Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntait 1970-80-luvuilla?
Lauantaisaunoja muistelleen ketjun innoittamana: mitä teitte 1970-80-luvuilla sunnuntaisin? Kaupat ei olleet auki. Jotkut varmaan kävivät kirkossa, mitä muuta puuhattiin?
Kommentit (533)
Mä kaipaan sitä hiljaisuutta mikä sunnuntaisin oli vielä ysärin alussakin. Ei ollut juurikaan kauppakeskuksia eikä ne varsinkaan olleet auki joten autoja ei mennyt eestaas eikä ihmiset muutenkaan säntäilleet ympäriinsä. Nyt on ihmeellinen kiirekiirekiire ja kokoajan pitää mennä sinne ja tänne shoppailemaan ihan kuin tavarat olisi loppumassa maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen hirveän kiireen lauantaina ehtiä kauppaan ennen kuin se meni kiinni ja sitten jos jotain puuttui sunnuntaina niin sai olla ilman. Teininä inhosin sunnuntaita, sillä se oli sellainen epäpäivä ja kaikki oli kiinni. Ja televisiosta tuli niin vähän ohjelmaa. Sitä vain odotti, että ankea arki taas alkaa. Aikuisena kun sunnuntaitkin muuttuivat normaaleiksi päiviksi, olen päässyt sunnuntaiahdistuksesta eroon, ihanaa kun voi mennä ja tehdä ja käydä kaupassa rauhassa. Kaikkea ei tarvitse ehtiä lauantaina.
Meidän lähellä oli T-kauppa, joka meni lauantaina kiinni joko yhdeltä tai kahdelta iltapäivällä. Mutta kaupan sivuseinällä oli elintarvikekioski, josta sai ostaa vastaavia tuotteita, toki piti jonottaa luukulla ja sitten odottaa, kun kioskin myyjä lähti kaupan puolelta hakemaan tavaroita. Kioskissa oli toinenkin luukku, josta myytiin grilliruokia. En ole sen koommin parempia ranskalaisia syönyt! Ne tarjoiltiin sellaisessa suorakaiteen muotoisessa pahviropposessa, ja syömävälineeksi annettiin kolmipiikkinen tikku, ehkä alle 10 senttiä pitkä. Nykyään ei ole noita ropposia eikä pieniä kolmihaaraisia tikkuja, liekö se syy, ettei enää maistu yhtä hyvältä.
Eikös sunnuntaina tullut aika aikaisin päivällä Pätkis ja muita lastenohjelmia? Niitä katseltiin, kun oli myöhään nukuttu.
Sunnuntaina oli myös vähän parempaa ruokaa tarjolla, kun ehdittiin tekemään. Tai äiti ehti...
1970- luvun sunnuntait olivat vähän haikeita. Perjantaina olin yleensä matkustanut linja-autolla viikonlopuksi jonkun isosisarukseni perheeseen. Heillä oli pieniä lapsia, joita rakastin. Sunnuntai-iltana palasin kotiin jossa oli lisäkseni vain isä ja äiti. Joskus palasin linjurilla, joskus perhe lähti kyytimään.
Sain usein pientä taskurahaa heiltä matkarahan lisäsi. Toisinaan matkalla ostettiin baarista höyrymakkarat tai porilaiset, se tuntui tosi hienolta.
1980- luvun alussa olin myös sisarusten luona sunnuntaina, tai toivuin kotona lauantain tanssipaikkaillasta, haaveilin ja mietin ja kirjoittelin päiväkirjaa. Nauhoitin radiosta musiikkia c- kaseteille, jonka kansipaperiin kirjoitin siistit kappalelistat, ennen kuin laitoin kasetin paikalleen kuutionmuotoiseen pyörivään muoviseen kasettitelineeseen. Luultavasti joku sisaruksista perheineen ajelisi viikonloppukylään. Jos useampi tulisi kerralla, miehet pelaisivat korttia tai koronaa. Isä kaivaisi laatikostaan lapsille DaCapo- suklaapatukat. Naiset juttelisivat keittiössä, äiti tarjoaisi kahvia ja voileipiä, lättyjä tai pannaria. Yksi sisko leipoi ja toi usein nomparelleillä koristettuja mokkapaloja, toinen samantyylisä kookoshiutaleilla koristettua Rauhan torttua.
