Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Olen syntynyt -74 lopulla ja joskus miettinyt, miksen muista kovin paljoa 70-luvulta. Yksi mieleentullut ajatus on että koska en osannut vielä lukea 70-luvun puolella (koulu alkoi syksyllä 1981), ehkä siksi ei ole paljoa jäänyt muistijälkiä 70-luvusta? Voiko olla näin?

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaiaamuisin tuli radiosta Maamiehen tietolaari.

Johon oli joku lähettänyt legendaarisen kysymyksen: "Saako naapurin tontille rakentaa tältä kysymättä oman rakennuksensa?"

Minä päivänä Viisasten kerho tuli radiosta? Oliko sunnuntai-iltana yleisohjelmalla? Rinnakkaisella se ei ainakaan tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhat hyvät ajat kirjoitti:

Saisikin elää 80-luvulla tämän nykyisen turhuuden sijaan!

Sama. Oli toivoa ja tulevaisuudenuskoa, ja työllä oli merkitystä. Tulevaisuudesta ei sitten tullut kummoista.

Ummehtunut Kekkosslovakia, ei kiitos! Ainoat hyvät puolet tuolloin oli täystyöllisyys, ja että ei ollut digihärpäkkeitä.

Käsitteesi ummehtunut Kekkoslovakia on keksitty vasta jälkeenpäin. Tuolloin ei kukaan uskaltanut arvostella Urkkia, häntä pidettiin kuolemattomana ja ainoana mahdollisena idänsuhteiden hoitajana ja jos uskalsi arvostella, leimautui fasistiksi, neuvostovastaiseksi ja ennenkaikkea ulkopoliittisesti epäluotettaviksi..

Kyllä esim. Tuure Junnila ja Georg C. Ehrnrooth ym. arvostelivat Kekkkosta. Olen syntynyt -66 ja muistan kouluajoilta -70 luvun ummehtuneen ja sosialistisen ilmapiirin. En tietysti seurannut politiikkaa tuolloin, mutta hyvin muistuu mieleen se kritiikitön Neuvostoliiton ihailu. Telkkarista tuli jatkuvalla syötöllä neuvostomyönteistä propagandaa ja venäjän kielen kursseja. Aikakautta kuvaa hyvin ns. Pirkkalan monisteet. Ikäni puolesta olisin voinut olla tuonkin aivopesun kohteena. Onneksi perhe asui muualla.

Mutta Junnila, Jori C. ja Vennamo leimattiinkin hulluiksi, fasisteiksi ja äärioikeistolaiseksi. Vuonna 1978, kun Kekkonen vielä höynäytettiin asettumaan presidenttiehdokkaksi, vain muutama pikkupuolue ( kristilliset, maaseudun puolue, perustuslailliset ja yhtenäisyyden puolue) uskalsi asettaa oman ehdokkaan, kommunisteista kokoomukseen oltiin Kekkosen takana,

Vuoden 1978 presidentinvaaleissa Suomen kristillisen liiton ehdokas Raino Westerholm sai puolueensa kautta aikojen parhaan vaalituloksen, keräten 8,8 prosenttia äänistä. Tosin Kekkosen olisi pitänyt älytä luopua vallasta 1978, jolloin hänellä pelasi vielä muisti jollakin tavalla. Nähtävästi hänen lähipiirinsä halusi pitää hänet presidenttinä ja pysyä samalla vallassa hänen kauttaan.

Olen syntynyt 82. Sen mitä muistan, sununtait meni hiljaa hissutellessa kun vanhemmat yrittivät selvitä krapuloistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaiaamuisin tuli radiosta Maamiehen tietolaari.

Johon oli joku lähettänyt legendaarisen kysymyksen: "Saako naapurin tontille rakentaa tältä kysymättä oman rakennuksensa?"

Kysyy nimimerkki ”perustukset jo valettu”

Käytiin kirkossa ja lapset pyhäkoulussa. Kotona leikittiin,ulkoiltiin ja vanhemmilla oli aikaa meille, äiti välillä oli töissä. Saattoi käydä vieraita tai me kylässä. Isä ehti lukea monta satua. Ei mitään kamalaa eloa vaikka pyhä olikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaiaamuisin tuli radiosta Maamiehen tietolaari.

Johon oli joku lähettänyt legendaarisen kysymyksen: "Saako naapurin tontille rakentaa tältä kysymättä oman rakennuksensa?"

