Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Vierailija kirjoitti:

Eikös sunnuntaina tullut aika aikaisin päivällä Pätkis ja muita lastenohjelmia? Niitä katseltiin, kun oli myöhään nukuttu.

Ei tullut Pätkis sunnuntaina! Vaan jonain arki-iltana MTV-ohjelmapaikassa (ennenkuin Maikkari sai oman kanavan).

Stadissa tuli 80-luvun puolivälissä viikonloppuaamuisin kaapelikanavalta Fun Factory, jossa piirrettyjä, esim He-Man.

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaisin tuli Pieni talo preerialla.

Tuomas Holopainen on jäänyt siihen koukkuun - tosin taisikin olla silloin vielä pikkulapsi. Itselleni oli liian nössöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!

Huoh, on sullakin käytöstavat, aikuinen ihminen…

Kuin?

Tottahan tuo höpäjää.

Syyttää valehtelusta ihan tuntematonta ihmistä, jonka kotona ei ollut samoin kuin heillä. Sanoisin tuota joksikin aivovammaksi.

Meillä oli usein vieraita sunnuntaisin joko kahvilla tai syomässä ja vaikka ei ollutkaan niin silloin syotiin pitkän kaavan mukaan jotain vähähn fiinimpää kuin arkena. Itsekin kyläiltiin aika paljon perheenä.

Lisäksi meillä lapsilla oli harrastuksia jotka veivät sunnuntaiaamupäivän.  Illalla lapset vuorollaan kylpyyn ja katsottiin yhdessä Pieni talo preerialla-sarjaa. Joskus käytiin leffassa tai teatterissa tai jossain muussa kulttuuririennossa. 

Teininä 80-luvun lopulla hengailtiin sunnuntaisin usein jonkun kaverin luona, tai meillä oli kavereita kylässä, käytiin tosi paljon leffassa tai istuttiin niissä parissa hassussa kahvilassa jotka sunnuntaisin olivat Helsingissä auki. 

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran ihminen -animaatio taisi tulla sunnuntaisin.

Niin tuli ja Maija Mehiläinen ja Maailman ympäri 80 päivässä ja Peukaloisen retket. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!

Huoh, on sullakin käytöstavat, aikuinen ihminen…

Kuin?

Tottahan tuo höpäjää.

Syyttää valehtelusta ihan tuntematonta ihmistä, jonka kotona ei ollut samoin kuin heillä. Sanoisin tuota joksikin aivovammaksi.

On sullakin käytöstavat, vanha ihminen.

Alzheimerin ensi oireta tollanen äkäsyys.

Kesäisin sunnuntaina äiti saattoi sanoa: Käykääpä lapset ostamassa Jättis-tuutit kaikille. Naapurissa oli kauppa ja koputettiin oveen ja saatiin jäätelöt. Sunnuntait oli tyyniä ainakin kesällä, soudeltiin. Luettiin Aku ankkoja ja leikittiin paperinukeilla tai barbeilla, nukeilla tai autoilla. Talvella luisteltiin, hiihdettiin, laskettiin mäkeä, tehtiin lumilinnaa sun muuta lumesta. Niin kesäsunnuntaisin ja tavellakin oli vieraita ja hyvää kakkua ja muuta. Ihanaa aikaa joka ei enää palaa, onneksi muistan vielä kun olen nuori. Niin ja sirkus oli isossa heinäladossa se meidän kiva juttu kesällä ja oma kauppa jossa oli kaikkea myytävänä.

