulun jälkeen yksin tai kaverien kanssa ja vauvoja hoiti joku naapuri.

[/quote]

Ja taas kerran muistamme sen, että 70-luvulla jonkun muun kuin äidin hoidettava oleminen oli aika epätavallista. Siihen aikaan noin 30 % lapsista oli ennen kouluikää päivähoidossa, johon voidaan laskea myös seurakuntien järjestämät koulut ja yksityiset leikkikoulut. Näin väittää ainakin THL tilastoissaan. 70-luvulla riitti töitä, koska iso osa naisista ei ollut töissä. Oletko miettinyt, että jos naiset nytkin olisivat kotona, jäisi miehille työpaikkoja. Työttömyys vähenisi, kulutus vähensi (äidit ompelisi lasten vaatteet, hoitaisi puutarhaa ja leipoisi).

[/quote]

Miksei isät? Kai hekin voisivat ommella, hoitaa puutarhaa ja leipoa.

[/quote]

Koska korkea työllisyys 70-luvulla selittyi nimenomaan sillä, että naiset eivät tunkeutuneet työelämään yhtä aktiivisesti kuin nyt. Jos halutaan sama tilanne, niin silloin nimenomaan naiset jäävät kotiin!
[/quote]
Päivän hausiin!

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:29"]

Osa ei auta ihan sen vuoksi, että ei kaikilla ole ollut kivat vanhemmat ym. Minä en ymmärrä näiden suurten ikäluokkien kadehtimista. Moni heistä on elänyt sellaista elämää, ettei nykyajan pari-kolmikymppiset pärjäisi alkuunkaan. Pelkästään elintaso oli heidän lapsuudessaan ja aikuisuudessaankin ihan eri luokkaa kuin nyt. Ei ollut telkkareita, nettiä, hienoja autoja, jos oli auto alkuunkaan. Vielä -70- ja -80-luvuilla oli ihan normaalia, että nelihenkinen perhe asui kerrostalokolmiossa, nykyään pitää olla vähintään 5h+k tai 200-neliöinen omakotitalo ja kaikki hienot pelit ja vehkeet.

[/quote]

Ei tuohon aikaan kukaan osannut edes kaivata mitään ulkomaanmatkoja ja hienoja autoja, nettiä ei ollut olemassakaan :D :D  Suuret ikäluokat ovat saaneet olla vakituisissa töissä ikänsä, Julkinen sektori satoinetuhansine työpaikkojaan syntyi sopivasti heidän ollessaan työiässä, inflaatio ja devalvaatiot hoitelivat lainat, elintaso nousi kohisten. Toista on nykyään kun lainoista maksetaan reaalikorkoa ja työpaikan saaminen on kiven takana.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:53"]

Suurimmalla osalla ei voi olla vanhempia enää elossa, ja eivät enää tarvitse apua! Jos siis elinikätiladtot pitää paikkaansa. Kenties kaikilla ei ole lapsia, tai ne eivät tarvitse apua. 

[/quote]

Tutkimukseen osallistuneilla oli lapsia ja lapsenlapsia sekä ainakin toinen vanhempi elossa.

mikä ihmeen tarve haukkua suuria ikäluokkia? Itse olen suuren ikäluokan jälkipolvea, ja työssäni päivittäin tekemisissä tuon ikäluokan ihmisten parissa. voin todella hyvällä sydämellä todeta, meillä nuoremmilla olisi heiltä äärettömän paljon opittavaa! piste!

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:54"]

Tulisi nyt sellainen lama, että kaikille tulisi samat "edut" kuin suurille ikäluokille.

[/quote]

Kun tämä lama tästä vielä pahenee, se voipi olla että teiltä isoilta ikäluokilta napsaistaan eläkkeestä ekstravero. Te olette hannuhanhia tässäkin suhteessa - teidän työssäoloaikaan eläkejärjstelmää oltiin vasta pystyttämässä ja vanhempia ikäluokkia ei ollut eläkkeensaajina kuin vähän ja vähän aikaa kun kuolivat suhteessa paljon nuorempina. Eläkejärjestelmämme perustuu työikäisten maksuihin, yli 3/4 eläkkeistä kustannetaan työssäkäyvän porukan eläkemaksuilla, vain vajaat 1/4 tulee rahastoista. Me nuoremmat ikäpolvet saamme tehdä töitä yli seitsenkymppikisiksi ja maksut vain nousevat, kun joudumme kustantamaan suurten ikäluokkien eläkkeitä jopa yli 30 vuotta per roisto samaan aikaan kun nämä asuvat isoja omakotitalojaan ja Espanjan-loma-asuntojaan.

