Lue keskustelun säännöt.
Sunnuntait 1970-80-luvuilla?
Lauantaisaunoja muistelleen ketjun innoittamana: mitä teitte 1970-80-luvuilla sunnuntaisin? Kaupat ei olleet auki. Jotkut varmaan kävivät kirkossa, mitä muuta puuhattiin?
Kommentit (533)
Vierailija kirjoitti:
Juu, ja kuunneltiin jotain listaohjelmaa (en muista ohjelman nimeä) ja viikkokaupalla voittaja oli Iltatuulen viesti.
Taisi olla toista vuotta ja meillähän ostettiin tämä singlelevy, jota isä juovuksissa kuunteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ja kuunneltiin jotain listaohjelmaa (en muista ohjelman nimeä) ja viikkokaupalla voittaja oli Iltatuulen viesti.
Taisi olla toista vuotta ja meillähän ostettiin tämä singlelevy, jota isä juovuksissa kuunteli.
Sehän on se kappale, jossa mieskuoro laulaa: "Ystäväin kuolethan..." - en koskaan ymmärtänyt, miksi.
Haikeena muistelen perheen aikoja 70-80 luvulla. Usein sunnuntaisin kun olin lapsi tuli serkut meille kylään tai meidän perhe kävi siellä. Äidin kanssa käytiin usein uimahallissa, elokuvissa tai joskus käytiin myyjäisissä tai kirpputoreilla. Sunnuntaina äiti teki illalla mannapuuroa ja kiisseliä. Enemmän sukuloitiin silloin ja meille kotiin tuli vieraita jotka ajoivat vaan pihaan. Sitten tarjottiin mitä oli ja kaikki oli tyytyväisiä. Ei odotettu mitään hienoa vaikka äidillä oli aina pakkasessa jäätelöä lapsille ja aikuisille pullaa kahvin kanssa. Kaikki oli yksinkertaisempaa.
80-luvulla joskus isä ajoi (kyydissä äiti ja minä lapsi) Tampereelta Valkeakoskelle Siltaravintolaan, jossa on järvi vieressä ja maisemia. Siihen aikaan oli puustoa ja peltoa enemmän kuin asutusta siellä, auton ikkunasta tuli katseltua maisemaa, melkein kuin taulusta. Metsät tuntuivat maaseudulla päättymättömille, jopa korvelle paikoin. 80-90-luku oli myös ulkomaille matkailun kulta-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ja kuunneltiin jotain listaohjelmaa (en muista ohjelman nimeä) ja viikkokaupalla voittaja oli Iltatuulen viesti.
Taisi olla toista vuotta ja meillähän ostettiin tämä singlelevy, jota isä juovuksissa kuunteli.
Sehän on se kappale, jossa mieskuoro laulaa: "Ystäväin kuolethan..." - en koskaan ymmärtänyt, miksi.
”Ystäväin, kuulethan mun viestini” siinä lauletaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio Luxemburgia tuli kuunneltua.
Eihän juuri muualta hyvää musiikkia kuulunutkaan. Suomessa oli vielä 80-luvulla musiikkikanavat lähes nollassa. Ulkomaalaiset vieraamme ihmettelivät, että kun he olivat yrittäneet autossa löytää musiikkikanavia, niin ei löytynyt. Sitten he kysyivät, että miksi?
Mitäs siihen vastaat. Olisin halunnut vastata, että tämä on niin Itä-Blokin maa, mutta mumisin jotain ihan muuta vastaukseksi.
Olet varmaan ollut 2-vuotias 1980-luvulla :D
Jokainen 80-luvun nuori muistaa että silloin tuli koko ajan uusia paikallisradiokanavia kuten Radio City. Musakanavia oli myös Ylen Rockradio.
Radio City kuului tuohon aikaan vain Helsingissä ja Ylen Rockradiokin soi vain muutaman tunnin viikossa. Jatkuvasti pop-musiikkia soittavaa kanavaa ei ollut. Ne tulivat myöhemmin, 80-luvun loppupuolella.