Lapissa sunnuntait olivat erilaisia päiviä. Sunnuntaisin mentiin kylään ystävien kotiin tai he tulivat meille. Pyhävaatteet oli erikseen. Ihmettelin aina miksei hyviä pyhäkenkiä voinut käyttää muulloin, koska arkikengät olivat siskolta peritty ja valmiiksi linttaan astuttu. Sunnuntaina ei muutenkaan riehuttu, työväentalon tanssit olivat lauantaisin. Sunnuntaisin oli aamupäivällä hiihtokilpailut tai painiottelu. Jos mummo tuli kylään, piti istua sängyn reunalla ja käyttäytyä, vaikka mummo ei sitten olisi kysynyt mitään vierailun aikana. Kahvipöydässä ei ollut mitään lapsille tarjottavaa. Vain joillakin aloilla oli sunnuntaityötä. Oli kiva mennä kouluun maanantaina, näki kavereita ja edes jotain tapahtui. Muistan ne alituiset ja aina toistuvat siivoukset lauantaina, se tehtiin sunnuntain vuoksi. Onneksi vanhempani olivat sellaisessa työssä, että olivat joskus sunnuntainakin pois. Ison lapsikatraan vanhimpana hoidin heitä, mutta lapsellisella otteella, se oli kivaa ja vapauttavaa, sillä tiesin ettei kukaan tule kylään pitämään jöötä, koska vanhemmat olivat työssä. Sisaret saivat olla vapaammin, koska en jaksanut koko aikaa vahtia tai kasvattaa, yleensä järjestäydyimme yhdessä / oijoimme paikkoja ennen heidän tuloaan töistä. Nyt on ihanaa kun elämä ei ole kaavoissa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavinta. En tiedä ketään, joka olisi tykännyt siitä painostavasta sunnuntaifiiliksestä. Aika monelle jäi traumoja siitä, että kerran viikossa yhteiskunta oli aikalailla kiinni ja ylle laskeutui muutenkin outo epätoivo. Pikkuhiljaa tuo alkoi hellittää, kun kauppojen aukiolo vapautui ja ihmiset muuttuivat jotenkin kauttaaltaan muutenkin avoimimmiksi. Viimeinen paikka missä sitä samaa painostavaa olen kokenut oli Prahassa 1993 kun maa oli vielä henkisesti täysin neuvostovallan alla.

Tätä painostavaa sunnuntaifiilistä ei tullut edes silloin, kun korona alkoi ja ketään ei illut kaduilla. Siitä voi vähän päätellä mikä voima sillä oli.

Se koronahiljaisuushan oli ihanaa! Ei autoja, ei ihmisiä. Helsingissä on ollut niin hiljaista edellisen kerran varmaan joskus 50-luvulla. Kerrankin kaikki olivat omissa kodeissaan eikä kaduilla meluamassa.

50-luvullahan keskusta oli vilkas, kun ei vielä ollut nykyisenlaisia lähiöitä. Tai toki oli Malmit ja Meilahdet, mutta keskustassa oli liikkeitä ja palveluja. Nythän suunta on pitkään ollut ostoskeskuksiin, ja keskusta on näivettynyt.

Joo, mutta sunnuntaina keskustan kaupat olivat kiinni. Ravintoloita saattoi olla auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavinta. En tiedä ketään, joka olisi tykännyt siitä painostavasta sunnuntaifiiliksestä. Aika monelle jäi traumoja siitä, että kerran viikossa yhteiskunta oli aikalailla kiinni ja ylle laskeutui muutenkin outo epätoivo. Pikkuhiljaa tuo alkoi hellittää, kun kauppojen aukiolo vapautui ja ihmiset muuttuivat jotenkin kauttaaltaan muutenkin avoimimmiksi. Viimeinen paikka missä sitä samaa painostavaa olen kokenut oli Prahassa 1993 kun maa oli vielä henkisesti täysin neuvostovallan al

Tätä painostavaa sunnuntaifiilistä ei tullut edes silloin, kun korona alkoi ja ketään ei illut kaduilla. Siitä voi vähän päätellä mikä voima sillä oli.

Se koronahiljaisuushan oli ihanaa! Ei autoja, ei ihmisiä. Helsingissä on ollut niin hiljaista edellisen kerran varmaan joskus 50-luvulla. Kerrankin kaikki olivat omissa kodeissaan eikä kaduilla meluamassa.

50-luvullahan keskusta oli vilkas, kun ei vielä ollut nykyisenlaisia lähiöitä. Tai toki oli Malmit ja Meilahdet, mutta keskustassa oli liikkeitä ja palveluja. Nythän suunta on pitkään ollut ostoskeskuksiin, ja keskusta on näivettynyt.

Joo, mutta sunnuntaina keskustan kaupat olivat kiinni. Ravintoloita saattoi olla auki.

Ainakin stadissa oli asematunnelin ruokakauppa auki sunnuntaisin. Tuli välillä käytyä.