Kysyy nimimerkki ”perustukset jo valettu”

Muistan tuollaisen kaskun olleen jossain Tekniikan Maailmassakin, ehkä 80-luvun alkupuolella, olisiko ollut joku Vikin palsta, tai Leevi-sedän lepakkotuoli tms. Nimimerkkinä taisi olla "valoinko turhaan" :D

Vierailija kirjoitti:

Oliko Suomessa 70-luvulla miten paljon videopelihalleja ennenkuin pelikoneet alkoivat yleistyä kodeissa? Esim. Atarin Pong -peli on julkaistu kolikkopelinä olikohan 1972. Kauankohan meni ennenkuin niitä alkoi Suomessa näkyä? Edes huvipuistoissa?

Ei niitä 70-luvulla vielä ollut. Pongia muistan pelanneeni hotellin aulassa vuonna 1974; taisi olla hotelli Kultakero Pyhätunturilla (tai sitten Rovaniemen Pohjanhovi), ja se oli erikoista silloin. Pajatsoja kyllä löytyi. 

Joskus 80-luvullahan tulivat pienet mukana kuljetettavan kokoiset elektroniikkapelit, joilla pystyi pelaamaan vain yhtä peliä kullakin, tai muutamaa mutta eri pelejä ei voinut niihin ladata. Niitä markkinoitiin lähinnä lapsille. Varmaan moni kasarimuksu sunnuntaipäiviäänkin niiden parissa vietti. 

Urheilukilpailuja sai olla sunnuntaisin. Kävin aika useinkin katsomassa paikallisten lento- ja koripallojoukkueiden otteluita. Muitakin joukkueita olisi ollut, mutta lajit eivät kiinnostaneet.

Vierailija kirjoitti:

Isä oli humalassa joka päivä paitsi sunnuntaisin, kun alkoholia ei saanut kaupasta.

Meillä alkoholi valmistettiin itse. Tehtiin olutta ja viiniä ja jopa tislattiin viinaa. Isäni oli joka ilta pöhnässä. Silloin oli ihan ok juoda kotona lasten nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää kuinka kauhea Corona virus olisi ollut tohon aikaan. Nyt sentään netti millä näkee läheisiä.

Ei siihen aikaan olisi revitty prsettä mistään tartuntataudista. Se olisi sairastettu ja elämä olisi jatkunut. Ei se olisi kyllä nykyiseen malliin alkujaankaan levinnyt, sillä ihmiset matkustelivat vähemmän ulkomaille. Mutta joka tapauksessa olisi otettu tyynesti vastaan sekin koettelemus eikä lähdetty pelkopsykooseihin.

No kyllä se polio-infektio herätti pelkoa 80-luvulla. Silloinhan toteutettiin poliorokotus sokeripalaan laitetulla elävällä viruksella. Rokotteen sai 95% suomalaisista, myös omat lapseni, jotka olivat kaikki silloin alle 10 vuotiaita.

En muista kenenkään erityisemmin poliota pelänneen tai siitä vouhkanneen 80-luvulla. eikä varsinkaan mitään rajoituksia tai hygieniateatteria harrastettu. Sokeripalarokotteesta kyllä uutisoitiin. Enemmänkin pelkoa herätti ydinsodan uhka, ja sekin tuntui kaukaiselta. Tshernobylistä revittiin otsikoita, mutta nekin vähän jälkijunassa. Ja elämä jatkui.

Niin että poliota ei pelätty, mutta ihan vaan muuten vaan 95 prosenttia kansasta nieli sokeripalarokotuksen? Ilman mitään syytä?

Ei poliota tietenkään tarvinnut pelätä, kun otettiin se rokote. Minäkin sen otin. Kätevä tapa välttää vakava sairaus. En minä mitenkään pelosta vavissut, kun menin rokotetta ottamaan.

Verrattuna nykyiseen koronapandemiaan en muista ollenkaan samanlaista uhkan tuntua. Ehkä kysymys on siitä, että polio oli tautina tutumpi (ei henkilökohtaisesti mutta lääketieteelle), ja ehkäisykeino selvillä myös. Ei tarvinnut odotella että se kehitetään ja aprikoida, toimiiko se.

Melkoisen ankeaa on ollut. Eteenpäin on menty.

70-luvulla sunnuntaisin iltapäivällä Tarzan elokuvat televisiossa. Voi että miten hyviä ne oli. Taisi myös sunnuntaina olla jokaviikkoinen neukkuleffa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä silloinkaan kirkossa käyty juuri enempää kuin nykyaikana. Ihan yhtä tyhjinä ammottivat kirkkosalit. Suomalaiset on jo ainakin sata vuottaa olleet hyvin sekulaaria kansaa.

Vielä vuosituhannen vaihteessa kirkkoon kuului 85 prosenttia. Vuonna 80 mentiin ensimmäistä kertaa alle 90 prosentin. Kirkossa käynti on laskenut runsaasti. Kun joskus 70-luvulla käytiin niin kirkkosali oli suht täynnä, nyt on vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. 