Ja olin parikymppinen iältäni.
SIRPA kirjoitti:
Käytiin mummolassa ja ehkä muuallakin kylässä, katsottiin telkkaria, esim. Toivotaan toivotaan, Onnenpäivät, Macgyver....
Kyllä Onnen päivät tuli lauantaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena leikittiin paljon. Teininä käytiin lenkillä ja käytettiin aikaa harrastuksiin. Itse vastailin kirjeenvaihtokavereilleni pääasiassa sunnuntaisin. Tein läksyjä tunnollisesti ja luin kirjoja. Aika usein käytiin mökillä sunnuntaisin, vanhemmat pääsivät yleensä töistä vasta lauantaina myöhään illalla, äiti siivosi kauppaa ja isä oli varastomies/autonkuljettaja samassa kaupassa, joten lähdettiin sitten mökille joko yöksi joskus illalla, kaupat menivät yhdeltä kiinni joten viiden maissa lähdettiin tai sitten lähdettiin sunnuntaisin. Aika paljon oltiin siellä mökillä kesällä sunnuntait, ihan teiniksi asti, kavereita saatiin ottaa mukaan. Uitiin, pelailtiin pelejä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radio Luxemburgia tuli kuunneltua.
Eihän juuri muualta hyvää musiikkia kuulunutkaan. Suomessa oli vielä 80-luvulla musiikkikanavat lähes nollassa. Ulkomaalaiset vieraamme ihmettelivät, että kun he olivat yrittäneet autossa löytää musiikkikanavia, niin ei löytynyt. Sitten he kysyivät, että miksi?
Mitäs siihen vastaat. Olisin halunnut vastata, että tämä on niin Itä-Blokin maa, mutta mumisin jotain ihan muuta vastaukseksi.
Olet varmaan ollut 2-vuotias 1980-luvulla :D
Jokainen 80-luvun nuori muistaa että silloin tuli koko ajan uusia paikallisradiokanavia kuten Radio City. Musakanavia oli myös Ylen Rockradio.
Radio City kuului tuohon aikaan vain Helsingissä ja Ylen Rockradiokin soi vain muutaman tunnin viikossa. Jatkuvasti pop-musiikkia soittavaa kanavaa ei ollut. Ne tulivat myöhemmin, 80-luvun loppupuolella.
Ja olin parikymppinen iältäni.
Paikallisradiot saivat luvat vasta vuonna 1985, tuota ennen edes Helsingissä ei kuunneltu Radio Cityä
Tuliko Maamiehen tietolaari lauantai vai sunnuntai aamuisin?
Sunnuntaisin kuunneltiin kuunnelma iltapäivällä radiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ja kuunneltiin jotain listaohjelmaa (en muista ohjelman nimeä) ja viikkokaupalla voittaja oli Iltatuulen viesti.
Taisi olla toista vuotta ja meillähän ostettiin tämä singlelevy, jota isä juovuksissa kuunteli.
Meillä sama ja kääntöpuolella oli Musta Rudolf ja sitä ei kuunneltu juuri koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ja kuunneltiin jotain listaohjelmaa (en muista ohjelman nimeä) ja viikkokaupalla voittaja oli Iltatuulen viesti.
Taisi olla toista vuotta ja meillähän ostettiin tämä singlelevy, jota isä juovuksissa kuunteli.
Sehän on se kappale, jossa mieskuoro laulaa: "Ystäväin kuolethan..." - en koskaan ymmärtänyt, miksi.
”Ystäväin, kuulethan mun viestini” siinä lauletaan.
”Ystäväin kuulethan, ystäväni lauluni, saapukoon se luoksesi, missä lienetkin”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi kamala. Mahtoi olla kauheeta aikaa
Onko shoppailu susta ihmisen parasta aikaa?
Vuonna 71 oli lauantait vapaata koulusta.
Sunnuntai-aamuisin oli joskus kaikki loppu, sitten häirittiin kyläkauppiasta.
