Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!

Huoh, on sullakin käytöstavat, aikuinen ihminen…

Kuin?

Tottahan tuo höpäjää.

Syyttää valehtelusta ihan tuntematonta ihmistä, jonka kotona ei ollut samoin kuin heillä. Sanoisin tuota joksikin aivovammaksi.

On sullakin käytöstavat, vanha ihminen.

Alzheimerin ensi oireta tollanen äkäsyys.

No jaa, meille tuli puhelin vuonna 1976. Sitä ennen soitettiin naapurista jos oli tärkeää asiaa

Meillä oli kyllä tosi raskasta sunnuntaisin. Ensin pyhäkouluun, sitten äiti laittoi muka parempaa ruokaa, joka ei omasta mielestä ollut ikinä hyvää. Ja loppupäivä piti olla hiljakseen, koska "pyhäpäivä" ja nyt ei sovi mitään tehdä. Melkein sama oli kyllä lauantaisin, sillä erolla, että kauhea raivosiivous koko päivän ja illalla ei saanut mennä mihinkään, koska "saunapäivä!". Ei ihme etten tykännyt viikonlopuista ylipäätään, kun olin lapsi.

Nykyään tykkään, ei ole sääntöjä.

Lapsena oli aamupäivällä usein joku ulkoilu perheen kanssa, esim. Helsingin keskuspuiston läpi Vantaanjoelle. Ruokana jotain sunnuntaihin sopivaa hieman parempaa tai ainakin sellaista, jonka valmistamiseen meni enemmän aikaa. Nuoruusiässä sunnuntai-iltaisin oli urheiluharjoitukset. Joku kuunnelma tuli iltapäivisin radiosta myös. Ja epäilemättä käytiin myös kylässä sukulaisilla ja luettiin lehtiä ja kirjoja. Oli kivaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla katsottiin lastenohjelmat. Yleensä oltiin oltu koko perhe mummilla ja papalla yökylässä ja vuodesta 1981 mökillä samassa kylässä. Leikin pihalla pikkuveljen kanssa tai käytiin marja-, sieni-, tai hiihtometsässä koko perhe. Kotiin kaupunkiin ajettiin päivällisen jälkeen ja seitsemältä katsottiin koko perhe Peukaloisen retket /Tao Tao / Maija mehiläinen. 

Joskus jäätiin kaupunkiin viikonlopuksi, jos iskä oli töissä lauantaina. Harvemmin kyllä oli. 

70-luvulla, ollessani alle kouluikäinen muistan kun iskä (otti päiväunet) katsoi englannin valioliigan peliä olkkarin sohvalla. Tai formuloita sitten kun Keke nosti ne suomalaisten suosioon. Menin iskän kainaloon niitä myös katselemaan.  

Hirmuinen nostalgiahyöky tuli tästä tekstistä. Sait mut hymyilemään, kiitos!

N47

Lähes samat muistot myös minulla! N48

Käytiin isän ja veljen kanssa mummolla syömässä, aina sama ruoka, kanaa, curry kastiketta, perunoita ja putkimakaroneja, sitten kahvit ja kuivakakkua mussutettiin, ruoan jälkeen valtasin mummon sängyn, oli niin ähky olo ja odotin koska pääsen pois. 

Jopolla ajeltiin, Carrolsissa/leffassa käytiin, puistossa istuttiin, juoruttiin lankapuhelimessa, jossa oli järkyttävän pitkä johto, veli kuunteli salaa toisesta puhelimesta ja sen tunnisti heti, kun kuuli klik.

Vierailija kirjoitti:

Hyi kamala. Mahtoi olla kauheeta aikaa

ai kun ei päässyt kauppaan??? Ei voi kuin nauraa!

Siihen aikaan lapset oli lähes aina jossain pihalla. En muista mitä aikuiset tekivät.

Toivotaan toivotaan -musaohjelma TV:ssä piristi krapulaista nuorta...

70-luvulla pelattiin kavereiden kanssa mitä milloinkin, lätkää, fudista jne. 80-luvulla pyhät meni krapulassa. Samoin meni -90 ja 00-luvutkin. Onneksi enää ei ole tarvinnut kärsiä niistä vuosikausiin, tulin pikkuhiljaa järkiini.

Hauskaa käydä nyt aikuisena niillä kulmilla missä asuttiin silloin lapsena, tulee aina muistoja mieleen, varsinkin kun se alue on vielä melko lailla samanlainen kuin silloin 80-luvulla :)

70l alussa näkyi tv:stä vain yksi kanava, ja vasta joskus 80-luvun puolessa välissä tuli kolmonen. Se muutti kyllä sunnuntain viettoja.

