Suuret ikäluokat "auttavat" vanhempiaan ja lapsiaan...

Säälittävää! Joku katkera itkee täällä miksi ei saa rahaa ja apua. Mitäs jos vaan ottaisit vastuun omasta elämästäsi ihan itse. Täällä on ollut monen vuoden ajan näitä ihme vinkuja suurten ikäluokkien ilkeydestä. Jos on saman ihmisen juttuja niin terapiaan äkkiä!

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 09:01"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:52"]

suuret ikäluokat ovat ison luokan marttyyripolvea, jotka eläneet omien vanhempiensa uurastuksesta. kiitoksena laitoksiin sekä vanhemmat ett ´ä lapset. perinnöt itselleen kahmineet ja supereläkkeet sekä kaikki muut mahdolliset edut. päälle vielä lapsiensa syyllistämiset kiittämättöminä. kansakoulupohjalta moni pääsi helppoon leipään kiinni ilman suurempaa kilpailua. ällöttävä sukupolvi. kiittämätön ja ahne.

[/quote]Mitähän on jäänyt sotavuosilta perinnöksi? velkainen rintamamiestalo, jaettavaksi monen lapsen kesken. Mulle jäi markoissa 1000 käteen, olkaapa kateellsia.

Minulta jää lapsilleni, velaton talo, mökki, veneet, auto, sijoitusasunto, jotka on hankittu ihan omalla työllä, ilman kotihoidontukia yms. asumistukia ja samalla koulutettu lapset ja onneksi ovat opiskelleet ja ottaneet meistä mallia, että töitä on tehtävä.

[/quote]

Paitsi että ei pelkällä omalla työllä, vaan siinä on ollut auttamassa moni moni muukin asia, joka on taannut sen, että suurilla ikäluokilla on taloudellisesti mennyt paljon paremmin kuin yhdelläkään ikäluokalla ennen heitä ja myös paremmin kuin useammalla ikäluokalla heidän jälkeensä. Siihen kun yhdistää minä minä minä-asenteen, itsekkään halun käyttää vapaansa  mieluummin itseensä, harrastuksiinsa ja reissuihinsa kuin toisten jeesaamiseen sekä leuhkan minäseolentehnyttöitäenemmänkuinkukaan-asenteen, niin onko ihme, että suuria ikäluokkia pidetään ahneina.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:24"]

Mikä tämä "suuri ikäluokka" on? Mihin se naapurin mummo on syypää? Mitä teidän lapsenne aikanaan puhuvat teistä? Että teidän ikäpolvenne ajoi Suomen julmetun pitkään lamaan ja teitä sopii joka ikistä halveksia siitä syystä? Kyllä se "suuri ikäpolvi" teki työtä niska limassa, päättäjät olivat ihan jossain muualla kuin tavallisen ihmisen arjessa. Se oli sitä aikaa se "suuren ikäluokan" nuoruus ja aikuisuus, että työtä vielä kunnioitettiin ja sitä haluttiin tehdä ja yhteisön ihmisistä pidettiin huolta. Ei ollut sellaista paskaa kuin tämä nykyinen maailma, josta taas kaikki nämä av-mammat ovat vastuussa ja vastaavat aikanaan tulevalle sukupolvelle.

[/quote]Nykyisistä 20-30-vuotiaista puhutaan laiskoina tukilusmuina. Suomessa ei nimittäin koskaan ole ollut näin korkeat sosiaalituet kuin nyt eikä koskaan niin paljon ihmisiä vapaaehtoisesti (en puhu nyt työttömistä) makaamassa kotona vain siksi että se on mahdollista kohtuullisella elintasolla.

[/quote]

Törkeetä väittää noin. Kaikki kyselyt, joista itse olen lukenut, niin nuoret haluavat mitä vain työtä kunhan voisivat elättää itsensä ja tavallisen elämän. 