Jumalanpalvelus radiosta.
Päivän lehti piti hakea laatikosta parin km päästä, kun ei muistettu, nalkutusta.
Tylsää mutta uskottiin että kuuluukin olla.
Maatalon kesät ovat mielessä ja lauantaisin vietiin matot ulos ja siivottiin ja pestiin lattiat, tyttöjen hommia, ja laitettiin liina pöytään ja tuotiin kukkia maljakkoon. Äiti leipoi yleensä leipää ja pullaa ja ruuuaksi tehtiin silakkalaatikkoa sitten uunin jälkilämmössä. Sunnuntaisin vanhemmat usein kävi kylässä tai meille tuli vieraita ja minä aina pyöräilin serkun luokse ja kuuntelimme yhdessä radiosta Listaa, joka tuli muistaakseni yhdeltä. En muista että koskaan olisi ollut huono ilma vaan aina aurinko paistoi.
Vierailija kirjoitti:
Käytiin sukulaisten luona kylässä. Äiti laittoi talouskyljyksiä ruuaksi. Hiihdettiin talvella.
Hei, meilläkin oli aina sunnuntaisin kyljyksiä ruuaksi. Äiti paistoi pöytägrillissä ne. Olivat tosi hyviä sinapin ja keitettyjen perunoiden kanssa. Pöytägrilli oli meillä ennen mikroa. Tuli muuten hyvää ruokaa. Mikseiköhän niitä ole enää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhat hyvät ajat kirjoitti:
Saisikin elää 80-luvulla tämän nykyisen turhuuden sijaan!
Sama. Oli toivoa ja tulevaisuudenuskoa, ja työllä oli merkitystä. Tulevaisuudesta ei sitten tullut kummoista.
Ummehtunut Kekkosslovakia, ei kiitos! Ainoat hyvät puolet tuolloin oli täystyöllisyys, ja että ei ollut digihärpäkkeitä.
Käsitteesi ummehtunut Kekkoslovakia on keksitty vasta jälkeenpäin. Tuolloin ei kukaan uskaltanut arvostella Urkkia, häntä pidettiin kuolemattomana ja ainoana mahdollisena idänsuhteiden hoitajana ja jos uskalsi arvostella, leimautui fasistiksi, neuvostovastaiseksi ja ennenkaikkea ulkopoliittisesti epäluotettaviksi..
Kyllä esim. Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth ym. arvostelivat Kekkkosta. Olen syntynyt -66 ja muistan kouluajoilta -70 luvun ummehtuneen ja sosialistisen ilmapiirin. En tietysti seurannut politiikkaa tuolloin, mutta hyvin muistuu mieleen se kritiikitön Neuvostoliiton ihailu. Telkkarista tuli jatkuvalla syötöllä neuvostomyönteistä propagandaa ja venäjän kielen kursseja. Aikakautta kuvaa hyvin ns. Pirkkalan monisteet. Ikäni puolesta olisin voinut olla tuonkin aivopesun kohteena. Onneksi perhe asui muualla.
Mutta Junnila, Jori C. ja Vennamo leimattiinkin hulluiksi, fasisteiksi ja äärioikeistolaiseksi. Vuonna 1978, kun Kekkonen vielä höynäytettiin asettumaan presidenttiehdokkaksi, vain muutama pikkupuolue ( kristilliset, maaseudun puolue, perustuslailliset ja yhtenäisyyden puolue) uskalsi asettaa oman ehdokkaan, kommunisteista kokoomukseen oltiin Kekkosen takana,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muistikuvaa kenelläkään 70 luvulta sarjasta: kapteeni nemo joka tähyili sieltä vuorelta tai: pelastajat 70 luvulta ?
Joo muistan ton kapteeni Nemo -sarjan. Mulle jäi mielen kohtaus jossa jossain sukellusasuissa kulkivat kävellen meren pohjalla.
Kapteeni Nemona oli Omar Sharif.
Oliko Veijo Essolta tehty pöytävaraus?