1980- luvun lopulla palattiin sunnuntaina anoppilasta viikonlopun vietosta ( työleiriltä) kotiin. Sunnuntaina oli tosin jo ehditty vähän ulkoillakin, ja palata Yatzya. Anoppi oli tehnyt lihapullia, perunoita ja porkkanaraastetta sekä keitettyjä kananmunia, ehkä myös rosollia. Uutuutena pöydässä oli neljä kiivihedelmän puolikasta. Muuten jälkiruuaksi oli marjakiisseliä. Paluumatkalla autossa kuunneltiin Knalli ja sateenvarjo- ohjelmaa radiosta. Aamulla oli anoppilassa pauhannut Kansan radio. " kuuntele minua, kuuntelen sinua. Ääni kun on nyt kansan radion". Kihlattuni lähti töihin sunnuntai-illalla, ja minä aloin valmistautua opiskeluviikkoon. Saatoin myös neuloa villapuseroa ja lukea samalla vanhoja Reginoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa, jonka nuoruudessa 1970-luvulla käytiin näyteikkunaostoksilla haaveilemassa?
Parasta oli ilta-aika, kun hämärtyy ja näyteikkunat hohtivat valoa. Muistaakseni nimenomaan sunnuntaina oli tälle aikaa.
Angsti oli teinisunnuntaisin 80-luvun alussa huikea. Kavereita ei oikein ollut että heitä olisi voinut sunnuntaisin tavata. Ennemmin sitä odotti maanantaita että alkaisi koulu taas. Odottavan aika oli pitkä ja sunnuntaina se oli erityisen pitkä. Toisaalta 80-luvulla kauppa alkoi vapautumaan, leffateattereihin tuli kivoja Hollywood-blockbustereita ja hampurilaispaikkoja aukaistiin myös. Ne pikkuhiljaa tekivät sunnuntaista miellyttävämmän ja pystyi lähtemään kavereiden kanssa (joita syntyi kun sosiaalinen mielenkiinto rupesi kasvamaan) ns. kaupungille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.
Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!
Ei puhelinta ollut meilläkään vielä edes 80-luvulla. Se hommattiin joskus sen vuosikymmenen puolivälissä.
Kaikilla tuntemillani oli puhelin. Oli videot, Commodoret ja korvalappustereot. Kasarilla oli juppeja ja punkkareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää kuinka kauhea Corona virus olisi ollut tohon aikaan. Nyt sentään netti millä näkee läheisiä.
Ei siihen aikaan olisi revitty prsettä mistään tartuntataudista. Se olisi sairastettu ja elämä olisi jatkunut. Ei se olisi kyllä nykyiseen malliin alkujaankaan levinnyt, sillä ihmiset matkustelivat vähemmän ulkomaille. Mutta joka tapauksessa olisi otettu tyynesti vastaan sekin koettelemus eikä lähdetty pelkopsykooseihin.
No kyllä se polio-infektio herätti pelkoa 80-luvulla. Silloinhan toteutettiin poliorokotus sokeripalaan laitetulla elävällä viruksella. Rokotteen sai 95% suomalaisista, myös omat lapseni, jotka olivat kaikki silloin alle 10 vuotiaita.
En muista kenenkään erityisemmin poliota pelänneen tai siitä vouhkanneen 80-luvulla. eikä varsinkaan mitään rajoituksia tai hygieniateatteria harrastettu. Sokeripalarokotteesta kyllä uutisoitiin. Enemmänkin pelkoa herätti ydinsodan uhka, ja sekin tuntui kaukaiselta. Tshernobylistä revittiin otsikoita, mutta nekin vähän jälkijunassa. Ja elämä jatkui.