Kyllä ennen oli työelämä helppoa

Suuret ikäluokat ovat syntyneet sodan jälkeen vuosina 1947-1950.  He pääsivät olemattoman kansakoulun jälkeen heti töihin ja työpaikka oli lähes ikuinen. Päivähoitolaki tuli vuonna 1973, jolloin he saivat laittaa lapsensa hoitoon.  Inflaatio söi heidän asuntolainansa.

He ovat järjestäneet itselleen upeat eläkkeet ja vanhempansa he laittoivat vanhainkoteihin. Saivat vanhemmiltaan suurimman perinnön kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Meitä 1970-luvulla syntyneitä lapsiaan he kutsuvat "pullamössösukupolveksi", ihme että niin hyvät ihmiset ovatkin kasvattaneet näin huonoja lapsia.  Me kun valmistuimme 1990-luvun alussa suoraan lamaan, eipä paljon naurattanut.  Jos sai töitä, maksoi eläkemaksua, vaikka eläke rupesi karttumaan vasta 23 vuotiaana.

Sodan käyneet vanhemmat ovat tämän maan rakentaneet ja suuret ikäluokat ovat tuhonneet melkein sen kaiken hyvinvointivaltion mikä meillä vielä jonkun aikaa sitten oli. 

Juu en ole katkera ollenkaan, älkää luulo. Kiitos kun sain avautua.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:43"]

Suuret ikäluokat ovat syntyneet sodan jälkeen vuosina 1947-1950.  He pääsivät olemattoman kansakoulun jälkeen heti töihin ja työpaikka oli lähes ikuinen. Päivähoitolaki tuli vuonna 1973, jolloin he saivat laittaa lapsensa hoitoon.  Inflaatio söi heidän asuntolainansa.

He ovat järjestäneet itselleen upeat eläkkeet ja vanhempansa he laittoivat vanhainkoteihin. Saivat vanhemmiltaan suurimman perinnön kuin kukaan koskaan aikaisemmin. Meitä 1970-luvulla syntyneitä lapsiaan he kutsuvat "pullamössösukupolveksi", ihme että niin hyvät ihmiset ovatkin kasvattaneet näin huonoja lapsia.  Me kun valmistuimme 1990-luvun alussa suoraan lamaan, eipä paljon naurattanut.  Jos sai töitä, maksoi eläkemaksua, vaikka eläke rupesi karttumaan vasta 23 vuotiaana.

Sodan käyneet vanhemmat ovat tämän maan rakentaneet ja suuret ikäluokat ovat tuhonneet melkein sen kaiken hyvinvointivaltion mikä meillä vielä jonkun aikaa sitten oli. 

Juu en ole katkera ollenkaan, älkää luulo. Kiitos kun sain avautua.

[/quote]Se on ihan onnenkauppaa mille vuosisadalle syntyy. Turha siitä on aikaisemmin syntyneille kiukutella. Hyvinvointivaltio Suomi on edelleen, mutta ei mikään hyvinvointivaltio silti pysty kustantamaan kaikille 200 neliön omakotitaloa ja useita ulkomaanmatkoja vuodessa. Elintaso on noussut mutta sitä ei huomaa kukaan, vaan kaikki keskittyvät valittamiseen. Nykytilanne ei ole suurten ikäluokkien vika. Toisaalta eipä nuorempi polvi ole esittänyt mitään ratkaisumallejakaan, päinvastoin eivät halua edes äänestää.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:41"]

Kaikki kyselyt, joista itse olen lukenut, niin nuoret haluavat mitä vain työtä kunhan voisivat elättää itsensä ja tavallisen elämän. 

Kyllä ennen oli työelämä helppoa

[/quote]

Enpä usko, että kuka tahansa nuori tarttuisi lapion varteen ja tekisi sellaista fyysistä työtä aamusta iltaan kuin millaista tehtiin 50-60-luvulla. Moni kyllä menisi vaikka siistiin toimistotyöhön, jos siitä tienaisi vähintään pari tonnia käteen.