Aamulla katsottiin lastenohjelmat. Yleensä oltiin oltu koko perhe mummilla ja papalla yökylässä ja vuodesta 1981 mökillä samassa kylässä. Leikin pihalla pikkuveljen kanssa tai käytiin marja-, sieni-, tai hiihtometsässä koko perhe. Kotiin kaupunkiin ajettiin päivällisen jälkeen ja seitsemältä katsottiin koko perhe Peukaloisen retket /Tao Tao / Maija mehiläinen. 

Joskus jäätiin kaupunkiin viikonlopuksi, jos iskä oli töissä lauantaina. Harvemmin kyllä oli. 

70-luvulla, ollessani alle kouluikäinen muistan kun iskä (otti päiväunet) katsoi englannin valioliigan peliä olkkarin sohvalla. Tai formuloita sitten kun Keke nosti ne suomalaisten suosioon. Menin iskän kainaloon niitä myös katselemaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavinta. En tiedä ketään, joka olisi tykännyt siitä painostavasta sunnuntaifiiliksestä. Aika monelle jäi traumoja siitä, että kerran viikossa yhteiskunta oli aikalailla kiinni ja ylle laskeutui muutenkin outo epätoivo. Pikkuhiljaa tuo alkoi hellittää, kun kauppojen aukiolo vapautui ja ihmiset muuttuivat jotenkin kauttaaltaan muutenkin avoimimmiksi. Viimeinen paikka missä sitä samaa painostavaa olen kokenut oli Prahassa 1993 kun maa oli vielä henkisesti täysin neuvostovallan al

Tätä painostavaa sunnuntaifiilistä ei tullut edes silloin, kun korona alkoi ja ketään ei illut kaduilla. Siitä voi vähän päätellä mikä voima sillä oli.

Se koronahiljaisuushan oli ihanaa! Ei autoja, ei ihmisiä. Helsingissä on ollut niin hiljaista edellisen kerran varmaan joskus 50-luvulla. Kerrankin kaikki olivat omissa kodeissaan eikä kaduilla meluamassa.

50-luvullahan keskusta oli vilkas, kun ei vielä ollut nykyisenlaisia lähiöitä. Tai toki oli Malmit ja Meilahdet, mutta keskustassa oli liikkeitä ja palveluja. Nythän suunta on pitkään ollut ostoskeskuksiin, ja keskusta on näivettynyt.

Joo, mutta sunnuntaina keskustan kaupat olivat kiinni. Ravintoloita saattoi olla auki.

Ainakin stadissa oli asematunnelin ruokakauppa auki sunnuntaisin. Tuli välillä käytyä.

Se olikin ainoa kauppa joka oli auki. 

Sunnuntaisin nautittiin vapaa-päivästä, se kun oli ainoa viikon vapaa. Lauantaina kun oltiin koulussa. En ihan koulun loppuun asti joutunut lauantaisin käymään, mutta oiskohan ollu vitos-tai kutoluokka millä olin, kun lukujärjestykseen tuli kiertävä lauantai.

Sunnuntaina pistettiin parasta päälle. Kotona katettiin ruokapöytä kauniisti ja syötiin ' juhlavampaa ' sapuskaa. Rupateltiin menneestä viikosta ja iloittiin kun kaikki oli yhdessä, terveitä ja hyvin voipia. Ulkoiltiin tietysti paljon ja käytiin isovanhempien luona heitä moikkaamassa. 9 lasta meitä ja vanhemmat tietty, joten kyllä se arki melko hektistä oli. Kouluakin kun käytiin kahdessa vuorossa, oli tulijaa ja menijää kaiken aikaa. Kun koitti sunnuntai, oli aina ns. rauha maassa. Ihania muistoja, toden totta.

Kun oltiin kylässä, aikuiset joivat kahvia, oikeista kukallisista kupeista tassin kanssa. Minä olin jonkun kotoa muuttaneen kamarissa ja luin Tex Willereitä, Valittuja Paloja tai vanhoja Seuroja.

Telkasta tuli aina Tarzan-elokuvia, tai Sissi keisarinna, tai Angelika.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla katsottiin lastenohjelmat. Yleensä oltiin oltu koko perhe mummilla ja papalla yökylässä ja vuodesta 1981 mökillä samassa kylässä. Leikin pihalla pikkuveljen kanssa tai käytiin marja-, sieni-, tai hiihtometsässä koko perhe. Kotiin kaupunkiin ajettiin päivällisen jälkeen ja seitsemältä katsottiin koko perhe Peukaloisen retket /Tao Tao / Maija mehiläinen. 