Kun minun lapsuudessani käytiin perhekirkossa, väkeä oli niin paljon ettei kaikki mahtuneet istumaan. Kun nyt kävin, niin edelleen vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. Yksi lapsiperhe. 

Missähänpäin Suomea on kirkot täynnä olleet 70-luvulla? Korkeintaan jossain hihhulialueella.

Itse asuin yli 20 000 asukkaan kaupungissa ja kun rippileirille pääsyyn vaadittavat 6 kirkossakäyntiä tuli lusittua, niin ne olivatkin elämäni ainoat "vapaaehtoiset" jumalanpalvelukset, joissa olen käynyt. Paikkakuntamme kirkko vetää yli tuhat ihmistä ja parhaimmassa sunnuntai kirkossa oli noina kokeminani kertoina parikymmentä mummoa.

Itse asuin kanssa yli 20 000 asukkaan kaupungissa. Teininä sain jonkinlaisen uskonnollisen herätyksen; ei minusta hihhulia tullut, mutta uskonasioista kiinnostunut, ja tuli sitten sunnuntaisin käytyä kirkossakin 70- ja 80-lukujen vaihteen tienoilla. Kaupungissa oli useampi kirkko ja vaihdellen niissä kävin. Ei ne salit nyt täysiä olleet, ei puolillaankaan, mutta ei kuitenkaan niinkään, ellä olisi ollut van pieni joukko harmapää vanhuksia. Oli siellä ihan työikäisen näköistäkin porukkaa. Nuorisoa ei paljon näkynyt, paitsi ne jotka varmaan olivat rippikoululaisia. Joku aktiivinen seurakuntanuori minulle kerran avautuikin, ettei koe jumalanpalveluksista mitään saavansa ja siksi ei niissä käy, vaan mieluummin vain niissä nuorison omissa kokoontumisissa. 

Ja tuo kaupunki ei ollut mitään merkittävää hihhulialuetta. Hihhuleille oli kyllä sitten tarjolla helluntaiseurakunta (joka olikin aika aktiivinen tuolloin), vapaakirkko ja adventistit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaiaamuisin tuli radiosta Maamiehen tietolaari.

Johon oli joku lähettänyt legendaarisen kysymyksen: "Saako naapurin tontille rakentaa tältä kysymättä oman rakennuksensa?"

Kysyy nimimerkki ”perustukset jo valettu”

Muistan tuollaisen kaskun olleen jossain Tekniikan Maailmassakin, ehkä 80-luvun alkupuolella, olisiko ollut joku Vikin palsta, tai Leevi-sedän lepakkotuoli tms. Nimimerkkinä taisi olla "valoinko turhaan" :D

Ei vaan "T: nimim. Paalutinko turhaan?"

Vielä legendaarisempi oli Suosikki-lehden lääkärinpalsta.

"Aina kun poikaystävä puristelee tissejäni, pikkuhousuni kastuvat. Onko minulla vettä keuhkoissa?

T: nimim. Epätietoinen"

Lehden tyyliin päivystävä lääkäri kirjoitti näihin pitkän 100% asiallisen vastauksen.

Myös 1980-luvulle jatkanut Nyrok City sai mehut tulemaan sieraimista useampaan otteeseen.

Suosikki-lehden lääkärin palstasta (joka tietenkin luettiin sydän tykyttäen ensimmäiseksi koko lehdestä) tuli mieleen jonkun kysymys siitä kun harrastaa " itsensä kanssa" ..niin lääkäri kehotti panostamaan harrastuksiin!!!

Tekniikan Maailmassahan Vikin palsta oli semmoinen huumori- tai pakinointipalsta, vähän niinkuin Tuulilasissakin oli ennenwanhaan Huulilasi -palsta :D

Huumoria saisi olla enemmän, nykymaailma vaikuttaa varsin ankealta ja kolkolta paikalta tosikkomaisine ja ryppyotsaisine, vakavine asenteineen :/ Huumori on suunnilleen kuollut tai tapettu pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaiaamuisin tuli radiosta Maamiehen tietolaari.

Johon oli joku lähettänyt legendaarisen kysymyksen: "Saako naapurin tontille rakentaa tältä kysymättä oman rakennuksensa?"

Nimimerkillä "Paalutinko turhaan".

1970-luvulla radiosta tuli sunnuntai-iltapäivisin kuunnelmia, joita sitten radion ääressä kuunneltiin. Ulkoiltiin, katsottiin tv:tä ja vietettiin leppoisaa sunnuntaita.

Vm 1964