Ongelmana nykypäivänä tahtoo olla sekin, että läheskään kaikki eivät ole valmiita opiskelemaan vuosikausia tutkintoa, vaan hyväpalkkainen työ pitäisi saada heti peruskoulun jälkeen asunto- ja autoedulla Helsingin keskustasta ihan vaan sen takia, että on niin hyvä tyyppi ja "innovatiivinen tiimityöskentelijä". Koulutusta halveksitaan, samoin alhaisia alkupalkkoja.

Suuret ikäluokat sitä, suuret ikäluokat tätä. Oliko se Esko Aho, joka sanoi, että ainakaan häntä ei voi syyttää suurten ikäluokkien edustajana, koska on nuorempaa ikäpolvea. Ja Lipponen hänen jälkeensä oli syytön hänkin, koska on vanhempi. Sauli Niinistökö nyt sitten saa valtiojohdossa kantaa kaikkien isojen ikäluokkien synnit hartioillaan?

Ihan oikeasti on hassua luulo, että ne viitenä huippusyntyvyyden vuonna maailmaan tulleet lapset olisivat erilaisia kuin heitä ennen tai heidän jälkeensä syntyneet. Noina vuosina syntyneet tosin huomasivat aina, että heitä on liikaa. Koulua piti käydä kahdessa vuorossa ja työtä piti lähteä etsimään muualta. Onneksi Ruotsi otti sadat tuhannet suomalaiset siirtolaiset kiitollisina vastaan.

suuret ikäluokat ovat ison luokan marttyyripolvea, jotka eläneet omien vanhempiensa uurastuksesta. kiitoksena laitoksiin sekä vanhemmat ett ´ä lapset. perinnöt itselleen kahmineet ja supereläkkeet sekä kaikki muut mahdolliset edut. päälle vielä lapsiensa syyllistämiset kiittämättöminä. kansakoulupohjalta moni pääsi helppoon leipään kiinni ilman suurempaa kilpailua. ällöttävä sukupolvi. kiittämätön ja ahne.

Suurimmalla osalla ei voi olla vanhempia enää elossa, ja eivät enää tarvitse apua! Jos siis elinikätiladtot pitää paikkaansa. Kenties kaikilla ei ole lapsia, tai ne eivät tarvitse apua. 

Tulisi nyt sellainen lama, että kaikille tulisi samat "edut" kuin suurille ikäluokille.

Täysin samaa mieltä nro 15 kanssa.

Tuon suurten ikäluokkien enemmistö on vielä kovin röyhkeää asenteeltaan...heidän jälleenrakentajavanhempansa hoitivat meitä lapsenlapsiaan, mikäli päivähoitopaikkaa ei saatu. Omia vanhempiaan eivät suuret ikäluokkalaiset hoida mielellään, ovathan he rasite menevien plus60 arjessa. Saatikka lapsenlapsiaan! Miksi niitä pitäisi ottaa hoidettavaksi ?

Mielenkiintoista, miten käy 20 vuoden sisällä. Käykö kuolevia suuren ikäluokan edustajia katsomassa kukaan, kun ei ole sidettä syntynyt omiin ja lapsenlapsiin...

Kiitos, on autettu, sain velattoman kaskion Hgistä, huonekalut yms. 

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:48"][quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:41"]

Kaikki kyselyt, joista itse olen lukenut, niin nuoret haluavat mitä vain työtä kunhan voisivat elättää itsensä ja tavallisen elämän. 

Kyllä ennen oli työelämä helppoa

[/quote]

Enpä usko, että kuka tahansa nuori tarttuisi lapion varteen ja tekisi sellaista fyysistä työtä aamusta iltaan kuin millaista tehtiin 50-60-luvulla. Moni kyllä menisi vaikka siistiin toimistotyöhön, jos siitä tienaisi vähintään pari tonnia käteen.

