Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Käytiin mummolassa ja ehkä muuallakin kylässä, katsottiin telkkaria, esim. Toivotaan toivotaan, Onnenpäivät, Macgyver....

Vierailija kirjoitti:

Radio Luxemburgia tuli kuunneltua.

Eihän juuri muualta hyvää musiikkia kuulunutkaan. Suomessa oli vielä 80-luvulla musiikkikanavat lähes nollassa. Ulkomaalaiset vieraamme ihmettelivät, että kun he olivat yrittäneet autossa löytää musiikkikanavia, niin ei löytynyt. Sitten he kysyivät, että miksi?

Mitäs siihen vastaat. Olisin halunnut vastata, että tämä on niin Itä-Blokin maa, mutta mumisin jotain ihan muuta vastaukseksi.

Luin ketjun läpi. Tuli haikea kaipuu 70-luvulle ja oman perheen elämään. Voi ei, pääsispä hetkeksi käymään.

Nuorempana talvisin nousin niin aikaisin, että ehdin klo 7.00 pumppulaitokselle, jossa tapasin luokkatoverini, jonka kanssa hiihtelimme kaupungin ulkoilualueelle (ensin yli järven, sitten parin tien yli, sen jälkeen reipas nousu ,jonka keskivaiheilla rautatie, ja sitten pitkin tien pekkoja ja katuja määränpäähän), jossa sitten hiidettiin yleensä 5 km tai joskus pidempi merkitty latu.  Sen jälkeen lämpimät mehut ja kotiin paluu. Ruokailu. Musisointia ja läksyjä.

Kun teini-ikä koitti hiihto jäi.   Launtai-illan menojen jälkeen tarvittiin pitkät aamu-unet.  Jos äiti oli kotona, joutui kuitenkin nousemaan siinä kymmenen aikaan, mutta jos isä ole vastuussa huushollista, sai nukkua luonaaseen asti.  Kuvaavaa se, että poikaystäväni ei tajunnut lainkaan, miten tytöt voivat nukkua ja isä tekee ruokaa. Oli vähän toiset roolimallit.

Joka tapauksessa, lounas oli aina sunnuntain kohokohta.  Parempaa ruokaa kuin viikolla.  Sen jälkeen läksyt ja illan suussa kavereita katsomaan.   Ja ihan pakko oli kävellä poikakaverin kanssa käsi kädessä, vaikka oikeasti en ole mikään käsikädessä tyyppi vaan tykkään kulkea eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Syötiin kyljyksiä tai kanankoipia ja jälkkärinä puolukkarahkaa. Herkkuruokaa.

Sama täällä.  Nuo olivat ihan parhaita.  Kanan kanssa vielä hyvää kastiketta ja mustaviinimarjahyytelöä.

Juu, ja kuunneltiin jotain listaohjelmaa (en muista ohjelman nimeä) ja viikkokaupalla voittaja oli Iltatuulen viesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat hyvät ajat kirjoitti:

Saisikin elää 80-luvulla tämän nykyisen turhuuden sijaan!

Sama. Oli toivoa ja tulevaisuudenuskoa, ja työllä oli merkitystä. Tulevaisuudesta ei sitten tullut kummoista.

Ummehtunut Kekkosslovakia, ei kiitos! Ainoat hyvät puolet tuolloin oli täystyöllisyys, ja että ei ollut digihärpäkkeitä.

Ei todellakaa ollut!   Oli oikein kivaa aikaa.  Jos ei sinulle maistunut, vika on sinussa, ei jossain n-liitossa.

Kivaa oli jopa silloinkin, kun oli tämä Suomen historian yksi kauheimmista kausista, jolloin radio oli äärivasemmistolaisten käsissä, taide oli täyttä skeidaa eli puhdasta kommaripropagandaa ja esim teatterikoulussa tuhottiin lukemattomien lahjakkaiden nuorten ihmisten mielenterveys täysin.

Kauheaa taistolaisten aikaa (joka näyttää valitettavasti palaavan).

Mutta jos on perhe ja kaverit, niin hauskaa kyllä riittää.   Ja jos on nuori, se on kutkuttavaa aikaa ihan politiikasta riippumatta.

Parempaa, kuin nykyaika. Ja heittämällä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat hyvät ajat kirjoitti:

Saisikin elää 80-luvulla tämän nykyisen turhuuden sijaan!

Sama. Oli toivoa ja tulevaisuudenuskoa, ja työllä oli merkitystä. Tulevaisuudesta ei sitten tullut kummoista.

Ummehtunut Kekkosslovakia, ei kiitos! Ainoat hyvät puolet tuolloin oli täystyöllisyys, ja että ei ollut digihärpäkkeitä.