Kerran vuodessa kun vaihtaa lapsenlapselle paidan = olen antanut hoiva-apua lähimmilleni.

Omat appivanhempani auttavat paljon lapsiaan ja anoppini auttaa sairasta äitiään. Toisen poikansa lapsia pidetään yökylässä vaikka koko viikko. Anoppi saattaa soittaa meille ja kertoa miten lapset olivat taas yökylässä. Puhelun lopuksi hän muistuttaa, että meidän täytyy sitten pärjätä itse emmekä saa pyytää apua etteivät he rasitu liikaa. Meidän lapsia ovat hoitaneet viiden vuoden aikana yhteensä neljä kertaa 0,5-5 tuntia kerrallaan. Anoppi hoitaa myös iäkkään äitinsä asioita. Hän käyttää mummoa kerran viikossa kaupassa, jonka aikana hän valittaa tälle koko matkan miten rasittavaa mummon auttaminen on.

Hyvin muotoiltu kysymys, koska tuohon on niin helppo vastata myöntävästi. Ja taas on hyvä mieli, kun on autettu muita. Totuus voikin olla jotain ihan muuta...

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:46"][quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:43"]

Suuret ikäluokat ovat syntyneet sodan jälkeen vuosina 1947-1950.  He pääsivät olemattoman kansakoulun jälkeen heti töihin ja työpaikka oli lähes ikuinen. Päivähoitolaki tuli vuonna 1973, jolloin he saivat laittaa lapsensa hoitoon.  Inflaatio söi heidän asuntolainansa.

He ovat järjestäneet itselleen upeat eläkkeet ja vanhempansa he laittoivat vanhainkoteihin. Saivat vanhemmiltaan suurimman perinnön kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Meitä 1970-luvulla syntyneitä lapsiaan he kutsuvat "pullamössösukupolveksi", ihme että niin hyvät ihmiset ovatkin kasvattaneet näin huonoja lapsia.  Me kun valmistuimme 1990-luvun alussa suoraan lamaan, eipä paljon naurattanut.  Jos sai töitä, maksoi eläkemaksua, vaikka eläke rupesi karttumaan vasta 23 vuotiaana.

Sodan käyneet vanhemmat ovat tämän maan rakentaneet ja suuret ikäluokat ovat tuhonneet melkein sen kaiken hyvinvointivaltion mikä meillä vielä jonkun aikaa sitten oli. 

Juu en ole katkera ollenkaan, älkää luulo. Kiitos kun sain avautua.

[/quote]Se on ihan onnenkauppaa mille vuosisadalle syntyy. Turha siitä on aikaisemmin syntyneille kiukutella. Hyvinvointivaltio Suomi on edelleen, mutta ei mikään hyvinvointivaltio silti pysty kustantamaan kaikille 200 neliön omakotitaloa ja useita ulkomaanmatkoja vuodessa. Elintaso on noussut mutta sitä ei huomaa kukaan, vaan kaikki keskittyvät valittamiseen. Nykytilanne ei ole suurten ikäluokkien vika. Toisaalta eipä nuorempi polvi ole esittänyt mitään ratkaisumallejakaan, päinvastoin eivät halua edes äänestää.
[/quote]Kyllä te mielellänne otitte eläkeputket, työkyvyttömyyseläkkeet, osa-aikaeläkkeet ym täysimääräisinä jo reilusti ennen 60 ikävuotta. Nyt näiden ikäluokkien päättäjät päättävät näinä päivinä tulevista eläkkeistä jotka tulevat olemaan saavuttamattomia ja osa ei siis jaksa sinne 68 vuoteen, se on saletti. Kiitos vaan tyhjästä! T. 46 vuotias