Ongelmana nykypäivänä tahtoo olla sekin, että läheskään kaikki eivät ole valmiita opiskelemaan vuosikausia tutkintoa, vaan hyväpalkkainen työ pitäisi saada heti peruskoulun jälkeen asunto- ja autoedulla Helsingin keskustasta ihan vaan sen takia, että on niin hyvä tyyppi ja "innovatiivinen tiimityöskentelijä". Koulutusta halveksitaan, samoin alhaisia alkupalkkoja.
[/quote]

Tuohon fyysiseen työhön..juu, 50-luvulla tehtiin paljon fyysistä työtä, esim. isäni joka oli reilu parikymppinen tuolloin, hankki kuvista päätellen melkoisen raamikkaat lihakset metsätöillä. Mutta suuret ikäluokat olivat silloin (pikku)koululaisia ja seuraavana vuosikymmenenä teinejä/parikymppisiä opiskelijoita/nuoria työntekijöitä joista suurin osa ei siihen aikaan todellakaan ollut enää mitään kovin raskasta fyysistä hommaa.

Demografisilla investoinneilla tarkoitetaan väestörakenteen muuttumisen seurauksena tehtäviä investointeja. Kun syntyvä ikäluokka on edellistä suurempi, niin se tarvitsee enemmän yhteiskunnan palveluja kuten kouluja, opiskelupaikkoja ja viimein työpaikkoja. Ikäluokalle täytyy rakentaa enemmän asuntoja, terveyspalveluja ja lopulta vanhuspalveluja. Oravanpyörä on valmis.

Näin tapahtui myös Suomessa sodan jälkeen. Suuret ikäluokat tarvitsivat aina enemmän ja enemmän yhteiskunnan palveluja. Ensin rakennettiin koulut ja sitten opiskelupaikat. Liian suuri työvoiman tarjonta purkautui Ruotsiin, elementtirakentaminen toi tehokkuutta rakentamiseen, koska asunnontarve oli suuri. Nyt suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle - liian aikaisin - ja tulevaisuudessa ne vaikuttavat vanhusten määrän kasvuun.

Tuo "tutkimus" tuntui hepposelta. Jos 40% ihmisistä kehtaa tunnustaa, ettei pane tikkua ristiin läheisimpiensä eteen, kuinka suuri tämä porukka tosiasiallisesti onkaan, kun ihmisillä on taipumus kaunistella tekemisiään?

Kun omaa elämää ajattelen (olen viisikymppinen, kolmesta lapsesta nuorin on abi) niin elämä on jo tähän asti ollut täynnä toisten auttamista omien kiirevuosien, lomassa. Ollaan autettu remonteissa, tavarahankinnoissa, kuljetuksissa,huushollinhoidossa ja nurtsinleikkuussa lomamatkojen aikana, vaihdettu lamppuja korkeista paikoista, ripustettu tauluja seiniin, vaihdettu renkaita,  annettu tietsikka-, telkkari-, puhelin- jne. asennusapua, kuljeteltu polttopuita, jaettu omia tavaroita, lastenvarusteita, harrastusvälineitä jne. sukulaisille ja kavereille, annettu lastenhoitoapua, lainattu työkaluja, osallistuttu milloin kenenkin talkoisiin ja muuttoihin, lainattu mökkiä, tarjottu kyytejä, käyty kaupassa, tehty ruokaa, tyhjennetty postilaatikkoja, hoidettu lemmikkejä - ihan siksi että se kuuluu asiaan. 

En nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta onko ap ottanut huomioon, että läheskään kaikilla suuriin ikäluokkiin kuuluvilla vanhemmat eivät ole enää elossa? Silloin heitä on vaikea auttaa, joten päätyy auttamattomasti tuohon kolmannekseen, joka ei ole auttanut vanhempiaan.

