Sunnuntait 1970-80-luvuilla?

Muistaako kukaan sellaista aamuohjelma kun Janne Kissa? Sellainen mustavalkoinen. Tuli kai sunnuntaisin…

Intissä oli pelkät sunnuntai-vapaat, eli palvelusta oli vielä lauantainakin. Vapaa alkoi lauantaina klo 15 ja päättyi sunnuntaina klo 24. Itsellä oli kotiin 350 kilometriä matkaa, eli eipä paljoa ehtinyt siellä aina olla. Sen verran että suoraan baariin, sieltä kotiin nukkumaan, seuraavana päivänä ylös ja takaisin kohti varuskuntaa. Näitä vapaita taisi olla joka toinen vk-loppu, eli joka toinen vapaalla ja joka toinen kiinni, joskus harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39914 kirjoitti:

Helsinki näytti vielä Helsingiltä eikä Mogadishulta.

Heh, asuin lapsena 80-luvulla Mogadishussa pari vuotta eikä Helsinki kyllä muistuta sitä, eikä mitään muutakaan Afrikan kaupunkia tippaakaan. 

Onko se hyvä vai huono asia?

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan lapset oli lähes aina jossain pihalla. En muista mitä aikuiset tekivät.

  Lapsia?

Ennen seisemää aamulla kirmattiin jo ulkona leikkimässä kerrostalojen pihoilla, syömään jossain välissä kun muistettiin ja taas ulos. Illalla pesulle, sitten katsottiin tohtori sykeröä(lenteli kuumailmapallolla) tai peukaloista(matkasi hanhen selässä) tai tao-tao:a. Äiti paistoi pannukakkuja samalla ja silitteli vaatteita maanantaita varten. Varttia vaille yheksän vielä urheiluruutu(se meille pojanvintiöille oli ehdottoman tärkeä), sitten nukkumaan.

Ihan samanlaista! Nuorempana mietin miksi sunnuntait on niin hirveitä, selitys on tämä.

Lauantai-iltaisin tuli kakkoselta ulkomainen elokuva. Skandaali Neron kylpylässä oli niin hauska, että on jäänyt mieleen. Westernejä aina odotin.

Vierailija kirjoitti:

Intissä oli pelkät sunnuntai-vapaat, eli palvelusta oli vielä lauantainakin. Vapaa alkoi lauantaina klo 15 ja päättyi sunnuntaina klo 24. Itsellä oli kotiin 350 kilometriä matkaa, eli eipä paljoa ehtinyt siellä aina olla. Sen verran että suoraan baariin, sieltä kotiin nukkumaan, seuraavana päivänä ylös ja takaisin kohti varuskuntaa. Näitä vapaita taisi olla joka toinen vk-loppu, eli joka toinen vapaalla ja joka toinen kiinni, joskus harvemmin.

Ei ollut kyllä meillä palvelusta enää lauantaisin, mutta lomille päästiin silti vasta lauantaina iltapäivällä. Siis jos ylipäätään lomille päästiin. Npin siis vuonna 1980.

Muistikuvia on vain 80-luvulta. Saatettiin käydä isovanhempien luona kahvilla tai koko perheenä jossain retkellä, hiihtämässä tai metsässä. Joskus toinen vanhemmista vei elokuviin tai kouluikäisinä kävimme keskenämme.

Ruoka oli sunnuntaisin vähän parempaa, usein kokolihaa. Kahvileipää syötiin muutenkin joka päivä, mutta sunnuntaina saattoi olla illalla vielä vaikka lettuja tai jotain muuta herkkua. Kirjoja luettiin, pihalla oli kavereita. Sunnuntai on minunkin muisikuvissani pitkä päivä.

Televisiosta tuli sunnuntaina paljon enemmän ohjelmaa kuin viikolla. Televisiosta tuli jo joskus noin klo 15 aikaan Lemmenlaiva ja vanha Tarzan-elokuva. Illalla tuli vielä joku piirretty, Peukaloinen villihanhien matkassa, Kolme muskettikoiraa, Maailman ympäri 80 päivässä, Tao Tao tai Maija Mehiläinen. Muistelen, että Karpolla on asiaa saattoi myös tulla sunnuntaisin, mutta en ole ihan varma. Illalla tuli vielä Tyttökullat ja Kate ja Allie.

Lähes aina käveltiin isoäidilleni, hän tarjosi aina samaa, karjalanpaistia, makaronia ja venäläistä suolakurkkua <3  Nyt kun miettii niin ihanan rauhallista tylsyyttä, kun samat kuviot toistui turvallisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70l alussa näkyi tv:stä vain yksi kanava, ja vasta joskus 80-luvun puolessa välissä tuli kolmonen. Se muutti kyllä sunnuntain viettoja.

Missäs korvessa on näkynyt vain yksi kanva? Meillä ainakin näkyi jo 60-luvulla kaksi kanavaa ja niistä tuli enemmän katsottavaa, mitä nykyisestä paristakymmenestä kanavasta yhteensä.

Pohjoisimmassa Lapissa aloitti TV2 vasta 80-luvun lopulla.

Sunnuntaina kyläitiin aina jossain tai sitten kävi vieraita ja sitten katsottiin telkkarista Toivotaan toivotaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla8 pukeuduttiin sunnuntaisin hienosti, koska joku ystäväperhe saattoi tulla kylään yllättäen. Kaikilla ei ollut puhelimia, niin se oli ihan normaalia. Lauantaina siivottiin ja leivottiin, jotta koti oli puhdas ja kaapit täynnä herkkuja. Mukulat hyppeli ja hihkui innoissaan kun tuli leikkikavereita ja tunnelma oli kuin jouluna.