Käsitteesi ummehtunut Kekkoslovakia on keksitty vasta jälkeenpäin. Tuolloin ei kukaan uskaltanut arvostella Urkkia, häntä pidettiin kuolemattomana ja ainoana mahdollisena idänsuhteiden hoitajana ja jos uskalsi arvostella, leimautui fasistiksi, neuvostovastaiseksi ja ennenkaikkea ulkopoliittisesti epäluotettaviksi..

Kyllä esim. Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth ym. arvostelivat Kekkkosta. Olen syntynyt -66 ja muistan kouluajoilta -70 luvun ummehtuneen ja sosialistisen ilmapiirin. En tietysti seurannut politiikkaa tuolloin, mutta hyvin muistuu mieleen se kritiikitön Neuvostoliiton ihailu. Telkkarista tuli jatkuvalla syötöllä neuvostomyönteistä propagandaa ja venäjän kielen kursseja. Aikakautta kuvaa hyvin ns. Pirkkalan monisteet. Ikäni puolesta olisin voinut olla tuonkin aivopesun kohteena. Onneksi perhe asui muualla.

Vierailija kirjoitti:

. Ulkomaalaiset vieraamme ihmettelivät, että kun he olivat yrittäneet autossa löytää musiikkikanavia, niin ei löytynyt. Sitten he kysyivät, että miksi?

Mitäs siihen vastaat.

Vastaat tietenkin että "Lähetysaika käytetään Näin Naapurissa-ohjelmaan, tarjoaahan se todenmukaista tietoa Nevostoliitosta"

Ensimmäisellä ja ehkä toisellakin luokalla ollessani lauantaitkin olivat vielä koulupäiviä. Sitten kouluviikko muuttui viisipäiväiseksi. Lauantai oli meillä siivouspäivä. Kaikkien oli osallistuttava siivoukseen ja vihasin sitä (vihaan edelleen). Päivällinen syötiin jo joskus klo 16 aikoihin ja illalla oli sauna. Saunan jälkeen saatoimme saada veljeni kanssa pienen limsapullon janojuomaksi, se juotiin puoliksi. Illalla katsottiin televisiota, en muista enää mitä tuli lauantai-iltaisin.

Sunnuntaina vanhemmat kuuntelivat radiosta kirkonmenot. Minä taisin viettää sunnuntaiaamut ja -päivätkin pitkälti omassa huoneessani, piirtelin ja luin tai tein käsitöitä. Samalla kylällä asui pari ikäistäni tyttöä, joista toisen kanssa joskus leikittiin, ja vähän isommalla porukalla missä oli eri ikäisiä, pelattiin pihapelejä. Paljon viihdyin kuitenkin yksin ja kun kannoin joka toinen keskiviikko kirjastoautosta valtavan kasan kirjoja, niin niitä saatoin lukea jopa kaksi päivässä.

Illalla saattoi tulla jotain televisiosta, en muista enää. Meillä oli alkuun vain yksi kanava (TV 1), sitten tuli toinen (TV 2) ja lopulta maikkarikin. Lapsena puhuimme, että "ajatella, jos joskus voisi nauhoittaa televisio-ohjelmia" ja 1980-luvulla se jo olikin mahdollista, kun videonauhurit yleistyivät. Sitäkään en kyllä muista, mitä olisin nauhoittanut voidakseni katsella uudestaan tai myöhemmin.

Kerran kuussa käytiin sunnuntailounaalla ravintolassa, tosin yleensä huoltoasemalla, mutta aina kotiruoan voitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Radio Luxemburgia tuli kuunneltua.

Eihän juuri muualta hyvää musiikkia kuulunutkaan. Suomessa oli vielä 80-luvulla musiikkikanavat lähes nollassa. Ulkomaalaiset vieraamme ihmettelivät, että kun he olivat yrittäneet autossa löytää musiikkikanavia, niin ei löytynyt. Sitten he kysyivät, että miksi?

Mitäs siihen vastaat. Olisin halunnut vastata, että tämä on niin Itä-Blokin maa, mutta mumisin jotain ihan muuta vastaukseksi.

Olet varmaan ollut 2-vuotias 1980-luvulla :D

Jokainen 80-luvun nuori muistaa että silloin tuli koko ajan uusia paikallisradiokanavia kuten Radio City. Musakanavia oli myös Ylen Rockradio.

Vierailija kirjoitti:

Onko muistikuvaa kenelläkään 70 luvulta sarjasta: kapteeni nemo joka tähyili sieltä vuorelta tai: pelastajat 70 luvulta ?