Monilla suuriin ikäluokkiin kuuluvilla myös lapset ovat jo niin vanhoja, että he eivät enää tarvitse apua omien lastensa kanssa. Esim. minun lapseni ovat 16 ja 19. En nyt mitenkään ymmärrä, minkälaista apua tarvitsisin äidiltäni heidän kanssaan tai muutenkaan. Niinpä minun äitini (sen lisäksi, että hän ei voi enää auttaa kuolleita vanhempiaan) kuuluu myös siihen kolmannekseen, joka ei auta lapsiaan.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 19:29"]Osa ei auta ihan sen vuoksi, että ei kaikilla ole ollut kivat vanhemmat ym. Minä en ymmärrä näiden suurten ikäluokkien kadehtimista. Moni heistä on elänyt sellaista elämää, ettei nykyajan pari-kolmikymppiset pärjäisi alkuunkaan. Pelkästään elintaso oli heidän lapsuudessaan ja aikuisuudessaankin ihan eri luokkaa kuin nyt. Ei ollut telkkareita, nettiä, hienoja autoja, jos oli auto alkuunkaan. Vielä -70- ja -80-luvuilla oli ihan normaalia, että nelihenkinen perhe asui kerrostalokolmiossa, nykyään pitää olla vähintään 5h+k tai 200-neliöinen omakotitalo ja kaikki hienot pelit ja vehkeet.
[/quote]
70-luvulla oma 4-henkinen lapsuuden perheeni asui kerrostalokaksiossa ja tämä oli siihen aikaan ihan tavallista. Mieheni perheessä oli 4 lasta, he eivät koskaan asuneet kolmiota suuremmassa asunnossa.

En itse haluaisi käyttää sana katkera, en varsinaisesti tunne katkeruutta jotain kasvotonta massaa kohtaan. Siihen olen kuitenkin pettynyt, ettei tuo ikäluokka reagoinut (päättäjät, äänestäjät) jo hyvin tiedossa olevaan eläkekuplaan millään ajoissa. Vasta nyt, kun suurin osa suuresta ikäluokasta on päässyt nauttimaan tai pääsemässä nauttimaan eläke-eduista, asiaan puututaan. Aivan liian myöhään, ja nuorempien ikäluokkien kustannuksella. Eläkeikää nostetaan, vuorotteluvapaista yms. luovutaan. Eli nuoremmat ikäluokat eivät pääse kiinni samoihin etuuksiin. Ne olivat käytännössä yhden sukupolven "etuina".

Tämä muuttuva ikärakenne on ollut tiedossa vähintään 20 vuotta, enemmänkin, mutta siihen ei ole reagoitu. On luotu järjestelmä, jonka tarkoitus oli tuottaa hedelmää tuolle ikäluokalle, eikä sitä alettu purkamaan ennen kuin ne hedelmät oli poimittu sieltä omaan koriin.

Työelämä ja realiteetit noin muutenkin ovat muuttuneet, ja tulevien sukupolvien (ja nykyisten pari- ja kolmekymppisten) olisi luotava vaihtoehto sille, mikä oli edelliset vuosikymmenet. Paluuta ei ole enää siihen vanhaan, että kouluja käymätön pääsi heti kiinni työelämään ja pystyi eläkkeellä jäädessään omistamaan omistusasunnon, mökin ja mahdollisesti vielä muutakin. Keskipalkkainen, määräaikaisuuksissa roikkuva ei tule tätä saavuttamaan, ei vaikka olisi mikä koulutus alla. Katkeruus ei auta, mutta nuoremmilla sukupolvilla on nyt todellinen haaste luoda jotain uutta, kun on samalla kannettava aikaisemman sukupolven velat. Esimerkiksi tuo eläkejärjestelmä.