80-luvulla meillä oli vaunun talvipaikka Messilässä ja sinne mentiin joka viikonloppu. Sunnuntaisin oltiin aamupäivä rinteessä, sitten syötiin, siivottiin ja pakattiin, illansuussa ajettiin kotiin. Ulkona oli pimeetä ja autoradiosta tuli urheilu ja musiikkia. Motaria ei ollut, joten matka kesti lähemmäs kaksi tuntia. Kotiin päästyämme käytiin saunassa ja siinä se viikonloppu olikin.

Vielä tänäkin päivänä radiosta tulevat urheilu-ohjelmat aiheuttavat masentavan mielialan.

Soitin pianoa, tein taidetta, urheilin, luin/opiskelin, matkustelin. 80-luvulla tuli kulutettua paljon rahaa, 70-luvulla ei niinkään.

Ne oli ihan leppoisia. Lapsena kävin pyhäkoulussa, vaikkei perheemme mikään varsinaisesti uskovainen ollutkaan. Korttelin muutkin ipanat kävivät. Sitten syötiin hyvin, usein Karjalanpaistia tai jotain lihaa. Ajeltiin ja kyläiltiin. Ihanan mukavia muistoja. Synt. -74

Sitä samaa vintissä, mitä vanhemmat ihmiset alakerrassa..

Vierailija kirjoitti:

Ne oli ihan leppoisia. Lapsena kävin pyhäkoulussa, vaikkei perheemme mikään varsinaisesti uskovainen ollutkaan. Korttelin muutkin ipanat kävivät. Sitten syötiin hyvin, usein Karjalanpaistia tai jotain lihaa. Ajeltiin ja kyläiltiin. Ihanan mukavia muistoja. Synt. -74

Liharuokia ja perunaa sekä ruisleipää useimmiten. Luonnollisesti jykeviä paskapötkyjä kera nautinnollisten pierujen! Oi niitä aikoja!

Vierailija kirjoitti:

No eipä silloinkaan kirkossa käyty juuri enempää kuin nykyaikana. Ihan yhtä tyhjinä ammottivat kirkkosalit. Suomalaiset on jo ainakin sata vuottaa olleet hyvin sekulaaria kansaa.

Vielä vuosituhannen vaihteessa kirkkoon kuului 85 prosenttia. Vuonna 80 mentiin ensimmäistä kertaa alle 90 prosentin. Kirkossa käynti on laskenut runsaasti. Kun joskus 70-luvulla käytiin niin kirkkosali oli suht täynnä, nyt on vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. 

Kun minun lapsuudessani käytiin perhekirkossa, väkeä oli niin paljon ettei kaikki mahtuneet istumaan. Kun nyt kävin, niin edelleen vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. Yksi lapsiperhe. 

Sunnuntaisin oltiin 1970-luvulla jollakin kylässä, tai sitten meillä oli jotkut kylässä. Vanhempamme olivat sotalapsia ja sitä viimeistä sukupolvea, jossa yhteisöllisyys oli kaikki kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä silloinkaan kirkossa käyty juuri enempää kuin nykyaikana. Ihan yhtä tyhjinä ammottivat kirkkosalit. Suomalaiset on jo ainakin sata vuottaa olleet hyvin sekulaaria kansaa.

Vielä vuosituhannen vaihteessa kirkkoon kuului 85 prosenttia. Vuonna 80 mentiin ensimmäistä kertaa alle 90 prosentin. Kirkossa käynti on laskenut runsaasti. Kun joskus 70-luvulla käytiin niin kirkkosali oli suht täynnä, nyt on vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. 

Kun minun lapsuudessani käytiin perhekirkossa, väkeä oli niin paljon ettei kaikki mahtuneet istumaan. Kun nyt kävin, niin edelleen vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. Yksi lapsiperhe. 

Missähänpäin Suomea on kirkot täynnä olleet 70-luvulla? Korkeintaan jossain hihhulialueella.

Itse asuin yli 20 000 asukkaan kaupungissa ja kun rippileirille pääsyyn vaadittavat 6 kirkossakäyntiä tuli lusittua, niin ne olivatkin elämäni ainoat "vapaaehtoiset" jumalanpalvelukset, joissa olen käynyt. Paikkakuntamme kirkko vetää yli tuhat ihmistä ja parhaimmassa sunnuntai kirkossa oli noina kokeminani kertoina parikymmentä mummoa.

Vierailija kirjoitti:

70l alussa näkyi tv:stä vain yksi kanava, ja vasta joskus 80-luvun puolessa välissä tuli kolmonen. Se muutti kyllä sunnuntain viettoja.

Missäs korvessa on näkynyt vain yksi kanva? Meillä ainakin näkyi jo 60-luvulla kaksi kanavaa ja niistä tuli enemmän katsottavaa, mitä nykyisestä paristakymmenestä kanavasta yhteensä.