Niin että poliota ei pelätty, mutta ihan vaan muuten vaan 95 prosenttia kansasta nieli sokeripalarokotuksen? Ilman mitään syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan sen hirveän kiireen lauantaina ehtiä kauppaan ennen kuin se meni kiinni ja sitten jos jotain puuttui sunnuntaina niin sai olla ilman. Teininä inhosin sunnuntaita, sillä se oli sellainen epäpäivä ja kaikki oli kiinni.
Jos normaali lauantai oli stressaava niin muistelepa juhlapyhiä kuten pääsiäistä, joulua ja juhannusta jolloin yksinkertaisesti *kaikki* oli kiinni kolme päivää putkeen, ei pelkästään kaupat.
Valtava paniikki hankkia monen päivän ruuat kauppojen viimeisenä aukiolopäivänä ennen kuin ne menivät kuudelta kiinni (ja töistä pääsi viideltä)
Juhannuksena kaupungit olivat kuin neutronipommin jäljiltä eikä pyhänä saanut mennä naapureita häiritsemään vaan piti kykkyä kotona tai juhannuksena mökillä päiväkausia vanhempien kanssa.
Michael Jackson, Madonna, Rambo, Tähtien sota, Rocky, ET
..ja ne siniset juomat uimahalleissa. Karkkikaupat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sunnuntaihesarit. Pienenä luin vaan sarjakuvat ja teininä koko lehden. Yleensä jaettiin isän kanssa lehti ja kumpikin luki isolla ruokapöydällä. Vähän väsynyt vire sunnuntaissa aina oli. Käytiin isovanhemmilla kahvilla ja kaikki katsoi mäkihyppyä, paitsi itsestä se lapsena oli tylsää. Laskin busseja ikkunasta.
Vierailija kirjoitti:
Käytiin sukulaisten luona kylässä. Äiti laittoi talouskyljyksiä ruuaksi. Hiihdettiin talvella.
Meillä kanssa kyljyksiä sunnuntaisin, tosin isä teki meillä ne. Äiti teki ruoan muina päivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miljoonan dollarin mies ja westeriset tuli telkkarista. Leivinuunissa hautui tuoksuva lhapata.
Olin koululainen 70-luvulla ja sunnuntait olivat myöhäissyksyllä tylsiä. Telkkarista tuli ehkä joku surkea Tarzan-elokuva. Muulloin saattoi hiihtää, käydä kavereitten kanssa pyörällä jossain tms. Ei meidän ikäluokkaa autolla minnekään kuskattu. Kaikkien kotona ei edes ollut autoa. Onneksi pääsi käymään kirjastossa viikolla ja sai lainata edes lukemista.
Tuntui että vanhempien koko viikon stressit, ahdistukset ja rahahuolet purkautuivat juuri sunnuntaisin ja meihin lapsiin, kun eivät keskenään osanneet riidellä. Ahdistava päivä oli se.
Ne takatukat ja olkatoppaukset oli makeita ja Miami Vice-tyyli myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä juttu on maaliskuulta mutta vielä 1970-luvulla suunnilleen 2/3 Suomesta oli tällaisia "nollakuntia" joissa ihmiset asuivat, kävivät töissä ja viettivät vapaa-aikansa ihan pienillä paikkakunnilla eivätkä juuri esson paaria kauemmas kotipihalta lähteneet.
Meidän kylällä ei ollut edes sitä Esson baaria.
Vierailija kirjoitti:
Barbababat!
Smurffit
Missikisoissa Anna-Liisa Tilus pukeutui Smurffiinaksi.
En muista kenenkään erityisemmin poliota pelänneen tai siitä vouhkanneen 80-luvulla. eikä varsinkaan mitään rajoituksia tai hygieniateatteria harrastettu. Sokeripalarokotteesta kyllä uutisoitiin. Enemmänkin pelkoa herätti ydinsodan uhka, ja sekin tuntui kaukaiselta. Tshernobylistä revittiin otsikoita, mutta nekin vähän jälkijunassa. Ja elämä jatkui.