Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntait 1970-80-luvuilla?
Lauantaisaunoja muistelleen ketjun innoittamana: mitä teitte 1970-80-luvuilla sunnuntaisin? Kaupat ei olleet auki. Jotkut varmaan kävivät kirkossa, mitä muuta puuhattiin?
Kommentit (533)
Ei nyt liity sunnuntaihin, mutta tuli ketjun koulumuistoista mieleen: Mulla on sellainen mielikuva, että koulu olisi aina päättynyt jotakuinkin toukokuun loppuun, ei mitään sellaista että päättäjäispäivä olisi ollut 5.6. kuten nykyään voi olla. Missään nimessä ei kesäkuun puolella enää ollut koulua. Ovatko muistikuvani oikein vai kuvittelenko omiani? Siis 80-luvulla? Samoin muistelen, että koulu olisi elokuussa alkanut noin elokuun puolessa välissä, aika usein 15. päivä. Silti oli syysloma, joululoma ja talvilomakin, jota hiihtolomaksi sanottiin.
Pitkäperjantai vasta tylsä oli, silloin ei tapahtunut mitään! Ravintolatkaan ei saaneet olla auki eikä mitkään paikat. Kirkko vain. No pääsiäisenäkin sukuloitiin innokkaasti, käytiin molemmissa mummuloissa ja syötiin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käytiin lentämässä, purjehtimassa, kunnostamassa puuvenettä, jne.
Meillä on käsite "sunnuntai" oli hyvin epämääräinen kun faijalla oli iltatyö.
Jos olin arkena kotona niin arkipäivätkin oli kuin sunnuntaita, vanhemmat kotona.
Kyllä sitä tekemistä löytyi, normi kotityöt ja kyläily kavereitten luona. Kun nykyään katsoo, mitä tehdä sunnuntaina, niin yhtään sen kummempaa ole valittavissa. Televisio-ohjelmat ovat jopa ala-arvoisia nykyisin tuohon aikaan verrattuna. Silloin oltiin yhdessä naapurin kakarat ja mä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen hirveän kiireen lauantaina ehtiä kauppaan ennen kuin se meni kiinni ja sitten jos jotain puuttui sunnuntaina niin sai olla ilman. Teininä inhosin sunnuntaita, sillä se oli sellainen epäpäivä ja kaikki oli kiinni.
Jos normaali lauantai oli stressaava niin muistelepa juhlapyhiä kuten pääsiäistä, joulua ja juhannusta jolloin yksinkertaisesti *kaikki* oli kiinni kolme päivää putkeen, ei pelkästään kaupat.
Valtava paniikki hankkia monen päivän ruuat kauppojen viimeisenä aukiolopäivänä ennen kuin ne menivät kuudelta kiinni (ja töistä pääsi viideltä)
Juhannuksena kaupungit olivat kuin neutronipommin jäljiltä eikä pyhänä saanut mennä naapureita häiritsemään vaan piti kykkyä kotona tai juhannuksena mökillä päiväkausia vanhempien kanssa.
Olisi ihan kamalaa, jos vielä nykyään olisi näin. Ärsyttäisi hamstrata ja stressata sitä kaupassa käyntiä. Hyvällä tuurilla vielä osa ostoslistasi tuotteista olisi loppu ja siinä sitten yrittäisi miettiä, että mitä tekisi aiotun sijaan varsinkin jos on vieraita tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt liity sunnuntaihin, mutta tuli ketjun koulumuistoista mieleen: Mulla on sellainen mielikuva, että koulu olisi aina päättynyt jotakuinkin toukokuun loppuun, ei mitään sellaista että päättäjäispäivä olisi ollut 5.6. kuten nykyään voi olla. Missään nimessä ei kesäkuun puolella enää ollut koulua. Ovatko muistikuvani oikein vai kuvittelenko omiani? Siis 80-luvulla? Samoin muistelen, että koulu olisi elokuussa alkanut noin elokuun puolessa välissä, aika usein 15. päivä. Silti oli syysloma, joululoma ja talvilomakin, jota hiihtolomaksi sanottiin.
Pitkäperjantai vasta tylsä oli, silloin ei tapahtunut mitään! Ravintolatkaan ei saaneet olla auki eikä mitkään paikat. Kirkko vain. No pääsiäisenäkin sukuloitiin innokkaasti, käytiin molemmissa mummuloissa ja syötiin hyvin.
Ainakin 80-luvulla ja 90-luvun alussa koulu loppui toukokuun lopussa tai viimeistään 1.6. Mutta ei se koulu kovin myöhään elokuussa alkanut, vaan alkukuusta. Syyslomaa ei ollut, paitsi joskus 90-luvun puolivälissä, mutta silloinkin piti tulla jonain lauantaina kouluun, jotta se kahden päivän loma tuli kuitattua. Joululoma oli lyhyt, kouluun tultiin heti uuden vuoden jälkeen, ei loppiaisen jälkeen. Hiitolomaa oli sitten viikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntait oli kirjanpito päivä sitten monella yrittäjällä,kun sitten oli paremmin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin koululainen 70-luvulla ja sunnuntait olivat myöhäissyksyllä tylsiä. Telkkarista tuli ehkä joku surkea Tarzan-elokuva. Muulloin saattoi hiihtää, käydä kavereitten kanssa pyörällä jossain tms. Ei meidän ikäluokkaa autolla minnekään kuskattu. Kaikkien kotona ei edes ollut autoa. Onneksi pääsi käymään kirjastossa viikolla ja sai lainata edes lukemista.