Mutta mitä tulee suurten ikäluokkien auttamishaluun. Osalla on sitä, osalla ei. Osa jättää perinnöt lapsilleen, osa ei. Väitän, että tämä tulee olemaan muuten suuri eriarvoistava tekijä. Nuoremmat jakautuu niihin, jotka saavat taloudellista ja henkistä apua vanhemmiltaan, ja niihin jotka eivät saa. Ennen tuon gapin pystyi kuromaan työtä tekemällä ja kouluttautumalla. Tällä hetkellä työtä ei riitä kaikille, kouluttautuminen ei takaa työpaikkoja, ja niistä tuloveroistakin kustannetaan vanhempien ikäluokkien ylisuuria eläkkeitä. Keskiluokkaisuus ei kannata, paremmin melkein pärjää tekemättä mikään. Ja ehkä liian suuri osa meistä nuoremmista ikäuokista on sen tajunnut. Se on meidän synti, sen myönnän. Mutta sitäkään järjestelmää/kannustinloukkua emme ole itse luoneet.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 12:06"]

En nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta onko ap ottanut huomioon, että läheskään kaikilla suuriin ikäluokkiin kuuluvilla vanhemmat eivät ole enää elossa? Silloin heitä on vaikea auttaa, joten päätyy auttamattomasti tuohon kolmannekseen, joka ei ole auttanut vanhempiaan.

Monilla suuriin ikäluokkiin kuuluvilla myös lapset ovat jo niin vanhoja, että he eivät enää tarvitse apua omien lastensa kanssa. Esim. minun lapseni ovat 16 ja 19. En nyt mitenkään ymmärrä, minkälaista apua tarvitsisin äidiltäni heidän kanssaan tai muutenkaan. Niinpä minun äitini (sen lisäksi, että hän ei voi enää auttaa kuolleita vanhempiaan) kuuluu myös siihen kolmannekseen, joka ei auta lapsiaan.

[/quote]

Tuohon viitattuun tutkimukseen osallistuneilla oli kaikilla lapsia, lapsenlapsia ja ainakin toinen vanhemmista vielä elossa.

Tässä keskustelussa on ihan turha muistella omaa mummoa tai äitiä, kirjoittajat 138 ja 154 ovay asian ytimessä, siis tajuavat mitä tällä keskustelulla haetaan.  Eli koko yhteiskunnassa oli tämä "ongelma", jota siis suuret ikäluokat eivät tietenkään pidä ongelmana. 

Se että meille muille ei jää perintöä ei tarkoita sitä, että me emme saisi omilta vanhemmiltamme rahaa tai kesämökkiä heidän kuoltuaan, vaan jotain paljon suurempaa.  Koko Suomessa ei kukaan saa mitään, koska kaikki on ensin juustohöylällä vedetty ja sitten lopulta leikattu.

Suuret ikäluokat ryhmänä ovat keskimäärin eläneet hyvinkin kurjan lapsuuden. Vanhemmat ovat olleet sodasta traumatisoituja, oma isoisäni ryyppäsi ja näki painajaisia loppuelämänsä. Koti oli köyhä, anoppini perheessä oli 9 muuta sisarusta ja pieni rintamamiestalo navettoineen ja pikkupeltoineen. Anoppi muistelee, miten upeaa oli saada jouluna appelsiini, äitini muistaa saaneensa purukumia. Vaatteet tehtiin itse.

Sekä vanhempani että isovanhempani ovat menneet 16-vuotiaina töihin mutta kustantaneet siinä sivussa itselleen keskiasteen koulutuksen. Äitini on ainoa ylioppilas, koko suvustaan myös. Kotona elettiin ahtaasti, kenelläkään ei ole ollut omaa huonetta, ei edes omaa kirjoituspöytää ja sänkykin jaettiin anopin kotona siskon kanssa. Kun töiden, opiskelun ja paremman onnen perässä lähdettiin Helsinkiin, oli oma tila upea asia. Appivanhempien ensimmäinen yhteinen koti oli 16 neliön asunto ilman suihkua, mutta sinne majoitettiin sisaruksia, sisarusten lapsia ja muita sukulaisia aina tarvittaessa. Töitä tekivät kaikki 16-vuotiaasta lähtien, äitini oli siinä mielessä poikkeus, että hän sai opiskella rauhassa ylioppilaskirjoituksiin asti, kun isänsä oli laittanut juuri perintötilan sileäksi eikä ollut ehtinyt juomaan kaikkea rahaa vielä.