Joskus jäätiin kaupunkiin viikonlopuksi, jos iskä oli töissä lauantaina. Harvemmin kyllä oli. 

70-luvulla, ollessani alle kouluikäinen muistan kun iskä (otti päiväunet) katsoi englannin valioliigan peliä olkkarin sohvalla. Tai formuloita sitten kun Keke nosti ne suomalaisten suosioon. Menin iskän kainaloon niitä myös katselemaan.  

Hirmuinen nostalgiahyöky tuli tästä tekstistä. Sait mut hymyilemään, kiitos!

N47

80 luvulla Lauantaisin katsottiin englannin jalkapalloa peräti väri tv stä, ennen ottelua ruuvattiin Honda mankia ja laitettiin kulkemaan sen 100/km/h jonka jälkeen se ajettiin pesuhuoneeseen ja pestiin se sisällä.

Illalla vielä kuukauden western lännenkuvia tai radioetsivää.. 3 tv kanavaa  näkyvissä. Sunnuntai aamuna rosfo rudolf..

Käyttäjä39914 kirjoitti:

Helsinki näytti vielä Helsingiltä eikä Mogadishulta.

Heh, asuin lapsena 80-luvulla Mogadishussa pari vuotta eikä Helsinki kyllä muistuta sitä, eikä mitään muutakaan Afrikan kaupunkia tippaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt liity sunnuntaihin, mutta tuli ketjun koulumuistoista mieleen: Mulla on sellainen mielikuva, että koulu olisi aina päättynyt jotakuinkin toukokuun loppuun, ei mitään sellaista että päättäjäispäivä olisi ollut 5.6. kuten nykyään voi olla. Missään nimessä ei kesäkuun puolella enää ollut koulua. Ovatko muistikuvani oikein vai kuvittelenko omiani? Siis 80-luvulla? Samoin muistelen, että koulu olisi elokuussa alkanut noin elokuun puolessa välissä, aika usein 15. päivä. Silti oli syysloma, joululoma ja talvilomakin, jota hiihtolomaksi sanottiin.

Pitkäperjantai vasta tylsä oli, silloin ei tapahtunut mitään! Ravintolatkaan ei saaneet olla auki eikä mitkään paikat. Kirkko vain. No pääsiäisenäkin sukuloitiin innokkaasti, käytiin molemmissa mummuloissa ja syötiin hyvin.

Ainakin 80-luvulla ja 90-luvun alussa koulu loppui toukokuun lopussa tai viimeistään 1.6. Mutta ei se koulu kovin myöhään elokuussa alkanut, vaan alkukuusta. Syyslomaa ei ollut, paitsi joskus 90-luvun puolivälissä, mutta silloinkin piti tulla jonain lauantaina kouluun, jotta se kahden päivän loma tuli kuitattua. Joululoma oli lyhyt, kouluun tultiin heti uuden vuoden jälkeen, ei loppiaisen jälkeen. Hiitolomaa oli sitten viikko.

Koko minun kouluaikana koulu loppui toukokuun viimeinen arkipäivä, siis saattoi olla osan aikaa lauantai ja alkoi syyskuun ensimmäisenä arkipäivänä. 3 kk kesäloma oli minun aikana. Joululoma alkoi pikkusen vajaa viikko ennen joulua ja päättyi tammikuun 2tai3 pv, aina riippuen mille viikonpäivälle uudenvuoden päivä osui ja koitti arkipäivä. Hiihtoloma oli 1 vk ja maaliskuun eka tai toka viikko, riippuen mille viikolle osui täysi viikko eli ma-su. Lukaisin päiväkirjoistani nuo lomat, ja päiväkirjaa kirjoitan muuten vieläkin. Tällä hetkellä 60 päiväkirjaa on täynnä ja 61 kirja menossa. Täytyy myöntää että ekat päiväkirjat on hyvinkin lapsellisia, mutta lapsihan minä olinkin silloin. Kirjoista on kiva katsoa jos jotain ei ihan lonkalta muista.

Saatettiin käydä r-kioskilta todella kallista jäätelöä tai karkkia. Kaupat eivät olleet tosiaan auki.