Myöhäissyksyllä tuli jo alkuillasta niin pimeää, että me leikimme aina lamppusotaa läheisessä maastossa, jossa oli vanhoja ampumahautoja. Se oli tosi jännää (ja kunto kasvoi). Lyön vetoa, että nykylapset ja -nuoret leikkii sotaa lähinnä tietokoneella, ei luonnossa.
Minä olen niin kateellinen sinulle ja kaikille muille, joilla oli kavereita. Minä en juossut missään, kun ei se yksin olisi ollut hauskaa. Oli minulla tosin veli, mutta ei siinä isoja leikkejä saanut aikaiseksi. Ulkona piti olla hiljaa, että naapurit ei häiriinny. Olipa kiva asua alueella, jossa asui vain vanhoja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.
Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!
Ei puhelinta ollut meilläkään vielä edes 80-luvulla. Se hommattiin joskus sen vuosikymmenen puolivälissä.
Kaikilla tuntemillani oli puhelin. Oli videot, Commodoret ja korvalappustereot. Kasarilla oli juppeja ja punkkareita.
Meille hankittiin lankapuhelin 80-luvun alkupuolella, kun olin 18-vuotias. Se oli hauska vekotin, kun sillä ei saatu soittaa, vain vastata, jos oli yksin kotona. Oikeasti inhosin sitä, kun en tiennyt, mitä siihen pitäisi sanoa. Jos joskus harvoin piti soittaa kavereille, poljin parin kilometrin päähän puhelinkoppiin soittamaan.
Isä luki hesaria nojatuolissa ja äiti laittoi vähän parempaa ruokaa ja ehkä leipoi. Yleisradio soi hiljaa taustalla. Se oli oikeasti vapaapäivä kaikille, sunnuntaisin ei menty kaverin luokse leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.
Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!
Huoh, on sullakin käytöstavat, aikuinen ihminen…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään muista että sunnuntaiaamuisin olisi tullut lastenohjelmia mutta illalla klo 19 tuli. Tohtori Sykerö, Peukaloisen retket, Tao Tao, Maija Mehiläinen. Oliko muita? (toki vain yksi kerrallaan)
Maailman ympäri 80:ssä päivässä.
Kolme Muskettikoiraa
Teillä menee sekaisin lastenohjelmien päivät. Tohtori Sykerö, Maailman ympäri 80 päivässä, Jaki vuoriston karhu ja Elämän kevät tulivat 80-luvulla tiistaisin kakkoselta Pikku kakkosen jälkeen.
Sunnuntaina klo 19.00 ykköseltä tuli Peukaloisen retket, Tao Tao, Maija Mehiläinen ja Liisa ihmemaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen syntynyt 1974 ja meille tuli puhelin joskus 70-80-luvun taitteessa, semmoinen vihreä pyöritettävällä numerokiekolla oleva lankapuhelin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytiin vanhempieni kanssa elokuvissa ja pizzalla tai Carolsilta haettiin hamppareita. Illalla käytiin pitkällä lenkillä koiramme kanssa.
80-luvulla? Eka Carrols tais tulla 1975, mutta pizzabuumi alkoi vasta kasarilla.
Lahdessa asuttiin ja kyllä siellä ainekin oli muutama pitseria jo 70-luvun lopulla. Tosin kotimaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.
Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!
Huoh, on sullakin käytöstavat, aikuinen ihminen…
Kuin?
Tottahan tuo höpäjää.
Vierailija kirjoitti:
Ja edelliseen vielä; su-aamuisin tuli Rosvo Rudolf, se oli ihana!
Elli myös! Vetehinen taisi olla pahiksia.
Vierailija kirjoitti:
juotiin kiljua ja pullo-olutta, kuunneltiin radioo.
Luettiin paksua sunnuntai-Hesaria, joka vielä muistutti sanomalehteä, toisin kuin nykyään.
Äiti haukkui isääni ja ajoi meidät ulos. Sitten isäni ja veljeni kanssa mentiin leikkipuistoon ja välillä isäni kävi puhelinkopista soittelemassa että joko olis rouva paremmalla tuulella ja päästäis kotiin.
Olipa kerran ihminen -animaatio taisi tulla sunnuntaisin.
Joku mainitsi Pätkiksen. No se on ollut keväällä 1984 MTV1:llä torstaisin, esim. 31.5.1984 MTV1:llä klo 18:45 - 19:15. Jaksossa mm. Smurffitarina alkaa :)