Ei ollut opintotukea, asumistukea eikä opiskelija-asuntoloita, ei tuettuja ruokailuja, ja kaikki piti itse tehdä ja hankkia. Perheet olivat niin köyhiä (paitsi hetken äitini perhe) että mitään ei saatu mukaan maailmalle. Appivanhemmat kävivät Ruotsin puolella töissä, kun töitä ei kaikille täällä riittänyt, mutta palasivat takaisin ja suorittivat opinnot loppuun toisen tehdessä töitä ja päinvastoin.

Oma rivitalo hankittiin lainarahalla ja töitä tehtiin lähes kellon ympäri. Lapsia ei saatu päiväkotiin, joten tehtiin vuorotöitä ja saatiin lapset hoidettua kotona. Elämä oli oikeasti pelkkää työntekoa.

Isäni jäi muuten työttömäksi 90-luvun laman aikana niin kuin moni muukin suomalainen. Hän oli tuolloin nelikymppinen eli parhaassa työiässä. Ei sopinut työteliääseen luonteeseen (kotona opittu), että olisi jäänyt työttömäksi vaan perusti yrityksen ja kituutti vuosia sen kanssa, ennen kuin se alkoi vähän menestyä.

Nyt vanhempani ovat jääneet eläkkeelle ja kahden viime vuoden aikana ovat kaikki isovanhempani kuolleet. Perintöä jäi vanhemmilleni talon verran ja se jaettiin sisarusten kesken niin, että äitini ja isäni molemmat ovat saaneet noin 30 000 euroa perintöä. Ja sen he ovat saaneet nyt, eläkeläisinä. Molemmat siirsivät perinnön suoraan meille lapsille, koska elävät itse nyt velattomassa talossa.

Aikanani minä ja sisarukseni saamme talon verran perintöä ja ehkä vähän säästöjä, jos vanhempani eivät niitä käytä itseensä (ja voivat käyttää, kun ovat säästäneet nimenomaan, jotta voivat helpottaa vanhoja ikävuosiaan ja elää mahdollisimman pitkään hyvää elämää).

Appivanhempani eivät saaneet omilta vanhemmiltaan juuri mitään. Molemmilla sisaruksia oli niin paljon, että se pieni perintö jaettuna on ollut joitakin tuhansia markkoja. Mieheni saa aikanaan kivan perinnön johtuen siitä, että appivanhempani rakensivat aikanaan Helsingin laidalle omakotitalon, jonka arvo nykyään on huomattava.

On naurettavaa syyllistää ikäluokkaa siitä, että heitä on paljon. Pitäisikö silloin syyllistää sitä sodanaikaista ikäpolvea, joka tehtaili niitä lapsia liikaa? Omat vanhempani ja appivanhempani eivät ole tuhlanneet vanhempiensa perintöä, kun sitä ei oikeasti ole juurikaan ollut. He ovat eläneet köyhän lapsuuden ja heidän ainoa syntinsä on ollut se, että ankean ja ahtaan lapsuuden takia he ovat tehneet lapsia vain sen verran, kun heillä on ollut varaa elättää. Se taas on johtanut siihen, että meitä nykyisiä veronmaksajia on kovin vähän.

Minusta se syy suureen huoltosuhteeseen menee kokonaan suurten ikäluokkien vanhempien piikkiin. Pakkoko niitä lapsia oli tehdä jokaiselle sormelle ja sen jälkeen luoda sellainen hyvinvointivaltion verkosto, että verorahat eivät vain riitä? Suuret ikäluokat eivät ole olleet päättämässä mistään suurista hyvinvointivaltion tuista tai palveluista. 70-luvulla luotiin lapsilisät, terveyskeskukset ja peruskoulu, ja suuret ikäluokat ovat tuossa vaiheessa olleet vasta parikymppisiä. Ei kai ketään voi syyttää siitä, että ovat oikeasti olleet ahkeria ja tehneet töitä nuoresta iästä alkaen?