Mitä??? Kaikilla ei ollut muka puhelimia? Ihan roskapuhetta? Olen kirjoittanut 1974 eli siis 8 vuotta oppikoulua käytyäni ja muistan tasantarkkaan että meillä oli luokkakirjan alkukehdellä kaikkien nimet ja osoitteet ja puhelinnumerot jo alkuluokista asti!! Eikä kukaan ollut ilman puhelinnumeroa! Taidat puhua jostain muusta ajasta tai keksiä asioita!

Huoh, on sullakin käytöstavat, aikuinen ihminen…

Kuin?

Tottahan tuo höpäjää.

Syyttää valehtelusta ihan tuntematonta ihmistä, jonka kotona ei ollut samoin kuin heillä. Sanoisin tuota joksikin aivovammaksi.

On sullakin käytöstavat, vanha ihminen.

Alzheimerin ensi oireta tollanen äkäsyys.

No jaa, meille tuli puhelin vuonna 1976. Sitä ennen soitettiin naapurista jos oli tärkeää asiaa

Teillä ei kai ollut sähköäkään?

Jotenkin muistelisin, että lauantaina meillä oli enemmän ohjelmaa. Saatettiin käydä kylässä sukulaisia tai muuta perheen kesken hyvää ajanvietettä + sauna. Sunnuntaista ei ole niin paljoa muistikuvia. Todennäköisesti melko rauhallista oleilua. Muistan itse tehneeni läksyt aina sunnuntain hiljaisuudessa. Tästä varmaan johtuu se, etten vieläkään tykkää kauheasti sunnuntaisin juosta pää kolmantena jalkana missään. Mulla on työpäivät sopivasti ma-pe ja viikonloput vapaana. 

Mekin aina kyläiltiin sunnuntaisin joillakin vanhemmanpuoleisilla sukulaisilla. Kyläpaikassa lapset saivat mehua ja tiikerikakkua. Mitään tekemistähän näiden isotätien yms. luona ei sitten ollutkaan. Aikuiset jaarittelivat omiaan, meidän lasten tehtävänä oli yrittää olla äänettömiä ja huomaamattomia. Yleensä lähdettiin jossain vaiheessa siskon kanssa ulos. Siellä sitten haahuttiin vierailla kerrostaloalueilla ja ostareilla, mutta aina löydettiin takaisin. Aikuisia ei kiinnostanut, missä me alakoululaiset liikuttiin. Omien lasten kanssa emme koskaan harrastaneet tällaista kyläilyä.

Opidkeluni omivat 89 luvulla. Sunnintaina oli usein rapula.

Vierailija kirjoitti:

Opidkeluni omivat 89 luvulla. Sunnintaina oli usein rapula.

Siis 80 luvulla

Huilattiin lauantaisaunasta ja sitten lukuvuoden aikana kello 23 jälkeen itkuraivarin jälkeen läksyjen kimppuun.

Kyläiltiin vanhempien kanssa sukulaisten ja tuttavien luona puolin ja toisin, sunnuntaisin äiti laittoi pitkän kaavan mukaan ruokaa, jos ei oltu kylässä.

Kavereita ei saanut mennä hakemaan kuin vasta kahdentoista jälkeen, koska pyhäaamu. Itse muistan että sunnuntaiaamuisin luin paljon, tai sitten käytiin isän kanssa ulkoilemassa sillä aikaa kun äiti laittoi ruokaa. Sosiaalista kanssakäymistä oli tietenkin enemmän, koska ei ollut tietokoneita, tai kännyköitä.

Telkkarit oli mustavalkoisia ja tarjonta oli melko mitätöntä, kanavia oli kaksi.

1970-luvun alkuvuosina asuin kotona. Sunnuntaisin kävin usein pesemässä omia vaatteitani (käsin), koska meillä ei kovin usein ollut pyykkipäivä. Talvella sen ymmärtääkin, koska oli vaikea kuivattaa pyykkejä. Sunnuntaisin sauna oli hiukan jos nyt ei lämmin, niin siellä tarkeni pyykätä. Saatoin lämmittää padassa vettäkin jos sitä lämmintä vettä ei ollut riittävästi. Teini-iässä halusin, että vaatteeni eivät olleet likaiset tai haisseet hielle. Sain myös hetken omaa rauhaa siellä saunassa - meillä oli hyvin pieni mökki ja ajoittain 6 ihmistä. Vein matkaradion myös sinne, en muista tuliko 70-luvulla juuri Jussi Raittisen Kantrikotvanen vai mikä. Mutta ainakin jotain teinillekin mieluista. Kantrikin oli sitä jos ei varsinaista nuorisomusiikkia tullut. Aika vähänhän sitä soitettiin silloin. Läksyjen lukua, jos oli kouluaika ja sain jotenkin lukurauhaa. Kesällä menin ulos lukemaan.

Sunnuntait oli tosi "jänniä", mutta asuttiinhan me maalla. Ei siellä oikein mitään erikoista voinut tehdäkään ja nuokin hommat piti joskus hoitaa. 80-luku olikin jo ihan eri juttu, mutta ei sekään nyt kauhean kiinnostava. Ainakaan sunnuntaiaamuisin siis.