Joo muistan ton kapteeni Nemo -sarjan. Mulle jäi mielen kohtaus jossa jossain sukellusasuissa kulkivat kävellen meren pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Eikös Kapteeni Cousteau tullut sunnuntaisin? Voi että oli jännä ohjelma ja se oli kiinnostavaa, kun kapteeni miehistöineen seilasi maailman merillä. Merentutkinnasta taisi olla kyse.

Mikähän sen ohjelman nimi oli. Sen muistan, että kapteeni oli Jacques Cousteau. Kirjoitinkohan minä tuon nimen oikein.

Oli! Se oli meidän perheen suosikkiohjelma. Ranskalainen isonenäinen Cousteau pyöri laivalla punainen villapipo päässä. Sitten oli joku miehistön jäsen jonka nimi oli Falco. Ja sitten taisi myöhemmin olla Cousteaun poikakin.

Sen ajan meribiologiaa.

Meillä oli 1970-luvulla häkkikaneja, ei lemmikkeinä vaan ruuan jatkeena. Sunnuntaisin oli melkein aina päivälliseksi kanipaistia. Lisänä perunamuussia, porkkanaraastetta ja puolukkahilloa. Ruuan kanssa juotiin täysmaitoa tai piimää.

Lauantaina siivottiin perusteellisesti. Siihen meni melkein koko päivä, en ainakaan muista juuri muuta tapahtuneen.

Sunnuntai oli hiljainen päivä: kirkossa käynnin jälkeen sai lukea omassa huoneessa, mutta kovaääninen keskustelu oli meiltä lapsilta kielletty. Illalla tuli jotain hartausohjelmaa radiosta ja sitä kokoontui kuuntelemaan koko perhe.

Iltateellä tarjottiin aina ensin maksamakkaravoileipä ja sitten toisen leivän päälle sai laittaa mansikkahilloa. Nukkumaan mentiin aikaisin, koska maanantai oli koulupäivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Radio Luxemburgia tuli kuunneltua.

Eihän juuri muualta hyvää musiikkia kuulunutkaan. Suomessa oli vielä 80-luvulla musiikkikanavat lähes nollassa. Ulkomaalaiset vieraamme ihmettelivät, että kun he olivat yrittäneet autossa löytää musiikkikanavia, niin ei löytynyt. Sitten he kysyivät, että miksi?

Mitäs siihen vastaat. Olisin halunnut vastata, että tämä on niin Itä-Blokin maa, mutta mumisin jotain ihan muuta vastaukseksi.

Olet varmaan ollut 2-vuotias 1980-luvulla :D

Jokainen 80-luvun nuori muistaa että silloin tuli koko ajan uusia paikallisradiokanavia kuten Radio City. Musakanavia oli myös Ylen Rockradio.

Tuolloin oli jo nuorisokulttuuria.  Oli Dannya, Kristiina Hautalaa, Ankia, Johnya,, Kirka,, Oli vaatteille Teinitalo Helsingissä, ehkä jo Seppäläkin Kaisaneimessä (en varma), Tampereellakin oli yksi kauppa, joka myi vain teineille vaatteita...   -    Kyllä nuo suomalaiset tähdet oli ihan kova juttu ja noilla lukemilla alkoivat nämä isot kesäshowt, etenkin Dannylla oli ennen näkemättömiä virityksiä,  joiden perässä matkustettiin suvella tanssilavoille.

Kun näitä lukee, niin eipä ollut enää aivan yhtenäiskulttuuri Suomikaan 1970-80-luvuilla. Meillä ei todellakaan käyty sunnuntaisin kirkossa, vaan pelaamassa tennistä, ratsastamassa ja laskettelemassa. Sunnuntaisin vanhemmat tekivät vuorotellen ruokaa alusta alkaen, usein paistia, lihapataa tai lohta valkoviinissä. Iltapäivällä oli kahvin kanssa Fazerin omaa jäätelöä tai lakkajäätelökääretorttua. Autuutta oli se, jos sai ottaa santsiannoksen mukaan omaan huoneeseen ja syödä samalla, kun luki kirjaa.

Äiti teki vähän parempaa ruokaa pyhänä. Esim talouskyljyksiä. Leikittiin, käytiin mummolassa kaffeella, tehtiin kotitöitä, pelattiin kuusnebaa. Nukkumaan mentiin ajoissa että jaksaa herätä kouluun. Parasta aikaa.

Kyläiltiin sukulaisilla ja tutuilla. Useimmiten sunnuntaina ehti useampaankin kyläpaikkaan. Vaihtoehtoisesti otettiin vieraita vastaan.