Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä silloinkaan kirkossa käyty juuri enempää kuin nykyaikana. Ihan yhtä tyhjinä ammottivat kirkkosalit. Suomalaiset on jo ainakin sata vuottaa olleet hyvin sekulaaria kansaa.

Vielä vuosituhannen vaihteessa kirkkoon kuului 85 prosenttia. Vuonna 80 mentiin ensimmäistä kertaa alle 90 prosentin. Kirkossa käynti on laskenut runsaasti. Kun joskus 70-luvulla käytiin niin kirkkosali oli suht täynnä, nyt on vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. 

Kun minun lapsuudessani käytiin perhekirkossa, väkeä oli niin paljon ettei kaikki mahtuneet istumaan. Kun nyt kävin, niin edelleen vain pieni joukko harmaapää vanhuksia. Yksi lapsiperhe. 

Missähänpäin Suomea on kirkot täynnä olleet 70-luvulla? Korkeintaan jossain hihhulialueella.

Itse asuin yli 20 000 asukkaan kaupungissa ja kun rippileirille pääsyyn vaadittavat 6 kirkossakäyntiä tuli lusittua, niin ne olivatkin elämäni ainoat "vapaaehtoiset" jumalanpalvelukset, joissa olen käynyt. Paikkakuntamme kirkko vetää yli tuhat ihmistä ja parhaimmassa sunnuntai kirkossa oli noina kokeminani kertoina parikymmentä mummoa.

Noo muistaisin että ainakin Meilahden kirkossa jossa vielä 70-luvun alussa asustelin oli suht täyttä sunnuntaisin. Ei hihhulialuetta kuitenkaan. VAnhempani muuttivat muulle alueelle sen jälkeen, sielläkin oli muutamia satoja - nykyään muutamia. Niin että on tuossa perää

Tuntuu, että nykyään vuoden ainot päivät jolloin samanlaiseen kiireettömyyteen saattaa päästä on jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä. Tosin tälleen kaupungissa asuvana tuntuu, että autoja huristelee nykyään enemmän kauppojen aukiolojen vapauduttua. Ei enää osata olla joulunakaan rauhassa. Paitsi tietysti on tietty joukko, jotka joutuvat työnsä puolesta olemaan töissä myös joulun pyhinä. 

Synnyin kasarin alussa. Pääosin kivoja muistoja mutta lestadiolaisten isovanhempien luona vierailut sunnuntaisin olivat tuskaa, vaikka muuten heitä rakastinkin. Televisiota ei heillä tietenkään ollut, mutta pahinta oli ettei ihan mitään saanut tehdä, ei käsitöitä, ei taiteilua, ei urheilua jostakin musiikin kuuntelusta puhumattakaan. Lastenkin piti olla mahdollisimman hiljaa. Lukea sentään sai ja äiti silitti meille aina nätit pyhävaatteet joita ei juuri muulloin käytetty. Kun Nintendo tuli 89 niin sitä hakattiin viikonloput urakalla sisarusten kesken. Vuokrattiin välillä ärrältä viikonlopuksi uusi peli. Äiti laittoi aina sunnuntaina aamupalan myöhempään kun nukuimme pitkään ja se oli lähes poikkeuksetta riisipuuroa lakkakiisselin kanssa.

Yksin kotona. Odotin että äiti tulee illalla kotiin viikonlopun vietosta.

Talvella kävin katsomassa jääkiekon SM liiga otteluita. Matsit alkoivat silloin muistaakseni klo 17:00.

Silloin sunnuntai oli pelipäivä ei lauantai niin kuin nykyisin.

Kesäisin kävin katsomassa taas jalkapallon SM sarjaa sunnuntaisin. 

Meillä käytiin sunnuntaiaamuisin kirkossa ja päälle juotiin kotona kirkkokahvit. Äiti laittoi sunnuntaisin parempaa ruokaa, esimerkiksi paistia, ruusukaalia ja kokonaisina voissa paistettuja perunoita. Muistan, että paiatin lisukkeena oli aina hillottuja sieniä ja kurpitsasalaattia.

Sunnuntaipäivät olivat hiljaisia, kun oikein mihinkään ei saanut mennä. Kesällä tehtiin kyllä kävelyretkiä lähimetsään ja joskus käytiin Senni-tädin luona laulamassa virsiä.

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaisin tuli moniakin hyviä sarjoja telkkarista. Esimerkiksi Merilinja, Kahden kerroksen väkeä, Lumikenttien kutsu jne. Joskus sunnuntaina keskellä päivää tuli Tenavat-sarja, piirretty. Ja tietysti päivällä tuli se iki-ihana Pieni talo preerialla.

Sunnuntaina emme yleensä kyläilleet missään. Minä saatoin joskus käydä jonkun kaverin kotona tai joku kavereista tuli meille.

Sunnuntai kului kotona lepäillen, lukien tai telkkaria katsellen, myös ulkoilemassa käytiin.

Merilinja tuli lauantaisin. Sunnuntaisin tuli Karpolla on asiaa ja kakkoselta joskus lentopalloa tai jääkiekkoa Antero Karapalon selostamana. Sunnuntain kohokohta oli Urheiluruutu ja kesäisin Aikalisä joka oli sunnuntain urheiluruudun nimi ja kesti 1/2 h.

Muistelisin myös, että kirkossa oli paljon porukkaa jokaisella kerralla. Ei oltu järin uskonollisia, mutta kaupungissa kirkko oli ihan naapurissa ja käytiin useampana sunnuntaina kirkossa koko perheen voimin.

Muistan harmaan, köyryselkäisen äidin ja puhumattoman isän. Muistan kauravellin surumielisen tuoksun. Muistan kippurakärkiset pieksusaappaat ja niihin liittyvän häpeän.

Sunnuntaiaamuisin tuli 70 luvun alussa Kössi Kenguru (piirretty) ja sitten ihan pöhkö (tuntui jo silloin 7-8 vuotiaana ihan hölmöltä) sellainen piirretty missä oli kaksi tosi huonosti piirrettyä virtahepoa oliko nimeltään Hinku ja Vinku tai jotain vastaavaa. Ankeaa aikaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaiaamuisin tuli 70 luvun alussa Kössi Kenguru (piirretty) ja sitten ihan pöhkö (tuntui jo silloin 7-8 vuotiaana ihan hölmöltä) sellainen piirretty missä oli kaksi tosi huonosti piirrettyä virtahepoa oliko nimeltään Hinku ja Vinku tai jotain vastaavaa. Ankeaa aikaa oli.

Juu Hinku ja Vinku se oli. Löytyy You tubesta. Voi kiessus että on typerä piirretty. Katsokaa itse.

Aamulla lastenohjelmia. Leikittiin sisarusten kanssa. Pyöräiltiin, ulkoiltiin. Teini-iässä telkusta tuli iltapäivisin hyviä ohjelmia - Seitsemäs Taivas, Dawsons Creek. Samalla viikattiin pyykkiä. Joskus leivoin, olin nuorempana siitä innostunut. Toisinaan oltiin koko perhe mummolassa viikonloppua. Mukavia, hitaita päiviä. Usein sunnuntaisin oli jotain parempaa ruokaa ja jälkiruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Telkkarit oli mustavalkoisia ja tarjonta oli melko mitätöntä, kanavia oli kaksi.

No ei kyllä olleet mustavalkoisia, kun otetaan huomioon, että otsikossa puhutaan 70-80-luvusta. Mustavalkoisia telsut oli vielä 70-luvun alussa, mutta vastaanottimet muuttui 70-luvun puolivälistä lähtien melko nopeasti väritelkkareiksi. Meille tuli väritelkkari 1975 ja me oltiin toinen perhe omakiotitaloalueellamme, johon tuli väritelkkari. Jo parin vuoden päästä väritelkkari oli lähiössämme jo lähes joka torpassa.

Tarjonnasta taas olen sitä mieltä, että vaikka määrällisesti sitä oli vähän, niin siltikin laatu hakkasi nykyisen tarjonnan mennen tullen. Sata kertaa mieluummin katselisin vieläkin vaikka Mennään Bussilla, Naapurilähiötä tai Velipuolikuuta, kun jotain Salkkareita Big Brotheria, tai Putousta.

Äiti oli selvinpäin ja loikoiltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran ihminen -animaatio taisi tulla sunnuntaisin.

Niin tuli ja Maija Mehiläinen ja Maailman ympäri 80 päivässä ja Peukaloisen retket. 

Paitsi että Matka maailman ympäri 80 päivässä tuli tiistaisin Pikku Kakkosen jälkeen.

Jos perjantaisen kirjastokäynnin sato oli poikkeuksellisen hyvä, lukemista riitti vielä sunnuntaiksi. Olin ihan mieletön lukutoukka lapsena, kaksi kirjaa perjantai-iltana ja 4 kirjaa lauantaina oli ihan normaalia.

Jos omat kirjaston kirjat loppuivat luin äidin tai isosiskojen kirjahyllystä jotain. Luin samojakin kirjoja uudestaan ja uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sunnuntaiaamuisin tuli 70 luvun alussa Kössi Kenguru (piirretty) ja sitten ihan pöhkö (tuntui jo silloin 7-8 vuotiaana ihan hölmöltä) sellainen piirretty missä oli kaksi tosi huonosti piirrettyä virtahepoa oliko nimeltään Hinku ja Vinku tai jotain vastaavaa. Ankeaa aikaa oli.

Juu Hinku ja Vinku se oli. Löytyy You tubesta. Voi kiessus että on typerä piirretty. Katsokaa itse.

Hinku ja Vinku paperianimaatio on oikealta nimeltään Käytöskukka ja se on ihan mahtava edelleen! Aikansa tuote toki. Mutta se taisi kyllä olla Pikku Kakkosen ohjelmia, ei tullut aamuisin.

Hinku muuten on kotiporsaan poikanen ja Vinku piikkisian porsas. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Aamulla lastenohjelmia. Leikittiin sisarusten kanssa. Pyöräiltiin, ulkoiltiin. Teini-iässä telkusta tuli iltapäivisin hyviä ohjelmia - Seitsemäs Taivas, Dawsons Creek. Samalla viikattiin pyykkiä. Joskus leivoin, olin nuorempana siitä innostunut. Toisinaan oltiin koko perhe mummolassa viikonloppua. Mukavia, hitaita päiviä. Usein sunnuntaisin oli jotain parempaa ruokaa ja jälkiruokaa.

Dawson Creekin eka kausi on 1998, ei 70-80 luvulla.

80 luvulla kuunneltiin Ylen ruotsikieliseltä kanavalta Ugdomens gåva i toner joka oli ruotsinkielisten nuorten sävelahja sieltä nauhoitettiin musikkia koska musa oli siellä parempaa kuin suomenkielisessä nuorten sävellahjassa joka tuli lauantaisin.

Sunnuntai iltaisin tuli Levyraati Pikko Liinamaa, Klaus Järvinen ja Tapani Ripatti olivat vakiokasvoja.

Tätä ei kysytty, mutta 90-luvun puolessa välissä sunnuntai-iltana tuli Rooman sheriffi ja se oli jotenkin lohdullinen paluu kotoa hieman ankeaa opiskelijasoluun.